Lainaus:01.08.2006 Kyton kirjoitti:
4 sivua A4:sia... jätkähän paneutuu oikein kunnolla näihin tarinoihin ja hyvä vaan, uskoisin että tämäntyyppiset tarinat kyllä pureutuis nykyajan yleisöön, että eikun samplestooria vaan jollekin julkasijalle

<E> tainat -> tarinat... lolz

Ehkä sitten parin vuoden päästä, kun tarina on valmis juonikuvioiltaan ja tarvitsee lähinnä lihaa väliin.
Epäilen tämän oikeasti kiinnostavan suurta osaa muista ikäisistäni. Tämähän on sentään kasa erinäisistä lähteistä revittyä plagiaattia, huonoa dialogia sekä väkivallan ihannointia.
Silti, ehkä minulla käy lykky ja julkaisija luulee saaneensa käsiinsä mestariteoksen, hypettävän sitä isolla rahalla ja saavansa yhden kappaleen myydyksi. Silloin voin nauraa partaani sarkastisesti menestykselleni.
Ja itkeä menetetyille rahoille yöt läpeensä...

P.S. Kaksi konseptia A-4:sta...

aijuu O_o kaksihan niitä olikin

No jos nyt voi, niin voin tulla tarinaasi, Dix

Lainaus:01.08.2006 Chomper kirjoitti:
No jos nyt voi, niin voin tulla tarinaasi, Dix

Saat keksiä itsellesi hahmon. Pistä yvärillä ja jos se on käyttökelpoinen, niin saatan pistää sen mukaan.
Alkaa oma kekseliäisyys olla tiukoilla näiden kaikkien hahmojen kanssa...
Ja kohta hahmojakin on liikaa.
Varmaan puolet esittelemättä.

Luku 6

Seilorit elivät monta päivää pelossa. Jalattomia riiviöitä ei ollut onneksi näkynyt pitkään aikaan, eikä myöskään välähdyksiä ollut tullut ilmi. Flagg oli kannella. Hän lauloi hiljaa ja ajatteli minkä paikan he seuraavaksi löytäisivät. Kolmen päivän jälkeen Guerilla_ sai taas merisairauden. Vulcan haki yrttinsä ja hoiti Guerilla_n terveeksi. Kolmen päivän jälkeen he tulivat taas maalle. He kysyivät eräältä paikalliselta missä he ovat. "Ruotsissahan me", paikallinen vastasi. Siellä he viipyivät pari viikkoa.

Ruotsissa oli paljon mukavia ihmisiä, jotka halusivat auttaa matkalaisia. Oli tietenkin myös törkeitä ihmisiä, jotka eivät halunneet auttaa.
Heitä he eivät paljoa kuitenkaan nähneet. Tavernassa Flagg oli kuin kala vedessä. Hän lauloi ja runoili. Hän kertoi tarinoita merestä ja maasta. Ruotsalaiset ajatteliat, että hän voisi laulaa vaikka Kuun taivaalta. Niin hyvä hän oli. Kun he lähtivät, niin ei kestänyt kauaa, kun he pääsivät jo seuraavalle mantereelle. Siellä oli taidokkaasti tehtyjä puisia rakennuksia. Paikallisilla oli nahasta tehdyt vaatteet. Taas he kysyivät paikalliselta missä he ovat. Hän vastasi, että he ovat Suomessa. Äkkiä kuitenkin torvi soi, ja ihmiset ottivat keihäänsä käsiinsä. Leirin lähellä oli huomattu susi. Ihmiset tappoivat suden helposti. He eivät viipyneet siellä kauaa. Jotenkin tämä paikka ei tuntunut turvalliselta. He lähtivät taas merille. Ties minne he seuraavaksi päätyvät. he jatkoivat matkaansa taas tällä kertaa itään.

Yöllä tapahtui kuitenkin kummia. Kirkas valonvälähdys tuli ja kietoi heidät ympärilleen. Äkkiä he eivät olleetkaan Euroopassa, vaan jossain aivan muualla. "Mutta.. Tämähän on Valkere!" Flagg huudahti. Olemme taas siellä, mistä aloitimme. Taas Etelä- Amerikassa." Guerilla_ tuli Flaggin viereen. "Kuules, ehkä tämä on merkki, että meidän täytyy mennä seilaamaan toiseen suuntaan", hän sanoi.

Palautetta?

Tekojen Aika

Simon Mckenzie istui sänkynsä laidalla pelkissä boksereissaan, keinuen edestakaisin ja rukoillen. Hän oli erittäin syvällä veloissaan ja vielä kaupan päälle alkoholisti. Ei kenenkään yllätykseksi, aamupalaa ei otettu jääkaapista, vaan vitriinistä olohuoneen perällä, joka pursusi hienoja ja vähemmän hienoja alkoholijuomia. Istuessaan sohvalla ja katsoessaan TV:stä uutisia Lähi idän tilanteesta, hän ajatteli: "Heh, ainakin jollakulla menee huonommin kuin minulla"

Oveen koputettiin kovaotteisesti. Vaistonvaraisesti Simon juoksi kaapillensa ja kaivoi sieltä nyrkkirautansa. Laittaen sen vasempaan käteensä ja piilottaen tämän käden selän taakse, hän avasi oven. Oven takana oli hänen naapurinsa, Michael Peterson, jolle hän sattui olemaan myös melkoisesti velkaa, monia tuhansia dollareita.

