Lazzu *clap clap clap....* Hienoa. Kiva sain rooli tuoltakin kiitoksia.

Lainaus:06.03.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Lazzuu *clap clap clap....* Hienoa. Olisi kiva jos saisin roolin tuoltakin.

Lainaus:06.03.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Lazzu *clap clap clap....* Hienoa. Kiva sain rooli tuoltakin kiitoksia.

sori illi, minä vein 3500 viestin paikan =D

3500 viestiä! Hyvä me! Nyt on kyllä 3501, mutta enivei.

Alkaa hiljenemään...

Jos olisi enemmän aikaa, tekisin seuraavan osan...............
Teempä sen sittenkin!

Buahhaa...
Ennen kuin minut unohdetaan tyystin

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Jos olisi enemmän aikaa, tekisin seuraavan osan...............
Teempä sen sittenkin!

Buahhaa...
Ennen kuin minut unohdetaan tyystin

Tarinasi ovat parhaita.!!'
fanitan,fanitan...

Lainaus:07.03.2006 Donkey_Kong kirjoitti:

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Jos olisi enemmän aikaa, tekisin seuraavan osan...............
Teempä sen sittenkin!

Buahhaa...
Ennen kuin minut unohdetaan tyystin

Tarinasi ovat parhaita.!!'
fanitan,fanitan...

Thank you! Thank you!

Osa onkin piakkoin valmis.

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Jos olisi enemmän aikaa, tekisin seuraavan osan...............
Teempä sen sittenkin!

Buahhaa...
Ennen kuin minut unohdetaan tyystin

Hyvä vihdoinkin voi taas alkaa lukemaan kunnolla.

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:

Lainaus:07.03.2006 Donkey_Kong kirjoitti:

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Jos olisi enemmän aikaa, tekisin seuraavan osan...............
Teempä sen sittenkin!

Buahhaa...
Ennen kuin minut unohdetaan tyystin

Tarinasi ovat parhaita.!!'
fanitan,fanitan...

Thank you! Thank you!

Osa onkin piakkoin valmis.

