Lainaus:28.11.2005 emerald94 kirjoitti:

Lainaus:28.11.2005 barbecuesoap kirjoitti:
Uu... Täällä lähellä on joku outo vanha talo, joka näyttää hautautuneen maan alle. Todennäköisesti se kuitenkin on vain rakennettu niin. Talossa on joka tapauksessa herra ties kuinka monta huonetta. Pari kertaa olen pienempänä käynyt sisällä. Koskaan en tosin yksin. Aina on ollut karmiva tunne, että jokin katselee. Paria metriä enempää ei olla sisälle uskallettu mennä.

Siellä voisi olla jännä käydä katselemassa kameroiden ja taskulamppujen kanssa.

Teeppä joskus niin ja anna meidän tietää, että mitä sielä on tapahtunut (jos jotain yliluonnollista nyt sattuu tapahtumaan)

Ainakin itse aijon tehdä sellaisen retken heti kun saan tietää jostain tällaisesta kummitus talosta.

Ilmoita meille jos joskus aijot sielä käydä

Lainaus:29.11.2005 Jackass_ kirjoitti:
Keräsin tässä vähän tietoa ja löysin nämä. Lukekaa rauhassa ja kommentoikaa. Omasta mielestäni nämä kaikki ovat aika kammottavia ja saavat minut todella uskomaan henkimaailmaan. Eivät nämä kaikki voi olla feikkiä...

Lainaus:
*Kummitusjuttuja*

Lainaus:28.11.2005 Icecap kirjoitti:

Lainaus:28.11.2005 emerald94 kirjoitti:

Lainaus:28.11.2005 Icecap kirjoitti:
Opin soittaa kitaralla Smoke on the Water ja Enter Sandmanin tässä parin päivän aikana!

Mikä se on?

Mikä?

Lainaus:29.11.2005 Jope92 kirjoitti:

Lainaus:29.11.2005 Jackass_ kirjoitti:
Keräsin tässä vähän tietoa ja löysin nämä. Lukekaa rauhassa ja kommentoikaa. Omasta mielestäni nämä kaikki ovat aika kammottavia ja saavat minut todella uskomaan henkimaailmaan. Eivät nämä kaikki voi olla feikkiä...

Pistäs muuten mistä sait nuo. (Luulisin että Netholistista)

Lainaus:29.11.2005 Dix-Tracys kirjoitti:
Ihan mielenkiintoisia vaikkakin erittäin tutun kuuloisia tarinoita. Ei vain tule päähän mistä nuo olen kuullut...

Lainaus:29.11.2005 Orson kirjoitti:
Jos Jackass_ ja muita kiinostaa yliluonnollinen ja erityisesti kummittelu, niin tervetuloa Henkientaloon.
Tuonne olen kirjoittanut/kirjoitan tarinoita (oikeita) ja foorumikin löytyy, tosin uutta verta kaivattaisiin kipeästi.

Lainaus:29.11.2005 Jackass_ kirjoitti:

Lainaus:29.11.2005 Orson kirjoitti:
Jos Jackass_ ja muita kiinostaa yliluonnollinen ja erityisesti kummittelu, niin tervetuloa Henkientaloon.
Tuonne olen kirjoittanut/kirjoitan tarinoita (oikeita) ja foorumikin löytyy, tosin uutta verta kaivattaisiin kipeästi.

Voisi ihan rekisteröityäkkin tuonne...

Lainaus:29.11.2005 Jackass_ kirjoitti:

Lainaus:29.11.2005 Jackass_ kirjoitti:

Lainaus:29.11.2005 Orson kirjoitti:
Jos Jackass_ ja muita kiinostaa yliluonnollinen ja erityisesti kummittelu, niin tervetuloa Henkientaloon.
Tuonne olen kirjoittanut/kirjoitan tarinoita (oikeita) ja foorumikin löytyy, tosin uutta verta kaivattaisiin kipeästi.

