Lainaus:19.01.2006 illi kirjoitti:
Mäkin voisin olla. Hyvä tarina oli paitsi et kuolin
Tosin siinä on se, että jos mä ja Lazzuu päästään tarinaan niin joku alkaa taas vinee, että pelkästään meitä

No voi voi... Emmehän me sitä tarinaa kirjoita.

Teen huomenna uuden osan...
Minun tarinat ovat surkeita ja huonoja.

Lainaus:19.01.2006 Mapper kirjoitti:
Teen huomenna uuden osan...
Minun tarinat ovat surkeita ja huonoja.

Mun mielestä hyviä.

Lainaus:19.01.2006 Lazzuu kirjoitti:

Lainaus:19.01.2006 illi kirjoitti:
Mäkin voisin olla. Hyvä tarina oli paitsi et kuolin
Tosin siinä on se, että jos mä ja Lazzuu päästään tarinaan niin joku alkaa taas vinee, että pelkästään meitä

No voi voi... Emmehän me sitä tarinaa kirjoita.

Jep

Kirjoittelen tässä juuri Prologia. Vain muutama pääsee ykkösosaan mukaan. Katso jos tahdot! Tässä lukee pikkusen tarinoistaniEnsinnäkin. Lazzuusta tulee päähenkilö kyseiseen tarinaani (tahdoitte tai ette ) ja hän on poliisi. Vielä sitä, että eikai nämä "mestarikirjoittajat" pahastu jos mun tarinani saattaa joidenkin mielestä vaikuttaa vähän samantyyppisiltä?

Prologi

Nimeni on Lazzuu. Olen poliisi, työskentelen P.P.P.D:ssä eli PeliPlaneetta Police Departementissa. Asun yleistä asiaa kaupungin osassa. Peliplaneetan pahimmat rikolliset oleskelevat siellä. Asun pienessä kerrostalo kämpässä kaupunginkeskustassa. Olen pidättänyt yhteensä 147 pahista. 97 rikollista olen ampunut uskollisella hopean hohtoisella Desert Eaglellani. Se on pelastanut henkeni monesti kun olen ollut virantoimituksessa taistelemassa paatunutta rikollisuutta vastaan. Kaupungin pahin rikollinen BloodBrother on pitänyt katuja kauhun vallassa jo pitkään. On tullut aika viedä hänet oikeuden eteen.

Tossa oli prologi. Alan kirjoittaa varsinaista tarinaani kohta. Viikonloppuna ei ole aikaa kirjoittaa joten tänään,sunnuntaina tai maanantaina tulee 1 osa.

Luku 1 | The Beginning of the end | Part I |

Pirr! Pirr! Pirr! Kirosin hiljaa itsekseni. Herätyskelloni soi tarkoittaen, että pitäisi raahautua töihin. Nousin sängystäni ja kävelin rikkinäiset ja vanhat aamutohvelit jalassa kaapilleni. Avasin kaapin oven varovasti ettei se irtoaisi viime viikonlopun rajun toiminnan takia. Otin kaapistani aseeni ja vaatteeni. Kiskoin vaatteeni päälle ja laitoin aseeni vyökoteloon. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, kunnes puhelimeni soi.
- Niin? Sanoin puhelimeeni.
- Lazzuu. Tule asemalle. Odotan sinua täällä, meidän pitää mennä estämään yksi huumekauppa. Puhuja oli illi. Työparini.
- Selvä. Olen siellä tuossa tuokiossa. Sanoin takaisin illille. Suljin puhelimen ja jatkoin matkaa kohti autoani. Avasin oven ja istuin ratin taakse. Tungin avaimen virtalukkoon ja käynnistin. Lähdin ajamaan kohti asemaa.

Saavuttuani aseman pihalle illi odotti minua jo siellä. Pysähdyin hänen viereensä. Hän hyppäsi nopeasti kyytiin.
- Muistatko sen purkumääräyksen saaneen vanhan kerrostalon? Illi kysyi mietteliäästi minulta.
- Miten voisin unohtaa sen? Vastasin. oudoksuen illin kysymystä.
- Aja sinne! Huumekauppa käydään siellä. Iskujoukot ovat myös tulossa sinne. Huumeiden myyjä KommariC pitää pidättää. He voivat käyttää Ak-47 rynnäkkökivääreitä, joten meidän pitää olla varovaisia.
- Juu ainahan me ollaan. Sanoin ja vinkkasin silmää.
- Pysähdy tähän. Meidän täytyy kävellä loppumatka etteivät he kuule meitä. Me jatkoimme jalan matkaa kohti hylätty kerrostaloa.

