Noniin, onko vapaa ehtoisiaa tarinaan, kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Nyt mukana jo Lazzuu, Chomper, Flagg ja OpaMPP.

Hyviä tarinoita kaikilta.

Nyt tänään armon-, sunnuntaipäivänä, humalassa kun olen, saattaisi tulla jonkinlainen teksti mitä aikoinaan lupasin. Tarina on siis elämänmakuinen homoeroottisia vivahteita omaava draama Järvi-Suomessa sekä Romaniassa. En vaan muista Dix-Tracysia lukuunottamatta ketkä tarinaan olivat ilmoittautuneet. Jos joku jaksaa etsiä (n.10sivua taaksepäin) ilmoittautuneet ihan jees.

No hyviä tarinoita kirjoittelette.
silti_ihmistä saa käyttää tarinoissa.

Lainaus:16.07.2006 Homer kirjoitti:
Nyt tänään armon-, sunnuntaipäivänä, humalassa kun olen, saattaisi tulla jonkinlainen teksti mitä aikoinaan lupasin. Tarina on siis elämänmakuinen homoeroottisia vivahteita omaava draama Järvi-Suomessa sekä Romaniassa. En vaan muista Dix-Tracysia lukuunottamatta ketkä tarinaan olivat ilmoittautuneet. Jos joku jaksaa etsiä (n.10sivua taaksepäin) ilmoittautuneet ihan jees.

Nimeni on käytössäsi.

Okei,, osanottajat löytyi:

Illi
Dix-Tracys (homoeroottinen rooli)
Taccu
Lazzuu
Flagg

Lainaus:16.07.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Ihme kyllä sain inspaa ja osa 20 tarinastani on tulossa...

Kohtalon sanelemana osa 20 ei olekaan tulossa...
Páska Suomi... Páska maa...

Onko Dix-Tracys joku lihaksikas, hikinen ja ilman paitaa oleva työmies tiukoissa farkuissa?

OSA 1:

--------------------------------------
Mies poti krapulaa tietämättään sitä. Hänen sydämensä tykytti tuhatta ja sataa kuin vanha ja virttynyt kello. Kuin rakkaan isoisän vanha ja virttynyt, sodan melskeet kokenut, joka oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Vaikka mies oli syvässä unessa, hän tiesi sisimmässään: Isoisä on kuollut.
--------------------------------------
1. Syksy oli saapunut Helsinkiin. Merirastilaisen yksiön likaiset ikkunat puhdistuivat kesän kadotettua kauneutta itkevistä sadepisaroista. Kesästä oli jäljellä enää vain kauniita muistoja, jos sitäkään. Nämäkään muistot eivät ole kuin ihmismielen pinttyneimmissä syöverissä tuottamia ajatuksia. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Pelkkiä ajatuksia, ei yhtikäs mitään. Mennyttä kuin toissavuotinen krapula.
---------------------------------------------------------------
Ihmisten eroottiset kesäfantasiat olivat vaihtuneet kalenterin tahtiin kohti syksyistä raadollisuutta. Kadut olivat tyhjät. "Tänään ei aurinko paista" totesi kaduilla kohti Pasilaa kiiruhtava meteorologi Pekka Pouta. Mies oli kuitenkin autuaan tietämätön tästä tragediasta. Hän nukkui.
---------------------------------------------------------------
2. Merirastilaisessa yksiössä leijaili vahva kainaloöyuderin, pierun, vanhan viinan sekä 0ld Spice- parfyymin että urean sekoittunut, miehekäs tuoksu, jota mies ei kuitenkaan tuntenut. Hän oli viaton kuin yksikseen metsässä kaatuva lahonnut puunrunko. Katonrajassa hiljakseen pyörivä kattotuuletin toi kuitenkin puhdistavan tuulahduksen kaukaisista maista. Se toi unelma Romaniasta ja Jurgenista. Se oli loppujenlopuksi kuitenkin vain illuusiota. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Tuulen pyörittäessä villisti parvekkeelle ripustettuja alusvaatteita, parveeen ovi pamahti kiinni. Mies heräsi katsoen lokakuiseen ankeuteen: "Syksy oli saapunut" mies totesi.
-----------------------------------------------------------

MIES = DIX TRACYS

OSA II MYÖHEMMIN!

.....Ja minä voin tulla johonkin tarinaan.....