Voisi ihan rekisteröityäkkin tuonne...

...Mutta se on kielletty alle 15-vuotiailta ja olisi vielä 2 vuotta aikaa kasvaa

Lainaus:29.11.2005 Orson kirjoitti:
Tässä on muuten Helsingin Sanomien verkkoliite "Kummitus kävi taloksi". Sisältää neljä hyytävää kummitustarinaa.

Toivottavasti tätä ei ole mainittu täällä aiemmin.

Lainaus:29.11.2005 Jackass_ kirjoitti:
Keräsin tässä vähän tietoa ja löysin nämä. Lukekaa rauhassa ja kommentoikaa. Omasta mielestäni nämä kaikki ovat aika kammottavia ja saavat minut todella uskomaan henkimaailmaan. Eivät nämä kaikki voi olla feikkiä...


Snippy-Hevonen

970-luvulla löydettiin Yhdydvaltain läntisten preeria-alueiden laajoilta tasangoilta laumoittain silvottua nautakarjaa, ja joissain tapauksessa myös muuta karjaa.Useissa tapauksissa viillot on suoritettu kirurgisen taitavasti, mutta joskus ei (esim. korva on revitty juurineen irti)

Kiihkeän väittelyn kohteena on ollut se, ovatko nämä silpomiset olleet luonnonvaraisten petojen vai tuntemattomien voimien työtä.

Karjansilpomiset ja UFOt liitetään usein yhteen siitä syystä että samoilla alueilla missä karjaa on silvottu, on myös tehty havaintoja UFOista. Eläimet ovat myös silvottu niin taitavasti ettei edes ihminen pystyisi tekemään hommaa yhtä siististi, petoeläimestä puhumattakaan.

Kauan jatkunut ja kammottava karjansilpomistapausten sarja sai alkunsa Snippy-nimisen hevosen salaperäisestä kuolemasta 1967 Alamosassa, Coloradossa. Tämä 3-vuotias valakka oli omistajiensa Lewisien lemmikkiratsu, jota herra Lewis laidunsi muutaman kilometrin Päässä sijaitsevalla lankonsa maatilallaSnippy nähtiin elossa viimeisen kerran syyskuun 7. päivän iltana, leikkisänä ja vallattomana kuten tavallisestikin. Seuraavana aamuna, kun hevonen ei ilmestynyt karjatilalle nauttimaan aamiaisekseen vettä ja kauroja, siellä oltiin jo jonkin verran huolestuneita. Seuraavana aamuna aloitettiin kadonneen etsinnät. Snippy löydettiin kuolleena vajaan puolen kilometrin päästä päärakennuksesta sijaitsevalta laitumelta. Vasemmalla kyljellään lojuva hevonen oli kammottava näky. Sen kaula näytti olevan viilletty ympäriinsä luuhun asti, aivan kuin se olisi leikattu auki terävällä veitsellä, ja sen sen lapojen yläpuolella olevat lihat oli poissa. Päästä ei ollut jäljellä muuta kuin pelkkä kallo.Ruumiin kaakkois- ja luoteispuolelta löytyi maasta useita tummia läiskiä. Kaksi pensasta eläimen lähellä oli litistynyt maata vasten, ja erään pensaan lähettyvillä oli maassa pieniä reikiä, jotka näyttivät jollain esineellä painetultaMerkillisintä ihmisten mielestä tässä tapauksessa oli se, että kuolleen hevosen ympäriltä ei 30 metrin säteellä löytynyt minkäänlaisia jälkiä, ei edes hevosen omia jälkiä. Hieman kauempana maassa olevista jäljistä saattoi kuitenkin päätellä, että kaksi muuta hevosta oli laukannut Snippyn kanssa tiettyyn kohtaan asti, mistä ne ilmeisesti suuntaa muutettuaan oli jatkanut kohti karjatilan rakennuksia. Snippyn jäljet näyttivän jatkuvan jonkin matkan päähän tuosta paikasta ja katoavan sitten noin 30 metrin etäisyydellä siitä paikasta, missä sen ruumis lojui

