Craul - Luku 1 - Ihme

Craul juoksi pitkin polkua, tietämättään minne oli menossa, pillastunut karhu kintereillään. Hänellä oli vain aavistus, missä hän oli. Claran metsässä.
Oksat raapivat hänen kasvoja ja tuulen puuska vaikeutti hänen kulkuaan. Hän melkein tunsi karhun hengityksen niskassaan. He saapuivat rotkolle.
Se näytti jatkuvan aina Dalarenin merelle asti. Craul etsi tietä rotkon yli. Hänen katseensa tarttui lahonneeseen puuhun. Mutta häntä arvelutti. Kannat-
taisiko hänen lähteä ylittämään vaarallista rotkoa, vai jäädä karhun välipalaksi? Kuitenkin Craul lähti ylittämään tätä rotkoa. Hän alkoi työntämään lahoa
puuta rotkon toiselle reunalle. Sitten karhu ryntäsi metsän pimeydestä Craulia kohti. Craul lähti ylittämään rotkoa puun avulla, mutta karhu seurasi häntä
pelkäämättä. Kun karhu oli ylittämässä, puu ritisi uhkaavasti. Hän oli jo puun puolessavälissä, kun puu katkesi karhun painosta. Craul hyppäsi kaikin voi-
min, ja pääsi nipin napin rotkon toiselle puolelle. Hän oli pelastunut. Craul katsoi rotkon pohjalle: karhua ei näkynyt. Hän lähti kävelemään kotiin päin.
Kotona kaikki jo nukkuivat. Craul siirsi katseensa peiliin, ja näki väsyneet, likaiset kasvonsa. Hänen hiuksensa olivat mustat ja silmänsä siniset. Hänellä oli yllä-
än likainen t-paita, tummanvihreät liivit ja mustat housut. Craul oli viistoista vuotias poika. Hän asui köyhässä perheessä. Siksi hän oli metsästämässä.
Heidän piti metsästää ruokansa.
Craulin suurin unelma oli seikkaileminen. Hän palasi halusta näkemään lohikäärmeitä, velhoja ja muita taianomaisia olioita. Mutta hänen vanhemmat olivat
kieltäneet tämän.
Craul meni nukkumaan. Huomenna koittaisi uusi päivä ja uudet koetukset.
Aamulla hän heräsi hyvätuulisena. Hän puki päälleen yhä likaiset vaatteensa ja hieroi silmiään. Aurinko paistoi ja oli hieno päivä. Hän lähti alas, ja kaikki
olivat jo ruokapöydässä. Odottamassa saaliin jakoa.
-Missä ruoka on poika?kysyi Craulin isä, Frank.
-Sitä ei ole,vastasi Craul.
-Miten niin sitä ei ole? Hukkasitko sen?
Kaikki ruokapöydässä alkoivat nauramaan.
-Siten niin, että jouseni katkesi, ja olin paljainkäsin karhua vastassa.
Kaikki hiljentyivät. Frank oli raivosta kankeana.
-OLEN KYLLÄSTYNYT TEKEMÄÄN SINULLE UUSIA JOUSIA! TÄLLÄ KERTAA SAAT TEHDÄ JOUSESI ITSE! karjui Frank.
-Mitä täällä melutaan? kysyi Craulin äiti, Sofia.
-Tämä pojannulikka on taas katkonut jousensa, ja ei saanut saalistakaan! huusi frank roikottaen poikaansa hiuksista.
-No mene takaisin metsään, että saadaan jotain syötävää, sanoi Sofia.
Craul huokaisi ja meni ovesta ulos.


Mitäs piditte? Pistän lisää kunhan kirjotan.

Uppia

Lainaus:17.02.2006 vladmir kirjoitti:
Uppia

Uppi viestit on perziistä. Jos jollain on jotain asiaa aiheeseen, niin kyllä se sen löytää vaikka ois sivulla 128.

Mutta muut löytävät tiensä nopeammin tänne kun se on "etusivulla"

Ihan hyvähän tuo oli. Tykkäsin.

Lainaus:18.02.2006 vladmir kirjoitti:
Mutta muut löytävät tiensä nopeammin tänne kun se on "etusivulla"

Miksi kaiken pitäisi tapahtua nopeasti?

Craul - Luku 2 - Kivi
Hän käveli pitkin pitkää polkua kohti metsää. Hänellä oli vain puinen tikari, jonka terä oli tehty piistä, ja mahdollisuudet saada saalista olivat pienet. Kuitenkin
hän käveli eteenpäin.
Aurinko paistoi vieläkin. Tosin sitä ei helposti nähnyt, sillä hän oli jo astunut metsään. Hän tuli polun päähän, ja valitsi minne suuntaan menisi. Ja hän
suuntasi pohjoiseen.
Hän katsoi ympärilleen. Missään ei näkynyt edes oravaa. Missä kaikki ovat, hän ajatteli. Hän kuitenkin kuuli eläimen ääntä. Monen eläimen ääntä.
Niitä oli kymmeniä. Hän lähti kohti ääntä. Ei saaliin toivossa, vaan uteliaisuuttaan. Ja siinä ne nyt olivat. Järven luona oli hirviä, karhuja, oravia ja lintuja.
Ne eivät kiinnittäneet huomiota häneen. Hän meni katsomaan lähemmäs. Hän näki pienellä saarella järven keskellä kiven. Se hohti ja siinä oli violettejä
juovia. Yhtäkkiä kivi alkoi hohtaa entistä kirkkaammin, ja maa alkoi tärisemään. Eläimet lähtivät ryntäämään metsää kohti peloissaan. Vain Craul jäi seisomaan
paikoilleen. Sitten järistys loppui. Kivestä tullut valo osoitti suoraan Craulin rintaan pisteenä. Sitten välähti, ja hänen tajuntansa petti.
Hän heräsi. Hänellä ei aluksi ollut mitään aavistusta missä oli, mutta kun hän katseli ympärilleen, hän huomasi että makasi tällä saarella. Tällä kertaa ulkona
ei paistanut aurinko, vaan satoi ja oli kylmä. Kivi oli hänen mahansa päällä ja se hohti edelleen. Kivi kiinnosti Craulia. Hän otti sen käsiinsä ja silmäili
sitä. Se oli niin pehmeä, että se saattaisi mennä minä hetkenä hyvänsä rikki. Sitten hän huomasi, että kello voisi olla vaikka kuinka paljon, ja lähti juoksemaan
kotiansa kohti.
Kotonaan, hän ei uskaltanut mennä sisälle, sillä hän ei ollut saanut saalista, joten hän meni puuvajaan, ja silmäili vielä kiveä. Se ei näyttänyt erilaiselta kuin
puoli tuntia sitten, joten hän meni nukkumaan.
Aamulla, hän siirsi katseensa heti herättyään kiveen. Se oli mennyt rikki. Hän meni katsomaan lähempää, ja huomasi, että kivi oli ontto. Sitten hän kuuli
rääkäisyn, ja alkoi siirrellä katsettansa paikasta toiseen. Hän näki kirjahyllyn päällä jonkin liskon tapaisen olion. Sillä oli siivet. Hän ajatteli että se olisi
lepakko, ja avasi ikkunan. Olio lähti ikkunasta ulos ja nyt Craul näki mikä se oli: Lohikäärme.
Aikansa lennettyään se palasi sisään, ja laskeutui Craulin olkapäälle kuin papukaija, ja Craul hätkähti ja lohikäärme putosi hänen patjalleen. Craul
katsoi sitä vähän aikaa ja alkoi varovaisesti istumaan patjalle. Hän siirsi kättänsä lähemmäksi Lohikäärmettä, ja se alkoi nokkimaan hänen kättään,
ja Craul veti sen pois. Hän hoksasi:
-Sillä on varmasti nälkä, ja lähti sisältä hakemaan ruokaa tälle.
Hän avasi oven hiljaa, etteivät muut heräisi, ja hiipi keittiöön. Otti jääkaapista lihakimpaleen, ja kiiruhti takaisin pajaan, ja löhikäärme istui kuin tatti
odottamassa ruokaa ikkunalaudalla.
Craul arveli, että hänen vanhemmat eivät pitäisi ajatuksesta pitää tämä. Hänellä oli nyt luultavasti vaarallinen eläin talossa. Mutta hän ei halunnut luopua
siitä.
Hän ruokki sitä viikon päivät, ja sen koko oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Se oli nyt Craulin vyötäröön asti. Craul päätti antaa sille nimen: Favex.

Uppia!

Itsekkin kyhäilen tarinaa para-aikaa. Postitan ensimmäisen osan tänne sitten kun saan sen kyhättyä kunnon kohtaan. Jatkakaa jorinoitanne ihmeessä!

Itse en ole vielä viitsinyt alkaa lukemaan tarinoitanne, mutta ehkäpä jossain vaiheessa vielä. Yritän saada tarinani ensimmäisen osan kuntoon.

Niin juu: Onhan minulla se minun tarinani sielä minun yliluonnollis aiheessa, mutta se on niin alkeellinen, että en sitä tänne viitsi lyödä.

Njaah... tässä hieman keskeneräinen tarinani ( Kiitos: Walzu, Demion ja Sardinihönkä. )

Hyvin yksitoistavuotiaalta?

