Juuri ja juuri ennen deadlinea...
Pientä arvostelua edes, pyydän.


City of Pain -Part Seventeen


Kolme televisiomonitoria huudatti samaa uutista eri kanavilta.
-... Vankilapako Cityn erityisvankilasta! Aseistettu mies hyökkäsi varoittamatta urheiden poliisimiesten kimppuun ja tappoi perheelliset isät julmasti sekä vei vankilasta useista murhista sekä Modetalon räjäytyksestä epäillyn Latorin muassaan. Kaupungin poliisivoimat ovat ilmoittaneet voimaan tulevasta yöllä liikkumiskiellosta, jonka avulla mahdollisesti saataisiin rikolliset kiinni ennen kuin he pakenevat kaupungista. Uskomme saavamme lausunnon poliisilta piakkoin...
Kaupungin pormestari Antti 91 sammutti televisiot ja palautti takaisin kuvaan valvontakameran ottaman kuvan, jossa näkyi tummassa nahkatakissa oleva mustaihoinen mies. Hän pyöritti paksua sikaria suussaan kielellään samalla kun hänen henkilökohtainen avustajansa kelaili kuvaa edestakaisin.
Jokin miehessä oli tuttua. Erittäin tuttua.
- Pysäytä! Hän murahti Viinerille ja laski viinilasinsa omalle työpöydälleen, joka oli tehty harvinaisesta Väli-Amerikan punapuusta. Pöydällä oli kuvia hänen vaalivoitoistaan sekä ylistäviä lehtileikkeitä hänen jo 15 vuotta kestäneestä pormestarinvirastaan.
- Tarkenna tuota kohtaa! Hän sanoi osoittaen laserkynällään jättiläismäisen taulutelevision ruutua.
Viineri teki työtä käskettyä ja muutamalla hiirenklikkauksella hän sai vaaditun kuvan suurennettua 140-prosenttisesti ja tarkennettua sen selvään muotoon.
- Kestää vielä pieni hetki, kun tietokone kalibroi...
Antti 91 käänsi hitaasti päätään ja loi katseen, joka kertoi Viinerille, ettei enää sanakaan.
Ruudulla kävi tiheä vilinä, kun pikselit asettuivat vaadituille paikoilleen.
Heti kuvan ilmestyttyä ruudulle pormestari Antti 91 tiputti savuavan sikarinsa suustaan kalliille intialaismatolle ja alkoi vavista kauttaaltaan.
- Sir? Onko jokin hätänä?
- Ei. Ei ole. Hyvää työtä, hanki kaikki tiedot tuosta tyypistä ja anna hänen sekä sen kytän tiedot "pojille". Jätä minut rauhaan nyt.
- Hyvä on! Viineri vastasi kuuliaisesti, otti tietokoneen ja poistui huoneesta koordinoimaan poliisivoimia sekä jakelemaan haluttuja tietoja lehdistölle.
Antti 91 katsahti vielä ruudulle jäädytettyä kuvaa, kunnes sammutti sen kaukosäätimellä.
Hän käveli työpöydälleen ja tarttui viinilasiinsa. Hän katsahti lasiinsa kuin se sisältäisi mahdollisesti myrkkyä ja haistoi sitä muutaman henkäyksen sekä lisäsi varmuuden vuoksi sekaan vaaleaa pulveria pienestä pullosta. Hän käveli virkahuoneestaan toiseen huoneeseen, makuuhuoneeseensa. Hän pesi kasvonsa lavuaarissa, pyyhki ne ja katsoi peilikuvaansa itseään arvioiden. Hän näytti vanhalta, rypyt peittivät kasvot ja silmien valpas tuike oli ajan saatossa muuttunut väsyneeksi ja kyllästyneeksi.
Yhtäkkiä hänen näki peilissä jonkun ikkunan edessä tuijottamassa häneen. Hän kaivoi revolverin viereisestä pöytälaatikosta käteensä ja kääntyi ympäri. Ikkunan edessä ei kuitenkaan ollut ketään.
Hän veti muutaman kerran henkeä ja päästi helpottuneen sihahduksen. Samassa hänen korviinsa kantautui lapsen kirkunaa. Hän nosti päänsä ylös ja vilkuili ympärilleen hermostuneesti. Ääni yltyi yltymistään ja hän tunsi kuinka sydän löi kiihkeästi hänen rintaansa. Hän tarttui oikealla kädellään rintaansa yrittäen taltuttaa raivoavan sydämensä.
- Lääkheeeni... Hän mumisi yrittäen nousta ylös, mutta hän vajosi polvilleen. Kivusta huolimatta hän ryömi kohti pöytälaatikkoa ja tarttui keskimmäiseen laatikkoon sekä nappasi esiin valkoisen purkin.
Viimeisillä voimillaan hän riuhtaisi lääkepurkin auki ja nielaisi kolme pilleriä. Hän terästi mielensä ja pakotti itsensä kestämään kouristukset. Hetken päästä ääni oli loppunut ja hänen sydämensä oli rauhoittunut. Hän otti lasin kylmää vettä ja kävi makaamaan suurelle tyynypeitteiselle sängylle sekä veti samettipeiton yllensä. Hänen aivoissaan velloi lapsen ääni ja tutun miehen kuva. Murheellisessa mielessään hän ajatteli näitä kahta, kunnes hän nukahti ja näki unta menneisyydestään. Unta hiljaisesta illasta, jolloin häntä vastustanut demokraattiperhe tapettiin taloonsa ja hän jätti toisen pojista eloon, pojan joka kulki nimellä Bloodbrother.