Tässä vaiheessa otettiin esille myös alueella tehdyt UFO-havainnot. Oliko mahdollista että Snippy oli joutunut tälläisten voimien uhriksi? Aerial Phonomena Research Organization (APRO) lähetti Don Richmondin Pueblosta, Coloradosta tutkimaan tapausta. Hänen tutkimuksistakaan sen paremmin kuin laboratoriokokeistakaan ei saatu vastausta-eikä edes minkäänlaista johtolankaa-siihen mikä oli aiheuttanut Snippyn kuoleman.

Vasta kuukauden kuluttua kuolemasta Snippylle toimitettiin täydellinen ruumiinavaus. Eläintieteen tohtori Robert O. Adams, Coloradon valtion yliopiston biolääketieteen ja eläinlääketieteen laitokselta antoi lausunnon, jonka mukaan hän ei pitänyt mitenkään epätavallisena sitä, että eläimen ruhosta puuttuivat sisäelimet, sillä pienet raadonsyöjät kaivautuvat hyvin usein raadon sisälle jonkun ruumiinaukon kautta syödäkseen juuri mainitut ruumiinosat. Veri taas oli yksinkertaisesti vain hyytynyt ja aivokudos muuttunut nestemäiseksi ja haihtunut tavallisen lahoamisprosessin yhteydessä.Mutta tohtori Adams löysi myös todisteita pahanlaatuisesta tulehduksesta hevosen vasemmassa kupeessa ja merkkejä siitä, että iho oli "viilletty auki" lapojen kohdalta. Adams arveli, että joku oli tullut tuskissaan lojuvan hevosen luo ja lopettanut sen kärsimykset leikkaamalla sen kurkun auki. Lopusta olikin saattanut pitää huolen liikkuvat petoeläimetRuho toimitettiin hyvin pian eläinlääkäri Wallace Learylle, jolla oli yksityispraktiikka Alamossa. Eläimen luurankoa tutkiessaan Leary löysi hämmästyksekseen sen lantion luista luodinreikiä. Vakuuttuneena siitä, että eläintä oli ammuttu, hän oletti hevosen jatkaneen matkaansa, kunnes oli heittänyt henkensä. Ruumiissa löydetyt haavansa se oli taas saanut rynnätessään piikkilanka-aidan läpi.


Öljytankkeri

Joulukuussa 1924 kaksi suuren Watertown-nimisen öljytankkerin miehistön jäsentä menehtyi myrkyllisiin kaasuihin erästä aluksen säiliötä puhdistaessaan. Onnettomuuden tapahtuessa Watertown oli matkalla Yhdysvaltojen länsirannikolta Panamaan, ja onnettomuuden uhrit James Courtney ja Michael Meehan, haudattiin merellä joulukuun 4. päivänä.

Joulukuun 5. päivänä ensimmäinen perämies kertoi aluksen päälikölle Keith Tracylle, että Courtneyn ja Meehanin kasvojen voitiin nähdä kelluvan veden pinnalla Watertownin vierellä. Kasvot katosivat välillä, mutta ilmeistyivät taas pian uudestaan. Kasvot seurasivat alusta koko loppumatkan ajan Panamaan saakka, ja kaikki aluksessa olleet näkivät ne.
Watertownin tultua telakalle New Orleansiin aluksen päälikkö kertoi tapauksesta kokouksessa, jossa oli läsnä kaupungin eri laitosten virkamiehiä. Tässä kokouksessa esitettiin ajatus, että kasvot voitaisiin valokuvata vedenpinnasta.

