Heipä hei, olen ollut jo jonkin tovin poistunut peliplaneetalta, nyr ajattelin viihdyttää/ärsyttää teitä kirjoittamalla teille tarinan Peliplaneetasta.
Aloitan pelkällä prologilla, tarvitsen henkilöitän tarinaani, jos viitsitte, niin antakaa lupa joko julikisesti tällä alueella tai yksityisviestinä, otan vastaan myös toiveita missä osassa hahmonne on, ja millainen hahmonne on.
Nopein halukas saa varmaankin olla päähenkilö (jos näen hänet tähän rooliin sopivaksi), ja myös pääpahista haetaan. Nyt aloitetaan:

PROLOGI

'Kaukana jossain avaruuden syövereissä on Peliplaneetta, se oli vain yksi planeetta galaksissa joka tunnetaan nimellä Foorumien rata, se kiertää naapuriplaneettojensa (mm. Finalfantasy Finland, Metalgear finland) kanssa tähteä jota kutsutaan auringoksi.
Foorumit elelevät sulassa sovussa keskenään, moderaattorien suojellessa omaa taivaankappalettaan...
mutta, galaksilla on myös vihollinen, galaksin pohjanurkilla on yksi planeetta jota asustavat peelot ja trollit. Nuo galaksin pohjasakka on päättänyt valloittaa jokaikisen planeetan galaksissa,
aiheuttaen terroria.
Peelot ovat viisaampia, he ovat ovelia ja yrittävät soluttautua ja syövyttää foorumin mieltä salaa,
he saattavat myös hyökätä suoraan rynnäköllä.
Trollit taas ovat paljon tyhmempiä kuin peelot, he yrittävät tuhota kaiken sivistyksen ja asutuksen foorumeilta.
Foorumit käyvät urheiden moderaattien johdolla ikuista sotaa peeloja ja trolleja vastaan.'


Mitäs piditte ? Jatkoa on tulossa kunhan hahmoehdokkaita tulee, ja ellei joku mode tykkää lyödä lukkoon tätä.

EDIT: Laitan tätä tarinaa tähän etusivulle, niin on helpompi lukea

LUKU 1

'Peelojen planeetta ei ollut mikään kaunis näky, tumma kivipinta peitti koko planeetan, tulivuorten uumenista valui isoina virtoina polttavan kuumaa magmaa joka valui likaiseen veteen, jolloin se jäähtyi ja jähmettyi kiveksi.
Joka ainoa tämän harvaanasutun planeetan taloista olivat identtisiä masentevia kivimökkejä.
Ainoan poikkeuksen planeetan masentavasta arkkitehtuurista teki peelokeisarin palatsi, joka sijaitsi korkean vuoren huipulla. Palatsi oli valtava, sen kymmenet korkeat tornit hipoivat taivasta. Palatsissa eli keisarin lisäksi myös kaikki muu peeloylimystö.
Palatsiin vieviä korkeita portaita ylös käveli mustaan hupulliseen viittaan verhoutunut hahmo kahden henkivartijansa keskellä. Mies oli kymmenennen peelodivisioonan kapteeni, Soldieri.
Hän oli julma mies jonka lempiharrastus oli silpoa viattomien uhrien päitä irti, hän oli juuri palannut sotaretkeltä FinalFantasyFinlandiaan.
Kavuttuaan portaat ylös hän kulki valtavalle portille, vasta kiroiltuaan ja uhkaavansa katkoa heidän päänsä irti portinvartijat uskoivat hänen todella olevan Soldieri itse.
Portin jälkeen hän asteli valtavan eteishallin läpi joka oli valaistu katosta roikkuvien vihollisten pääkalloista tehdyillä lyhdyillä.
Hän saapui isoon valtaistuinsaliin, jossa häntä tuijottivat kymmenet henkivartijat ja hallin päässä olevalla valtaistuimella istuva hahmo, varjo peitti hänen kasvonsa, henkilö oli pukeutunut kiiltävään haarniskaan jonka päällä hän piti pitkää mustaa viittaa.
Hahmon valtaistuimeen nojasi hänen miekkansa, miekka oli lommoilla paljosta käytöstä ja se oli alkanut paikoittain ruostua.
''Miten taistelu sujui kapteeni?'' Kylmä ääni sanoi, puhuja oli mies valtaistuimella joka näpräsi sormellaan miekkansa kahvaa.
''Ei kovin hyvin, teidän peeloutenne, minä ja henkivartijani olimme ainoat jotka onnistuivat pakenemaan'' Soldieri sanoi polvistuttuaan peelokeisarin eteen.
''FinalFantasyFinlandian puolustus on siis vieläkin murtamaton?'' Keisari sanoi hiven ärsyyntymys äänessään ja nyt hän puristi kuluneen miekkansa kahvaa.
''Siltä pahasti vaikuttaisi, teidän peeloutenne. Omasta mielestäni voisimme jättää FinalFantasyFinlandian hetkeksi rauhaan... ja hyökätä sen sijaan Peliplaneetalle?'' Soldieri sanoi niin lipevästi kuin se hänen karhealla äänellään onnistui.
''Peliplaneetalle? Ei huono idea loppujen lopuksi, meillä on siellä tälläkin hetkellä muutama peelovakooja soluttautunut heidän keskuutensa. Voisimme heidän avullaan selvittää Peliplaneetan heikon kohdan'' Keisari sanoi mielissään. Soldieri nousi ylös ja kysyi:
''Saanko minä Peliplaneetan hoidettavakseni, minulla on FinalFantasyFinlandian takaiskusta huolimatta vielä laadukkaita miehiä jäljellä?''
''Saat saat, mutta nyt... pyydän, jättäisitkö minut yksin mietiskelemään?'' Keisari sanoi.
''Kyllä teidän peeloutenne, kiitos teidän peeloutenne, näkemiin teidän peeloutenne.'' Soldieri sanoi kävellessään ovea kohti takaperin kääntämättä selkäänsä Keisarille. Soldieri astui ulos valtaistuinsalista ja lähti kävelemään omaa asuntosiipeään kohti, suunnittelemaan suurta hyökkäystään Peliplaneettaan.'


LUKU 2

'Peliplaneetalla on kaunis kesäinen aamu, aurinko nousee kukkuloiden takaa, linnut laulavat ja ihmiset lähtevät päivittäisiin askareisiinsa.
Kirigi kääntää kylkeä pienessä kerrostalo yksiössä, herätyskello lensi jo tuntia aiemmin ulos ikkunasta osuen vanhaa rouvaa päähän.
Kirigi avaa unenpöpperöisenä silmänsä, ja katsoo seinäkelloa, 11.30!
Kirigin töiden piti alkaa 10.00, Kirig pomppaa ylös sängystä salamana ja laittaa housut jalkaan ja T-paidan väärinpäin, laittaa eripariset sukat jalkaansa ja juoksee ulos... ilman kenkiä.
Kirigi juoksee koko matkan töihin.
Perillä hänen pomonsa Template katsoo ärtyneenä kelloaan ja tumppaa tupakkansa nuoren miehen päähän, Kirigi oli nähnyt hänet ennenkin, hän oli lehdessä koska oli pelannut ennätysmäärän Counter Strikeä putkeen juomalla energia juomaa ja syömällä valmispizzoja.
Template äkkää Kirigin ennen kuin hän ehtii laittaa likaisen esiliinan päälleen ja esittää ettei olisi ikinä myöhästynytkään. ''Sinua on odotettu!'' Hän sanoi kohottaen äänensä että koko baari kuuli.
''Öh... tuota'' Kirigi änkytti hermostuneena.
''Säästä selityksesi. Ensi kerran jos myöhästyt, saat kenkää! No niin, tiskin taakse sieltä'' Template sanoi ja kaatoi itselleen viskiä ja asteli henkilökunnan huoneeseen.
Baari ei ollut mikään luksusluukku, kaikkialla oli likaista ja kärpäsiä pyöri kaikkialla ja tupakansavu haisi voimakkaasti. Paikasta toki sai muutakin kun viinaa sun muuta alkoholia, sieltä sai esimerkiksi pihvejä, joita ei oltu kylläkään tarkoitettu kenenkään älyllisen olennon syötäviksi, trollitkaan eivät varmaan söisi moista moskaa.
Paikan laadun mukaisia olivat kyllä asiakkaatkin, koko kaupungin alkoholistit, puukkojunkkarit sun muut hämäräveikot eksyivät aina juuri tähän luukkuun.
Baaritiskille oli sammunut baarin vakioasiakas, Napsu joka kuorsasi äänekkäästi ja mutisi välillä jotain hyppivistä vaaleanpunaisista elefanteista.
''Napsu. Napsu! Napsu!! Herää jo, eiköhän sinun olisi aika lähteä. Olit täällä varmasti taas koko yön'' Kirigi sanoi tökkien Napsua hereille.
Napsu kohotti päänsä tiskiltä, jolloin hänen tummaakin tummemmat silmän aluset ja punainen nenä näkyivät.
''Häh... Mitä? Lisää viinaa!'' Napsu sanoi krapulaisena.
''Etköhän sinä ole juonut ihan tarpeeksi. Ulos!'' Kirigi kohotti ääntään ja osoitti ovea. Napsu lähti löntystämään ulos mutisten jotain röyhkeistä baarimikoista ja atomipommikonekiväristään.
Kirigi huokaisi ja alkoi pyyhkiä pöytää, mutta yhtäkkiä hän kuuli pari sanaa nurkkapöydästä jotka kiinnittivät hänen huomionsa:
''...en toki teidän kenraali Soldieri.'' Kirigi oli kuullut nimen jossain, hän oli yksi peelokapteeneista.
Hän loi katseen nurkkaan jossa huppupäinen hahmo puhui puhelimeen vilkuillen ympärilleen hermostuneesti.
Kirigi sattui kuulemaan hieman lisää kun hahmo kohotti hieman ääntään:
''En petä teitä herra kapteeni.'' Hän sanoi ja sulki puhelimen, joi lopun oluensa yhdellä kulauksella, nousi ylös ja lähti kohti ovea.
Kirigi päätteli henkilön olevan peelovakooja, ja jonkun pitäisi ottaa hänet kiinni. Kirigi nousi ylös ja lähti seuraamaan miestä joka astui ulos baarista.'