Gogowa istui puisella penkillä ryystäen ahneesti olutta puisesta tuopista. Grandall oli ilmeisesti taas naisissa. Naapuri mökin Gherfal oli pihalla harjoittelemassa taitojaan. Gherfal oli sukua näille kahdelle peikkoveljekselle. Gogowa tykkäsi väkerrellä puusta kaikenlaisia esineitä. Joihinkin hän oli saanut Grandallilta lumouksia, ja nämä olivat hyödyllisiä taisteluissa. Oli jo ilta eikä Grandallia näkynyt mailla eikä halmeilla.Koska Gogowa oli ryystänyt taas itsensä krapulaan, hän pyysi Gherfalia etsimään Grandalin. " Koetappas pysyä erossa viinasta. Se ei tee todellakaan hyvää aivoillesi." sanoi Gherfal lähtiessään mökistänsä etsimään Grandalia. Lopulta hän löysi Grandalin vuoren laelta. "Mitäs sinä täälä teet serkkuseni? Sinun pitäisi olla jo kotona." Grandall ei kuitenkaan vastannut. Hän vain tuijotti alas vuorenlaelta, ja näytti aivan kuin hän seuraisi jotain silmillään. Gherfal kurkisti rotevasti alas. "Mitäs ihmettä sinä muka tuolla näät?" Kysyi Gherfal. Sinä hetkenä Grandaliin ikään kuin osui jokin suuri, ja hän lennähti taaksepäin hymyillen pienestä kivusta. " Ai terve Gherfal. Mitäs täälä toimitat?" Kysyi Grandall. "Kunhan.. etsin sinua." Gherfal vastasi. "Hah! Ei minulla ole mitään hätää. Tutkin vain haltioita jotka tuolla alhaalla rymyävät. Mitä lie yrittävät." Grandall vihelsi, ja samassa pieni dinosauruksen poikanen tuli hänen luokseen. "Mennään, Nagor. Juokseppas perässä Gherfal.". Gherfall jäi kuitenkin katsomaan auringon laskuun, ja kaivoi taskustaan valkoisen kukan. Hän siveli sitä hieman sormellaan, ja tiputti sen kallion laelta tuuleen. "Odota!" Huusi Gherfal ja lähti taas juoksemaan kylää kohti.

Osa: 2 ( Made by: Trolli )

"Ääh.. Miten peikot voivat elää tälläisessä maastossa?" Sanoi Walzu kiskoessaan muihin takertuneita liaaneja irti. "Ehkä he ovat tottuneet takertuviin liaaneihin." Naureskeli Khirsah. "Noh, kohtahan olemme perillä. Ei siinä ole niin kauhean paljon matkaa enää tuon vuoren huipulle. Siellä voimme leiriytyä." Walzu sanoi. Walzun lemmikki, Gibres hyppeli kuitenkin iloisena jokapuolella. Se oli aivan rauhaton, kun pääsi metsään seikkailemaan. "Tules auttamaan näiden liaanien kanssa Gibres!" huusi Walzu. Samassa Gibres pomppasi ja alkoi rökittää edessä olevia liaaneja. Se kiskaisi ne irti ja vei isännälle. "Mrr... vuh!" haukkui Gibres hyppiessään kulkusuuntaan ja näyttäen tietä isännälle sekä tämän seuralaiselle. Vaikka Walzu oli monta kertaa nähnyt Gibresin vauhkoontuvan, se nauroi ja hymyili kokoajan. Matkan jälkeen he pääsivät vuoren huipulle. Khirsah päästi lemmikkinsä leikkimään Walzun suden kanssa, ja alkoi laittaa tulta. "Vihdoinkin huipulla!" Walzu tokaisi ja kaatui maahan. "Eiköhän aleta nukkua. Huomenna pitää kuitenkin vielä matkustaa." Khirsah sanoi. Lopulta he kävivät nukkumaan. Grandall ja Gogowa olivat saalistamassa jotakin syötävää. He näkivät tottakai nukkuvat yöhaltiat. Nagor, Grandalin urhea dino oli juoksemassa varoittamaan Gherfalia. Gogowa ja Grandall olivat jo kosketus etäisyydellä näissä yöhaltioissa. Gogowa käänsi toisen ympäri jolloin tämä kiljaisi. "Argh! Mitä nyt? Taistelu vai rauha?" Sanoi Grandall astuessaan pari askelta taaksepäin. Gogowei löi nuijalla maahan toteemin joka ympäröi Gogowein ja Grandalin suojakentällä. Walzu havahtui kiljaisuun, ja hyppäsi ylös. Kaikki olivat hämmentyneitä eivätkä tienneet mitä tehdä. Walzu ja Khirsah ihmettelivtä kieltä mitä peikot puhuivat suojakentän sisällä. Keskustelun loputtua Grandalin käsissä alkoi välkkyä palavia varjoja. Khirsah liikahti äkkipikaisesti ja alkoi kävellä suojakentän sisälle. "Ei! Tule takaisin!" Walzu huusi jä hyppäsi suojakenttään, mutta se kuitenkin torjui Walzun. Lopulta Khirsah havahtui ja pelästyi nähdessään, että oli kahden peikon kanssa suojakentän sisäpuolella. Gogowei otti taas nuijansa, ja löi toteemin maahan. Khirsah ymmärsi nyt peikkojen kieltä. Grandall tokaisi "Mitä ihmettä te teette täälä peikkojen mailla, vähä-älyiset olennot?" "Tuota... E-emme mitään." Gogowei naurahti pilkallisesti " Ette mitään? Kiinnostaako teitä kenties veremme?" Grandall hymyili Gogowein kommenttiin. Nyt haltia oli sanaton.
Metsästä kuului ryskettä. Gherfal rymisteli nuija ojossa suojakentän luokse. Walzu juoksi Gherfalin luokse ja laittoi miekan tämän mahan eteen. Gherfal oli kyllin viisas ymmärtääkseen mitä tämä olio tahtoi. Gogowei poisti suojakentän, Ja Walzu laittoi miekan tuppiin. Nagor oli hiipinyt heidän taakseen. Sen suu oli tarpeeksi iso, ottaakseen haltioita niskasta kiinni. Niinpä joukkio lähti takaisin pikkukylää kohti. Nagorin suusta roikkui kaksi vihaista yöhaltiaa. Kaikki kolme menivät omiin huoneisiinsa, ja Nagor päästi haltiat maahan. Kummatkin haltiat tiesivät, etteivät dino tarvinnut yhtään unta. Se olisi voinut napata haltiat yhä uudestaan. Niinpä he alkoivat nukkua odottaen huomista päivää.

Osa: 3 ( Made by Trolli )

Aamu sarasti ja kukko Gogowein aitauksesta kiekui. Nagor istui kuin tatti samassa paikassa kuin se oli eilen illalla. Sen silmät olivat ammosen auki, vaikkei se ollut nukkunut yhtään. Grandall tuli ulos kädessään kaksi kulhoa. Hän tuli haltioiden luokse ja ojensi kulhot heille. Walzu katsoi kulhoon ja näki herkullisen näköisen sienisopan. Walzu maistoi soppaa
hyvin hiotulla puulusikalla ja hymyili. "Tämähän on parempaa kuin kotipuolessa." Yksi kulho oli niin iso, että siitä riitti heille kummallekkin. Khirsah katsoi toista täyttä kulhoa. "Huolisikohan tuo dino sen? Se on varmasti uuvuksissa edellisen yön jälkeen. " Aina voi yrittää." Walzu vastasi. Khirsah nousi ja ojensi kulhon Nagoria kohti. Se haistoi kulhon soppaa ja lipaisi sen pois ahneesti. Lopulta se nousi ja alkoi makaamaan Khirsahin vieressä kehräten kuin kissa ikään. Walzu tuli lähemmäs ja taputti sen päätä. Gogowei katsoi myös tyytyväisenä kuinka haltiat suhtautuivat tähän. Gogowei tuli ulos majastaan, ja pyysi haltioita seuraamaan. Hän pyysi heitä omaan majaansa ja ohjasi erilliseen huoneeseen. Siellä odotti Walzua ja Khirsahia 2 heinäpetiä ja pieni hylly. "Mitenköhän heihin suhtautuisi? Kaikki huhut heidän ilkeydestään taitavat olla pelkkiä juoruja." Walzu kysyi. "Niin näyttää olevan... Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Tosiaankin. Walzu ja Khirshah olivat tuossa pienessä kylässä jossa oli vain 3 pientä mökkiä. He alkoivat pitää heidän isännöistä. kolmen päivän kuluttua Gogowei oli väkerrellyt jotain suurta. Hän oli tehnyt 3 pientä mökkiä lisää. Gogowei ohjasti heidät omiin taloihinsa. Walzu tahtoi puhua Grandallin kanssa kahden kesken. Gogovei löi nuijallaan maahan toteemin ja häipyi. Nyt he voisivat puhua. "Hei." Walzu tervehti. "Käy sisään, haltia." Grandall vastasi. "tahdon seuralaiseni ja itseni puolesta kiittää teitä kaikesta mitä olette antaneet tässä pikkuisessa kylässä. Ette todellakaan ole niitä tunnottomia tappajia-" sanoi Walzu, kunnes Grandall keskeytti. "Tässä sodassa ei ole hyvää, eikä pahaa puolta. Te pidätte meitä pahoina ulkonäkömme ja tapojemme perusteella. Me pidämme teitä pahoina. Kerro, miksi tulit tänne? Tiedän jo totuuden, joten sano." "Tuota... Tulimme tappamaan teitä." Walzu sanoi hieman nolona. "Ja mitä tapahtuikaan? Jouduitte vangikseimme-" Grandall sanoi kunnes Walzu sanoi päälle:"Me emme tunne itseämme vangiksi. Voin jopa käydä metsällä puolestanne." "Hmm... Hyvä on,Walzu. Mutta ratsuni tulee mukaasi." Grandall vastasi. " Mistä tiedät nimeni?" Walzu kysyi hämmentyneenä. "Mene..." Grandall sanoi hiljaisesti. Walzu nousi, kumarsi ja lähti menemään omaa taloansa kohti.

