Kirjoitettu: keskiviikko, 23. marraskuuta 2005 klo 16.43
Noniin, jatkuu (anteeksi että kirjoitan näin että se täytyy etsiä, mutta siirrän ne kyllä sinne joskus)
LUKU 5
'Kirigi herää ja huomaa makaavansa kovalla kivivuoteella, hän nousee ylös ja katsoo ympärilleen.
Hän on likaisessa pienessä sellissä, jossa on ruostunut kalteriovi.
vanhanaikaisella kiväärillä varustettu vartijapeelo kulkee tietyin väliajoin ohi varmistamassa ettei vanki yritä paeta, ja aina ohikulkiessaan vartija virnistää pirullisesti Kirigille.
Pian ovi avautuu ja sisään astuu Soldieri kahden peelosotilaan kanssa.
''Olet hereillä.'' Soldieri sanoo katsoen halveksuen Kirigiä.
''Mitä siitä?'' Kirigi sanoi katsoen Soldieria kylmästi silmiin.
''Halusin vain ilmoittaa, etten anna sinun elää kovin kauan, heitän sinut varmaankin huomenna trollilauman keskelle ja... katsotaan mitä tapahtuu.'' Soldieri sanoi hullunkiilto silmissään.
Sen sanottuaan Soldieri lähti nauraen mielipuolisesti. Nyt Kirigillä oli todellinen kiire päästä pois, hän katsoi hädissään ympärilleen keksiäkseen miten päästä pakoon.
Kirigi tutki ja tutki huonetta, mutta lopulta totesi että ainoa keino ulos oli vartijan vyöllä roikkuva avainnippu, mutta miten Kirigi ne täältä kalterien takaa saisi? Hän istuutui kivivuoteelle ja mietti tunnin, ja yhtäkkiä hän huomasi kivisängyn alla olevan tilan jonne mahtui.
Hän ryömi sängyn alle ja odotti, kun vartija käveli ohi hän hämmästyi kun ei nähnyt Kirigiä missään, hän raivosi ja kirosi ja hakkasi kaltereita, sitten vartija avasi sellin oven tutkiakseen ettei siellä tosiaankaan ollut ketään.
Kun vartija astui selliin hän ryömi ulos ja hyökkäsi vartijan kimppuun, onnistui iskeä tämän ase pois kädestä ja kaataa maahan ja iskeä tajuttomaksi.
Sen jälkeen Kirigi otti avaimet ja sulki vartijan selliin, hetken aikaa hän hihitti itsekseen oveluuttaan.
Yhtäkkiä hän kuuli jonkun astelevan portaita alas vankityrmään, Kirigi näki selliä vastapäätä kaapin ja syöksyi suoraan sinne.
Kaapin sisällä hän katsoi avaimenreiästä ulos ja näki että tulija oli kapteeni Soldieri, joka tuli tarkastamaan että kaikki oli kunnossa, mutta huomattuaan että Kirigin sellissä ei ollut ketään muuta kuin tajuton vanginvartija hän tajusi että kaikki ei ole kunnossa.
Soldieri avasi kiroillen sellin oven ja nosti vartijan kurkusta ylös ja ravisti hereille.
Kun vartija heräsi, Soldieri laski hänet kovakouraisesti istumaan kivivuoteelle ja alkoi oitis huutaa tälle
''Mitä tapahtui! Päästitkö sinä kurja mato hänet pakenemaan?!''
''A-anteeksi sir, hän yllätti minut.'' Vartija sanoi peloissaan.
''Tajuatko sinä että hän tietää meidän peelojen aikeista hyökätä Peliplaneettaan, häntä ei saa päästää pakoon senkin hyödytön rakki!'' Soldieri huusi raivoissaan.
''Anteeksi en enää tuota teille pettymystä sir.'' Vartija ruikutti säälittävästi.
''Hah, en usko! Mutta sinusta ei ole mitään hyötyä et ansaitse elää!'' Soldieri sanoi ja veti miekan esiin huotrastaan.