LUKU 3

'Kirigi astui savuisesta kapakasta ulos, hän veti ensin pari kertaa syvään raikasta ilmaa.
Sitten hän muistaakin miksi tuli ulos ja katsoo ympärilleen, ja huomaa huppuun ja viittaan sonnustautuneen hahmon kulkevan pois.
Kirigi lähtee perään yrittäen olla näyttämättä nuuskivalta idiootilta.
Kirigillä kävi mielessä soittaa moderaattoreille, mutta päätti jättää väliin ja lähteä itse perään.
Mies käveli edellä ja vilkuili silloin tällöin taakseen, jolloin Kirigi pysähtyi ja rupesi tutkimaan mielenkiinnolla koppakuoriaista.
Mutta kun mies käänsi päänsä tyhjällä kävelykadulla, Kirigi ei ehtinyt alkaa teeskennellä kiinnostunutta jostain muusta, vaan jäi seisomaan paikalleen.
''Kuka sinä olet? Miksi seuraat minua?'' Mies sanoi käheällä äänellä.
''Minä... Äh... niin, tuota'' Kirigi änkytti.
''Oli miten oli. Et ansaitse elää!'' Mies huudahti ja heitti viitan pois, jonka alta paljastui musta ninjamainen puku, vyöllä oli parisenkymmentä heittoveistä, joista hän otti yhden näppärillä sormilla, ja kohotti sen.
''Nimeni on J3k3, tunne siis tappajasi nimi!'' peelo sihisi voitonriemuisena.
Kirigi vaistomaisesti heittäytyi maahan heittoveitsen lentäessä, ja osuessa katulamppuun.
Kirigi ajatteli toisen heittoveitsen suhahdettua ohi että nyt jos koskaan oli aika soittaa moderaattoreille.
Kirigi lähti juoksemaan läheistä puhelinkoppia kohti, mutta peelo vain naurahti ja heitti veitsen Kirigiä olkapäähän.
Kirigi huudahti tuskasta ja kaatui kontilleen maahan ja huohotti kun lämpimiä veripisaroita tipahteli kadulle.
''No vooooi, mahtoi sattua!'' Peelo rääkyi ivallisesti.
Kirigi repäisi veitsen olkapäästään ja heitti sen takaisin J3k3:eäa kohti,
joka nappasi veitsen vaivattomasti ilmasta.
Kaikki Kirigin ympärillä sumeni ja hän lyyhistyi tajuttomana maahan.'

LUKU 4

'Kirigi ei kyennyt avaamaan silmiään mutta oli hereillä ja kuuli ääniä:
''Vieläkö hän on tajuton?'' Karhea ääni kysyi.
''Toistaiseksi, hän on yhä hengissä'' Lipevä ääni sanoi.
''Selvititkö kuka hän on?'' Karhea ääni sanoi.
''Hänen nimensä on Kirigi, hän on baarimikko työltään.
Kirigi avasi silmänsä, kaikki näytti hetken sumealta... kun hän oli saanut näkönsä kunnolla takaisin hän huomasi olevansa kahlittuna kiinni sinään, hän katsoi edessänsä seisovia hahmoja,
Toinen oli kookas viittaan ja haarniskaan pukeutunut mies jolla oli silmälappu, Kirigi oli nähnyt aikaisemminkin miehen kuvan, hän oli kapteeni Soldieri. Toinen hahmoista oli valkoiseen takkiin pukeutunut mies joka tarkkaili häntä herkeämättä.
''Mitä sinä kuulit vakoojaltamme baarissa? Puhu!'' Soldieri käski.
''E-en mitään.'' Kirigi sanoi heikkona.
''Valehtelet!!!'' Soldieri sanoi ja otti Kirigiä kurkusta kiinni ja nosti ilmaan.
''Rauhoitu, tarvitsemme häntä vielä'' valkotakkinen mies sanoi rauhallisena.
''Sinulla ei ole valtuutta käskeä minua KellottajaFIN!'' Soldieri raivosi.
''Ei niin, mutta minulla on järkeä tietää mikä on kannattavaa ja ehdottaa sitä teille herra kapteeni.'' KellottajaFIN:iksi kutsuttu mies sanoi ja kumarsi pilkallisesti.
Soldieri oli selvästi raivoissaan vaikka yritti epätoivoisesti sitä pidätellä.
Huoneen ovi avautui, ja sisään astui vakooja J3k3.
''Oletteko saaneet hänestä mitään irti?'' tämä kysyi astuttuaan huoneeseen.
''Emme, kapteenista on mukavampaa kuristaa ja huutaa hänelle.'' KellottajaFIN sanoi hymyillen leveästi.
''Eikä ole! Minä vain kuulustelin häntä!!'' Soldieri raivosi niin että sylki roiskui.
Kirigi katseli ympärilleen etsien jotain keinoa päästä pakenemaan, mutta mikään huoneessa ei vaikuttanut hyödylliseltä, ei tietokone, eikä rotta, eikä ainakaan pesusieni, entäs avain. Avain ketjuihin hänen ranteissaan oli puisella pöydällä, mutta millä ilveellä hän saisi ne täältä asti.
Sitten ääni hänen päässään sanoi: ''käytä voimaa!''
Aivan, Tähtien sodassakin jedit voivat vetää tavaroita itselleen, ehkä hänkin osaisi.
''Nghhghhghhh'' Kirigi yritti keskittää mielensä avainten saamiseen.
''Ghnnnngh... Gääh.'' Ehkä se temppu onnistuu vain elokuvissa, Kirigi ajatteli.
''No niin, kun vihdoin lopetit sen jumalattoman ähisemisen, voimme jatkaa kuulusteluasi. Joten, Kuulitko suunnitelmastamme?''
''En'' Kirigi sanoi rehellisesti.
''Valehtelet! Senkin saastainen koira, tapan sinut!'' Soldieri raivosi hulluna puukko kädessään.
''Rauhoitu, tuosta ei ole mitään hyötyä. Mitä sinä sitten kuulit?'' KellottajaFIN kysyi rauhallisesti.
''Vain tarpeeksi päätelläkseni että hän on peelovakooja, ja lähdin seuraamaan häntä.'' Kirigi päätti vastata heille rehellisesti.
''Vai niin, mikset olisi vain soittanut moderaattoreille? Olisit päässyt itsekkin paljon helpommalla.'' KellottajaFIN kysyi leveästi hymyillen.
''Koska... koska...'' Kirigi ei oikein itsekkään tiennyt vastausta.
''Halusit leikkiä sankaria?'' KellottajaFIN kysyi hymyillen vieläkin leveämmin.
''En! Ajattelin vain...''
''Että olisit pärjännyt hänelle yksin?'' KellottajaFIN kysyi huvittuneena.
''En oikeastaan.'' Kirigi sanoi.
''Miten tämän tulisi edistää kuulustelua?!'' Soldieri kysyi raivoissaan.
''No, ainakin paremmin kuin kuulusteltavan kuristaminen ja tälle raivoaminen.'' KellottajaFIN sanoi hymyillen pilkallisesti.
''Miten niin, sinä pieni...! Äh, olkoon. J3k3, vie hänet selliin.
Vakooja nyökkäsi otti oudon näköisen laitteen käteensä ja painoi sen Kirigin kylkeen ja siitä tuli tainnuttava sähköisku, ja Kirigi menetti tajuntansa.'

LUKU 5

'Kirigi herää ja huomaa makaavansa kovalla kivivuoteella, hän nousee ylös ja katsoo ympärilleen.
Hän on likaisessa pienessä sellissä, jossa on ruostunut kalteriovi.
vanhanaikaisella kiväärillä varustettu vartijapeelo kulkee tietyin väliajoin ohi varmistamassa ettei vanki yritä paeta, ja aina ohikulkiessaan vartija virnistää pirullisesti Kirigille.
Pian ovi avautuu ja sisään astuu Soldieri kahden peelosotilaan kanssa.
''Olet hereillä.'' Soldieri sanoo katsoen halveksuen Kirigiä.
''Mitä siitä?'' Kirigi sanoi katsoen Soldieria kylmästi silmiin.
''Halusin vain ilmoittaa, etten anna sinun elää kovin kauan, heitän sinut varmaankin huomenna trollilauman keskelle ja... katsotaan mitä tapahtuu.'' Soldieri sanoi hullunkiilto silmissään.
Sen sanottuaan Soldieri lähti nauraen mielipuolisesti. Nyt Kirigillä oli todellinen kiire päästä pois, hän katsoi hädissään ympärilleen keksiäkseen miten päästä pakoon.
Kirigi tutki ja tutki huonetta, mutta lopulta totesi että ainoa keino ulos oli vartijan vyöllä roikkuva avainnippu, mutta miten Kirigi ne täältä kalterien takaa saisi? Hän istuutui kivivuoteelle ja mietti tunnin, ja yhtäkkiä hän huomasi kivisängyn alla olevan tilan jonne mahtui.
Hän ryömi sängyn alle ja odotti, kun vartija käveli ohi hän hämmästyi kun ei nähnyt Kirigiä missään, hän raivosi ja kirosi ja hakkasi kaltereita, sitten vartija avasi sellin oven tutkiakseen ettei siellä tosiaankaan ollut ketään.
Kun vartija astui selliin hän ryömi ulos ja hyökkäsi vartijan kimppuun, onnistui iskeä tämän ase pois kädestä ja kaataa maahan ja iskeä tajuttomaksi.
Sen jälkeen Kirigi otti avaimet ja sulki vartijan selliin, hetken aikaa hän hihitti itsekseen oveluuttaan.
Yhtäkkiä hän kuuli jonkun astelevan portaita alas vankityrmään, Kirigi näki selliä vastapäätä kaapin ja syöksyi suoraan sinne.
Kaapin sisällä hän katsoi avaimenreiästä ulos ja näki että tulija oli kapteeni Soldieri, joka tuli tarkastamaan että kaikki oli kunnossa, mutta huomattuaan että Kirigin sellissä ei ollut ketään muuta kuin tajuton vanginvartija hän tajusi että kaikki ei ole kunnossa.
Soldieri avasi kiroillen sellin oven ja nosti vartijan kurkusta ylös ja ravisti hereille.
Kun vartija heräsi, Soldieri laski hänet kovakouraisesti istumaan kivivuoteelle ja alkoi oitis huutaa tälle
''Mitä tapahtui! Päästitkö sinä kurja mato hänet pakenemaan?!''
''A-anteeksi sir, hän yllätti minut.'' Vartija sanoi peloissaan.
''Tajuatko sinä että hän tietää meidän peelojen aikeista hyökätä Peliplaneettaan, häntä ei saa päästää pakoon senkin hyödytön rakki!'' Soldieri huusi raivoissaan.
''Anteeksi en enää tuota teille pettymystä sir.'' Vartija ruikutti säälittävästi.
''Hah, en usko! Mutta sinusta ei ole mitään hyötyä et ansaitse elää!'' Soldieri sanoi ja veti miekan esiin huotrastaan.
''Ei kapteeni! Pyydän älkää...!'' Vartija ei edes ehtinyt viimeistellä lausettaan kun hänen irtonainen päänsä tippui lattialle ja päätön vartalo kaatui maahan. Kylmät väreet kulkivat pitkin Kirigin selkäpiitä kun koko lattia oli veripisaroita täynnä.
Soldieri ei näyttänyt enää yhtään vihaiselta kun oli saanut purkaa raivoaan hakkaamalla pään irti. Kapteeni Soldieri yhtäkkiä tuijotti kaappia jossa Kirigi oli, Kirigistä tuntui nyt todella hermostuneelta.
Kapteeni siristi silmiään ja alkoi äkkinäisesti hymyillä, nyt Kirigistä vasta hermostuneelta tuntuikin kun mies joka nauttii päiden irtihakkaamisesta hymyilee kohti hänen piilopaikkaansa.
Soldieri otti kaapinkahvasta kiinni, ja avaamisen sijaan kiskaisi koko oven irti.
''Ahhaa! Arvasin!'' Soldieri karjui voitonriemuisesti.
Nyt on piru merrassa, Kirigi ajatteli hädissään ja katsoi ympärilleen siinä toivossa että löytäisi jotain hyödyllistä tähänkin tilanteeseen.
''Näyttää siltä että äskeinen ei ollut ainut pää joka tippuu tänään!'' Soldieri sanoi irvistäen riemuissaan.
Nyt on keksittävä jotain, Kirigi ajatteli kauhuissaan.
''Kuole, rotta!!!'' Soldieri huusi ja kohotti miekkansa iskeäkseen.
Juuri kun miekan terä on osumassa Kirigiin, hän luikahtaa ulos kaapista Soldierin oikealle puolelle ja kamppaa tämän.
''Senkin pieni...!'' Soldieri raivosi kaatuessaan maahan, hänen otteensa miekasta lipesi, jolloin Kirigi nappasi sen.
''Hahaa! Kenellä on nyt miekka? Kenellä?'' Kirigi sanoi voitonriemuisena.
Soldieri nousi ylös ja näytti paljon turvattomammalta ilman miekkaa.
''Senkin... Anna se takaisin!'' Soldieri karjui ja lähti hyökkäykseen Kirigiä kohti. Kirigi survaisi miekan Soldierin vatsaan ja jätti sen siihen törröttämään, sitten Kirigi lähti kävelemään takaperin poispäin.
''Hah, pakene vain. Mutta et pääse kovinkaan pitkälle, voin luvata sen.'' Soldieri kuiskasi noustessaan vaivoin ylös miekka vatsassaan, ja painoi punaista nappia. Kuului kuulutus jossa sanottiin:
''Hälytys, vihollinen on vapaalla jalalla. Toistan: Hälytys vihollinen on vapaalla jalalla.'' Kuulutuksen kuultuaan Kirigi lähti juoksemaan portaita ylös.'