Osa:4 (Made by: Trolli )

Danyal käveli haltioiden kaupungissa pientä pelkoa herättävät vaatteet yllään. Vaikka vaatteet antoivat kuvan, että niiden alla olisi tunteeton tappaja, siellä oli kuitenkin lempeä ihminen. Vaikka vain hänen ystävänsä sen tiesivät, oli Danyal ylpeä itsestään. Tänä iltana hän lähtisi vierailemaan lauman mailla, ja saisi ehkä hieman kunniaa sotapäälliköltä. Danyal etsisi kuitenkin sitä ennen kunnon tiimin. Yksin hän kuolisi heti, mutta ystävien kanssa hän olisi vahva. Danyalin kanssa olivat Isiong ja Timmain. He olivat olleet Danyalin ystäviä jo lapsesta asti. Danyal, Isiong ja Timmain lähtivät lauman maille. He kulkivat rikkoutuneesta portista. Pian he olivat saapuneet metsään, josta kuului ääniä.
"Mikäköhän peto täälläkin saalistaa?" Hymyili Danyal.
Kuului miekan sivallus, ja voitonhurraus. Danyal, Isiong ja Timmain kuulivat sen selvästi, ja valmistuivat hyökkäämään hurraavaa olentoa kohti. " Minä voin aloittaa.." Timmain kuiskasi hiljaa. Waltsulla oli kuitenkin hyvä kuulo. Hän kuuli selvästi yöhaltian ja ihmisen äänen. "Ahh.. Kaipasinkin jo seuraa." Waltsu sanoi kääntyen kasvokkain toisen yöhaltian kanssa. "Mitäh!?" Isiong kiljaisi nähdessään että henkilö oli yöhaltia. Nämä kolme hahmoa tulivat Waltsun luokse, ja he alkoivat kiivaasti kysellä mitä hän täälä teki. Waltsu kuitenkin alkoi nauraa, kun näki hiipivän Nagorin tulevan nappaamaan nämä henkilöt samalla tavalla, kuin nappasi Waltsun ja Khirsahin. Pian kaikki heistä roikkuivat jo Nagorin suussa. Nagor oli aina ihmetellyt, miksi ihmisten turkki on niin venyvä, ja miksi he ottavat sen pois nukkumaanmennessä. Nagor kuljetti tyytyväisenä saaliinsa isäntäväen luo. Iloisesti se hölkkäsi pieneen kylään, joka oli vastikään kasvanut kolmella mökillä. Grandall istui ulkosalla tekemässä mekkoja. Gogowei ja Grandall alkoivat hymyillä kun huomasivat Nagorin tuovan lisää vieraita. " Täytyyköhän minun taas tehdä lisää mökkejä?" Hymyili Gogowei. "He voivat nukkua minun majassani. Ulkoilma tekisi sinullekkin joskus hyvää, veliseni." Grandall sanoi. Waltsu kerkesi juuri tähän pikkukylään, kun Nagor oli tuonut sinne saaliinsa. Samassa Khirsah heräsi päiväuniltaan katsomaan mitä tapahtuu. Grandall ei näyttänyt reagoivan mitenkään kummallisesti uusien vieraiden saapumiseen. Hän vain jatkoi mekkojen tekemistä. "Oletteko te ottaneet nämä haltiat vangiksi? Valmistaudu kuolemaan!" Danyal huusi. Tästä Nagor, joka muuten seisoi heidän takanaan, suuttui. Hän otti taas Danyalia niskavilloista kiinni ja heitti hänet ladon seinään. Juuri kun Nagor oli hyökkäämässä, Grandall kuitenkin komensi sen pois. Gherfal ratsasti sarvikuonollaan kylään. "Pah! Eikö näitä vieraita voisi hillitä hieman?" "Äläs äläs. Kylämme on vapaa kaikille tulijoille." Grandall vastasi ja nosti kaikki kolme upeaa mekkoa maasta. Hän kommunikoi Wiltsun kanssa ja käski tämän viedä mekot naisväelle. Nagor ja Gherfalin sarvikuono leikkivät viereisessä pellossa. Gogowei oli taas työn touhussa. Hän oli tällä kertaa järven luona väkertelemässä jotakin ihmeellistä. Gogowei rynnisti kylään ja hurrasi. " Keksin ihmeellisen asian! Tulkaa katsomaan!" Hän opasti erityisesti näille neljälle naiselle tien keksintönsä luokse. Se oli koppi, johon oli putket jotka kuljettivat vettä. Gogowei alkoi nimetä keksintöään suihkuksi.

Osa:5 (Made by: Trolli )
Gogowei oli mahtava nikkari, ja viihtyi työssään enemmän kuin tarpeeksi. Hän oli taas rakentanut lisää majoja. Gherfal ei ymmärtänyt miten kaikki pystyivät ystävystymään noiden peikkojen kanssa. Illan tullen kaikki majoittautuivat omiin majoihinsa. Grandall tapansa mukaan valvoi. Hänen sielunsa lepäsi, vaikka hän oli hereillä. Hän kuuli ovelta kopsetta. "Sisään" Grandall vastasi. "Saako tulla?" Danyal sanoi hiljaisella äänellä. "Palveluksessanne." Grandall vastasi. "Olen ihmetellyt... Miksi toitte meidät tänne? Miksette tapa meitä? Olemme sodassa!'' Danyal sanoi. "Sinulla on sielu. Olit sinä synkkä tai valoisa. Sinulla on tunteet. Oletteko huomanneet, teitä on viisi kolmea vastaan. Kysyisin saman kysymyksen: Miksette tapa meitä?" Grandall vastasi.
"Tuota... koska.." Danyal mongersi. "Koska mitä?". "Koska olen kiintynyt teihin! Normaalisti meidät kaikki olisi murhattu heti kun olisimme olleet lähelläkään kylää." Danyal sanoi. "Mieti omaa kysymystäsi. Mieti omaa vastaustasi. Nyt.. Mene." "Selvä.." Ja niin Danyal lähti omaan majaansa.
Aamun sarastaessa Grandall oli jo keittänyt sienisoppaa. Nagor rymisteli metsästä kohti majapaikkaa. Tällä kertaa, sen mukana oli monta dinosauruksen pentua. Ne olivat pienen koiran kokoisia. Grandall hymyili ja nosti yhden syliin. "Olet siis löytänyt itsellesi kumppanin?" Grandall kysyi Nagorilta. Gherfal kantoi todella suurta kuppia
sienisoppaa, ja kutsui koko pentueen syömään. Jopa hänen oma kodonsa rymisteli syömään. Vieraat nukkuivat vielä, paitsi Waltsu. Hän oli miettinyt 'kumppanuus' asioita. Hänellä ei pahemmin ollut ketään, eikä Khirsah ollut pahemmin kiinnostunut. Waltsu päätti nousta syömään. Hänen mökkiinsä pomppi pieni dinosauruksen pentu. Se hyppäsi suoraan Waltsun syliin. Hieman Waltsu silitteli sitä, ja lähti syömään. Waltsun syötyä annoksensa, naisväki alkoi heräillä. He alkoivat käyttää Gogowan keksintöä, suihkua. Gogowa ihastui heti Timmainin kimmeltäviin hiuksiin. Ruokaillessakin he istuivat samassa pöydässä. Ruokailun aikana heidän luokseen tuli naispuolinen dinosaurus. Saman ikäinen kuin Grandalin ratsu. Sillä oli myös ratsastaja, joka oli yöhaltia.
Hän suhtautui oudon tyynesti peikkoihin. "Tämä taitaa olla se Nagorin vaimo." Grandall hymyili ja näytti pentuetta." "Hehe. Sellaisia asioita sinä siellä metsässä siis teit." Yöhaltia jota Sheliniaksi kutsuttiin, sanoi. Walzu oli ihastunut häneen ensi silmäykseltä. "Onkos täälä jossain majataloa?" Shelinia kysyi. "Käy päivällispöytään. Yöpyyö voit vaikka-" Grandall sanoi kunnes Walzu keskeytti "Minun mökissäni on vapaata tilaa." " Ai, kiitos." Shelinia sanoi lempeästi. Walzu oli hieman nolo. Hän ei tietänyt mitään naisasioista. Kun yö koitti, meni Walzu Grandallin puheille.

osa:6 (Made by: Trolli)

Walzu astui ovesta sisään. Siellä hän näki Grandalin kirjoittamassa jotakin. Ilmeisesti Grandall ei ollut vielä nähnyt Walzua. Walzu hiipi Grandalin taakse katsomaan mitä tapahtuu. "Ei ole kohteliasta tulla sisään koputtamatta." Grandall sanoi yht'äkkiä. "Anteeksi, tahdoin vain nähdä mitä kirjoittelette." Walzu vastasi säikähtäneenä. "Se on laulu." Grandall vastasi tyynesti. "Osaatteko te ennustaa? Tiedätte aina missä olen, ja mitä tapahtuu. Olette aina tyyni." Walzu kysyi istuen toiselle penkille Grandalia vastapäätä. Grandall laittoi sulkakynänsä mustepurkkiin ja vastasi: "Kyllä, olen ennustaja. Tulet vielä näkemään tämän laulun." "Ehrm.. kun olette niin viisas niin.. katsos kun.." Walzu mongersi hiljaa. "asia koskee naispuolisia vieraitamme?" Grandall kysyi. "Älä edes kysy. Kaikki selviää aikanaan." "No.. Kiitos kuitenkin. Minä lähden nyt." Walzu vastasi ja lähti. Nagor valvoi taas. Se istui paikallaan kuin tatti. Walzu meni sen viereen nukkumaan. Hän oli lainannut omaa majaansa Shelinialle. Aamun sarastaessa talliaitasta kuului ryminää. Ilmeisesti kodo oli herännyt. Gherfal rymysi taas suuri kulho soppaa hartioillaan tallia kohti. Pikku dinot hyppivät hirnuen kaikkialla. Walzu ja Khirsah olivat jo tottuneet aikaisiin herätyksiin. He nousivat kummatkin yhtäaikaa. Walzussa oli ihme tunne. Vähän kuin pelko, tai jännitys. Eihän hän Khirsahia voinut pelätä. Se oli jotain aivan muuta.