Minunkin voi ottaa mukaan tarinaan henkilöksi

No hei, antakaa nyt kritiikkiä hei!

Jos porukalle ei uppoo homoeroottinen draama (joko liian lapsenomaista tai amis- porukkaa,) niin tälle ei tule jatkoa.

Lainaus:16.07.2006 Homer kirjoitti:
No hei, antakaa nyt kritiikkiä hei!

Jos porukalle ei uppoo homoeroottinen draama (joko liian lapsenomaista tai amis- porukkaa,) niin tälle ei tule jatkoa.

Noh, aloitetaan sillä, että tarina on liian alussa, että hommasta saisi kunnolla otetta.
Mielenkiintoinen kumminkin on.
Vähän tulee Ralf "Kuningas" Königin sarjikset mieleen asetelmasta. Haluan tietää mitä "miehelleni" käy...

Nimeni on käytössäsi, Homer. Hyvä tarina se oli. Tuli heti mieleen "Henkistä Sodankäyntiä" tai jotain tuollaista. Ja eikö kukaan halua antaa palautetta tarinani viidennestä osasta?

Tarina on tosiaan alussa ja pitkäveteinen, mutta etenevässä määrin kiehtova.

Ja tarinan juoni kulkee aika pitkäveteisesti eteenpäin. Innoutukseni saan tylsistä, draamallisista eurooppalaisista elokuvista, jotka ovat värimaailmaltaan ankeita. Toivon että lukijakin eläytyy tähän mielikuvaan: Talo, joka puolella peltoa, pari puuta, ankeus, ahdistus, syksy. Kun pääset tähän mielentilaan avautuu tarinankin koko perfomanssi kaikessa kauneudessaan. Tämä on pa*kaa, muttei ripulia.

Minun nikistä voi vääntää jonkun nimen, koska toi "TeroBoy" kuulostaa vähän pitkältä

Hallelujah!
Olkoon Wordin keksijä ikuisesti siunattu!
Ihmeen kaupalla kadonnut kirjoittamani osa tuli esiin. Hallelujah! Ei tarvitse uudestaan kirjoittaa.
Enemmittä puheitta, tarinani tulee tässä:


City of Pain - Part Twenty


Kipu oli ihmisaistien tuolla puolen. Joka paikkaan iski Hélvetin bulldoggi iskemään kolmipäisellä hiilihangolla jokaiseen kohtaan ruumista, sielua myöten. Jossain kaukana näkyi siniharmaassa pimeydessä kolme isoa miestä potkimassa kahta veristä ja tajutonta miestä ja jossain kaukaisuudessa kuului sumeana ja kaukaisena naisen itku.
- Hanzq... Lator kuiskasi hiljaa.
Miehet lopettivat potkimisen ja he tekivät tilaa neljännelle miehelle, jolla oli yllään tylsänharmaa kangastakki, tasaisen musta solmio ja päässään perinteinen hattu. Rinnassaan miehellä oli virkamerkki.
- Hei Lator! Miten menee? Ei kovinkaan hyvin, oletan. Mies puhui leppoisasti sytyttäessään itselleen tupakan.
Lator nosti päätään hitaasti, yrittäen välttää kivuliaita liikkeitä.
- Tolja! Hän kähähti veren roiskuessa suustaan.
- Kyllä minähän se! Tolja vastasi tympeällä äänellä ja painoi mustasta mokasta tehdyn kenkänsä Latorin poskelle, kumartui sekä puhalsi tupakansavut hänen kasvoilleen.
- Sinä olit aina estämässä ylennystäni. Sinä ja ystäväsi sekä esimiehesi Radikus. Sinulla oli aina ongelmana pehmeys, pehmeys, joka vie sinulta tänä iltana hengen. Tartuit aina ihmisoikeusjulistuksiin ja vastaavaan páskan, joka esti minua hoitamasta rikollisuutta kertaheitolla!
Lator muisti Toljan niin sanotut kuulustelut:
Hän käveli iskukeppi kädessä syytettyjen parissa ja hakkasi tunnustuksen esiin. Välittämättä olivatko he edes oikeita syyllisiä. Kerran hän oli mennyt liian pitkälle. Hän oli hakannut alaikäisen pojan, lapsen, kuoleman kieliin ja pakottanut tämän allekirjoittamaan paperin, jossa hän tunnusti murhanneensa vanhempansa, jotka tosiasiassa olivat olleet armaan pormestarimme vastustavaan liikkeeseen kuuluneita mielenosoittajia ja teurastettiin kotiinsa. Oikeita tutkimuksia ei asialle tehty ja niistä tehdyt asiakirjat katosivat. Tai niin ainakin sanottiin.
- Sinä hakkasit viattomilta perättömät tunnustukset esiin Gestapo-taktiikallasi!
Lator sanoi viha äänessään väristen ja sylkien verta suustaan joka painolla.
Toljan ilme kivettyi ja hän nuolaisi innostuksissaan huuliaan:
- Lator, Lator, Lator! Sinä se aina jaksat panetella minua, varsinkin nyt, kun sinä olet poliisintappajaksi etsintäkuulutettu ystäväsi kanssa. Joten... Voisit... Tolja painoi kenkäänsä lujemmin Latorin naamaan ja tämä älähti kivusta. -... olla hiljaa.
- Kuole. Hän myhäili.
Tolja hymyili koko ajan leveämmin nähdessään Latorin irvistävän kivusta ja yrittäen saada henkeä.
Hänen gorillansa myhäilivät hyväksyvästi hänen takanaan sekä pitivät tajutonta Bloodbrotheria silmällä.
Lator tunsi loppunsa tulleen, olihan kohtalo jo tarpeeksi montaa kertaa kolhinut häntä. Pimeydessä hän näki jonkun liikkuvan hitaasti kohti, mutta arveli näkevänsä hallusinaatioita. Viimeisillä voimillaan hän potkaisi Toljan jalan pois kasvoiltaan ja huohotti syvään ottaessaan vastaan happea.
Tolja nauroi.
- Aina yhtä uhmakas! Hän kaivoi esiin pistoolinsa, työnsi lippaan pesään sekä tähtäsi Latoriin.
Sano hyvästit maailmalle, Äiti Teresa. Pääset tuonpuoleiseen!
Juuri sillä hetkellä pimeydestä kuului kitaran hiljainen ja kokeileva, mutta painostava soinnahdus. Sitä seurasi nopea espanjalaistyylinen melodia, joka katkesi hetken päästä väärään sointuun sekä hiljaiseen kiroukseen.
Tolja katseli ympärilleen ihmeissään.
- Kuka helv...