Kun Watertown lähti taas matkaan, kasvot ilmestyivät jälleen aluksen viereen. ja niistä otettiin kuusi valokuvaa. Viidessä kuvassa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta kuudennessa kuvassa voitiin erottaa selvästi kahdet kasvot. Negatiivit tutkittiin Burnsin etsivätoimistossa siltä varalta, että ne olisi väärennettyjä, ja aluksen pää,likkö ja konemestarin apulainen todistivat, ettei olosuhteissa kuvien ottohetkellä ollut mitään hämäräperäistä.


Hautausmaan Mary

Kiistatta yksi aavetapauksien klassiko on hautausmaan Mary. Siitä on monilla yhdysvaltalaisilla autoillijoilla kokemuksia vuosikymmenten ajan, jotka ovat ajaneet Archer Avenueta Chicagon eteläpuolella. Yhteistä kaikille jotka ovat jotain kummallista tuolla tiellä kokeneet, on se että he kaikki kertoo kauniista nuoresta naisesta, joka on liftaamassa. Yllään hänellä on valkoinen puku joka on ilmeisesti 1920-1930 luvun mallinen.

Useat ilmoittajat ovat olleet naimattomia miehiä ja kertoman mukaan tyttö on hypännyt kyytiin sen kummemin lupaa kysymättä ja ilmoittanut tarvitsevansa kyydin kotiin.

Auton tullessa Resurrectionin hautausmaan kohdalle South Archer Avenuen varressa, tämä ko. tyttö poistuu kyydistä - joskus normaalisti ovesta, joskus sen läpi. Sitten hän astelee suljetun rautaportin luo ja menee hautausmaan porttien sisäpuolelle häviten samalla näkyvistä.

Maryn aaveen epäillään olevan nuoren puolalaistytön aave. Tyttö sai surmansa auto-onnettomuudessa 1931 palaamassa kotiinsa tanssiaisista ja hänet haudattiin Resurrectionin hautausmaalle tanssipuku yllään ja tanssikengät jalassaan.

Vuoden 1977 iltana saatiin Marystä edes hieman jotain todisteita pelkkien juttujen lisäksi, kun eräs autoilija huomasi nuoren valkopukuisen naisen hautausmaan porttien sisäpuolella katsellen tielle. Autoilija luuli tytön jääneen vahingossa lukkujen taake ja kutsui poliisin. Poliisin tullessa paikalle tyttö oli ehtinyt jo hävitä (tai paremmin sanottunu haitua ilmaan). Häntä etsittiin hautausmaalta lamppujen avulla, mutta tuloksetta. Poliisin tarkastellessa porttia, hän huomasi että portin rautatanko oli vääntynyt hieman ulospäin ja taipuneissa tangoissa saattoi selvästi nähdä kaksi pientä kämmenenjälkeä. Joku portin läheisyydessä ainakin oli ollut.


Outo liftaaja

Suomessakin on raportoitu oudoista liftareista, jotka ovat kadonneet ääntä pitämättä kesken matkanteon kun auto on ollut vielä vauhdissa. Alla tapaus Englannista.

Englantilainen mattomies Roy Fulton oli 1979 lokakuussa tulossa autollaan kotiin tikanhaittokilpailusta, kun Bedforshiressä hän otti kyytiin nuoren liftarin, jolla oli kapeat kasvot, lyhyt kihara tukka, mustat housut ja valkoinen paita, jossa oli vanhanaikainen pyöreäkulmainen kaulus.Fulton kysyi mieheltä minnä hän oli matkalla, mutta mies vain osoitti tietä. Fulton arveli miehen olevan ehkä kuuro, eikä huomioinut asiaa sen enempää. Hän ajoi eteenpäin tasaista 90km tuntivauhtia ja ajatteli muutaman kilometrin päästä tarjota liftarille savukkeen, niinpä hän kääntyi häneen päin. Yllätyksekseen hän huomasi matkustajan paikan olevan tyhjä. Nuorukainen oli siis kadonnut ääntäkään pitämättä liikkuvasta autosta. Hiemän pelästyneenä Fulton ajoi suoraan bubiin ja tilasi viskipaukun, samalla hän kertoi oudon tarinansa bubin pitäjälle. Asiasta tehtiin ilmoitus myös poliisille.


