Noniin... 14 osa jäi ultra lyhyeksi, mutta olin kirjoittanut 3 muutakin koulussa... nytten tässä mietin kirjoitanko nyt 17?? vai huomenna? hmm... mutta kirjoitan silti kritiikistä huolimatta...
Osa 14
Tumppa ja TommyH matkustivat, vaelsivat ja kävelivät kylissä, kaupungeissa ja metsissä etsien ihmiskunnan linnoitusta, jossa Jso0 kumppaneineen asustaisi. Heidän joutui piiloutumaan huppuihinsa, nimittäin ihmiset oli määrätty vangitsemaan haltiat, jotka nähtäisiin. Joutuivat kiertelemään kujilla ja metsissä, ettei heitä nähtäisi. Vartioita kulki, joka otteeseen etsiskelemässä tunkeutujia saarelle tai muita rikollisia, mitä nyt huomasivatkaan. Tumppa ehdotti majoittumista läheiseen baariin, jonka huomasi kulmauksessa. TommyH nyökkäsi. He kulkivat kapakkaan, jossa oli baarinpitäjä heille sanoen:
- Mitä saisi olla?
- Tarvitsemme yösijaa, TommyH vastasi.
- Jaahas sehän järjestyy, baarimikko puhdisti hetken pöytää ja antoi heille huoneen.
Tomppa seurasi Tommy mukanaan huoneeseen, jonka baarimikko oli opastanut.
- Noh, tässä se sitten onkin, baarimikko sanoi puhdistellen päätään ja poistui.
Haltiat tutkiskelivat huonettaan, joka ei ollut iso, rähjäinen ja haisi jonkin verran. Muuksi vaihtoehdoksi ei jäänyt kuin oleskella huoneessa jonkin aikaa.
- Pah, turhaa tännekin tultiin. Mennään sinne linnaan katsomaan, mitä se sisältäisi. Olen niin innoissani siitä kerran, Tomppa harmitteli.
Tommy ei sanonut mitään, muuta kuin nyökkäsi merkitsi.
He lähtivät ulos. Baarimikko ei välittänyt heistä. Oli keskiyö, kuu paistoi taivaalla ja lähtivät juoksuun kohti linnakkeiden muuria.
Muurien luona, he näkivät vartijan, joka seisoi tappisuorassa liikahtamatta. Uninen vartija siristeli silmiä ja Tommy alkoi toimia hiiviskellen pimeyteen. Hetken päästä oli vartijan takana ja pamautti tämän tajuttomaksi kivellä. Hän nyökkäsi Tompalle merkitsi: reitti selvä.
Tomppa tuli piilostaan ja sankarukset lähtivät linnaan. Linnan ulkopuolella ei ollut paljon vartioita. Nimittäin niitä ei tarvinnut yöaikaan paljoakaan, vaikka tiedettäisiin, että puolikuolleet pitävät yöstä ja mitä muitakin yöllä olisi tulossa. He eivät nähneet ketään ja livahtivat ovesta sisään.
Jopa linnan sisätiloissa ei ollut paljon väkeä. Muutama kynttilä loisti merkitsi pimeydestä ja Tomppa, Tommy mukanaan hiiviskelivät paikkoja etsien Jso0ta ja velhoa ilkeistä suunnitelmistaan. Heitä onnisti, he näkivät kuninkaansalin ja näitten keskustelun velhon johdolla ja piiloutuivat pylväitten taakse.
- Niin kuninkaani, olen ajatellut asiaa, että jos pyytäisimme pahuuden portista pahimman voiman, mikä maanpäällä olisikaan. Saisitte mullistavat voimat, jolla voisitte tuhota kokonaisen armeijan, velho silitteli partaansa.
- Kiintoisaa. Voisin toteuttaakin suunnitelmasi, jos homma kääntyy päälaelleen sodassani, mutta entäs hyvät ystäväiseni örkki Sanski ja tauren Kongi tuumivat sotasuunnitelmastani.
- Olen mukana, Sanski kohautti rintaansa kuninkaan pyynnöstä.
- Aina valmiina, Kong teroitteli mahtikirvestään, joka oli kahden metrin korkuinen ja muun muassa itsekin sen pituinen.
- Tästähän tulee pahat paikat, Tommy kuiskasi Tompalle.
- Niin tulee, vastasi takaisin.
-----------------------------------------------------------------------------------
Osa 15
Kun keskustelu päättyi Jso0n ja velhon välillä. Tommy päätti sanoa Tompalle.
- Nyt, kun olemme kuulleet heidän suunnitelmansa, voimme häipyä täältä tunkkaisesta linnasta.
Tomppa hyväksyi Tommyn pyynnön ja he hiiviskellen matalana uloskäyntiä, mistä he ovat tulletkaan.