LUKU 6

'Kirigi oli hädissään, miten hän selviäisi hälytyksen keskellä huomaamattomissa, kun koko paikka vilisee varuillaan olevia aseistettuja peeloja.
Kirigiä oli alkanut kaduttaa että hän jätti miekan Soldierin vatsaan törröttämään, sen avulla hän olisi voinut puolustautua jotenkuten.
Hän hiipi käytävää pitkin, hän pysähtyi ikkunan kohdalle, ikkunasta näkyi avaruutta ja Peliplaneetta, sehän tarkoitti että hän on Peliplaneettaa kiertävässä avaruusaluksessa.
Hän havahtui kuullessaan askelten ääniä, ja hän luikahti läheisestä ovesta sisään.
Huoneeseen astuminen ei ehkä ollut kaikkein fiksuin veto, sillä huoneessa oli kaksi vartijaa, huoneessa paljon isoja laatikkopinoja joiden taakse voisi piiloutua.
Mutta miten hän pääsisi vastapäisestä ovesta? Kirigi ei voinut paniikiltaan ajatella selvästi.
''Miksen jäänyt vain töihin, olisin vain ollut kuin en olisi kuullut sitä vakoojaa!.'' Kirigi ajatteli hiljaa ääneen vihaisena itselleen.
''Kuka sä oot?'' Kirigi havahtui, hän ei ollut ajatuksissaan huomannut että typerän näköinen peelo oli huomannut hänet.
''Hei tuus kattoon!'' Peelo huusi toiselle.
Toinenkin vartijoista tuli paikalle.
''Kuka toi on?'' Se kysyi.
''Varmaankin se vihollinen jota etitään.'' Toinen peeloista vastasi.
Kuului laukaus, ja toinen peeloista kaatui maahan verisenä.
''Häh?'' Toinen peelo kääntyi ja näki miehen aseen kanssa osoittavan häntä otsaan, mies painoi liipaisinta ja luoti upposi peelon otsasta sisään ja peelo kaatui maahan.
Kirigi katsoi miestä, hänellä oli pitkät vaaleat hiukset ja bandana, miehellä oli yllään kuminen ihoa myötäilevä puku.
''Oletko kunnossa'' Mies kysyi.
''Öh... joo... kai. Kukas sinä olet?''
''Olen agentti MetalGearFinlandiasta, minut lähetettiin tänne auttamaan Peliplaneettaa.'' Mies sanoi.
''Mikä nimesi on?'' Kirigi kysyi yhä hämillään.
''Voit kutsua minua Waruariksi.'' Mies sanoi ja sytytti tupakan ja istuutui lattialle.
''Miten voit rentoutua noin? Me olemme peelojen aluksessa jossa on täyshälytys päällä!'' Kirigi sanoi ihmeissään.
''Rauhoitu. Tapoin tämän huoneen vartijat, niillä kestää kauan ennen kuin ne tajuaa niiden puuttuvan ja lähettää uudet.'' Waruar sanoi rauhallisesti.
''Jaa, mutta... silti.'' Kirigi ei vaikuttanut siitä huolimatta yhtään rentoutuneemmalta ja hän käveli hermostuneesti.
''Tunnetko olosi yhtään turvallisemmaksi jos annan sinulle tämän?'' Waruar otti esille revolverin ja heitti sen Kirigiä kohti, Kirigi ei saanut koppia ja ase osui häntä rintaan ja tippui siitä lattialle, Kirigi poimi aseen maasta.
''Joo, tunnen.'' Kirigi sanoi mutta oikeasti oli vieläkin melko hermostunut, hän oli aina hieman kammonnut ampumaaseita.
''Hyvä. Eikös nimesi olekin Kirigi?'' Waruar kysyi yllättäen.
''Joo, on. Mistä sinä sen tiesit?'' Kirigi kysyi kummissaan.
''Yksi tehtävistäni oli pelastaa sinut, joku oli katsos nähnyt ninjapukuisen peelon kantavan sinua sukkulaan.'' Waruar sanoi.
''Yksi tehtävistäsi? Mitä muita tehtäviä sinulla on?'' Kirigi kysyi kiinnostuneena.
''No, räjäyttää tämä alus.'' Waruar sanoi sen niin, että se kuulosti yhtä arkiselta kuin koiran ulkoiluttaminen.
Yhtäkkiä ovi pamahti auki ja ovella oli huohottava kapteeni Soldieri kuuden peelosotilaan kanssa.
''Tällä kertaa et pääse kuin koira veräjästä... ja kuka sinä toinen lienetkin niin tarkoitan myös sinua!'' Soldieri karjui voitonriemuisena.'

LUKU 7

'Kirigi oli jähmettynyt kauhusta paikalleen, Waruarkaan ei liikahtanut, mutta näytti pikemminkin siltä kuin häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa että ovella oli kuusi aseistettua peeloa ja sadistinen peelokapteeni.
Soldierikin ei tehnyt mitään vähään aikaan, hän hetkisen nautti tilanteesta leveä virne naamallaan.
''Miten ajattelitte selvitä tästä?'' Soldieri naurahti pilkallisesti.
''Jaa-a, ehkä ampumalla teidät kaikki.'' Waruar sanoi hymyillen vaisusti.
Soldieri ja peelot alkoivat nauraa räkäisesti.
''Sinä ja tuo rääpäle tappaisitte meidät kaikki?'' Soldieri sanoi ja pyyhki naurunkyyneleitä silmistään.
Waruar näytti hieman harmistuneelta kun hänen tyylikäs kommenttinsa ei ollut saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Kirigi oli paniikissa, hänellä ei ollut aavistustakaan miten he tästä tilanteesta selviäisivät, vaikka Waruar oli jo aiemmin todistanut olevansa melkoinen sotilas.
''No niin, tappakaa heidät!'' Soldieri karjahti riemuissaan.
Kaksi peeloa vetivät sapelit esiin ja alkoivat lähestyä Waruaria, juuri kun toinen niistä kohotti sapelinsa, Waruar ampui kaksi laukausta, molemmat peelot saivat kuolettavan luodin sydämmensä läpi.
Kahden ensimmäisen peelon kaaduttua elottomina maahan, peelot alkoivat olla hermostuneita ja kuiskia toisilleen peloissaan.
''Äh, mitä me tuota pelkäämme?'' Yksi peeloista sanoi raakkuvalla äänellä ja otti oman miekkansa esille ja lähti kävelemään mahtipontisesti virnistäen Waruaria kohti, joka metrin etäisyydeltä täräytti luodin peelon silmien väliin ja tämä kaatui maahan.
Jäljellä olevat puolet päättivät hyökätä samaan aikaan.
Kaikki kolme peeloa lähtivät juoksemaan Waruaria, joka nousi ylös ampui ensimmöisen suoraan, väisti niukasti toisen miekan iskun ja ampui tätä rintakehään ja ampui kolmatta kolme kertaa viimeisen osuessa kuolettavasti päähän.
Kirigi, joka oli piiloutunut laatikkokasan päälle, katsoi haltioissaan Waruaria joka pyöritti asettaan virnistäen.
Soldieri tuijotti Waruaria hetken silmät pyöreinä, ja karjahti sen jälkeen ja lähti juoksemaan paljain käsin Waruaria kohti.
Waruar hätkähti äkkinäistä hyökkäystä niin, että Soldierin onnistui iskeä tältä aseen pois ja heittää seinää päin.
Osuttuaan seinään, Waruar nousi vaivanloisesti ylös ja sanoi:
''Hah, voitan sinut ilman aseitakin CQC tekniikallani.'' Kirigi oli kuullut nimen ennenkin, CQC eli close quarters combat on lähellä olevien vihollisten ilman aseita voittaminen, se oli yleinen tekniikka MetalGearFinlandiassa.
Soldieri yritti lyödä Waruaria, mutta tämä otti kädestä kiinni, kamppasi tältä jalat alta ja toisella kädellä iski tämän voimalla naamalleen maahan.
''Senkin...!'' Soldieri raivosi noustessaan maasta ja iskien Waruaria valtavalla voimalla mahaan, Waruar ähkäisi ja kaatui polvilleen maahan, jolloin Soldieri potkaisi tätä nauraen naamaan.
Waruar nousi ylös heikosti, Soldieri yritti potkaista Waruaria kylkeen, mutta tämä otti jalasta kiinni, Soldierin onnistui temmata jalkansa irti Waruarin otteesta ennen kuin tämän onnistui tehdä mitään heittoa.
Waruar ehti ottaa nopeasti Soldierin kädestä kiinni ja tehdä niskalenkki, Soldieri nousi kiroillen maasta.
Soldieri nappasi vyöllään olevasta tupesta puukon ja rupesi mielipuolisesti huitoa sillä yrittäen osua Waruariin, joka onnistui väistämään muutaman, mutta sai rintaansa pintahaavan.
Waruar nappasi kiinni kädestä missä Soldieri piti puukkoaan, ja väänsi sitä niin että Soldierin oli pakko pudottaa se.
Soldieri otti Waruarista kiinni ja paiskasi tämän kaikella voimallaan seinää päin, Waruar osui seinään niin isolla voimalla että menetti tajuntansa.
Soldieri otti maasta Waruarin aseen ja osoitti tämän velttoa ruumista päähän, mutta yhtäkkiä kuului laukaus ja luoti upposi Soldierin selkään.
Viimeisillä voimillaan Soldieri kääntyi katsomaan ampujaansa.
''Sinä.'' Hän mutisi hieman yllättyneenä ja kaatui maahan.
Kirigi piteli kaksin käsin revolveria kädessään.'