Hän jähmettyi kun pimeydestä lensi tikari, joka upposi yhden hänen alaisensa kurkkuun. Tämä romahti polvilleen maahan pidellen kiinni tikarista. Tolja miehineen ampuivat sokeasti pimeyteen. Lator yritti nousta ylös, mutta rojahti takaisin maahan ja jäi katselemaan tilannetta. Bloodbrother päästi sekavia urahduksia ja alkoi osoittaa heräämisen merkkejä.
Hetken kiivaan tulituksen jälkeen Tolja miehineen pysähtyi kuuntelemaan pimeyttä. Mitään ei kuulunut.
- Tarkastakaa asia! Tolja murahti kahdelle alaiselleen osoittaen pimeyttä.
Miehet latasivat aseensa ja kävelivät vastahakoisesti ja varovaisesti etsimään ruumista. Kolmas gorilla korahteli yhä ja yski verta kunnes Tolja tähtäsi tätä rintaan ja ampui kolmesti. Mies hervahti ja elämänvalo sammui hänen silmistään.
- Sinun vuorosi! Tolja sanoi ja kääntyi Latorin puoleen.
Yhtäkkiä pimeydestä kuului laukauksia ja huutoa. Tolja jähmettyi pelosta ja huusi pimeyteen:
- Tom! Max!
Pimeydestä kuului jälleen sama melodia ja Lator näki hahmon kävelevän heitä kohti kitara kädessään soittaen melodianpätkää uudelleen ja uudelleen.
Miehelle oli yllään naurettava meksikolainen poncho ja päässään räikeä lierihattu.
Hän käveli hiljakseen eteenpäin hypähtäen satunnaisesti melodian tahtiin sivuille.
Tolja tuijotti miestä niin ymmällään, ettei ymmärtänyt ampua.
Mies nopeutti soittoaan koko ajan tullessaan lähemmäksi, kunnes oli metrin päässä Toljasta. Soitto oli lähenemässä loppuhuipennusta, kunnes kitaran keskimmäinen kieli katkesi. Mies vavahti kuin järkytyksestä ja kirosi espanjaksi:
- Diablo! Casta Maria! Por que, por que!?
Tolja heräsi kuin transsista ja kohotti aseensa, mutta ennen kuin hän ehti ampua, kitaramies oli iskenyt tikarin hänen olkavarteensa, jolloin Tolja huudahti kivusta ja hänen kätensä hervahti alas. Ase kolahti
- Kuka sáatana sinä olet? Hän murahti pidellen olkapäästään.
Mies kohotti katseensa ja hänen silmänsä välkähtivät oudosti.
- Minäkö? Minä olen Mustamiekka, El Mexico!
Mies tarttui hattuunsa ja heitti sen ilmaan sekä kumarsi pimeyteen kuin siellä olisi ollut yleisöä.
Siinä samassa hän seisahtui ja kääntyi katsomaan Latoria.
- Keskeytinkö jotakin? Hän kysyi kummissaan mustat viikset vipattaen.
- Kyllä!
Tolja huudahti ja syöksyi eteenpäin hihastaan vedetty minirevolveri kädessään.
Nopeasti Mustamiekka potkaisi häntä polvitaipeeseen, jolloin hän romahti maahan kesken ryntäyksensä ja tunsi kuinka polven ristisiteet repeytyivät riekaleiksi. Ennen kuin hän ehti huutaa kivusta, oli Mustamiekka napannut tämän olkavarresta tikarinsa ja napannut nopealla ranneliikkeellä uumaltaan toisen. Hän silpaisi voimakkaasti kaksin käsin Toljan kurkun auki tikareillaan, jolloin tämä päästi epäselvän kurluttavan äänen tukehtuessaan omaan vereensä ja kaatui kyljelleen nytkähtäen satunnaisesti sekä häiritsevästi.
Mustamiekka pyyhki tikarinsa ponchoonsa ja työnsi ne takaisin vaatteidensa poimujen piiloon. Hän otti yltään ponchonsa, laski tämän Toljan ruumiin päälle supisten jotain outoa rukousta latinaksi sekä suoritti siunauksen tämän kasvojen yllä.
-... Padre et Spiritus Sancti, Amen!
Lator keräsi voimia ja nousi tuskaisena ylös, nilkuttaen hieman vasenta jalkaansa.
Hän urahti hieman kivuliaasti ja piteli kylkeään.
- Kiit...
Mustamiekka päästi hiljaisen sihahduksen ja sanoi nopeasti:
- Ei nyt! Mennään muualle juttelemaan! Seuraa minua!
Hän sanoi ja nosti Bloodbrotherin ylös sekä lähti kävelemään pimeyteen Lator kannoillaan.