"Hei, Simon. Nyt olisi vähän tarvetta rahalle... huonoja aikoja nääs. Niin että jos nyt viitsisit maksaa sen lainasi"

Simon irvisti ja puristi vasenta kättään selkänsä takana.

"No mitäs luulet miten minulla menee? voin vastata puolestasi... VTUSTI huonommin kuin sinulla, joten pidäppäs se leipäläpi ummessa"

Michael pelästyi tätä raivonpurkausta niin että melkein kaatui, mutta keräsi rohkeutensa ja tarttui Simonia rinnuksista.

"Nyt jätkä maksat tai itket ja maksat!"

Simonin päässä naksahti. Vasen käsi humahti selän takaa nyrkissä suoraan Michaelia ohimoon. Tajunta kaikkosi ilmeisesti heti, koska Michael kaatui maahan kuin räsynukke. Simon oli jumalattoman raivon vallassa, ja polvistui michaelin viereen ja pieksi tätä kasvoihin, uudestaan ja uudestaan.

Noin viiden minuutin päästä hän palasi järkiinsä ja perääntyi talon seinää vasten.

"Mikä hitto muhun meni?!? Ei *******, eihän toi jätkä hengitä edes enää!"

Simon nousi ylös ja raahasi ruumiin sisään. Hän nosti sen komeroon ja lukitsi oven.

"No niin Simon, ajattele positiivisesti. Miinus yksi velkoja."

Ja tässä kohtaa Simon keksi sen. Miksi maksaa, kun voi selviytyä veloistaan muillakin tavoilla. Hän juoksi puhelimen luo ja soitti eräälle pokeripelituttavalleen jolle oli myös velkaa. Hän kutsui tämän heidän kantapubinsa takakujalle, koska kyseessä oli kuitenkin niin suuret summat rahaa että ihmisten keskellä maksaminen herättäisi epäilyksiä.

Puhelun päätyttyä hän suuntasi huoneeseensa. Sieltä hän otti Beretta ysimillisensä ja paketin luoteja. Hän heitti nahkatakkinsa päälleen ja lähti kohti pubia. Matkalla hän ajatteli miten pystyisi laukaisemaan aseen ilman suurempaa melua. Hänen pitäisi kai saada se suoraan kiinni kohteeseen.
Ennen kuin sai pulman ratkaistua, hän olikin jo perillä. Kuja oli täynnä pahvilaatikoita. Ja niistä hän keksi suunnitelmansa. Hän väittäisi että rahat ovat yhdessä niistä laatikoista, ja sanoisi itse lähtevänsä. Kun mies tutkii laatikkoa hän painaa berettansa kiinni hänen selkäänsä ja painaa liipaisimesta.

"Nerokasta, Simon." Hän ajatteli ääneen.

"Niin, mikä on nerokasta?" kuului matala miehen ääni kadulta.

"Ai, sä tulit jo, Rick. Ne rahat on tossa boksissa. mä lähen lätkimään. Ettei herää mitään epäilyksiä."

Rick katsoi Simonia hetken aikaa, aivan kun mitaten miehen arvoa... mutta sanoi sitten: "Okei, ala laputtaa." Rick kyyristyi laatikon viereen ja tunsi että jotain tökättiin hänen selkäänsä vasten...ja pistävän kivun tämän jälkeen.

"MITÄ *******Ä, SIMON!?! sä ammuit mua! Oot niin avuton ettet edes saanu yhellä luodilla matalaks!" Rick yski verta ja nauroi samalla.
"Mut Simon, voin sanoo jo nyt että jos näin meinaat velkas hoitaa niin saat huomata että loppujen lopuks se olet sä joka eniten kärsii."

"Turpa kiinni, riistäjäpelle!"

Toinen laukaus. Hiljaisuus. Askelia. Simon poistuu kujalta, ja lähtee juoksemaan kotiinsa.

Jatkuu...

kommentia?

Tiedän että pitäis olla peliplaneetasta nää tarinat, mutta kun ei oikeen tullu ketään mieleen jota laittaa tähän jos joku haluaa jonkun osan tästä tarinasta niin sanoo vaan.

Voisin olla Simon Mckenzie
. Mahtava tarina muuten.

Eli Simon on Chomper, selvä.
kiits

aika paljonhan tuossa on tollasia Dix-Tracys vaikutteita

Haittaisiko ketään, jos lopettaisin tuon ensimmäisen tarinani? Ajattelin tehdä tällä kertaa jotain futuristisempaa.

Tekojen Aika, osa 2

Chomper suunnilleen potkaisi oven sisään ja sulki sen yhtä vikkelään.
Hän lyyhistyi lattialle.
Sydän kävi kuin kimi räikkösen auto... kunhan vaan ei joutuisi keskeyttämään kuin kimi.

"Mitä helkkaria mä oikein kuvittelen tekeväni? tapan kaikki velkojani? ei sâatana, mullahan on jo 2 elinkautista plakkarissa, niin mitä sitä enää arkailemaan."

