Lainaus:27.03.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Dodi nyt on Fullmetal katottu eli aikaa on joten Dix...
*wink wink*

Jee...

Tarinoin jossain vaiheessa tällä viikolla. Koeviikot alkaa, joten on aikaa tehdä tarinoita (ketä oikeasti kiinnostaa lukea kokeisiin)

Aloitan uuden stoorin. Halukkaita? Tosin joudun vähän karsimaan halukkaista ja valitsemaan sellaisia ketkä ei ole edes erikseen pyytänyt ( ). Otan sellaisia nimiä jotka sopii siihen osaan ja tarinaan.

The Children of Light

Luku 9

Lazzuun ei kannattanut todellakaan jäädä seuraamaan tilannetta. Hänen oli paettava niin pian kuin mahdollista. Hän katsoi taakseen ja huomasi, että Icecap ja Emily seurasivat perässä. Sitten hän juoksi tien reunassa kököttävän auton luokse, iski ikkunan rikki ja avasi oven. Hän oli juuri kaasuttamassa pois, kun Icecap hyppäsi eteen...

-Et kyllä varmasti jätä meitä kökkimään tänne tuon psykopaatin kanssa! sanoi Icecap.
-No hypätkää sitten sisään älkääkä siinä ihmetelkö! huusi Lazzuu, otti ysimillisen esille ja tulitti ikkunasta vähän matkan päässä olevia Ugan miehiä. Emily avasi oven ja hyppäsi takapenkille Icecapin asettuessa pelkääjän paikalle. Lazzuu painoi kaasua ja auto ampaisi liikkeelöle vauhdilla.
-Pääsimmekö heistä? kysyi Icecap.
-Emme! He seuraavat meitä, sanoi Emily takapenkiltä.
-Voi *****! Lazzuu, onko sinulla muitakin kuin tuo ase? kysyi Icecap. Lazzuu pudisteli päätään ja lykkäsi ysimillisen pistoolin Emilylle.
-Emily, nyt seuraa aseen käyttämisen oppitunti. Yksi, tiedä ketä olet ampumassa. Kaksi, älä ammu ellei ole ihan pakko. Kolme, älä vahingossa täräytä kumpaakaan meistä. Ymmärrätkö?
-Mutta... En halua tappaa! Emily sanoi ja piteli asetta varovaisesti kädessään.
-Kaiken varalta, mutisi Icecap ja vetäisi oman aseensa esille. Hän avasi ikkunan ja ampui muutaman laukauksen takaa-ajajien suuntaan.

Samassa risteyksestä tuli toinen auto, joka lähes törmäsi kolmikkoon. Nyt heillä oli perässään kaksi autoa. Heillä olisi kaksi vaihtoehtoa: he voisivat ajaa poliisiasemalle, mutta silloin Lazzuu jäisi nalkkiin tai he voisivat ajaa maaseudulle ja piilotella jonkin aikaa. Icecap jatkoi ikkunan kautta tulittamista Lazzuun kääntyessä poliisiasemaan vievältä tieltä.

-Mitä oikein luulet tekeväsi, Lazzuu?
-Hommaan meidät pois tästä tilanteesta. Jonkin matkan päässä pitäisi olla rankenteilla oleva silta. Jos pääsemme siitä yli...
-Olet aika uskalias ikäiseksesi, nauroi Icecap ja ampui toisen takanan tulevan auton kuskin. Auto riistäytyi hallinnasta ja rysähti talon seinään. Icecapin ja kumppanin jatkaessa pakoa. Kaupangin rajalla joen ylittävä, keskeneräinen silta ilmestyi näkyviin.
-Tapat meidät kaikki! kiljui Emily takapenkiltä.
-Parempi sekin, kuin hänen käsittelyyn joutuminen.

