Heh, Dix-Tracys ja FNC Axe... uskollisimpia lukijoitani
Ja ilmeisesti ainoat jäljellä olevat lukijat. Times have changed while I was trapped in underworld... In this new time, there is no place me anymore...

Mutta minä jatkan tarinaani niin kauan kuin minulla on yksi ainutkin lukija!

FNC Axe, kiitoksia. Tarkoituksenani olikin luoda hieman pohjaa tälle Kirigin isän tarinalle ja muutenkin tuossa luvussa oli tärkeitä asioita tarinan kannalta... heh heh...

Dix-Tracys, kiitoksia. Kyllä tarinani lähtee kohta kulkemaan hyvinkin tiuhaan tahtiin.

Kyton, mut saa laittaa sinne palloilemaan ,)

Olis kiva lukea näitä enemmänki, jos riittäs aika. :I

Kyton, oon mukana

Kyton, aivan loistavaa tarinaa. Paljonko äikän numerosi oli?

Koskas tulee uusia osia?

Uutta osaa voi odottaa huomenna, ja tosiaan yksi paikka vielä vapaa

No jos huomenna ehtis. Tai pitää lukea kokeisiin niin jos huomen illalla ehtis. Tiistaina & keskiviikkona & torstaina ja lauantaina on salibandy juttuja. Eli maanantaina, perjantaina tai sunnuntaina.

pääseeksmukaa??

Tai jos nyt jonkun tosi lyhyen osan vetäsin.

Lainaus:03.10.2006 Amarant kirjoitti:
...Ja ilmeisesti ainoat jäljellä olevat lukijat...

Minäkin luen tarinaasi. Erittäin hyvää jälkeä.

Lainaus:08.10.2006 Sami_the_Heet kirjoitti:

Lainaus:03.10.2006 Amarant kirjoitti:
...Ja ilmeisesti ainoat jäljellä olevat lukijat...

Minäkin luen tarinaasi. Erittäin hyvää jälkeä.

^^

Jee! Minä jo harkitsin tarinani lopettamista, kun ei minua kauhiasti tunnuta kaipaavan, mutta nyt minulla on ainakin 3 lukijaa

Jatkan tarinaa myöhemmin tänään, nyt olen koulun tietotekniikan tunnilla

Lainaus:10.10.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:08.10.2006 Sami_the_Heet kirjoitti:

Lainaus:03.10.2006 Amarant kirjoitti:
...Ja ilmeisesti ainoat jäljellä olevat lukijat...

Minäkin luen tarinaasi. Erittäin hyvää jälkeä.

^^

Jee! Minä jo harkitsin tarinani lopettamista, kun ei minua kauhiasti tunnuta kaipaavan, mutta nyt minulla on ainakin 3 lukijaa

Jatkan tarinaa myöhemmin tänään, nyt olen koulun tietotekniikan tunnilla

Lord Amarant... osuva nimi... mutta kaikki tarinat pitääpi saaha joskus aikanaan valmiiksi, että kaikki saa olla tyytyväisiä esim. jouluksi joululahjaksi, mutta sen tiedän, että tarinan ideoiminen vie aikaa

Itsekkin huomannut, että jotkut keskittyvät "nykyhetkiseen tarinaan" ja harvat vielä arvostaa Amarantin tarinaa taikka ei jaksa kommentoida sitä...

+ omalta osaltani tänään projektitoiminnan koe w00t ;O

Tuossa omassa käytöksessäni, mitä olen käynyt kattomassa, niin ensin on hirvee innostukset... sitten on tämmöstä lamaantuneisuutta ja lopuksi kypsäksi lol...

E: *osoittaa Kytonille sormensa* move it soldier!

Minun tietääkseni Dixi ei ole ainakaan vielä sanonut, että se ois loppunu tuo city of the paini... sitä voisin alkaa lukee taas jälleen, kunnes pääsen raahautuu kolooni....
ja ja Lazzu aiko tehä jotain uutta perhaps?


Amarantin uusi luku: lyhyt ja etenevä...

Minäkin luen tarinoitasi Amarant.