- Pahus! Tiemme on suljettu, mistä tulimmekin!, Tomppa kirosi.
- Hetkinen, mitä jos menisimme tyrmän kellariin. Siellä voisi olla varauloskäynti, Tommy ehdotti.
- Hyvä idea. Ei muuta kuin menoksi.
He palasivat takaisin keskustelupaikalle ja kääntyivät kellarin suuntaan, missä eivät olleet vielä käyneet.
Ovi narisi äänekkäästi, mutta vartijat eivät kuulleet sitä, koska ne olivat kaukana muissa vartiointipaikoissaan. Kaverukset jatkoivat portaita hitaasti ottaen askeleitaan, etteivät vartijat kuulisi heidän tulonsa. Portaita riitti lukemattomin, kunnes TommyH havaitsi edessään nukkuvan vartijan sellien vieressään. Tyrmissä makasi, nukkuivat tai istuskelivat haltijarotuiset ja ihmiset, mukaan lukien itse HokkaiDo. Tommy päätti nopealla tempaisullaan napsauttaa vartijan pään seinään, joka kolahti äänekkäästi, mikä kuuluisi linnantiloihin asti.
- Kukas sinä olet?, HokkaiDo kysyi.
- Olen TommyH, Druidi ja tässä on toverini Tomppa jousensa kanssa. Tulimme pelastamaan teidät poikanne pahuudesta. Poikanne yrittää suunnitella jotain pahaa kansalleen. että kokomaailmalle. Luultavasti myös tehnyt sopimuksen Örkkien ja Taureneitten kanssa, Tommy kertoi.
- Hyvä tavaton! Meidän täytyy pyytää vanhalta ystävältäni Zephirothilta apua, jos vain vielä vastaa pyyntööni, HokkaiDo tokaisi.
- Mutta nyt. Avaa tämä selli ja päästä kansani vapaaksi. He tulevat mukaani ja minä tiedän, missä sijaitsee varauloskäynti myös, HokkaiDo sanoi kiireellisesti.
Tommy tiirikoi kynsillään lukon auki.
- Äkkiä nyt! Meillä ei ole paljon aikaa tuhlattavana. Vartijat metelöivät portaissa jo, Tomppa huusi jousensa kanssa, kunnes tyrmän ovi aukesi. HokkaiDo juoksi kaapille, jossa sijaitsi haarniskansa, miekkansa ja kilpensä. Puki ylleen ja Tomppa ryhtyi ampumaan jo ensimmäisiä vartioita, joita vastaan näki. HokkaiDo liittyi taisteluun ja sanoi Tommylle:
- Nopeasti! Aukaise muutkin tyrmät, että he pääsevät vapaaksi ja johdata heidät tuosta ovesta ulos, HokkaiDo osoitti varauloskäynnin suuntaan. Hakkasi miekallaan oman alaisiaan hengiltä miekallaan, mutta tottelevat nyt Jso0:ta.
Joka toisensa jälkeen Tommy sai ovet auki. Väkeä alkoi tuppaantua käytävälle.
- Emme voi pidellä heitä enää kauaa, Tomppa, joka venytteli nuoliensa kanssa yhä uudelleen ja uudelleen, survoen nuolillaan vartijat kuoliaiksi.
Tommy kiireellisesti juoksi ovelle, aukaisi tämän ja näytti tietä, minne mennä.
- Näytän teille tien satamaan, Tommy sanoi vankien läheisyydessä, jotka ymmärsivät melkein, mitä oli kyseessä, kun olivat itsekin kuulemassa.
- Lähdetään täältä! Tomppa huusi HokkaiDolle.
- Ihan pieni hetki. Koitan ensin saada kimpustani nämä rääpäleet, HokkaiDo viilsi vartioita ja lähti seuraamaan Tomppaa, joka lähti Tommyn perään.
HokkaiDon ja Tompan saadessaan Tommyn kiinni. Ryhtyivät opastamaan HokkaiDon väkeään satamaan, joka heidän onnekseen kääntyi ja löysivät laivan satamasta. HokkaiDo komensi kiireellisesti osa miehistä irrottamaan laivan satamasta. Tomppa tähysteli laivasta käsin, missä joukkoja olisi tulossa peräänsä ja sanoi:
- Sieltä ne tulevat!, jossa oli tulossa massoittain sotilaita, kaapaten lapsia vangeikseen. Tommy näki tilanteen ja raapaisi yhtä ihmissotilasta selkään, joka huusi kivusta, kaatuen maahan verisenä. HokkaiDo jäi seisoskelemaan satamanlaiturille, että kaikki väkensä pääsisivät turvallisesti laivaan.
