PPArkisto

Story about Peliplaneetta

Yleistä asiaa

1 ... 146 147 148 ... 174

Viestit

Sivu 147 / 174
Rekisteröitynyt:
29.12.2004
Kirjoitettu: perjantai, 26. toukokuuta 2006 klo 14.20
Lainaus:26.05.2006 Taccu kirjoitti:
Onko kukaan tehnyt minkäänlaista "kokoelmaa" joistain näistä tarinoista?



Amarantin tarinan olen kasannut word tiedostona. Laitan tuossa joskus taas kun on tullut pari uutta lukua.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iänkaikkisen elämän. Joh. 3:16
Rekisteröitynyt:
12.04.2005
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 20.41
Lainaus:26.05.2006 Adamante kirjoitti:
Todella hyviä tarinoita ovat.

Amarant: Jos teet vielä tarinoita, lisää minutkin niihin, jos viitsit. Minulla on ainakin sopiva nimimerkki sama mihin hahmoon tahansa. Joku soturi olisi aika kiva.

Juu, sinulla on hyvä nimi tarinaan, sillä en TODELLAAKAAN aio ottaa mukaan ketään kenen nimimerkki on jotain tyyliin: LOLLAGE_91
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Rekisteröitynyt:
05.10.2003
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 20.42
Lainaus:29.05.2006 Amarant kirjoitti:
Lainaus:26.05.2006 Adamante kirjoitti:
Todella hyviä tarinoita ovat.

Amarant: Jos teet vielä tarinoita, lisää minutkin niihin, jos viitsit. Minulla on ainakin sopiva nimimerkki sama mihin hahmoon tahansa. Joku soturi olisi aika kiva.

Juu, sinulla on hyvä nimi tarinaan, sillä en TODELLAAKAAN aio ottaa mukaan ketään kenen nimimerkki on jotain tyyliin: LOLLAGE_91

En ole kerennyt lukemaan noita, mutta miten se minulle lupaamasi paikka...? smile
Rekisteröitynyt:
04.04.2005
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 20.46
Kappas *******, minä luulin tämän aiheen olevan yhä bittimanalassa päivettymässä...
Minä en nähtävästi ole kirjoittanut kohta kahteen kuukauteen tarinaa, mutta ei se näytä vielä ketään kiinnostavankaan, joten annan sen muhia rauhassa.
Kiinnostus ei vieläkään ole herännyt työskentelyyn...
If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.
Rekisteröitynyt:
07.01.2002
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 20.48
Muokattu: 29.05.2006 klo 21.22
Viimeinen Romania-aiheinen stoori jäi kesken ennekuin kerkesi alkaakaan, joten voisin aloittaa seuraavan kun olen humalassa toisen tarinan. Tarina tulee olemaan varsin maanläheinen. Ei mitään fantasia- tai scifi-aspecteja vaan ihan perinteistä, maanläheistä draamaa. Ilmoittautumisia halukkaista (kannattaa).

Tarinan juoni tulee omaamaan pienen homoeroottisen aspektin, mutta jos halukkaita näihin rooleihin ei löydy, voin täyttää nämä roolihahmot vaikka "Homer"-nimimerkillä, vaikken homoseksuaali olekaan. Tarinassa tullee olemaan rakkautta, väkivaltaa ja seksiä, kaikkea mitä hyvä draama vaatikiin. Kuitenkin ilman robotteja, velhoja ja lohikäärmeitä.

E:

Mukana: (Roolit myöhemmin)(*poikkeus ennen roolijakoa)

Illi(Mikäli tätä tarkoitti)
Dix-Tracys (homoeroottinen rooli*)
Taccu
Lazzuu
Rekisteröitynyt:
05.10.2003
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 20.49
Mä olen käytettävissä biggrin
Rekisteröitynyt:
04.04.2005
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 21.07
Lainaus:29.05.2006 Homer kirjoitti:
Viimeinen Romania-aiheinen stoori jäi kesken ennekuin kerkesi alkaakaan, joten voisin aloittaa seuraavan kun olen humalassa toisen tarinan. Tarina tulee olemaan varsin maanläheinen. Ei mitään fantasia- tai scifi-aspecteja vaan ihan perinteistä, maanläheistä draamaa. Ilmoittautumisia halukkaista (kannattaa).