''Ei kapteeni! Pyydän älkää...!'' Vartija ei edes ehtinyt viimeistellä lausettaan kun hänen irtonainen päänsä tippui lattialle ja päätön vartalo kaatui maahan. Kylmät väreet kulkivat pitkin Kirigin selkäpiitä kun koko lattia oli veripisaroita täynnä.
Soldieri ei näyttänyt enää yhtään vihaiselta kun oli saanut purkaa raivoaan hakkaamalla pään irti. Kapteeni Soldieri yhtäkkiä tuijotti kaappia jossa Kirigi oli, Kirigistä tuntui nyt todella hermostuneelta.
Kapteeni siristi silmiään ja alkoi äkkinäisesti hymyillä, nyt Kirigistä vasta hermostuneelta tuntuikin kun mies joka nauttii päiden irtihakkaamisesta hymyilee kohti hänen piilopaikkaansa.
Soldieri otti kaapinkahvasta kiinni, ja avaamisen sijaan kiskaisi koko oven irti.
''Ahhaa! Arvasin!'' Soldieri karjui voitonriemuisesti.
Nyt on piru merrassa, Kirigi ajatteli hädissään ja katsoi ympärilleen siinä toivossa että löytäisi jotain hyödyllistä tähänkin tilanteeseen.
''Näyttää siltä että äskeinen ei ollut ainut pää joka tippuu tänään!'' Soldieri sanoi irvistäen riemuissaan.
Nyt on keksittävä jotain, Kirigi ajatteli kauhuissaan.
''Kuole, rotta!!!'' Soldieri huusi ja kohotti miekkansa iskeäkseen.
Juuri kun miekan terä on osumassa Kirigiin, hän luikahtaa ulos kaapista Soldierin oikealle puolelle ja kamppaa tämän.
''Senkin pieni...!'' Soldieri raivosi kaatuessaan maahan, hänen otteensa miekasta lipesi, jolloin Kirigi nappasi sen.
''Hahaa! Kenellä on nyt miekka? Kenellä?'' Kirigi sanoi voitonriemuisena.
Soldieri nousi ylös ja näytti paljon turvattomammalta ilman miekkaa.
''Senkin... Anna se takaisin!'' Soldieri karjui ja lähti hyökkäykseen Kirigiä kohti. Kirigi survaisi miekan Soldierin vatsaan ja jätti sen siihen törröttämään, sitten Kirigi lähti kävelemään takaperin poispäin.
''Hah, pakene vain. Mutta et pääse kovinkaan pitkälle, voin luvata sen.'' Soldieri kuiskasi noustessaan vaivoin ylös miekka vatsassaan, ja painoi punaista nappia. Kuului kuulutus jossa sanottiin:
''Hälytys, vihollinen on vapaalla jalalla. Toistan: Hälytys vihollinen on vapaalla jalalla.'' Kuulutuksen kuultuaan Kirigi lähti juoksemaan portaita ylös.'
To be continued...
Noin, mitäs piditte?
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Kirjoitettu: keskiviikko, 23. marraskuuta 2005 klo 17.00
Lainaus:23.11.2005 Amarant kirjoitti:
Lainaus:23.11.2005 Kirigi kirjoitti:
Tuo uusin oli kyllä hyvä.
Missään osassa ei ole vielä päässyt kyllästymään.
Amarant, kirjoitatko sinä nämä tarinat ensin wordilla tai jollain?
Vai improvisoitko sinä?
improvisoin.
Pistätkö sitten jossain vaiheessa nykyset ja tulevat osat yhteen nippuun jonka voi ladata luettavaks? Vai pidät ittelläs ja julkaset kirjan jonka kaikki jout.. pääsee ostamaan? Vitsi vitsi...
Kirjoitettu: keskiviikko, 23. marraskuuta 2005 klo 17.05
Lainaus:23.11.2005 Icecap kirjoitti:
Lainaus:23.11.2005 Amarant kirjoitti:
Lainaus:23.11.2005 Kirigi kirjoitti:
Tuo uusin oli kyllä hyvä.
Missään osassa ei ole vielä päässyt kyllästymään.
Amarant, kirjoitatko sinä nämä tarinat ensin wordilla tai jollain?
Vai improvisoitko sinä?
improvisoin.