[/quote]

^^

Jee! Minä jo harkitsin tarinani lopettamista, kun ei minua kauhiasti tunnuta kaipaavan, mutta nyt minulla on ainakin 3 lukijaa

Jatkan tarinaa myöhemmin tänään, nyt olen koulun tietotekniikan tunnilla

[/quote]
Minulla lukio pukkaa vähän kiirettä pitämään joten en ole vierraillut pp:ssä pitkään aikaan, mutta nyt on taas aika. Lisääppäs minut siihen listään lukijoista. Ja milloinkohan tulee jälleen esiintymisenin tarinassasi?

Osa (?) H****tillinen kaahaus.

Guerilla juoksi ja parkourasi esteiden yli. Nanopoli kaahasi Guerillan vieressä. Lopulta Guerilla teki mitä hänen piti tehdä, eksytti Nanopolin. Hän hyppäsi aitaan, kiipesi sen yli ja lähti täysillä juoksuun. Nanopoli ei aikonut luovuttaa, vaan ajoi aidasta läpi. Uga seurasi Nanopolia. Lopulta Nanopoli sai Guerillan kiinni ja ajoi tämän eteen. Zeroe pisti kaiken merkille ja käveli lopulta paikalle. "Hmm.. vai, että helvetillistä kaahausta, kaappausyritys, mitäs vielä? Ensinnäkkin, mitä *******ä te kaahaatte täällä tarhan pihalla? Toiseksi miksi sinulla ei ole kypärää? Ja kolmanneksi, tuo oli siistiä hyppimistä. Neljänneksi, pelaako kukaan WoWia?" Zeroe sanoi.

"Joo, WoW rulettaa. Ootko päässy sen maan läpi missä on se matopahis?" Uga kysyi. "Siis puhun World Of Warcraftista, en mistään Wing 'o Wong:ista. Toki on se W'oW:kin ihan hyvä, mutta WoW on parempi." Zeroe sanoi. "Jaa, luulin, että pelasit Wing 'o Wongia. Oon aika sika pr00 siinä. Sit ku mä kerran hakkasin sen matopahiksen apulaiset Tomin ja Jerryn nii pääsin poonusleveliin. Siinä piti keräät nii sikana rahaa ku pysty. Sit siin tuli sellasii siistei zombi vastuksii, mut sit äiti ei antanu enää pelata." Uga sanoi. "Minne ne kaksi lähtivät?" Zeroe huusi samalla kuin kysyi Ugalta. Zeroe repäisi pistoolin vyötäröltään, latasi sen ja ampui pari ammusta ikkunasta läpi. "Tiedän, että olette siellä, tulkaa ulos!" Zeroe huusi.

"Ei täällä ole ketään." Ääni vastasi. "Piileskelet varjoissa?" Zeroe kysyi. Hälytin alkoi soida ja punaiset valot alkoivat vilkkua. "Tuu pois sieltä." Zeroe huusi. "Ei täällä ole ketään." Ääni vastasi. Zeroe teki ratkaisevan iskun. Hän potkaisi ikkunan rikki ja heitti sinne kranaatin. Kranaatti räjähti, ovi mukanaan. Joku, toden näköisesti Guerilla kaatui oven mukana maahan. Zeroe tutki tämän rintamerrkiä, mutta siinä luki: WoW, pelin tekijä, Joshie Hazabustha. "TAPOIN WOWIN TEKIJÄN. ELÄMÄ LOPPUU!" Zeroe huusi. "Hei, mikä sua vaivaa poliisisetä?" Uga kysyi. "TURPA KII KAKARA, TAPOIN WORLD OF WARCRAFTIN -LUOJAN. ELÄMÄ LOPPUU NYT." Zeroe huusi, ja ampui itseään.

Zeroe kaatui maahan. Hän leikki kuollutta, mutta kakara Uga luuli sitä todelliseksi. "Voi ei, Wong 'o Wangin tekijä kuoli, ja poliisisetä myös." Uga sanoi ja alkoi itkemään. Hän juoksi kotiinsa. Zeroe nousi ylös ja hyppäsi poliisiprätkän kyytiin.

Lyhyt osa mitä lupailin. Commentteja? Kommentteja Zeroesta?