Tarinan juoni tulee omaamaan pienen homoeroottisen aspektin, mutta jos halukkaita näihin rooleihin ei löydy, voin täyttää nämä roolihahmot vaikka "Homer"-nimimerkillä, vaikken homoseksuaali olekaan. Tarinassa tullee olemaan rakkautta, väkivaltaa ja seksiä, kaikkea mitä hyvä draama vaatikiin. Kuitenkin ilman robotteja, velhoja ja lohikäärmeitä.

E:

Mukana: (Roolit myöhemmin)(*poikkeus ennen roolijakoa)

Illi(Mikäli tätä tarkoitti)
Dix-Tracys (homoeroottinen rooli*)



Tietenkin haluaisin olla mukana lol
taistelu robotti taistelu
Rekisteröitynyt:
05.10.2003
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 21.11
Homer, mukana olen.
Rekisteröitynyt:
29.01.2005
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 21.11
Meikä voi olla mukana.
http://lazzuu.deviantart.com/ - "This is not war. This is pest control!"
Rekisteröitynyt:
24.03.2006
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 21.16
Amarant, tunnistatko enää yhtään kirjainta näppäimistöstä kun olet kirjoittanut niin paljon?lol
Vai onko ostettu uusi näppäimistö?
Vaiko kenties näppäimistösi on super kestävä?

Aika kova pitää olla, että jaksaa kirjottaa 2 mtr tarinaa koneella.
Ja vielä keksiä sitä tarinaa! Bravo!rolleyes
Rekisteröitynyt:
04.04.2005
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 21.21
Muokattu: 09.10.2007 klo 21.00
lol
taistelu robotti taistelu
Rekisteröitynyt:
14.01.2005
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 23.14
Hauskoja tarinoita. lol Hyvin keksit nämä. Jos vois niin mä haluisin olla joku pummi kuka tarjoo tupakkaa palavan tynnyrin vieressä.
Rekisteröitynyt:
26.01.2006
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 23.15
Karhunpoikanen veti sikeitä jakaniin sieltä hyppeli karhu heräsi ja tuumasi mikäs jänösen tänne näin toi niin jänönen vastas kas kuhan huvikseen ilosanomaa toin smile
Rekisteröitynyt:
29.12.2004
Kirjoitettu: maanantai, 29. toukokuuta 2006 klo 23.17
Lainaus:29.05.2006 Coca_Cola_ligh kirjoitti:
Karhunpoikanen veti sikeitä jakaniin sieltä hyppeli karhu heräsi ja tuumasi mikäs jänösen tänne näin toi niin jänönen vastas kas kuhan huvikseen ilosanomaa toin smile
Sitten takas sinne koulun penkille opettelemaan välimerkkien käyttö.
7.11.7 Never forget |||92% of teens have moved onto WoW. If you are part of the 8% that still play REAL games, copy and paste this into your signature.||| "Rise and shine, mr Freeman." -MKcorp |||R.I.P. Michael Jackson|||
Rekisteröitynyt:
12.04.2005
Kirjoitettu: tiistai, 30. toukokuuta 2006 klo 14.51
Lainaus:29.05.2006 sotahullu62 kirjoitti:
Amarant, tunnistatko enää yhtään kirjainta näppäimistöstä kun olet kirjoittanut niin paljon?lol
Vai onko ostettu uusi näppäimistö?
Vaiko kenties näppäimistösi on super kestävä?

