jes jes

Hah. Teenpäs comebackin, ennen kuin minut unohdetaan. Tarinani seuraava osa on tulossa!

Paras osa tähän mennessä Killer! Dix en malta odottaa!

Lainaus:26.01.2006 Viineri kirjoitti:
Paras osa tähän mennessä Killer! Dix en malta odottaa!

Kiitos kiitos. En muuten ehkä ehdi tänään enää kirjoittaa lukua 6... Mutta yritän.

Siinä lupaamani tarina Romanian maaseudulle, vaikken kännissä olekaan.
Roolit:
Adrian Isacescu as himself
Mapper Nicolaecu as Mapper
Käsikirjoitus: Homer
OSA I

Muuttuvainen on ihmismieli. Huolimatta siitä että pimeä, sateinen ja erityisen kolkko talvi on lopultakin vaihtumassa orastavaan kevääseen, on Adrian Isacescun mieli siltikin apea ja vihainen. Vaikka rakkaan isän, Gheorghen, kuolemasta onkin jo lähes puolivuotta, palauttavat kuun vaihteessa alkaneet toukotyöt monta yhteistä muistoa mieleen. Muistoja aina vuosikymmenien takaa. Adrian oli vain seitsemän , kun sai ensimmäisen kerran lähteä isänsä mukana peltotöihin. Meistä se voi tuntua kovin vähäpätöiseltä , mutta Adrianille se oli valtava mullistus. Se oli siirtyminen kotitöistä miestentöihin. Pojasta mieheksi. Tästä alkaa elämä..

Nyt vuonna 1987, ensimmäisen kerran elämässään Adrian tuntee luhistuvansa kasaan. Työ ilman isää on kuin helvëttiä. Liian monta muistoa. Tekisi mieli itkeä. Ajottainen kulaus Palinkaa pitää kuitenkin ajatukset kasassa ja kyynelkanavat kuivina. Tässä työssä ei ole tunteilulle varaa.

Elettiin vasta toukokuun puoliväliä, mutta sää oli jo tuskastuttavan kuuma ja hiostava. Ei helteet Adrianille vieraita olleet, mutta se että jo toukokuussa lämpötila nousee lähelle kolmeakymmentä oli poikkeuksellista. Jopa näillä leveysasteilla. Kun kevät on lämmin, kesästä on odotettavissa helvetillisen kuuma, sen Adrian on oppinut. Valittaa ei kuitenkaan saa, eikä edes pystykään Siitä kyllä huolen pitää rakastettu presidenttimme, Hra. Ceausescu. Liian moni vastarinnan kiiski on jo päätynyt Securitaten listalle. Pidä siis suusi kiinni ja tee työsi.

"Eiköhän lopeteta tältä päivältä". Huikkasi Adrian palkkaamalleen
työntekijälleen Mapper Nicolaeculle. Tämä päälle parikymppinen nuorukainen on sanan varsinaisessa merkityksessä, kylän varsinainen hulttiopoika. Tunnettu moninaisista tempauksistaan, äkkipikaisuudestaan ja halukkuudestaan tappeluihin. Lähes jokainen, joka hänet tunsi karttoi joutumista tekemisiin tämän juron ja yksinkertaisen miehen kanssa. Adrian halusi kuitenkin antaa nuorukaiselle mahdollisuuden. Olihan kyseessä kuitenkin riski ja työtäpelkäämätön mies. Juuri omiaan työskentelemään pellolla....)


