Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Ei ollu nii hyvä ku jackassin mut hyvä oli kummiski

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Ihan hyvä, mutta opettele äidinkieltä ennekuin teet seuraavan. Tuo tarina muuttui kolmannesta persoonasta ensimmäiseen persoonaan, Kirjoita koko tarina samassa persoonassa, niin on kivempi lukea. Oli tuossa muitakin kieliopillisia virheitä.

Tiesitkö että pilkun jälkeen ei tule isoa kirjainta?

Lainaus:14.11.2005 Defiler kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Ihan hyvä, mutta opettele äidinkieltä ennekuin teet seuraavan. Tuo tarina muuttui kolmannesta persoonasta ensimmäiseen persoonaan, Kirjoita koko tarina samassa persoonassa, niin on kivempi lukea. Oli tuossa muitakin kieliopillisia virheitä.

Tiesitkö että pilkun jälkeen ei tule isoa kirjainta?

Tiedän, olin vain pitänyt viestin kirjoittamisessa pienen mietintä tuokion, mitä kirjoittaisin seuraavaksi, joten luultavasti katsoin, että se oli piste, tai voi olla myös niin, kun alan kirjoitttamaan jotaikin pienen tauon jälkeen, niin aloitan yleensä isolla, siinä siis syyt.

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Oli muuten ihan hyvä jatka vaan oli hyvä stoorin alku

----------------------------TARINA, osa 1--------------------------------------------


Minä olen Hemmo Hantunen, minä olen perheen isä. Minulla on kaksi lasta, ja yksi vaimo. Vaimolta harvemmin heruu seksiä, joten on pakko aina välillä tilata niitä huoria. Meidän lapsemme, Petteri Hantunen, hän on toinen lapsistamme, hän on 11v. ja häneltä puuttuu vasemman käden etusormi, synnynnäisistä syistä. Toinen lapsemme, Iina Hantunen, hän on 6v. ja synnynnäisistä syistä häneltä puuttuu näköaisti. Vaimoni, 34 vuotias nainen, nimi on Jenni Hantunen.
JATKUU

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:


----------------------------TARINA, osa 1--------------------------------------------


Minä olen Hemmo Hantunen, minä olen perheen isä. Minulla on kaksi lasta, ja yksi vaimo. Vaimolta harvemmin heruu seksiä, joten on pakko aina välillä tilata niitä huoria. Meidän lapsemme, Petteri Hantunen, hän on toinen lapsistamme, hän on 11v. ja häneltä puuttuu vasemman käden etusormi, synnynnäisistä syistä. Toinen lapsemme, Iina Hantunen, hän on 6v. ja synnynnäisistä syistä häneltä puuttuu näköaisti. Vaimoni, 34 vuotias nainen, nimi on Jenni Hantunen.
JATKUU

No tuota noin... Kirjotusasu oli hyvä, mutta itse tarina...

Lainaus:14.11.2005 VJT kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Oli muuten ihan hyvä jatka vaan oli hyvä stoorin alku

Oli tuo ihan hyvä. Käyttäisit vain kappalejakoa ja kirjoittaisit vähän selvemmin niin sitä olisi nautinnollista lukea

Lainaus:14.11.2005 Jackass_ kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 VJT kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Oli muuten ihan hyvä jatka vaan oli hyvä stoorin alku

Oli tuo ihan hyvä. Käyttäisit vain kappalejakoa ja kirjoittaisit vähän selvemmin niin sitä olisi nautinnollista lukea

Meillä olikin sattumoisin tänäääikässä kappalejaosta...

Aika kivaahan näitä on tehä . arvostelkaa! kestän kyllä kaiken laatuisen kritiikin<--- mitenköhän tuo kirjotetaan?