LUKU 8

'Kirigi seisoi ase kädessä, järkyttynyr ilme kasvoillaan.
Hän pudotti aseen maahan, ja pudottautui polvilleen ja sanoi järkyttyneenä:
''Mi-minä tapoin hänet.''
''Hän ansaitsi sen.'' sanoi Waruar joka oli noussut vaivanloisesti istumaasentoon.
''Mutta silti, minä tapoin hänet.'' Kirigi samoi järkyttyneenä.
''Niin niin, tapa pari peeloa lisää niin alat tottua siihen.'' Waruar sanoi kyllästyneenä.
Kirigi ei todellakaan ollut varma halusiko hän tottua siihen.
Waruar nousi ylös ähkien ja nilkutti ovea kohti.
''Joko mennään?'' hän kysyi.
''Häh? Mitä? Joo.'' Kirigi sanoi hämillään ja nousi ylös.
''Nyt täytyy asentaa ne pommi.'' Waruar sanoi.
''Minne se asetetaan?'' Kirigi kysyi uteliaana.
Konehuoneeseen, se ei ole kaukana täältä.'' Waruar sanoi.
He kävelivät käytävää pitkin, joka vei portaiden luo.
He kävelivät portaat alas ja saapuivat meluiseen konehuoneeseen.
Huoneessa ei ollut onneksi yhtään peeloa.
Waruar asetti pommin ja huusi melun yli:
''Asetan pommin räjähtämään viiden minuutin kuluttua ehdimme siinä ajassa pelastussukkulaan!''
Aikapommi? Kirigiä alkoi hermostuttaa, pitikö heidän viidessä minuutissa ehtiä pakenemaan?
Kun pommi oli asetettu,he lähtivät portaita kohti, mutta huomasivat kaksi peeloa jotka kävelivät niitä alas.
Peelot hätkähtivät huomatessaan tunkeilijoita, molemmat ottivat kiväärinsä esille ja latasivat.
Kirigi ja Waruar hyppäsivät nurkan taakse suojaan kun kivääri laukesi.
Waruar hyppäsi hetkeksi esiin ja tappoi toisen peeloista neljännellä luodilla, ja hyppäsi takaisin suojaan.
Kirigi yritti samaa, mutta viidellä revolverissa olevalla panoksella hän ei osunut kun jalkaan.
Kirigi hyppäsi takaisin suojaan.
''Onko sinulla tähän lisää panoksia?'' Kirigi kysyi.
Waruar ojensi kuusi luotia Kirigin käteen.
Kun Kirigi keksi miten revolveri oli tarkoitus ladata, Waruar oli jo tappanut peelon ja hoputti Kirigiä (aikaa jäljellä 3.47 min).
Hejuoksivat portaat ylös ja juoksivat käytävässä muutaman peelon ohi jotka lähtivät jahtaamaan heitä.
Kun he viimein saapuivat aluksen pelastussukkuloiden luo aikaam oli enää jäljellä 0.35 minuuttia.
He astuivat sukkulaan sisään, ennen oven sulkeutumista Waruar ampui yhden heitä jahdanneen peelon.
Sukkula lähti liikkelle viime tipassa, sillä muutaman sekunnin lähdön jälkeen, koko peeloalus räjähti.
Kirigi huokaisi helpotuksesta ja katsoi ulos ikkunasta, hämmästyksekseen hän näki toisenkin peeloaluksen sukkulan lentävän, ja se ei ollut menossa kohti Peliplaneettaa, vaan peeloplaneettaa.'

LUKU 9

'Peeloplaneetan tavanomaisen päivä muuttui hetkessä, kun ilma kehässä palamaan syttynyt pelastussukkula törmäsi maahan painuen ryttyyn kuin olut tölkki puristaessa.
Joukko peeloja oli menivät tutkimaan sukkulan, he löysivät sisältä pahoin kärsineen kookkaan miehen.
Miehellä oli vatsassaan syvä pistohaava, selästä löytyi luoti, Vakavia palovammoja ja hänellä muutenkin paljon törmäyksen aiheuttamia vammoja.
Mies oli hengissä, niukasti.
Mies vietiin tutkittavaksi, ja hänet tunnistettiin kymmennennen peelodivisioonan kapteeniksi, Soldieriksi.
Kapteenia pelastamaan kutsuttiin parhaat lääkintäpeelot ja tiedemiehet.

Viikkoa myöhemmin...

Peelokeisarin valtaistuinsalin ovet avautuivat sisään astui huppuun ja viittaan sonnustautunut mies.
''Ymmärräthän kapteeni, että olen hyvin pettynyt sinuun.'' Peelokeisari sanoi rauhallisesti.
''Ymmärrän teidän peeloutenne.'' Kuului ääni hupun sisältä, ääni oli epäinhimillinen, se oli jotenkin konemainen.
''Hyökkäyksesi Peliplaneettaan epäonnistui. Heti kun Peliplaneetalla sotivat peelot näkivät taivaalla emäaluksen räjähtävän, he lähtivät peloissaan oitis karkuun. Eikö sinun olisi pitänyt tehdä jotain asialle!'' Peelokeisari kohotti hieman ääntään.
''Minun olisi pitänyt pysäyttää aluksen tunkeilijat. Anteeksi teidän peeloutenne.'' tuo karmiva konemainen ääni sanoi.
''Mutta sinä selvisit hengissä, pahasti haavoittuneena, mutta hengissä kummingin. Se on kunnioitukseni arvoinen asia.'' Peelokeisari sanoi.
''Kiitoksia teidän peeloutenne. Saisinko minä uudelleen yrittää Peliplaneetan valtaamista, minulla on siellä kostettavaa.'' ääni hupun sisältä sanoi.
''Hmm... Saat, mutta en valitettavasti luota enää asiaa yksin sinun käsiisi, hyökkäykseen liittyy kapteeni Dix-Tracys.'' Peelokeisari sanoi.
''Miten vain haluate.'' Konemaisessa äänessä oli pienoinen pettymyksen häivä.

Samaan aikaan Peliplaneetalla...

Peliplaneetta oli kaameassa kunnossa peelosodan jäljiltä, taistelussa surmansa saaneita makasi pitkin katuja, taloja oli vauroittunut tai peräti tuhoutunut kokonaan.
Ihmisiä oli kerääntynyt paljon auttamaan tuhojen korjauksessa.
Kirigikin olisi ollut mielellään auttamassa, mutta hänen pomonsa Template vaati hänen jäävän töihin.
Baarin vakio asiakas Napsu lauloi rääkyvällä äänellä ja kittasi viinaa.
Kirigi oli melko masentunut, hän ei halunnut mitään muuta enemmän kuin olla poissa täältä savuisesta räkälästä, missä humalainen puliukko hoilotti huonoja lauluja kamalalla äänellä.
Ovi avautui, ja Kirigin ystävä Keijo-Link astui sisään.
''Terve, mitä äijä.'' Kirigi sanoi hymyillen vaisusti.
''Tervr. Eipä tässäkummempia. Millaista muuten peelojen vankina olo oli?'' Keijo kysyi vakavana.
''Yhtä hauskaa kuin laittaa hammastikku varpaankynnen väliin ja potkaista seinää.'' Kirigi sanoi.
Keijo hymähti.
''Uskotko niiden hyökkäävän uudelleen?'' Keijo kysyi.
''Ehkä, ehkä ei.'' Kirigi sanoi, hän ei ollut erityisen innostunut puhumaan aiheesta.
Ovi avautui jälleen, ja yksi henkilöistä kenen Kirigi vähiten odotti astuvan tähän jumalan hylkäämään pubiin astui sisään, Waruar. Waruarilla oli päällään pitkä nahkatakki aurinkolasit, mutta hänellä oli yhä sama bandana kuin Kirigin tämän viimeksi nähtyään
''Waruar? Mitä sinä tääl...?'' Kirigi ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun kun Waruar keskeytti hänet:
''Seuraa minua, minun täytyy puhua sinulle.'' Waruar sanoi vakavana ja kääntyi samantien poistuakseen.
''Öh... Okei. Nähdään Keijo.'' Kirigi sanoi ja lähti Waruarin perään.'

