Lainaus:08.07.2007 Lazzuu kirjoitti:
Kävi aika lailla sääliksi tuota Jania tarinan aikana. Melkoisen ilkeä uni, täytyy sanoa. Pidin tästä todella paljon.

No joo olihan se hiukan. Tosin näitä kuulee melkein joka kuukausi. Oon jo tottunu näihin.

Lainaus:08.07.2007 Lazzuu kirjoitti:
Kävi aika lailla sääliksi tuota Jania tarinan aikana. Melkoisen ilkeä uni, täytyy sanoa. Pidin tästä todella paljon. :)

Nojoo, tulihan siitä kohtalaisen surkea kohtalo tehtyä, oli vaan itsellä niin pirunmoinen angsti päällä ettei moisen keksiminen tuottanut ollenkaan vaivaa :D mukavaa että pidit.

Lopun jälkeen

Kylmyys syleili hiljaista asemalaituria pojan ymmärrettyä, missä hän oli. Hän katsoi ylhäällä loistavaa kuuta ja muisteli maailmaa, jonka hän oli hetki sitten jättänyt. Hän muisti rakastamansa tytön vereen tahrautuneet kasvot katsoessaan horisonttiin. Radalle ei ollut loppua nähtävissä.

Kuolema.

Poika harhaili nyt ypöyksin manan majoilla. Öistä taivaanrantaa katsellessaan hän huomasi lähestyvän junan. Se lipui asemalle piinaavan äänettömästi. Ovet aukesivat pojalle.

Poika epäröi. Hänellä ei ollut päämäärästä tietoa. Missä olivat Jumala ja Sáatana nyt, kun hänen elämänsä oli päättynyt? Oliko tämä tuonpuoleinen? Missä olivat Taivas ja Helvettí? Poika astui hetken harkittuaan sisälle vaunuun ja ovet sulkeutuivat hänen takanaan. Kaunis ääni kutsui häntä luokseen.

Poika kohtasi jälleen rakkaansa. He syleilivät toisiaan junan kadotessa ikuiseen pimeyteen.

--

Tuommoista tuli junamatkalla ajankuluksi kirjoiteltua viime perjantaina matkalla Animeconiin.

Lainaus:20.07.2007 Lazzuu kirjoitti:
Lopun jälkeen

Kylmyys syleili hiljaista asemalaituria pojan ymmärrettyä, missä hän oli. Hän katsoi ylhäällä loistavaa kuuta ja muisteli maailmaa, jonka hän oli hetki sitten jättänyt. Hän muisti rakastamansa tytön vereen tahrautuneet kasvot katsoessaan horisonttiin. Radalle ei ollut loppua nähtävissä.

Kuolema.

Poika harhaili nyt ypöyksin manan majoilla. Öistä taivaanrantaa katsellessaan hän huomasi lähestyvän junan. Se lipui asemalle piinaavan äänettömästi. Ovet aukesivat pojalle.

Poika epäröi. Hänellä ei ollut päämäärästä tietoa. Missä olivat Jumala ja Sáatana nyt, kun hänen elämänsä oli päättynyt? Oliko tämä tuonpuoleinen? Missä olivat Taivas ja Helvettí? Poika astui hetken harkittuaan sisälle vaunuun ja ovet sulkeutuivat hänen takanaan. Kaunis ääni kutsui häntä luokseen.

Poika kohtasi jälleen rakkaansa. He syleilivät toisiaan junan kadotessa ikuiseen pimeyteen.

--

Tuommoista tuli junamatkalla ajankuluksi kirjoiteltua viime perjantaina matkalla Animeconiin.

Hienoa näkökulmaa kuoleman jälkeiseen elämään. Synkkää tekstiä, kuten aina, mutta silti se jaksaa säväyttää joka kerta. Jokseenkin syvällinen kirjoitelma. Hyvin nautittava. Hieman pidemmästä olisin tosin varmasti nauttinut vielä enemmän.

Tässä lyhyehkö äikän aineeni. Aihe on siis tapahtumakuvaus. Mielestäni siitä tuli ihan hyvin onnistunut. Saatan joskus jopa jatkaa sitä.


Tulisielu

Viha korvensi hänen mieltään. Hän vihasi sydämensä pohjasta tuota miestä.

Jack makasi maassa verisenä, kun tuntematon mies istui hänen rintansa päällä ja hakkasi häntä. "Miksi..?", "Kuka..?" Nuo kysymykset pyörivät hänen sekaisin olevassa mielessä koko ajan kivun lisäksi. Oli kylmä... Sade piiskoi hänen kasvojaan nyrkkien mukana. Veri purskahti hänen suustaan ja hän tunsi, kun hammas lähti hänen suustaan. "Lopeta...", hän voihkaisi. Hän sai vastaukseksi vain naurua ja uuden nyrkin iskun.