- Selvä voimme lähteä, Hän napsautti sormeaan ja osa miehistöstä laskivat purjeet laivan ylle, joka lähti viemään laivaa kohti toista saarta.
Laivalla oleskellessa TommyH, Tomppa ja HokkaiDo puhuivat kaikenlaisista löpinöistä.
- Tiedätkö sinä Zephirothin? Tomppa osoitti uhkailevasti HokkaiDolle.
- Tiedänhän minä. Kuka ei tietäisi? Se onkin kysymysmerkki, mutta en lähde murehtimaan sitä, vaan murehdin, olisiko miehistöäni enää hengissä toisella saarella örkkien keskuudessa.
- Mutta tiedän kaksi lojaalista ritariani, jotka palvelevat kuningasta iät ja ajat. Zeldmaster ja TaiZuuni. Pahoin pelkään, että toinen olisi menettänyt henkensä, HokkaiDo tarinoi.
Laiva riitti puhetta, eikä hetkeäkään hiljaista. Oli riitoja, vastoinkäymisiä, vihaa, surua, rakkautta ja iloa moneen otteeseen. Päivä koitti iltaan asti. Tuuli tyyntyi hetkeksi. Oli auringonlaskun aika ja sitä jäivät monet katsomaan, ensimmäistä kertaa nähdessään oikein kunnolla, vaikka he olivatkin nähneet sen ennenkin, mutta eivät selvästi ja rauhallisesti.
Puinen laiva saapui satamaan ja miehistö köytti laivan laituriin asti, nosti purjeet ylös ja nostivat sillan. Kumppanit marssivat HokkaiDon johdattamana kohti Zephirothin palatsia, jossa Taccukin odotti Tumppaa ja Tommyn tärkeää viestiään, joka liittyi Jso0hon, velhon auttamana pahuuksiltaan.
He saivat vastaansa ihmisjoukon, jossa yksi ritareista erottui selvästi muista, joka oli valkoinen ja otti vastaan HokkaiDon ystävällisesti.
- Kuninkaani, kuinka ollakaan, mikä teidät tänne toi tullessaan?, kysyi ritari.
- TaiZuuni ystäväiseni. Jso0lla on pahat suunnitelmansa ja toivon, että tulisit mukaani, kohti vanhan ystäväiseni puheille, HokkaiDo sanoi rauhallisesti.
- Kuten haluatte kuninkaani, mutta Zeldmaster menehtyi erään haltian taistellessa meitä vastaan, kun meidät oli määrätty tänne asti tulemaan, jonkun tehtävän vuoksi. Tappamaan haltioita ja ihmisiä? En kestä sellaista tapaa uudelta kuninkaalta, ennemmin tulen teidän mukaanne kuin palvelisin poikaanne, TaiZuuni kertoi uskollisuuttaan HokkaiDolle.
- Loistavaa. Onko sotilaitasi enää paljon hengissä? Hokkaido kysyi.
- Toivon niin. Mutta miehistöni ovat osa janoisia ja tahtoisivat lepoa matkaltaan, teidän korkeutenne.
- Entä örkit ja taurenit??
- Äh, en luota niihin penniäkään. Ne ovat saastaisia, likaisia ja mitä muita ovatkaan. Joten lähdin miehistöni kanssa *retkelle* kauas niiden luota, eikä sen kuulemmin löytänyt sotilaitani, kunnes te saavuitte keskuuteeni, teidän korkeutenne, TaiZuuni kertoi kuninkaalleen.
Hän liittyi seuraan sotilaittensa kanssa, jotka olivat ensin epävarmoja haltioita kohtaan, mutta joukossaan oli joukko ihmisvankeja, joihin olisi tehty pahanlaatuisia kokeita, joita ei voisi uskoakkaan, mutta HokkaiDon komentamana komensi miehistön suojelemaan kansaansa demoneilta, örkeilta ja miltä muiltakin roduilta.
Matka oli taasen rauhallinen ja metsäinen, joka johti haltioitten keskuuteen. He lähestyivät palatsia, jossa muut odottivatkin. Haltioiden vartijat olivat vain ihmeissään hetken ja pysäyttivät väen hetken.
- Seis! Minne teillä on matka? yksi vartioista pysäytti heidät.
- Kaikki hyvin. Nämä ihmiset ovat olleet vankeja ihmislinnoituksessa ja pelastimme heidät äsken sieltä. Tahtoisimme päästä Zephirothin puheille, nimittäin olisi tärkeämpääkin asiaa, Tomppa kertoi vartijalle, joka nyökkäsi ja siirtyi sivuun.
Matka jatkui kohti palatsin oven suulle asti ja HokkaiDo viimein sanoi kansalleen:
- Vihdoin olemme perillä. Levätkää! Nauttikaa paikanoloista, kun voitte. Haltioita ei tarvitse pelätä, he ovat ystävällistä kansaa ja ovat olleet toivottavasti moneen otteeseen ihmisten kanssa.