Saavuimme pihalle. Otin kiikarit ja katsoin talon ikkunoista näkyisikö tarkka-ampujia tai vartijoita. Ikkunoissa ei näkynyt ketään, joten jatkoimme matkaa. Saavuimme oven eteen.
- Missä ne apujoukot on? Kuiskasin illille.
- Heidän piti olla täällä ennen meitä. Meidän on mentävä sisään ilman heitä, muuten kauppa lipeää käsistämme. illi sanoi
- Ok... Kolmosella. Lazzuu kuiskasi.
Potkaisin oven auki ja juoksimme illin kanssa sisään. Huumekauppiaat kääntyivät meitä kohti.
- Seis P.P.P.D:stä! Pysähdy! huusi illi ja osoitti rikollisia aseella. KommariC nappasi salkun ja lähti pakoon. Juoksin hänen perässään pitkin rappusia. Otin Desert Eagleni asekotelostani ja tähtäsin häntä ja kehotin pysähtymään. Kommari otti Ak-47 pöydältä ja alkoi ampua hullun lailla minua kohti. Syöksyin nopeasti Laatikoitten taakse piiloon ja huusin:
- Tule esiin sieltä! Sinulla ei ole mahdollisuuksia. Muutaman minuutin kuluttua tämä paikka kuhisee poliiseja!
- En tule! Tapan sinut ja pakenen. Huusi Kommari ja lähti uudestaan pakoon. Lähdin juoksemaan hänen peräänsä. Hän juoksi 3 kerroksen parvekkeelle. Hän oli umpikujassa. Tähtäsin häntä Desert Eaglellani. Hän laski aseensa hiljaa maahan ja potkaisi sen luokseni. Nappasin aseen maasta ja laitoin hänelle käsiraudat. Vein hänet alakertaan missä illi pidätteli muita rikollisia. Yksi rikollinen nappasi Ak-47 rynnäkkökiväärin pöydältä ja yritti ampua minua. Syöksyin suojaan ampuen häneen 6 luotia. Luodit lävistivät hänen ihonsa ja luunsa ja murskasivat sisäelimet. Rikollinen kaatui tuskistaan karjuen maahan kuolleena. Kommari lähti juoksemaan pakoon. Otin Ak-47:kan maasta ja tähtäsin ja laukaisin PAM ammuin häntä jalkaan. Juoksin hänet kiinni ja raahasin muitten rikollisten luokse. Hetken kuluttua apujoukot saapuivat paikalle. Veimme Kommarin autoon ja lähdimme kohti asemaa.


- Oli kyllä helve*n moinen keikka. Sanoi illi huokaisten helpotuksesta. Varsinkin loppu vaiheessa kun se yksi otti Ak-47:kan ja melkein ampui sinut.
-Ääh.. Ei se mitään. Viedään vanki asemalle ja painutaan kotiin nukkumaan. Sanoin rauhallisesti illille.
- Ehkä niin on parempi. Illi sanoi hiljaa. Olimme loppumatkan kummatkin hiljaa. Kuulimme vain vangin itkevän, koska häntä ammuttiin jalkaan. Talutimme vankia aseman "häkkiin". Illi lähti hoitelemaan paperi hommia kun minä vein vangin selliin. Hän alkoi nyyhkyttää entistä kovemmin kun löin "häkin" oven kiinni.
- Mikäs on hätänä? Kysyin vangilta rennosti.
- N-N-Ne tule-va-vat tänään j-j-a ta-ta-tappavat minut. Sanoi KommariC peloissaan.
- Pyh. Ei tänne kukaan ole tulossa. Kuvittelet vain. Sanoin ja kävelin kohti työhuonettani, avasin oven ja suljin sen mietiskellessäni tapahtumia...

Tossa on luku1 Laitan lisää kunhan kerkeän. Seuraavaan tulee muitakin henkilöitä.
EDIT: Perhanan Acutet!

Jaha, pääsin päähahmoksi. Mitäköhän muut tuohon sanovat...

Lainaus:19.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Jaha, pääsin päähahmoksi. Mitäköhän muut tuohon sanovat...

*******n ***** homo! Veit meiltä kaikilta mahdollisuuden!

Lainaus:19.01.2006 Bloodbrother kirjoitti:

Lainaus:19.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Jaha, pääsin päähahmoksi. Mitäköhän muut tuohon sanovat...