Plääh. Saa riittää :/. Löytyy parempaakin tekemistä, vaikkei löytyisikään

City of Pain - Part Thirteen

Lator kulki käytävää eteenpäin. Käytävä oli ahdas ja sen seinät sekä lattia että katto olivat tapetoitu
punaisella. Hän katsoi ympärilleen. Hän erotti kaukaa hiljaisen kirkaisun. Hän pinkaisi juoksuun ja tarrasi takataskuunsa, jonka asekotelo oli tyhjä. Hän mietti hetkisen mielessään missä hänen aseensa oli, mutta hiljainen itku sai hänet ajattelemaan muuta. Hän juoksi eteenpäin kohti ääntä, mutta mitä pidemmälle hän pääsi, sitä kaukaisemmaksi ääni kävi. Hän tunsi jonkin kylmäävän kasvojaan. Välittämättä tuntemuksistaan, hän kiristi tahtia. Käytävä kävi yhä ahtaammaksi ja ääni loittoni kaukaisemmaksi kuin kuiskaus kovassa tuulessa. Silloin hän pysähtyi. Punaisella tapetilla verhotut seinät muuttuivat tummanpuhuviksi ja pimeys ympäröi hänet. Kaukainen itku muuttui korkeammaksi ja korkeammaksi. Lator peitti korvansa äänen viiltäessä hänen mieltään. Hän tunnisti äänen. Se oli kaipuun ääni.
Hän avasi silmänsä. Kirkkaat valot saivat hänet siristämään silmiään. Hänen korvansa soivat yhä painekranaatin vaikutuksista ja hän tunsi lihastensa olevan hellinä paineaallosta. Hän yritti liikuttaa käsiään, mutta ne olivat sidotut hänen selkänsä taakse. Vasta nyt hän hahmotti, missä hän oli, sillä paikka oli tuttu. Modetalo. Hän hahmotti jonkun hahmon silmänurkassaan, joka heilutteli käsiään ja hiljaisesta muminasta päätellen puhui hänelle.
- Sinut tavattiin rikospaikalla! Myönnä nyt, niin tuomari voi lieventää rangaistusta. Mies heitti paperinivaskan hänen syliinsä.
Lator heräsi hetkessä. Hän keskitti katseensa nivaskaan ja sen jälkeen tuijotti uhmakkaasti miestä.
- En myönnä! Hän mumisi ja tunsi kielellään, että paine oli murskannut pari hammasta.
Hän tunsi nyrkin iskun kasvoillaan. Hän kaatui tuoleineen lattialle ja puhisi sekä sylkäisi yhden hampaistaan lattialle suustaan valuvan veren värjäten sen punaiseksi. Mies potkaisi häntä kylkeen. Kipu tulvahti hänen aivoihinsa ja ennestään särkevät lihakset puhkesivat kivun kakofoniaan kirkuen hänen huomiotaan. Mies päästi tyytyväisen hirnahduksen ja alkoi esitellä jälleen papereitaan inisevällä äänellä saarnaten. Lator vilkaisi papereita ja sylkäisi toisenkin hampaan verestä kiillellen niille.
Mies potkaisi häntä toisenkin kerran kylkeen ja käski toista miestä nostamaan hänet jaloilleen. Lator ravisti päätään, jotta hänen mielensä virkistyisi. Mies jatkoi ärsyttävää ininäsaarnaansa. Lator katsoi tarkemmin ympärilleen. Hän oli keskellä valkoista huonetta, jonka seinillä olevat mustat raidat kulkivat epäsymmetrisesti huoneen poikki. Huoneessa ei ollut kameraa.
- Kipukoppi! Hän murahti hiljaa itsekseen. Kipukoppi oli tarkoitettu erittäin ongelmallisille tapauksille, kuten lastenraiskaajille ja sarjamurhaajille. Kipukopissa ei vaikuttanut mitkään Geneven-sopimukset taikka kidutuksen vastaiset kansainväliset lait. Kameraa ei huoneessa ollut eikä valvontaikkunaa. Vain kuulustelija sekä kuulusteltava, eikä ketään ylimääräistä vahtimassa.
Inisijä tunki naamansa Latorin kasvoihin kiinni ja alkoi ähkiä naama punaisena syytöksiä teoista, joita hän ei ollut edes tehnyt. Lator katsoi hilseilevää ja rasvaista naamaansa häntä kohti hönkivää miestä silmiin ja sylkäisi tätä silmään. Mies karjahti ärsyyntyneenä ja yritti kaapia sylkeä silmästään sormillaan. Lator potkaisi vapailla jaloillaan miestä haaruksiin, joka taittui kaksinkerroin pidellen nivusistaan ja syytäen kirouksia. Toinen mies jähmettyi hetkeksi paikalleen ja alkoi sormillaan etsiä pamppuaan. Juuri kun vartija rynnisti häntä kohti pamppua heilutellen takaapäin, iski Lator Inisijää polvitaipeeseen, jonka ansiosta tämä romahti vatsalleen ja hyppäsi taaksepäin hämmentynyttä vartijaa päin, joka kaatui selälleen Lator tuoleineen sylissään. Rysäyksen ansiosta hänen tuolinsa selkänoja irtosi ja hän sai kätensä vapaaksi. Vartija puuskutti yrittäen saada henkensä