Wonderfull! ^^

Siinä se sitten on. Arvostelua vähintään kahdelta




City of Pain -Part Sixteen

Bloodbrother juoksi kattoja pitkin musta nahkatakki hulmuten vapaasti hänen takanaan. Hän virnisti leveästi auringon laskiessa hitaasti horisontin taakse, hän rakasti pimeyttä. Sen viimeiset säteet reunustivat rannalla olevaa suurta tiilirakennusta, joka oli toiminut sodan aikana pommisuojana ja ruokapulan aikaan viljavarastona. Nyt sen uljas muoto oli raiskattu: Valkoiset tiilet olivat muuttuneet ajan myötä mustiksi ja olivat alkaneet rapistua, ennen komeat tornit olivat romahtaneet alas.
Auringon säteet hipoilivat vielä viimeisen kerran linnan reunoja rakastavasti, kunnes se katosi kauas taivaanrannan taakse. Jäljelle jäi vain mustunut ja homeinen linna, joka oli kuin äidin hylkäämä äpärälapsi, muodoton ja tuntematon. Bloodbrother tarttui katon reunukseen ja hyppäsi alas neljä kerrosta likaisenvihreälle nurmikolle.
- Talonhoitoa parhaimmillaan! Hän nurisi ja pyyhki koiranpáskat pois housuistaan.
Hän juoksi eteenpäin välittämättä sähköistetyistä aidoista tahi kieltävistä kylteistä. Sillä häntä paloi halu, joka raastoi häntä eteenpäin. Hän itsekään ei tiennyt, miksi hän halusi pelastaa Latorin, eihän hän edes kuulunut ystäväpiiriin, mutta hän ei pystynyt sanomaan, Hanzqun surusta vääristyneiden kauniiden kasvojen takia, ei hänelle.
Hän terästi itsensä ja nappasi ohimennen vartijalta aseen ja avaimet samalla kun heivasi tämän runnotun ruumiin ojaan. Hän hiipi pimeydessä kohti takaovea, kunnes kuuli etäistä puheensorinaa sisältä:
- Se poliisintappaja múlkku olisi pitänyt suoraan tappaa! Kuului karhea ääni sisältä raivoavan tupakkayskän säestämänä.
- Pomon mielestä se olisi ollut liian lempeää hänelle! Onneksi sentään saimme hieman *kouluttaa* häntä paremmaksi ihmiseksi. Toinen ääni puhui hiljaa rasvaisella äänellä, joka sai Bloodbrotherin puristelemaan nyrkkejään tiukemmin yhteen. Oven takaa kuului samalla pitkä, honottava nauru, joka päättyi siihen kun Bloodbrother ryntäsi ovesta sisään suoraan kolmen poliisin syliin.
- Hei! KUKA VIT... Huusi yksi poliiseista mutta vaimeni kun Bloodbrother upotti nyrkkinsä rystysiään myöten tämän suuhun ja iski sen viereiseen betoniseinään iljettävän litinän seurauksena. Hän veti kätensä pois samalla kun poliisin verinen ruumis hytkyi kuin epileptikko aivojen rusentumisen takia. Muut kaksi katsoivat ruumista ja raivoista Bloodbrotheria nanosekunnin, kunnes tarttuivat aseisiinsa ja nostivat ne ampuakseen tämän. Tosin, aivan liian myöhään. Bloodbrother ryntäsi molempia kohti pamppu kädessään ja iski toista sillä haaruksiin samalla kun työnsi kyynärpäänsä toisen kasvoihin rutinan seurauksena.
- Voi luoja, voi luoja, voi luoja! Toinen huusi hysteerisesti pidellen haaroistaan samalla kun Bloodbrother iski kerta toisensa perään toista poliisia kasvoihin veren roiskuessa vitivalkoisille tiiliseinille.
- Pyydän! Älä tapa minua! Minä rukoilen sinua! Bloodbrother katsoi hetken miestä, joka nyyhkytti äänekkäästi ja piti häntä jalasta kiinni. Hän tarttui miestä hiuksista yhdellä kädellä ja nosti tämän vaivatta silmiensä tasalle.
- Älä. Ikinä. Koske. Minuun. Hän sanoi painottaen joka sanaa hiljaa ja erikseen kunnes napsautti miehen niskat kuin kuivan tikun. Hän päästi irti ruumiista ja ojensi takkinsa. Homma oli vielä kesken, joten ei ollut vielä aika alkaa leikkiä. Ei ainakaan vielä. Hän pyrähti juoksuun samalla kun hälytys pirahti soimaan, ruumiit taisivat herättää huomiota. Hän juoksi pitkin käytäviä etsien Latoria, mutta ei löytänyt muuta kuin vartiokoppeja sekä verisiä sellejä, joissa haisi páska ja kusi haisivat vahvasti. Täälläpäin eivät ihmisoikeudet pitäneet vettä. Hän juoksi eteenpäin tappaen vartijat nopeasti matkan varrelta pistoolillaan, eihän ollut enää mitään syytä varovaisuuteen.
Hän juoksi käytävän päässä olevaan huoneeseen, suoraan jonkin ison kihon pakeille. Tämä nosti päänsä ja Bloodbrother näki selvästi miten veri pakeni tämän kasvoilta ja tämä alkoi etsiä asettaan.
Bloodbrother hyppäsi eteenpäin ja rusensi tämän oikean käden pöytälaatikon väliin ja varmuuden varalta taittoi tämän käden kyynärvarresta poikki.
- No niin! Missä on Lator? Mies vastasi kysymykseen sylkäisemällä Bloodbrotherin päälle, joka ampui Desert Eaglellaan miehen vasemman käden käyttökelvottomaksi olkavarren juureen tähtäämällä.
- Siis kysyn vain kerran enää. Missä on Lator? Mies parkui kivusta samalla kun Bloodbrother laski tähtäystään alemmas ja alemmas.
- Et varmaan halua menettää noita. Hän sanoi ohimennen osoitellen huolettomasti aseellaan tiettyä kohtaa miehen ruumista.
- Ei! Älä! Minä kerron. Hän on tuolla olevan käytävän vartiokopissa. Hän sanoi ja nyökytteli päätään.
- Kiitos! Bloodbrother sanoi ja iski tätä aseellaan niskaan ja kaatui lattialle hervottomana.
Hän painui vartijamestarin osoittamalle käytävälle ja kulki sitä hitaasti eteenpäin. Eristysosasto, luki isolla valkoisella pehmusteseinällä. Tänne eivät ulkopuoliset pääse eivätkä hälytykset kuulu tänne. Kun hän saapui kulmalle, kuuli hän etäisiä huutoja ja pieksennän ääniä kulman takana olevan vartiokopin oven takaa.
Hän kurkisti pikaisesti kulman takaa ja totesi ovella olevan vain yksi vartija. Hän tarttui nuokkuvaa vartijaa takaapäin ja taittoi tämän niskat ennen kuin hän ehti tunteakaan. Hän päästi ruumiin hitaasti valumaan lattialle. Hän otti toisen pistoolinsa ja potkaisi oven yhden poliisin päälle, joka kaatui lattialle raskas ovi päällään. Bloodbrother hyppäsi kaatuneen oven päälle varmistaakseen että mies olisi poissa pelistä ja katsoi inhon ilme kasvoillaan poliiseja, jotka katsoivat häntä kauhuissaan.
- Terve, kuis kusee! Hän sanoi iloinen ilme kasvoillaan ja ampui kaksi lähintä poliisia, jotka tavoittelivat aseitaan. Muut kaksi yrittivät juosta pakoon, mutta hän ampui heitä jalkoihin, jolloin he kaatuivat kuin lankut maahan. Hän ampui toisen aivot lattiaan kylmästi ja tarrasi toista hiuksista sekä kantoi hänet vessaan, jossa hän tunki miehen kasvot vessanpönttöön. Minuutin päästä hän pesaisi pikaisesti kätensä ja tutki huonetta. Ketään ei ollut enää jäljellä paitsi verinen ja yltäpäältä mustelmilla oleva Lator, joka roikkui huoneen reunassa katosta muutama pesismaila lattialla. Miehet olivat leikkineet hänellä hieman pinátaa.
- Terve, miten voit? Hän sanoi Latorille, joka avasi silmänsä.
- Arvaa vaan, páskiainen! Lator köhähti hiljaa. Bloodbrother nosti tämän kevyesti ylös ja he kulkivat pois huoneesta. Latorin katse hakeutui vessaan, jossa jonkin jalka vipatti siksakkia hiljalleen. Verenroiskeet olivat ympäri huonetta.
- Mitä oikein teit näille? Hän sanoi ja osoitti kahta alastonta miestä, jotka roikkuivat katosta läheisessä pesutuvassa.
- Luota minuun, et todellakaan halua tietää! Lator katsoi häntä hetken, kunnes vaipui tajuttomuuteen ja takaisin syvälle sinne, minne hän ei ikinä ole halunnut palata. Menneisyyteensä.

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Siinä se sitten on. Arvostelua vähintään kahdelta




City of Pain -Part Sixteen

:clapclapthumbsupjasiihenmalliin: Perushyvä tarina, ehkei parasta mitä on tullut, mutta pesee suurimman osan muista tarinoista.

The Children of Light

Luku 8

Icecap juoksi tyhjän tehdasrakennuksen käytäviä, kunnes vastaan tuli kaksi aseistettua miestä. Icecap ei halunnut tappaa näitä, vaan ampui näitä jalkoihin. Ihmisiä hekin olivat. Kenties poliisi etsii heitä muutenkin. Hän kurkisti käytävän päässä olevan oven raosta ja näki toiset kaksi miestä tulittamassa HokkaiDoa, joka piileksi suojassa. Mustamiekan heittoveitseit osuivat nämä ja nämä kaatuivat maahan kuolleina. Se pisti Icecapin miettimään, mihin hän oli sekaantunut. Vihdoin hän tuli portaille, joiden päässä oli ovi. Hän käveli portaat ylös ja avasi oven. Emily piileskeli taistelulta nurkassa.