Aika kova pitää olla, että jaksaa kirjottaa 2 mtr tarinaa koneella.
Ja vielä keksiä sitä tarinaa! Bravo!rolleyes

Kyllä on kyllä uusi näppäimistö hommattu (tai no, kokonaan uusi kone)

illi, kyllä sinä sen roolisi saat...
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Rekisteröitynyt:
04.04.2005
Kirjoitettu: torstai, 01. kesäkuuta 2006 klo 19.31
Missä ovat tarinat?

On niin tylsää. Tehkää joku edes jotakin...
If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.
Rekisteröitynyt:
22.09.2005
Kirjoitettu: torstai, 01. kesäkuuta 2006 klo 19.32
Lainaus:01.06.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Missä ovat tarinat?

On niin tylsää. Tehkää joku edes jotakin...

Matti meni puistoon. Matti tapettiin. Matin tappoi tappaja. Tappaja otettiin kiinni. Tappaja joutui vankilaan. Matti heräsi eloon. Matti eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Loppu.

Tyytyväinen?
Oon 60wee koviz joujoumään.
Rekisteröitynyt:
01.01.0001
Kirjoitettu: torstai, 01. kesäkuuta 2006 klo 19.34
Vai että homoeroottista viritystä biggrin
Rekisteröitynyt:
22.09.2005
Kirjoitettu: torstai, 01. kesäkuuta 2006 klo 19.36
Lainaus:29.05.2006 Coca_Cola_ligh kirjoitti:
Karhunpoikanen veti sikeitä jakaniin sieltä hyppeli karhu heräsi ja tuumasi mikäs jänösen tänne näin toi niin jänönen vastas kas kuhan huvikseen ilosanomaa toin smile

Tekija: coca_cola_iigh -.-
Oon 60wee koviz joujoumään.
Rekisteröitynyt:
04.04.2005
Kirjoitettu: torstai, 01. kesäkuuta 2006 klo 21.20
Tämän tuotin hetken huumassa...



Äidin syli

Eilispäivän sekoilut iskivät näkökenttääni kuin 40"-laajakuvatelkkari.
Vaikka elättelin itseäni siinä pienessä uskossa, että tuhannen euron perskännit veisivät mukanani edes pienen hetken. Ryyppäämistä, oksentamista, ehdottelua, ryyppäämistä, oksentelua sekä ehdottelua. En tosin muista kuinka kävi. Víttua vai viinaa...
Silmäni tuntuivat yhtäkaikki siltä kuin joku olisi kaatanut niihin kilon hiekkaa. Karkeaa sellaista.Joka kolkassa ruumistani tunsin kuinka pienet pirut iskivät minuun hakasillaan kuin verottajan verihurtat. Käteni kopeloivat ruumistani ja havaitsivat sen alastomaksi. Avasin silmäni ja katselin kattoa. Se oli homeisen ruskeampi kuin muistinkaan ja haisi pahemmalta kuin lantatunkio. Niiskaisin hieman ja tunsin jonkin vallan oudon tuoksahduksen nenässäni. Käänsin päätäni pari senttiä ja huomasin jonkin pellavapään jalkovälissäni.

Ilmankos jalat tuntuivatkin olemattomilta. Arvelin tämän neidon nukkuvan, joten nousin hitaasti ja varovasti etten herättäisi häntä. Katselin vähän ympärilleni ja kävelin vessaan.
Pestyäni käteni ja hieman herätettyäni itseäni huomasin lavuaarin olevan verinen. Itse lienen joskus riipaissut partaveitselläni kaulaa auki, tahtomattani tai tahallani. En enää muista. Kumminkin, aamutoimintojani häiritsi se tosiasia että virtsatessani tunsin epämiellyttävää kihelmöintiä.
Vilkaisin alaosaani hieman tarkemmalla syynillä ja arvelin satiaisten taas iskeneen. Minun tuuriani, pérkele...