kulkemaan. Lator otti tämän pampun ja kalautti tätä ohimoon. Mies hervahti tajuttomaksi hetkessä. Hän suoristi itsensä ja yritti sulkea mielestään lihastensa kirkuvan kivun. Inisijä ryömi maassa yrittäen päästä oven vieressä olevan hälyttimen luokse. Lator naksautti niskojaan pikaisesti ja astahti vinkuvaa miestä kohti pamppu kädessään. Mies käänsi päätään pikaisesti ja alkoi ryömiä nopeammin. Hän yritti ylettää hälyttimeen, mutta Lator pysähtyi hänen viereensä ja väänsi tämän sormet epämiellyttävän rutinan seurauksena irti nivelestä. Mies kirkaisi ja alkoi vikistä yhä lujempaa. Lator tarttui tätä niskasta ja nosti tämän silmiensä tasalle.
- Tätäkö haluat? Lator sanoi ja osoitti silmillään hälytintä. Mies sulki silmänsä ja alkoi kyynelehtiä.
Lator käänsi katseensa toisaalle ja iski miehen naaman hälyttimen viereiseen ovennuppiin, joka upposi kuvottavan äänen seuraamana miehen kasvoihin. Veriroiskeet ruiskahtivat vitivalkoisille seinille ja hänen kasvoilleen. Lator piti kiinni niin pitkään, kunnes aivojen aiheuttama hermoreaktio loppui. Hän päästi miehen ja seurasi hetken katseellaan ruumista, joka nytkähteli satunnaisesti. Hän avasi oven ja astui ulos huoneesta. Hän katsoi vasemmalle puolelleen valkoista käytävää ja sitten oikealle.
- Tyhjä! Hän ajatteli mielessään ja lähti juoksemaan oikealle.
- Minun täytyy puhdistaa maineeni, jos joskus vielä aion elää tässä kaupungissa.
Hän suuntasi eteenpäin käytävää, kunnes saapui ovelle. Hän avasi sen ja pujahti sisään. Huone oli ylellinen. Sen lattia oli kirkkaasti kiiltävää mahonkipuuta, seinät vuorattu pumpulilla tuskankiljahdusten vaimentamiseen sekä naulattu muutama taulu, joissa toistuivat räikeät hippiaiheet. Keskellä huonetta oli verenpunainen matto sekä sen päällä tumma pöytä. Lator käveli kaihtimen peittämälle ikkunalle ja kurkisti siitä pikaisesti ulos. Hän oli viidennessä kerroksessa, sekä ulkopuolella kiiltävän aamuauringon sekä rantakiviin kohisevan aallon voimakkaasta äänestä päätellen rannikolla. Hän katsahti alas ja hylkäsi heti mielessään ajatuksen hypätä mereen. Hän oli liian korkealla.
Lator sulki kaihtimet ja katsoi ympärilleen huoneessa. Yhtäkkiä hälytys pirahti soimaan. Tainnutettu vartija varmaan oli herännyt ja soittanut hälytyksen. Hetken päästä tämä huone pursuaisi patukkaansa heiluttavia yli-innokkaita poliisialokkaita, jotka suorastaan kuolaisivat ilosta saada iskeä hänestä suolet pihalle. Hän kuuli rautakärkisten saappaiden kopinan sekä ylempiarvoisten haukahtavat käskyt.
Ovi aukeni ja sisään rynnisti kaksi mellakka-asusteissa olevaa leveäharteista miestä, jotka hyökkäsivät Latorin kimppuun. He iskivät häntä vatsaan ja selkään toistuvasti sekä samalla innolla mitä hän oli heiltä odottanutkin. Kivuliaan minuutin jälkeen miehet nostivat hänet ylös ja iskivät häntä polvitaipeeseen, jotta hän kaatuisi takaisin maahan.
- No niin. Tuo riittää jo! Hän kuuli käskevän äänen, joka oli tuskallisen tuttu. Hän nosti päätään ja katsoi entistä kollegaansa silmiin.
- Terve Lazzuu! Miten menee? Lator murahti kivusta. Lazzuun takaa tuli toinenkin hahmo.
- Lator, Lator, Lator! Miksi et vain osaa käyttäytyä kunnolla ja antautua vihdoinkin? Kipukopissa on nyt helevetinmoinen sotku.
- Tolja! Vítun petturi! Lator yritti nousta ylös, mutta Tolja potkaisi häntä nivusille ja tumppasi tupakkansa Latorin poskeen.
- Viekää tämä pois silmistäni! Tolja sanoi, asetti tummat silmälasinsa silmilleen ja iski vielä kerran Latoria selkään aseensa perällä.
Miehet tarttuivat häneen ja kantoivat hänet käytävälle. Lator nosti päätään ja katsoi eteensä. Kymmenet tuimailmeiset poliisit hivelivät pamppujaan käytävän molemmin puolin. Häntä kanniskelevat miehet jatkoivat matkaansa ja heidän peräänsä lyöttäytyi jokainen kyttä mitä tässä piirissä oli. Lator valmisti mielensä samalla kun vartijat heittivät hänet ruokasalin lattialle ja vihaiset modepoliisit pääsivät purkamaan toverinsa kohtaloa häneen pitkään sekä innolla...