-Icecap! Miten löysit tänne? hihkaisi Emily.
-Ei ole aikaa kertoa, on saatava sinut pois täältä, sanoi Icecap kireänä ja nappasi Emilyn mukaansa.
-Mutta...
-Ei muttia! Vai haluatko jäädä tänne? sanoi Icecap entistäkin vakavampana. Icecap ja Emily lähtivät juoksemaan takaisinpäin. He kävelivät käytävän läpi takaisin suuren halliin, jossa muut jo odottivatkin

-Icecap! Lähetä Emily tänne, annamme suojatulta, huusi Uga rekkojen läheltä Icecapille.
-Selvä, sanoi Icecap ja passitti Emilyn matkoihinsa. Tämä pääsi Ugna luokse joka nappasi tämän.
-Tuli seis, ennen kuin osutte tyttöön! huusi arpinen mies ja astui esiin. Uga jätti Emilyn miestensä luokse ja käveli Lazzuuta vastaan.
-Voisitkos nyt selittää minulle, mistä on kyse? kysyi Lazzuu vihaisen näköisenä.
-Olen odottanut tätä jo kauan sanoi Uga ja otti aseen esiin. Lazzuu otti revolverinsa ja kummatkin tähtäsivät toisiaan päähän.
-Dix-Tracys oli siis veljesi. Mitenkäs sen saastan kuolema sinua liikuttaisi?
-Älä puhu tuolla tavalla hänestä! Hän oli ainoa elossa oleva sukulaiseni!
-Se äpärä vei minulta vaimon ja kaksi ystävää! Hän ansaitsi kohtalonsa!

Icecapista nimi Dix-Tracys tuntui tutulta... Tietysti! Hän yhtyi keskusteluun.

-Hetkonen... Kaupungin suurin gangsteri oli sinun veljesi? ihmetteli Icecap.
-Näin on. Hänet kirjaimellisesti räjäytettiin kappaleiksi. Olen etsinyt Lazzuuta, Valkoista Paholaista ja kymmenisen vuotta ja nyt vihdoin seisomme tässä vastakkain.
-Lazzuu... Poliisi on yrittänyt jäljittää sinua jo vuosia. Mitä sinä haluat Emilystä.
-Hän on tyttäreni! Miksi se sinua kiinnostaa?

Icecap hätkähti kuullessaan Lazzuun sanat hän katsoi vuoroin Ugaan, Lazzuuhun ja Emilyyn. Emilyn ja Lazzuun kasvoilta paistoi totuus. Samassa Axe nappasi Emilyn ja toi tämän kolmikon luokse. Tilanne oli äärimmäisen jännittynyt ja Icecap haistoi tulevan konfliktin ilmassa.

-Se on sinun valintasi Lazzuu. Joko sinun tai tyttäresi henki! sanoi Uga virnuillen.
-Isä...
-Eikö tätä voisi sopia...

Lazzuu oli hermostunut. olisiko hänessä tarpeeksi miestä oman henkensä uhraamiseen vai olisiko hän jänishousu, joka välittäisi vain omasta nahastaan? Olisiko jokin muu ratkaisu käden ulottuvilla... Hetkessä Lazzuu ampui Axea päähän ja potkaisi Ugaa. Ugan miehet alkoivat jälleen tulittamaan ja tilanne laukesi. Icecap nappasi Emilyn suojaan ja nämä juoksivat Lazzuun perään. Uga huusi raivoissaan kaukaa takaa ja kuolevien miesten kiljaisut kaikuivat tyhjillä käytävillä.

Jatkuu

Omasta mielestäni tämä osa sukkasi aika mukavasti. Kommenttia kiitos.

Lainaus:05.03.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Axe pelaatko wow:ia? Onkos minulle roolia? Muuta kun miekka?

Loistavia tarinoita Lazzuu ja Dix. Mua on Lazzuu varten jotain tulevissa tarinoissa hehehhehehe... (666)

Mustamiekka hahmotin hahmosi tarinaan

Osa 9

Legendan mukaan oli mies, joka oli taistellut urheasti miesten sodissa ja jonka nimeä ei tiedetty. Hän taisteli urheasti kuninkaalleen ja sai jokaisesta voitostaan palkkion, tappiostaan taas menetyksen miehistöönsä nähden.
Kerran hän oli mennyt kuninkaan puheille sinä hetkenä, kun uusi kuningas valittiin, jota ei sietänyt. Hän oli suunnitellut, että saisi HokkaiDon pois vankilasta, mutta vanha velho oli huomannut hänen suunnitelmansa ja antanut hänelle kirouksen, joka karkottaisi hänet ja nukuttaisi, ettei herää koskaan.
Mutta asiaa ei tutkittu ja eräässä katakombeissa oli hautakammio, jossa mies on istunut vuosia miekkansa kanssa ja ihmissoturit oli lähetetty tutkimaan asiaa. Yksi heistä sanoi:
- Vauhtia, vauhtia! Ei ole kokopäivää aikaa tutkia tätä paikkaa. Täällä on pakko olla jotain, sanoen innokkaasti.
Miehet etsivät lyhtyjensä kanssa löytyisikö mitään haudoista tai aarrearkkuja, ettei heidän tarvinnut mennä tyhjin käsin, mutta yksi oli niin kömpelö, että pudotti ruukun lattialle ja tuhoutui pirstaleiksi.
Mies, joka oli istunut tuolissaan vuosia, heräsi ihmeensyystä ylös ja alkoi kävellä mustassa haarniskassaan, kypärässään ja hanskat olivat tulenpunaiset, varsinkin silmät. Sotilaat eivät välittäneet, vaikka ruukku tipahti. He alkoivat kuulla askelia, vaikka heitä oli neljä ja ottivat miekkansa esiin. Esiin saapui kävellen hitaasti ja miekkaa pidellen sotilaita kohti:
- Ihmisiä. Hah, kyllä minä niille näytän, kuului miehen suusta.
- Kuka sinä olet?, yksi sotilaista kysyi.
Mies käveli edelleen eteenpäin armoa antamatta ja heilautti nopeasti yhdeltä sotilaalta pään irti, ettei ne kerkeneet sitä huomata. Kolme muuta perääntyivät taaemmaksi ja ryhtyivät taistelemaan tätä tuntematonta soturia/miestä vastaan, joista heillä ei ollut harvinta aavistustakaan, kuka hän oli. Mies lähestyi edelleen heitä kohti ja yksi yritti hyökätä häntä päin, kunnes näin ollen menetti kätensä tämän seuraamuksena ja päänsä, kun kerkesi rojahtaa maahan. Kaksi enää jäljellä ja silmät ovat nousseet kattoon ja kauhistuivat veljessotureiden kuoltua julmasti. Mies lähestyi edelleen ja toinen sotureista yritti huitoa miekallaan miestä päin ja sai haavoitettua miestä käsivarteen, joka ei edes huutanut kivusta vaan katsoi kättään ja virnisti. Nosti sotilaan kurkusta kattoon. Siinä samassa sotilaalta, joka oli hyökännyt tätä kohti, oli menettänyt molemmat jalkansa ja huutanut kivusta huudosta, että koko hautakammio täyttyi pelon kauhuista. Yksi oli juossut karkuun ja yrittänyt edetä ovelle asti. Vaikka hän oli nähnyt selvästi tämän miehen takanaan, oli nyt edessään, jolta yritti paeta. Sotilas oli lentänyt maahan ja ruvennut itkemään pyytäen mieheltä:
- Pyydän säästä minut!, huusi itkusta.
Mies lähestyi ja oli nostanut sotilaan maasta polvilleen sanoen:
- Älä pelkää tämä ei satu, oli tempaissut tältäkin pään irti säälimättä jälleen kerran.
Hän virnisti ruumiille ja sanoi:
- Ahh, kuin ennen vanhaan, poistui hautakammiostaan hymyhuulessa.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Samaan aikaan ihmisten linnoituksessa.....

