Lainaus:29.01.2006 X_Killer_X kirjoitti:
No niin. Kysyisin, että onko tarvetta (siis haluaako kukaan että kirjoitan) kirjoittaa lukua 7?

Miksi edes kysyt? Totta kai haluamme, että kirjoitat!

Lainaus:29.01.2006 Tott kirjoitti:

Lainaus:29.01.2006 Kyton kirjoitti:
Kryton olen ilmeisesti minä? typo vai tarkoituksellinen nimen muokkaus?

Muistin nimes väärin . Mutta antaa sen nyt olla tuollaisena.
Kuulostaa ainakin "pelotavammalta", vai mitä Kryton...siis Kyton?

joo kyl se käy... kuulostaa...terävämmältä

OK kaikki. Tarina tulee maksimissaan huomenna.

Tarinoita höyhensaarilta. Osa neljä.

Lazzuu sai ensimmäisenä suunsa auki: "Miten h******ssä me selvitetään noi kaikki arvoitukset? Ja käytäviä on kaksi joista tämä labyrintti alkaa. Toinen päätyy luultavasti umpikujaan. Ja sitä paitsi kaikki ohjeet ovat tuolla höpökielellä jota luultavasti vain Xelot ymmärtää!!! Ja jos me...". Lehtilasse keskeytti: "Kyllähän minäkin sitä osaan tulkita! Tuossa isossa kyltissä jossa lukee säännöt lukee suomeksi...öh...suomeksi...". Lehtilasse menee taas kerran viittansa alle piiloon ja selaa kirjaansa. Välillä Lehtilasse vilkuilee viittansa alta tekstiä ja tekee tulkkausta. Lopulta Killer suuttuu ja repii viitan Lehtilassen yltä. Niin nopeasti kuin suinkin mahdollista Lehtilasse piilottaa kirjansa taskuun ja näyttelee kuin ei olisi katsonutkaan kirjaan: "Noh. Sain melkein kokonaan tulkattua tuon tekstin mutta kun Killer häiritsi tulkkaustani ja unohdin mitä olin juuri tulkannut. Mutta näin siinä lukee: "Vain kaksi per käytävä. Ei enempää, ei vähempää. Jompikumpi johtaa tien, kohti aarteen Jumalaisen". Lopputekstin saa Xelot luvan suomentaa!". Xelot oli jo suomentanut sillä aikaa, kun Lehtilasse oli viittansa alla tulkkaushommissa.
Xelot alkoi suomentamaan jatkoa: "Mutta aarteen luoksi saapuminen, vaatii
vertaisensa nokkeluuden". Xelot lukee samalla myös käytävien yllä olevat kyltit: "Vasemmanpuoleisen yllä lukee: "Jos tästä päätät mennä, saat luvan tulla aseitta. Muuten sut hukka perii, kun demoni syö kädet niit kantavat".
Ja oikeanpuoleisen yllä lukee: "Jos tästä päätät mennä, saat luvan omaa taistelutaidot. Kunhan meet ilman elintarvikkeita tai HP:tä kasvattavaa".