*Deleted*

OpaMPP, luetko? Jee. Et ole tiennyt, kun et kommentoinut ole.

Mustamiekka! Vanha tuttu! Eiköhän sinut onnistuta taas järkkäämään taas jonnekin rämppäämään kitaraasi

Eli nyt minulla on laskujeni mukaan... 5 lukijaa! Tittididii!

Kyllä nyt kelpaa kirjoitella!

LUKU 46

Bloodbrother johdatti Kirigin huoneesta ulos pitkälle valkoiselle käytävälle.
''Missä me edes olemme?'' Kirigi kysyi katsellen ympärillään olevaa ankeaa, askeettista käytävää.
''Olemme kaupungin alla olevassa salaisessa tutkimuskeskuksessa.''
Kaupungista Kirigille muistui mieleen siellä käytävä sota ja hän kysyikin äkillisesti:
''Miten sota maanpinnalla sujuu? Olemmeko voitolla?''
''Miten sen nyt ottaa... Hetken näytti siltä että sota oli jo voitettu, mutta päihitimme vasta eturintaman.''
''Vasta eturintaman?!''
''Kyllä. Niitä tuli lisää ja nyt he ovat saaneet puolet kaupungista haltuunsa.''
''Ja heidän puolellaan lymyilevät Soldieri ja Dix-Tracys...'' Kirigi mutisi enemän itselleen kuin Bloodbrotherille.
''Olemme perillä!'' Bloodbrother hihkaisi pirteästi yrittäen ilmeisesti äänensävyllään piristää tunnelmaa.
He olivat tulleet käytävän päähän, valkoisen turvaoven luokse.
Bloodbrother näytti oven vieressä olevalle skannerille jotain korttia, ovi aukesi pihisten.
He astuivat valkoiseen huoneeseen täynnä tietokoneita ja monitoreja, huoneen päässä oli jokin mikä näytti epäilyttävästi sähkötuolilta.
''Dodiih... Mene istumaan tuohon.'' Bloodbrother sanoi hymyillen ja osoitti kyseistä tuolia.
''Tuohon?! Sähkötuoliin?!'' Kirigi huudahti.
''Heh... Ei se ole sähkötuoli, se on uusinta teknologiaa sisältävä laite, joka pystyy siirtämään tietoisen mielesi oman pääsi syövereihin.''
''Siis... miksi?''
''Koska se 'jokin' on sinun pääsi sisällä, sinun täytyy häätää se... Joten, ole hyvä ja istuudu jos halajat päästä siitä eroon.''
Kirigi käveli hitaasti tuolin luo ja istuutui vielä hitaammin.
'Entäs jos tämä on vain juoni saada minut sähkötuoliin ja tappaa minut...'
''No niin... Hetki vain...'' Bloodbrother mutisi ja samalla näppäili jotain tietokoneeseen.
''Noin! Hyvää matkaa Kirigi!'' Bloodbrother sanoi hymyillen ja painoin jotain nappia.
Kirigin silmissä sumeni...

Yhtäkkiä Kirigi tunsi leijuvansa ilmassa, hän ei nähnyt mitään, ei oikeastaan tuntenutkaan juuri mitään, hän vain oli... Täydellisen tyhjyyden ympäröimänä.
Sitten yhtäkkiä, hän tunsi makaavansa, hän avasi silmänsä ja huomasikin seisovansa...
Kirigi huomasi seisovansa kaupungin kadulla...






Kommentia, please...

Lainaus:10.10.2006 Amarant kirjoitti:
OpaMPP, luetko? Jee. Et ole tiennyt, kun et kommentoinut ole.

Mustamiekka! Vanha tuttu! Eiköhän sinut onnistuta taas järkkäämään taas jonnekin rämppäämään kitaraasi

Eli nyt minulla on laskujeni mukaan... 5 lukijaa! Tittididii!

Kyllä nyt kelpaa kirjoitella!