Takaa-ajajat kiihdyttivät vauhtia ja yrittivät tukkia kolmikon tien. Laukaukset kaikuivat vanhan auton syöksyessä keskeneräisen sillan yli. Uga pysäytti autonsa ja kiroili. Hän oli vannonut kostavansa veljensä verisesti, eikä antaisi Lazzuun päästä pakoon... hän oli täynnä vihaa. Hän otti mp5-konepistoolin esille, juoksi sillalle ja tulitti pitkän sarjan jo hyvän matkan päässä kiitävän kärryn perään. Kuin ihmeen kaupalla hänen onistui osua renkaaseen.

-Perhanan nulikka! karjui Lazzuu ja yritti pitää auton hallinnassa. Se lähti kuitenkin hänen käsistään ja luisui alas mäkeä pitkin metsään kovalla vauhdilla.

Jatkuu

Jäi lyhyeksi... Kommenttia?

Hyvä. Vieläkin etsin halukkaita mukaan.

Hyppään sivuhahmoksi kelkkaan, jos sopii.

Lainaus:27.03.2006 Lazzuu kirjoitti:
Hyppään sivuhahmoksi kelkkaan, jos sopii.

Sopii. BTW. Muokkaa allekirjotuksestasi linkki se ei ole enään oikea

Lainaus:27.03.2006 illi kirjoitti:

Lainaus:27.03.2006 Lazzuu kirjoitti:
Hyppään sivuhahmoksi kelkkaan, jos sopii.

Sopii. BTW. Muokkaa allekirjotuksestasi linkki se ei ole enään oikea

Minkä tyylinen tarina? Scifi? Fantasia? Sekoitus?

BTW. Kyllä sen kautta yhä foorumeille pääsee.

Illi, pääsenkö minä vielä pulkkaan? Mikä osa vaan käy.

Lainaus:27.03.2006 Lazzuu kirjoitti:

Lainaus:27.03.2006 illi kirjoitti:

Lainaus:27.03.2006 Lazzuu kirjoitti:
Hyppään sivuhahmoksi kelkkaan, jos sopii.

Sopii. BTW. Muokkaa allekirjotuksestasi linkki se ei ole enään oikea

Minkä tyylinen tarina? Scifi? Fantasia? Sekoitus?

BTW. Kyllä sen kautta yhä foorumeille pääsee.

BTW. Mutta muokkaa se silti .simppeli.org:iksi ok?
Ajattelin sellaista Fantasia sekotusta Olen miettinyt jo alkua pitkän aikaa, mutta en jaksanut kirjoittaa... Päästäni tarina löytyy hiomattomana.

Tuli vain mieleen: Milloin Veera122 kirjoittaa sen tarinan? Haluaisin tietää millaista tekstiä häneltä tulee.

Lainaus:27.03.2006 Tott kirjoitti:
Tuli vain mieleen: Milloin Veera122 kirjoittaa sen tarinan? Haluaisin tietää millaista tekstiä häneltä tulee.

Todellakin

Illi, niin pääsisinkö tarinaasi..?

Lainaus:27.03.2006 doomi kirjoitti:
Illi, pääsenkö minä vielä pulkkaan? Mikä osa vaan käy.

Katsotaan katsotaan...

Lainaus:27.03.2006 Tott kirjoitti:
Tuli vain mieleen: Milloin Veera122 kirjoittaa sen tarinan? Haluaisin tietää millaista tekstiä häneltä tulee.

Öh. nuo kysymykset sitten YV:lllä. Täällä tulee niin vähän pyörittyä, enkä ole tänne vilkaissut. Ei taida enään intoa riittää.

Lainaus:26.03.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Olen pahoillani poissa oloni tahden Anime vei vähän liikaa aikaa ja on vieläkin kesken siis Fullmetal Alchemist mahtava sarja ja muutenkin, mutta nyt yritän repiä aikaa myös tarinoillennne Dix tekstisi on nykyään erittäin laadukasta.