Velho heräsi kauhusta sängystään ja oli kuin ollut ennenkin nähnyt kyseisen miehen. Nousi nopeasti sängystään ja puki itsensä ylleen. Hän kiiruhti kuninkaantiloja kuninkaan puheille pamauttaen ovet auki ja Jso0 huomasi velhon, jolta ei mennyt päivät aivan putkeen sanoen:
- No, mikäs velholleni on käynyt, kun noin kauhuissaan pitää olla?
- Ette uskokkaan, mitä näin äsken kuninkaani, velho hengitti raskaasti.
- No mitä näit?, Jso0 kysyi uteliaasti.
- Erään miehen, jonka olit kironnut kauan, sitten ja on näin ollen herännyt jälleen henkiin. Tarun mukaan hän on ollut mahtava soturi, jopa teidän isälleen, että vannoo kostoaan meille ja hänen nimensä on... Mustamiekka, velho tarinoi.
- Hah, minua ei kiinnosta, mitkään legendaariset miehet, kun saisin pahan voimat, voin näin ollen hallita kokomaailmaa, Jso0 kertoi jälleen suunnitelmistaan ja jatkoi
- Onko meillä tarvittavat aineet mukanamme?
- Hmm. Valitettavasti eräs kuljetusrahtimme on ryöstetty, velho mutisi.
- Ryöstetty! Miksi ne idiootit, eivät osakkaan pitää alustaan kurissa, Jso0 karjui vihoissaan heittäen kuppinsa seinään.
- Ääh, unohda se laiva. Täytyy keksiä jotain vastineeksi, Jso0 mietiskeli hetken.
- Kyllähän se toteutuu, mutta entäs Veera, velho kysyi?
- Uusia löytyy, mutta ryhdytään toimenpiteisiimme, Jso0 vastasi.

-----------------------------------------------------------------------------

Puolikuolleiden raunioissa.......

Harjoittelin ahkerasti Shadow-Angelin neuvomia ohjeita, miten tehdään demoneja, hämähäkkejä, meteoriitteja ja hämähäkin seittejä, mitä nyt Shadow-Angel oli selannutkaan kirjoistaan, kunnes Amarant saapui miekkansa kanssa harjoituksiimme sanoen:
- Haluatteko kuulla hyvät vai huonot uutiset ensin, Amarant vastasi ymmällään.
- Huonot, vastasin.
- No se, että miekastani on hävinnyt puhti ja on näin ollen saanut sielunsa takaisin, joka oli *varastoitunut* itseään varten tulevia seikkailuja ajatellen, Amarant tokaisi ja nosti sormensa jatkaakseen:
- Mutta. Se ei merkitse sitä, että olisin huono taistelija, ryhtyi Amarant nauramaan.
- Entäs hyvät, kysyi Veera vaihteeksi.
- Mustamiekka tulee käymään. Näette sitten, minkälainen hän on, hymyili Amarant innokkaasti.

Erinomaista, Axe! Odotan innolla seuraavaa osaa.


Nuo kannattaisi melkein koota yhteen jonnekkin nettisivuille, ettei niitä tarvitse kaivaa esiin kymmenien sivujen takaa.

Ne näkyy suurin osa yhellä sivulla illin sivuilla

10 osa puoles välis ja Tacun kommentin mukaan menee... 11:kin aattelin mielessä mutta kattoo tuleeko seki joko tänään tai huomenna jos jaksan kirjoittaa...

E: On Lazzulla sivut...

Erinomaisia tarinoita Dix, Lazzuu ja Axe! Hienoa jälkeä.
Mutta kuten Lazzuu tuossa sanoikin, eikö kannattaisi kerätä nuo kaikki tarinat jonnekkin tiettyyn paikkaan.

Lainaus:07.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Siinä se sitten on. Arvostelua vähintään kahdelta




City of Pain -Part Sixteen
....

Loistavaa!
Yksi parhaimmista tarinoista mitä olen lukenut, olet Jumala.