LUKU 10

'Kirigi seuraa Waruaria kujalle.
''Noniin, pomoni Template ei tule tykkäämään että lähden kesken työpäivän, että asiasi olisi paras olla tärkeä!'' Kirigi sanoi hieman ärtyneenä.
''Ne tulevat uudelleen... pian.'' Waruar sanoi vakavana.
''Ketkä?'' Kirigi sanoi hämillään.
''Peelot. Meillä on vakooja peeloplaneetalla, hän lähetti aamulla viestin että peelot suunnittelevat uutta hyökkäystä.'' Waruar sanoi ja otti aurinkolasit pois silmiltään.
''Kuka heitä johtaa, Soldierihan on kuollut.'' Kirigi kysyi hämillään.
''Kapteeni Dix-Tracys.'' Waruar sanoi.
''Kuka?'' Kirigi kysyi kurtistaen kulmiaan.
''Dix-Tracys. Hänkin on peelokapteeni, mutta hyvin erilainen kuin Soldieri.'' Waruar sanoi kuolemanvakavana.
''Millä tavalla?'' Kirigi kysyi.
''Soldieri oli sekopäinen sadisti, kun taas Dix-Tracys tappaa jos siitä on hänelle hyötyä, hän on hyvin ovela. Toisin kuin Soldieri, hän laatii kunnon sotasuunnitelman ja yllättää vihollisen, eikä Soldierin tavoin vain rynni päin ison sotajoukon kera.'' Waruar sanoi ja tuijotti tiiliseinää lasittenuin silmin.
''Onko teillä vakooja soluttautunut peelojen sekaan? Kuka?'' Kirigi kysyi yllättäen hetken hiljaisuuden jälkeen.
''Et sinä varmaan häntä tiedä, hänen nimensä on KellottajaFIN.'' Waruar sanoi.
''Hänkö?!'' Kirigi kysyi yllättyneenä.
''Tiedätkö hänet?'' Waruar kysyi yllättyneenä.
''Joo, hän oli mukana kun peelot kuulustelivat minua. Minä luulin hänen olevan vain sekopäinen peelotiedemies.'' Kirigi sanoi.
''Oliko?'' Waruar sanoi.
''Oli. Hetkonen, alushan räjähti, eikö hänkin kuollut?''
''Hänhän lähetti viestin tänä aamuna, joten ei hän voi olla.
Hänelle oli varmaankin ilmoitettu aluksen räjäyttämisestä, jotta hän voisi paeta.'' Waruar totesi.
''Varmaankin.'' Kirigi sanoi.
''Mutta pääasia on se, että hän on hengissä ja onnistui kertoa tulevasta hyökkäyksestä.
Pidä silmäsi auki, kuten sanoin, Dix-Tracys yrittää yllättää vihollisen, jos huomaat mitään epäilyttävää ilmoita oitis minulle!'' Waruar käski.
''Miten saan sinuun yhteyden?'' Kirigi kummasteli.
''Hmm... Onko sinulla matkapuhelinta?'' Waruar kysyi mietittyään hetken.
''On' Kirigi sanoi ottaen esiin harmaan pienen puhelimen.
''Hyvä, numeroni on: 157 005444'' Waruar sanoi lukien numeron mustan simpukkapuhelimensa näytöltä.
''Tallensin sen. No niin, minä tästä palaankin töihin.'' Kirigi sanoi ja oli lähtemässä.
''Odota. Ota tämä, varmuuden vuoksi.'' Waruar sanoi ojentaen Kirigille saman revolverin kuin peeloaluksessa.
''Hyvä on.'' Kirigi sanoi vastahakoisesti ja otti aseen ja palasi työpaikalleen.
Waruar lähti myös.
Kumpikaan ei ollut huomannut että kaksi henkilöä oli läheiseltä katolta tarkkaillut heitä koko ajan.
Toinen oli J3k3, joka oli pukeutunut samaan ninjapukuun, paitsi hänellä oli tällä kertaa kaksi kertaa enemmän heittoveitsiä kuin viimeksi.
Toinen hahmo oli kookas, pukeutunut mustaan hupulliseen viittaan, huppu loi varjon miehen kasvojen eteen, ainoa mitä hupun alta näkyi oli punainen kiiluva silmä.'

LUKU 11

'Kun Waruar ja Kirigi olivat poistuneet huppupäinen hahmo kysyi konemaisella äänellään:
''Kuulitko mitään mitä he sanoivat?''
''En kaikkea herra kapteeni.'' J3k3 sanoi.
''No, mitä sitten kuulit?'' Huppupää sanoi.
''He tietävät suunnitteilla olevasta hyökkäyksestä.'' J3k3 sanoi vakavana.
''Miten he voivat tietää sen?!'' huppupää sanoi hämmästyneenä.
''He sanoivat jotain peeloplaneetalla olevasta vakoojasta.'' J3k3 sanoi.
''Onko joukossamme petturi?!'' Huppupää sanoi raivoissaan ja löi nyrkillään metalliseen tolppaan joka vääntyi, aurinko heijastui metallisesta nyrkistä.
''Ilmeisesti.'' J3k3 sanoi hieman hermostuneena tuijottaen vääntynyttä tolppaa.
''Mitä sitten enää odotat? Lähetä Dix-Tracysille viesti että aloittaa petturin etsinnän!'' huppupää raivosi.
''Kyllä kyllä, älä hermostu Soldieri.'' J3k3 sanoi rauhoitellen Soldieria ja kääntyi lähteäkseen viestiä lähettämään.
''Se on kapteeni Soldieri sinulle!'' Soldieri raivosi.

Piakkoin peeloplaneetalla...

KellottajaFIN saattoi vaikuttaa aivan tavalliselta peelotiedemieheltä, paitsi että hän oli monia muita peelotiedemiehiä korkea arvoisempi hän oli vakooja Peliplaneetalta.
Hän oli sinä aamuna varoittanut Waruaria peelojen suunnittelemasta hyökkäyksestä.
Paraikaa KellottajaFIN oli aivan päivittäisissä peelohommissaan yrittäen peelotekniikan avulla saada trollit tottelemaan käskyjä, hän oli pitkin päivää ihmetellyt kun muutama peelosotilas tuli hakemaan jotakuta muuta peeloa ja vieneet hänet pois, ja pian peelo palasi takaisin töihin.
Nyt hän huomasi kun puolisen tuntia sitten viety peelotiedemies tuli takaisin, KellottajaFIN sattui kuulemaan miehen keskustelevan toisen tiedemiehen kanssa:
''Mitä ne sinusta halusivat?''
''Kuulustelivat.''
''Miksi?''
''Täällä on kuulemma Peliplaneetalta joku vakooja joka on kertonut tulevasta hyökkäyksestä. Käskivät minun pitää silmäni auki.''
KellottajaFIN säikähti pahanpäiväisesti kuulemaansa, olivatko peelot saaneet tietää hänestä.
Samaan aikaan ovesta astui kolme peelosotilasta etsimään uutta kuulusteltavaa, KellottajaFIN lähti kävelemään takaovea kohti mahdollisimman huomaamattomasti.
Juuri kun hän oli avaamassa ovea, Dix-Tracysin varakapteeni Vulcan avasi oven.
''KellottajaFIN, olen pahoillani mutta korkeasta virastasi huolimatta sinutkin täytyy viedä kuulusteltavaksi.'' Vulcan sanoi.
''Epäilettekö te minua petturiksi? Minua ei ole ikinä loukattu näin!'' KellottajaFIN yritti esittää loukkaantunutta.
''En en, se on vain sääntö. Kaikkia pitää kuulustella.'' Vulcan sanoi varovaisna.
KellottajaFIN lähti vastahakoisesti mukaan, yrittäen uskotellen itselleen että pääsisi tilanteesta.'

LUKU 12

'KellottajaFIN vietiin ankeaan kellari huoneeseen missä oli:
tuoli jolle KellottajaFIN:in todennäköisesti oli tarkoitus istuutua, muutama muukin tuoli jossa todennäköisesti kuulustelijoiden oli tarkoitus istua ja pöytä jonka päällä oli valheenpaljastin.
Kun KellottajaFIN huomasi valheenpaljastimen hänen viimeisetkin toiveet tästä selviytymisestä alkoivat kadota.
KellottajaFIN istui tuolille, Vulcan ja kaksi muuta sotilasta istuutuivat hänen vierelleen, ja yksi sotilas asetti KellottajaFIN:in valtimon kohdalle imukupin josta lähti johto valheenpaljastimeen, ja istuutui pöydän takana olevalle tuolille ja jätti aseensa pöydälle.
''No niin, testataan toimiiko valheenpaljastin, vastaa molempiin kysymyksiin kyllä. Onko nimesi KellottajaFIN?'' Vulcan sanoi.
''Kyllä.'' KellottajaFIN vastasi.
Valheenpaljastin näytti hänen puhuvan totta.
''Hyvä. Entä oletko siiseli?''
''Kyllä.'' KellottajaFIN sanoi
Valheenpaljastin näytti hänen valehtelevan.
''Hyvä, toimii. Nyt asiaan. Oletko lähiaikoina lähettänyt viestejä peeloplaneetan ulkopuolelle?''
''En.'' KellottajaFIN sanoi yrittäen olla mahdollisimman vakuuttava, mutta se ei huijannut valheenpaljastinta joka näytti hänen valehtelevan.
''Kas kas, kenelle olet lähettänyt viestin?'' Vulcan kysyi.
''Eh... Ai niin, miten saatoinkaan unohtaa, lähetin viestin kapteeni Soldierille tänä aamuna.'' KellottajaFIN sanoi niin hätäisesti että se ei huijannut edes Vulcania, saatika valheenpaljastinta joka armottomasti näytti hänen valehtelevan.
''Jaa-a, etpä tainnut lähettää Soldierille. Ettet vain olisi lähettänyt viholliselle?'' Vulcan kysyi toinen kulma kohollaan.
''E-en.'' KellottajaFIN sanoi tarkkaillen jo mahdollisuuksia paeta, sillä valheenpaljastin näytti arvattavasti hänen valehtelevan.
''Aahaa! Se olit siis sinä!'' Vulcan huudahti voitonriemuisena ja ponnahti ylös.
KellottajaFIN:in huomasi valheenpaljastimen viereen jätetyn aseen, ja nopealla liikkeellä nappasi imukupun ranteestaan, nappasi aseen ja otti Vulcanin panttivangiksi tähdäten tätä päähän.
Kaikki huoneen sotilaat ottivat aseet esiin ja tähtäsivät KellottajaFIN:iä, mutta Vulcan huusi:
''Älkää ampuko! Älkää ampuko!''
KellottajaFIN lähti kävelemään hitaasti takaperin kohti ovea Vulcan ihmiskilpenään.
Kun hän oli astunut ovesta ulos käytävään, hän iski aseella Vulcania takaraivoon, Vulcan menetti tajuntansa ja KellottajaFIn lähti juoksemaan kohti käytävän päätä sotilaiden ajaessa häntä takaa.

Samaan aikaan Peliplaneetalla...