osa 2 ''Älä jätä!''
Päätimme sitten lähteä ulos. kevyin askelin menimme ensin portaat alas ja sitten ulos.
Teimme muodostelman jotta näkisimme taakse ja eteen. Vain hiekka rapisi allamme ja hengitys tuli ulos,Näimme veriset jäljet menevän taloon, mutta kaikki nielivät pelkonsa ja jatkoivat kävelyä.hiki valui otsaltani ja hiukseni olivat märät mutta meidän oli pakko jatkaa.Kun olimme poliisiasemalla avasimme hiirenhiljaa oven ja mikä meitä siellä odottikaan.
Näimme poliisit kasattuna oven eteen joka johtaa takahuoneeseen. Olimme edelleen hiljaa koska kuulimme ähkintää takahuoneesta. Yht äkkiä poliisi jonka jalat olivat puoliksi oven sisällä, vedettiin sisään. Päätimme käsimerkein että nyt on aika, kovalle juoksulle, vertahyytävälle sotahuudolle ja hyökkäykselle. Näytin sormimerkein ''1,2,3 nyt!'' Huudimme minkä kurkusta pääsi ja aloimme hakkaamaan oliota, mutta se loppui siihen kun kuului hirveä pamahdus. olin amputun olion. Se oli aluksi kaikkien mielestä hyvä idea kunnes menimme ulos, näimme vielä pari sellaista jotka havahtuivat pamauksesta. En ehtinyt ladata asettani joten heitin sen pois ja kapusimme yläkertaan.
Huomasin siellä nuijan, jota päätin käyttää hyökkäykseen ja kuiskimme suunnitelmasta salaa: ''käytetään raakaa voimaa!'' VTJ ehdotti ''yllätetään ne!'' Antti ehdotti, Minä vaikenin koska olin pelosta kankeana, tosin myös Antti ja VJT sillä he huomasivat pelokkaan ilmeeni. Pohdimme mitä teemme, ja lopulta päädyimme raakaan voimaan. Joukko hyppäsi portaisiin ja huusivat taas sen , (tiedät kyllä minkä) ja hakkasivat oliot.
Tarkistimme selustamme emmekä nähneet enää ketään, katsoin oliota päin kunnes se alkoi haihtua. Sanoin: ''TJV! ANTTI! katsokaa!'' haihtuneet hiukkaset menivät poliiseihin ja kaikkiin kuolleisiin ruumiisiin, ja he elivät taas. Kukaan ei saanut tietää mistä ne oliot olivat tulleet ja mitä he halusivat, mutta se oli varmaa, että kolmikko hankki heti rahat haulukkoihin!

Lainaus:14.11.2005 Jackass_ kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 VJT kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
sori jackass... sanoit liian myöhään, kertokaa jatkanko vai en:
Olipa kerran kolmikko joka piti aina yhtä.He nukkuivat saman katon alla ja olivat kuin veljekset.
Mutta eräänä yönä VJT herätti kaikki katsomaan paperia jonka löysi. Unisin askelin Antti ja Niko menivät katsomaan uteliaina mitä hän oli löytänyt.
Paperi. Se paperi joka oli verinen ja jossa luki ''Keskiyö'' vei meiltä kaikilta yö unet.
Odotimme keskiyöhön kunnes kuului kirkaisu ja naapurin ovesta kaatui kuollut tyttö, verisenä ja kuolleena.
Sydämeni hakkasi kuin aikataulusta myöhästynyt juna,jolla oli kiire asemalle. Sinä yönä, emme saaneet unta. Minulla oli vaarin vanha tussari, Antilla talikko ja
VJT:ellä kenkälusikka. Alakerrasta kuului tömähdyksiä ja lyhyt ''kshhhh''. Latasin tussarin ja kaikki muutkin olivat valmiita vertahyytävään sotahuutoon ja hyökkäykseen!
Kuulimme lahoja askelia ulko ovea kohti, ovi käy eikä alhaalta kuulunut enää mitään.
Antti kuiskasi''ehkä olisi paras mennä varoittamaan kaikkia..'' VJT sanoi ''hulluko olet? kuolemme vielä sille monsterille tai mikä nyt onkaan!''. Silittelin tussariani tasatahtiin ja lopulta kuiskasin ''kuolimme tai emme, se on velvollisuutemme.''

JATKUU!

ps. luin itse ja aika tyhmä . sanokaa oma mielipide.

Oli muuten ihan hyvä jatka vaan oli hyvä stoorin alku

Oli tuo ihan hyvä. Käyttäisit vain kappalejakoa ja kirjoittaisit vähän selvemmin niin sitä olisi nautinnollista lukea

joo, mutta älkää yliarvioiko vasta nelos luokkalaista! .

ps. teenkö uuden jakson vai jatkanko tätä?