Ed: Pienet muokkaukset...
Ed2: Toisetkin...
Ed3: Tarinan puutos korjattu.

Ompas siinä tekstiä....

Lainaus:18.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti hyvän tarinan:
Juuri ja juuri ennen deadlinea...
Pientä arvostelua edes, pyydän.


City of Pain -Part Seventeen


............

Loistavaa!!
Hyvin kerrottu tarina.

ÄÄÄkl!

Unohdin erään tärkeän lauseen tarinasta...
* Painuu muokkaamaan*

Ai että puuttui lause!
ÄÄÄk!
*Painuu lukemaan uudestaan*

Sain bändiharkkojen aikana aivan mielettömän inspiraation tarinaan.
Nyt tarvitsen muutaman ehdokkaan seuraaviin rooleihin, HUOM! jos haluatte paikan, sendikää YV:tä, ja kertokaa miksi juuri SINÄ haluat siihen. Noei.
Vaan haluaisin että roolit, joista annan pienen selostuksen, kuvaisi jotenkin asemaasi tai mielipiteitäsi täällä PP:ssä.
Tarvitsen nyt aluksi:

Saarelle hallitsijan, eli siis kuningasluokkaa:
Jonkun rähmäkäpäläisen varkaan:
Ärjyvien Pelimanninen(yhtye) Manageri: Donkey_Kong

Mutta jos muut haluavat mukaan, niin antaa tulla vaan, keksin teille kyllä paikan ennemmin tai myöhemmin.

Ärjyvien Pelimannien kokoonpanoksi kaavailin seuraavaa:
-Raat0, Solisti
-liivatesukka, Haitari
-cuckaracha, tuplapedaalit
-Kickbox, E-kielen rämpyttäjä, hän ei halua melodiaa
-Latuman, kakkos-solisti, "croooling iiin maii skiin"
-Ozwaldo91, imitoi suullaan bodom-tyylisiä tiluliluja

En ole kyseisiltä henkilöiltä vielä mitään kysynyt, enkä taida edes aikoa. Toivottavasti harhautuvat tälle topicill jonain päivänä.

EDIT: Korjauksia.

Pääsenkö tarinaan mukaan.

Lainaus:19.03.2006 Girby kirjoitti:
Pääsenkö tarinaan mukaan.

Pitää katsoa. Ja perusteluja kaivataan, 9. viestillä ei paljoa kehuta.

Mää voisin olla pelimannien manageri...

Lainaus:19.03.2006 Donkey_Kong kirjoitti:
Mää voisin olla pelimannien manageri...

Selvä siis, huomautan vielä että osuutesi ei ole niin yksi-oikoinen miltä näyttää.

Hehee, hienoa etten sanoisi.

olisi hienoa jos mahtuisin roudarin virkaan

Uppia *******!


Tämä aihe vajoaa aivan täysin!
Nyt tarinoimaan, HETI!

Suoraan sanottuna = Ei jaksa kirjoittaa selittämättömistä syistä

Minun nimeä voi käyttää vapaasti.

Seuraava osa City of Painia tulossa. Numerona 18

Lainaus:25.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Seuraava osa City of Painia tulossa. Numerona 18

Anna palaa!Näppäimistö syyhyämään ja seuraavaa mestariteosta tänne!

Eääsenkö mukaan pieneen sivuosaan?

Lainaus:25.03.2006 veska kirjoitti:

Lainaus:25.03.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Seuraava osa City of Painia tulossa. Numerona 18

Anna palaa!Näppäimistö syyhyämään ja seuraavaa mestariteosta tänne!

Eääsenkö mukaan pieneen sivuosaan?

Sinun osasi on vasta hamassa tulevaisuudessa, eli arviolta osissa 24-26 jos oikein muistan

Pistä mut listalle kans

Tulipa tehtyä lyhyt (ja huono), koska en jaksanut vääntää kolmisivuiseksi tahi keskeyttää seuraavassa actioni kohdassa. Jatkunee osalla 19 huomenna...