Sitten hän alkoi tuntea jotain muuta tuskan lisäksi. Hänen vihansa kasvoi. Se korvensi hänen sieluaan ja alkoi levitä. Pian kuitenkin polttava viha laantui ja muuttui miellyttäväksi lämmöksi, joka valtasi hänen ruumiinsa ja mielensä. Hän alkoi hitaasti menettää tajuntaansa. Tuntematon mies nauroi, kun hän huomasi, että hän oli menettämässä tajuaan ja nousi seisomaan. "Älä huoli. Et kuole yksin." Hän virnisti ja kaivoi aseen taskustaan. "Lähetän perheesi ja ystäväsi mukaasi." Sanat tunkeutuivat hitaasti Jackin tajuntaan ja hän räväytti silmänsä auki.

Lämpö, joka vielä hetki sitten hallitsi hänen ruumistaan, kutistui nyt polttavaksi vihan pisteeksi. Se poltti nyt pahemmin, kuin koskaan. Vihalla tuntui olevan oma tahto. Sitten se räjähti. Viha, joka kupli hänen sielussaan, tuli yhtäkkiä pintaan valtavalla voimalla. Liian pintaan... Se ei ollut enää luonnollista. Se poltti nyt hänen ihonsa alla. Hänen verensä kiehui. Mies katsoi hölmistyneenä, kun Jack nousi hitaasti istumaan ja kun tuli yhtäkkiä hyvin lämmin. Vesilammikot höyrisivät hänen vieressään. Jackin silmät paloivat, kun hän katsoi mieheen.

Sitten viha alkoi tihkua läpi... Se tuli hänen sormenpäistään, rinnastaan, hiuksistaan, silmistään... Viimeinen asia, jonka hän näki oli hänen vihansa tulimyrsky hänen ympärillään, ennen, kuin hän menetti viimeisetkin malttinsa rippeet...



En oikeasti jaksanut kirjoittaa noin paljon käsin, mutta, koska tietokoneella on helpompi kirjoittaa, lisäsin ideoitani siihen, mitä en jaksanut kirjoittaa paperille. Saa nyt nähdä mitä mieltä te tulevat kirjailijat olette tästä, kun sellaisia mahtavia tarinoita teette... :P

OT: P3rkele, kun tämä välilyönti toimii niin huonosti.


Ediit: Tässä olisi vielä englanninkielinen versio, jos joku tykkää siitä enemmän. Itse ainakin pidin... :P



Firesoul

The hate was burning his mind. He hated that man from the bottom of his heart.

Jack layed in ground bloody, when a unknown man was sitting on his chest and hitting him. "Why..?", "Who..?" Those questions where spinning in his confused mind along with the pain. It was cold... The rain was hitting him along with the punches. Blood bursted from his mouth, and he feeled, when a tooth flew from his mouth. "Stop... Please...", he groaned. The answer he got was only laughter and a new punch.

Then he began to feel something else along with the pain. His anger was growing. It was burning his soul and began to spread. Still, soon the anger calmed down and a comfortable warmth spread throughout his body and mind. He was slowly losing his consciousness. The unkown man laughed and stood up. "You are not dying alone.", he grinned and took a gun from his pocket. "I'll send your family and friends with you." Words slowly penetrated his mind and his eyes were wide open.

Warmth, that still a moment ago was dominating his body, shrinked now to a burning point of complete hate. It burned more intense, than ever before. The hate seemed to have it's own will. Then it exploded. Hate, that was bubbling inside his soul, suddenly bursted into surface with a huge power. Too much to surface... It wasn't normal anymore. It burned now beneath his skin. His blood was boiling. Man looked stunned, when Jack slowly rose from the ground. Waterpuddles were steaming. Jacks eyes burned when he looked to the man.

Then the hate was slowly leaking through... It came from his fingertips, chest, hai r, eyes... The last thing he saw, was inferno of his hate, before he losed last bits of his patience...

Elementalin kirjoitelmasta sen verran, että olet ihan pjerkeleen hyvä kirjoittaja! Uskon, että sinulle ei olisi pitemmän tarinan kirjoittaminen homma eikä mikään.

Kiitokset Johnille. :D
E: Ainiin, tykkään muuten kovasti Lazzuun kirjoituksista. Varsinkin, tuo neljännen sivun "Hyvästi", oli loistava.