Pistätkö sitten jossain vaiheessa nykyset ja tulevat osat yhteen nippuun jonka voi ladata luettavaks? Vai pidät ittelläs ja julkaset kirjan jonka kaikki jout.. pääsee ostamaan? Vitsi vitsi...
varmaankin laitan kaikki yhteen viestiin.
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Kirjoitettu: keskiviikko, 23. marraskuuta 2005 klo 17.06
Lainaus:23.11.2005 Cene kirjoitti:
Olisiko mahdollista laittaa kaikki jaksot tuonne aloitusviestiin? Ei tarvitsisi etsiä niitä täältä topicin uumenista.
Kirjoitettu: keskiviikko, 23. marraskuuta 2005 klo 17.13
Muokattu: 23.11.2005 klo 17.15
5. luvusta:
Lainaus:''Mitä siitä?'' Kirigi sanoi katsoen Soldieria kylmästi silmiin.
Rahtusen epäuskottavaa käyttäytymistä baarimikolta; tämä ei oikein istu muuhun tarina-Kirigin käyttäytymiseen. Ehdottaisin enemmän pisua housuihin.
Lainaus:Hän ryömi sängyn alle ja odotti, kun vartija käveli ohi hän hämmästyi kun ei nähnyt Kirigiä missään ... Kirigi näki selliä vastapäätä kaapin ja syöksyi suoraan sinne. ... Kaapin sisällä hän katsoi avaimenreiästä ulos ja näki että tulija oli kapteeni Soldieri
Metal Gear Solidia! Hieno juttu.
Lainaanpa vielä pari lausetta, joiden rakennetta ainakin itse hitusen muokkaisin:
Lainaus:Kirigistä tuntui nyt todella hermostuneelta.
Itse kirjoittaisin ennemminkin jotenkin näin: "Kirigi tunsi itsensä nyt todella hermostuneeksi."
Lainaus:mies joka nauttii päiden irtihakkaamisesta hymyilee kohti hänen piilopaikkaansa.
Oman kielikorvani mukaan taas "korjaisin" tämän seuraavanlaiseen muotoon: "-- päiden irtihakkaamisesta nauttiva mies hymyilee kohti hänen piilopaikkaansa."
Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. — Raamattu
Kirjoitettu: keskiviikko, 23. marraskuuta 2005 klo 17.23
Tässä olis ne tarinat:
LUKU 1
'Peelojen planeetta ei ollut mikään kaunis näky, tumma kivipinta peitti koko planeetan, tulivuorten uumenista valui isoina virtoina polttavan kuumaa magmaa joka valui likaiseen veteen, jolloin se jäähtyi ja jähmettyi kiveksi.
Joka ainoa tämän harvaanasutun planeetan taloista olivat identtisiä masentevia kivimökkejä.
Ainoan poikkeuksen planeetan masentavasta arkkitehtuurista teki peelokeisarin palatsi, joka sijaitsi korkean vuoren huipulla. Palatsi oli valtava, sen kymmenet korkeat tornit hipoivat taivasta. Palatsissa eli keisarin lisäksi myös kaikki muu peeloylimystö.
Palatsiin vieviä korkeita portaita ylös käveli mustaan hupulliseen viittaan verhoutunut hahmo kahden henkivartijansa keskellä. Mies oli kymmenennen peelodivisioonan kapteeni, Soldieri.
Hän oli julma mies jonka lempiharrastus oli silpoa viattomien uhrien päitä irti, hän oli juuri palannut sotaretkeltä FinalFantasyFinlandiaan.
Kavuttuaan portaat ylös hän kulki valtavalle portille, vasta kiroiltuaan ja uhkaavansa katkoa heidän päänsä irti portinvartijat uskoivat hänen todella olevan Soldieri itse.
Portin jälkeen hän asteli valtavan eteishallin läpi joka oli valaistu katosta roikkuvien vihollisten pääkalloista tehdyillä lyhdyillä.
Hän saapui isoon valtaistuinsaliin, jossa häntä tuijottivat kymmenet henkivartijat ja hallin päässä olevalla valtaistuimella istuva hahmo, varjo peitti hänen kasvonsa, henkilö oli pukeutunut kiiltävään haarniskaan jonka päällä hän piti pitkää mustaa viittaa.