Tulipa aika pitkä osa... Lisää pistän kun pistän. Pyydän, kommenttia!

Tästä alkaa nyt myös minun suht. koht. lyhyt tarina. Se tulee jatkumaan muutaman osan.

OSA 1

Ovi rämähti auki ja aulaan juoksi mies huutaen:
-Petturi! Petturi!
Hän juoksi portaat vanhat, rähjäiset portaat ylös huutaen samaa. Päästyään vintille mies rojahti polvilleen ja alkoi itkien rukoilla:
-Säästä minut, anelen sinua, säästä minut!

Kuukausi myöhemmin

Kauppatori oli vilkas Helsingin keskustassa. Lokit pyörivät yläpuolella odottamassa muruja ja roskia. Lokkien naurun ja ihmisten melun rikkoo huuto:
-Terve Niko! Tule tänne seuraani juomaan vähän kahvia.
Huutaja oli Petteri, Nikon vanha koulukaveri. Niko käveli nopeasti Petterin pöydän luo.
-Moro vaan. Kuulitko jo Pertusta?
Sanoi Niko ja istuutui Petterin seuraan.
-Juu, onneton löydettiin puolikuolleena vintiltä. Hänen ensimmäiset sanansa kuulemma olivat: 'petin hänet'.
Vastasi Petteri mietteliään näköisenä ja hörppäsi kahviansa.
-Jep.
Huikkasi Niko ja lisäsi nopeasti:
-Hänen selässään oli kuulemma outo haava. Joku.. Salaman muotoinen. Petteri huokaisi.
-Hän oli hyvä ystävä. Milloin hän pääsee pois sieltä mielisairaalasta? Vai pääseekö ollenkaan?
Kysyi Petteri ja näytti huolestuneelta.
-En tiedä, toivottavasti pian.
Sanoi Niko ja nousi ylös.
-Minun on nyt mentävä, soitan sinulle vielä illalla.
Petteri nousi kanssa ylös ja sanoi:
-Odota, mennään vähän aikaa samaa matkaa. Työpaikkani on tässä lähellä.