Osa 7 (made by Walzu)

Syödessään Walzu huomasi,että Shelinia oli vielä nukkumassa. Keittonsa syötyään hän käveli mökilleen ja astui sisään. Walzun katse liimautui Sheliniaan kuin taikaiskusta. Shelinia näytti lukevan kirjeeltä näyttävää, pitkää paperikääröä.
"Siellä olisi sienisoppaa" Walzu huomautti ovensuusta,selvästi Sheliniaa ihaillen.
"Vai että sienisoppaa.." hän vastasi Walzulle,Hieman säikähtäneenä, mutta leveästi hymyillen. Walzu kysyi tulisiko tämä metsälle walzun ja kirsahin kanssa,mutta Shelinian oli kuulemma jäätävä hoitamaan pikku dinoja.

Samaan aikaan Timmain ja Gogowa olivat käyneet lähemmäksi toisiaan pöydässä.Timmain kikatti Gogowan möhläilyille: Gogowa oli yrittänyt tekeytyä pensaaksi,kun hampaisiin asti aseistettu maahinen(gnome) oli tepsutellut hänen ohi.

Parin minuutin päästä Kirsah saapui Scarin kanssa haukotellen pöytään. Scar painoi päänsä Kirsahin syliin samalla kun odotteli herkkupaloja. Punastunut Walzu saapui Shelinian kanssa hymyillen pöytään. Walzu Jatkoi matkaansa Khirsahin luo ja sanoi:
"Mennäänkö jo? Alkaisivat nuo karhutkin olla jo liikkeellä"
Kun Khirsah oli vastaamassa, yllättäin pöydälle hyppäsi kolme pientä raptorin poikasta,jotka kaatoivat soppa kattilan ja hyppelivät iloisina suosionosoituksia kerjäten.
"Taitaa tuo teidän Aamiainen jäädä tänään hieman vähemmälle" Sanoi Gogowa hieman vaivaantuneena hymyillen. Khirsah nousi pöydästä ja lähti kävelemaan metsää päin Walzun kanssa. Scar jäi nuolemaan keittoa pöydältä,mutta otti heidät kuitenkin kiinni vähän matkan päästä.
"Menemmekö me kokeilemaan onnea järvenrannalle? siellä käy usein eläimiä juomassa" kysyi Walzu, samalla nousten tiikerinsä selkään.
"Mielelläni, Siellä kun on niin kaunistakin" vastasi Khirsah , ottaen Walzun auttavasta kädestä kiinni.Walzu nosti hänet tiikerinsä selkään. Matka jatkui...

Osa 8 (made by Walzu)

Parin minuutin kuluttua Khirsah ja Walzu saapuivat järven rannalle. Kultana kimaltava rantahiekka oli houkutteleva,siksipä siis Walzu päästi tiikerinsä kalastamaan. Khirsah käski Walzua mennä vaanimaan puun taakse,samalla kun hän menee ryömimään pensaaseen. Tunnin odoteltuaan Walzu sanoi:
"Jokin on pelottanut eläimet pois. En keksi muuta tälle".
"Hmm.. tehdään kierros ja katsotaan" Mietti Khirsah.
Niin he lähtivät kiertämään lähialueita.
Ja taas tunti kului, mutta metsä tuntui hiljaiselta, vain tuulen humina ja laineiden liplatus kantautui korviin.
Yht'äkkiä kauempaa rannalta kuuluu kahahdus.
"hajaannutaan ja etsitään hälyn aiheuttaja" Walzu sanoi ja viittoi Khirsahin menemään järven länsipuolelle, kun taas itse lähti hiipimään itääpuolelle.

Perillä Walzu huomasi laihoja jalanjälkiä hiekassa.
Kuuluu kahahdus, Pusikosta hyppäsi "scourgen" eläväkuollut. Se potkaisi hiekkaa Walzun silmille ja löi tätä kasvoille. Walzu tavoitteli miekkansa tuppea, vetäisi miekkansa esiin ja yritti survaista sillä vihollistaan. Walzun silmissä kirveli ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Scourge vetäisi tikarinsa tupestaan, samaan aikaan Walzu huitaisi eläväkuolleelta vasemman käden irti. Scourge ei ollut moksiskaan vaan survaisi Walzua jalkaan.
Kuului vain huuto, sitten oli taas hiljaista.
Sekunnin murto-osan jälkeen kuului nuolen viuhahdus ja "klonks",kun nuoli lävisti scourgen pään. se hortoili hetken paikoillaan ja kaatui sitten kuolleena maahan. Khirsah juoksi Walzun luo ja kutsui tiikerin luokseen. Se saapui suuren kalasaaliin kanssa paikalle. Khirsah nosti kivusta kiemurtavan Walzun tiikerin päälle ja yritti ratsastaa takaisin leiriin mahdollisimman nopeasti.

Hetken kuluttua leirissä hiukan kalpea Khirsah nosti
Walzun pedille. Grandall yritti parantaa Walzun parhaansa mukaan.
"Ainoa lohtu taitaa olla,että saamme tänään paistettua kalaa" tokaisi Timmain, joka astui sisään majaan lievästi hymyillen ja tarkasti Walzua tarkastellen.

Osa 9 ( Made by: Trolli )
Timmain ja Grandall parantelivat yhä Walzua. Viimein Walzu heräsi, mutta ei ilman vammoja. "Walzu, teen jotakin mikä sattuu, mutta vain sinun vuoksesi. Oletko valmis? Gherfal! Gogowa! Tänne!" Grandall huusi kaivaessaan puukkoa taskusta. Gogowa ja Gherfal pitivät Walzua paikallaan. "Tämä ei ole ihan naisten katsottavaa." Grandall sanoi Timmainille joka yhä istui vieressä. Hänellä oli nyt puukko kädessä. Grandall leikkasi pienen palan Walzun jalasta, ja kaiversi yhden lihanpalan pois. "AAAAAAII" Walzu huusi peräjälkeen, samalla kun yritti saada kädet irti Gherfalin ja Gogowan otteesta. Pian Grandall kuitenkin nykäisin verisen puukon irti Walzusta, ja pyysi Timmainia parantamaan. Grandall irrotti verisen lihanpalan ja heitti sen viidakkoon. Walzu oli jo rauhoittunut. Jalkaa kirveli vielä, mutta ei sattunut. Nagor oli kuullut tuskanhuudon ja rynnisti pihalla etsien vihollista. "Nagor, ei tarvitse." Grandall huusi majastansa. Danyal tarjoutui paistamaan kalaa. Walzu paineli nukkumaan, koska tämä päivä oli ollut erityisen rasittava. Illan tullen Grandall käveli pois leiristä, ja asettui samalle kukkulalle, missä oli ollut katsomassa yöhaltioita. Pian hänen eteensä leijaili valkoinen kukka...
Osa:10 ( Made by: Demion )
Walzu heräsi kun auringonsäteet löivät hänen silmilleen. Edelleen väsyneenä hän räpyteeli silmiään ja nousi ylös. Haltia katseli hieman ympärilleen; puinen mökki ja niukasti huonetavaroita. Vain sänky ja kaappi. Sitten hän lysähti takaisin sänkyynsä. Koko hänen elämänsä oli muuttunut hyvin lyhyessä ajassa. Hän ja Khirsah olivat tulleet tänne metsästämään örkkejä, mutta nyt he olivat taureenin ja parin peikon vieraina. Danyan, Isiong ja Shelinia olivat myös tulleet, myöhemmin. Walzu käänsi sängyssä kylkeään. Hän ei ollut vielä aivan varma, että halusiko hän jäädä vai ei. Sitten hän pakotti itsensä nousemaan ylös ja kävelemään pihalle.

Sää oli taas kaunis, aurinko paistoi ja vieno tuulenvire leikki hänän hiuksillaan. Viime yönä oli ilmeisesti satanut. Auringonsäteet tanssivat aamukasteessa. Walzu hymähti. Välillä hän oli niin runollinen. Sitten hän suuntasi kylän keskusta kohti. Siellä he yleensä söivät.

Kun hän pääsi paikalle hän huomasi, että ruoka oli jo valmista. Itse asiassa se oli nähtävästi kaadettu maahan. Raptorit latkivat soppaa (Sienisoppaa, Walzu haisti). Sitten hän huomasi muidenkin olevan paikalla. Gherfal, Gogowa, Grandall, Khirsah, Timmain ja Shelinia, hän lateli nimet mielessään. Isiong ja Danyan puuttuivat. Timmain ja Shelinia katselivat ruumista maassa. Muut olivat taisteluasennoissa metsää kohti. Walzu katsoi tarkemmin ruumista...
"Scourge!" Hän huusi. Taas! Hän oli luullut hänen kimppuunsa käynyttä vain erittäin seikkailun(tai veren)haluiseksi Scourgeksi, mutta se ei näköjään ollut totta.
"Ei ihanko totta? Herrakin näköjään päätti heräillä" Khirsah sanoi ivallisesti. Mutta hän ei irrottanut katsestaan metsästä.
"Mitä vielä katselette? Onko niitä lisääkin?" Walzu kysyi taas. Gherfal murahti.
"Laumallinen. Katso vaikka" Walzu loi katseensa nyt metsää kohti. Niitä tosiaan oli vielä.
"Ne näyttävät taistelevan toisiaan vastaan" Isiong sanoi. Hän oli näköjään tarkkaillut tilannetta hieman kauempaa.
"Mennäänkö katsomaan?" Khirsah kysyi ja lähti samassa taistelevaa joukkoa kohti. Laumalaiset, Isiong ja Walzu seurasivat perässä.