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
Aika kivaahan näitä on tehä . arvostelkaa! kestän kyllä kaiken laatuisen kritiikin<--- mitenköhän tuo kirjotetaan?


osa 2 ''Älä jätä!''

Oli parikin virhettä, esim. yhtenä tämä "haulukko". Ja hieman enemmän olisi voinut kuvailla enemmän asioita, mutta hyvähän tuo oli. Itse en ehkä osaisi parempaa...

Jatka vain loppuun, muuten se jää häiritsemään

Lainaus:14.11.2005 Icecap kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:
Aika kivaahan näitä on tehä . arvostelkaa! kestän kyllä kaiken laatuisen kritiikin<--- mitenköhän tuo kirjotetaan?


osa 2 ''Älä jätä!''

Oli parikin virhettä, esim. yhtenä tämä "haulukko". Ja hieman enemmän olisi voinut kuvailla enemmän asioita, mutta hyvähän tuo oli. Itse en ehkä osaisi parempaa...

ups,

mm... menee aikaa kun keksin juonta


ps. sori tupla postaus.

Lainaus:13.11.2005 taskumatti91 kirjoitti:
dixin ekat jutut oli oikeesti karseita.... mut kun luin vikan sivun... apinaoliot?! whaa....?

Siirryin tositarinoista tarinoihin.
Mutta Perkéleen Työstä pitäville on luvassa herkkua:
Kokonaiset kolme osaa tulee tämän päivän aikana.
(Toivottavasti jaksatte lukea)

Perkéleen Työtä osa 6

" Minä! Minun pitäisi tuhota Willington!" Pekka huudahti ällistyneenä. Käppänä tuijotti Pekkaa kuin tämä olisi tyhmä lapsi, jolle pitää toistaa sama asia kymmenen kertaa." Aivan..." Käppänä tokaisi kyllästyneenä.
" Muuten... Mikä víttu sinä olet?" Pekka kysyi yhä järkyttyneenä.
" Olen Uneton. Maailmannäkijä. Portinvartijoiden valvoja. Minun kaltaisteni työnä on pitää heidät valppaana Perkéleen kätyreitä vastaan." Käppänä tokaisi ärtyneenä. Ennen kuin Pekka ehti kysyä enempää, ryntäsi sisään yksi siivekkäistä portinvartijoista." Willington! Willington on lähettänyt Kenhezit tänne." se kirkui kauhuissaan. Pekka oli aikeissa kysyä mitä nämä Kenhezit olivat, kun näki kupolikatossa pitkiä varjoja.
" Ei! Valittu ei ole vielä valmis!" Käppänä kääntyi rivakasti Pekkaan päin ja puhui erittäin nopeasti, jotain outoa loitsua. Pekka tunsi taas merkillisen tunteen, jossa hänen sielunsa revittiin ruumiista irti. Viimeinen mitä Pekka näki oli käppänän suusta ulos tunkenut demoni pitkien verikaarien saattelemana." Teurastakaa portinvartijat ja uhratkaa Uneton Willingtonille!" Se karjahti kumealla basso-äänellä pitäen Unettoman liikkumatonta ruumista pitkien piikkimäisten sormiensa päässä. Sen hehkuvan punainen iho koostui suunnattomista lihaksista ja satunnaisista piikeistä. Sen pää oli ihmisen muodossa, mutta se hehkui selittämätöntä pahaa voimaa.
" Me-me-mestari Jaffon, Shanda ei o-o- ole täällä!" Pieni olio kimitti korkealla äänellä. Sen vauvanruumis peittyi vihreään limaan ja harmaaseen karvoitukseen, sen siivet olivat homeiset ja kuluneet ja sen punavihreät silmät huokuivat pimeyttä." Aaarh! Olimme myöhässä, mutta hän ei voi olla kaukana. Lähetä Khenzenit sen koiran perään. Tuotakoon hänet minulle vahingoittumattomana!" Jaffon ärisi palvelijalleen, joka pisti käskyn kiertämään edelleen Khenzeneille. Ne olivat portinvartijoiden identtisiä näköiskuvia, mutta jokin niiden olemuksessa oli häiritsevää ja pelottavaa, jopa niinkin että palvelijakin piti niihin etäisyyttä. Niiden silmät hohtivat iänikuista vihaa niitä kohtaan, jotka olivat heidät karkoittaneet ja niiden eebenpuun mustat keihäät kieroine koukeroterineen sai jopa Jaffonin tuhahtamaan hyväksymisen merkiksi oikeaoppisesta aseesta.
" Shanda tulee tuhoamaan teidät ja sinun pelkuri-isäntäsi, Jaffon!" Uneton kuiskasi viimeisillä voimillaan. Jaffon siirsi katseensa alas yhä sormissaan roikkuvaan Unettomaan." Peruutan aiemman. Minä taidan hoidella tämän itse!" Jaffon sanoi ja kääntyi pikaisesti tehdylle alttarille. Hänen naurunsa ja Unettoman tuskankiljaisut tulisivat kuulumaan Turvapaikassa iäti...