Keittiössä huomasin erään tosiasian. Lattia oli puinen. Kotini taasen oli jostain laastikivestä valmistettu surkimus. Mieleni raksutti hieman vilkkaammin mutta tyhjäkäynnillä. Jalkani tunsivat itsensä lähes kuninkaiksi, niin lämmin oli lattia. Avattuani jääkaapin tein pienen havainnon.
Se oli täynnä pieniä muovipusseja, joissa oli sisällä jonkilaista jauhoa.
Katseltuani ympärilleni, huomasin kaappien puuttuvan, jolloin heräilevä aivotoiminta kertoi kyseessä olevan tavallista jauhoa eikä mitään huumetta. Eihän minulla tietenkään ollut mitään huumeita.

Juotuani virkistävän tai ainakin minä luulen sen olleen virkistävän vesilasin, siirryin lähempään tuttavuuteen makuusalissa olevan naisen kanssa. Hellästi kosketin ja puhelin. Viiden minuutin suostuttelun jälkeen ryhdyin toimeen. En tiedä miksi, mutta silloin se tuntui hyvältä idealta. Kun olin pääsemässä menosta jyvälle ja sihtikin alkoi rullaamaan, huomasin jälleen erään tosiseikan. Tunsin sillä hetkellä itseni mestarietsiväksi. Koko ajan huomasin jotain epäilyttävää. Kuiteskin, epäilyttävän oloinen hiusmuotti oli naisella.
Siitä lähti eräänlaiset kiinnikkeet korvien taakse. Kosketin sitä ja se tuntui halvalta kankaalta. Ressukka, ajattelin, ei uskaltanut myöntää edes rakastajalleen olevansa kalju. Kiersin tämän turbaanin oloisen typerän peruukin pois ja tein jälleen järkyttävän havainnon. Ystävättäreni hiusten alla oli pieni siilitukka, johon oli kuvioitu hakaristi sekä teksti: Die Juden sind Schwein! isoilla punaisilla kirjaimilla.

Hmm, uusnatsi. Tämä tuotti pienessä mielessäni pientä ihmettelyä. Kuinka tuollainen sulotar voisi olla uusnatsi? Nostin naisen syliini ja silmieni tasalle.
Hän osoitti virkoamisen merkkejä. Huokaili ja päästeli lemmekkäitä äänähdyksiä. Tosiasiassa hän kiroili rivommin kuin merikarhut konsanaan.
Hän murahteli möreästi ja kääntyi minuun. Himokas hymyni vaihtui lievään hämmästyneisyyteen sillä kaunokaisella oli melko selvät vaikkakin äskettäin ajettu parta ja viikset. Hän olikin MIES! Ajattelin ja katsoin kauhun vallassa hänen kasvojaan, jotka olivat yhtäkkiä irvokkaat kuin demonikuvan. Hetken huumassa tartuin tämän kurkkuun ja iskin maahan. Tämä kaatui melkoisella jymähdyksellä lyöden päänsä ikivanhan armeijan pinnasängyn metallireunukseen. Hän ei enää liikkunut, mutten välittänyt.
Olin likainen!

Juoksin suihkuun ja pesuhuoneessa pistin kylmän veden tulemaan.
Pyyhkien itseäni mäntysuovalla sekä paniikissa ikkunanpesuaineella ja hangaten likaisuutta itsestäni juuriharjalla niin kovaa ja syvään, että selkäni näytti ja tuntui kuoritulta kuin keittoperuna.
Puolen tunnin taistelun jälkeen poistuin suihkusta ja kävelin sängylle.
Mies oli yhä maassa, tosin nytkähteli. Nytkähteli mielestäni ärsyttävästi ja himokkaasti. Se päästeli myös äänähdyksiä. Katselin pöytälaatikoita läpi.
Nahkavaatteet, ruoska, Die Rechte Leben-aikakausilehtiä, joissa oli kuvia uusnatseista sekä vähän hämmästyttävästi musta kumidildo.
Lyhyen etsinnän jälkeen sekä erinäisten mahdollisimman kauas minusta heitettyjen esineiden jälkeen löysin etsimäni.