He pysähtyivät hieman kauempana Scourgen joukkoa. Niitä näytti olevan yhteensä kahdeksan, joista kaksi olivat toisia pienempiä.
"Maahisia!" Isiong huudahti "Mennään apuun!" Myös Walzu huomasi, että pikkuiset olivat maahisia. Ne taistelivat Scourgea vastaan. Heidän joukkonsa astui aukiolle. Maahiset olivat selvästi joutuneet väijytykseen, ei kukaan selväjärkinen olisi hyökännyt kolmikertaisen vihollisjoukon kimppuun. Toinen maahisista huomasi vieraat ensin.
"Katsos Korppi, saimme vieraita!" Mahinen kääntyi haltioita kohti ja kumarsi. Hänellä oli pitkä ja tuuhea valkoinen parta ja hiukset, sekä päällään violetti kaapu. Isiong ihmetteli, että miten he pystyivät olemaan edelleen niin rauhallisia, vaikka heidän mukanaan oli taureeni ja kaksi peikkoa. Sitten maahinen kääntyi takaisin Scourgen puoleen ja kumautti sauvallaan tätä päähän. Nyt toinen maahisista huomasi vieraat. Hänkin kääntyi heitä kohti.
"Niin näkyy, Demion" Nähtävästi Koppi niminen maahinen nosti hattuaan. "Tervehdys, haltiat! Voisitteko ystävällisesti auttaa meitä hakkaamaan nämä ääliöt?" Mutta nähtävästi hänen aikansa ei näköjään riittänyt enempään rupatteluun ja hän ampui tulipallon käsistään Yhden Scourgen päätä kohti. Isiong ihmettys kasvoi. Näytti siltä, että maahiset eivät olleet edes huomanneet Laumalaisia. Haltia katseli ympärilleen. Gogowei keskusteli peikkojen kanssa kauempana. Isiong kurtisti taas kulmiaan.
"Tottakai!" Khirsah huudahti, jännitti jousensa ja ampui nuolen suoraan Scourgen pään läpi. Walzu ja Isiongin kiirehtivät taisteluun mukaan. Hetken jo näytti siltä, että taistelu oli voitettu, mutta sitten toinen Scourgen joukko näki heidät. Viisi uutta Scourgea riensi kahden avuksi, ja maahiset oli haavoittuneita ja haltiat väsyneitä. Sitten Laumalaiset astuivat aukiolle. Tällä kertaa Korppi huomasi tulijat ensin.

"Lisää vihollisia!" Hän sanoi ja ampui taas tulipallon, tällä kertaa Gogowei kohti. Peikko iski toteemin maahan, ja tulipallon lentäessä sen vierestä molemmat katosivat. Äkkiä Walzu hyppäsi väliin:
"Eieiei, he ovat ystäviä!" Maahiset katsahtivat toisiinsa, kohauttivat olkiaan ja hyökkäsivät Scourgen kimppuun. Laumalaiset ja haltiat auttoivat heitä. Pian Scourge oli kukistettu.
"Äkkiä metsään ennen kuin niitä tulee lisää" Khirsah varoitti. He kaikki liikkuivat metsän laitaa kohti. Siellä Demion esitti taas kysymyksen:
"Miten niin nuo ovat ystäviä? Jos ette tienneet, Liittoutuma ja Lauma ovat sodassa!"
Sitten haltiat kertoivat heille kukin tarinansa,eli miten he olivat päätyneet Lauman vieraiksi. Sitten Gogowei astui Gherfal ja Grandall takanaan maahisia kohti ja löi toteemin maahan. Sitten maahiset ja Laumalaiset aloittivat vilkkaan keskustelun.

Walzu katseli hetken heidän puhettaan ja kääntyi sitten haltioden puleen.
"Mitä siellä leirissä oikein tapahtui kun minä vielä nukuin?"
"Scourge hyökkäsi kun olimme syömässä" Isiong sanoi "Surmasimme sen ja tarkkailimme juuri metsää kun sinä tulit. Olemme aika varmoja siitä, että Scourge on sotaretkellä johonkin. Ja ne kulkevat aivan meidän kylämme vierestä!" Walzu sulatteli hetken kuulemaansa. Sitten hän sanoi:
"No, missä Danyan sitten on? Oletteko nähneet häntä? Minä en ainakaan huomannut häntä leirissä." Haltiat antoivat kielteisen vastauksen. Sitten Gherfalin ja muut tulivat heidän luokseen.
"Lehmä sai meidät suostuteltua heidän kyläänsä, yöksi ainakin" Demion sanoi "Taidamme mennä yhtä matkaa."

Osa 10. (made by Sardinihönkä)

Hämärän alkaessa laskeutua taivaankannen ylle maahiset, haltiat, peikot ja taureena saapuivat takaisin kylään. Nagor ja Shelinian ratsu, Ronia nahistelivat keskenään raptorin poikasten loikkiessa ympäriinsä kuin hallinnasta karanneet superpallot. Edes tämän iloisen, pienen perheen toilailut eivät saaneet ketään hyvälle tuulelle, sillä kaikkien mielessä pyöri liikaa kysymyksiä. Kenelläkään ei yksinkertaisesti ollut aikaa nauraa.
"Voitte yöpyä tuossa majassa, me voimme Timmainin kanssa majoittautua kahdestaan yhteen majaan", Isiong sanoi maahisille osoittaen samalla yhtä pienehköä majaa. Korppi ja Demion nyökkäsivät, mutta silmäilivät yhä peikkoja ja taureenaa epäilevästi.
"Kukaan ei ole tulossa puukottamaan teitä selkään sillä aikaa kun nukutte, ellei Scourge hyökkää tänne", Gogowa tuhahti kuuluvalla mutta äreällä äänellä. Walzu tuijotti peikkoa hämmentyneenä.
"Onko se todennäköistä, että ne hyökkäisivät juuri tänne?"
"Kuka tietää, Scourge on arvaamaton", Shelinia ehti vastata ennen Gogowaa.
"Sinäpä sen sanoit, emme voi olla varmoja ovatko ne vain ohikulkumatkalla", Gherfal sanoi sytytellessä samalla nuotiota kylän keskelle, johon kaikki olivat kokoontuneet. "Joka tapauksessa, ehdotan että järjestäisimme ainakin vartiointivuorot, parempaan tuskin pystymme."
"Minä voin ottaa ensimmäisen vahtivuoron", Walzu tarjoutui. Muut hyväksyivät hänen ehdotuksensa ja kävivät nukkumaan jokainen rauhattomanpana kuin koskaan.

Aamun sarastaessa Timmainkin saapui aamiaiselle, vähän myöhässä tosin.
"Huomenta. Onko Danyalista kuulunut mitään?" Timmain istahti tuolille Gogowan viereen katsellen muita odottavasti. Grandall kertoi heidän löytäneen vain yhden kirjan ja joitain esineitä, ilmeisesti manaajalle kuuluneita, yhden mökin takaa.
"En usko, että hän olisi jättänyt ne tänne tarkoituksella", peikko sanoi mietteliäällä äänensävyllä. Isiong näytti hieman surulliselta, olivathan hän ja Timmain olleet Danyalin hyviä ystäviä jo kauan, eikä manaaja ollut koskaan kadonnut minnekkään kertomatta ensin heille aikeistaan.
"Ehkä voisimme jäljittää hänet, onhan joukossamme monta metsästäjää", hän ehdotti toiveikkaana.
"Minusta tuntuu että Danyal vain lähti, koska ei viihdy meidän laumalaisten kanssa", Gherfal tuhahti.
"Ei Danyal tekisi niin", haltia kivahti takaisin. Timmain käski ystäväänsä rauhoittumaan, mutta Isiong totteli vasta kun Khirsah, Walzu ja Shelinia lupasivat yrittää löytää joitain vihjeitä hänen äkillisestä katoamisestaan.
"Mutta entäpä Scourge?" Myöhässä aamiaiselle saapunut Timmain havahtui äkkiä. Muut olivat selvittäneet hiljaisen yön vähäiset tapahtumat keskenään aikaisemmin, mutta Khirsah selitti papillekkin mitä yöllä oli tapahtunut.
"Scoruge liikuskeli läpi yön kylän laitamilla, mutta ketään tai mitään ei kylään livahtanut. Jäljistä päätellen niitä on ollut melkein pieni armeija, tai sitten ne ovat vain kiertäneet kehää muodostaen pehmeälle maalle polun. Jokatapauksessa, ne näyttävät olevan menossa itään", haltia selitti.
"Me tulimme idästä, ja matkalle sattui useampiakin Scourgeja, joten ainakaan ne kaikki eivät liiku ryhmässä", Korppi kertoi. He olivat Demionin kanssa olleet varsin hiljaa koko aamupäivän, ryystäneet vain sienisoppaa epäluuloisesti.
"Tarkemmin ottaen, mitä te täällä oikein toimitatte?", Grandall kysyi virnistäen vinosti. Maahiset nolostuivat hiukan, mutta Demion sai suunsa auki selittääkseen edes jotain.
"No, se ei valitettavasti kuulu teille", maahinen selvitti asiallisen näköisenä. Korppi pyöräytti silmiään näyttävästi ja laski katseensa takaisin sienisoppaan, johon oli tuskin koskenutkaan.
"Syö pois, ei se myrkyllistä ole."

Tuplapostaus.. mutta tässsäkin on tarinani.

http://www.fincraft.net/forum/viewtopic.php?t=5496

[s]jaakon seikkailut Luku 1


jaako oli 9v impotentti pikkupoika hän yritti saada erektioita joka päivä mutta tuloksitta,
eräänä päivänä jaakko varasti isänsä porno videon ja meni katsomaan sitä omaan huoneeseensa
, yhtä äkkiä tuli lesbo kohtaus jolloin jaakolla alkoi ottamaan eteen ja jaakko oli niin iloinen että meni sanomaan äidilleen.
jaakko : JEEE ÄITI KATOIN LESBO PORNOA JA ALKOI OTTAMAAN ETEEN .
äiti: jaakko etkö sinä tiedä että porno on keilletty alle 18vuotiailta?
jaakko: niin mutta kun löysin isin kaapin ,
samaan aiikaan jaakon isä tulee paikalle.
isä: terve jaakko ja rakas vaimoni .
ja iskee silmää äidilleen ja nyökkää kamariin päin.
mutta silloin jaakon äiti suuttuu jaakon isälle ja menee ja piristaa miehensä munat kasaan
ja jaakon isä alkaa huutamaan "epä määräisiä" ääniä. ja pyytää jaakoa poistumaan huoneesta.
jaakko:hyvä on
jaakko poistuu huoneesta ja kuulee kuinka astiat tippuu pöidältä ja juoksee iso siskonsa (joka on kehitys-vammainen)huoneeseen ja kysyy jaana siskolta.
jaakko: hei jaana arvaa mitä äiti teki isille
jaana: no mitä ? (ja sylki lentää)
jaakko: sanon jos teet niin minulle ?
jaana: okei, heh hheh .
jaakko:se puristi isän munaa
jaana:okei mäkin.

jaana alkaa puristamaan mutta puristaa niin kovaa että jaakon muna räjähtää ja alkoo suihkutamaan verta verta tuli niin paljon että koko jaakon perhe hukkui sinne.