Waruar oli kävelemässä kohti Alpha tiimin päämajaa, Alpha tiimi on yksi Peliplaneetan erikoisjoukoista, hänen oli kerrottava peelojen hyökkäyksestä tiimin kapteenille Latorille.
Hän ei huomannut kuinka huppuun ja viittaan sonnustautunut kookas hahmo seurasi häntä.
Waruarin astuttua pimeälle oikereitille, huppupää ilmaisi itsensä:
''Hauska nähdä jälleen Waruar.'' Hahmo sanoi epäinhimillisellä äänellä.
Waruar kääntyi nopeasti ympäri ja kysyi varuillaan:
''Kuka sinä olet? Ja mistä tiedät nimeni?''
''No voi, etkö tunnista ääntäni? No onhan se muuttunut hieman viime näkemästä.'' Hahmo sanoi.
''Ota huppu pois.'' Waruar sanoi liki käskevästi.
''Miten vain haluat.'' Hahmo sanoi ja repäisi hupullisen viitan päältään, Waruarin järkytykseksi hahmo oli Soldieri.
Mutta Soldieri oli muuttunut, paljonkin, hän ei ollut ihminen, vaan jotain ihmisen ja koneen välimailta:
Hänen kasvoissaan oli jäljellä ihoa vain noin 40%, hänen vasemman silmän päällä oleva silmälappu oli korvattu punaisella karmivan näköisellä silmän korvikkeella, jonka ympäriltä noin puolet kasvoista oli metallia, sekin puoli mikä oli vielä ihoa, oli arpinen ja riutunut.
Soldierilla oli päällään pitkä harmaa takki, jonka pitkistä hihoista oikeanpuolisesta pilkisti metallinen käsi.
''Pidätkö uudesta ulkonäöstäni? Uskoisin että et, sillä en pidä siitä itsekkään, ja aion kostaa sinulle ja sille Kirigin rääpäleelle minun turmelemisestani!'' Soldieri sanoi mielipuolinen virne naamallaan.
''Me voitimme sinut viime kerrallakin, voitamme sínut nytkin.'' Waruar sanoi toivuttuaan Soldierin ulkonäön aiheuttamasta järkytyksestä.
''Ette olisi voittaneet minua, ellei se Kirigi olisi ampunut minua raukkamaisesti selkään. Sitä paitsi, onhan tästä minun muutoksestani hyötyäkin.'' Sen sanottuaan, Soldieri iski metallisen nyrkkinsä tiiliseinän läpi ja hymyili sekopäisesti.
Waruar tajusi ettei millään pärjäisi noin epäinhimillisillet voimat omaavalle psykopaatille, vaan tuli siihen tulokseen että pakeneminen olisi järkevämpi veto.
Waruarin lähdettyä juoksemaan Soldieri karjui hänen peräänsä:
''Hah! Annan sinulle kolmen minuutin etumatkan, ja saan sinut silti kiinni, ja sitten murskaan sinut kuin koppakuoriaisen!'' '

LUKU 13

'KellottajaFIN oli epäonnistunut tehtävässään, hänen oli tarkoitus olla vakoilemassa peeloja vielä pitkäänkin, hänen oli onnistunut pysymään viisi vuotta salassa peelojen keskuudessa.
Oli miten oli KellottajaFIN:in täytyi päästä pois peelojen keskuudesta, ei häntä kuolema loppujen lopuksi paljoa pelottanut, hän oli kyllä valmis kuolemaan kotiplaneettansa puolesta, mutta hänellä oli vielä joitain kertomattomia tietoja.
Hän oli juossut koko matkan kuulusteluhuoneesta asti, ja hän oli enää muutaman sadan metrin päässä päämäärästään, alushangaarista.
Hän aikoi varastaa alushangaarista nopeimman peeloaluksen jonka löytäisi ja lentäisi oikopäätä takaisin kotiplaneetalleen, Peliplaneetalle.
Hänen juostuaan sisään alushangaariin, hän pysähtyi huomatessaan jonkun seisovan kahden metrin päässä hänen edessään, mies oli Dix-Tracys.
''KellottajaFIN, kaikki nämä vuodet uskoin sinun olevan yksi meistä, luotin sinuun, ymmärrätkö KellottajaFIN?'' Dix-Tracys sanoi rauhallisella äänellä jossa oli hiven pettymystä.
''Ymmärrän toki Dix hyvä, mutta tein sen kaiken kotini, Peliplaneetan puolesta.'' KellottajaFIN huohotti varuillaan.
''Jos totta puhutaan, olit yksi viimeisistä joiden olisin uskonut olevan vakooja.'' Dix-Tracys sanoi rauhallisella äänellään.
''Sehän on hyvän vakoojan merkki.'' KellottajaFIN sanoi.
''Niinhän se kai on. Harmillista että menit paljastamaan yllätykseni Peliplaneetalle.'' Dix-Tracys sanoi hieman harmissaan.
''Tarkoittanet yllätyshyökkäystäsi? Kuvitteletko että olisin voinut olla sanomatta mitään?'' KellottajaFIN sanoi.
''Niin, et kai. Pelkäämpä vain Kellottaja ystäväiseni, etten voi päästää sinua elävänä pois Peliplaneetalta.'' Dix-Tracys sanoi kylmänrauhallisena.
''Et kai. Mutta pelkäämpä Dix ystäväiseni, etten voi antaa kaltaisesi likasangon pysäyttää minua?'' KellottajaFIN sanoi.
''Hehheh... Et kai. Aloitetaanko sitten?'' Dix-Tracys sanoi ja kumarsi lipevästi.
''Hmph... Aloitetaan vain.'' KellottajaFIN sanoi ja otti valmiiksi pistoolin käteensä.
''Veri vuotaa tänään tässä hallissa.'' Dix-Tracys sanoi ja pyöritteli kahta revolveria.
Hetken aikaa molemmat seisoivat paikallaan aseet käsissään, ja sitten melkein identtisesti molemmat ampuivat ja hyppäsivät suoraan ammuttuaan aluksen taakse suojaan.
''Taistelu alkakoon.'' KellottajaFIN mutisi.

Samaan aikaan Peliplaneetalla...

Kirigi käveli ulos tunkkaisesta kapakasta, ja hengitti pari kertaa syvään raikasta ilmaa pitkään aikaan.
Kirigi palkitsi itsensä päivän työstä ostamalla läheisestä kaupasta tölkin olutta.
Olutta hörppien hän käveli kotiaan kohti pohtien Waruarin sanoja.
Yhtäkkiä Kirigin kännykkä alkoi soida, Kirigi vastasi:
''Kirigi? Oletko siellä?Kuuletko minua?!'' kuului Waruarin huohottava ääni.
''Waruar? Mikä hätänä?'' Kirigi sanoi huolestuneena pelosta Waruarin äänessä ja taustalla kuuluvasta metallisesta mielipuolisesta naurusta.
''En ehdi selittää, mutta soita heti moderaattoreille ja käske heidän lähettää jokin erikoisjoukko Vergilinkadulle!'' kuului Waruarin käskevä ääni.
''H-hyvä on. Mutta miksi?'' Kirigi kysyi hädissään.
''Kirigi!!! Nyt ei ole aikaa kysellä! Soita moderaattoreille NYT!'' Waruar karjui puhelimeen.
''O-okei'' Kirigi sanoi ja sulki puhelun.
Tärisevin sormin hän näppäili moderaattorien numeron ja soitti:
''Modeasemalla päivää, kuinka voimme auttaa?'' Kuului naisääni.
''Ööh... Lähettäkää erikoisjoukko ööh... Vergilinkadulle.'' Kirigi sanoi hermostuneena.
''Eeeh... mutta miksi hyvä herra?'' Naisääni kysy ihmeissään.
''Ei ole aikaa selittää, hätätapaus.'' Kirigi sanoi.
''Hyvä on, joukot ovat siellä noin viiden minuutin kuluttua.''
''Hyvä on.'' Kirigi sanoi ja sulki puhelun.
Hän ei vain jäädä siihen ja jättää Waruaria pulaan, hän varmisti että Waruarin antamassa aseessa oli panoksia ja lähti juoksemaan kohti Vergilinkatua.'

LUKU 14

'KellottajaFIN suunnitteli kuinka hänen onnistuisi luikahtaa Dix-Tracysin ohi lähimmäiseen MegaSpämmer 3000 alukseen.
Osasi hän toki ampua melko hyvinkin, mutta hänen koulutuksensa perustui enimmäkseen vakoilusta, kun taas peelokapteeniksi pääsi pelkästään taistelukokemuksesta ja -taidosta.
Hänellä ei periaatteessa ollut kovinkaan isoja mahdollisuuksia voittaa Dix-Tracysia, joka oli oveluudellaan ja taidollaan vienyt useita taisteluita voittoon, joten KellottajaFIN:in oli järkevintä sopivan tilanteen tullen napata alus ja lähteä karkuun.
KellottajaFIN:in syvennyttyä ajatuksiinsa hän ei huomannut Dix-Tracysia, joka oli hiipinyt hänen viereensä.
Mutta juuri kun Dix-Tracys oli painamassa aseensa liipaisinta, KellottajaFIN huomasi hänet sivusilmällä, hän kyykistyi ja luoti hipoi hänen hiuksiaan.
Näppärällä kierrepotkulla KellottajaFIN:in onnistui kaataa Dix-Tracys maahan ja juosta kohti alusta.
Mutta Dix-Tracysin onnistui nousta nopeasti ylös ja juosta KellottajaFIN:in perään, ja tarpeeksi lähellä Dix-Tracys teki hyppypotkun KellottajaFIN:in selkään ja tämä kaatui maahan, Dix-Tracys asetti jalan hänen selkänsä päälle ja osoitti tätä aseella päähän.
''Näyttäisi siltä että tiesi päättyy tänään Kellottaja hyvä.'' Dix-Tracys sanoi rauhallisesti pienenpieni hymy naamallaan.
KellottajaFIN:in onnistui saada Dix-Tracysin jalka pois päältään, ja Dix-Tracysin horjahtaessa nousta nopeasti ylös ja potkaista tätä leukaan.
KellottajaFIN lähti juoksemaan kohti alusta, mutta Dix-Tracys sai aseen käteensä.
Hän latasi aseen, tähtäsi ja ampui KellottajaFIN:iä oikeaan jalkaan.
KellottajaFIN kaatui maahan, hän oli metrin päässä aluksesta, hänen onnistui nousta ylös vaivanloisesti ja nilkuttaa alukseen ennen kuin Dix-Tracys ehti hänen peräänsä.
''Ikävä menettää täysin toimiva MegaSpämmer 3000, mutta ei liene muita vaihtoehtoja.'' Dix-Tracys sanoi ja tähtäsi aseellaan aluksen polttoainetankkiin, mutta KellottajaFIN ehti juuri ja juuri käynnistää alus ja lähteä liikkelle, luodin osuessa peltiin tankin vieressä.
Aluksen lentäessä ulos hangaarista sisään juoksi viisi peeloa.
''Kapteeni, pääsikö hän karkuun? Mitä me nyt teemme?'' yksi peeloista kysyi huohottaen.
''Mitä luulette ääliöt? Lähdette tietysti hänen peräänsä.'' Dix-Tracys sanoi rauhallisena.
''K-kyllä sir!'' Peelo sanoi, jonka jälkeen kaikki viisi peeloa astuivat hävittäjiin ja lähtivät KellottajaFIN:in perään.