E: Korjattu bugeja...

Arvostelua, kiitos!

aijai näppäimistä on varmaan aika kulunut
mutta hyvä oli!

Mexicolainen....? Heh loistava väläytys. Tarina ilmeisemmin alkaa selvetä pikku hiljaa loistava muutenkin. Etkö muka tiennyt että word tallentaa ne työt viimeksi käsiteltyihon tiedostoihin. En minäkaään muistanut enkä tiennyt että käytätä wordiä. Jatka samaa rataa.

Hyvää kamaa on kyllä Dix.

Harmi vaan, etten vieläkään ole saanut sellaista raivokohtausta, jossa räiskin Tommygun kädessä parikymmentä jätkää kuoliaaksi niin, että alappa jo väsäämään sellaistakin

Lainaus:21.07.2006 Bloodbrother kirjoitti:
Hyvää kamaa on kyllä Dix.

Harmi vaan, etten vieläkään ole saanut sellaista raivokohtausta, jossa räiskin Tommygun kädessä parikymmentä jätkää kuoliaaksi niin, että alappa jo väsäämään sellaistakin

Eikö riittänyt paljain käsin teurastus?
No ympätään sitten Tommygun sekaan jossain vaihees...

Up!
Tarinoita, tarinoita.
Amarant, koko kesä ollaan kohta odoteltu...
Itse käyn värkkäämään seuraavia osia.
Nauttikaa tai älkää...

Vähän pitempi osa tällä kertaa.