Hahmon valtaistuimeen nojasi hänen miekkansa, miekka oli lommoilla paljosta käytöstä ja se oli alkanut paikoittain ruostua.
''Miten taistelu sujui kapteeni?'' Kylmä ääni sanoi, puhuja oli mies valtaistuimella joka näpräsi sormellaan miekkansa kahvaa.
''Ei kovin hyvin, teidän peeloutenne, minä ja henkivartijani olimme ainoat jotka onnistuivat pakenemaan'' Soldieri sanoi polvistuttuaan peelokeisarin eteen.
''FinalFantasyFinlandian puolustus on siis vieläkin murtamaton?'' Keisari sanoi hiven ärsyyntymys äänessään ja nyt hän puristi kuluneen miekkansa kahvaa.
''Siltä pahasti vaikuttaisi, teidän peeloutenne. Omasta mielestäni voisimme jättää FinalFantasyFinlandian hetkeksi rauhaan... ja hyökätä sen sijaan Peliplaneetalle?'' Soldieri sanoi niin lipevästi kuin se hänen karhealla äänellään onnistui.
''Peliplaneetalle? Ei huono idea loppujen lopuksi, meillä on siellä tälläkin hetkellä muutama peelovakooja soluttautunut heidän keskuutensa. Voisimme heidän avullaan selvittää Peliplaneetan heikon kohdan'' Keisari sanoi mielissään. Soldieri nousi ylös ja kysyi:
''Saanko minä Peliplaneetan hoidettavakseni, minulla on FinalFantasyFinlandian takaiskusta huolimatta vielä laadukkaita miehiä jäljellä?''
''Saat saat, mutta nyt... pyydän, jättäisitkö minut yksin mietiskelemään?'' Keisari sanoi.
''Kyllä teidän peeloutenne, kiitos teidän peeloutenne, näkemiin teidän peeloutenne.'' Soldieri sanoi kävellessään ovea kohti takaperin kääntämättä selkäänsä Keisarille. Soldieri astui ulos valtaistuinsalista ja lähti kävelemään omaa asuntosiipeään kohti, suunnittelemaan suurta hyökkäystään Peliplaneettaan.'
LUKU 2
'Peliplaneetalla on kaunis kesäinen aamu, aurinko nousee kukkuloiden takaa, linnut laulavat ja ihmiset lähtevät päivittäisiin askareisiinsa.
Kirigi kääntää kylkeä pienessä kerrostalo yksiössä, herätyskello lensi jo tuntia aiemmin ulos ikkunasta osuen vanhaa rouvaa päähän.
Kirigi avaa unenpöpperöisenä silmänsä, ja katsoo seinäkelloa, 11.30!
Kirigin töiden piti alkaa 10.00, Kirig pomppaa ylös sängystä salamana ja laittaa housut jalkaan ja T-paidan väärinpäin, laittaa eripariset sukat jalkaansa ja juoksee ulos... ilman kenkiä.
Kirigi juoksee koko matkan töihin.
Perillä hänen pomonsa Template katsoo ärtyneenä kelloaan ja tumppaa tupakkansa nuoren miehen päähän, Kirigi oli nähnyt hänet ennenkin, hän oli lehdessä koska oli pelannut ennätysmäärän Counter Strikeä putkeen juomalla energia juomaa ja syömällä valmispizzoja.
Template äkkää Kirigin ennen kuin hän ehtii laittaa likaisen esiliinan päälleen ja esittää ettei olisi ikinä myöhästynytkään. ''Sinua on odotettu!'' Hän sanoi kohottaen äänensä että koko baari kuuli.
''Öh... tuota'' Kirigi änkytti hermostuneena.
''Säästä selityksesi. Ensi kerran jos myöhästyt, saat kenkää! No niin, tiskin taakse sieltä'' Template sanoi ja kaatoi itselleen viskiä ja asteli henkilökunnan huoneeseen.