Mustamiekka mietti: "Hmm...Jos meitä on kaiken kaikkeaan 10, niin kuusi meistä joutuu jäämään tänne odottelemaan. Mutta ketkä meistä vastaavat noita sääntöjä? Mitäpä jos Xelot ja Lehtilasse menisivät vasemman puoleisesta ja Kryton ja Killer toisesta? "MITÄH?!", huutaa Lehtilasse: "Mähän en tuon kanssa liikuskele"! Mustamiekka katsoo Lehtilassea murhaavasti.
"No hyvä on, hyvä on! Mutta jos menen, vaadin 20 prossaa aarteesta!" Lehtilassen nostama aihe saa pian Krytonin ja Killerinkin ajatukset pyörimään: "NIIN! MEHÄN TÄSSÄ ITTEMME RISKEERATAAN!!!". Mustamiekka laskeskelee nopeasti ja toteaa:" MUTTA SILLOINHAN MINULLE JÄÄ VAIN VIIS PROSSAA JOS JOUDUN VIINERIN JA TACCUNKIN KANSSA NE JAKAMAAN!!!". Tiia, Sosumi ja Lazzuu huomauttavat myös omista osuuksistaan. "Mutta te ette kuulu varsinaisesti meihin! Ja muistathan, että sopimukseen kuului, että ME saamme aarteen ja TE pääsette vapaiksi!!!". Tiia suuttuu ja sanoo: "Siinä tapauksessa Xelotin ei tarvitse mennä tuonne!!! Jos aarre on "teidän", niin luultavasti meidän ei edes kannata auttaa teitä tätä pidemmälle!". "VAITI", huutaa Mustamiekka kaulahuiviansa (?) pureskellen. "Minä määrään, että nuo kaksi neropattia menevät keskenään ja sillä siisti!!!". Tiia huomaa olevansa väittelyssä johdolla ja sanoo: "Mutta miksi heidän molempien pitäisi
mennä samaa käytävää pitkin? Hehän osaavat molemmat tulkata yhtä hyvin!" Mustamiekka huutaa: "NO JOS KERRAN ET HALUA XELOTIN MENEVÄN SISÄÄN, SAAT LUVAN ITSE MENNÄ SINNE!!!". Tiia huomauttaa miekastaan, joten hän ei voi mennä sisään. "No hyvä on! Te saatte aarteesta osanne! Nyyh!", uikuttaa Mustamiekka kuin olisi hävinnyt taistelun. "Eli kumpi menee,
minä vai Xelot?". "Xelot menee, kun kerran itselläsi on miekka. Ja nyt LIIKETTÄ! MINÄHÄN EN VÄTYKSILLE MAKSA MITÄÄN! VIINERI! TEE JOTAIN HYVÄÄ SILLÄ AIKAA, KUN ODOTTELEMME HEITÄ!!!".

Lehtilasse ja Xelot kävelevät itsevarmoina vasempaan käytävään ja Kryton ja Killer oikeanpuoleisesta samoin ajatellen. Kun he pääsevät sisälle käytäviin, maasta pongahtaa suuret porttiaidat joista he eivät pääse ulos.
Mustamiekka kehottaa heitä jatkamaan matkaan, ennen kuin hän suuttuu ja suolaa heidän takamuksensa haulikollaan. Juuri sopivasti Viineri huusi: "Syömään. Valmistin teille kohokkaita vaihtelun vuoksi". Killerin vatsa kurnii tyhjyyttään ja kuola valuu hänen suustaan jo siitä, kun hän kuulee lautasten kilinän. "Nami nami", sanoo kovaan ääneen Sosumi. Killeriä kismittää ja hän tarraa portin kahvoista kiinni, ravistelee sitä ja huutaa: "IHO UMPEEN!!!!!!!".
Lazzuu sanoi mussuttaen: "Ruokahalu hyvin, kaikki hyvin!". Kryton repii Killeriä niskakarvoista ja Killer vain huutaa ruuan perään: "EPÄREILUA!!!".

Jatkuu kuten tarina varmaan antoikin itsestään kuvan. Oliko hyvä?

Lainaus:29.01.2006 Tott kirjoitti:
Tarinoita höyhensaarilta. Osa neljä.