Noustuaan ylös Chomper huomasi kaapin ovessa lapun, ilmeisesti vastikään kirjoitettuna.

"Hei Chomper, mä näin kun sä tappelit sen horonpenikka michaelin kanssa.
ja tiedän myös sun aikees... älä huoli, en tuomitse sua mistään, on sitä tullu itekkin päästettyä pari kaveria paiviltä. Tässä lapussa en voi paljastaa nimeeni, mutta tiedät kai kuka oon kun sanon että mulla on melkonen aserepertuaari kämpässäni. Että jos tarttet jotain sitä sun nallipistoolias parempaa, niin tuut vaan kysyyn"

Chomperin henki salpaantui. joku TIESI! Hän mietti hetken kuka se voisi olla, ennen kuin kuuli poliisin sireenit.

"NO *****LAKKEJAHAN TÄHÄN TARVITTIIN!" Chomper nappasi lapun, takkinsa ja aseensa ja juoksi makuuhuoneen ikkunalle. Hypättyään ulos hän juoksi läpi naapurinsa pensasaidasta, vain saadakseen laudasta naamaansa.

Pistävä ammoniakinhaju herätti Chomperin. Tai enemmän kuin herätti, hän tarttui herättelijää rinnuksista kiinni ja sihahti: "se lauta sattu vit...." Hän päästi irti. Se oli nainen. Eikä mikä tahansa nainen. Vaan michaelin vaimo.

"Voi tuomipäivän torvikomppania! Nyt otti ohraleipä" hän sanoi kun huomassi naisen kädessä isokokoisen lihaveitsen.

Nainen naurahti ja sanoi: "Äläs nyt panikoi, tää veitsi oli mulla kädessä kun menin avaamaan kytille oven... hämäyksenä nääs, ihan kun olisin ruokaa tehny."

Chomper ällistyi niin että silmät heittivät kuperkeikkaa. "Miks sä mua suojelit?"

"No päästit mut 20 vuotisesta kurimuksesta sen paskiaisen, Michaelin vaimona."

Chomper tunki kätensä taskuunsa, ja tunnusteli paperilappua.

"Säkö siis..."

"Kyllä, minä siis. Kirjotin ton lapun kun olit tappamassa jotain toista velkojaas. Mulla sattuu nimittäin olemaan melko ammattilaistason viestintävehkeet, voin napata minkä tahansa puhelun mailin säteellä.
Ja kuten viestissä sanoin, oon valmis auttaan sua, jos sä autat mua."

Chomper silmäili naista.

"Autan sua? miten?"

Ilkeän oloinen hymy levisi naisen kasvoilla kun hän sanoi: "No tapat tietenkin mun vihamiehiä ynnä muita"

Chomperin sydän hyppäsi kurkkuun. Nainen pyysi häntä rupeamaan palkkamurhaajaksi. Pöyristyttävää!

"Mitä jos mä sanon ei?"

Naisen ilme vakavoitui... muuttui jopa hiukan myrkylliseksi.

"Mä tiedän kaiken sun suunnitelmistas, kerron vaan tinanapeille miten asiat on."

Chomper nielaisi, ja ajatteli että pakko kai se on.

"Selvä... mut sä mainitsit jotain että sulla olis aseita?"

Nainen käännähti ja siirsi isokokoiset verhot pois suuren massiivipuukaapin tieltä. Hän avasi sen kaikki kolme lukkoa ja raotti toista ovea. Chomper ei ollut uskoa silmiään. Automaattipistooleja, haulikoita, rynnäkökiväärejä, puhallusputkia, kaikkea pienelle armeijalle.

Chomper katsoi naista vielä kerran, ja huokasi.

"Okei... kuka mun pitää saattaa ******* porteille?"

Jatkuu...

kommentteja kiitos

nyt olisi PP:n tytöillä/naisilla mahdollisuus erittäin mielenkiintoiseen osaan
en kyllä estä miespuolisia hakijoitakaan

muihinkin rooleihin voi hakea, olen suunnittellut ainakin 5 uutta hahmoa

Hyvä tarina. Jatka samaan malliin

Tekojen aika, osa 3

Nainen hymyili vienosti.

"On eräs joka ei osaa hyväksyä rukkasia, nimeltään Cletus Macduck. Päästät sen päiviltä, niin autan sua niittaamaan yhden sun velkojista, ja sitä rataa."

Chomper maisteli nimeä... aivan kuin olisi kuullut sen jossain.
Kun kuitenkaan minkäänlaista muistikuvaa ei ollut, hän antoi asian olla.

"Okei, minkäs kokoinen kaveri on kyseessä? Onko sillä jotain kantapaikkaa? Harrastuksia?"

Nainen purskahti nauruun.

"Vasta alotit hommat ja puhut kuin ammattilainen...mutta kyllä. Hän käy usein Peliplaneetta nimisessä baarissa. Ja aiheuttaa usein myös paljon tappeluita."

Chomperilla välähti. Hän oli kuin olikin nähnyt Cletuksen ennen. Hän oli nääs itsekkin joskus piipahtanut peliplaneetassa.

"Ai se kaveri! Juu, kyllä mä sen tiedän. Eiköhän se kaadu aika helposti jollain teräaseellakin."

Nainen lähti keittiöön päin.