Niin he molemmat lähtivät meluisalta Kauppatorilta jatkamaan eteenpäin. Mutta he eivät huomanneet, että joku muukin lähti samaan aikaan samalle suunnalle...

Jatkuu

Kommentteja kiitos

EDIT: Johan monta kertaa piti muokata...

Killer tuo oli loistava. Dix samaa varmaa klassista viihdettä. Eli upeaa.

Hyviä tarinoita pojat!

Kyhäilen tässä toista tarinaa Children of Darknesin ohessa (koska en keksi siihen mitään -.-). Sanokaa jos tahdotte mukaan.

Damn Right Killer... odotan innolla 6 lukua harmittaa vaan kun Amarantti ja Hattis ei oo kirjotellu vähään aikaa tarinoita...

Lainaus:26.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Hyviä tarinoita pojat!

Kyhäilen tässä toista tarinaa Children of Darknesin ohessa (koska en keksi siihen mitään -.-). Sanokaa jos tahdotte mukaan.

Mä voisin tulla mukaan. Pahiksen rooli olis mukava.

Miten muuten tää tarinoiden aiheenvalinta? Saanko kirjoittaa tänne tarinan
esim. Jostain fantasiasta tai vastaavasta (kun kerran oon fantasia fani)?
Kukaan tosin ei viittis lukea sen kaltaisia juttuja?

Lainaus:26.01.2006 doomi kirjoitti:
Tästä alkaa nyt myös minun suht. koht. lyhyt tarina. Se tulee jatkumaan muutaman osan.

OSA 1

Ovi rämähti auki ja aulaan juoksi mies huutaen:
-Petturi! Petturi!
Hän juoksi portaat vanhat, rähjäiset portaat ylös huutaen samaa. Päästyään vintille mies rojahti polvilleen ja alkoi itkien rukoilla:
-Säästä minut, anelen sinua, säästä minut!

Kuukausi myöhemmin

Kauppatori oli vilkas Helsingin keskustassa. Lokit pyörivät yläpuolella odottamassa muruja ja roskia. Lokkien naurun ja ihmisten melun rikkoo huuto:
-Terve Niko! Tule tänne seuraani juomaan vähän kahvia.
Huutaja oli Petteri, Nikon vanha koulukaveri. Niko käveli nopeasti Petterin pöydän luo.
-Moro vaan. Kuulitko jo Pertusta?
Sanoi Niko ja istuutui Petterin seuraan.
-Juu, onneton löydettiin puolikuolleena vintiltä. Hänen ensimmäiset sanansa kuulemma olivat: -petin hänet.
Vastasi Petteri mietteliään näköisenä ja hörppäsi kahviansa.
-Jep.
Huikkasi Niko ja lisäsi nopeasti:
-Hänen selässään oli kuulemma outo haava. Joku.. Salaman muotoinen. Petteri huokaisi.
-Hän oli hyvä ystävä. Milloin hän pääsee pois sieltä mielisairaalasta? Vai pääseekö ollenkaan?
Kysyi Petteri ja näytti huolestuneelta.
-En tiedä, toivottavasti pian.
Sanoi Niko ja nousi ylös.
-Minun on nyt mentävä, soitan sinulle vielä illalla.
Petteri nousi kanssa ylös ja sanoi:
-Odota, mennään vähän aikaa samaa matkaa. Työpaikkani on tässä lähellä.

Niin he molemmat lähtivät meluisalta Kauppatorilta jatkamaan eteenpäin. Mutta he eivät huomanneet, että joku muukin lähti samaan aikaan samalle suunnalle...

Jatkuu

Kommentteja kiitos

EDIT: Johan monta kertaa piti muokata...

Hyvä alku.