Baari ei ollut mikään luksusluukku, kaikkialla oli likaista ja kärpäsiä pyöri kaikkialla ja tupakansavu haisi voimakkaasti. Paikasta toki sai muutakin kun viinaa sun muuta alkoholia, sieltä sai esimerkiksi pihvejä, joita ei oltu kylläkään tarkoitettu kenenkään älyllisen olennon syötäviksi, trollitkaan eivät varmaan söisi moista moskaa.
Paikan laadun mukaisia olivat kyllä asiakkaatkin, koko kaupungin alkoholistit, puukkojunkkarit sun muut hämäräveikot eksyivät aina juuri tähän luukkuun.
Baaritiskille oli sammunut baarin vakioasiakas, Napsu joka kuorsasi äänekkäästi ja mutisi välillä jotain hyppivistä vaaleanpunaisista elefanteista.
''Napsu. Napsu! Napsu!! Herää jo, eiköhän sinun olisi aika lähteä. Olit täällä varmasti taas koko yön'' Kirigi sanoi tökkien Napsua hereille.
Napsu kohotti päänsä tiskiltä, jolloin hänen tummaakin tummemmat silmän aluset ja punainen nenä näkyivät.
''Häh... Mitä? Lisää viinaa!'' Napsu sanoi krapulaisena.
''Etköhän sinä ole juonut ihan tarpeeksi. Ulos!'' Kirigi kohotti ääntään ja osoitti ovea. Napsu lähti löntystämään ulos mutisten jotain röyhkeistä baarimikoista ja atomipommikonekiväristään.
Kirigi huokaisi ja alkoi pyyhkiä pöytää, mutta yhtäkkiä hän kuuli pari sanaa nurkkapöydästä jotka kiinnittivät hänen huomionsa:
''...en toki teidän kenraali Soldieri.'' Kirigi oli kuullut nimen jossain, hän oli yksi peelokapteeneista.
Hän loi katseen nurkkaan jossa huppupäinen hahmo puhui puhelimeen vilkuillen ympärilleen hermostuneesti.
Kirigi sattui kuulemaan hieman lisää kun hahmo kohotti hieman ääntään:
''En petä teitä herra kapteeni.'' Hän sanoi ja sulki puhelimen, joi lopun oluensa yhdellä kulauksella, nousi ylös ja lähti kohti ovea.
Kirigi päätteli henkilön olevan peelovakooja, ja jonkun pitäisi ottaa hänet kiinni. Kirigi nousi ylös ja lähti seuraamaan miestä joka astui ulos baarista.'
LUKU 3
'Kirigi astui savuisesta kapakasta ulos, hän veti ensin pari kertaa syvään raikasta ilmaa.
Sitten hän muistaakin miksi tuli ulos ja katsoo ympärilleen, ja huomaa huppuun ja viittaan sonnustautuneen hahmon kulkevan pois.
Kirigi lähtee perään yrittäen olla näyttämättä nuuskivalta idiootilta.
Kirigillä kävi mielessä soittaa moderaattoreille, mutta päätti jättää väliin ja lähteä itse perään.
Mies käveli edellä ja vilkuili silloin tällöin taakseen, jolloin Kirigi pysähtyi ja rupesi tutkimaan mielenkiinnolla koppakuoriaista.
Mutta kun mies käänsi päänsä tyhjällä kävelykadulla, Kirigi ei ehtinyt alkaa teeskennellä kiinnostunutta jostain muusta, vaan jäi seisomaan paikalleen.
''Kuka sinä olet? Miksi seuraat minua?'' Mies sanoi käheällä äänellä.
''Minä... Äh... niin, tuota'' Kirigi änkytti.
''Oli miten oli. Et ansaitse elää!'' Mies huudahti ja heitti viitan pois, jonka alta paljastui musta ninjamainen puku, vyöllä oli parisenkymmentä heittoveistä, joista hän otti yhden näppärillä sormilla, ja kohotti sen.
''Nimeni on J3k3, tunne siis tappajasi nimi!'' peelo sihisi voitonriemuisena.
Kirigi vaistomaisesti heittäytyi maahan heittoveitsen lentäessä, ja osuessa katulamppuun.
Kirigi ajatteli toisen heittoveitsen suhahdettua ohi että nyt jos koskaan oli aika soittaa moderaattoreille.