Colt M1911 pistooli. Niin herkullisen näköinen kuin elokuvissa sanotaan.
Tarkastin lippaan. Siinä oli tasan kaksi luotia. Vedin varmistimen pois sekä tungin lippaan pesään. Tunnusteltuani hetken aseen kylmää kauneutta, heräsin epäpuhtaan riehuntaan. Tämä oli noussut polvilleen ja tärisi kuin horkasssa.
Hilfe Mich, bittteee... Se mumisi ja kurkotti kättään minua kohti. Tunsin hetken sääliä piruparkaa kohtaan ja pidin käteni alhaalla. Sitten tuli mieleeni muisto eilisillasta. Ne kiihkeät hetket baarin vessassa, ulkopuolella, taksissa, asunnossa. Lattialla, sängyllä, suihkussa, jopa lipaston päällä.
Ja minkä vuoksi. Miehen.

BLAM!

Ammuin miestä silmien väliin millisekunnin sen jälkeen kun olin sen laskenut pois päin. Veri purskahti kuin himokkaan hetken seurauksena ulos reiästä paksuina noroina. Verta tuli myös tämän korvista ja nenästä. Jossain syvimmässä mielessäni en saanut mitään iloa tuostakaan teosta.
Ruumis jäi polvilleen lievään etunoja-asentoon ja sen silmät tuijottivat minua. Ase kädessäni tuntui lämpimältä kuin äidin maito sekä lohduttavalta kuin äitimuorin syli.
Oi miksi, oi miksi maammo? Miksi jätit minut kadulle? Miksi jätit isäni hoiviin? Hänen, joka raiskasi ja pieksi minut aamuisin? Miksi? Olin tuskin viittä vanhempi.
Nämä ajatukset, vanhat, nykyiset ja alati epäsuotuisat sekä -toivotut tulivat takaisin mieleeni.

Kuinka isä hakkasi minut nyrkein ja raiskasi, vaikka taistelin vastaan? Tyhmä olin, sinänsä. Hänhän sai vain enemmän iloa, jos taistelin.
Vuosien kuluessa minä kasvoin ja isäni himot vain lisääntyivät. Täytettyäni 18-vuotta hän tarvitsi tosin pillereitä saadakseen pikkuisensa pystyyn.
Silloin hän oli heikko. Silloin minä kapinoin.
Hänen nukahdettua humalaansa otin keittiöstä veitsen. Sekä iskin sen hänen vatsaansa. Hän ei herännyt. Hän vain ynähti nopeasti ja nukkui kuolaten kuten aina. Hän ei kuollut heti, joten jäin hänen viereensä.
Muutaman tunnin kuluttua hän heräsi ja yritti nousta, kunnes huomasi kaljamahastaan pilkottavan jotain ylimääräistä.
Hän itki, vihasta, ei katumuksesta. Silloin minä, puhtaana kauhunvuosista vedin veitsen pois ja iskin. Iskin, iskin sekä iskin. Kunnes hänen vatsansa näytti punaiselta rusinapullalta, jonka päältä oli otettu rusinat pois.

Havahduin nykyisyyteen. Edessäni oli peili. En ollut huomannut sitä ensin. Se oli likainen ja sontainen, joten ei ollut sinänsä ihme etten huomannut sitä.
Otin miehen peruukin ja siipaisin peilistä enimmän pölykerroksen.
Näin kuvassa itseni.
Nuorempana. Olin surullinen.
Sen jälkeen näin itseni 18-vuotiaana. Olin onnessani, pääsin pois hélvetistä.
Nyt näen itseni nykyisellään. Täysikasvuisena. 30-vuotiaana, ilman tulevaisuutta tai omaa perhettä.