Lazzuu sai ensimmäisenä suunsa auki: "Miten h******ssä me selvitetään noi kaikki arvoitukset? Ja käytäviä on kaksi joista tämä labyrintti alkaa. Toinen päätyy luultavasti umpikujaan. Ja sitä paitsi kaikki ohjeet ovat tuolla höpökielellä jota luultavasti vain Xelot ymmärtää!!! Ja jos me...". Lehtilasse keskeytti: "Kyllähän minäkin sitä osaan tulkita! Tuossa isossa kyltissä jossa lukee säännöt lukee suomeksi...öh...suomeksi...". Lehtilasse menee taas kerran viittansa alle piiloon ja selaa kirjaansa. Välillä Lehtilasse vilkuilee viittansa alta tekstiä ja tekee tulkkausta. Lopulta Killer suuttuu ja repii viitan Lehtilassen yltä. Niin nopeasti kuin suinkin mahdollista Lehtilasse piilottaa kirjansa taskuun ja näyttelee kuin ei olisi katsonutkaan kirjaan: "Noh. Sain melkein kokonaan tulkattua tuon tekstin mutta kun Killer häiritsi tulkkaustani ja unohdin mitä olin juuri tulkannut. Mutta näin siinä lukee: "Vain kaksi per käytävä. Ei enempää, ei vähempää. Jompikumpi johtaa tien, kohti aarteen Jumalaisen". Lopputekstin saa Xelot luvan suomentaa!". Xelot oli jo suomentanut sillä aikaa, kun Lehtilasse oli viittansa alla tulkkaushommissa.
Xelot alkoi suomentamaan jatkoa: "Mutta aarteen luoksi saapuminen, vaatii
vertaisensa nokkeluuden". Xelot lukee samalla myös käytävien yllä olevat kyltit: "Vasemmanpuoleisen yllä lukee: "Jos tästä päätät mennä, saat luvan tulla aseitta. Muuten sut hukka perii, kun demoni syö kädet niit kantavat".
Ja oikeanpuoleisen yllä lukee: "Jos tästä päätät mennä, saat luvan omaa taistelutaidot. Kunhan meet ilman elintarvikkeita tai HP:tä kasvattavaa".

Jatkuu hetkisen kuluttua...

Iam Clever!
Jeeeee!
Hyvä Minä!
Hyvä Tarina!

Heenoa kaikki.

Killer älä edes kysy.

Osa 3

Petteri riuhtaisi vanhan, puoli viritetyn Bmw oven auki ja hyppäsi rattiin. Niko ehti juuri ja juuri mennä takapenkille, kun Petteri jo kiihdytti. Heidän taakseen kiilasi musta Audi, jossa oli tummennetut ikkunat. Niko katsoi Glockiaan ja latasi sen.
-Niko, ota tuosta etupenkiltä vyökotelo Glockillesi, minulla on Uspini omassa vyökotelossa.
Sanoi Petteri ja katsoi kelloa. Hän kaarsi Helsingistä pois menevälle tielle ja kiihdytti rajusti.
-He jäävät kuin tikku páskaan. He eivät voi pärjätä näille hevosvoimille tuolla Audin ruppanalla.
Hihkui Petteri. Hän lisäsi:
-Takapenkkien alla on salainen aselokero. Jos tarvitaan niin siellä on pari haulikkoa ja ammuksia. Jos on tarvis, voidaan käydä yhdellä tutullani hakemassa lisää.
-Toivotaan että nämä riittää. Kuinka pitkä ajomatka meillä on?
Kysyi Niko.
-Noin 45 kilometriä. Poltatsä?
Sanoi Petteri samalla, kuin sytytti tupakkaansa.
-En minä. Onko täällä mitään syötävää?
Kysyi Niko ja taputteli vatsaana.
-Ei. Mutta siellä minne menemme pitäisi olla.
Vastasi Petteri.
-Toivotaan että on. Muuten en tiedä mitä tekisimme.
Huokaisi Niko ja yritti nukahtaa.

Kommentteja kiitos.

Edelleen etsin halukkaita tarinaan...

Lainaus:29.01.2006 MacDuck kirjoitti:
Edelleen etsin halukkaita tarinaan...

Mä voin tulla jos kelpaaa...

Edellisellä sivulla on sit Osa 3 siitä mun tarinasta. Taisi jäädä vähän varjoon kun tuli samoihinaikoihin MacDuckin viestin kanssa.

Edit: Tarvitsisin jonkun seuraavaan osaan pelastajaksi. Tarvitsen nyt yhden ja myöhemmin varmaan toisen. Ilmoittelen siitä myöhemmin.
Nyt siis ensimmäinen ehdokas saa paikan

Lainaus:29.01.2006 doomi kirjoitti:
Edellisellä sivulla on sit Osa 3 siitä mun tarinasta. Taisi jäädä vähän varjoon kun tuli samoihinaikoihin MacDuckin viestin kanssa.