Mm... *nyökkää itsekseen* "No matter where we go, The sky is always the sky, Human is Human." Kibagami Jubei Ninja Scroll

Ja mitä tulee tarinalleni, niin tahtovat kokeet pukkaa sun muut tilalle. Mutta joskus vääntää osuuteni valmiiksi

Oliks se nytten "Oyasumi" aamuinen herätys

The Children of Light

Luku 10

Icecap heräsi pää kipeänä keskeltä tiheää, kaupunkia ympäröivää metsää. Heidän autonsa oli ilmeisesti luisunut kielekkeeltä alas. Se oli törmännyt puuhun ja Emily makasi tajuttomana maassa, kun taas Lazzuusta ei näkynyt jälkeäkään. Vettä satoi kaatamalla ja ja Icecap kompuroi jaloilleen ja veti Emilyn ulos autosta. Niin kauan, kun joku oli heidän perässään, heidän pitäisi pysyä liikkeellä. Hän lähti raahautumaan Emily mukanaan eteenpäin pusikkojen läpi. Hän oli läpimärkä, viluinen, ärtynyt ja mietti tosissaan syitä siihen, miten oli ajautunut tähänkin mukaan.

Sillä hetkellä alkoi kuulua sateen läpi jostakin kauempaa laukauksia. Uga oli tulossa kätyreidensä kanssa... ei. Icecap oivalsi Lazzuun harhauttaneen heitä, jotta Emily ei vain joutuisi vaaraan. Hän jatkoi matkaa, kunnes huomasi jotakin puiden takana. Se oli jonkinlainen hylätty mökki. Hän käveli rivakasti ovelle ja astui sisään. Pair tuolia siellä täällä, portaat yläkertaan ja outo haju... Icecap telkesi oven perässään ja otti aseensa jo valmiiksi esille. Hän istui lattialle Emilyn viereen. Icecap vaipui uneen...

Sama tuttu uni kuin ennenkin. Oli kaunis, kesäinen päivä. Pieni, seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäinen poika leikkii rauhassa ystäviensä kanssa. Lähellä on myös jengiläisiä istuskelemassa. Auto kiitää ohi ja laukaukset kajahtavat. Poika kaatuu kuolleena maahan ja ehkä kahta vuotta vanhempi poika rientää veljensä avuksi. Icecap havahti hereille ja purskahti itkemään. Emily oli tullut tajuihinsa sillä välin.

-Mikä sinulla on? kysyi Emily ja katsoi Icecappia.
-Ei mikään - pelkkä uni, eikä mitään enempää...
-Älä valehtele minulle. Meillän on ihan tarpeeksi tukalat oltavat, joten...
-Hyvä on! Se koskee veljeäni...
-Veljeäsi? Mitä hänestä? kysyi Emily. Icecap pyyhki kyyneleet ja otti tupakkiaskistaan savukkeen.
-Sam... Se tapahtui noin kuusitoista vuotta sitten. Asuimme niihin aikoihin äitimme kanssa esikaupunkialueella kaukana keskustasta. Alue oli melkeinpä hukkunut narkkeihin ja jengisotiin. Sam sai surmansa kahdeksan-vuotiaana. Siitä se alamäki alkoi. Äidilläni oli ollut ihan tarpeeksi rankkaa, kun isä oli häipynyt pantuaan tämän paksuksi. Hän masentui ja menetti työpaikkansa.
-Mitä hänelle nykyään kuuluu? kysyi Emily.
-Mielenterveyttään hoitamassa, jos ymmärrät, vastasi Icecap surullisena. Syvä hiljaisuus valtasi huoneen ja Icecap nousi ylös. Yläkerrasta kuului kolinaa.
-Odota täällä, sanoi Icecap Emilylle ja riensi yläkertaan.

Yläkerta ei ollutkaan ihan niin tyhjä kuin alakerta. Vanhoja huonekaluja, roskia ja muuta roinaa. Icecap käveli hissuekseen ja etsi merkkiä tunkeutujasta. Samassa joku nappasi tämän otteeseensa ja asetti veitsen Icecapin kurkulle. Mies hymähti ja päästi Icecapin. Se oli Lazzuu. Hän oli ilmeisesti onnistunut johdattamaan Ugan harhaan.

