Pitäisi varmaan itsekin turinoida.. Mutta kun ei huvita... *******.

Lainaus:04.03.2006 OpaMPP kirjoitti:
Axe, miten sä jaksat kirjottaa?

Kun mä oon kone. Ne ajatukset tulee kuin tyhjästä tai jos tulee sellanen fiilis niin mikä ettei. Ainakin Kytonilla riitti huumoria

Lainaus:04.03.2006 FNC-Axe kirjoitti:

Lainaus:04.03.2006 OpaMPP kirjoitti:
Axe, miten sä jaksat kirjottaa?

Kun mä oon kone. Ne ajatukset tulee kuin tyhjästä tai jos tulee sellanen fiilis niin mikä ettei. Ainakin Kytonilla riitti huumoria

Se vain tulee.

Osa 6

Harhailin metsässä. En tiennyt minne päin enää mennä, mutta luotin siihen, että kun seuraa kivisiä teitä ja hautakiviä kohti syvemmälle, ennemmin tai myöhemmin se tulisi vastaan. En edes tiennyt pysyisinkö kauaa hereillä tai tarvitsiko minun edes nukkua. Johtuuko se murtumastani? En tiedä vastausta, mutta minun oli jatkettava eteenpäin. Hetken pohdintojen jälkeen vastaan saapui ruskeaan kaapuun pukeutunut tumma hahmo, jonka olisin nähnyt jostakin. Hän yllättäen käveli luokseni ja sanoi:
- Jos puolikuolleiden valtakuntaa etsit, se on tuolla päin, hahmo osoitti kohti linnanraunioihin päin.

Nyökkäsin hänelle ja jatkoin matkaani. Kohti raunioita. Katselin ympärilleni. Ihan kuin, joku sisimmässäni kertoisi, etten ole yksin, vaikka hahmo oli jos poistunut puiseen taloonsa, jossa asusti.
Näin muurien raunioita, linnan ja paljon muuta. Tuntui kuin olisin vanhassa paikassani, missä opiskelin, missä asuin ja paljon muuta. Katselin yhtä kauppaliikettä, joka sijaitsi polun varrella. Sisällä ei löytynyt ketään, kunnes esiin nousi puolikuollut ihminen. Hän ei ainakaan halunnut tervehtiä tai tappaa, vaan sähisi peloissaan läsnä ollessani ja poistui paikalta juosten. Tunsin kuin olisin jokin herra heille, mutta mikäpäs tuosta. Jatkoin etsintöjäni ja löysin lisää heitä. He tuijottivat minua ihmetellen kuin olisin muukalainen. En välittänyt heistä, vaan lähestyin linnaraunioitten portaita, jotka johtivat sisätiloihin. Muuta vaihtoehtoinaan tietenkin nousin rappusia muista välittämättä. Jokainen askel tuntui raskaalta, mutta täytyi jatkaa.