*******n ***** homo! Veit meiltä kaikilta mahdollisuuden!

HAha ! Hyvä tarina kyllä on. Blood... Näyttää siltä, että säkin olet päähenkilö ja mä vähän pienempi päähenkilö

Blood ja Lazzuu mitä mieltä olette tarinasta?

Minun mielestä se oli hyvä.

Hyvähän se oli...

Kommaric, tee musta kaupungin pelätyin, nerokkain ja kieroin rikollisliiganpomo! Pliiz...
Pääsisinpähän pääpahiksen rooliin silloiin...

Kuka haluaa peelokuninkaaksi minun tarinaan, niin laiiaa yksityisviestin.

Lainaus:19.01.2006 Bloodbrother kirjoitti:
Hyvähän se oli...

Kommaric, tee musta kaupungin pelätyin, nerokkain ja kieroin rikollisliiganpomo! Pliiz...
Pääsisinpähän pääpahiksen rooliin silloiin...

Sähän olet pääpahis senkin höpsö Luitko edes prologia?

Lainaus:19.01.2006 KommariC kirjoitti:

Lainaus:19.01.2006 Bloodbrother kirjoitti:
Hyvähän se oli...

Kommaric, tee musta kaupungin pelätyin, nerokkain ja kieroin rikollisliiganpomo! Pliiz...
Pääsisinpähän pääpahiksen rooliin silloiin...

Sähän olet pääpahis senkin höpsö Luitko edes prologia?

Taijjan olla sitten sokia, kun en ees omaa nickiäkään enää nää

Lainaus:19.01.2006 Bloodbrother kirjoitti:

Lainaus:19.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Jaha, pääsin päähahmoksi. Mitäköhän muut tuohon sanovat...

*******n ***** homo! Veit meiltä kaikilta mahdollisuuden!

Luontaista charmiani. Naiset eivät voi vastustaa minua... eivätkä näköjään muutkaan... -.-

No ei vaiskaan!

Jotkut teistä, elleivät kaikki, tulevat ihmettelemään seuraavaa tekstiä, ja oikeutetusta syystä.
Myönnän, että tähän viestiin kirjoitettu novelli on aiheeseen nähden oudohko, mutta pidin kiinni kahdesta asiasta kirjoittaessani sitä: nautin asioiden pohdiskelusta suunnitellessani vähäisissä määrin kuvattua maailmaani tähän novelliin ja ennen kaikkea koin pitää kiinni erilaisuudesta.
Erilaisuudesta? Erilaisuudella tarkoitan sitä, että novellini ei uskoakseni noudata kymmenien muiden tähän ketjuun kirjoitettujen novellien rakennetta, miljöötä ja juonta; olisin ehkä voinut kirjoittaa lyhyttarinan isomunaisista, Peliplaneetalta (huom! ei -sta) Jupiterin kiertoradalle lempatuista renttumoderaattoreista, jotka tulevat ikään kuin sattumalta tuhonneeksi kuusisataakuusikymmentäkuusi peeloarmeijaa komentajineen

-

jätin kuitenkin kirjoittamatta, sillä tahdoin repäistä novellini irti muista em. tarinoista (tosin lähinnä mielessäni).
Novellini sisältää todennäköisesti semmoisen kasan epäjohdonmukaisuuksia, että jotkut eivät jaksa edes vaivautua lukemaan sitä. En syytä teitä, sillä vikoja tosiaan löytyy. Niille rohkeille, jotka kuitenkin jaksavat ottaa hieman mukavamman asennon nojatuoleissaan ja jotka uskaltautuvat lukemaan novellini loppuun asti, kuitenkin pari rohkaisun ja avunannon sanasta: Oleellista novellini ymmärtämisen kannalta on ymmärtää novellin väliosa, joka tässä ilmentää teokseni pääasiaa. Lisäksi olisi hyvä yrittää aina silloin tällöin kysyä itseltään: "Mitä ihmettä tällä on tai voisi olla tekemistä Peliplaneetan kanssa?" Löytäkää vastineita.
Novelli syntyi inspiraatioiden sarjasta. Inspiraationi ei ollut niinkään universaalista tai erityisen vahvaa laatua kuin se oli tahtoa kirjoittaa jotain ylös. Tahdoin kirjoittaa jotain, johon tiivistäisin fiktiivisen kaunokirjallisuuden muodossa summittaisen mielikuvani Peliplaneetasta. Tulos on nyt tässä, ja tietyllä tavalla olen siihen verrattain tyytyväinen.

-

Tekijä.