City of Pain - Part Twentyone

Mahtava ja pröystäilevä kaupungintalo kohosi vaivatta muita keskustan taloja korkeammalle. Se oli rakennettu graniitista pohjaosistaan ja ylemmät kattokerrokset keveämmästä, mutta vähintäänkin yhtä kestävästä teräs-betonisekoituksesta. Avajaispäivänään vuosia aikaisemmin nykyinen pormestari astui ensimmäisenä päivänä virkaan esittelemään uuden, uljaamman sydämen kaupungin imagoon. Kauniit sanat eivät silti rauhoittaneet hänen poliittisten vastustajien rauhaa, vastustajat, jotka oli rakennusurakan välillä hukutettu sementtiin. Antti91 nukkui tavallista rauhattomampaa unta nähtyään miehen, jonka oli ollut tarkoitus olla kuollut sanan yleisimmässä ja merkityksellisemmässä muodossa.
Menneisyyden haamut häiritsivät häntä illoin ja öin, pitäen hänet vastuussa rikoksistaan, kärsien.
Antti91 heräsi varhain aamulla hikisenä ja pelokkaana nähtyään jälleen yhden painajaisen. Hän hengitti useita kertoja syvään yrittäen saada sydämensä pumppaamaan rauhallisempaan tahtiin. Hakkaava jyske kuitenkin kiihtyi kiihtymistään ja hän tunsi suoniensa kurtistelevan hapenpuutteesta. Hän iski muutaman kerran rintaansa saadakseen henkeä, mutta turhaan. Paniikki alkoi vallata hänen mieltään, hän kurkotti kohti sydänlääkkeitään ja vesilasia sekä nielaisi nämä pikaisesti. Hetkeä myöhemmin hän tunsi kuinka sydän palasi omille urilleen ja pumppasi tasaista tahtia. Hän huokaisi syvään ja nousi ylös pukemaan aamutakkia ylleen. Räikeän vihreä vaatetus oli kuulemma hyväksi hänen kognitiiviselle järjenjuoksulle, sanoi joku ammattitaidoton lääkärinnulikka. Hän käveli kokovartalopeilin eteen katselemaan itseään. Hetken tuumailtuaan hän kiskoi aamutakin yltään ja heitti sen lattialle.
- Páskat minä lekurinperkéleiden neuvoja tarvitsen! Hän murahti yrmeästi ja kaivoi vaatekaapistaan itselleen mieluisamman asusteen. Tumman puvun, jossa oli juuri sellainen sävy, joka sopi hänen tyylitajulleen. Hän puki puvun ylleen hitain, arvokkain elein, kuin olisi vaatturissa kokeilemassa uusia.
Puettuaan sen, hän asteli hitaasti takaisin peilin eteen ja katseli itseään kriittisesti.
- Erinomaista, vanha veikko! Hän sanoi peilikuvalleen ja hymyili viekkaasti. Tämä päivä saattaisi olla se kuuluisa hyvä päivä, josta monet ovat hänelle hehkuttaneet joka aamu, jolloin hän on äreänä istunut tuolissaan ja saanut toinen toistaan huonompia uutisia.
Hän avasi oven ja astui omaan virkahuoneeseensa. Huone oli samanlainen kuin aina ennenkin, tuottamassa hänelle melkein häiritsevän tyydytyksen tunteen aina kun oli paikalla. Hän istui omalle nahkatuolilleen ja kääntyi katselemaan kaupunkia lievästi tyytyväinen ilme kasvoillaan. Kaupunki oli sama kuin eilen ja hän oli sen keisari. Mitään ei tapahtunut siellä ilman hänen hyväksyntäänsä tai tietämystä. Se oli piirre, jota hän nosti esille aina liikeasioissa ja vakuutellessaan liikemiehiä kaupungin rauhallisuudesta ja vaarattomuudesta. Viime aikoina tosin oli pieniä levottomuuksia joka puolella kaupunkia. Ja aina hänen päästessään näiden saastojen jäljille, jäi hän askeleen jälkeen. Tästä ajatuksesta hän ei pitänyt tippaakaan ja hän sysäsi sen pois mielestään samalla kun siemaisi viinilasistaan sipaisun läpinäkyvää nestettä, jonka hän tunnisti suussaan herkulliseksi nektariksi eli tässä tapauksessa Champagnon ’61 vuoden valkoviini. Hän sulki silmänsä ja antoi makuhermojen tanssia suussaan.
Jokin kuitenkin vaivasi hänen mieltään. Kaikki ei ollut paikallaan hänen virkahuoneessaan.
Hän kääntyi ja tuijotti hämärään nurkkaa, josta kohosi lempeästi ja lähes viekoittelevasti tupakansavua.
- Suvaitsit huomata minutkin täällä. Hämyinen hahmo mutisi tympääntyneenä.
- Kuka sinä olet, mitä teet täällä? Antti91 murahti epäluuloisesti ja kurkotti hiljakseen pöytälaatikostaan asetta, kunnes tunsi voimakkaan käden tarttuvan hänen ranteestaan ja terävän veitsen hivelevän kurkkuaan sahalaidallaan.
Hämyinen hahmo naurahti kuivasti nurkassa ja nousi tumpaten tupakkansa persialaiselle matolle kengänpohjallaan.
- Lopeta esittäminen, tiedät kyllä kuka minä olen! Hahmo sanoi ja käveli auringonvaloon. Mies oli pitkä, solakka ja kasvoiltaan kova ja ryppyinen, vuodet eivät olleet kohdelleet häntä suotuisasti. Hänellä oli yllään kevyt harmaa puku, päässään mustat tyylittömät aurinkolasit ja päässään vanhanaikainen puvun väriin sopiva huopahattu. Pormestarin kasvoilla kävi huojennus tunnistettuaan miehen:
- Kristus Dix-Tracys, säikäytit minun sydämeni raiteiltaan! Hän naurahti yrittäen kuulostaa ystävälliseltä. Tosiasiassa hän inhosi miestä perin pohjin, mutta tämä oli kaupungin rikkain mies ja piti yllä kaupungin teknistä kehitystä hallussaan konkreettisesti.
- Kutsu tämä gorillasi muualle minua häiritsemästä!
- En. Harmaapukuinen mies tokaisi ykskantaan. Pormestarin ystävällinen ilme rapisi silminnähden.
- Mitä haluat? Hän ärähti tälle peittelemättä inhoaan.