Saavuin loppujen lopuksi määrän päähäni. Linnan kaartaviin oviin, jotka olivat pölyssä. Avasin oven ja ovesta kuului narinaa. Kurkistin sisälle näkyisikö ketään ja menin itse sisään. Paikka loisti kahdesta soihdusta ainoastaan, jotka myös loisti kokosalia. Näin myös kuninkaan tuolin, jossa istui ihmisen näyttävä olio, jolla oli miekka mukanaan vasemmassa kädessään, haarniska yllään, huppu päässään ja sanoi yllättäen nousten pidellen miekkaansa:
- Kuinka, joku kehtaakin häiritä yksityisyyttäni hovissani.
- Tulin etsimään vastauksia kohtalooni, vastasin huppuni alta.
Kuulin kuinka miekasta alkoi kuulua rukouksia. Jonkinlaisia kuiskauksia, joka myös loisti pääkallostaan. Mies nyökkäsi ja yllättäen sanoi:
- Miekkani kertoo, että sinussa olisi jotain ainesta, virnisti kuolettavasti.
En ymmärtänyt, mitä hän sanoi, kun yllättäen ilmestyi eteeni huitomaan miekallaan. Yritin estää luisella sauvallani miekan iskua ja hämmästyin itsekkin, se pysähtyi. Mies ällistyi ja sanoi:
- Aika hyvin aloittelijalta, joka laski miekkansa.
Hän poistui takaisin tuoliinsa ja näki, etten ollut ainoastaan normaali.
- Sinulla on sisukas sielu, mies sanoi.
- Sanoinhan, että etsin jotain, vastasin silmät loistaen punaisena.
- Nimeni on Lord Amarant, paikanpitäjä siitä lähtien, kun ihmiset karkottivat meidät maastaan kauan, sitten. Testasin taistelukokemuksiasi, mutta näyttävän, että tarvitset enemmänkin harjoittelua, vastasi.
- Jos oikein ajatellaan asiaa, ajattelin hetken.
- Minut muutettiin tällaiseksi. Mustan kirjan lukemisesta.
Lord Amarant virnisti hymähtäen ja sanoi:
- Olenhan minäkin. Löysin erään kirotun miekan, jonka nimeltään pidettiin Mustamiekka, joka antaisi mullistavan vaihdin ja voiman. Ja totteli näin ollen pitelevää herraansa. Taisi olla, että se valitsi minut, Amarant tokaisi.
- Mutta, minulla on sinulle jotain, Amarant napsautti sormiaan ja paikalle saapui luuranko, joka oli pukeutunut kuin faarao, loisti kirkkaasti ja käsissään käsiraudat kuin olisi karannut vankilasta.
- Shhhh. Kutsuit paikalle Lordini?, joka sähisten leijui ilmassa.
- Kyllä. Shadow-Angel. Tahdon, että opetat uudelle oppilaallemme mustan magian salat. Aikarajasta riippumatta, Amarant sanoi rauhallisesti.
- Kuten haluatte herrani, Shadow-Angel vastasi ja jatkoi:
- Tule. Haluan, että aloitetaan harjoittelu heti, hän höyrysi suustaan, joka puheellaan, mitä sanoi.
Muuta vaihtoehtoinaan ei ollut minulla kuin nyökätä vastaukselle ja lähteä hänen peräänsä. Ennen kuin hän ehti minua viedä mihinkään. Amarant pysäytti hetkeksi:
- Ja voin näin ollen antaa opetusta myös sinullekin miekkataidoistani, Amarant irvisteli.
Tämän kuultua Amarantilta. Jatkoin seuraamaan Shadow-Angelia huoneeseen, joka näytti olevan hylätty alttari, jossa saisin harjoitella, mitä oli nyt luvassakaan.
- Noniin. Nyt kun saavuimme näin pitkälle, mitä tiedät kirjastasi?, Shadow-Angel kysyi.
- No ainakin sen, miten tehdään jäätä, vastasin mietiskellen.
Shadowia nauratti asia ja sanoi:
- Siihen tarvitaan muutakin kuin pelkkää jäätä, joka pian näytti, mitä hän osaa.
Osasi tuoda demoneja porteistaan, mitkä nyt olivatkaan. Kookkaita, jotka tottelivat Shadowia.
- Noh, perusidea on se, että taikuudessa ei ole paljon aikaa jäädä odottamaan vihollisen iskua, joten sen on tapahduttava heti tai ei koskaan. Ensinnäkin neuvon sinua, kuinka tehdään Imppejä, pikku riiviöitä, jotka ovat joka apuun tavasta riippuen milloin käsketään heidät paikalle.
Shadow-Angel näytti mallia ja paikalle tupsahti pienikokoinen punainen riiviö, joka irvisteli minulle ja Shadow-Angel käski sen näin ollen pois.
Yritin tehdä saman perässä heilauttamalla luista sauvaani mielipuolisesti ja Shadow-Angel ryhtyi nauramaan:
- Tästä tulee pitkä ilta, Shadow-Angel naureskellen sivummalla.

E: Ääh, katsotaan nyt tuleeko 7 osa myös.

FNC-Axe: Olisiko tilaa tarinaan?

Ja vain että paikkani varmistuisi: Aivan mahtava tarina Axe!!!