Edit: Tarvitsisin jonkun seuraavaan osaan pelastajaksi. Tarvitsen nyt yhden ja myöhemmin varmaan toisen. Ilmoittelen siitä myöhemmin.

Laita vaikka minut.

Lainaus:29.01.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Kyllä haluaa minä oon kytännyt tänne joku viis kertaa tuleeko uutta tarinaa

Ja jatkaakohan Amarant sitä sivutarinaa Jossa Lazzu kävi minut hakee ??

Kyllä Amarant jatkaa...


Son of a devil part 2

Lazzuu ja Axe kävelivät portaat alas ja kävelivät kohti ovea, kun yksi työntekijöistä kysyi:
''Mihin te olette menossa?''
''Minä vien hänet luokseni, hän jää asumaan sinne.'' Lazzuu sanoi.
''Jaahas... Kukas te olette?'' Työntekijä sanoi kädet puuskassa.
''Olen hänen isänsä.'' Lazzuu sanoi.
''Oletteko? Ette te voi viedä häntä!'' Työntekijä sanoi.
''Miksen?'' Lazzuu sanoi hieman kärsimättömänä.
''Hänen äitinsä viimeinen toive oli ettei hänen isänsä saisi viedä häntä.'' Työntekijä sanoi.
''Hmph... Olisi pitänyt arvata että se narttu keksisi jotain tällaista... Axe, näytä tuolle kuka määrää.'' Lazzuu sanoi ja osoitti laiskasti Hoitajaa sormellaan.
Axe nyökkäsi, käveli hoitajan luo, tarttui tätä kauluksesta ja heitti tämän seinää päin, Axen omaksi hämmästykseksi seinään tuli halkeamia ja hoitaja tippui alas eikä enää noussut.
''Hyvä hyvä! Mennään.'' Lazzuu sanoi hymyillen, Axe nyökkäsi ja he lähtivät.
He kävelivät lähimmäisen auton luo, auto ei ollut Lazzuun oma, Axe päätteli sen siitä kun Lazzuu repäisi oven irti ja astui autoon.
He ajoivat muutaman kilometrin ja saapuivat ränsistyneen kartanon luo.
''Tämä on sinun uusi kotisi Axe.'' Lazzuu sanoi.
''Eh... Kiva.'' Axe sanoi katsoen kartanon kattoa joka näytti siltä että voisi romahtaa hetkenä minä hyvänsä.
He kävelivät sisään eteishalliin ja sieltä valtavaan olohuoneeseen.
Huoneen yhdellä monista sohvista makasi hieman Axea vanhempi pitkähiuksinen poika, jolla oli samanlaiset silmät kuin Axella ja Lazzuulla.
''Aaah... Axe, tässä on velipuolesi, hänen nimensä on Amarant. Amarant, tässä on velipuolesi Axe.'' Lazzuu sanoi, Amarant kohotti laiskasti kättä tervehtiäkseen.




To be continued...



Mitä piditte?

Jäi hieman lyhyeksi, mutta ei voi mitään.

MacDuck, haluatko että käytän nimeä MacDuck, vai käykö joku tyyliin pelkkä Ankka, Duck tms.?

Minusta Tott on kyllä hyvä kirjoittamaan tarinoita.

E: Olin just kirjottamassa tarinaa kun isoveli rynnii huoneeseen. Säikähdin ja painoi´n neti vahingossa pois. Kerepele.

Minusta kaikki ovat hyviä kirjoittamaan tarinoita!

Amarant, your the man! Lisää!

Lainaus:29.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Amarant, your the man! Lisää!

Todellakin lisää!
Axe: Terve Amarant kuis hurisee

Taidampa käydä värkkäämään tarinaa.
En tosin ole varma ehdinkö saada sen valmiiksi ennen kuin painun pehkuihin...

Upeeta Amarant.

Beibeh. Im on fire!

Tarina on valmis noin 20 min päästä.