-Luulin sinua yhdeksi heistä, poju.
-Nimi on Icecap, vaariseni.
-Selvisikö Emily mukana ehjin nahoin?
-Vähän ruhjeita kolarista, mutta ei mitään vakavaa luullakseni.
-Icecap... Lazzuun lause keskeytyi alakerrasta kuuluvaan kiljuntaan. Emily oli hädässä. Lazzuu otti revolverinsa esille ja kaksikko ryntäsi alakertaan. Mustamiekka piteli veistä tämän kaulalla.
-Löysinpäs teidät, nauroi Mustamiekka.
-Mitä sinäkin tästä hyödyt Mustamiekka? Kipitä kotiisi ennen kuin käy huonosti, sanoi Lazzuu ja latasi aseensa.
-Hah, luulin, että Ugalla olisi ollut pokkaa tulla itse tappelemaan, sanoi Icecap.
-Uga haluaa sinut elävänä, Lazzuu.

Sillä hetkellä Mustamiekka tyrkkäsi Emilyn sivuun ja heitti veitsen kohti Icecapia. Tämä väisti veitsen täpärästi ja ampui pari laukausta Mustamiekan perään. Hän oli jo kadonnut. Lazzuu tunsi käsivartensa lihaan pureutuvan veitsen ja karjaisi. Mustamiekka potkaisi Lazzuun maahan ja heitti kolme veistä Icecapin suuntaan...

Jatkuu

Kommenttia?

Loistavaa taas! Itse en voi kirjoitella tänään loppuun, johonkin puoleen väliin sen sain, mutta ruotsin kokeet.

Ensiapua putoavalle aiheelle.

Lainaus:29.03.2006 Lazzuu kirjoitti:
Ensiapua putoavalle aiheelle.

Huomenna saanen valaistuksen, sillä koeviikko alkaa ja pääsen aikaisemmin kotiin. Sitten nähdään miten käytän sen ajan, pelaten vai kirjoittaen...

Minneköhän Amarant on mennyt? Sitä ei ole näkynyt reiluun kuukauteen..

Tälläsen tarinan kirjottelin, ei liity oikeastaan mitenkään Peliplaneettaan.
Niin, tuli hieman tippa silmään tätä kirjoittaessa, kun eläydyin siihen kuinka...

ÄLÄ KATSO SPOILERIA JOS HALUAT ENSIN LUKEA TARINAN, SPOILERISSA ON PERIAATTEESSA LOPPURATKAISU!!!!!!

...James pääsi vankeudesta kesäiseen kaupunkiin.

ÄLÄ KATSO SPOILERIA JOS HALUAT ENSIN LUKEA TARINAN, SPOILERISSA ON PERIAATTEESSA LOPPURATKAISU!!!!!!

______________________________________________________________

James Taylor

Olen James Taylor. Istun sellissäni, seinien raoista tihkuu vettä ja katto vuotaa.
Ulkona ukkostaa ja salamat kolisuttavat sellini kalteri-ikkunan heikosti kiinnitettyjä kaltereita.
Sitä kautta karkuun lähteminen on mahdotonta, ikkuna on liian pieni ja liian korkealla.
Mitäkö teen täällä? Minut tuotiin tuomittavaksi 9 kuukautta sitten, kuolemantuomio langetettiin jo
kuukausia sitten, mutta olen istunut täällä odottamassa, odottamassa kuolemaa.
Kaverini, joka vangittiin kanssani, vietiin teloitettavaksi jo eilen.
En edes tiedä mistä minut tuomittiin, tämä ei edes ole kansallinen vankila, tämä on jonkun
salaseuran tai muun vastaavan päämaja.