Osa 7

Veera oli janoinen ja halusi saavuttaa Axen, mutta turhaan. Hän oli uupumassa matkan varrellaan, kunnes lopulta kaatui maahan. Paikalle käveli ruskea huppuinen mies jälleen samassa kohtaan, missä Axe kulki. Ja sanoi:
- Taidat etsiä mustahuppuista ystävääsi.
Veera ällistyi ja kysyi kuin olisi saanut lisää energiaa.
- Menikö hän tästä?
- Kyllä, näyttäen linnan raunioita, joka jatkoi.
- Nimeni on Bloodbrother. Olen munkki ja haluaisin tietää, mitä linnan väelle tänään kuuluu?
- Kauheata. Uusi kuningas on kammottava, jolla on pahat suunnitelmansa ja sulki isänsä tyrmään kunnes olisi iloinen, joten pakenin paikalta ja etsin ystävääni.
- Vai niin. Taidat kaivata ystävääsi, joten minun puolestani saat mennä, Bloodbrother vastasi, joka poistui puumajoitukseensa.
Veera nousi ylös innoissaan ja alkoi juosta vauhdikkaasti kohti raunioita. Olisi sitten, mitä vastassa hyvänsä. Kun hän piti jostakin, joka tällä hetkellä olin sydämessään ja johon luotti aina.

Veera juoksi innoissaan hengitellen raskaasti ja yritti saavuttaa linnanraunioita. Sormus alkoi loistaa varoituksen merkitsi ja tiesi, mitä oli nytkin luvassa. Luurangot alkoi nousta haudoistaan ja lähestyä Veeraa. Hän säikähti nähdessään nämä ja jatkoi juoksuaan kohti muurien, kylän läpi juosten ja lopulta kohti linnan portaiden, jonne Axekin oli mennyt. Veeran perässä seurasi parveittan luurankoja ja zombeja, jotka halusivat ihmistä. Veera hätäisesti juoksi portaiden huipulle ja aukaisi oven.
Amarant näin ollen nousi tuolistaan, jonka minä myös kuulin oven avauksen. Veera näki Amarantin, joka näin ollen sanoi:
- Hmm, mitäs ihminen tekee tällaisessa paikassa.
Yritti kuunnella miekkaansa, joka ei vastannut.
- No, jos ei miekkani vastaa ihmisten reaktioihin niin joudun näin ollen surmaamaan heidät, Amarant uhkaili virnistäen ja lähestyi Veeraa askel askeleelta.

Nousin pystyyn ja kävelin kohti aulaa, missä Veera ja Amarant sijaitsivat. Aukaisin oven ja huusin:
- Seis!, nostaen käteni.
Amarant jäätyi paikoilleen ja meni takaisin paikallensa, missä istui.
Veera riemastui nähdessään minut.
- Axe!, huusi Veera, joka juoksi syliini.
- Hän on ystäväni, sanoin lyhyesti Amarantille ja Shadow-Angelille, jotka olivat huoneessa läsnä.
- Niin, mutta miksi pidät hänestä vielä, vaikka hän on ihminen? Miksi et voi vain jättää häntä nuin vain?, Amarant kysyi tämän minulta.
- Niinkö luulet?, nostin katseeni kohti Veerasta ja aloin näyttämään yhä punaisemmalta silmistäni kuin ollakaan.
- Okei, okei. Ei tarvitse olla leikeissä, Amarant rauhoitti minua.
- Taidatte tarvita kahden välistä juttelua, Lordi Amarant jatkoi.
Nyökkäsin ja vein Veeran, näyttäen paikkoja, missä alttari ja parveke on, minkä olin Shadow-Angelia seuratessa löytänyt matkan varrelta. Vein Veeran parvekkeelle katselemaan maisemia, joka sanoi:
- Onpa synkkää ja aavemaista, Veera mutisi.
- No paremmin näin kuin ihmisten valtakunnassa, hymyillen Veeralle vastasin.
- Siellä ei todellakaan mene hyvin, Veera sanoi surullisesti
- Kuinka niin?
- No sinähän tiedät kun sanoin, että olin menossa kihloihin tulevan kuninkaan kanssa. Muutin mieltäni ja tulin tänne sinun luoksesi, kun hän oli ajatellut isänsä kuninkaan tultuaan heittänyt tämän tyrmään ja suunnitellut velhon kanssa jotain pahaa, Veera selitti.
- Sehän selittääkin kaiken, mutta miksi tulit tänne luokseni? katselin maisemia ja Veeraa vähän väliä.
- Koska pidän sinusta, jopa rakastankin, Veera kyynelehti.
Silitin Veeran hiuksia ja sanoin:
- Ja minä sinusta, mutta siitähän on aikaa, kun viimeksi leikkiin pienenä innoissaan, lohduttaen sanoin.
- On, mutta uskon, että keino löytyy muuttautumisellesi. Tavalla tai toisella, Veera rutisti kehoani.
- Tavalla tai toisella, mutta eikö se sinua haittaa minkälainen olenkin?, kysyin
- Ei. Mutta haluan olla sinun kanssasi, oli se sitten mitä hyvänsä. Sinun kanssasi, Veera sanoi.
Olin iloinen, mitä Veera vastasi, vaikka olenkin erilainen ja mitä Veera on.