City of Pain - Part Eighteen


Lator tunsi päänsä jyskävän kuin höyryveturi. Hän piti silmänsä kiinni vielä hetken, jotta ei tarvitsisi herätä jälleen pahaan maailmaan. Hän alkoi tuntea varpaitaan, ne heiluivat kuin pienet lapset pellolla leikkimässä. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja avasi silmänsä.
Hän oli pimeässä huoneessa, tutussa huoneessa. Jossain kaukana kuului kaukainen mutina:
- Ei huolta Lator, pääset kyllä pois täältä. Ääni kuulosti kuin se tulisi läheltä, mutta kumminkin kaukaiselta, kuin toiselta puolelta maapalloa.
Yhtäkkiä pimeydestä kuului narinaa ja keskelle pimeyttä ilmestyi valoa hohkaava ovi.
Hän käveli ovelle ja työntyi sisään.
Hänen levoton mielensä laantui oitis, jokin tuntui tutulta. Hän katseli ympärilleen hämyisellä kadulla, kunnes kiinnitti huomionsa ruskeatakkiseen naisellista olemusta huokuvaan hahmoon, joka seisoi kadun ainoan toimivan katulampun valossa. Latorin kurkkuun nousi pala. Hän näki uudestaan sen saman illan, jolloin hän hylkäsi Hanzqun sen sijaan, että olisi ottanut tämän mukaansa, mennyt naimisiin tämän kanssa ja saanut perheen. Perheen, jota hänellä ei ikinä ole ollut. Lator pysytteli näkymättömissä, vaikka arvelikin, ettei sillä olisi väliä vaikka hän näkyisi. Hän tarkasteli suruissaan elämänsä rakkautta, joka odotteli hämärässä illassa kaksi tuntia, kunnes poistui sateeseen itkien.
Lator katsoi hänen peräänsä hetken ennen kuin käänsi selkänsä. Silloin hänen silmäänsä pisti eräs yksityiskohta: mustatakkinen mies katseli Hanzqun lähtöä tiiviisti. Lator pinkaisi juoksuun kohti autoa, joka jyrähti käyntiin ja ajoi katua pitkin pois. Hanzqua seuraten. Lator juoksi muutaman askeleen auton perään, mutta hän tiesi mitä seuraavaksi oli tapahtuva. Sinä aamuna toinen maaliskuuta 1989, hän ajoi virka-autollaan Hanzqun kotiin kukkakimppu kädessään aikoen lepyttää tämän edellisiltaisesta mokauksestaan. Kovinkaan mukavana yllätyksenä talossa olivat Hanzqun vanhempien ruumiit verisessä lammikossa keittiössä ja talossa vieras mies aseineen. Miehellä oli huppu, eikä häntä saatu kiinni tuomittavaksi kaksoismurhasta. Hanzqua ei näkynyt enää sen jälkeen.
Yhtäkkiä auto heittelehti ylös ja alas Latorin pomppiessa autossa kuin räsynukke.
- Oletko kunnossa, Lator? Bloodbrother murahti ajajan paikalta kolhiintuneelle ja yltäpäältä mustelmilla olevalle Latorille.
- En kiitos sinun ajotaitojesi! Hän murahti ja työntyi takapenkin lattialta etupenkille.
Mihinkäs me olemme menossa?
- Satamaan! Käskin Icecapin viedä Hanzqun sinne.
- Matkaan, hei hepo huima! Lator huusi, työnsi asekätensä ikkunasta ulos ja ampui ilmaan.
- Mitä vittúa? Oletko ihan sekaisin? Bloodbrother sanoi tälle ihmeissään.
- En! Olen totaalisen sekaisin. Lator vastasi ja vaipui tajuttomuuteen.
- Kovat juhlat siellä linnassa nähtävästi…Bloodbrother murahti hiljaa itsekseen, samalla kun kääntyi sataman suuntaan.

Olen pahoillani poissa oloni tahden Anime vei vähän liikaa aikaa ja on vieläkin kesken siis Fullmetal Alchemist mahtava sarja ja muutenkin, mutta nyt yritän repiä aikaa myös tarinoillennne Dix tekstisi on nykyään erittäin laadukasta. Kysymys oletko lukenut Douglas Adamsin Linnunrata? Siinä on huumoria jota rakastan yli kaiken ja värittäisi tarinoita huomattavasti tarkoitan siis tulevia Painin jälkeen. Jatka samaa rataa ja Anteeksi vielä kerran.

Pirkule kun on hyviä tarinoita täällä myöhästyin jopa perjantaina koulusta ku jäin lukemaan Dix:in tarinoita.

Hyvä tarina Dix!

tahtoo mukaan.

Dodi nyt on Fullmetal katottu eli aikaa on joten Dix...
*wink wink*