-------------------------------TARINA, osa 2-----------------------------------------

Minä olen siis Hemmo Hantunen, 35 v.

Itse asiaan:
Oli vuosi 1974.
Olimme juuri muuttaneet uuten taloon, talon oli rakennuttanut Lordi Vladimir, niinä aikoina, kun Suomi kuului Venäjään. Talo oli oikeamminkin kartano. Kaikki seudulla suvat väittävät, että talossa kummitelisi Lordi Vladimirin henki, ja siksi karttoivat taloa. Me emme karttaneet "Kartanon kummitusta" vaan muutimme taloon muina miehinä. Ensimmäiset viikot oli aivan leppoisia, naapurit eivät ottaneet uskoakseen, kun kerroimme, että talossa ei ollut kumitellut ketään. Jenni yritti jankata, että hankkisin haulikon tai jonkun muun tuliaseen. Minä sanoin rauhallisena: "Mitä sinä pelkäät? Kaikki naapurit ovat ystävällisiä, eikä täällä päin ole tapahtunut murron murtoa vuosisataan."
Jenni vastasi: "Mutta jos täällä olisi se kummitus..." Minä kylmän viileänä yritin "lepyttää" Jenniä: "Niin, mutta kummitukset ovat aineettomia, haulit vain läpäisisivät kummituksen." Nyt Vaimoni vasta paniikkiin joutui. Hän pakotti minut ostamaan järeimmän aseen, mitä kaupasta löytyi. No, ostin vanhan -50 -luvun konepistoolin rumpulippaineen. Jenni pakotti minut ostamaan vielä haulikon, ja kiväärin. Sanoin, että eiköhän tämä jo riitä... Mutta ei, Jenni halusi minun ostavan vielä pistoolin, koska se oli ainoa ase, mitä hän jaksoi kannatella. Siinä ne oli. Palasimme kotiimme auto täynnä aseita. Olin hankkinut luvan jo 20-vuotiaana, silloin halusin jo haulikkoa, rahat eivät vain riittäneet. Kun tulimme kotiin, Petteri oli painautunut olohuoneen nurkkaan, kysyimme, että miksi hän silä istuu täristen?
Petteri valitti: "Lololololol..." Minä sitten tiuskasti: "Vai lol? Siis onko tässä jotain huvittavaa?" Petteri oli hiljaa ja tärisi, hän tuijotti huoneen vastakkaista seinää. Sillä seinällä oli Lordi Vladimirin taulu... JATKUU

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:


-------------------------------TARINA, osa 2-----------------------------------------

Minä olen siis Hemmo Hantunen, 35 v.