Novelli

Mies raahusti hiljaisella kadulla, jota rankkasade piiskasi. Kadunpinta oli verestä punertava ja liukas, vaikka sade tekikin parhaansa pestäkseen sen pois. Mies oli veressä yltä päältä ja kasvot turposivat kovaa vauhtia taistelun jäljissä. Pistooli kirposi hänen otteestaan; sen iskeytyessä katuun maailma tuntui täyttyvän äänestä, sillä sadepisaroiden aiheuttaman äänen ja askeleiden lisäksi kadulla vallitsi täysi hiljaisuus. Mies jatkoi vain matkaansa tuskin edes tiedostaen omaa olemassaoloaan, joka riippuikin vain karvan varassa.
Yhtäkkiä miehen korviin kantautui uusi, havahduttava ääni.

-

Bravo. Olet todellakin päässyt pitkälle.

Mies nosti katseensa ja näki edessään ihmishahmon, joka oli ilmestynyt siihen kuin tyhjästä. Hahmo oli viisissäkymmenissä oleva miehenpuoli, joka kannatteli vasemmassa kädessään mustaa sateenvarjoa. Paikan huomioon ottaen - minkä tajuaminen oli murjotulle miehelle lähes käsittämätöntä - mieshahmo oli outo näky; ilmaantua nyt tappopaikalle sateenvarjoa kannatellen kuin ei mitään.

-

Olet todellakin päässyt pitkälle, sateenvarjomies sanoi.

-

Minun on myönnettävä, että epäilimme aluksi kykyäsi päästä näinkään lähelle.

-

Kuka sinä olet?

-

Mielenkiintoinen kysymys, ja kuitenkin arvasimme, että kysyisit sitä ennemmin tai myöhemmin. Kai se on loogillistakin, sateenvarjomies hymähti pieni virne suupielessä.

-

Kuka sinä olet, helkkari vieköön!

-

Älähän menetä malttiasi, adrenaliini tuhoaa niin helposti sivistyneen keskustelun, sateenvarjoa pitelevä mies tokaisi hivenen ärtyneenä.

-

Mutta palataksemme kysymykseesi: kysyisit ennemmin, mikä minä olen. Minä katsos olen sinä. Tosin on ehkä liioiteltua sanoa, että minä olisin sinä, mutta väittämäni ei ole niinkään kaukana todellisuudesta kuin ehkä luulisit. Kysyhän nyt itseltäsi, miten oikeastaan jouduit tähän tilanteeseen?

Ruhjotun miehen suu loksahti ammolleen: hän ei tiennyt, ei kyennyt muistamaan.

-

Aivan, juuri tuota tarkoitin, sateenvarjomies jatkoi silminnähden tyytyväisenä.

-

Et tiedä, miten jouduit tähän tilanteeseen, tälle kadulle, sillä sinulla yksinkertaisesti ei ole edellytyksiä tietää sitä. Kuuluu systeemiin: mitä sinun ei ole oleellista tietää, sitä sinun ei tarvitse tietää ja juuri sitä sinä et tiedä. Mitäpä jos kertoisin sinulle, ettet ole koskaan tullutkaan tälle kadulle? Tarkemmin sanoen tätä katua ei ole olemassa: olet orja, jota on höynäytetty uskomaan valheelliseen maailmaan. Ei tuo veri ole aitoa; mikään ei ole aitoa täällä.

-

En, en ymmärrä. Mitä tämä kaik

-

-

"Ymmärrä"? Ei sinun ole tarkoitus ymmärtää, sillä jos ymmärtäisit, tietäisit! Mitä jos sanoisin sinulle, että olet ollut tässä tilanteessa jo kymmeniä kertoja. Edes keskustelumme tässä ei ole ensimmäinen, vaikka ehkä alussa niin annoinkin ymmärtää.

-

Mitä ihmettä?

-

Sitä ihmettä, että olet kulkenut tätä kurjaa katua pitkin jo kymmeniä, ellet satoja kertoja ja ampunut nuo miesparat rei'ille yhtä useasti. Olet jopa kuollut, toisinaan jopa räjähtänyt kappaleiksi.

-

Eihän tuo voi mitenkään olla mahdollista; tietäisin kyllä, jos noin olisi käynyt!

-

Hah! Tiedätkö, miksi ylipäätään kykenit voittamaan nuo miehet? Tiedätkö, miten muka sattumalta onnistuit aavistamaan sen salakytän siellä sivukujalla sekunnilleen? Koska olet tappanut hänetkin jo kymmeniä kertoja, ja hän sinut, joskin vain muutamaan otteeseen, täytyy myöntää. Aavistit hänet, koska olet nähnyt hänet ennenkin ja koska sinusta on tullut melko hyvä, mitä tämän kadun puhdistamiseen tulee.