LOPPU

Uppia uinuvalle aiheelle! Herätelläänpäs täällä keskustelua vaikkapa kysymällä että montako sivua olette kirjoitelleet tarinoitanne? Minua kiinnostaisi tietää. Itse olen kirjoittanut kirjaa vasta semmoset 43 A4 arkkia ja muita stooreja on kerääntynyt vuosien varrella vähintäänkin yhtä paljon.

Itselläni on koneella useita sivuja kaikenlaisia suunnitelmia kirjoitettuna sekä piirroksia ja hahmtelmia hahmoista työpöydän lipastossa. Tässä 2-3 vuoden aikan yksi idea ja melkeinpä koko tarinan hahmotelma on pyöronyt päässäni, mutta paperille en vielä sitä ole saanut. Joko nyt olisi aika?

Vuosien aikana mielestäni tarina on hioutunut erinomaiseksi eikä siitä kai löydy mitään yliampuvaa. Jos joskus hamaassa tulevaisuudessa saan ensimmäisenkään luvun paperille ilmestymään, niin laitan tänne

"On olemassa kolme astetta. Asteet, jotka määrävät sinun kohtalosi. Monia niistä ei tunnetta eikä..." - yksi ote muistiinpanoistani

Sitä yrittää vaikka kuinka saada huomiota. Sä avaudut, sä katselet kaikki avoinna; sun sielusi, sun syvin piilopaikka mielessäsi, jonne pakenet huonoja tapahtumia, jonne piilotat valonarimmat tunteesi. Siinä sitä yrität sanattomasti kertoa hänelle, kuinka rakastat tätä, kuinka hän tällä hetkellä täyttää elämäsi kokonaan, kuitenkaan siinä onnistumatta. Eleet, ilmeet, silmien tyhjyys ei yksinkertaisesti riitä, vaan hän vaatii suoraviivaisempaa toimintaa. Oletkin sopivasti liian ujo avautumaan virallisesti, kertomaan mahdollisesti koko lähiympäristölle syvimmät mietteesi, syvimmät tunteesi.

Voi, kuinka ihminen voikin olla samaan aikaan onnensa ylimmillä kukkuloilla sekä täysin murtunut. Tällaista se on, surkea rakastuminen henkilöön. Katselet, hän katselee sinua. Voisiko parempaa hetkeä ollakaan? Ei aluksi, kun katseet kohtaavat, mutta seuraavalla kerralla huomaatkin, että olet se ainoa, joka niitä avaavia viestejä lähettää. Siinä toisen kontaktin jälkeen, pienen hetken ajan olet täysin seitsemännessä taivaassa, mutta samalla putoamassa tuskan kierteessä alimpaan kärsimyksen kammioon.

Sitä unelmoi yllättävän voimakkaiden ihastusten kohteista, eli siis niistä henkilöistä, jotka joutuvat jatkuvan pommituksen kohteeksi jonkun mielessä. Jonkun rakkauden täyttämässä mielessä. Unelmointi ei vaan riitä, eikä se saa riittää, joten tehdään asialle jotain. Käyt asioimassa jossakin ja kotiinpaluulla päätätkin poiketa reitiltäsi "onhan niin hyvä sääkin". Kuljet tiellä, jolla olet joskus nähnyt tämän ihanuuden kulkevan ja vilpittömästi toivot, että hän tulisi nytkin vastaan.
Et usko silmiäsi, näet vähän matkan päässä juuri tämän maailmasi ainoan henkilön, jota kohtaan tunnet kaikkea, mutta et tee mitään. Päässäsi juuri sillä hetkellä kuuluu jokin ääni, joka käskee sinua tekemään jotain. Kätesi alkavat vapista, hengitys väristä. Kaipuun kohde on jo lähellä. Hylkäät pyöräsi, joka liukuu tieltä metsän laitaan ja törmää puuhun. Tunnet, että reppusi, jonka tyhjyys antaa sille lähes olemattoman painon, painaa liikaa ja tiputat sen maahan taaksesi. Kävelet vastaan kohti tätä maailman ihaninta henkilöä. Rakastetun vielä miettiessä hämmästeleviä sanojaan, otat häntä hellästi poskista kiinni ja suutelet...
Ihannetapaus. Näin ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan, sillä tuo sarja vaan on leffoista. Tyydytään siis olemaan hiljaa ja antamaan sanattomia viestejä.



Mitä minä olenkaan kirjoitellut joskus.

ei millään pahalla mutta nyt alko kiinnostaa

Kirjoitin tämän omalle sivulleni, joka käsittelee Robot Ragea.

"Tarina, miten noobista tuli PR0 (Perseestä Revitty Omena). Vai tuliko?"

Osa 1: Aloitus

Minä olin juuri aloittanut ottelun, sekä koko pelin. Vihollinen oli kokenut pelaaja. Minä newbie. 3, 2, 1, RAGE!
Ottelu alkoi. Hän oli nopea. Hän omisti parhaimmat patterit. Minä huonoimmat. Kynnet iskeytyivät minuun. Suoraan moottoriin. ”Ei”, ajattelin. ”Kymmenen sekuntia ottelua ja moottori käy puolella teholla!” Rimpuilin ulos. Hän vastasi siihen annoksella keihäitä. En kestäisi enää. Vain muutama isku, ja olisin mennyttä. Tunsin uudelleen kynsien isketyvän minuun. Hän sai minusta otteen. En voinut rimpuilla. Hän kuskasi minut laidan yli. Mikä nolo loppu. Vannoin kostavani hänelle. ”I GONNA KILL U AND U WILL SEE THAT!!!11!!!!1” Hän vastasi siihen naurunpyrähdyksellä. Ja häipyi. Mietin, miksi ikinä haastoin hänet. "En tiennyt hänen taitojaan," ajattelin. Siinä se. Syy oli löydetty. Hän oli 1337 ja minä n00b. "Kehitän itseni pr0ksi" oli ajatukseni tämän jälkeen.

Osa 2: Harjoitus tekee mestariksi! Viime ottelusta sain paljon tietoa. Älä haasta, ellet pysty voittamaan vastustajaasi.
Näin tein. Ensiksi, lisäisin suojaustani. "67, ok minulle. Huomasin jotain yläkulmasta. "Aaa, robottiaan voi maalata." Taiteilin itselleni komeat sotamaalaukset. Räikeät silmät. Ne pelottavat ketä vaan, ajattelin. Sitten, muistin erään vinkin. "Osta mahdollisimman parhaat patterit heti pelin alussa." Myin renkaani ja patterini ja ostin uuden, paremman patterin, sekä huonommat renkaat. "No, täytyy uhrautua" ajattelin myydessäni pattereita pois. Onneksi olin ostanut aseen jo aikaisemmin. Nyt, eikun hakkamaan ukkoja. Menin aulaan, ja haastoin jonkun n00bin. Ei suostunut. No, nyt tärppäsi ja taistelu alkoi. Melko helppoa, hänen patterinsa loppu jo ennen kuin hän ehti luokseni. "Osoittavat vain oman tyhmyytensä." sanoin ääneen. Voittoja kertyi, ja aseet paranivat. Lopulta sain kokea yllätyksen. En enää saanut rahaa voittamalla tavallisia ukkoja. Oli aika siirtyä + robotiksi.

Osa 3: Uudet haasteet

Päästyäni + tasolle, alkoivat ongelmat saapua. Muut olivat liian kehittyneitä. Hävisin taas. Ja taas. "Loppuuko tämä häviöputki ikinä?" Yksi vastaus: Ehkä. Sitten huomasin erään suomalaisen. Haastoin hänet. Hän sanoi: "Tehääks diili?" "Okei" vastasin innokkaana. "Og, mä häviin eka 3 kertaa ja sit sä kans 3 kertaa." "Hei, tässä on mahdollisuuteni" ajattelin. Hän ei taida tietää, että kolmen ottelun jälkeen peli sulkeutuu. Kului n. 5 minuuttia, kun olin jo 30 krediittiä rikkaampi. "Mikä typerys" sanoin ja nauroin ääneen. Tyhmät. Kiitos hänen, sain ostettua keihäät. Haastoin jonkun robotin, jolla oli etunokassaan jotain vihreää. "Varmaan joku surku ase", sanoin. Mutta, toisin kävi. Hän iski raivokkaasti kimppuuni. Älysin, että se vihreä ase oli kiekkojen heittelijä. Häviöni oli taattu, kun tajusin niitten mahdin. Kiekot kimpoilivat ja pureutuivat minuun. Defeated! En kestänyt. Suljin koko pelin kirosin ja koko Miniclipin. Ei auttanut. Oli keksittävä keino saada enemmän rahaa. "Rahaa, rahaarahaarahaaa, enemmän rahaa!" Oli kysyttävä apua ystävältäni, vertaisverkolta (ka sillon vielä ne oli laillisia!).

Osa 4: Sääntöjen äärirajoilla

Avasin WinMXän, D C + + :san ja BitTorrentin. Eikun vaan hackeja etsimään! Haa, löytyi. Ei pentele, virus! Olin paniikissa. Onneksi virustutkani oli päivitetty, joten ei hätää. Jo tärppäsi. Oikea ohjelma. Joka toimii.