Itse asiaan:
Oli vuosi 1974.
Olimme juuri muuttaneet uuten taloon, talon oli rakennuttanut Lordi Vladimir, niinä aikoina, kun Suomi kuului Venäjään. Talo oli oikeamminkin kartano. Kaikki seudulla suvat väittävät, että talossa kummitelisi Lordi Vladimirin henki, ja siksi karttoivat taloa. Me emme karttaneet "Kartanon kummitusta" vaan muutimme taloon muina miehinä. Ensimmäiset viikot oli aivan leppoisia, naapurit eivät ottaneet uskoakseen, kun kerroimme, että talossa ei ollut kumitellut ketään. Jenni yritti jankata, että hankkisin haulikon tai jonkun muun tuliaseen. Minä sanoin rauhallisena: "Mitä sinä pelkäät? Kaikki naapurit ovat ystävällisiä, eikä täällä päin ole tapahtunut murron murtoa vuosisataan."
Jenni vastasi: "Mutta jos täällä olisi se kummitus..." Minä kylmän viileänä yritin "lepyttää" Jenniä: "Niin, mutta kummitukset ovat aineettomia, haulit vain läpäisisivät kummituksen." Nyt Vaimoni vasta paniikkiin joutui. Hän pakotti minut ostamaan järeimmän aseen, mitä kaupasta löytyi. No, ostin vanhan -50 -luvun konepistoolin rumpulippaineen. Jenni pakotti minut ostamaan vielä haulikon, ja kiväärin. Sanoin, että eiköhän tämä jo riitä... Mutta ei, Jenni halusi minun ostavan vielä pistoolin, koska se oli ainoa ase, mitä hän jaksoi kannatella. Siinä ne oli. Palasimme kotiimme auto täynnä aseita. Olin hankkinut luvan jo 20-vuotiaana, silloin halusin jo haulikkoa, rahat eivät vain riittäneet. Kun tulimme kotiin, Petteri oli painautunut olohuoneen nurkkaan, kysyimme, että miksi hän silä istuu täristen?
Petteri valitti: "Lololololol..." Minä sitten tiuskasti: "Vai lol? Siis onko tässä jotain huvittavaa?" Petteri oli hiljaa ja tärisi, hän tuijotti huoneen vastakkaista seinää. Sillä seinällä oli Lordi Vladimirin taulu... JATKUU

aika hyvä ''vaimo pakotti vielä ostamaan haulikon ja pistoolin'' =).

E: Antti tee sinäkin tarina kolmikosta . tehdään vuoroillaan.

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:


-------------------------------TARINA, osa 2-----------------------------------------

Minä olen siis Hemmo Hantunen, 35 v.

Itse asiaan:
Oli vuosi 1974.
Olimme juuri muuttaneet uuten taloon, talon oli rakennuttanut Lordi Vladimir, niinä aikoina, kun Suomi kuului Venäjään. Talo oli oikeamminkin kartano. Kaikki seudulla suvat väittävät, että talossa kummitelisi Lordi Vladimirin henki, ja siksi karttoivat taloa. Me emme karttaneet "Kartanon kummitusta" vaan muutimme taloon muina miehinä. Ensimmäiset viikot oli aivan leppoisia, naapurit eivät ottaneet uskoakseen, kun kerroimme, että talossa ei ollut kumitellut ketään. Jenni yritti jankata, että hankkisin haulikon tai jonkun muun tuliaseen. Minä sanoin rauhallisena: "Mitä sinä pelkäät? Kaikki naapurit ovat ystävällisiä, eikä täällä päin ole tapahtunut murron murtoa vuosisataan."
Jenni vastasi: "Mutta jos täällä olisi se kummitus..." Minä kylmän viileänä yritin "lepyttää" Jenniä: "Niin, mutta kummitukset ovat aineettomia, haulit vain läpäisisivät kummituksen." Nyt Vaimoni vasta paniikkiin joutui. Hän pakotti minut ostamaan järeimmän aseen, mitä kaupasta löytyi. No, ostin vanhan -50 -luvun konepistoolin rumpulippaineen. Jenni pakotti minut ostamaan vielä haulikon, ja kiväärin. Sanoin, että eiköhän tämä jo riitä... Mutta ei, Jenni halusi minun ostavan vielä pistoolin, koska se oli ainoa ase, mitä hän jaksoi kannatella. Siinä ne oli. Palasimme kotiimme auto täynnä aseita. Olin hankkinut luvan jo 20-vuotiaana, silloin halusin jo haulikkoa, rahat eivät vain riittäneet. Kun tulimme kotiin, Petteri oli painautunut olohuoneen nurkkaan, kysyimme, että miksi hän silä istuu täristen?
Petteri valitti: "Lololololol..." Minä sitten tiuskasti: "Vai lol? Siis onko tässä jotain huvittavaa?" Petteri oli hiljaa ja tärisi, hän tuijotti huoneen vastakkaista seinää. Sillä seinällä oli Lordi Vladimirin taulu... JATKUU

Repesin tuolla "lololololololololololol" kohalle!