Kirigi lähti juoksemaan läheistä puhelinkoppia kohti, mutta peelo vain naurahti ja heitti veitsen Kirigiä olkapäähän.
Kirigi huudahti tuskasta ja kaatui kontilleen maahan ja huohotti kun lämpimiä veripisaroita tipahteli kadulle.
''No vooooi, mahtoi sattua!'' Peelo rääkyi ivallisesti.
Kirigi repäisi veitsen olkapäästään ja heitti sen takaisin J3k3:eäa kohti,
joka nappasi veitsen vaivattomasti ilmasta.
Kaikki Kirigin ympärillä sumeni ja hän lyyhistyi tajuttomana maahan.'
LUKU 4
'Kirigi ei kyennyt avaamaan silmiään mutta oli hereillä ja kuuli ääniä:
''Vieläkö hän on tajuton?'' Karhea ääni kysyi.
''Toistaiseksi, hän on yhä hengissä'' Lipevä ääni sanoi.
''Selvititkö kuka hän on?'' Karhea ääni sanoi.
''Hänen nimensä on Kirigi, hän on baarimikko työltään.
Kirigi avasi silmänsä, kaikki näytti hetken sumealta... kun hän oli saanut näkönsä kunnolla takaisin hän huomasi olevansa kahlittuna kiinni sinään, hän katsoi edessänsä seisovia hahmoja,
Toinen oli kookas viittaan ja haarniskaan pukeutunut mies jolla oli silmälappu, Kirigi oli nähnyt aikaisemminkin miehen kuvan, hän oli kapteeni Soldieri. Toinen hahmoista oli valkoiseen takkiin pukeutunut mies joka tarkkaili häntä herkeämättä.
''Mitä sinä kuulit vakoojaltamme baarissa? Puhu!'' Soldieri käski.
''E-en mitään.'' Kirigi sanoi heikkona.
''Valehtelet!!!'' Soldieri sanoi ja otti Kirigiä kurkusta kiinni ja nosti ilmaan.
''Rauhoitu, tarvitsemme häntä vielä'' valkotakkinen mies sanoi rauhallisena.
''Sinulla ei ole valtuutta käskeä minua KellottajaFIN!'' Soldieri raivosi.
''Ei niin, mutta minulla on järkeä tietää mikä on kannattavaa ja ehdottaa sitä teille herra kapteeni.'' KellottajaFIN:iksi kutsuttu mies sanoi ja kumarsi pilkallisesti.
Soldieri oli selvästi raivoissaan vaikka yritti epätoivoisesti sitä pidätellä.
Huoneen ovi avautui, ja sisään astui vakooja J3k3.
''Oletteko saaneet hänestä mitään irti?'' tämä kysyi astuttuaan huoneeseen.
''Emme, kapteenista on mukavampaa kuristaa ja huutaa hänelle.'' KellottajaFIN sanoi hymyillen leveästi.
''Eikä ole! Minä vain kuulustelin häntä!!'' Soldieri raivosi niin että sylki roiskui.
Kirigi katseli ympärilleen etsien jotain keinoa päästä pakenemaan, mutta mikään huoneessa ei vaikuttanut hyödylliseltä, ei tietokone, eikä rotta, eikä ainakaan pesusieni, entäs avain. Avain ketjuihin hänen ranteissaan oli puisella pöydällä, mutta millä ilveellä hän saisi ne täältä asti.
Sitten ääni hänen päässään sanoi: ''käytä voimaa!''
Aivan, Tähtien sodassakin jedit voivat vetää tavaroita itselleen, ehkä hänkin osaisi.
''Nghhghhghhh'' Kirigi yritti keskittää mielensä avainten saamiseen.
''Ghnnnngh... Gääh.'' Ehkä se temppu onnistuu vain elokuvissa, Kirigi ajatteli.
''No niin, kun vihdoin lopetit sen jumalattoman ähisemisen, voimme jatkaa kuulusteluasi. Joten, Kuulitko suunnitelmastamme?''
''En'' Kirigi sanoi rehellisesti.
''Valehtelet! Senkin saastainen koira, tapan sinut!'' Soldieri raivosi hulluna puukko kädessään.