***

"Rahaa!" iloitsin. Rahaa ja tavaraa! Voin kostaa! Olin päivittynyt. Olin valmis kostamaan. Olin valmis kaikkeen. Menin aulaan. Huomasin hänet. Hän oli kehittynyt jo +++++:ksi. "Voi, en enää ikinä voita häntä!" ajattelin katkerasti. Täytyi miettiä. Täytyi päästä hänen tasolleen. Se oli liki mahdotonta. Minulla oli vain 400 pistettä. Tarvitsisin 3600 lisäpistettä edes haastamaan hänet. Vaikka voisin haastaa hänet jo nyt, se ei olisi yhtä maukasta kuin jos olisin +++++. Hän ei antaisi minulle pisteitä, ei rahaa. Vain kunniaa. Se oli liian vähän. Mikä avuksi? "Taisteleminen, juuri se!" sanoin aivan ääneen. Aion kostaa hänelle, menisi siihen vaikka tuhat voittoa ja häviötä, en luovuttaisi.

Osa 5: Valmistautuminen
Haastoin haastoin haastoin ja haastoin. Voitin suurimman osan otteluistanii. Silti tavoitteeni tuntui olevan liian kaukana. Plussia oli ensin 2, sitten 3 mutta, mitä enemmän taso nousi, niin sitä enemmän seuraaville tasoille tarvitsi pisteitä. Välillä oli kuiva kausi. Menetin 50 pistettä putkeen. Se ei ole paljoa, mutta se tuntui liian paljolta. "Aion varmasti kostaa vielä hänelle" mietin kiihdyksissäni. Robotissani oli paras kokoonpano mitä ilmaisista tavaroista ikinä saisi. Aseistuksena oli liekinheitin, razorkiekot, keihäsase ja takakamera, jos se nyt aseeksi lasketaan. Monesti ei ollut helppoa löytää vastustajaa omalta tasolta, joka edes suostuisi pelaamaan. Monet olivat ostaneet itselleen superaseita. Heitä oli vaikeampi voittaa. Pistemääräni kuitenkin kasvoi tasaisesti. Olisin kohta valmis koitokseen.

Osa 6: Missä hän on?

Treenasin. Ja tein sitä koko ajan. Herkeämättä. Tiesin, että aikani on tullut. Olin jo ++++. Muutama voitto, ja voisin kostaa. Kalavelkojen kera. Se olisi tavoitteeni. Se oli melkein mahdoton tavoite, tosin sitä voisi kutsua haaveeksi. Mutta aion silti yrittää sitä. Löysin erään pelaajan. Samaa tasoa kuin minä. Haastoin hänet. "Hyvä juttu, edes joku suostuu" ajattelin. Tappelu alkoi. Hän ampui minua minigunilla, mutta kestin sen.
Iskin nopeasti häneen. Hän oli liian hidas väistelläkseni razoreitani. "Laiska p*ska" ajattelin ja hymyilin. Viimeinen kurkistus takakameraan ja keihäs liikkeelle. Voittohan siitä tuli. Ilokseni huomasin, että olin jo +++++. Tavoite oli saavutettu. Se oli tehty. Oli aika kostaa.
Mutta, en löytänyt häntä mistään. En missään nähnyt hänen nimeään. Hän oli kadonnut. "Miten se on mahdollista? Näin pitkään olen treenannut kostaakseni ja hän vain häipyy? Pelkuruutta." Etsin häntä viikkoja. Lähetin haukkumiskirjeitä hänen sähköpostiinsa tyyliin "U ******* COWARD!!!11!111!!" Mutta häntä ei vain kuulunut.

Osa 7: Yllättävä käänne
Olin hyvin epätoivoinen. Jokainen päivä kävin katsomassa sähköpostin. Ei pitkään aikaan mitään. Eräänä päivänä kuitenkin sähköpostissani oli viesti ja mikä parasta, se oli juuri häneltä! Sydän pamppaillen avasin sen. Viestissä hän sanoi, että oli saanut jonkun hitsin Battlehyperxiuxaixo pelin ja pelannut sitä. Sen takia hän ei muka ollut käynyt Robot Ragessa kuin sen verran että hänen roboansa ei ollut poistettu. Sen jälkeen viestissä hän mainitsi ajan ja serverin, minne hän jäisi odottamaan minua. En nukkunut yöllä ollenkaan hyvin. Harjoittelin razorien käyttöä hulluna hieman noobimpia vastaan. Voitin luonnollisesti kaikki ”harjoitusmatsit”. Sitten tuli suuren taistelun aika…

Osa 8: Viimeinen taistelu

Löysin hänet. Onneksi hän ei ollut valehdellut. Haastoimme toisemme. Minä sain aloittaa rakennuksen puolelta, se oli hyvä juttu. Ottelu alkoi. 3, 2, 1, RAGE!
Onneksi olin kehittynyt paljon. Hän oli ostanut superaseita itselleen. Se tekisi koko ottelusta haastavamman. Hän käytti näkymättömyyttä, mutta onneksi se ei häirinnyt minua paljon. Hän ampui minua minigunilla pitkän sarjan. Minä taas ajoin hänen viereen uhkarohkeasti. Ammuin puolet razoreistani häneen. Yritin ladata armour re-generaattorilla lisää energiaa, ja se onnistui. Olin nyt täysissä voimissani. Vastustajalla ei ollut armour re-generaattoria, joka oli hyvä asia. Hän ei tässä ottelussa voisi siis saada lisää energiaa. Kärvensin häntä liekinheittimellä ja ahdistin keihäillä. Hän sai minut kynsiinsä ja alkoi viedä minua reunan lähelle. Yritin rimpuilla, mutta ei. Hän sai minut tiputettua minut alas. Mutta, onneksi minulla oli kikka kakkonen hihassa. Lakaisin kamikazepommin, ja BOOM!!! Hetken päästä olimme molemmat tuhoutuneet. Otimme uuden ottelun, koska edellinen oli tasapeli.
Hyökkäsin heti, ja ammuin kaikki panokseni häneen. Hän ei menettänyt mitään energiaa. "Voi hitto, bugaa taas!" ja hän iski minuun täysillä minigunia käyttäen. Onneksi minulla oli vielä yksi keihäs jäljellä, jonka heitin päin häneen. Se riitti. Olin voittanut hänet. En voinut uskoa sitä. "Kaiken tämän jälkeen minä voitin hänet!" huusin, että naapurikin heräsi. Olin saanut tavoitteeni, ja se riitti. "Näkemiin, häviäjä" sanoin vastustajalle ja hävisin aulan uumeniin.

LOPPU.

Tänä aamuna heräsin monipatjaisesta ja silkkisestä vuoteestani hyvillä mielin opiskelemaan. Sitä ennen pukeuduin aamun sarastaessa tyypilliseen tapaan samettisiin, mustiin housuihin, liituraidalliseen hienoon sveitsiläiseen bleiseriin sekä kaiken huipentumana Dressman liikkeestä ostamaani puuvillapaitaan. Asiallista ulkonäköäni oli korostomassa mustat kaulukset, joita katsellessa kyllä huomaa niiden omistajan olevan aivan eri sfääreissä niin varallisuudeltaan kuin sivistyksellisyydeltään.

Aamupalakseni nautiskelin tuplaespresson omenaisen wiinerin kera. Tiesin myöhästyväni oppitunnilta jonkusen minuutin, mutta sanotaahan päivän tärkeimmän aterian olevan aamupala. Olin muistavinani sen lisäksi, että koulussani aina ensimmäisiltä tunneilta myöhästynee suunnilleen pari sankaria. Joka tapauksessa sisääntuloni oli värikäs sanottuani herrasmiesmäisest olevani pahoillani ja pamautettuani neljänsadan euron alumiinisen salkun pulpetille. Otin sieltä matematiikankirjani ja olin valmiina omaksumaan paljon uutta tietoa tästä universaalisesta kielestä, joiden huikeiden lukujen perusteella maailmankaikkeutemme on rakentunut.

Edustaisin aivan jotain muuta seksuaalisuutta, jollen meuhkamaisesti johdattelisi tekstiäni naisiin. Nimittäin vierelläni istunut ihastukseni naama oli näkemisen arvoinen James Bondia muistuttavan istuessa hänen lähelleen. Olin tutustunut häneen ja rupattelimme aina välituntisin keskenämme. Tunsin kokemani syvällisen yhteyden häneen huumorintajumme ollessa samanlaisia, tai no sanoisin samaa taiteellisella, absurdilla kielellä jokaisesta estrogeenisemmästä. Joka tapauksessa mies ja nainen täydentävät toisiaan.

Rupaltetuamme päästin vihjauksen. Sanoin meneväni Turun komeimpaan kahvilaan lukemaan maailmantapahtumat ja nauttimaan sen viihtyisästä ilmapiiristä vettä kofeiinipitoisemman kera. Vihjasin, että hänkin voi tulla. Molemmanpuoleinen hymy ilmoitti suostumuksesta sekä pienimuotoinen kiusoittelu taholtani laittoi tytön innostumaan todenteolla. Loppupäivä menikin psykologian parissa odotellen koulun loppumista. Käytävällä näin hänet jo kaukaa yhteinen matkamme alkoi.

Vartit kuluivat hyvin nopeasti estrogeenisen ihastuksen seurassa. Juttelimme kaikesta maasta taivaisiin ja kerroin viikonlopusta. Tunsin suhtautumisemme toisiimme olevan kiinteimmillään. Hän hymyili, tahtoi aina olla lähelläni, eikä koskaan perinaiselliseen tapaan piiloutunut kavereidensa taakse tai muuten vain leikkinyt mykkäkoulua. Kesken hyvän puheenaiheen koin jotain ennennäkemätöntä kuin rakkauselokuvista poimittua. Hän koski hennolla kädellään omaani ja sanoi nauttineensa kovasti seurastani. Ihojemme välillä kipinöi. Kohta pääsen kaikista syvimpään yhteyteen naisen kanssa, sanottuna kiertoilmaisuin. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, joten lähdimme koteihimme. Voisin toki soittaa.