"Venaas, haen sulle pienen valikoiman."

Chomper istahti tuoliin ja huomasi pienellä yöpöydän tapaisella kuvan michaelista ja hänen vaimostaan. Pienimuotoinen katumus pyyhkäisi hänen lävitseen, mutta siihen se jäikin, kun nainen astui takaisin huoneeseen.

"Täs olis. Valitse minkä haluut, ja niin monta kuin haluut."

Nainen heitti salkun Chomperin eteen. Tämä naksautti sen lukot auki ja nosti kantta.

"Jeesus Kristus! Täällähän on enemmän moria kuin mustalaisperheellä!"

Ja toden totta. Salkku oli täynnä jos jonkinlaista pistintä, puukkoa, machetea ja veistä. Mutta yksi niistä sai Chomperin kiinnostumaan. Siinä oli valkea kahva ja hiukan käyrä terä. Chomper otti sen käteensä ja teki pari sivallusta ilmaan.

"Mä tykkään tästä, mikä tää on?"

Nainen hymyili viekkaasti.

"Hyvä valinta. Se on intialainen kukri. Kahva on norsunluuta ja terä hopeaa. Hyvä valinta myös siinä mielessä että se on neitsyt."

Chomper hölmistyi.

"Neitsyt?"

Nainen otti veitsen ja katsoi sitä pitkään.

"Niin. Se ei ole vielä kertaakaan vuodattanut verta."

Chomperin selkäpiitä hiukan karmi naisen harrastukset ja kaikki tietous tappamisesta ja aseista.

"Ahaa... no minä nyt kuitenkin otan sen ja suuntaan peliplaneettaan."

Nainen hyppeli riemusta.

"Kerrot sitten kaiken minulle!"

Chomperia puistatti kun hän astui ulos ovesta. Ulkona satoi. Chomper katsoi suoraan ylös.

"No just, pitääkö sunkin alkaa vielä vttuilemaan päin naamaa?"

Hän askelsi märkää kävelytietä pitkin kohti keskustaa. Askeleet kuulostivat kuin maanjäristykseltä,sydän hakkasi kuin rumpu ja hän hikoili kuin saunassa.

Hän tärisi pelosta kun saapui peliplaneetan ovelle.

Jatkuu...


Ja Macduck, jos et tykkää et käytän sun nimeä niin vaihan sen vaikka Macdogiksi

Tekojen aika, osa 4

Chomper raotti baarin ovea, ja huomasi että sisällähän oli täysin rauhallista, vaikka Cletus Macduck istuikin baaritiskin äärellä. Olipahan baarissa paljon muitakin vakioasiakkaita, kuten illi, kirigi, Dix-Tracys ja sattuipahan nurkassa örveltämään myös scattis.

Chomper asteli baaritiskille ja tilasi tuopillisen. Odotellessaan hän silmäili Macduckia... miten näin täydessä baarissa voi ketään tappaa? Oli kai vaan odotettava että hän lähtee.

Baarimikko toi Chomperin oluen, ja jotain muutakin. Nimittäin lasin alla oli teipattuna paperinyytti.

Chomper avasi nyytin ja huomasi että sen sisällä oli 2 pientä pilleriä ja paperissa oli myös viesti.

"Pillerit ovat erittäin vahvaa laksatiivista lääkettä, tuikkaat ne vain Macduckin juomaan.

T: Ystävä"

Chomper rytisti lappusen ja donkkasi sen läheiseen roskakoriin.

Macduck huusi baarimikolle jotain huonosta palvelusta, ja löi päänsä tiskin yläpuolella roikkuvaan telineeseen. Kiroillen hän tilasi vielä yhden oluen.

Chomper tiesi että aika on koittanut. Baarimikko toi tuopin ja laski sen pöydälle, samalla hetkellä Chomper toimi.

"Hei Macduck, scattis mutisi tuolla nurkassa jotain susta, en tiiä mitä koski mutta, voithan sä aina käydä kysymässä."

Macduck nousi ylös ja asteli kulmaan ja rupesi kovistelemaan scattista.

Chomper pudotti pillerit olueen ja sekoitteli hiukan. Noin minuutin päästä macduck istui takaisin pöytään ja mutisi jotain trollaamisesta.

Hän kietaisi koko tuopillisen ykkösellä alas ja alkoi naputtelemaan pöytää.
Naputus koveni ja koveni, kunnes yhtäkkiä macduck sprinttasi WC:tä kohti.

Chomper odotti hetken ja seurasi. Sisälle päästyään hän meni toiseen koppiin ja odotti. Ei kauaakaan kun hän jo kuuli toisesta kopista kuinka WC vedettiin.

Hän vetäisi nahkatakkinsa sisästä veitsensä ja asettui hyvään asentoon potkaistakseen kopin oven auki.

Vesihana aukesi, Macduck vihelteli ja pesi käsiään. Askel....toinen....kolmas.
Nyt macduck oli toisen kopin kohdalla. Chomper rysäytti oven suoraan macduckia naamaan joka ulvahti kivusta.