Väki erottui haltioitten keskuuteen ja yhdessä HokkaiDo, Tumppa, Tommy, TaiZuuni, marssivat palatsin ovien sisään Zephirothin keskuuteen.
--------------------------------------------------------------------------------
Osa 16
Palatsin sisällä Taccu ja Zephiroth odottivat turhautuneina, kunnes ovet aukesivat ja sankarukset marssivat sisään Zephirothin keskuuteen.
- Ystäväiseni! Mikä teidät tuo tänne tullessaan?, Zephiroth kysyi.
- Keisari. Minä ja Tommy olemme lähteneet tukimaan ihmislinnan suunnitelmia ja näimme, että ihmiset uuden kuninkaan johdolla saaneet liittolaisekseen örkit ja taurenit.
- Voihan turkasen muna sentään, mitä olevat menneet tekemään, Taccu potkaisi pylvään edestään purkaessaan vihaansa.
- Mutta nämä kaksi pelastivat minut tyrmästä ja ajattelenkin, että meidän pitää ryhtyä toimenpiteisiin, HokkaiDo tuumaili.
- Sotaan! Taccu karjaisi vieressä.
- Eipä siinä muuta vaihtoehtoja jääkään muu kuin sotaan, mutta onko teillä tarpeeksi vahvistuksia, mitä saitte ihmisiltä? Zephiroth kysyi.
- Vain muutama, mutta ovat aseenkantokykyisiä, TaiZuuni sanoi lyhyesti.
- Sepä sääli. Mutta silti meidän täytyy ryhtyä toimenpiteisiin, kuten HokkaiDo äsken sanoikin. Onhan meillä sentään sankarit keskuudessamme, Keisari virnisti muille.
- On, On. Maltan tuskin odottaa pamauttamalla muutaman ihmisen kuin tennispallon, Taccu pamautti ruukun mennessään, joka melkein osui haltiavartijaa päähän, joka oli aivan liikkumatta.
- Kuten näemmekään, haltijat ovat pelottamattomia kuolemaan saakka, mutta jos homma näyttää hankalalta, heidän sisällään on sisäinen pelko, mutta eivät näytä sitä tunteellisesti esiin, Zephiroth selitti sormillaan.
He keskustelivat valmiiksi sotastrategiansa tulevan sodan alkamiseksi.
Samaan aikaan puolikuolleiden raunioissa...
- Tässä ei ole mitään järkeä, Amarant ihmetteli lappusta kädessään ja jatkoi.
- Tämä viesti on tullut Axelta, jossa sanotaan, että edessään on tulossa sota, johon heidän on mukaan tartuttava ja hyökätä joukoillaan sivustaan ja näin ollen itse pääsevät livahtamaan taakse kohti linnan uumenia, Amarant luki lappusta.
- Mutta silloinhan saan kostoni, Mustamiekka hymyili kuolettavasti.
- Äläs hoppuile, Amarant nosti sormensa.
- Tässä lukee myös, että älkää näin ollen tappako ihmisiä tai haltioita matkanvarreltaan. He aikovat ryhtyä sotaan Jso0ta vastaan. Jolloin te annatte auttavan kätenne. Jos haluatte tietää keltä olen kuullut tämän on: Bloodbrother. Palaan luoksenne pian kuin mahdollista.
Axe
Amarant meni hetken hiljaiseksi pudottaen lappusensa. Shodow-Angel tuumi:
- Hmm, jos tuo on totta niin ryhdytään hommiin. Minä voin johdattaa zombit, hämähäkit, torakat ja muut auttamaan haltioita sodassaan.
- Uskoisin, että meillä on jo tarpeeksi tekemistä kansallamme, kun olemme taistelleet demoneja ja kraattereita vastaan, illi tokaisi muille.
- Ei huolta. Ettehän ole vielä nähneet, mitä osaan sh-sh-sh-sh-sh-shhh, Shadow-Angel nauroi sähisten.
- Selvän teki. Veera voit tulla mukaamme jos haluat, Amarant sanoi.
- Sehän käy. Ei minulla ole muutakaan paikkaa, minne mennä, mutta onhan Axen veljen mökki Claudella tuolla jossain, jonne en muista enää, miten sinne mentiin, Veera hihitteli.
Näin ollen puolikuolleet ovat vastanneet pyyntöön ja liittyneet mukaan sotaan, joka olisi edessään.
E: Jos keksin
Migou tarinaa jälkeenkinpäin niin kyllä...
Tai toinen vaihtoehtona on, että nappaan nimiä täältä, jotka vielä eivät ole olleet tarinassani seuraavaan osaan