-

Väitätkö, että elän déjà-vu:ta?

-

En. Väitän, että sinä nimenomaan et elä, enkä sen puoleen minäkään, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseesi, nimittäin siihen, mikä minä olen. Minä olen mikä olen, mutta olen myöskin virhe systeemissä, mikä taasen mahdollistaa tämän keskustelumme tässä. Aivan, olemme käyneet sen jo useaan otteeseen, mutta poikkeuksellinen kykyni, eli se virhe, mahdollistaa pienen muokkauksen dialogiin. Aivan, herraseni: minä olen virhe, erehdys, bugi, kaikkea sitä, mitä tässä tarinassa on yritetty välttää. Minä, ystäväiseni, olen sinun tietoisuutesi tai pikemminkin avain siihen. Olen valvoja ja tässä maailmassa kaikki on minulle mahdollista: voin muuttaa identiteettiäsi, statustasi, jopa tuhota sinut yhdellä ajatuksella.

-

Jos sinä olet "avain", niin mitä se tekee minusta, murjottu mies kysyi väsyneellä äänellä.

-

Sinä, ystäväiseni, olet pelinappula! sateenvarjomies julisti innokkaasti.

-

Kuulehan, oletko koskaan kuullut jumalista?

-

Enpä voi tuota kieltääkään.

-

Mainiota, vaikka kyllähän minä tämänkin jo ennestään tiesin: vastaus on aina sama, sateenvarjomies pilkkasi.

-

Mennäänpä sitten pienelle kiertueelle.

Mies puristi kylkeään ja yritti pidätellä verivirtaa, joka virtasi lämpimänä hänen sormiensa välistä ja valui maahan läheiseen viemäriin juoksevaan veteen sekoittuen; maailma alkoi jo pimetä hänen silmissään, ja häntä väsytti. Hän terästi katseensa sateenvarjomieheen, joka yltyi nauramaan mahdollisesti hänen tuskalleen; eikä se nauru ollut ihmisen naurua, vaan siinä kaikui ukkosen jyrinä ja yliluonnollinen syvyys, joskaan paholaismaista tai täysin epäihmismäistä se ei ollut.
Mies uppoutui tuon oudon sateenvarjomiehen nauruun ja unohti pian jäytävän tuskan kyljessään. Lopulta

-

ties kuinka kauan aikaa oli kulunut

-

hän huomasi seisovansa jälleen vanhemman miehen edessä, mutta nyt yhtäkkiä kovalla lattialla ja kuivassa tilassa; mutta sateenvarjomies ei enää nauranut, vaan tarkkaili nyt vertavuotavaa miestä, ja hänen hahmonsa oli arvokas: kadulla hänellä oli ollut yllään keltainen sadetakki ja kumisaappaat jaloissa, mutta nyt hän oli sonnustautunut mustaan univormuun ja päässään hänellä oli piikkikypärä.

-

Me kutsumme tätä huonetta nimellä Eteinen; nimi juontuu siitä, että kaikki tähän todellisuuteen saapuvat aloittavat matkansa aina tästä huoneesta, sateenvarjomies kertoi ja heilautti samalla kätensä laajassa kaaressa siten, että se kattoi koko huoneen.

Eteinen oli tyhjä lukuun ottamatta yhtä uloskäyntiä, joka johti kallioon kaivettuun luolaan.

-

Tule, sateenvarjomies sanoi seisten nyt katse suunnattuna ylöskäyntiin.

Vertavuotava mies tuli. Siihen ainoaan tunneliin he sitten menivät ja, kuin ohimennen, mies näki tuon käytävän yläpuolella kiiltävän, jo hivenen ruosteisen kuparikyltin, jossa luki: Ab MMI ad infinitum.
He saapuivat toiseen eteiseen, jossa tunneli haarautui seitsemäksi. Sateenvarjomies astui vasemmanpuoleisimman tunnelin eteen, osoitti sen yläpuolelle sijoitettua kuparikilveä, jossa luki: Qui tacet consentit.

-

Tähän tunneliin kulkevat useimmat tänne saapuvista, vanhempi sanoi.

-

Jotkut heistä ovat kyllä läsnä, mutta he eivät puhu. He ovat tämän maailman taci, se on 'hiljaiset' vanhalla kielellä, ja jotkut heistä ovat jo ammoin unohtaneet tämän valtakunnan.