----------------------------------------------------------------------------------

Vein Veeran alttarille, jonka näytin ja pyysin Shadow-Angelia nyökkäillen poistumaan, jotta Veeran kanssa saataisiin puhua rauhassa. Shadow-Angel pamautti kirjasen kiinni ja siirtyi Amarantin luokse.
- Niin. Taitaa olla vanha paikka, mutta ainakin lämmin oltavat, näytellen Veeralle alttaritiloja.
Hän nyökkäsi, joka oli niin väsynyt matkastaan ja halusi nukkua. Istahdin alttarin portaille ja Veera makasi sylissäni sanoen:
- Minua nukuttaa. Pidä minua sylissäsi niin kauan, kun herään.
Nyökkäsin ja Veera ryhtyi nukkumaan.
- Hyvää yötä, hymyilin nukkuvalle Veeralle ja rupesin meditoimaan sulkemalla silmäni.

E: Juu kappalejako on keksitty, mutta eipä sitä Liivatesukkian tarinoita ole koskaan nähnykkään. Taccu koitan värkätä jonkinlaisen hahmon sinusta tarinaani kunhan saan ideaa. Ainakin Shadow-Angelista sain, vaikka en ole pyytänytkään ja napsin peliplaneetan hahmon nimiä muahhaha

että FNC-Axe tarina on mahtava jatka samaan malliin!

Onkos keneltäkään tulossa tänään uutta lukua?

Kattoo nyt, miten hahmottaisin sen

Lainaus:05.03.2006 Taccu kirjoitti:
Onkos keneltäkään tulossa tänään uutta lukua?

Tuskin minulta ainakaan, kun ei ole aihetta mistä kirjoittaa. Antakaa joku aihe ja minkätyyppinen niin voisin ehkä jotain väsätä.

Ecchin tyylinen *Repes*

Lainaus:05.03.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Ecchin tyylinen *Repes*

teeppäs ny uusi luku odotan innolla.

Kiva kiva ei pääse koneelle 4 päivään ja heti on n. 4 sivua lukemista. Hienoa te kaikki. Axe pääsin miekaksi. JEI!

Osa 8

Tumpan ja Tommyn mentyä satamaan. He huomasivat, että kyseinen laiva olisi menossa toiselle saarelle. He pyysivät vartijalta, että menisivät mukaan, mutta tämä kielsi tulemasta haltijoita ihmisalukselle, kun sanoi vain olevan tärkeä kuljetusrahti uudelle kuninkaalle. Tätähän ei Tumppa sietänyt ja käski Tommyn mukaansa livahtamalla alukseen, mitä se sisältäisi. Merimiehet irrottivat köydet laiturista ja alus oli valmis purjehtimaan kohti itään päin. Juuri, kun alus lähti liikkeelle, Tumppa ja Tommy hiipivät puskistaan ja ottivat verkosta kiinni, joka sijaitsi laivan perällä. Tumppa kiipeili ensin ja Tommy roikkui verkossa. Askel askeleelta Tumpan noustua, hän tarkisti tilanteen miltä näyttäisi olevan kannella ja nyökkäsi merkitsi, että reitti on selvä. Tommy tuli myös kannelle ja ystävykset piiloutuivat peräkannelta varastohyttiin. Laivassa ei paljon hyttejä ollut muuta kuin varasto ja jotain muutakin. Tumppa keksi ajatuksen:
- Onko sinulla jotain erityiskykyjä, kysyi Tumppa Tommyltä.
- Noo. On minulla ainakin se, että pystyn muuttumaan sudeksi, Tommy raapi päänahkaansa.
- Tee se ja käy tarkastelemassa, mitä tämä laiva voisi sisältää, kun sudethan ovat aika hiljaisia näissä asioissa, Tumppa sanoi.
Tommy nyökkäsi, muutti muotoansa mustaksi sudeksi ja ryhtyi hiipimään. Tumppa jäi odottamaan istumalla ruutitynnyrin viereen, siksi aikaa, kunnes Tommy palaisi.