Varjoja Yössä
osa1
Rami oli viisitoista vuotias poika, jonka perhe muutti kaupungista maalle, Hän jäi kaipaamaan kavereitansa kaupungista. Eräänä iltanan Rami oli lenkillä metsäpolulla. Hetken käveltyään Rami havaitsi jotain metsässä. Se oli jonkun varjo. Varjo lähstyi Ramia mutta katosi samassa usvaan yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Rami kuuli askelia edestäpäin ja häntä kohti käveli jokin, Rami säikähti, mutta huomasi että se olikin nuori tyttö, tyttö tervehti Ramia. Hei Minun nimeni on Kati, Säikäytinkö sinut?. Et, kai? Rami sanoi ääni vapisten. Minun nimeni on Rami. Ai, olet se joka juuri muutti tänne?.Kati kysyi ihmeissään. Kyllä? Mistä tiesit?. Uutiset kulkevat nopeasti tässä kylässä! Hän sanoi ivallisesti. Jaa. Vai kati? Mietti Rami kummissaan. Kommenttia? Pitäisikö jatkaa?

Huom. Huom. Huom!
Kaikki jotka lukevat minun tarinaani: Tarina viivästyy hitusen. se on valmis 17:30 ellei huonosti käy


Pistänkö lpoetuksen osalle 6 vai pitäisikö siitä tehdä suurempi tarina?
Kommenttia....

Lainaus:14.11.2005 Antti_91 kirjoitti:
Varjoja Yössä
osa1
Rami oli viisitoista vuotias poika, jonka perhe muutti kaupungista maalle, Hän jäi kaipaamaan kavereitansa kaupungista. Eräänä iltanan Rami oli lenkillä metsäpolulla. Hetken käveltyään Rami havaitsi jotain metsässä. Se oli jonkun varjo. Varjo lähstyi Ramia mutta katosi samassa usvaan yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Rami kuuli askelia edestäpäin ja häntä kohti käveli jokin, Rami säikähti, mutta huomasi että se olikin nuori tyttö, tyttö tervehti Ramia. Hei Minun nimeni on Kati, Säikäytinkö sinut?. Et, kai? Rami sanoi ääni vapisten. Minun nimeni on Rami. Ai, olet se joka juuri muutti tänne?.Kati kysyi ihmeissään. Kyllä? Mistä tiesit?. Uutiset kulkevat nopeasti tässä kylässä! Hän sanoi ivallisesti. Jaa. Vai kati? Mietti Rami kummissaan. Kommenttia? Pitäisikö jatkaa?

Pari typoa, but who cares? Tärkeintä et selvää saa ja hyvä on.

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:


-------------------------------TARINA, osa 2-----------------------------------------

Minä olen siis Hemmo Hantunen, 35 v.

Itse asiaan:
Oli vuosi 1974.
Olimme juuri muuttaneet uuten taloon, talon oli rakennuttanut Lordi Vladimir, niinä aikoina, kun Suomi kuului Venäjään. Talo oli oikeamminkin kartano. Kaikki seudulla suvat väittävät, että talossa kummitelisi Lordi Vladimirin henki, ja siksi karttoivat taloa. Me emme karttaneet "Kartanon kummitusta" vaan muutimme taloon muina miehinä. Ensimmäiset viikot oli aivan leppoisia, naapurit eivät ottaneet uskoakseen, kun kerroimme, että talossa ei ollut kumitellut ketään. Jenni yritti jankata, että hankkisin haulikon tai jonkun muun tuliaseen. Minä sanoin rauhallisena: "Mitä sinä pelkäät? Kaikki naapurit ovat ystävällisiä, eikä täällä päin ole tapahtunut murron murtoa vuosisataan."
Jenni vastasi: "Mutta jos täällä olisi se kummitus..." Minä kylmän viileänä yritin "lepyttää" Jenniä: "Niin, mutta kummitukset ovat aineettomia, haulit vain läpäisisivät kummituksen." Nyt Vaimoni vasta paniikkiin joutui. Hän pakotti minut ostamaan järeimmän aseen, mitä kaupasta löytyi. No, ostin vanhan -50 -luvun konepistoolin rumpulippaineen. Jenni pakotti minut ostamaan vielä haulikon, ja kiväärin. Sanoin, että eiköhän tämä jo riitä... Mutta ei, Jenni halusi minun ostavan vielä pistoolin, koska se oli ainoa ase, mitä hän jaksoi kannatella. Siinä ne oli. Palasimme kotiimme auto täynnä aseita. Olin hankkinut luvan jo 20-vuotiaana, silloin halusin jo haulikkoa, rahat eivät vain riittäneet. Kun tulimme kotiin, Petteri oli painautunut olohuoneen nurkkaan, kysyimme, että miksi hän silä istuu täristen?
Petteri valitti: "Lololololol..." Minä sitten tiuskasti: "Vai lol? Siis onko tässä jotain huvittavaa?" Petteri oli hiljaa ja tärisi, hän tuijotti huoneen vastakkaista seinää. Sillä seinällä oli Lordi Vladimirin taulu... JATKUU