Ellinora

Helmikuussa 1925 Elenora oli 12-vuotias talonpoikaistyttö. Ellinora asui romanialaisessa Talpan kylässä ja läheisessä kylässä. Hän löysi rahaa tien vierestä ja osti niillä makeisia. Tämän hän kertoi isoäidilleen, mutta isoäiti raivostui ja kertoi että ilkeät henget olivat ne siihen jättäneet. Sattumaako oli se että rahat löytyivät tien vierestä vai oliko kysymyksessä henget, mutta siitä lähtien alkoi poltergeist kiusata tyttöä.

Kotona ilmiöt voimistuivat ja Ellinoran vanhemmat päättivät viedä ellinooran papille, jotta hän manaisi hengen pois. Poltergeist ei kuitenkaan suostunut väistämään, vaan pikemminkin aloitti. Ilman halki leijui täysinäinen vesikannu, josta ei läikkynyt tippaakaan lattialle, vaatekirstu alkoi myös liikkua. Yksi tarkkailijoista sai iskun kasvoihinsa ohi kiitävältä leikkuulaudalta. Jokainen paikallaollut oli sitä mieltä ettei Ellinora itse olisi pystynyt noita temppuja tekemään.

Poltergeistin jatkaessa armotonta räyhäämistään, Ellinoran omat vanhemmat hylkäsivät tytön, jolloin hän joutui mennä asumaan luostariin. Luostarissa sama meno jatkui ja tyttö siirrettiin lopulta mielisairaalaan. Tapauksista oli laajasti sanomalehdissä ja parapsykologit kiinnostuivat asiasta. Yksi tutkija oli wieniläinen kreivitär Zo Waasilko-Serckli, joka oli vakuuttunut siitä että Ellinora oli Poltergeistin uhri. Hän siirsi tytön 1926 mielisairaalasta Wieniin asumaan.

Poltergeist kuitenkin kävi fyysisesti aggressiivisemmaksi. Tytön naamalle ja käsivarsiin ilmeistyi naarmuja. Kerran hänen käsivarteensa ilmestyi 25 puremajälkeä. Näiden puremajälkien synnyn havaitsi myös kreivitär. Puremajäljet näyttivät ilmestyvän aivan kun joku olisi purrut Ellinoraa, vaikka kreivitär itse piti tytön käsistä kiinni.

Englantilainen tutkija Harry Price tuli tapaamaan Wieniin Ellinoraa. Häneen tekivät myös vaikutuksen tytön naamoilla ja käsissä olevat naarmut, sekä käsissä olevat puremajäljet.

Ellinoora vietiin Lontooseen Laboratory of Physical Researchiin, joka oli tuolloin hankimaailman tutkinnan kantava voima. Ellinoraa tutkittiin kahden viikon ajan. Esineitä katosi ja liikkui, mutta vaikuttavinta oli kun saatiin valokuvasarjoja puremista ja naarmuista, joita ilmestyi tytön naamalle ja käsivarsille hyvin usein. Price oli vakuuttunut tapausten aitoudesta, mutta muut eivät. Kreivitärtä syytettiin jopa että hän olisi aiheuttanut naarmut tytölle. Kreivitär kiisti jyrkästi häneen kohdistuneet väitteet.
Syytä ei löydetty, mutta poltergeist hyökkäykset loppuivat muutaman kuukauden kuluttua.