Eräänä sateisena syysyönä, kun kävelin jokailtaisella kävelylläni, niin auto pysäköi viereeni.
Se roiskutti katuveden päälleni ja sen jälkeen sisältä hyppäsi kaksi kirvein varustettua
huppupäistä miestä. He laittoivat minulle suu kapulan ja sitoivat minut verisillä ja likaisilla
siteillä. Sen jälkeen he heittivät minut pakettiautonsa takakonttiin ja lähtivät ajamaan.
Tuntien päästä sain seuraa, toisen samanmoisen siteisiin sidotun miehen.
Kului lisää tunteja kun vihdoin olimme päässeet perille. He olivat vieneet johonkin metsään,
paikka ei ollut minulle ennestään tuttu. Satoi kaatamalla ja ukkonen pauhasi kohti puita.
Miehet avasivat maassa olevan raskaan metallisen luukun ja heittivät minut alas portaita pitkin.
Käteni ja jalkani olivat yhä sidottuina enkä pystynyt vastustamaan kierimistä ja useita
murtuneita luita. Miehet kävelivät portaat hitaasti alas sillä välin, kun silmistäni tihkui kyyneliä.
He veivät minut samaan selliin, tähän samaiseen selliin jossa olen ollut jo viimeiset 9 kuukautta.

Ovi kolahti, sisään astui luiseva, vanha ja vähätukkainen mies. Hänen seurassaan oli reilusti
2 metrinen mies musta huppu päässään. He avasivat sellini oven ja sitoivat minut uudelleen
verisillä ja likaisilla siteillä. Eikö heillä muka ollut varaa uusiin? Pitkä ja lihaksikas mies
nosti minut ylös ja riuhtaisi. Hän piti käsistäni takaa kiinni sillä välin kun kompuroin
jalkasiteissä maata pitkin. He veivät minut tyhjään huoneeseen. Huoneen perällä seisoi
puolitoista metrinen poika verinen kirves kädessään.

Mies heitti minut huoneen lattialle. Luisevampi miehistä sanoi: ”Tämä poika panee tuomiosi
täytäntöön.” Hän osoitti välinpitämättömästi poikaa ja lampsi huoneesta pois. Pidempi
mies meni myös pois huoneesta ja lukitsi oven mennessään.

Huone oli todellakin tyhjä, vain likaisiin vaatteisiin ja mustaan pyövelinhuppuun pukeutunut
pieni poika nurkassa, iso monttu huoneen keskellä jossa oli kuolleiden ihmisten päitä.
Mädäntyneitä, vanhoja päitä, joista oli paikoitellen lähtenyt nahka. Siellä oli myös hieman
tuoreempia päitä, sellaisia jota olivat vielä täysissä nahoissaan ja verisiä. Pystyin erottamaan
ystäväni pään kaikkien näiden joukosta. Sitten yhdessä huoneen nurkassa oli viemärikaivo.
Ulkona oleva yö taivas loi sinisen valon tähän kosteaan ja vettä tihkuvaan huoneeseen.
Hometta oli siellä täällä.

Istuin maassa polvillani monta minuuttia. Viimein kysyin pojalta: ”Sinusta ei taida olla tähän.”
Poika alkoi ähisemään ja pudotti kirveensä. ”Voisit avata nämä siteet” sanoin varovasti.
Poika käveli luokseni ja avasi siteeni. Nousin ja otin verisen kirveen maasta.
Sanoin: ”Nyt me häivymme täältä” ja löin kirveellä viemärikaivon kanteen. Vähitellen kansi liukui
pois paikoiltaan ja mahdollisti sisään pääsemisen. Kiipesin portaita pitkin alas, ja kehotin poikaa
tekemään samoin. Mutta hän sanoi kuin olisi transsissa: ”En voi, Suuri Mestari rankaisee.”
Sitten poika otti kirveen maasta ja löi sen päähänsä. Huudahdin, pojan ruumis putosi alas viemäriin,
suoraan likaiseen veteen. Siellä sitten kirves päässään poika ajelehti näkökentästäni pois.