Katselen alastonta ruumistani.
Se on täysin karvaton. Alaston sanan perimmäisessä merkityksessä.
Näen kädessäni aseen. Äitini sylin, hyllyvän poven, odottavan taivaan.
Sitä ase merkitsi minulle. Turvaa sekä jotain mitä voin kutsua kaitsijakseni, äidiksi.

Asunnon ulkopuolelta kuuluu ääntä. Kiivasta mölinää sekä huutoa. Oveeni tai oikeastaan tuon oveen. Jätän vastaamatta.
Avaan television ja istun sen edessä olevaan nojatuoliin. Se on vihreä, se haisee. Siinä näkyy oksennuksen jälkiä, mutta en välitä.
Se tuntuu mukavalta, vaikka on tehty synteettisesti.
Televisiosta tulee kuvaa uutisista ja kaikista kauheuksista maan päällä.
Se, mitä minulle on tapahtunut, ei tule uutisissa esille.
Se, mitä miljoonille minunkaltaisilleni on tapahtunut elämänsä aikana ei tule koskaan esille televisiossa.
Uutistenlukija luki outoa kieltä, mutta voi olla että se onkin oikeasti minulle tuttua.

Ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen muistan nimeni. Välähdyksenä kuin kirkkaalta taivaalta.
Karl. Karl Heinz. Työtön. Asun Berliinissä. Länsipuolella sitä. Minulla on vaimo ja kolme lasta. Odottamassa toisella puolella muuria.
On vuosi 1989. Sen olisi tarkoitus kaatua. Juuri tänään.
Kuvassa näytettiin nuorisojoukkoa odottamassa tuhotöitä.
Katselin huonetta. Se oli surkea. Ajattelin huonetta yhdistettynä elämääni.
Surkeaa, hirveää. Mitä minä sitten olin suuressa maailmassa?
En mitään...

Syöksyin äitini poveen. Hän otti minut vastaan. Hän lämmitti minua. Hän vapautti minut pois pahasta maailmasta!

Kiitos äiti...
If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.
Rekisteröitynyt:
07.01.2002
Kirjoitettu: perjantai, 02. kesäkuuta 2006 klo 20.20
Katellaan jos tänään olis tarpeeks kovassa kännissä että jotain tekstiä tulis ulos..
Rekisteröitynyt:
12.04.2005
Kirjoitettu: tiistai, 13. kesäkuuta 2006 klo 10.27
Kaikki keskustelu on kuollut...

btw... Voisiko taas joku ystävällinen kertoa mitä viime luvussani tapahtui?
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Rekisteröitynyt:
17.12.2004
Kirjoitettu: tiistai, 13. kesäkuuta 2006 klo 12.31
Lainaus:01.06.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Tämän tuotin hetken huumassa...



Äidin syli
Whoa Dix on luonut taas mestariteoksen!! Törkeän loistava kuvaus nykymaailman väkivallasta, huumeista, seksistä ja raiskauksista. Loistava tarina!!!! We want more. biggrin
Rekisteröitynyt:
04.04.2005
Kirjoitettu: tiistai, 13. kesäkuuta 2006 klo 12.56
Lainaus:13.06.2006 Amarant kirjoitti:
Kaikki keskustelu on kuollut...

btw... Voisiko taas joku ystävällinen kertoa mitä viime luvussani tapahtui?
http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=8&tid=104556&page=147

Siellä sivun lopussa on viimeisin tarinasi...
If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.
Rekisteröitynyt:
12.04.2005
Kirjoitettu: tiistai, 13. kesäkuuta 2006 klo 13.44
Lainaus:13.06.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Lainaus:13.06.2006 Amarant kirjoitti:
Kaikki keskustelu on kuollut...

btw... Voisiko taas joku ystävällinen kertoa mitä viime luvussani tapahtui?
http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=8&tid=104556&page=147

Siellä sivun lopussa on viimeisin tarinasi...

Kiitos.

Loistava tuo Äidin syli, hieman masentava...
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
1 ... 146 147 148 ... 174