LUKU 46

Bloodbrother johdatti Kirigin huoneesta ulos pitkälle valkoiselle käytävälle.
''Missä me edes olemme?'' Kirigi kysyi katsellen ympärillään olevaa ankeaa, askeettista käytävää.
''Olemme kaupungin alla olevassa salaisessa tutkimuskeskuksessa.''
Kaupungista Kirigille muistui mieleen siellä käytävä sota ja hän kysyikin äkillisesti:
''Miten sota maanpinnalla sujuu? Olemmeko voitolla?''
''Miten sen nyt ottaa... Hetken näytti siltä että sota oli jo voitettu, mutta päihitimme vasta eturintaman.''
''Vasta eturintaman?!''
''Kyllä. Niitä tuli lisää ja nyt he ovat saaneet puolet kaupungista haltuunsa.''
''Ja heidän puolellaan lymyilevät Soldieri ja Dix-Tracys...'' Kirigi mutisi enemän itselleen kuin Bloodbrotherille.
''Olemme perillä!'' Bloodbrother hihkaisi pirteästi yrittäen ilmeisesti äänensävyllään piristää tunnelmaa.
He olivat tulleet käytävän päähän, valkoisen turvaoven luokse.
Bloodbrother näytti oven vieressä olevalle skannerille jotain korttia, ovi aukesi pihisten.
He astuivat valkoiseen huoneeseen täynnä tietokoneita ja monitoreja, huoneen päässä oli jokin mikä näytti epäilyttävästi sähkötuolilta.
''Dodiih... Mene istumaan tuohon.'' Bloodbrother sanoi hymyillen ja osoitti kyseistä tuolia.
''Tuohon?! Sähkötuoliin?!'' Kirigi huudahti.
''Heh... Ei se ole sähkötuoli, se on uusinta teknologiaa sisältävä laite, joka pystyy siirtämään tietoisen mielesi oman pääsi syövereihin.''
''Siis... miksi?''
''Koska se 'jokin' on sinun pääsi sisällä, sinun täytyy häätää se... Joten, ole hyvä ja istuudu jos halajat päästä siitä eroon.''
Kirigi käveli hitaasti tuolin luo ja istuutui vielä hitaammin.
'Entäs jos tämä on vain juoni saada minut sähkötuoliin ja tappaa minut...'
''No niin... Hetki vain...'' Bloodbrother mutisi ja samalla näppäili jotain tietokoneeseen.
''Noin! Hyvää matkaa Kirigi!'' Bloodbrother sanoi hymyillen ja painoin jotain nappia.
Kirigin silmissä sumeni...

Yhtäkkiä Kirigi tunsi leijuvansa ilmassa, hän ei nähnyt mitään, ei oikeastaan tuntenutkaan juuri mitään, hän vain oli... Täydellisen tyhjyyden ympäröimänä.
Sitten yhtäkkiä, hän tunsi makaavansa, hän avasi silmänsä ja huomasikin seisovansa...
Kirigi huomasi seisovansa kaupungin kadulla...






Kommentia, please...

Oli aika lyhyt luku, eikä tapahtunut paljoa mitään, mutta odotetaan seuraavaa jaksoa!

pääseeks mukaa??

Hyppäsit hieman luvuissa luku jonka nyt kirjoitit pitäisi olla vasta 44 ellen sitten väärässä. Ihan ok vaikka lyhyt.

Lainaus:10.10.2006 FNC-Axe kirjoitti:

Lainaus:10.10.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:08.10.2006 Sami_the_Heet kirjoitti:
[quote]
03.10.2006 Amarant kirjoitti:
...Ja ilmeisesti ainoat jäljellä olevat lukijat...

Minäkin luen tarinaasi. Erittäin hyvää jälkeä.

E: *osoittaa Kytonille sormensa* move it soldier!

Minun tietääkseni Dixi ei ole ainakaan vielä sanonut, että se ois loppunu tuo city of the paini... sitä voisin alkaa lukee taas jälleen, kunnes pääsen raahautuu kolooni....
ja ja Lazzu aiko tehä jotain uutta perhaps?

Toivon sitä päivää, jolloin pääsisin loppuun...
Nyt kun lukio vie "vaihteeksi" kaiken aikani, jää tarina hännän päähän.
Jatkan sitä sitten kun ehdin, voin, kykenen, jos pystyn...
Tältä näkymin epätodennäköistä, että saan sitä koskaan valmiiksi


E: Unohtui sitten Amarantin kehuskelu.
Kelpo osa, vaikkakin juonen kulku yms. jäi olemattomaksi.
Jatkoa pliis, näiden lukujen välissä on melkein omia jorinoitani pidemmät paussit...