Haamukasvoja keittiön lattiassa

Vanha nainen ja hänen pieni lapsenlapsensa istuivat kotinsa keittiössä maalaiskylässä, kun lapsi huudahti äkkiä innoissaan. Lapsen luottavaiset silmät olivat havainneet uuden hauskan leikin. Mutta tämä "leikki" kauhistutti vanhaa naista. Siitä kehittyi arvoitus, johon tiedemiehet kokeistaan ja tutkimuksistaan huolimatta eivät ole toistaiseksi pystyneet löytämään mitään luonnollista selitystä. Ilmiö tapahtui Belmez'in kylässä lähellä Cordoban kaupunkia Etelä-Espanjassa helteisenä elokuun aamuna vuonna 1971.

Lapsi oli huomannut ihmiskasvot, jotka olivat itsestään kuvautuneet vaaleanpunaiseen laattalattiaan - kasvot, joissa oli huolestuneet, äärettömän surulliset piirteet. Mitkään tunnetut väriaineet eivät olleet hahmottaneet kuvaa. Kun perhe koetti pestä ja hangata kasvoja pois, he kauhistuivat nähdessään, miten silmät vain avautuivat yhä laajemmiksi ja ilmeen tulevan yhä surullisemmaksi.

Säikähtänyt ja ymmälle joutunut talonomistaja purki lattian ja korvasi nuo pelottavat lattialaatat betonilla. Mutta kolme viikkoa myöhemmin ilmaantuivat lattiaan toiset kasvot, joiden piirteet olivat entistä selvemmät. Asia oli nyt saanut käänteen, joka oli yksinkertaisen kylänväen käsityskyvyn ulkopuolella, ja paikalliset viranomaiset saivat ryhtyä tutkimaan asiaa. He määräsivät, että osa lattiasta, johon kasvot olivat ilmestyneet, oli otettava irti. Tutkimukset aloitettiin. Työmiehet löysivät lattian alta keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä. Sillä välin ilmestyivät kolmannet kasvot, sitten neljännet ja vihdoin kokonainen ryhmä. Keittiö suljettiin ja sinetöitiin. Neljät kasvot lisää, joukossa yhdet naisen, ilmestyivät yhtä salaperäisesti toiseen osaan taloa. Mutta ne olivat viimeiset: ilmiö häipyi yhtä selittämättömästi kuin se oli alkanutkin.

Koko ajan nämä kuvat olivat houkutelleet taloon kaikenlaisia asiantuntijoita. Epäilevimmätkään heistä eivät voineet todistaa, että kuvat olisivat olleet ihmisen tekemiä. Yhä enemmän ymmälleen he joutuivat kuulemistaan äänistä, kun erittäin herkkiä mikrofoneja sijoitettiin taloon. Mikrofoneista kuului ääniä, joita pelkällä korvalla ei voinut erottaa: outojen kielten puhetta ja tuskaisia huokailuja, jotka myötäilivät lattian kasvojen silmistä kuvastuvaa ahdistusta. Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt todella tyydyttävästi selittämään Belmez'in kasvojen arvoitusta. Asiantuntijat ovat voineet vain arvella, että talossa on joskus tapahtunut joku hirveä murhenäytelmä, jolla on ehkä ollut yhteyksiä keskiaikaiseen noituuteen.


Linkkejä joissa on lisää tietoa. Osa on sivuja ja osa on videoita.
Kannattaisi katsoa noita Urbaanilegenda videoita kun niistä löytyy kaikkea kammottavaa.

Kummitus tarinoita
Urbaanilegenda tarinoita
Haamukasvoja lattiassa (lisätietoa)

Lainaus:29.11.2005 Kiro kirjoitti:
Kotimme valokuvalipastossa oli yhteen aikaan valokuva, jonka oli joku sukulaisemme ottanut. Se oli otettu lentävän lentokoneen ikkunasta ja kuvassa, sinistä vasten, näkyi haaleasti edestäpäin kuvattu vaalea ihmishahmo ( ei voinut olla kuvaaja sillä "siipimäiset" käsivarret ja lantio näkyivät selvästi). Nykyään en tiedä missä kuva on, olisin voinut skannata :/