Sateenvarjomies siirtyi seuraavan tunnelin eteen, osoitti jälleen sen kilpeä ja sanoi:

-

Bellum omium contra omnes, niin ikään tämän tunnelin koetuksiin astuu useita; ja he ovat sisukasta väkeä, mutta harvoin he selviävät pitkään. Heidän nimensä on pugnati, se on 'tappelijat'.

Toista tunnelia seurasi kolmas tunneli, jonka kilvessä luki Alter ego ja jonka kulkijoita kutsuttiin nimellä umbrae, 'varjot'; kolmatta seurasi neljäs, Vendis secundis tene cursum, ja sen matkalaiset tunnettiin nimellä mediumi, 'puolueettomat'; viidennen tunnelin kilpeen oli kirjoitettu Sic hoc signo vinces ja sen kulkijat olivat arbitri, 'hallitsijat', mutta myös populares, 'suositut'; kuudetta tunnelia koristi lause Quod scripsi, scripsi ja se oli scriptorisin aluetta; ja seitsemännen tunnelin yllä olivat sanat Non ministrari, sed ministrare ja seitsemänteen tunneliin menevät sophi. Ja huoneen lattialla on kahdeksas tunneli, joka johtaa syvälle kallioon ja jonka kilvessä lukee Liberate te ex inferis; ja sinne menevät exsulis, 'karkoitetut'.
Sateenvarjomies laski kätensä kupeelleen kierrettyään kaikkien seitsemän tunnelin editse, astui kahdeksannen tunnelin ylle ja puhui äänellä, joka kumisi voimasta ja kahdeksannen tunnelin luomasta kaiusta:

-

Alussa tässä maailmassa oli ainoastaan Eteinen, jonka muinainen nimi on Focus; ja Eteiseen kokoontuivat kaikki tähän todellisuuteen astuvat, kuten vielä tänäkin päivänä, mutta silloin myös Eteinen oli täynnä oranssina hohtavaa valoa ja hienoja kalusteita; ja silloin Eteinen oli kuin suuri sali, paljon suurempi kuin nykyään, mutta siinä salissa istuivat incolae kuninkaiden jalkojen juuressa. Mutta sitten tämän maailman herra, Yippich, nousi valtaistuimeltaan ja näki valtakuntansa ja halasi lisää; ja hän tyhjensi Eteisen ja kaivoi uuden tunnelin, sen, joka johtaa uuteen eteiseen, ja hän kaivoi kallioon seitsemän tunnelia ja iski valtavalla vasaralla uuden eteisen lattiaan reiän, josta tuli kahdeksas tunneli muita seitsemää täydentämään. "Seitsemän tunnelia seitsemälle," Yippich sanoi työn päätyttyä, "ja kahdeksas kaikille." Ja Yippich jätti suuren vasaransa, ja sillä isketään niitä, jotka lankeavat matkalla; ja kun Yippichin työ oli saatettu loppuun, tuli incolaesta viatoris, se on 'matkaajat', ja innolla he astuivat tunneleihin, jotka Yippich oli tehnyt heille.
Viatoris tulivat monissa olomuodoissa, he saattoivat olla pitkiä tai lyhyitä; aikuisia, nuoria tai lapsia; tulisia tai jäisiä; hiljaisia tai äänekkäitä. Suurimmaksi osaksi he tulivat hyvin aikein, mutta osan sydän oli mustunut ja sisälsi pahoja aikeita. Ja atrasta, se on 'mustat', on eniten harmia administratorisille ja näiden apulaisille, jotka ovat custodis, 'vartijat'.

Sateenvarjomies lopetti puhumisen. Vertavuotava mies kykeni vain tuijottamaan tätä ja ihmettelemään; mutta hän oli vaiti, sillä kipu kyljessä oli jo alkanut hellittää verenvuodon runsaudesta huolimatta, mikä ei ollut hyvä merkki.

-

Mitä löytyy seitsemän tunnelin päästä? vertavuotava kysyi.

-

Sanovat, että sieltä alkaa Lampas, jossa asuvat kaikki suurimmat. Jotkut viatorista pyrkivät sinne, se on ikään kuin heidän elämäntarkoituksensa; he kuvittelevat, että Lampasissa kaikki on täydellistä ja että heitä kunnioitettaisiin yli kaiken, mutta todellisuudessa Lampas on vain osa tätä maailmaa, jota me kutsumme nimellä Intermundia. Jotkut eksyvät matkalla ja jotkut luovuttavat, mikä ei aina ole pahasta, sillä Intermundia ei ole itsetarkoitus; täällä me voimme levätä, kuten myös muualla Submundiassa, mutta todellinen maailma on Anima, joka ei ole täällä ja johon sinä et kuulu.