Samaan aikaan Peliplaneetalla...

Waruar yritti selvitä hengissä kunnes erikoisjoukot tulisivat, mutta vaikeaa se oli, Soldieri yritti mielipuolisesti nauraen heittää Waruaria kaikella mitä käsiinsä sai.
Waruarin onnistui niukasti väistää ilmassa lentävä moottoripyörä ja se rämähti seinään.
''Waruar, Waruar, missä on se itsevarmuus mikä oikein huokui sinusta viime kerralla, tämä ei ole edes hauskaa kun sinä et yritä tehdä mitään muuta kuin väistää kaiken millä sinua yritän heittää.'' Soldieri sanoi pilkallisesti, ja virnisti.
Waruar päätti olla vastaamatta Soldierin herjauksiin, vaan keskittyi väistämään kaiken häntä kohti tulevan.
Sillä hetkellä Kirigi tuli paikalle huohottaen.
''Kirigi! Sinäkin ilmaannuit paikalle? Sepä hauskaa, viime tapaamisestamme onkin jo aikaa!'' Soldieri sanoi virnistäen huomattuaan Kirigin.
''Solderi?!! Sinähän olet kuollut!'' Kirigi huudahti järkyttyneenä.
''Melkein kuolinkin, kiitos sinun. Mutta kuten huomaat, Minut onnistuttiin pelastamaan peelotekniikan avulla, ja nyt haluan vain kostaa!'' Soldieri sanoi vakavampana.
''Idiootti! Olisit vain jäänyt sinne missä olit ja jättää homman erikoisjoukoille, mutta halusit näemmä leikkiä sankaria.'' Waruar sanoi huohottaen Kirigille.
''Hah! Erikoisjoukot eivät tule!'' Soldieri sanoi riemuissaan.
''Mitä?! Mitä ihmettä sinä höpiset? Minä itse soitin moderaattorien keskukseen ja pyysin heitä lähettämään erikoisjoukot tänne!'' Kirigi huusi ihmeissään.
''Niinhän sitä luulisi, mutta peelotekniikan avulla pistin alaiseni häiritsemään linjaa niin että puhelu siirtyi alaisilleni jotka vastasivat äänenmuuntajalla sinulle! Joten mitään erikoisjoukkoja ei tule! Nyt täällä olemme vain me kolme!'' Soldieri huusi riemuissaan.'

LUKU 15

'KellottajaFIN:in voitonriemu pakenemisesta kaikkosi heti kun huomasi että viisi aseistettua peeloalusta yritti ampua häntä alas.
KellottajaFIN oli jo valmis tekemään täyskäännöksen ja kohtaamaan viholliset kasvoista kasvoihin, kunnes huomasi ettei hänen aluksessaan ollut tykkejä.
''Äääh... Tämäkin vielä.'' Hän mutisi ärtyneenä ja kiihdytti yrittäen karistaa viholliset kannoiltaan.
Hänen päästessään peeloplaneetan ilmakehästä, hän huomasi, että häntä jahtaavien alusten määrä oli kasvanut puolella.
KellottajaFIN kirosi, kun hän sai osuman vasempaan moottoriinsa, ja hänen vauhtinsa hidastui puoleen.
''No niin!'' Hän huudahti.
Hänen menettäessä vauhtiaan koko ajan, viholliset olivat alkaneet kiertää ympäri hänen alustaan ja tulittaa sitä joka suunnalta.
KellottajaFIN huomasi lähellä pienenpienen jäisenplaneetan, aluksen tietokoneen kartta kertoi planeetan spämmiplaneetaksi.
KellottajaFIN lähti heikosti kohti planeettaa, ja esitti että hänen aluksensa tippui alas planeetallensa kuolemaansa, peeloihin tämä meni täydestä ja he lähtivät takaisin kotiaan kohti.
KellottajaFIN teki haaksirikon jäiselle planeetalle, joka vaikutti täysin asumattomalta.
Hän lähti rikkinäisen aluksensa luota hyytävän kylmän lumimyrskyyn vaeltamaan.

Samaan aikaan Peliplaneetalla...

Kirigi oli kauhuissaan, hänellä ei ollut aavistustakaan miten toimia ilman erikoisjoukkojen apua.
Miten ihmeessä vain hänen ja Waruarin onnistui kaksin voittaa tuo yliluonnollisen voimakas mielipuoli.
Yhtäkkiä Soldieri nappasi Waruarin oikeaan käteensä, ja paiskasi tämän Kirigia päin, he molemmat tuupertuivat maahan ja nousivat vain vaivoin ylös.
''Onko sinulla mukana ase jonka sinulle annoin?'' Waruar kysyi heikosti Kirigiltä.
''On.'' Kirigi sanoi ja otti revolsverin esiin.
''Hyvä.'' Waruar sanoi ja otti oman aseensa takkinsa povitaskusta.
Kirigi tähtäsi Soldieria suoraan otsaan, mutta tähtäsi liian hitaasti, sillä Soldierin ehti laittaa oikea kätensä kasvojensa eteen ennen kuin Kirigi painoi liipaisinta, ja luoti kimposi maahan metallisesta kädestä.
''Hah! Luotisi eivät pure metalliini!'' Soldieri huudahti virnistäen.
''Siksi ammummekin sinua niihin paikkoihin missä ihoa on !'' Waruar huudahti ja ampui tätä rintaan lähelle oikeaa kättä.
Luoti läpäisi takin mutta kimposi maahan, luodin tekemästä reijästä näkyi metallia.
''Koko oikean puoleinen rintani on metallia! Melkein puolet ruumiistani on metallia, joten joudutte tähtämään tarkasti tiettyihin kohtiin halutessanne vahingoittaa minua!'' Soldieri huudahti riemuissaan, kuin tillanne oli hänelle kuin peliä, kuin pelkkää leikkiä.
''Tästä tulee hankalaa.'' Waruar mutisi tähdäten Soldieria vatsaan.
Waruat painoi liipaisinta, ja luoti upposi Soldierin vatsaan, mutta Soldieri huudahti hieman tuskasta, mutta virnisti jälleen leveästi.
''Hienoa! Noin sitä pitää, haastetta tähän kaipasinkin.
Kirigia järkytti kuinka väliinpitämätön Soldieri oli, vaikka häntä oli juuri ammuttu vatsaan, millainen kivunsietokyky hänellä oikein oli?
Soldieri juoksi yllättäen Kirigiä kohti, Kirigi säikähti niin että hän ei edes ehtinyt ampua kun hän tunsi muutaman kylkiluunsa murtuvan Soldierin voimallisesta iskusta.
''Sattuiko Kirigi? Sattuiko? Minä laitan sinut tuntemaan sen tuskan jonka sinä aiheutit minulle!'' Soldieri huusi mielipuolisesti.
Yhtäkkiä kuului moderaattori auton sireenin ääni.
''Harmi. Että jälleentapaamisemme jäi näin lyhyeksi, en voi paljastaa itseäni muille kuin teille... vielä. Koko maailma tulee tietämään minun nimeni, mutta toistaiseksi, näkemiin.'' Soldieri sihisi ja juoksi nurkan taakse.'

LUKU 16

'KellottajaFIN oli eksyksissä, hän ei nähnyt metriä pidemmälle eteensä lumimyrskyn keskellä.
Tästä ei tule mitään, pitäisi etsiä suoja lumimyskyltä ja jatkaa vasta sen loputtua, hän ajatteli.
Kymmenen minuutin hortoilun jälkeen hän löysikin luolan.
Hän astui luolaan ja katseli ympärilleen, luolassa ei ollut juuri mitään muuta kuin luita, joihin hän ei jaksanut väsyneenä kiinnittää huomiota.
Hän meni makuulle luolan perälle, ja nukahti saman tien.
Aamulla hän heräsi raskaisiin askeliin jotka tulivat häntä kohti.
Hän avasi silmänsä, ja hätkähti nähdessään vieressään isokokoisen lumitrollin.
Trollilla oli melko pitkät valkoiset karvat, pitkät gorillamaiset kädet, ja suusta törrötti joka suuntaan eri muotoisia torahampaita ja sen pienet punaiset silmät tuijottivat KellottajaFIN:iä.
Trolli oli koko yön etsinyt tuloksetta saalista, ja nyt sellainen oli ilmestynyt suoraan sen kotiluolaan, se paljasti kaikki loputkin keltaiset hampaansa ja yritti iskeä isolla kädellään KellottajaFIN:iä, joka onnistui väistää se ja ottaa ase esille.
KellottajaFIN ampui trollia kylkeen, trollin paksusta nahasta huolimatta luoti upposi tämän kylkiluihin trollin karjuessa kivusta.
Trolli nousi lyhyille takajaloilleen ja hakkasi nyrkeillä rintaansa ja mylvi vihaisena.
Trolli läimäisi KellottajaFIN:in seinään, mutta KellottajaFIN nousi ylös voimakkaasta iskusta huolimatta, ja ampui trollia päähän.
Luoti osui trollia toiseen silmään, trollin pikkuruisesta silmäkuopasta valui tummanpunaista verta.
Trolli mylvi kivusta ja juoksi ulos luolasta pakoon.
''Hah, se siitä.'' KellottajaFIN mutisi ja lähti ulos katsomaan oliko myrsky tyyntynyt.
Lumimyrsky oli tyyntynyt, ja oli täysin kirkasta.
KellottajaFIN ei ollut lumimyrskyn läpi huomannut, että luolan vieressä oli jyrkänne.
Hän meni jyrkänteen reunalle, ja näki alhaalla pienen kaupungin, spämmäreiden kaupungin.
KellottajaFIN ei ollut varma oliko hänen Peliplaneettalaisena turvallista kulkea spämmäreiden keskellä, spämmärit olivat kauan sitten Peliplaneetalta häädettyjä ihmisiä, jotka tätä nykyä elävät omana kansana tällä pienellä jäisellä planeetalla.
Spämmärit olivat häätämisestä lähtien kantaneet kaunaa Peliplaneettalaisille, KellottajaFIN ei tiennyt olivatko he jo unohtaneet vanhat kaunat vai eivät.
Yhtäkkiä KellottajaFIN kuuli valtavaa mylvintää ja karjumista, hän katsoi äänen suuntaan ja huomasi kaukana tulevan yli kymmenen lumitrollia huutaen vihaisina.

Samaan aikaan peeloplaneetalla...