Tämän jälkeen hän hyökkäsi kopista veitsensä kanssa suoraan macduckin kimppuun lattialle. Kaikki oli hetkessä ohi. Punaiset vanat valuivat viemäriin, kun Chomper irroitti veitsensä macduckin kaulavaltimosta. Hän asteli tyynesti
lavuaareille ja pesi kätensä ja veitsen. Hän oli jo kehittänyt suunnitelman miten pääsisi pakoon ilman että kukaan saisi koskaan tietää. Hän tukki haavanMacduckin kaulassa ja nosti hänet harteilleen.

Baarin puolella ei ilmeisesti oltu kuultu mitään, koska illin pöydässä pidettiin railakasta pöydän alle juontikisaa. Chomper ohitti baarimikon ja selitti että Macduck oli sammunut vessaan ja että veisi hänet kotiin. Kun hän oli avaamassa ulko ovea, jotain kuitenkin tapahtui. Scattis alkoi rääkymään kulmassa ja chomper säikähti pahanpäiväisesti että jäi kiinni. Baarin asiakaskunta kuitenkin hiljensi Scattiksen parilla hyvin tähdätyllä kaljapullolla, ja Chomper pääsi ulos.

Hän etsi lähimmän viemäriaukon ja nakkasi ruumiin sinne. Astellessaan takaisin Michaelin taloa kohti, hän päivitteli millaiseen soppaan oli joutunut. Takuulla hän olisi jossain vaiheessa voinut maksaa velkansa takaisin, eikä hänen olisi pitänyt ryhtyä näin radikaaleihin tekoihin. Poliisiauto kaarsi tielle jolla Chomper oli. Se hiljensi vauhtiaan ja ajoi Chomperin vierellä kun ikkuna rullattiin auki. Chomper oli jo valmis juoksemaan kun kuuli äänen autosta.

"Hei, ootteko te sattumoisin nähny tätä naista?"

Käsi työntyi ulos ikkunasta isokokoisen valokuvan kanssa. Chomperin jalat pakottivat hänet pysähtymään. Kuvassa oli Michaelin vaimo.

Jatkuu...

Kaikki nimet muutettavissa jos nimien haltijat niin päättävät

Hyvä, hyvä. Jatka samaan malliin! Väliin kysyn vielä, että kuinka moni lukee vielä minun tarinaani?

mä ainakin haluaisin nähdä muidenkin tarinoita kuin omiani vähän kuollu tää aihe nykyään

Kaikkia näitä kirjoituksia pitäisi myydä yhtenä isona kirjana nimeltääneliplaneetan tarinoijat tarinoivat. Sitte saatais isot rahat ja tehtäisiin lehti niinkuin pelitillä on ja oltais muuten vaan rikkaita.

OLen palannut kuten huomaatte. Asiaan.....Dix tarinasi on yhä vain samaa loistavaa luokkaa. MInun mielestäni ainakin. Itsellesi varasit aika mahtipontisen roolin. Nyt nukkumaan olen matkustanut 24h sisällä lentokoneella Burgasista Suomeen (mustan meren ranalla bulgariassa) kaupunki on kuopio sitten vain autolla halki Suomen Vaasaan ja reggae soi. Perillä olin klo 9.00. ELi hauskaa on nukkunut 4h. JOten hyvää yötä kaikille? Dix milloin jatkoa?

Lainaus:09.08.2006 Mustamiekka kirjoitti:
OLen palannut kuten huomaatte. Asiaan.....Dix tarinasi on yhä vain samaa loistavaa luokkaa. MInun mielestäni ainakin. Itsellesi varasit aika mahtipontisen roolin. Nyt nukkumaan olen matkustanut 24h sisällä lentokoneella Burgasista Suomeen (mustan meren ranalla bulgariassa) kaupunki on kuopio sitten vain autolla halki Suomen Vaasaan ja reggae soi. Perillä olin klo 9.00. ELi hauskaa on nukkunut 4h. JOten hyvää yötä kaikille? Dix milloin jatkoa?

Jatkoa tulee silloin kun sitä voin tehdä. Harmi kyllä yli-innokkaat loppulomaintoilijavanhemmat häiritsevät kirjoituspuuhaa...
Ja tietty itselleni varasin parhaimman osan! Kirjoittajan etuoikeus

Seuraava osa on lähes puolivälissä puhtaana ja hahmotelma on valmis. Ei pitäisi pitkään mennä sen viimeistelyyn. Vain koko päivä -.- ... Tätä tarinaa ei ihan heti saada loppuun...

Asia on harvinaisen selvä. Lopetan tarinani,ja aloitan uuden. Tästä sanon, että se on "Taistelu maailmanloppuyhtiötä vastaan". Eli siis ilmoittautujat YV:llä

Luvattu osa on tehty, hätkähdyttävästi lyhyemmässä ajassa kuin luulin, nauttikaa:


City of Pain - Part Twentytwo

Lator seurasi outoa uutta tuttavuutta kuuliaisesti kun tämä raahasi perässään veristä ja puolitajuissaan hourivaa Bloodbrotheria kainalossaan melko vaivattomasti, vaikka tämä oli massiivisen kokoinen hänen ollessa Latoriakin pienikokoisempi. Kaukaa telakalta kuului miesten huutoa ja poliisiautojen sireenien ulinaa. Lator käänsi päätään ja vilkaisi olkansa yli. Sinipunaiset valot loistivat kutsuvasti ja kauempana näkyivät liekit. Liekit joihin hänellä ei ollut osallisuutta. Hän aikoi kysäistä Mustamiekalta, mikä tämän osallisuus oli niihin, mutta päätti jättää asian sikseen. Liikaa oli tapahtunut viime aikoina ja varsinkin Hanzqun menetys riipaisi hänen mieltään. Murhemielessään hän ajatteli niitä yhteisiä hetkiä vuosia aikaisemmin tämän kanssa. Välinpitämättömyys niinä aikoina oli ollut typeryyttä, hän oli ajatellut liikaa uraansa. Hän havahtui synkistä mietteistään kun Mustamiekka sanoi pirteällä äänellä:
- Ahh... Oma koti kullan kallis! Hän hymyili. Hänen kotinsa oli melkoinen näky. Se oli entinen asuntovaunu, jonka pyörät olivat ruosteen peittämät ja käyttökelvottomat, se oli paikoitellen homeessa ja haisi myös siltä. Mustamiekka kantoi Bloodbrotherin sisään ja laskeutui polvilleen oviaukolla, mumisi jotain sekä viiletti sormillaan kasvojensa editse lyhyen rukouksen. Lator seurasi hieman kiusaantuneena ja vilkaisi ovenpielessä olevaa Pyhän Marian kuvaa, joka muistutti tuskastuttavasti Hanzqua. Toivottavasti hän oli kunnossa.
Jos asunto oli Latorin mielestä kelvoton näky ulkoapäin, osoittautui se positiiviseksi yllätykseksi, sillä se oli siisti, hometta ei näkynyt ja ilmakin oli raikkaampi. Seinät olivat täytetty hartailla Jeesus-kuvilla sekä eri pyhimyksistä. Sängyn päässä oli puinen risti.
- Älä välitä sisustuksesta, muutin juuri. Mustamiekka virnuili samalla kun nosti Bloodbrotherin ruskealle ja siivolle puupöydälle. Lator hymyili, vaikka Mustamiekka näytti sekä käyttäytyi oudosti, oli hänellä huumorintaju tallella.
- No niin, Mustamiekka murahti, heitti ylimääräiset päällysvaatteet yltään ja keräsi lähelleen lukuisan määrän veitsiä ja muita instrumentteja sekä leikkasi Bloodbrotherin paidan pois varovasti saksilla ampumahaavan kohdalta. Hän tutkaili haavaa tarkemmin ja laittoi silmälasit päähänsä nähdäkseen paremmin.
- Aijai... Haava on syvä ja sisällä on paidankappaleita, jotka alkavat märkimään ja tuovat komplikaatioita, pitää leikata heti! Tule tänne pitelemään jaloista, niin minä kiinnitän hänen kätensä, jottei hän käy liikkumaan kesken operaation. Lator teki työtä käskettyä, kiinnitti vyöremmillään tämän jalat kiinni pöytään ja piti niitä aloillaan. Lator vilkaisi uudestaan ympärilleen ja näki silitysraudan keittolevyn päällä kuumenemassa. Se hohti vienoa punaista, hän huomautti asiasta Mustamiekalle, joka levollisesti tokaisi:
- Niin, millä arvelit minun puhdistavan haavan? Minulla ei ole lääkärintarvikkeita, joten minun pitää improvisoida.
- Kai sinulla sentään on puudutusaineita? Alkoholia? Lator kysyi lievä huolen vire äänessään.
Mustamiekka katsoi pitkään ja painokkaasti Latoria silmiin.
- Alkoholi on heikkojen juoma, eikä minulla ole puudutusaineita. Sen takia remmit pistettiinkin.
Lator nyökkäsi lyhyesti. Lievä heikotus kävi hänen ylitseen ja hän yritti kestää kivun.
Bloodbrother heräsi ja tämä alkoi houraillen riuhtoa pöydällä. Mustamiekka napsautteli sormiaan hänen naamansa edessä ja puhui pehmeitä, rauhoittavia sanoja ilman suurempaa tehoa. Tämä riuhtoi yhä, kunnes Mustamiekka hylkäsi pehmeämmän menettelytavan ja iski nyrkillään tätä ohimon kohdalle, jolloin tämä sammui kuin saunalyhty.
- Nuijanukutus toimii yhä! Hän tokaisi nauraen, laittoi nahkapalan tämän suuhun, jottei hän puraisisi kieltään poikki ja aloitti operoinnin. Tunnin hikisen urakan jälkeen hän oli saanut kaikki kankaanpalat pois haavasta ja suurimman osan hauleista pois Bloodbrotherista.
- Pidä kiinni tiukasti nyt! Hän sanoi ja tarttui punaisena hehkuvaan silitysrautaan sekä painoi sen haavaan, jolloin Bloodbrother alkoi riuhtoa kivusta, kunnes lakkasi hetken kuluttua. Mustamiekka siirsi raudan takaisin keittolevylle ja tutki haavaa, joka ei enää vuotanut verta ja oli lähes täysin umpeutunut.
Hän hymyili hieman omahyväisesti:
- Aika hyvin sain hoidettua, vaikka itse sanonkin. Hän nappasi tiskipöydältä sideharsoa ja paksun valkean kangasmytyn sekä peitti haavan niillä. Sen jälkeen hän irrotti remmit ja peitti Bloodbrotherin huovan alle.
- Noin! Nyt annetaan hänen levätä ja minä katson jalkaasi.
Lator otti kenkänsä ja sukkansa pois samalla kun Mustamiekka leikkasi saksilla housuista palan, jotta näkisi haavan. Hän tarkasteli sitä hetken kynttilä kädessä ja tökki haavaa sangen kovaotteisesti pienellä instrumentilla, jossa oli lyhyt, mutta terävä piikki. Lator sävähti välillä, mutta kesti kivun.
- Sinulla kävi tuuri, Lator! Tuon on pääosin pintanaarmu, sillä haulit vain hipoivat luuta ja menivät läpi lihasta eivätkä repineet isoja verisuonia taikka jänteitä. Tämä ei vaadi sen suurempia operaatioita.
Mustamiekka sanoi, kiinnitti remmillä Latorin jalan kiinni sopivaan kohtaan asuntovaunun seinään sekä tarttui silitysrautaan.
- Lasken kolmeen! Yksi, kaksi... Lator ei ehtinyt varautua kipuun, joka tulvahti hänen ylitseen ja hän puri suussaan olevaa nahkapalaa kaikin voimin ja hikoili vahvasti, kun polttava rauta poltti ihosäikeet yhteen ja tukahdutti verenvuodon. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Mustamiekka otti raudan pois ja laittoi takaisin keittolevylle:
- Kolme... Huokaisi Lator väsyneesti sylkäistyään nahkanpalan suustaan. Mustamiekka naureskeli hiljakseen ja sitoi haavan.
- Juo tämä! Hän sanoi ja ojensi kuppia Latorille, jossa oli jotain vihreää nestettä. Hän otti kupin ja joi sen. Se maistui karvaalta ja puuroutti hänen ajatuksensa.
- Mitä se oli? Hän kysyi lievästi huojuen.
- Eräänlaista nukutusainetta. Tarvitset lepoa, nuku! Lator yritti nousta ja mumisi jotain velvollisuuksista, kunnes kaatui Mustamiekan käsiin, joka raahasi hänet sänkyyn nukkumaan.
Hän nousi ylös ja katsahti nukkuvaan kaksikkoon. Hän otti kaapista juomamukin ja tarttui alakaapista esiin ottamaansa pulloon, jossa oli vaaleanruskeankeltaista nestettä. Hän piteli sitä hieman silmiensä tasalla kunnes kaatoi kuppinsa täyteen sitä.
- Alkoholi on heikoille ja liha on heikkoa! Sinulle! Hän murahti kyynisesti erityisesti ei kenellekään ja kulautti kurkustaan alas viskimukin sekä täytti kupposen. Tätä hän jatkoi kunnes pullonpohja tuli vastaan ja hän työnsi pullon takaisin piiloonsa
Joko hän kuvitteli tai sitten oksalla istuva varis oli tarkastellut häntä syvän paheksuvasti. Hän katseli nousevaa aamuaurinkoa hetkisen kunnes sammui lattialle ja alkoi kuorsata.