Toinen mies ei näyttänyt pienintäkään reaktiota tämän käytökseen, vaan piti kasvonsa peruslukemilla, osoitti toisen kätensä etusormella seinällä olevaa kuvamonitoria käskevästi, jolloin veitsi pormestarin kurkulla hellitti ja pienikokoinen mies mustassa asussaan asteli kyllästyneen oloisesti asettamaan pienen levykkeen laitteen asemaan. Laite hurahti käyntiin ja alkoi näyttää videokameran kuvaa, jossa vartijoiden keskustelutuokio katkesi valtavan tummaihoisen miehen rynnättyä nahkatakki hulmuten heidän luokseen ja kirjaimellisesti runnoneen heidät seinään.
Videokamera vaihtui toiseen ja sama mies jatkoi verityötään, kunnes Dix-Tracys teki hienoisen eleen kädellään ja kuva jähmettyi miehen kasvoihin. Pormestari tunsi miehen heti ja kalpeni hieman.
- Taidat tuntea tuon miekkosen, etkös vain? Harmaapukuinen mies lausahti rauhallisesti tuijottaen pormestaria, joka keräsi hieman itseään tuolilta ja vastasi lyhytsanaisesti:
- Kyllä, entä sitten?
Harmaapukuinen mies heilautti jälleen kättään ja näkyvistä kadonnut pikkumies liukeni pimeydestä ja asetti toisen levyn, ennen kuin katosi takaisin pimeään nurkkaan tarkkailemaan.
Laite hurahteli kiivaasti tovin, kunnes alkoi toistaa lievästi rakeista kuvaa sateisesta yöstä.
Kuvassa näkyi sama mies kumppaneidensa kera, yksi pormestarin kätyreistä apureineen ja sekä hajanaista laukausten vaihtoa, kunnes ruudulla vilahti alakulmassa jokin hahmo ja kuva katosi.
- Mitä tuon oli tarkoitus kertoa minulle? Pormestari tuhahti kuin asia olisi turhanpäiväistä. Siinä samassa hän tunsi jälleen saman veitsen hivelemässä hänen kurkkuaan, tällä kertaa pienellä painolla.
Harmaapukuinen mies sytytti tupakan ja puhalsi savut pormestarin kasvoille.
- Tämän kamerakuvan jälkeen telakallani havaittiin tuhoisa tulipalo. Samaiselta telakalta löytyi kasa ruumiita. Kyseinen telakka toimi tärkeimpänä, hän veti käryävästään syvät henkoset ennen kuin jatkoi. – epävirallisten kauppatavaroitteni varastona. Nuo varastot ovat nyt tuhoutuneet. Sen takia, että joku sabotööri poltti varastorakennukset maan tasalle, sekä että ruumiiden ja tuhopolttojen herättämät poliisit tulvivat tutkimaan tapahtumia ja paikkoja, jolloin loput tavaroista jäivät heidän haltuunsa.
Nämä käsittävät arviolta kymmenien miljoonien tappiot minulle! Mies huudahti raivoisasti ja pamautti nyrkillä pöytään. Antti91 käsitti tilanteen olevan tulenarka, joten hän alkoi väittää vastaan diplomaattisin sanankääntein, mutta Dix-Tracys nosti kätensä hiljentämään tämän.
Hän tumppasi toisen tupakkansa pormestarin viinilasiin ja tuijotti tätä suoraan silmiin pakottaen itsensä rauhalliseksi.
- Vaikka nuo tappiot ovat kuin nyrkinisku kasvoilleni, niin pahimman pettymyksen tuotat sinä!
Sinä vakuutit tämän tunkion olevan turvallinen toimilleni ja että kääntäisit selkäsi telakkani lainomaisuuksiin. Petit luottamukseni. Jos et saa asioita kuntoon pikaisesti, on etujeni mukaista vaihtaa kaupunkia ja sitä et halua tapahtuvan rakkaalle aitauksellesi!
Harmaapukuinen mies viittasi pikkumiehelle, joka hellitti puukosta ja painui hitaasti työnantajansa perään.
Pormestari katsoi pitkään miehen perään, kunnes tämä katosi kulman taakse. Hän otti viinilasinsa ja katseli sitä. Tupakantumppi oli pilannut viinin ja jättänyt lasin pintaan pinttyneen hajun ja mustan jäljen. Hän heitti sen huoneen nurkkaan, jossa se rikkoontui palasiksi.
Hän tarttui puhelimeen ja painoi pikanäppäintä.
- Niin herra pormestari? Kysyi hento naisen ääni monotonisesti.
- Hanki Viineri tänne! Pormestari ärjäisi samalla kun kaivoi povitaskustaan muhkean sikarin, joita hänen oli määrä rajoittaa.
- Mutta sir, on vielä aikaista! Naisen ääni vastusteli epävarmasti.
- Tiedättekö ketä vastaan väittelette nuori neiti! Pormestari murahti äreissään.
Naisen ääni särkyi tämän pyydellessä anteeksi ja vakuuttelevansa tekevänsä työtä käskettyä.
Pormestari laski luurin käsi täristen raivosta ja hän kääntyi takaisin tarkastelemaan kaupunkia ikkunastaan. Kauempana hän näki satamassa roihuavat leimut. Tästä päivästä tulisi pitkä.


Kommenttia?

Dix, sun pitäis ruveta kirjailijaks... nyt pitää taas ujuttaa vähän egoboostia, laitatko mut johonkin tarinaan kans


ja jos lisäät, niin ei kiitos mitään mörsäriä

Lainaus:01.08.2006 Kyton kirjoitti:
Dix, sun pitäis ruveta kirjailijaks... nyt pitää taas ujuttaa vähän egoboostia, laitatko mut johonkin tarinaan kans

Samaa hössötti innokkaasti entinen äidinkielenopettajani, joka alunperin sai minut kirjoittamaan.
Ja lisää mukaantahtojia. Kaksi konseptia täynnä hahmoja, näiden luonteenpiirteitä ja yhtäläisyyksiä tarinaan. (Konsepti = 4 sivua A-4:ää, jos joku ei tiedä). Yksi lisää ei tunnu siinä missään... Alkaa vaan loppua ideat kesken hahmoista...

4 sivua A4:sia... jätkähän paneutuu oikein kunnolla näihin tarinoihin ja hyvä vaan, uskoisin että tämäntyyppiset tarinat kyllä pureutuis nykyajan yleisöön, että eikun samplestooria vaan jollekin julkasijalle

<E> tainat -> tarinat... lolz