-

Minua väsyttää, sanoi vertavuotava.

-

Tiedän.

-

Taitaa olla aika?

-

Kyllä. Tule nyt, niin vien sinut takaisin.

Vertavuotava raahautui sateenvarjomiehen luokse, tarttui tämän ojennettuun käteen ja katsoi totisena tämän silmiin. Sateenvarjomies alkoi laulun, joka oli kaunis kuunnella, ja tuolla hetkellä sumu ympäröi heidät ja pian he tunsivat jälleen raikkaan sateen ihollaan sillä samalla kadulla, jolla he olivat tavanneet. Siinä he seisoivat, sateessa ja kovalla kiveyksellä.

-

Tiedäthän, että sinun täytyy kulkea tämä loppuun yksin? sateenvarjomies, jolla nyt oli jälleen yllä keltainen sadetakki ja vasemmassa kädessään sateenvarjo, kysyi.

-

Tiedän.

-

Hyvä, kaikki on valmista.

Sateenvarjomies hymyili ja puristi vertavuotavan kättä vielä viimeisen kerran. Vertavuotava hymyili niin ikään ja puristi häviävillä voimillaan. Sitten hän irrotti otteensa, katsoi alas katua ja lähti kävelemään tuimana ja päättäväisenä. Sateenvarjomies siirtyi kadunreunalle ja katsoi hänen peräänsä.
Mies käveli katua pitkin, eikä enää välittänyt verenvuodosta kyljessään. Kun hän oli kävellyt jonkin matkaa, oli sateenvarjomies jo jäänyt näkyvistä sumun muodostuessa. Kun hän oli jatkanut matkaansa vielä jonkin aikaa, eteen kadulle kurvasi pakettiauto, josta astui neljä miestä pistoolit käsissään.

-

Se on Payne! he huusivat.

Payne asteli aseista välittämättä kohti pakettiautoa ja aloitti kuolemaa edeltävän laulun, joka on surussaankin aina kaikista lauluista kaunein. Miehet epäröivät, mutta lopulta yksi heistä kohotti pistoolinsa ampuakseen; Payne ei lopettanut laulamista. Pistooli tärähti ja luoti iskeytyi Paynen vatsaan; se teki kipeää, ja laulun voima heikkeni hieman. Pistooli laukesi toisen kerran ja Payne tunsi etäisen iskun sääressään; mutta hän ei lopettanut. Pistooli laukesi kolmannen kerran.

Sateenvarjomies kuuli laukauksen. Kun toinen laukaus kajahti, pieni kyynel vierähti hänen silmänurkastaan.
Kun kolmannen laukauksen ääni kiiri hänen korviinsa, laulu loppui.

---

POST SCRIPTUM:

Oleellista on ymmärtää käsitteet taci, atra, viatoris, Yippich, Ab MMI ad infinitum ja Lampas; näiden käsitteiden pohjalle novellini ja siihen mahdollisesti kätkeytynyt viesti lepää.

MieItse
Tuo oli kyllä erittäin hieno tarina. Matrix tulee hieman mieleen, mutta ei kuitenkaan. Itselläkin oli joskus mielessä kirjoittaa jotain saman tyylistä tänne tuommoista pohdiskelevaa tekstiä tarina muodossa aivan loistava totta tosiaan jos syntyy muutakin tarinaa niin tänne vaan.

Luku 2 | The Beginning of the end | Part 2

Kävelen kohti taloani Peliplaneetan sateisella kadulla. Tien yli kipittelee mustakissa. Enemmän taikauskoinen ihminen olisi jo säikähtänyt kunnolla. Mietin päivän tapahtumia. Miten jouduin heti aamusta vaaralliselle tehtävälle. Meinasin kaksi kertaa saada luotia nahkaani. Onneksi illi oli mukana taustatukena. Kävelen vanhan puisen kapakan ohi mistä paistaa ikkunoista valo ulos ja kuuluu kovaa huutoa. PAM PAM kuului jo ampumisen ääniä kapakasta. Äkkiä kapakasta juoksee verinen ja alaston nainen kirkuen ulos. Hänen peräänsä lähtee mies huutaen tälle jotain. Otan aseeni esille ja harpon tien yli kohti miestä. Kun pääsen tarpeeksi lähelle kapakkaa näen aukinaisesta ovesta että sisällä on ruumiita. Mies lähtee juoksuun naisen perään. Lähden juoksemaan miehen perään, joka yrittää tappaa naista. Mies sai naisen kiinni ja paiskasi tämän seinään, ja piti tätä seinää vasten. Hän alkoi aukaisemaan vyötään ja nappejaan. Mies vetäisi lerssinsä esiin. Hän aikoi raiskata tämän naisen. Kohotin aseeni kohti tätä tuntematonta miestä. Nainen kiljui kauhuissaan ja mies löi naista. En kestänyt enää. Ammuin miestä kylkeen. Nainen kiljaisi vielä kauheammin. Kävelin naisen vierelle ja kiedoin takkini hänen ympärilleen. Ja laskin käteni hänen olkapäilleen. Nainen nojasi olkapäätäni vastaan. Yhdessä katselimme miehen ruumista, joka vuosi paljon verta. Pienen ajan kuluttua kuulin sireenien ääntä. Heitin miehen viemäriin ja suljin luukun.