Nyt oli minun vuoroni etsiä pakotietä. Harhailin pitkään viemäreissä. Eksyin yhteen
viemäritunneliin. Kosteassa, sumumaisessa viemärissä ei juuri nähnyt mitään,
mutta hetken päästä harhailtuani erotin tumman hahmon edessäni. Hänellä oli musta
kaapu päällään kädet puuskassa. Peräännyin hieman ja olin ottavinani jonkinlaisen
taisteluasennon. Oikeasti osasin vain lyödä epämääräisiä ja heikkoja lyöntejä, sekä
oudon näköisiä potkuja, joista ei oikein voinut tietää olivatko ne jonkinmoista tanssin yritystä
vai potkuja. Tumma hahmo lipui aavemaisesti minua kohti, peräännyin lisää. Sitten erotin
kaksi pitkää miestä hänen takanansa, kummallakin oli musta huppu päässään.
Toisella verinen kirves, toisella leveäteräinen verinen miekka. Heillä oli punaiset rikkinäiset,
hihattomat paidat. Kummallakin oli mustat college-housut, joissa oli jotain epämääräistä tekstiä.
Kirveellä varustettu mies löi murentuvaan seinään kirveellään, ikään kuin uhkaukseksi.
Mutta kirves juuttui seinään ja mies jäi kiskomaan sitä.

Lähdin juoksemaan karkuun. Miekkamies lähti juoksemaan perääni, valitettavasti hän oli nopea.
Heittäydyin likaiseen viemäriveteen virran vietäväksi. Miekkamies jäi virran reunalle
ihmettelemään kunnes katosin näköpiiristä.

Ajelehdin tunteja, silmäluomet painoivat tonnin. Olin rättiväsynyt, mutta oli sinniteltävä hereillä.
Viimein se tapahtui. Näin viemärin päätteen, sieltä kajasti valoa. Viemäri loppui ja lensin
veden mukana pieneen järveen. Nousin pintaan ja näin sen, auringonvalon. Ensimmäistä kertaa
yhdeksään kuukauteen. Tiesin suunnilleen sellissä viettämäni ajan. Se oli noin yhdeksän kuukautta.
Ja osasin laskea sen verran, että tiesin vuodenajan olevan kesä. Nousin ”järvestä” ja kävelin
viereiselle autotielle. Näin myös kaupungin edessäni, ei ollut harmaintakaan aavistusta mikä
kaupungin. Mutta siitä en välittänyt, oli vihdoinkin mukavaa päästä taas sivistyneen kansan pariin.

Kaupunkiin oli noin 1 km matka, sen taittaisi vajaassa viidessätoista minuutissa kävellen.
Lähdin sitten kävelemään kohti kaupunkia, ja ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan se tuli,
hymy. Hymyillen kävelin kohti aurinkoista kaupunkia ihaillen maisemia kauniita maisemia
ja kuuntelin lintujen viserrystä. Unohdin kokonaan viimeiset yhdeksän kuukautta ja nautin
elämästä, vihdoinkin se oli jonkin arvoista.

Saavuin kaupunkiin, pystyin kuin ihmeen kaupalla tunnistamaan sen kotikaupungikseni.
Juoksin innoissani kohti omaa kullan kallista asuntoani. Etsin vara-avaimen salapiilosta
ja avasin oven. Pääsin sisään, asuntoani ei oltu myyty, onneksi olin ehtinyt jo maksaa velat
talosta ja pääsin elelemään rakkaassa kodissani. Pölykerrosta oli kerääntynyt jo mukavasti,
mutta ehkä olisi hieman myöhässä olevan kevätsiivouksen aika.

Jälkisanat:
Elämäni palautui pääosin samoille raiteille, kuin se oli ennen vangitsemista.
Mutta silti minua jäi ihmetyttämään muutama asia:
Poika, mitä se poika teki siinä paikassa?
”Suuri Mestari”, kenestä poika puhui?
Miksi minut vangittiin?
Keitä he olivat, mitä he tekivät?

bravo! pystyin kuvittelemaan itseni Jamesin tilalle, siihen likaiseen läävään

MacDuck erittäin loistava tarina. Hyvin kirjoitettu! 10 pistettä!

Hmm olenko mä ollut missään tarinassa ??!! Yhteen tarinaan mä kysyin, mut enpä tiedä pääsinkö siihen...

illi jos tarinassasi on vapaita paikkoja niin voisinko kenties päästä siihen?
-Uga

Illi jos on joku pieni paikka minulle,niin olisin onnellinen.

Lainaus:29.03.2006 Ferraris kirjoitti:
Illi jos on joku pieni paikka minulle,niin olisin onnellinen.

jepjep, sama.