Edit: Vaihdoin konetta.

Valmisko jo? Allekirjoituksesi linkki muuten ei toimi.

Lainaus:29.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Valmisko jo? Allekirjoituksesi linkki muuten ei toimi.

Viimeistä lausetta värkkäilen. Ja tiedän että se ei toimi. En vain jaksa vaihtaa sitä...

JA tämähän tarina ei todellakaan ole lapsille...

City of Pain - Part Fourteen

Vaikka vanhan kaverini ja kollegani Latorin hakkaamisen katselu oli miellyttävän ja suorastaan kiihottavan upeaa katseltavaa, olen yhä äärimmäisen tylsistynyt. Katson alastonta ja lihaksista omakuvaani ja nautin näkemästäni. Olenhan sentään Nanopoli, mieleni herra ja ylenmaallinen kuningas.
- Hei ori! Jätähän minullekin jotain.
Lazzuun mielihuora kiehnäsi itseään minun jalkojani vasten. Naisen ruskettunut iho, punaiset hiukset, himokkaat silmät sekä uhkeat varustukset suorastaan kerjäsivät minua heittämään hänet tuolle viereiselle sängylle ja täyttämään tyhjäkäynnissä oleva mieleni valloilleen. Mielessäni järki taisteli tunteita vastaan. Valita halut vai suunnitelmat. Nainen nuoleskeli huuliaan ja heitteli minua irtirevittyillä vaatteillaan. Halut voittivat mieleni, suunnitelmat saavat jäädä, ajattelin ja hyppäsin naisen kimppuun.
Tuntia myöhemmin nainen on puhisee ja voihkii kuin 90-vuotias mummo kiivettyään kolmekymmentä kerrosta portaita pitkin.
- Hei kulta... Sä todellakin osaat duuniin.
- Niinpä niin. Tuki turpasi, huora!
Tunsin itseni likaiseksi. Vaikka lihalliset himoni olivat tyydytetyt, en olisi ikinä uskonut alentuvani käyttämään jonkun muun saastan naista. Nainen nousi ylös ja hieroi selkääni, kerjäten uusintakierroksen. Ennenkuin ehdin huomatakkaan, olin iskenyt nyrkkini naisen kasvoihin. Nainen katsoi minua kummissaan sekunnin miljoonasosan ennenkuin kirkaisi. Vihaan kirkumista.
Nainen jatkoi kirkumistaan vielä kun sanoin olevan hänelle parasta jos vain tukkisi turpansa. Hän ei uskonut. Paha minulle, kivuliasta hänelle.
Viittä minuuttia myöhemmin suljin jääkaapin oven keittiössä ja katsoin lattialle jääneitä verijälkiä. Niitä ei ehtisi putsata pois, sillä minun kannattaisi eloonjäämiseni varjolla lähteä pois ennenkuin Lazzuu saisi tietää hänen mielihuoransa kuolleen.
Avasin oman huoneeni oven ja painuin Lazzuun motellin käytävälle. Kaksi vartijaa nukkui hissin luona, portailla myös. Yksi partioi käytävällä konepistooli pullottaen ruskean nahkatakin taskussa. Miehen ikä näkyi hänen kasvoillaan selkeästi kuin päivänvalo yössä toisin kuin hänen liikkeissään. Hänen harmaat hiuksensa sekä ryppyiset posket ja harmaantuneet silmät kertoivat hänestä enemmän kuin viisituhatsivuinen tietosanakirja.
- Hei Tim. Tulehan tänne! Huikkasin hänelle.
Hän lyllersi hitaasti minun luokseni, sillä hänen mieltymyksensä mustikkahillodonitseihin oli tuottanut pientä vaikutusta hänen vyötärölleen.
- Niin Nanopoli-herra!
Vaikka hän todellakin näytti viisaalta, petti ensivaikutelma hiuksenhienosti.