Tommy katseli paikkoja paikasta toiseen löytyisikö mitään. Laivan keskustassa ei ollut muuta kuin tonneittain tynnyreitä, jonka sisällöstä ei ollut tietoa. Hän piiloutui, joka toisen tynnyrin taakse, ettei häntä huomattaisi. Kunnes kuuli erään keskustelun lähi tienoosta laivan toisessa päässä:
- Hah, kaikkea sitä näkeekin tällä saarella. Onneksi pääsimme pois. En olisi kestänyt enää senttiäkään haltioita ja örkkejä, sanoi ensimmäinen.
- Älähän nyt. Ei se niin paha asia ole. Tule mennään vetää kaljat naamalle sotilashyttiin, piristi toinen
Ensimmäinen meni hiljaiseksi ja lähti seuraamaan toista kohti hyttiään, kun Tommyllä löytyi tilaisuus hiipiä sisälle, mitäköhän löytäisi. Hän avasi oven ja järkyttyi. Kymmeniä haltioita istui nurkissaan tyrmässä. Naisia, lapsia, sekä miehiä. Tommy ajatteli, että mitä ihmettä ihmisillä on oikein mielessä, kunnes yksi harmaa huppuinen, parrakas mies sanoi:
- Päästä minut tyrmästäni ja vapauta muut, niin päästän pedon irti.
Tommy hämmästyi ja teki työtä käskettyä. Raapi lukot rikki ja tyrmät avautuivat, mutta näin ollen käski pysyä hetken aikaa paikoillaan, kun he eivät olleet yksin. Harmaa mies tuli tyrmästään ja sanoi:
- Pistetään ihmiset kärsimään hehehheh, virnisti mies, joka muuttui isoksi harmaaksi karhuksi ja meni kannelle karjumaan niin kovaa, kun sai.
Sen merimiehet ja vartijat kuulivat, jotka tulivat kannelle kiiruhtaen miekat käsissään. He näkivät ihmeen. Harmaan karhun, joka lähestyi heitä ja ryhtyi lätkimään kuin pingispallo ihmisiä yli laidan ja Tommy liittyi seuraan. Jopa Tumppa kuuli tämän ja sanoi:
- Mitä he..., nousi pystyyn ja juoksi kannelle nähdessään, mitä oli luvassa.
Karhu tempaisi yksitellen ihmisiä terävillä kämmenillään, paikasta riippumatta ja jatkoi kohti sotilashytin sisätiloihin virnistäen hampaansa ihmisille.
- Murrr. Kuka haluaa olla ensimmäinen, vastasi.
Ihmisillä ei ollut muuta keinoa, kun perääntyä seinään asti ja siinä yhdessä katsellen toisia ryhtyivät huutaen hyökkäämään karhun kimppuun, joka tempaisi kaikki takaisin seinään yhdellä iskulla ja siinä samassa ihmiset menivät tajuttomiksi.