Joo, Amarantilta tuli aika lyhyt osa. Olihan se ihan hyvä osa.

Kiitoksia kehuista.
Tiedän että oli lyhyt luku eikä juoni edennyt kauhiasti.
Ja mustamiekka, saatat hyvinkin olla oikeassa, en muista aina missä luvussa mennään, joten se saattoi heittää hieman, anteeksi...

LUKU 47

Kirigi käveli harmaita katuja pitkin.
Hän huomioi ettei missään ollut ristin sielua, hän oli aivan yksin suuressa kaupungissa.
Kaiken lisäksi satoi.
Kirigi jatkoi kävelyään autioita katuja pitkin, oli pelottavan autiota.
Kaikki näytti siltä että paikka olisi huollettu ja asuttu, mutta vain asukkaat puuttuivat.
Kirigi katsoi kaupan näyteikkunasta sisään, näyteikkunan mallinuket pitivät päällään harmaita vaatteita ja yhden silmistä tuli pieni verinoro kuin kyynel, Kirigi tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn ja hän jatkoi ripeästi matkaa.
'Tälläistäkö minun mieleni sisässä on? Tälläistä?!' Kirigi ajatteli.
Pian Kirigi saapui valtavan pilvenpiirtäjän juurelle, se oli runsaasti isompi kuin mikään muu rakennus lähellä.
Sen liukuovi avautui automaattisesti vaikkei Kirigi ollut vielä edes tarpeeksi lähellä että liikkentunnistin olisi havainnut hänet, tätä tarpeeksi ihmeteltyään Kirigi astui ovesta sisään.
Sisällä ei ollut mitään muuta kun ylös kohoavat portaat ja hissi, Kirigi aikoi painaa hissin nappia, mutta hissin ovi avautui itsestään.
Kirigi astui hissiin ja ovet sulkeutuivat välittömästi ja hissi lähti kiitämään ylöspäin ennen kuin Kirigi ehti edes painaa kerrosta.
Hetken kuluttua kuului kilahdus ja hissin ovet aukesivat.
Kirigi astui ulos, hän oli talon katolla, hän huomasi olevansa koko kaupungin muiden talojen yläpuolella, sieltä näki koko kaupungin, joka oli valtava.
Vasta sitten Kirigi kiinnitti huomionsa lipputankoon keskellä kattoa ja sen päällä seisovaan hahmoon.
Mies oli pukeutunut mustiin repaleisiin viittoihin ja huiveihin jotka liehuivat tuulessa, kasvoja Kirigi ei nähnyt.
''Tulit viimein...'' Mies sanoi.
''Viimein? Oletko odottanut minua?''
''Tietenkin olen. Luulitko etten tiennyt aikeistasi tulla tänne?''
''En tiedä...''
''Olen seurannut sinun eläämäsi täältä käsin kaiken aikaa, elämässäsi ei ole tapahtunut mitään minun tietämättäni.''
''Kuka olet?''
''Etkö ole jo arvannut? Minä olen se kenestä tulit hankkiutumaan eroon...'' Mies sanoi häivä huvittuneisuutta äänessään.
''Sinäkö?!''
''Minä... Ja kerron heti kättelyssä että minusta et pääse eroon ikinä.''
''Mi-mitä sinä puhut?''
''Sinä olisit vain puolikas ilman minua... Minä olen sinä ja sinä olet minä. Me olemme yksi...''
Kirigi vaikeni ja jäi tuijottamaan miestä hämmennyksen vallassa.
''Tiesin että sinun on vaikea ymmärtää tätä asiaa, mutta yritän selittää parhaani mukaan. Joten... Sinähän tiedät Lazzuusta ja siitä että hän on isoisämme, eikö? Ja siitä että hän ei ole ihminen. Ja silti, Lazzuu päätyi saamaan lapsen ihmisen kanssa, kyseinen tilanne on itsessään on paradoksi... silti näin pääsi käymään. Kyseinen tilanne on melko mielenkiintoinen, sillä ihmisen ja Lazzuun kaltaisten sielu ja ajatusmaailma on hyvin poikkeava ihmisestä ja siksi lapsen sielu ikäänkuin... jakautuu kahtia. Toisesta puolesta tulee ihminen ja toisesta taas ei. Kumminkin on vain yksi ruumis joten toinen puoli jää ikäänkuin taka-alalle, sisälle.