10 Osa

Tacun purjehtiessa miehistönsä kanssa takaisin länteen. Taccua jäi askarruttamaan, mitä tapahtuisikaan, jos saapuisimmekin rantaan. Olisivatko ihmiset vastassa vai örkit.
- Äh, en minun tarvi huolehtia semmoisista asioista, Taccu huitoili kättään ja katseli maisemia ajattelemalla jotain muuta.
Laivan saapuessa satamaan. Miehet sitoivat laivan kiinni, ilman Taccua käskemättä ja kaikki tulivat pois laivasta. Taccu jäi katsomaan satamaan, että kaikki pääsisivät turvallisesti takaisin, kunnes kuuli miekkojen kilinän. Hän lähti juoksemalla katsomaan, mitä löytäisi. Matkassa oli jyrkänne, josta voisi katsoa, mitä siellä oikein tapahtuu. Taistelussa oli ihmiset ja örkit, jotka taistelivat elämisestä ja kuolemisesta. Taccu hymähti ja palasi takaisin sanoen väelleen:
- Meidän joutuu kiertämään ihmiset ja saastaiset örkit toista kautta, jotta he eivät saisivat meitä. Seuratkaa minua, Taccu kertoi väelleen, siksi kun joukossaan oli lapsia sekä naisia.
Väki lähti seuraamaan Taccua, joka ei ollut niinkään varma, että he olisivat yksin, joten käski miehet pitämään takaa ja sivua. Taccu muuntautui karhuksi ja kuinka arvatakkaan, eteen hyppäsi joukko trolleja, jotka oli helppo tempaista mukanaan. Trollit lensivät korkeuksiin, kuolivat joko nuoliin tai Tacun teräviin kynsiinsä. Joukon selkään alkoi ilmestyä isokokoisia örkkejä karjuen mahtikirveitensä kanssa, mutta Taccu ennätti karhumaan takaisin kovempaa, että örkki kaatui maahan ja säikähti hetken. Örkit kävivät Tacun kimppuun, joka heilautti kämmenensä merkitsi tulittamaan örkkejä nuolisateeseen, jotka saivat pahoja osumia. Taccu kiitteli miehiään onnistuneesta tempusta ja jatkoivat matkaan kyläänsä.
Matka oli pitkä ja vaivalloinen, joka toisen jälkeen joko ihmiset tai örkit yrittivät päästä joukkojen kimppuun ja Taccukin huomasin olevansa väsynyt, joka siristeli silmiään sinnikkäästi.
Heidän eteensä astui joukko ihmisiä, joilla oli palkattuja sotureitaan mukana ja sotaveteraaneja kaksi kärkiryhmässä. Nämä kaksi astuivat Tacun väkijoukon eteen ja pysäyttivät sen kohottamalla kätensä. Taccu hermostui hetkeksi, kunnes yksi sanoi heistä:
- Nimeni on Zeldmaster. Teillä on kolme vaihtoehtoa. Yksi: Palauttamalla panttivangit meille. Kaksi: Kuolette siihen paikkaan. Tai kolme: Teidän päällikkönne ottaa minua vastaan kaksintaistelun yksi vastaan yksi ottelun, Zeldmaster näytteli sormillaan vaihtoehtoja.
Taccu puristeli hetken nyrkkiin käsiään ja sanoi:
- Miten olisi vaihtoehto kolmonen.
- Sehän sopii minulle, Zeldmaster vastasi.

Ihmisiä oli kymmenittäin ellei satoja ja haltian joukko väki odotti päällikkönsä kohtaloa kauhistuneina tai innokkaina. Zeldmaster katsoi tarkasti Tacun jokaisen liikkeen, jotka kävelivät myötäpäivään toisiaan katsellen. Kunnes Taccu ampaisi kimppuun ja huitoili karhun kämmenillään Zeldmasteria, jotka kuului kuin teräs olisi osunut seinään, mutta Zeldmaster kesti osumat ja iski takaisin.
Näytti siltä, että molemmat olivat tasavahvoja, joten Zeldmaster käytti kierouttansa kiroen miekkansa ja upottamalla sen Tacun karvapeitteen läpi, joka sai osuman.
- Jaahas, sitä ollaan sitte kieroja, Taccu piteli haavaansa jalan taipeessa.
Taccu mietti hetken taistellessaan, käyttääkö Zeldmaster mustaa magiaa?, muttahan se on kielletty heiltä, etteivät vaan ole vajonneet tosi alas. Joten ryhtyi käyttämään elementtejään, mitä osasi. Pamautti kämmenillään maan kamaraan, josta syntyi hetkellinen maanjäristys ja Zeldmaster horjui sen mukanaan. Taculla oli oiva tilaisuus pamauttaa tämän soturin kuutamolle tai joen jorpakkoon, mutta tämä huomasi Tacun lähestyneen häntä ja tempaisi miekallaan Tacun rintakehään. Taccu karjui kivusta ja kaatui selälleen. TaiZuuni osoitti miekallaan Taccua, joka alkoi muuttua haltiaksi jälleen:
- Tämä ottelu taitaa olla ohi, Zeldmaster sanoi ottaen mukaansa haltianaisen, joka kirkui päästäkseen vapaaksi.
Kunnes, joku rinteen päällä seisoskeli haltia mustissa housuissaan sanoi:
- Kehtaatkin koskia naisiini.
Juuri, kun haltia seisoi rinteen päällä. Oli seisonokkin nyt Zeldmasterin takana pidellen puukkoa tämän niskassa.
- Nyt päästät tyttelin irti antaen minulle, piteli Zeldmasterin kurkussa puukkoaan.
Zeldmaster päästi irti ja haltia vastasi:
- Zephiroth on nimeni, joka väänsi Zeldmasterin kurkun auki ja peitti naisen silmät, ettei tämä näkisi tapausta.
- Hämmästyttävää, mutta me tapaamme jälleen, TaiZuuni kumarsi, joka oli ollut Zeldmasterin kanssa mukana ja kääntyi joukkojensa kanssa poispäin.

Zephiroth piti hetken tätä naista kiinni pitäen:
- Hellou baby! Kaikki hyvin?, hymyili Zephiroth ja päästi tämän vapaasti, kun naishaltia pamautti tätä kämmenellaan Zephin poskelle, joka oli taas aivan käkenä asiasta ja siirtyi makaavan Tacun luokse.
- Oletko kunnossa?
- Olen minä kunhan sain yhden syvän haavan rintaani, mutta eiköhän tästä selviä, Taccu nousi pystyyn kivuliaasti.
- Hoidetaan sinut ensin kuntoon ja juhlitaan, sitten lisää, Zephiroth vastasi.
Taccu nyökkäsi ja sanoi:
- Niin. Tulin tässä ajatelleeksi, kun olin tässä kyläni kanssa näin pitkälle päässyt, kun ihmiset olivat vanginneet meidät ja kaksi urheaa seikkailijaa päästi meidät vapaaksi, kunnes saimme laivan haltuumme ja sen jälkeen oli yhtä helahoitoa örkkejä, trolleja ja ihmisiä vastaan, Taccu kertoi tarinansa.
- Tästähän syntyy sota tuosta hyvästä, kun menevät koskemaan naisparkoihin ja varsinkin lapsiin, Zephiroth sanoi vihoissaan.
- Rauhoituppas hetken. Ajatellaan nyt ensin, mitä seikkailijoilla on mukana tullessaan, kun ruemme alamme tehdä mitään, Taccu sanoi rauhallisesti.
- No siinä tapauksessa tuletteko väkenne kanssa palatsiini?, Zephiroth nyökytteli.
- Mitä tapahtui kylälleni?, Taccu kysyi.
- Se tuhottiin ja poltettiin, Zephi vaikeni.
Taccu lähti Zephirothin mukaan väensä kanssa kohti palatsia, vaikka kaikki kalleudet olivat kylänsään poltettu, mutta pääasia oli, että säilyivät hengissä.