Lainaus:26.01.2006 Tott kirjoitti:
Miten muuten tää tarinoiden aiheenvalinta? Saanko kirjoittaa tänne tarinan
esim. Jostain fantasiasta tai vastaavasta (kun kerran oon fantasia fani)?
Kukaan tosin ei viittis lukea sen kaltaisia juttuja?

Tämän aiheen tarinat on peliplaneetasta ja sen väestä eli jos saat väännettyä siitä fantasia tarinan niin ole hyvä vaan.

No tulihan se odotettu Part 13 sieltä. Nyt voinkin siirtyä koneelta odottamasta ja mennä huomenna vaikka kouluun.

Joo.

Elikkäs tarinani juonta en kerro vielä, mutta kyseessä on (yllätys yllätys) fantasia tarina ja kysyisin muutamia vapaaehtoisia. Yks päähenkilö ja kolme sivuhenkilöä. Tässä tarinassa ei vielä esiinny pahista, joten kaikki esiintyisivät hyvis rooleissa. Toki jos hakijoita on enemmän voin lisätä rooleja tarinaani.
Etuoikeuden annan Mustamiekalle, joka "valaisi" mut tähän aiheeseen.
Eli miten on, Mustamiekka. Oletko tarinassani mukana?

Mahtavia tarinoita teillä! Saa nauraa ihan mukavasti. Voisin itsekin alkaa kohta väsäämään jotain PP -tarinaa, jos ehdin/jaksan. Ensimmäinen PP -tarina kaatui hetkessä.

Tarvitsisin tarinaan tyyppien lisäksi myös vähän ideoita. Millainen tarina? Fantasia, Scifi vai peräti Survival Horror? The choise is yours.

Lainaus:26.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Tarvitsisin tarinaan tyyppien lisäksi myös vähän ideoita. Millainen tarina? Fantasia, Scifi vai peräti Survival Horror? The choise is yours.

Ala mun kilpailijaksi fantasia tarinoissa.

Miks kukaan ei ole vielä ilmoittautunut mun tarinaan mukaan ?

Lainaus:26.01.2006 Tott kirjoitti:

Lainaus:26.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Tarvitsisin tarinaan tyyppien lisäksi myös vähän ideoita. Millainen tarina? Fantasia, Scifi vai peräti Survival Horror? The choise is yours.

Ala mun kilpailijaksi fantasia tarinoissa.

Miks kukaan ei ole vielä ilmoittautunut mun tarinaan mukaan ?

Ehkä. Tai sitten voisi yhdistää kaikki kolme edellisessä viestissäni ollutta ja katsotaan mitä syntyy.

BTW, tulisin mielelläni mukaan tarinaasi. Osan saat ihan itse päättää.

Mua saa käyttää Fantasia tarinoissa jos niistä vaan tulee hyviä

Lainaus:26.01.2006 Tott kirjoitti:

Lainaus:26.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Tarvitsisin tarinaan tyyppien lisäksi myös vähän ideoita. Millainen tarina? Fantasia, Scifi vai peräti Survival Horror? The choise is yours.

Ala mun kilpailijaksi fantasia tarinoissa.

Miks kukaan ei ole vielä ilmoittautunut mun tarinaan mukaan ?

Mä voin tullakkin.

ängeppä mut mukaan ei sitten mitään muskelikasaa eikä maagia

Mut Barbaariksi Mörrrr

Okei. Ilmoitan nyt rooleja jotka on vapaina ja roolit, joihin ei enää pääse:

Päähenkilö: Tiia94
Päähenkilön kamu (tyyppi joka laukoo sananlaskuja): Lazzuu
Päähenkilön kamu (joka kuuntelee musaa ja vastaa usein: Täh?): ?
Päähenkilön kamu (jolla on usein vastaus kysymyksiin): Xelot

Teille tulee kakkos osaan roolit, FNC-Axe, Kyton ja X_Killer_X. Myös mä esiinnyn siinä.

Yksi vielä mahtuu. Kukakohan se on?

E: Lista elää .