E: Typoja

Tekojen Aika, Osa 5

"Hei herra, kuulitteko te?" kuului poliisiauton sisältä kun Chomper ei vastannut.

Hän vain tuijotti kuvaa epäuskoinen ilme kasvoillaan ja sai takelleltua: "M-miksi hän on...etsintäkuulutettu?"

Poliisi veti kuvan takaisin sisään.

"Olette siis nähnyt hänet jossain?"

Chomper nielaisi.

"No joskus nähnyt kadulla, en silleen tunne."

"Hän on vähän kimurantimpi rikollinen. Hän etsii ihmisiä, miehiä pääosin, joille väittää viattomien ihmisten olevan hänen vihamiehiään ja näin suostuttelee heidät tappamaan näitä niinsanottuja vihamiehiä, tietenkin palvelusta vastaan."

Chomperia kuvotti.

"E-en mä oo nähnyt sitä vähään aikaan, mut mä kerron teille jos nään sen."

"Selvä, ja hyvää päivänjatkoa!"

Auton ikkuna rullautui kiinni ja se kaarsi pois näköpiiristä. Chomper antoi ylen.

"Mitä hêlvettiä mä oikein voin tehdä? Se muija kertoo takuulla jos lopetan nää hommat sille, mut en kyl haluu viattomiakaan tappaa."

Chomper jatkoi kuitenkin matkaansa Michaelin talolle, joskin vähemmän innostunein askelein. Hän mietti mihin soppaan oli joutunut, ja kuinka päästä ulos padasta. Astuessaan Michaelin ovelle hän epäröi hetken ennen kuin koputti.

Oven takaa kuului korkokenkien ääntä. Pian ovi avautuikin ja hymyleivät naisen kasvot työntyivät ulos.

"No? onnistuitko?"

Chomper katsoi naista hetken erittäin epämiellyttävästi ja sanoi:

"Kyllä onnistui, mutta sainpahan matkalla tietää susta jotain."

Nainen äimistyi.

"Kenet tuttavistani tapasit? kenties setäni?"

Chomper käännähti ja otti naista kiinni olkapäistä.