Hänen lapsenmielinen ilme osoitti, että muutamaa vuotta aikaisempi osuma hänen vasempaan etuaivolohkoon todellakin oli aiheuttanut pieniä älykkyydenvajaushetkiä hänen elämässään, jonka takia hän pystyi toimimaan vain helpoissa tehtävissä kuten vartioi tuota ja tapa tuo -tyylisissä.
- Kerrohan, Tim. Painotin hänen nimeään, jotta hän muistaisi, että puhuin hänelle.
- Mistä pääsisin paloportaille?
Tim veti kätensä takintaskusta, työnsi etusormensa suuhunsa ja alkoi kovaäänisesti hymistä. Se tarkoitti, että hän yritti muistella.
- Nanopoli-herra. Tim muistaa nyt.
Hänen ilmeensä kirkastui kuin aamuaurinko. Hän kipitti niin nopeasti kuin pystyi lähimmälle ikkunalle ja osoitti ulos hämärtyvään ja sateiseen yöhön.
- Tim muistaa. Tim osaa auttaa. Nanopoli-herra kiitollinen, eikö?
Kiipesin ulkopuolelle ja asetin tikkaat paikoilleen. Olin juuri poistumaisillani kun mieleeni tulvahti kriittinen asia.
- Tim?
- Niin, herra?
- Voisitko olla kertomatta tästä kenellekkään?
Tim näytti selvästi ensi kertaa vastustelevan.
- Lazzuu-herra painotti etten saisi ottaa muita käskyjä kuin suoraan häneltä tulevat.
- Tim, tulisitko tänne?
- Tim pelkää korkeita paikkoja.
- Saat suklaapatukan.
Sanoin ja heiluttelin Mars-patukkaa hänen silmillään. Tim tarttui syöttiini ja suorastaan ryntäsi luokseni. Hän mussutti sitä nautinnolla samalla kun minä otin käytävältä paloletkun.
- Tim kiittää teitä, herra! Mutta mitä te teette nyt?
- Tuki se vítun turpasi!
Iskin häntä vatsaan ja tunsin kuinka hänen vatsanseutunsa pehmeä alue velloi iskunvoimasta. Hän haukkoi henkeään. Tartuin paloletkuun, heitin sen yläpuolellani olevaan haljenneeseen ränniin ja kiedoin toisen pään Timin kaulan ympärille. Tim päästeli kyyneliä ja katsoi minua lautasenkokoisilla silmillään samalla kun potkaisin hänet alas portailta.
- Ei herra, EIIIII!
Hän huusi samalla kun tippui alas. Metriä ennen maata tartuin letkun ja vedin taaksepäin kaikin voimin. Timin niskat katkesivat kuin oljenkorret. Katkaisin letkun veitselläni ja kiinnitin lopun takaisin kaappiinsa sekä painuin katutasolle. Tutkin Timin taskut nopeasti. Katsoin hänen kasvojansa samalla kun lompakosta löytyivät hänen vaimonsa ja lapsiensa kuvat. Seksikäs vaimo ja kymmenvuotiaat lapset, jotka olivat kauniita kuin aamuaurinko keväällä. Timin kuolleet silmät tuijottivat minua syyttävästi. Kaukana mieleni syövereissä tunsin pilkahduksen. Syytöksen. Pudistin päätäni. Yhtä nopeasti kuin se oli tullut, se myös katosi. Takavarikoin Timin lompakon, jättäen hänen perheensä kuvat hänen viereensä sekä otin hänen autonsa avaimet.
Jätin Timin rikkoutuneen ruumiin maahan roskisten viereen samalla kun sade alkoi. Kovempana kuin ennen. Syyttävänä ja viattoman veren puolesta itkevänä.
Kaasutin autollani pois Lazzuun kontrolloimalta alueelta ja pyrin kohti satamaa. Vaistoni kertoi jotain tärkeää. Erittäin tärkeää...

Kommenttia. Pyydän nyt Mustamiekalta hieman syvämielistä ja syvältä luotavaa kommenttia mahdollisista virheistä ja jatkotoivomuksista, etten eksyisi liikaa vanhoista osista...

Aivan uskomattoman, loistavan mehevä!