E: 11 osassa yritän revittää vähän enemmän kuin puolitoista sivua...

Hyvä Axe!

Minähän en jaksa muokata enää, mutta jaksan kirjoittaa... tästä osasta tuli suunilleen 3-4 sivua

Osa 11.

Vuorien laaksossa oli kolme ystäviään keskustelemassa nuotion ääressä. Lazzu, Dix-Tracys ja illi, päivän tapahtumista.
- Hmm. Mitäköhän muilla joukoillaan on ollut päivällä tapahtunut?, Lazzu mietiskeli maassa makaessaan tikku suussa.
- No jos sen haluat tietää, niin ihmisillä on tullut uusi kuningas. Puolikuolleista en nyt tiedä yhtään mitään, mutta eräs soturi on palannut keskuuteemme. Haltiat ovat hätää kärsimässä ihmisten ja örkkien kanssa. En tiedä, mitä ihmiset ovat aikeissaan tehdä, mutta tästä ei seuraa hyvää, illi mietiskeli.
- Mistä sinä tämän tiedon revit, Lazzu ihmetteli.
- Hänellä on lähteensä, Dix vastasi.
Dix-Tracys pysyi hiljaa, kuten yleensä. Hän ei paljon puhunut muuta kuin jotain jos hänellä oli mielessään. Lazzu, joka hämmästyi ja halusi kuulla illiltä lisää, mutta illi sorkki hiljaa itsekseen kepillä lisää tulta ja heitellen puuhalkoja. Kaverukset pysyivät vaiti, kunnes Lazzu avasi suunsa:
- Mehän voimme käydä tässä vaiheessa kotikylässämme.
- Sen teemme. Dix sammuta nuotio, illi käski Dixin paikalle, joka sammutti pikapuolin nuotion.
Kaverukset lähtivät kävelemään yli laakson, jonne ei ollut pitkä matka. Sen jälkeen tuli vihreähkö metsä, joka kasvo runsaasti. He näkivät kotikylänsä, jonka kaukainen asukas jo tervehtivät heitä, eikä matkaakaan enää ole ollut pitkästi. Vaikka ennestään se on ollut haltioiden paikka, nykyään se on rakennettu uudelleen uuden rodun ohelta. Jonka asukkaat olivat rauhallista kansaa, mutta osasi
tehdä oman työnsä loppuun. Jotkut asukkaat näkivät Dixin, illin ja Lazzun, kun he palasivat retkeltään ja menivät majoitukseensa. Itse asiassa verihaltioilla ei ollut päällikköä, eikä kuningasta vaan nämä kolme hallitsivat, sitä. Muulloin, kun he olivat poissa. Joku sotilas komennettiin kouluttamaan muita ja huolehtivat itsepuolustuksesta kaiken varalta.
Mutta eräänä päivänä aurinko sarasti verihaltioiden keskuudessa oranssit pilvet ja jotain olisi tulossa. Aamu oli koittanut iltaan asti, Dix meni ulos katsomaan mitä se olisi. Taivaalta alkoi tippua kraattereita vihreän liekkien perä jälkeen. Dix lähti kiireisesti herättämään illin ja Lazzun, jotka nousivat pystyyn päivätorkkujen jälkeen ja hämmästelivät:
- Mitä tuo oli, illi kysyi.
- Varmaan jotain aavistamatonta, mikä myös liikkuu, Dix vastasi.
- No mennään katsomaan lähempää, mitä se olisi, Lazzu innostuneesti jo kilpensä, että miekkansa kanssa oli valmis kohtaamaan pahimmatkin oliot.
He lähtivät katsomaan lähempää mitä olisi tulossa. Kunnes kierrettyään kukkulan ja jyrkänteen, he näkivät demonien portin, paholaisten portti tai mikä nyt onkaan. Portista tuli kuin merestä tullut mutantti olio, joka pian sanoi heille:
- Valmistautukaa pahimpaan tulemme pian murskaamaan teidän kylänne, joka pian poistui takaisin porttiin.
- Mehän olemme valmiina, illi vastasi.
He olivat valmiita, jopa portin toisessa päässä olevat ja silloin se alkoi ukkosen ryminästä, vaikka päivä olikin samanlainen kuin ennalleen. Sisään astui joukko hämähäkkejä, luurankoja, ja ison kokoisia demoneja. Illi taikoi salamaa jokaiselle pikku vintiöille, jotka näkivät ja kärventyivät siitä hyvästä, kunnes taas Dix ja Lazzu saivat hoitaa isommat demonit illin edestään. Joukkoja alkoi tulla jo toisen kerran, joka salaman iskettyä ja rymisteltyä taivaalla ja alkoi sataa, mutta eipäs se kaveruksia haitannutkaan, vaikka heidän piti kohdata portista tulevat. Jo toisen perä jälkeen tulleiden joukkojen, demonit sun muut kaatuivat maahan verisinä. Portista alkoi tulla vahvempia vastustajia ja paljon enemmän joten illi käski Dixin ja Lazzun perääntyä taaemmaksi, vaikka kylä oli viitisen kymmenen metrin päässä, heidän oli kestettävä portista tullut. Illi antoi heille yllätys lahjan joukon meteoriitteja joita riitti. Karhut, lumotut puut, lentävät lohikäärmeet murskaantuivat meteoriittien myötä, mutta siltikin niitä riitti toiseen otteeseen, jopa Illi ei sitä jaksanut hellittää joten Lazzu ja Dix saivat hoitaa raakapuolisemmin vastustajansa. He jaksoivat silti, mitä oli luvassa, kun alkoi tulla kookkaampia, ehkä kolme tai neljä metrisiä taureneita, karhuja, demoneja ja härkiä.
- Mitä hel… taureneita? mihin otteeseen niitä tulee?, Lazzu ihmetteli.
- Nyt ei auta marinat! Täytyy kestää nämäkin oliot! Illi huusi.
Illin meteoriititkaan ja salamat eivät riitäneet kaatamaan heitä, mutta illillä oli jotain Lazzulle ja Dixille. Heitti heille juomat, jotka sisältäisivät sisäisen liekin, joka suojelisi heitä:
- Juokaa nämä ja tapetaan ne, illi käski.
Dix ja Lazzu nyökkäsivät ja joivat juomansa. Heille säikkyivät hetken nähdessään, mikä liekki heillä on. Illi selitti, että se on liekki, jonka lähellä olette demoneja, kuolevat noin sanotusti nopeammin. Kaverukset ryhtyivät rytinällä menemään päälle ja illi ei antanut periksi taioissaan ja pisti rytinällä vastaan, eikä myöskään antanut kaksi muuta soturia, jotka lätkivät yksi toisensa jälkeen taureneita maahan. Tuntui kuin menivät junalla sisään. Härät kaatuivat hetkeksi, mutta nousivat näin ollen uudestaan henkiin. Dix tempaisi näiltä jalat alta ja härät kaatuivat siihen paikkaan. Portien joukot alkoivat vähentyä perä toisensa jälkeen:
- Nyt ei luovuteta!, Lazzu riemuitsi.
Ja niin he eivät luovuttaneet senttiäkään. Viimeinenkin taureni oli kaadettu ja Dix kumppaneineen alkoivat olla väsyneitä, mutta illi halusi vahvistaa asian:
- Meidän täytyy mennä portin sisään ja katsoa mikä on tuleva.
- Odotas minä käyn hakemassa meille matka juotavaa, Lazzu janoisena kävi hakemassa.
- Voiko olla, että siellä on se sama mutantti olio, mikä kävi meitä tervehtimässä?, Dix kysyi illiltä.
- Voi, illi vastasi lyhyesti.
- Nyt mentiin, Lazzu tuli takaisin hetken odottelujen jälkeen ja muut kumppanukset menivät porttiin Dixin mentyä ensin.