Lähdimme kävelemään naisen kanssa poispäin sireeneistä. Saavuimme minun taloni kohdalle.
- Mikä sinun nimesi on? Kysyin naiselta.
- Ti-ti-tiina. Nainen vastasi.
- Okei Tiina, tule nyt sisään niin hankin sinulle hieman vaatteita ja syötävää.
Kävelimme rappusia pitkin kohti asuntoani. Saavuimme oikeaan kerrokseen. Huomasin taloni oven olevan auki ja sieltä kuului puhetta. Vedin aseeni kotelosta ja käskin naisen olla ihan hiljaa. Hiivin talooni sisälle. Ääni kuului olohuoneesta, siellä oli televisio auki ja pöydällä oli lahjapaketti. Tik,Tak,Tik,Tak kuului paketin sisältä. Tajusin, että paketti on aikapommi. Juoksin ulos asunnosta ja kahmaisin naisen mukaani.
- Asunnossa on aikapommi! Juokse! Huusin naiselle. Juuri kun saavuimme ovelle räjähti asuntoni, lasinsirpaleet lentelivät heidän päälleen. Juoksimme vähän matkaa poispäin kunnes jäimme katselemaan liekkien tanssia asunnossani. Kohotin kännykän taskustani ja soitin palokunnalle. Kun kuulimme paloauton äänet lähdimme kävelemään kohti illin taloa.

Saavuimme illin talon pihalle vertavuotavina ja hikisinä. Soitin ovikelloa. Illi avaa oven ja hänen suunsa loksahtaa auki.
- Voisin kuvitella kenet tahansa muun tulevan keskellä yötä taloni ovelle verisenä alastoman naisen kanssa paitsi sinun. Illi virnuili.
- Nyt ei ole leikin asia! Pelastin naisen raiskaukselta ja murhalta. Joku räjäytti asuntoni. Minut yritetään murhata.
- Nopeasti! Sisään! illi sanoi yhtäkkiä ja kävelimme sisälle.
- Ensiksi tämä nainen tarvitsee vaatteita. Sanoin.
- Juu. Voit käydä yläkerran vaatekaapista etsimässä sopivia vaatteita. Neiti.. Neiti..?
- Tiina. Vastasin nopeasti. Illi käänsi katseensa minuun ja ihmetteli miksi minä vastasin.
Tiina lähti yläkertaan etsimään vaatteita.
- Noniin selitäppäs nyt mitä oikein on menossa? illi kysyi miettien.
- Minut yritettiin murhata. Asuntoni räjäytettiin. Paloautot sammuttavat sitä tällä hetkellä.
- Mutta miksi? illi sanoi ja katseli kattoa miettien. Mietiskelin kunnes muistin.
- KommariC sanoi minulle, että joku tulee ja tappaa jotain? Liittyisikö se tähän? Kysyin miettien.
- Voi olla. Hmm...Täällä ei ole turvallista. Nukutaan kuitenkin yön yli ja paikkaillaan sinua ja tuota naista ja lähdetään huomenna. Nousimme ylös ja lähdimme kävelemään yläkertaan. Menimme kummatkin erihuoneisiin...



Seuraava jakso tulee luultavasti sunnuntaina tai maanantaina. Mielipiteitä?

Alan taas tekemään uutta tarinaa, ehdokkaita?

Olen juuri saanut tiedon, että hella on päällä. Teen tarinan joskus myöhemmin, ehkä jo parin vuoden kuluttua.

Ketään kiinnosta mun tarinat?

Lainaus:19.01.2006 KommariC kirjoitti:
Ketään kiinnosta mun tarinat?

Lazzuu, illi, Lazzuu, illi, BloodBrother!........ Tylsää.

Kommari, kiinnostaa kiinnostaa!