"Poliisisedän."

Naisen ilme muuttui täysin, aivan kuin kuva joka muutetaan negatiiviksi.

"N-n-no mitäs kuulit?"

Chomper tiukensi otettaan ja ajoi naista seinää vasten.

"En kummempia, vain sen että SINÄ HUIJAAT IHMISIÄ TAPPAMAAN VIATTOMIA!"

Nainen purskahti itkuun, ja rimpuili Chomperin otteessa.

"Päästä irti! Se ei ole totta, ei ole! Vannon!"

Chomper päästi kuin päästikin irti.

"Homma on nyt näin... mä en kerro susta mitään, etkä sä kerro musta mitään. Jatketaan elämäämme aivan kuin ei oltais tavattukkaan."

Nainen nyyhkytti ja nyökkäsi.

Chomper suoristi takkinsa ja kääntyi lähteäkseen.

"Ai niin..."

Hän käännähti ja heitti veitsen kiinni seinään, vain senttejä naisen päästä.
Nainen parahti säikähdyksestä ja jatkoi itkemistään vielä kovemmalla äänellä.

"Pidä veitses."

Chomper astui ulos ovesta ja suuntasi kotiaan kohti. Kyyneleet sekoittuivat sateeseen, joten ulkopuolisen oli vaikea tunnistaa itkikö hän. Astuessaan sisään hän ripusti nahkatakkinsa naulaan ja suunnisti viinakokoelmansa luo.

"Kyllä nyt votka maittaa."

Chomper istahti sohvalle ja käänsi TV:n päälle. Sieltä tuli nyrkkeilyä yhdeltä kanavalta, ja B luokan pornoa toiselta. Kun kumpikaan ei häntä kiinnostanut, sammutti hän TV:n, ja valmistautui nokosille.

Tai siis...olisi valmistautunut jollei pihaan olisi kaartanut noin kolme poliisiautoa.

"Se *******en ämmä kieli musta heti kun vaan sai tilaisuuden!"

Chomper etsi aseensa ja latasi siihen täyden lippaallisen.
Hän ei yksinkertaisesti kestänyt enää. Potkaistessaan oven auki hän tähtäsi ja tulitti ensimmäisen poliisiauton tuulilasista läpi. Jo ulkoa huomasi että hän oli osunut pelkääjän paikalla istuvaan poliisiin koska lasiin räiskähti verta.
Kaikki poliisiautot pysähtyivät ja poliisit hyppäsivät ulos...paitsi se yksi.

Ilmeisesti Chomper oli osunut kuolettavampaan kohtaan kuin luuli. Mutta eipä hän sitä miettinyt, vaan ampui jo seuraavaa poliisia olkapäähän, joka kaatui maahan pidellen haavaa.

Luodit poksahtelivat seiniin hänen vieressään, mutta hän ei välittänyt mistään muusta kuin näiden ihmisten teurastamisesta. Viimeinenkin ruuvi oli pudonnut.

Hän ampui kaksi luotia viimeisen auton Poliisia päin, joka piti käsissään megafonia ja huuteli jotain. Toinen luoti räsähti megafonista läpi ja meni ilmeisesti suoraan jeparin pään läpi, verenroiskauksesta päätellen. Poliisi kaatui maahan kuin nukke.

Chomper huomasi lippaan olevan tyhja ja kurkotti taskuunsa ottaen sieltä luotipaketin. Jollain ihmeen kaupalla hän sai ladattua aseensa kaiken sen tulituksen keskellä. Hän tähtäsi tarkasti ja tulitti lähintä poliisia suoraan rintakehän alueelle kolmesti. Jälleen yksi kuolonuhri. Jäljellä oli vain kaksi poliisia, joista toinen huusi radioon paniikissa, ilmeisesti vahvistuksia kutsuen.

Chomper hypähti alas askelmilta ja juoksi poliisiauton luo. Toinen tinanapeista ei kestänyt enää, ja lähti pakoon. Toinen oli ilmeisesti shokissa, koska ei edes huomioinut Chomperia vierellään vaan huusi radioon. Vasta kun Chomperin aseen piippu koski hänen takaraivoaan, hän havahtui.

"Ä-älä tee sitä." Poliisi vaikeroi

Chomper puristi liipaisimesta. Aseen ääni kuulosti ukkoselta hänen pahasti arpeutuneessa mielessään.

Poliisi lysähti maahan, ja verivanat valuivat pihan viemäriin. Enää yksi asia oli tehtävissä.

Chomper nosti aseen ohimolleen. Uusien poliisiautojen sireenit kuuluivat jo.

Hän puristi liipaisinta...

...

...

...

...

*Klik*

Ase oli tyhjä.


THE END. maybe?


Tiedän kyllä että aseen käyttö oli epärealistista, mutta en jaksanut ruveta laskemaan että kuinka monta panosta pitäis ampua ennen kuin lipas on tyhjä jne.

mutta siinä oli nyt eka tarinani... melko viallinen imo

Juu oli hyvä tarina. Harmi että lopetit.

Haluan mukaan johonkin tarinaan.

Pystyyhän tuota jatkaakki... jos ajatusta riitää ^_^

Loistavaa Kyton, loistavaa...