Dix-Tracys astui keisarin valtaistuinsaliin, jossa keisari istui huppu päässään valtaistuimella tapansa mukaan.
''KellottajaFIN pääsi siis pakoon?'' keisari kysyi.
''Kyllä teidän peeloutenne, hän pääsi livistämään ohitseni.'' Dix-Tracys sanoi tyypillisellä rauhallisella äänellään.
''Kuulin hänen peräänsä lähteneiltä peeloilta että hänet olisi ammuttu alas.'' keisari sanoi.
''Hän elää vielä, hänessä kiinni oleva nanoetsintälaite antaa hänestä signaalia Spämmiplaneetalta.'' Dix-Tracys sanoi.
''Hmm... Häntä on siis helppo seurata?'' keisari kysyi.
''Kyllä teidän peeloutenne.'' Dix-Tracys sanoi.
''Voisimme lähettää jonkun tappamaan hänet.'' keisari sanoi.
''Kyllä, mutta meidän tulee toimia varovasti, emme ole kovin hyvissä väleissä spämmärien kanssa.'' Dix-Tracys sanoi.
''Niin niin, mutta kyllä se onnistuisi.'' keisari sanoi.
''Onnistuisi kyllä. Lähetän jonkun miehistäni hänen peräänsä.'' Dix-Tracys sanoi.
Peelokeisari huokaisi ja sanoi:
''Kukapa olisi uskonut vanhan kunnon Kellottajan olevan Peliplaneetalta?''
''Oikeastaan... minä tiesin että hän oli.'' Dix-Tracys sanoi hieman epäröiden.
''Mitä?! Mikset kertonut, tältäkin olisi vältytty!'' keisari sanoi vihaisena.
''En halunnut herättää hänestä ennakkoluuloja, luulin että hän oli vain Peliplaneettalainen joka olisi siirtynyt meidän peelojen puolelle.'' Dix-Tracys sanoi huokaisten.
''Kuvittelit hänen olevan kuin sinä?'' keisari kysyi.
''Niin, mutta näköjään oli virhe luottaa häneen. Pyydän anteeksi virhettäni.'' Dix-Tracys sanoi ja polvistui keisarin eteen.
''Hmm... Olkoon, sinulla lienee hommia hyökkäyksesi suhteen, joten...'' keisari sanoi.
''Kyllä teidän peeloutenne.'' Dix-Tracys sanoi, kääntyi ympäri ja marssi ovesta ulos.'

LUKU 17

'''Tämähän tästä vielä puuttuikin, eihän minulla vielä tarpeeksi ongelmia olekkaan.'' KellottajaFIN mutisi ärsyyntyneenä kun häntä kohti muutaman sadan metrin päässää lauma vihaisia trolleja.
Hän katsoi jyrkänteeltä alas, matkaa alas oli viisisenkymmentä metriä ja alhaalla olevasta paksusta lumikerroksesta huolimatta alas hyppääminen ei vaikuttanut KellottajaFIN:in mielestä hyvältä idealta.
Hänellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia valtavaa verenhimoista trollilaumaa vastaan, eikä hän ollut edes yhtä nopea kuin trollit.
Trollit alkoivat jo olla melko lähellä ja KellottajaFIN:in valtasi pienoinen paniikki, pakko oli jotain keksiä, mutta Mitä?
Sitten KellottajaFIN huomasi että jyrkänteessä oli pieniä tasanteita ja ulonevia kiviä joita pitkin voisi hyvällä tuurilla kiivetä.
KellottajaFIN laskeutui alemmas pienelle kapealle tasanteelle josta hän laskeutui yhä alemmas ja alemmas.
Kun trollit saapuivat jyrkänteen reunalle, ne hetkeksi jäivät räyhäämään ja kuolaamaan typerinä reunalle, kunnes ne tajusivat että nekin voisivat kiivetä.
Trollit lähtivät laskeutumaan yksi kerrallaan, trollit olivat nopeita laskeutumaan pitkillä käsillään.
Ne alkoivat pikkuhiljaa saavuttaa hitaasti laskeutuvaa KellottajaFIN:iä, joka oli jo noin kymmenen metrin päässä maasta.
Ensimmäinen trolli oli jo melkein kahden metrin päässä KellottajaFIN:istä, hän tunnisti trollin puhjenneesta silmästä samaksi trolliksi jonka hän näki aiemmin.
KellottajaFIN oli neljän metrin päässä maan pinnasta, kun hän päätti tiputtautua alas, kun trolli oli juuri mäiskäisemässä hänen kallonsa rikki.
KellottajaFIN tippui metrin syvyiseen lumeen, joka pehmensi pudotusta mukavasti.
Lumi hidasti kulkua melko paljon KellottajaFIN:in yrittäen juosta ja pitää yllä pientä etumatkaa jonka oli hypätessään saanut, mutta trolitkin olivat jo maassa ja juoksivat paljon ketterämmin ja nopeammin lumessa kuin hän.
Yhtäkkiä KellottajaFIN kompastui lumen alla olevaan kiveen ja kaatui naamalleen maahan, hän kierähti nopeasti selälleen ja valmistautui ampumaan ensimmäistä häntä kohti hyökkäävä trollia, sillä trollit olivat saavuttaneet hänet.
Yksisilmäinen trolli oli juuri syöksynyt mylvien KellottajaFIN:iä kohti, kun hän ampui trollin toisenkin silmän, sokea trolli hoiperteli ympäriinsä ja karjui kivusta.
KellottajaFIN ampui sitä vielä kolme kertaa naamaan ennen kuin otus kaatui elottomana maahan.
Seuraava trolli lähti tulemaan äristen KellottajaFIN:iä kohti, ja ennen kuin hän ehti painaa liipaisinta trolli läimäisi KellottajaFIN:in jyrkänteen seinään, KellottajaFIN:in silmissä sumeni.

Samaan aikaan Peliplaneetalla...

Waruar ja Kirigi poistuivat kadulta kun moderaattori tuli tutkimaan metelin syytä.
''Mutta miksi lähdimme pois? Miksemme kertoneet tapahtuneesta moderaattoreille?'' Kirigi kysyi hämillään yrittäen pysyä nopeasti kävelevän Waruarin perässä.
''Yksi, se ei olisi uskonut meitä vaan olisi luullut meidän aiheuttaneen melun. Kaksi, Minulla on kiireistä asiaa Latorille.'' Waruar vastasi kärsimättömästi Kirigin kyselyihin.
''Kuka on Lator?'' Kirigi kysyi.
''Erään erikoisjoukon komentaja, ja vanha ystäväni! Voisitko olla hetken hiljaa?!'' Waruar sanoi jo suuresti ärsyyntyneenä Kirigin kysymysryöpystä.
''O-okei.'' Kirigi sanoi.
He saapuivat erikoisjoukon tukikohtaan ja kävelivät sisään, kulkivat aulan poikki suoraan hissiin ja siitä ylimpään kerrokseen.
Heti kun hissin ovet avautuivat kuului iloinen ääni:
''Waruar, mikäs sinut tänne tuo?''
Puhuja oli mies jolla oli pitkät hiukset laitettu poninhännälle, naamassa oli iso arpi.
''Lator, minun täytyy puhua sinulle.'' Waruar sanoi vakavana.
''Mikä hätänä vanha kuoma?'' Lator sanoi hivenen huolestuneena Waruarin vakavasta äänensävystä.
''Peelot val...'' Waruar keskeytti lauseensa kun puhelin soi.
''Odota hetki Waruar, vastaan tähän ensin.'' Lator sanoi ja nosti luurin ja alkoi puhua puhelimeen:
''Haloo... Gabriel?... Mitä?... älä huoli, järjestän sinne miehiä... selvä, näkemiin.''
Kirigi huomasi miten Latorin äänensävy oli muuttunut hyvin vakavaksi puhelun aikana.
''Kuka se oli?'' Waruar kysyi.
''FinalFantasyFinlandian kuningas Gabriel. Peelot ovat hyökänneet sinne, ja lähetän hänelle miehiä auttamaan. Suonet anteeksi Waruar, minun täytyy järjestää miehiä hänelle... ymmärräthän. Nähdään.'' Lator sanoi ja lähti toiseen huoneeseen.
''Lator! Odota! Tämä on tärk...!'' Waruar yritti huutaa hänen peräänsä, mutta Lator oli jo sulkenut oven perässään.'

EDIT: Tarina jatkuu aiheen lopussa, sillä yhteen viestiin ei enää mahtunut yhtään lukua... pahoittelen
LUKU 18: s.64
LUKU 19: s.67
LUKU 20: s.68
LUKU 21: s.69
LUKU 22: s.70
LUKU 23: s.73
LUKU 24: s.77
LUKU 25: Jossain 24 ja 26 välillä (pahoittelen)
LUKU 26: s.82, LUKU 2

Mä voin olla sotalordi

...Ja sitten, peliplaneetan tuhosi katastrofi nimeltä Pursuit Force-mainos.

Haluun mukaan...

Lainaus:21.11.2005 Banshee_ kirjoitti:
...Ja sitten, peliplaneetan tuhosi katastrofi nimeltä Pursuit Force-mainos.

Minua saa käyttää.

Tuleeko tästä joku jatkosarja?

kellottajaFIN on mukana, jos on mahdollista?

Jos on mahollista nii mää oon mukana

Hyvältä näyttää. =D Myös minua saa käyttää.

Kaikkia nevareita...

Rolf:sta röllejen kuningas.

Lainaus:21.11.2005 Defiler kirjoitti:
Kaikkia nevareita...

Rolf:sta röllejen kuningas.

rolf=nevari
Kenshi = Überrölli
Minkälaista roolia tässä nyt kysellää? Eikö ois tarinan kannalta hyvin tärkeetä että tiiät jotain näistä tyypeistä jotka osallistuu.

Minäääääää! Määpäs olenkin peelo.

Minua saa käyttää

Jesh, pääsin mukaaan




Amarant, olet paras kirjoittaja koko aiheessa

Minunkin nimeä saa käyttää.

Oon sitten varmaan joku tietokone nörtti

Munkin nimeä saa käyttää siinä.

Olen käytettävissä jos tarvis! (Siis tässä tarinassa )

Kuka hullu kampelaa haluaa käyttää..

Lainaus:21.11.2005 Supra kirjoitti:
Kuka hullu kampelaa haluaa käyttää..

Pahisten puolelle?

Muaki saa sitte kans käyttää. Pistäs sitte scattis laulamaan kaikki suohon töks töks tarinoillaa.

Lainaus:21.11.2005 Jope92 kirjoitti:
Muaki saa sitte kans käyttää. Pistäs sitte scattis laulamaan kaikki suohon töks töks tarinoillaa.

Mahti-idea!

lator ruikuttaa mukaan.

Minua saa käyttää hyväkseen.

Määki haluu

Mä haluan mukaan joksikin tyypiksi

Ilmottaudun mukaan jos vielä kerkeää.