aika hyvä ''vaimo pakotti vielä ostamaan haulikon ja pistoolin'' =).

E: Antti tee sinäkin tarina kolmikosta . tehdään vuoroillaan.

Sori voin auttaa jossain vaiheessa ehdin Aloittaa yhden tarinan

Kun tää nyt on teputteluksi mennyt niin pitäisi varmaan kirjoittaa oma- juttu

Lainaus:14.11.2005 Antti_91 kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 Niko-san kirjoitti:

Lainaus:14.11.2005 MacDuck kirjoitti:


-------------------------------TARINA, osa 2-----------------------------------------

Minä olen siis Hemmo Hantunen, 35 v.

Itse asiaan:
Oli vuosi 1974.
Olimme juuri muuttaneet uuten taloon, talon oli rakennuttanut Lordi Vladimir, niinä aikoina, kun Suomi kuului Venäjään. Talo oli oikeamminkin kartano. Kaikki seudulla suvat väittävät, että talossa kummitelisi Lordi Vladimirin henki, ja siksi karttoivat taloa. Me emme karttaneet "Kartanon kummitusta" vaan muutimme taloon muina miehinä. Ensimmäiset viikot oli aivan leppoisia, naapurit eivät ottaneet uskoakseen, kun kerroimme, että talossa ei ollut kumitellut ketään. Jenni yritti jankata, että hankkisin haulikon tai jonkun muun tuliaseen. Minä sanoin rauhallisena: "Mitä sinä pelkäät? Kaikki naapurit ovat ystävällisiä, eikä täällä päin ole tapahtunut murron murtoa vuosisataan."
Jenni vastasi: "Mutta jos täällä olisi se kummitus..." Minä kylmän viileänä yritin "lepyttää" Jenniä: "Niin, mutta kummitukset ovat aineettomia, haulit vain läpäisisivät kummituksen." Nyt Vaimoni vasta paniikkiin joutui. Hän pakotti minut ostamaan järeimmän aseen, mitä kaupasta löytyi. No, ostin vanhan -50 -luvun konepistoolin rumpulippaineen. Jenni pakotti minut ostamaan vielä haulikon, ja kiväärin. Sanoin, että eiköhän tämä jo riitä... Mutta ei, Jenni halusi minun ostavan vielä pistoolin, koska se oli ainoa ase, mitä hän jaksoi kannatella. Siinä ne oli. Palasimme kotiimme auto täynnä aseita. Olin hankkinut luvan jo 20-vuotiaana, silloin halusin jo haulikkoa, rahat eivät vain riittäneet. Kun tulimme kotiin, Petteri oli painautunut olohuoneen nurkkaan, kysyimme, että miksi hän silä istuu täristen?
Petteri valitti: "Lololololol..." Minä sitten tiuskasti: "Vai lol? Siis onko tässä jotain huvittavaa?" Petteri oli hiljaa ja tärisi, hän tuijotti huoneen vastakkaista seinää. Sillä seinällä oli Lordi Vladimirin taulu... JATKUU

aika hyvä ''vaimo pakotti vielä ostamaan haulikon ja pistoolin'' =).

E: Antti tee sinäkin tarina kolmikosta . tehdään vuoroillaan.

Sori voin auttaa jossain vaiheessa ehdin Aloittaa yhden tarinan

okei :) . mainitse siinä minut kun otin ystävällisesti sinut mukaan tarinaani.

ok.