Portin toisella puolella mentyä läpi paikka oli liekeissä. Suoraa sanottuna kuin olisi manalassa tai hélvetissä. Paikka oli yksi reittinen, joka kiemursi, joka kolkkaan täynnä demoneja ja eläviä kraattereita.
- Noh mennäänkös lapsukaiset?, illi kysyi.
- En malta odottaa, Lazzu miekka käsissään valmiina kohtaamaan demonit ja Dix nyökkäsi.
Näin he marssivat riveittäin kohti demoneita, jotka örisivät merkitsi, että jokin hänen vieressään mahtimiekkansa ja sarvet päässä vihaten jokaista rotua, joka eteensä tuli. Mutta se ei antanut illin, Dixin, eikä Lazzua estää vaan kaatoivat sen hetkessä yhteispelillä. Vuorossa oli kaksi nelimetrisen kokoista elävää kraatteria, jotka liikkuivat ja murskasivat, mitkä eteensä saivat. Illin älykkyydellään ja Dixin, Lazzun tukemallaan he kukistaisivat tämän olion, jonka vastaan saisivat. Dix sai omansa ja myöskin Lazzu, kun Illi pisteli kraattereille salamaansa, jotka näin ollen sitten sortuivat.
- Huh, se oli melkoista kyytiä, Lazzu huokaisi.
- Pahin on vielä edessä, Dix näytti keskittyneeltä.
He jatkoivat pienen tauon jälkeen veden kera kohti eteenpäin. Nähdessään, mitä edessä oli luvassa. Demoneja tai kraattereita ei ollut enää paljoakaan, muukuin laavoista kupli kuumuuden merkitsi, joka virtasi jokina alaspäin. Paikan päällä oli myös mukaan lukien maassa lojuvia luurankoja, jotka Dix aavisti, että he eivät olleet ainoita yrittäjiä, jotka ovat yrittäneet portista läpi.
Pienen etsiskelyn jälkeen vastaan saapui sama olio, joka portissa kävi ja oli kuin odottanut heidän vastaan tuloaan.
- Jaahas näyttää siltä, että te olette ainoat, jotka on päässyt näin pitkälle. Olen yllättynyt, olio sanoi sähisten.
- Me aiomme pistää paikan matalaksi, ettei kukaan pääse portista läpi ja samalla tuhota sinut, illi vastasi.
- Vai niinkö, mutta ethän sinä ole tervehtinyt minun kaveruksiani, jotka voisikin liittyä seuraani hmm?, olio vastasi samalla hinnalla virnistäen.
Paikalle saapui kaksi muuta samannäköistä oliota, jotka tasoittivat lukemat kolmeen kolmeen ja jokainen sai näin ollen vastustajakseen yhden. Kahdella oliolla mukana ollessaan oli luinen miekka ja suuri kokoinen kilpi, mutta Dix ja Lazzu ei lannistuneet. Jokainen katsoi omaa kohdettaan ja siitä taistelu alkoikin. Lazzu otti toisen pullonsa pohjanmaan kautta ja piristi mieltä taistellakseen omaa oliota vastaan. Dix-Tracys vaihteeksi taisteli ilman pullojaan, kun häneltä ne olivat loppuneet, mutta hän oli sen verran taitava, että osasi väistellä tulevat iskut. Illi puolestaan taisteli pääpahista vastaan kepillään ja oliolla oli jousi, jolla ampui jäänuolia, jotka illi havaitsi ja poltti ne ilmasta. Lazzu taisteli mallikkaasti suojaten ja hyökkäen mielipuolisesti vastustajaansa, joka myöskään ei antanut periksi ja yrittäen haavoittaa Lazzua jalkoihin, käsiin ja rintaan. Näin ollen Lazzu sai osumansa käteensä ja olio sähisi innokkaasti osumastaan iskusta, mutta Lazzu raivostui ja ryntäsi kilvellään olion päälle työntäen tämän laavaan, joka sitten suli mukanaan.
Dix kamppaili vastustajansa kanssa väistely tekniikkansa ja yritti, joka väistön jälkeen ja olio sai osumansa. Olio hermostui hetkeksi ja ryhtyi huitomaan Dixiä ylemmälle tasolle eli päähän asti, joten Dix turvautui kilpeensä ja hakkasi sivustapäin, jonka olio ei havainnut. Olio sai pahoita vaurioita, että kaatui maahan ja rupesi sätkimään maassa. Dix-Tracys viimeisteli olion leikkaamalla pään irti muista raajoista ja olio lopetti sätkimisen.
Illi taisteli vastustajansa kanssa tulipalloillaan, mutta joutui suojautumaan myös kivensä taakse ja yritti salamannopeasti pamauttaa samalla mitalla takaisin, mutta epäonnistui piiloutuen kiven taakse.
- Tule ulos sieltä shhhhhh!, olio sähisi ja yritti kimmotella nuolillaan kiven kautta, jotta osuisi Illiin.
Illi mietti hetken, mitä tekisi ja kurkisti uudelleen, mitä olion yllä olisi löytyvän. Hän näki kraatterin, jonka he olivat tuhonneet ja jäi roikkumaan jyrkänteelle, mutta muutaman askeleen päässä oliosta.
- Täytyy jotenkin saada tuo nilkki tuohon kraatteriin niin olisi helpompi, Illi mietiskeli.
Illi poistui kiven takaa ja olio lopetti ammuskelemisen hetken. Illi siirtyi sen verran vasemmalle sivuaskeleiden kera, että olio menisi suoraan kraatterin alle ja onnisti.
- Viimeiset sanat ennen kuolemaasi?, Olio kysyi tähdäten jousellaan.
- Ei ole, Illi vastasi lyhyesti.
Olio päästi nuolensa irti ja illi kerkesi viime tipassa pallon taikoa pamauttaa suoraan kraatteriin, joka tipahti olion päälle, mutta sai näin ollen osumansa. Illi parkaisi kivusta ja tuntui kylmältä.