Tumppa ja Tommy kävelivät tyrmin tiloihin tyrmässä olijoille:
- Laiva on hallussamme. Olette turvassa, Tumppa sanoi lyhyesti.
Kaikki olivat iloisia ja menivät kannelle, kunnes karhu saapui Tumpan ja Tommyn seuraan sanoen:
- Nimeni on Taccu, druidi, sekä etelälaumojen päällikkö, muuttuen takaisin haltiamuotoon.
- Ainakin sinulla löytyy olevan voimaa, Tommy vastasi hymyillen
Taccu hymähti ja sanoi:
- Ilman vahvaa ja suurta komentajaa keskuudessamme. Eteläosa saaresta olisi tuhoutunut ajat sitten, mutta näyttää siltä, että ihmisillä on jotain pahat aavistukset tulevia tullen. Kun he kaappasivat kokonaisen kyläni tyrmään ja ryhtyivät purjehtimaan kotilinnaansa ja ottivat näin ollen minutkin vangiksi. Mutta kiitos teidän, ilman teidän apuanne olisin vieläkin tyrmässäni, Taccu kertoi.
- Ajattelimme lähteä tutkimaan, mitä ihmisillä on mielessään, Tommy kertoi Tumpan suunnitelmat Tacculle.
- Kiintoisaa. Voisin tulla seuraanne ja litistää siitä hyvästä, joka ikisen ihmissotilaan niin kauan, kunnes olen iloinen, Taccu mietiskeli.

Taccu otti aluksen komennon ja komensi osan miehistä sitomaan ihmisvartijat kiinni, etteivät pääsisivät pakenemaan tai tekemään ilkeyksiään. Päivä koitti iltaan ja aurinko laskeutui auringonlaskuksi, kun pursimies haltioiden keskuudessa huomasi laiturin, joka oli heidän onnekseen tyhjä. Laiva narutettiin laituriin kiinni ja nostosilta nostettiin. Tumppa ja Tommy kävelivät laiturille, kunnes Taccukin tuli heidän perässään ja jäi seisomaan aluksen viereen:
- Etkö tuletkaan mukaamme?, Tommy kysyi?
- Muutin mieleni. Olin ajatellut, että minun pitäisi mennä takaisin kylääni ja tarkistamaan, ettei ihmisiä tulisi lisää. Näin ollen myöskin pyytämään apua Zephirothilta apua miehistön suhteen.
Tumppa ymmärsi asian:
- Onnea matkaan, sanoi kätellen Taculle.
- Teille myös, Taccu vastasi, joka poistui alukseen ja komensi miehistönsä irrottamaan aluksen laiturista.
Tomppa ja TommyH jäivät saarelle, josta heillä ei ollut haavainta aavistustakaan ja pistivän huppunsa ylle, ettei heitä tunnistettaisi. Heillä on luvassa seikkailu, josta ei ollut tietoa ja täynnä vaaroja.

E: Dodii koitin, sitte pistää Tacun toteutuksen mukaan tekstin, joten toivottavasti oli suolaa tarpeeksi, jos ei niin.

*Axe kääntyi Taccuun päin ottaen hatun pois ja kumarsi sanoen:
I'm truly sorry *

Minulla ei ollut harvainta aavistustakaan, että ajatuksessa olisi tällainen teksti tai olisin aatellut, että rupeaisin kirjoittamaan, mutta joku halusi niin saamansa pitää. Tein tämän osan näköjään tunnista hehe...

Axe pelaatko wow:ia? Onkos minulle roolia? Muuta kun miekka?

Kyllä mä sitä oon pelannu, jyrsien kynsiä, kun on niin **** pitkät, eikä löydy kynsi saksia... Kyllähän mä sullekkin jonkun hahmon värkätä samanlailla, mitä tein Taculle muahhaha...

Ajattelin itsekin koittaa kirjallisia kykyjäni, ja rustata jonkun tarinan.
Keiden nimimerkkejä saan käyttää?

Laittaa mieluiten yksityisviestillä.

Lainaus:05.03.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Osa 8

Hei, hyvähän se oli! ::thumbsup:: Joltain löytyy mielikuvitusta ja intoa noita tehdä. Ja voihan Taccu esiintyä myöhemminkin?

Ja minun nimimerkkiäni saa käyttää jos vaan tarvitsee.

Lainaus:05.03.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Osa 6

Otin taskustani yhden miekkani.....

Eh? Ei tuossa mitään mutta vähän jäin miettimään tuo otin taskusta miekkani. Eihän miekkoja taskussa pidetä.

Mutta lostavia tarinoita on tullut Axelta ja Lazzuulta.