''Rauhoitu, tuosta ei ole mitään hyötyä. Mitä sinä sitten kuulit?'' KellottajaFIN kysyi rauhallisesti.
''Vain tarpeeksi päätelläkseni että hän on peelovakooja, ja lähdin seuraamaan häntä.'' Kirigi päätti vastata heille rehellisesti.
''Vai niin, mikset olisi vain soittanut moderaattoreille? Olisit päässyt itsekkin paljon helpommalla.'' KellottajaFIN kysyi leveästi hymyillen.
''Koska... koska...'' Kirigi ei oikein itsekkään tiennyt vastausta.
''Halusit leikkiä sankaria?'' KellottajaFIN kysyi hymyillen vieläkin leveämmin.
''En! Ajattelin vain...''
''Että olisit pärjännyt hänelle yksin?'' KellottajaFIN kysyi huvittuneena.
''En oikeastaan.'' Kirigi sanoi.
''Miten tämän tulisi edistää kuulustelua?!'' Soldieri kysyi raivoissaan.
''No, ainakin paremmin kuin kuulusteltavan kuristaminen ja tälle raivoaminen.'' KellottajaFIN sanoi hymyillen pilkallisesti.
''Miten niin, sinä pieni...! Äh, olkoon. J3k3, vie hänet selliin.
Vakooja nyökkäsi otti oudon näköisen laitteen käteensä ja painoi sen Kirigin kylkeen ja siitä tuli tainnuttava sähköisku, ja Kirigi menetti tajuntansa.'
LUKU 5
'Kirigi herää ja huomaa makaavansa kovalla kivivuoteella, hän nousee ylös ja katsoo ympärilleen.
Hän on likaisessa pienessä sellissä, jossa on ruostunut kalteriovi.
vanhanaikaisella kiväärillä varustettu vartijapeelo kulkee tietyin väliajoin ohi varmistamassa ettei vanki yritä paeta, ja aina ohikulkiessaan vartija virnistää pirullisesti Kirigille.
Pian ovi avautuu ja sisään astuu Soldieri kahden peelosotilaan kanssa.
''Olet hereillä.'' Soldieri sanoo katsoen halveksuen Kirigiä.
''Mitä siitä?'' Kirigi sanoi katsoen Soldieria kylmästi silmiin.
''Halusin vain ilmoittaa, etten anna sinun elää kovin kauan, heitän sinut varmaankin huomenna trollilauman keskelle ja... katsotaan mitä tapahtuu.'' Soldieri sanoi hullunkiilto silmissään.
Sen sanottuaan Soldieri lähti nauraen mielipuolisesti. Nyt Kirigillä oli todellinen kiire päästä pois, hän katsoi hädissään ympärilleen keksiäkseen miten päästä pakoon.
Kirigi tutki ja tutki huonetta, mutta lopulta totesi että ainoa keino ulos oli vartijan vyöllä roikkuva avainnippu, mutta miten Kirigi ne täältä kalterien takaa saisi? Hän istuutui kivivuoteelle ja mietti tunnin, ja yhtäkkiä hän huomasi kivisängyn alla olevan tilan jonne mahtui.
Hän ryömi sängyn alle ja odotti, kun vartija käveli ohi hän hämmästyi kun ei nähnyt Kirigiä missään, hän raivosi ja kirosi ja hakkasi kaltereita, sitten vartija avasi sellin oven tutkiakseen ettei siellä tosiaankaan ollut ketään.
Kun vartija astui selliin hän ryömi ulos ja hyökkäsi vartijan kimppuun, onnistui iskeä tämän ase pois kädestä ja kaataa maahan ja iskeä tajuttomaksi.
Sen jälkeen Kirigi otti avaimet ja sulki vartijan selliin, hetken aikaa hän hihitti itsekseen oveluuttaan.
Yhtäkkiä hän kuuli jonkun astelevan portaita alas vankityrmään, Kirigi näki selliä vastapäätä kaapin ja syöksyi suoraan sinne.
Kaapin sisällä hän katsoi avaimenreiästä ulos ja näki että tulija oli kapteeni Soldieri, joka tuli tarkastamaan että kaikki oli kunnossa, mutta huomattuaan että Kirigin sellissä ei ollut ketään muuta kuin tajuton vanginvartija hän tajusi että kaikki ei ole kunnossa.