Dix ja Lazzu tulivat apuun kukistettuaan omat olionsa ja illi istui levottoneena kiven vieressä.
- Kaikki hyvin Illi?, Lazzu kysyi.
- On. Kah, kunhan sain osuman vatsaani, illi parkui kivusta ja Lazzu ryhtyi tukemaan Illiä.
Paikka rupesi sortumaan.
- Meidän on päästävä täältä ulos. Paikka näyttäisi sortuvan, Dix sanoi.
Kaverukset nyökkäsivät ja menivät samaa reittiä kiireesti askel askeleelta porttia kohti. Katolta alkoi tipahdella kiviä, jotka oli melkoisesti osua illiin, mutta siitä huolimatta jatkoivat matkaansa. Matkassa oli pikkusen isompi jyrkänne. Dix hyppäsi ensin, näki portin ja kiireesti antoi antavan kätensä illille, joka olisi seuraava. Lazzu nosti illin Dixin luo ja sai otteensa illistä. Illi parkaisi tuskissaan, mutta oli mukana. Lazzu hyppäsi näyteliäästi heidän luokseen ja nyökkäsi jatkaakseen matkaan. Paikka alkoi sataa kiviä ja matkaa oli portille muutama metri tai askel. Kiviä satoi heidän vierelleen ja kiiruhtivat vauhtiansa. Dix kantoi illin mukanaan portin läpi ja Lazzu hyppäsi mukanaan. Paikka sortui viime tipassa silloin, kun Lazzu hyppäsi portista ulos, mutta heidän pitää kantaa Illi sairasvuoteelle asti. Yhdessä he kiirehtivät askel askeleelta ja muut verihaltiat näkivät kuinka Dix ja Lazzu kantoivat illiä mukanaan ja veivät hänen sairastuvalle. Sairastuvan hoitaja ryhtyi heti tutkimaan illiä mihin osui ja näki osuman kokonaan olevan kylmä. Hän pisti yrttilehtiä osuneen haavan kohdalle ja sanoi rauhallisesti Lazzulle:
- Näyttää siltä, että ystävänne paranee pikapuolin.
Lazzu nyökkäsi merkitsi ja katseli loukkaantunutta illiä. Dix jäi heidän seurakseen sairastuvalle.

Näytti siltä, että sankarit eivät huomanneet illan koittaneen aamuksi heidän seikkailtuaan portin toisella puolen ja illi heräsi vuoteeltaan. Lazzu havaitsi illin heräävän ja kysyi:
- Oletko kunnossa?
- Olen, olen, mutta minulla olisi jotain jatkoa seikkailullemme, Illi virnisti.
- Taitaa liittyä, jotenkin puolikuolleisiin, Dix kysyi.
- Kyllä, mutta sitä ennen otamme ensin mukaamme jotain evästä, että jaksetaan matkaan, illi nousi vuoteeltaan sanoen.
Lazzu kävi hakemassa runsaasti evästä leipää, muonaa ja vettä, mitä nyt löysikään ja Illi kumppaneineen näytti olevan valmiina nyökäten. Illi johti heitä kepin kanssa takaisin metsään, mihin he olivat menneet puolikuolleiden laaksoon. Viimeinen kyläläinen näki heidän menonsa ja toivotti:
- Onnea matkaan.
Sankarukset katosivat metsään illin johdolla.

E: Osa 12 mietiskellessä

Hyvää työtä Axe!
Miten te tyypit oikei osaatte/jaksatte kirjottaa näitä?
Muaki voi käyttää niis tarinois...

Anteeksi Axe ja Dix sain kaverilta eilen 5 pokkaria Full Metal Alchemistia joten luen niitä nyt kieli poskella myöhemmin tulen kyllä kommentoimaan tarinoitanne. Axe kiitos roolista jota en vielä tunne.

minua saa käyttää kaikissa tarinoissa

Hienoa Axe!

Sain sitten ihan kunnon roolinkin tarinassasi , kiitoksia vaan!