Lainaus:05.03.2006 polunimurii kirjoitti:

Lainaus:05.03.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Osa 6
Muokattu

Eh?
Mutta lostavia tarinoita on tullut Axelta ja Lazzuulta.

Ok ok... muokkasin sen verran, että siitä tuli tällainen.
Osa 6
Yritin estää luisella sauvallani miekan iskua ja hämmästyin itsekkin, se pysähtyi.
Näköjään, jotkut tykkäävät pilkun viilaamisesta, mutta asiallehan en voi mitään...

Khyllä se Taccu esintyy myöhemmin kuhan tarinoin ensin miten muille käy...

Tisse: Kiintoisaa... täytyy ensin nähä, minkälainen sinun ensimmäinen osasi on luvassa.

Ajattelin tehdä jonkinlaisen intron tarinaani.

Aamun ensi säkeet leiskuivat jylhässä vuoristossa, jossain päin Endorelèfia, Peliplaneetan kolmatta kuuta.
Vuoren laella on suhtkoht suuri Wabuto-maja, eräänlainen vuoristomökki, joka on aika vanhanaikainen perinne, ja on häviämässä kokonaan.

Vaikka tämä kuu onki hyvin romanttinen, ja luonnonmukainen paikka, itse Peliplaneetta on hyvin globalisoitunut ja metropoleja täynnä oleva vilkas kaupunkiverkosto. Jossa vain bisneshait, ja muut keinottelijat pääsevät nauttimaan glamourista yms. Kun taas muut, tavalliset kansalaiset joutuvat tyytymään planeetan alaosissa sijaitseviin slummiverkostoihin, jotka ovat todella suuret.

Kaikkialla vallitsee sekasortoinen anarkia, korruptio hallitsee kaikkea. Kenenkään ei pidä luottaa yhteenkään hallitsevaan elimeen, tai muuhun "isompaa jehuun".
Rikollisuus on päässyt käsistä, jokainen on oman onnensa seppä. Se joka selviää hengissä jokaisesta päivästä, on hyvin onnekas.

Joten kuka täällä haluaisi asua? ei kukaan, mutta ketään ei päästetä lähtemään pois, koska Peliplaneettaa hallitsee kieroitunut ja pelätty Keisari.

Vain muutama, vanhaa aikaa ja oikeudenmukaisuutta puolustava moderaattori on jäänyt henkiin kauan aikaa sitten tapahtuneista "puhdistuksista" jotka alkoivat heti Keisarin päästyä valtaan.
He ovat odottaneet sopivaa hetkeä, jolloin voisivat aloittaa taistelun oikeuden puolesta......

Hyvää tarinaa!

Muaki saa käyttää niis tarinois.

Lainaus:05.03.2006 Tisse kirjoitti:
Ajattelin tehdä jonkinlaisen intron tarinaani.

......

Minkälaisia hahmoja tulossa? Pientä kuvausta niin on kivempi.
-kiitos

E: Muusikoiden.net hienoa.

The Children of Light

Luku 7

Icecap ja Uga kävelivät kohti satamaa. Heillä oli neljä miestä mukanaan ja he aikoivat noutaa Emilyn takaisin Valkoisen Paholaisen kynsistä vaikka väkisin. Kuitenkin, Icecapilla oli epäilyksensä Ugan suhteen. Hänessä oli jotain vialla. Hän käyttäytyi omituisesti, ihan kuin hän salaisi jotain. Miehet oli aseistettu mp5-konepistooleilla ja Icecapilla oli hänen pistoolinsa. Hän olisi valmis tekemään kutakuinkin mitä vain pelastaakseen Emilyn paatuneiden rikollisten käsistä. Hän ei antaisi tragedian toistua... Ei... Emilylle ei tulisi käymään samoin, ajatteli hän.

Porukka saapui satamaan ja pysähtyi kulman taakse tarkkailemaan lastattavia rekkoja. Aseita, huumeita... jos vain poliisi tietäisi siitä. Kireä pakkanen piti miehet virkeinä ja Uga alkoi puhua...