Isämme siis onnisui voittamaan oman hirviönsä ja hänen ihmispuolensa sai vallan kehosta... Sinulla on nyt sama tilanne, koska haluat minusta eroon koska olen paikoittain saanut vallan kehostamme. Mutta kuten sanoin, sinä et voi häätää minua lopullisesti, voit kyllä tyrkätä minut taka-alalle... Mutta se ei ole sinulta kannattavaa.'' Mies virnisti.
''Ei ole kannattavaa? Miten niin ei ole kannattavaa?! Sinä olet häirinnyt viime aikoina elämääni!'' Kirigi huusi oltuaan hetken hiljaa ja mietittyään kuulemaansa.
''Etkö sinä ymmärrä?!'' mies sihahti ja jatkoi: ''Me molemmat tahdomme peeloista eroon! Ja sinä et kykene siihen ilman minun voimiani, et ilman Lazzuun perintöä... minua.''
''Pärjään! Pärjäisin loistavasti ilman sinua!''
''Nyt et ajattele täysin järkevästi ystävä hyvä... Oletko huomannut että Soldieri pelkää sinua nykyään... ja kenen ansiota se on? Minun!''
''En tahdo apuasi tässä! Minä tahdon päihittää Soldierin omin avuin!''
''Omin avuin? Tämä on 'oma apu', minä olen osa sinua! Me olemme yksi! Jos vain toimisimme liittolaisina olisimme voittamattomia!''
''Ei! Sinä olet tuottanut minulle vain harmia ja minä hankkiudun sinusta eroon!'' Kirigi huusi.
Mies huokaisi syvään ennenkuin vastasi: ''Surullista että ajattelet noin, olisimme voineet olla yhdessä olla voittamattomia...''
Yhtäkkiä mies katosi lipputangon päältä.
Sitten Kirigi kuuli kuiskauksen korvansa vierestä: ''Täytyykö meidän tosiaan olla vihollisia?''
Sitten Kirigi tunsi voimakkaan potkun selässään ja hän lensi naamalleen.
Kirigi näki nyt miehen kasvot, hän oli tismalleen Kirigin näköinen, vain kalpeampi.
Yhtäkkiä miehen edessä pieni osa kattoa lainehti kuin vesi ja sieltä kohosi valtava, miehen kokoinen miekka, jonka mies otti käteensä ja heilutteli kevyesti.
''No niin! Anna tulla! Näytä minulle mitä osaat!'' hän huusi virnistäen.










Ja kommenttia kiitos

Lainaus:11.10.2006 Amarant kirjoitti:

--

en muista aina missä luvussa mennään, joten se saattoi heittää hieman, anteeksi...

Ehdotus: tallenna juttusi tekstitiedostoon, jolloin voit sekä hallita tarinasi paremmin että arvioida tuottamaasi tekstiä pienemmällä vaivalla myöhemmin. Pitemmän tekstin kirjoittaminen tiedostoon on muutenkin mielekkäämpää kuin suoraan tähän kämäiseen kirjoitusikkunaan suttaaminen.

Lainaus:11.10.2006 MieItse kirjoitti:

Lainaus:11.10.2006 Amarant kirjoitti:

--

en muista aina missä luvussa mennään, joten se saattoi heittää hieman, anteeksi...

Ehdotus: tallenna juttusi tekstitiedostoon, jolloin voit sekä hallita tarinasi paremmin, että arvioida tuottamaasi tekstiä pienemmällä vaivalla myöhemmin. Pitemmän tekstin kirjoittaminen tiedostoon on muutenkin mielekkäämpää kuin suoraan tähän kämäiseen kirjoitusikkunaan suttaaminen.

I attack again.