Soldieri avasi kiroillen sellin oven ja nosti vartijan kurkusta ylös ja ravisti hereille.
Kun vartija heräsi, Soldieri laski hänet kovakouraisesti istumaan kivivuoteelle ja alkoi oitis huutaa tälle
''Mitä tapahtui! Päästitkö sinä kurja mato hänet pakenemaan?!''
''A-anteeksi sir, hän yllätti minut.'' Vartija sanoi peloissaan.
''Tajuatko sinä että hän tietää meidän peelojen aikeista hyökätä Peliplaneettaan, häntä ei saa päästää pakoon senkin hyödytön rakki!'' Soldieri huusi raivoissaan.
''Anteeksi en enää tuota teille pettymystä sir.'' Vartija ruikutti säälittävästi.
''Hah, en usko! Mutta sinusta ei ole mitään hyötyä et ansaitse elää!'' Soldieri sanoi ja veti miekan esiin huotrastaan.
''Ei kapteeni! Pyydän älkää...!'' Vartija ei edes ehtinyt viimeistellä lausettaan kun hänen irtonainen päänsä tippui lattialle ja päätön vartalo kaatui maahan. Kylmät väreet kulkivat pitkin Kirigin selkäpiitä kun koko lattia oli veripisaroita täynnä.
Soldieri ei näyttänyt enää yhtään vihaiselta kun oli saanut purkaa raivoaan hakkaamalla pään irti. Kapteeni Soldieri yhtäkkiä tuijotti kaappia jossa Kirigi oli, Kirigistä tuntui nyt todella hermostuneelta.
Kapteeni siristi silmiään ja alkoi äkkinäisesti hymyillä, nyt Kirigistä vasta hermostuneelta tuntuikin kun mies joka nauttii päiden irtihakkaamisesta hymyilee kohti hänen piilopaikkaansa.
Soldieri otti kaapinkahvasta kiinni, ja avaamisen sijaan kiskaisi koko oven irti.
''Ahhaa! Arvasin!'' Soldieri karjui voitonriemuisesti.
Nyt on piru merrassa, Kirigi ajatteli hädissään ja katsoi ympärilleen siinä toivossa että löytäisi jotain hyödyllistä tähänkin tilanteeseen.
''Näyttää siltä että äskeinen ei ollut ainut pää joka tippuu tänään!'' Soldieri sanoi irvistäen riemuissaan.
Nyt on keksittävä jotain, Kirigi ajatteli kauhuissaan.
''Kuole, rotta!!!'' Soldieri huusi ja kohotti miekkansa iskeäkseen.
Juuri kun miekan terä on osumassa Kirigiin, hän luikahtaa ulos kaapista Soldierin oikealle puolelle ja kamppaa tämän.
''Senkin pieni...!'' Soldieri raivosi kaatuessaan maahan, hänen otteensa miekasta lipesi, jolloin Kirigi nappasi sen.
''Hahaa! Kenellä on nyt miekka? Kenellä?'' Kirigi sanoi voitonriemuisena.
Soldieri nousi ylös ja näytti paljon turvattomammalta ilman miekkaa.
''Senkin... Anna se takaisin!'' Soldieri karjui ja lähti hyökkäykseen Kirigiä kohti. Kirigi survaisi miekan Soldierin vatsaan ja jätti sen siihen törröttämään, sitten Kirigi lähti kävelemään takaperin poispäin.
''Hah, pakene vain. Mutta et pääse kovinkaan pitkälle, voin luvata sen.'' Soldieri kuiskasi noustessaan vaivoin ylös miekka vatsassaan, ja painoi punaista nappia. Kuului kuulutus jossa sanottiin:
''Hälytys, vihollinen on vapaalla jalalla. Toistan: Hälytys vihollinen on vapaalla jalalla.'' Kuulutuksen kuultuaan Kirigi lähti juoksemaan portaita ylös.'
Vai pidät ittelläs ja julkaset kirjan jonka kaikki jout.. pääsee ostamaan? 