-Okei. nuo rekat kuljettavat tavaraa Valkoiselle Paholaiselle, kaupungin suurimmalle roistolle. Kuten tiedätte, osa meistä haluaa hänet pois tieltä bisnessyistä, osa henkilökohtaisista syistä ja eräät haluavat saada läheisiään turvaan, sanoi Uga ja nyökkäsi Icecapin suuntaan. Tässä on Icecap, jatkoi Uga. Hän haluaa hakea erään tuttunsa pois sieltä. Icecap, tässä ovat Viineri, Axe, HokkaiDo sekä Mustamiekka.
-Muistathan pitää diilistä kiinni, Uga? Emme tykkää tulla petetyiksi, sanoi Viineri.
-Muistan muistan... Noniin, minun täytyy hoitaa yksi puhelu, ennen kuin aloitamme, sanoi Uga ja käveli pois.
-Asiakas? kysyi Axe.
-Niinkin voisi sanoa, sanoi Uga ja kääntyi kulman taakse. Uga silmäili hetken aikaa muita.

Viineri, ehkä nelikymppinen, pitkätukkainen mies, joka ei koskaan paljastanut pelkoaan. Axe, lihaksikas, noin Icecapin ikäinen agressiivinen äijä, joka tappoi mielellään. HokkaiDo, itsensä kommandopipolla naamioinut pitkä mies, joka hallitsi aseiden käytön lisäksi useita itsepuolustuslajeja. Mustamiekka, joka oli saanut lempinimensä siitä, että käytti mielellään tapellessaan erikoisia, mustan värisiä heittoveitsiä. Kaikki PPPD:n etsityinpien listalla viiden vuoden takaisen verilöylyn takia. Tapaus oli ollut vuosia hämärän peitossa... ainoastaan tekijät olivat selvillä.

-Okei. Aloitetaan, Sanoi Uga juostessaan takaisin.
-Tapammeko nuo miehet? kysyi Mustamiekka.
-Emme. Heitä ei ole näkyvissä, joten meidän tarvitsee vain piiloutua lastin sekaan. Joukkio otti neuvosta vaarin ja jokaiseen kolmesta rekasta piiloutui kaksi miestä. Vartin odottelun jälkeen rekat lähtivät liikkeelle...



Emily makasi sänkynsä päällä selällään, miettien viime tuntien tapahtumia. Hän oli ollut pariin otteeseen hengenvaarassa, hänet oli kidnapattu, hän oli saanut tietää kuka hänen isänsä oli. Kaikki oli niin sekavaa... Eikä Lazzuu suostunut sanomaan sanaakaan Emilyn äidistä. Missä hän oli? Miksi hän joutuu kokemaan tämän kaiken?

Lazzuu seisoi sikaria poltellen rakennuksen katolla, odotellen rekkoja. Häntäkin mietitytti... Emily oli herättänyt hänessä kauan piilossa olleen surun ja kaipuun... kaipuun hänen vaimoaan kohtaan. Hän oli iloinen siitä, että oli vihdoin tavannut aikuiseksi kasvaneen tyttärensä, mutta hänen pelastamisensa oli vaatinut monien Lazzuun läheisten hengen kaksi vuosikymmentä sitten. Hän pudisteli ajatukset päästään ja huomasi rekkojen saapuneen rakennuksen pihaan. Ne ajoivat sisälle asti ja sillä samalla hetkellä laukauksia alkoi kuulua sisältä. Lazzuu hätkähti ja lähti juoksemaan sisälle. Hän näki tyynesti rekkojen edessä seisovan ugan.

-Uga! Mitä *******ä on tekeillä?! karjui Lazzuu. Uga otti miniuzin takkinsa alta ja tähtäsi häntä päin.
-Helvetissä nähdään! huusi Uga ja alkoi tulittaa Lazzuuta kohti. Tämä väistöi täpärästi ja hyppäsi oviaukosta väliseinän suojaan. Hän otti esille revolverinsa.
-Mitä sinä luulet tekeväsi?
-Sen, mikä minun olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Se olit sinä! karjui Uga ja tulitti.
-Mistä sinä puhut?
-Tapoit Dix-Tracyksen! Sinä paskiainen tapoit isoveljeni.

Jatkuu

kommenttia?