Tuossa GoldenHawkin teksti oli AIHEELTAAN sentään aivan toista maata kuin suurin osa (pikaisella vilkaisulla katsottunaa) näistä muista actionfantasiascifi-vammailuista. Jo pelkästään sanat "scifi", "fantasia" ja "dekkari" saavat minussa aikaan vatsaväänteitä.

Lainaus:08.12.2006 GoldenHawk kirjoitti:
Tänä aamuna heräsin monipatjaisesta ja silkkisestä vuoteestani

--

Vaan täytyypä sanoa, että aika erikoinen aihevalinta sinulla. Jo ensimmäisen kappaleen aikana minulla oli vaikeuksia muistaa, etten sentään lue tätä kyseistä tekstiä mistään naistenlehdestä vaan Peliplaneetan foorumeilta. Äskeisen muistaminen oli ajoittain luvattoman vaikeaa.
Väkistenkin tekstisi sai minut ajattelemaan jonkinlaista pornostoorin parodiaa. Lienee siis turhaa erikseen mainita, että juttusi tosiaan pompsahtaa ns. harmaasta massasta silmille jo pelkästään aiheensa ansiosta.

Akateemikkona ja tullidirektöörin poikana olen yleensä pukeutunut Armanin kalliiseen alppikauriin nahasta, puuvillasta sekä silkkiperhosen silkistä tehtyyn puvuntakkiini. Jalassani ovat Hugo Bossin tehtaalta tilaamani puvunhousut, jotka ovat tehty myöskin kalleista eri materiaaleista. Jalkojani somistavat minunlaiselleni liikemiehelle Sveitsissä suunnitellut aidot käsintehdyt nahkakengät. Ne ovat tarkoin mitoitettu niin pehmeyden, kuin kimmoisuuden suhteen ja intialaisen kenkälankin ansiosta ne kiiltävät melkein kuin fosfori.

Sveitsiläisen yksityiskoulun käyneenä ja englantilaisessa akatemiassa olleena vakiovarustuksiini kuuluu uusin, graafinen taskulaskin, jota en malta olla pitämättä hyppysissäni, vaan on aivan pakko ihailla sen muotoja ja suorituskykyä. Pieni piirilevy siis kykenee nykypäivänä tekemään sellaisia laskutoimituksia, kun vielä isäni aikakaudella tarvittiin huoneen kokoisia tietokoneita vastavaan. Suvussani onkin tunnetusti ollut matemaattista lahjakkuutta. Yliopiston professori kutsui minut kerran juttusilleen ja suvustani kerrottuani ja koetuloksiani tarkasteltuaan hän ehdotti minun menevän maan parhaiden, kaltaisteni nerojen joukkoon kilpailemaan numeeristen kaavojen ratkaisemisesta.

Varsinainen outo sattumus, joka sattui, tapahtui muutamia viikkoja sitten. Lyhykäisyydessään se tapahtui seuraavasti:

Kesäpäivinä, kun kävelen Trafalqar Squarella Lontoossa, niin saatan hyvinkin istahtaa varjoisan kahvilan terassille istumaan ja ottaa knallihattuni pois hyvien tapojen mukaisesti ja nostaa hattua kauniille tarjoilijattarelle. Sateenvarjoni, joka roikkuu yleensä kahvasta käsivarressani, laitan seisomaan pöydänjalkaa vasten ja sen jälkeen menen lukemaan päivän uutiset englantilaisesta sanomalehdestä ja tilaan kello yhdentoista aamuteen ja muutaman paahtoleivän marmeladin ja pekonin kera. Itseäni viihdytän aina pöydässä katsomalla, kuinka vastapäätä kaksitoistakesäiset mukulat aina härnäävät kuningattaren linnan vartijoita mitä erilaisin elein ja ilmein vartijoiden olematta hievahtamattakaan.

Se tässä onkin perin kummallista, että tuon rutiinin tehtyäni eräs kaunis kesäpäivä, eräs mies tuli taakseni ja kuiskasi korvaani: "Hurry boy it's waiting there for you." Sen jälkeen olenkin ollut perin onnekas ja jälkiruoaksi ostamassani onnenkeksissä oli sanoma vauraudesta ja vastuusta. Vaikken yleensä usko ennustuksiin ja olen pudottanut peilejä alas perjantain kolmantenatoista päivänä ja samana päivänä vielä kävellyt maalarin tikapuiden alta, niin pitääkin siis tästä lähin miettiä, mihin kaltaiseni herrasmies voi rahansa harkiten käyttää.

Lainaus:08.12.2006 Ex-Homer kirjoitti:
Jo pelkästään sanat "scifi", "fantasia" ja "dekkari" saavat minussa aikaan vatsaväänteitä.

Tässä yhteydessä ehkä, mutta muuten scifi hakkaa sut maan rakoon. Perehtyisit paremmin siihen mistä puhut.

No anteex ihan sikana, jos en satu pitämään sciense fiction- kirjallisuudesta. Tunteitasi on loukattu. LOORDI, MUHAMMED, SCIENSE FICTION, SOTAVETERAANIT, PUTAANSUUN FINNINEN SELKÄ!!!

Taisi olla joku muu, jonka tunteita loukattiin. Minua häiritsee ylenkatsova asenteesi tiettyihin kirjallisuuden lajeihin, joiden tuntemuksesi selvästi perustuu muutamaan kirjaan sieltä huonoimmasta päästä, jos niihinkään.

Pöh, olen kyllä lukenut kyseisestäkin kirjallisuuden lajista sen verran "niitä klassikkojakin", että jotta osaan muodostaa mielipiteen siten, etten vain yksinkertaisesti pidä sciense fiction- kirjallisuudesta. Toki hyviäkin kirjoja löytyy, mutta kun puhutaan yleisellä tasolla niin ei vaan jaksa kiinnostaa.

Elokuvissa toimii vielä joten kuten, jos ei mene aivan liian utopistiseksi.

Kiitoksia sekä kriittisesti että palvoen suhtautuville. Koitan hioa ajan myötä pois räikeimmät kirjoitusvirheet. Tosiaan tarinani ei ollut viekasta parodiaa, vaan sitä, mitä ihanneminäni toivoisi olevan. Tässä uusin:

Teksasin takamailla sijaitsevassa kartanossa järjestettiin villiin amerikkalaiseen tapaan häät. Avioliittoa solmimassa oli muuan suurmies ja hänen upearintainen kihlattunsa. Tunteettomuudestani huolimatta piti oikein taistella vastaan, jotten olisi vietellyt tulevaa aviopuolisoa ja rakastellut hänen kanssaan monta tuntia putkeen.

Asiakkaani toivomuksena oli mahdollisimman tramaattinen käänne itse vihkimistilaisuudessa. Niinpä menin ostamaan tekaistuilla henkilötiedoilla itselleni englantilaismallisen norsunmetsästyskiväärin tarkk'ampuja ominaisuuksilla. Piilotin joka miehen kauneuden moderniin, teräksiseen salkkuun ja lukitsin sen visusti. Päiviä myöhemmin kävelin salkku kourassa suurmiehen häätilaisuuteen ja suoraan tapahtumien myrskyyn.

Häätilaisuudessa komea pariskunta papin johdolla kertoivat, että vihkimiseen aikaa on enää kymmenisen minuuttia. Olin silloin seiniltään kirkkaan valkoisessa ja koristellussa huoneessa. Äkkiä juoksin kartanon takapihoille, suoraan vihkimisessä käytettävän puisen lavan luo. Piilotin huippu elekronisen kuuntelulaitteen sinne ja menin takaisin lähtöpisteeseen. Sittemmin vaihvihkaa hiippaillin kuljin kartanoa vastapäätä olevan autiotalon katolle. Näppäilin salaisen numerotunnuksen avatakseni salkun. Kuului räväkkä kliksahdus ja eteeni ilmestyi kiihottavan tappava tarkkuuskivääri. Otin sen salkusta ja asetuin makuulle katolle, jonka huipulta minua ei tulla löytämään edes suurennuslasilla. Sitten enää piti laittaa pienoismatkaradiota muistuttava laite vasemman korvani viereen kuullakseni missä tilanteessa pappi on vihkimisessä.

Häämusiikin soidessa Teksasin suurmies kulki käsikädessä tulevan vaimonsa kanssa suoraan papin syleilyyn. Pienten muodollisuuksien jälkeen alkoi vihkiminen. Ensiksi vaimo
tokaisi itsevarmalla äänellä elämää mullistuttavan sanonnan: I will. Vähän vastaavalla sananparrella mieskin sanoi, tosin perienglantilaisen tilalla oli teksasilaisille miehille paremmin soveltuva lausahdus: Hell Yeah. Niiden jälkeen pappi tokaisi suomennettuna suurinpiirtein tälläisen lauseen: Täten julistan teidät aviopuolisoiksi, kunnes kuolema... Sekuntia aikaisemmin kuului järeä pamahdus kiväärini piipusta. Kovuudeltaan norsunkaatamisluokkaa oleva luoti lensi äänennopeudella suoraan aviomiehen kalloon. Olisinpa nähnyt lähietäisyydeltä juhlavieraiden reaktiot heidän nähdessään silmiensä edessä lähestulkoon päänräjähtämisen kaikkine suolenpätkineen ja vereineen. Kuitenkin pisti hymyilyttämään ironinen lausahdus: Kunnes kuolema meidät erottaa...

Häivyin kuin menneisyyden aave, yhtä salaperäisesti kuin tulinkin. Aina olen tehnyt niin, koska tekoni kirjautuvat sanomalehdin uutisotsikoihin, uutisankkurien lausahduksiin, ihmisten vaisuihin muistoihin, joita ei koskaan läpikäydä. Todelliset kasvoni tallentuvat kuolevien muistoihin. Muistoihin, jotka haihtuvat olemattomiin aivosolujen hapenpuutteen tai isomman kaliiberin, rautaisemman luodin takia.