PPArkisto :: Yleistä asiaa :: Story about Peliplaneetta

xbox-boy

Rekisteröitynyt:

04.09.2005

Kirjoitettu: keskiviikko, 29. marraskuuta 2006 klo 20.34

Hmm...? You can use me, my Lord.

www.fincoot.net/forum www.cybernations.net

SliCe

Rekisteröitynyt:

08.06.2006

Kirjoitettu: keskiviikko, 29. marraskuuta 2006 klo 20.38

Noni SliCe satavarmaan messis

Voin esittää karmivaa trollia

Sä haiset.

Dix-Tracys

Rekisteröitynyt:

04.04.2005

Kirjoitettu: torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 13.38

Muokattu: 30.11.2006 klo 13.44

City of Pain -Part Twentyfive

Lator ei halunnut ajatella miten Hanzq pärjäisi. Häntä etoi ajatus siitä, että Nanopoli, kaikista maailman ihmisistä juuri hän veisi hänet ja juuri hän olisi paljastunut häntä vuosia aiemmin ahdistelleeksi paskiaiseksi. Hän riuhtaisi itsensä näistä ajatuksista ja katsoi ulos ikkunasta. Musta taivas puhui tummaa, kovaa sanomaansa. Verettä ei tästäkään selvittäisi. Joku saisi maksaa, joku kuolisi.
Moottoritie oli hiljainen, harva auto kulki heitä vastaan, eikä yksikään rohjennut seurata heitä. Tuntui kuin heidän päättäväinen kulkunsa eteenpäin olisi tie kuolemaan. Hän pystyi ajattelemaan kohtalon nauravan räkäistä nauruaan taivaankannelta seuratessaan.
Yksi asia ainakin olisi varmaa. Kun kaikki olisi vihdoin ohi, helvetissä olisi täyttä.
Lator otti aseensa esiin, nojasi poskensa piippuihin, jotka olivat kylmät ja terästäkin lujemmat. Valmiina toimintaan. Hän huokaisi, tarkasti lippaat sekä latasi täyteen. Hän katsoi edessään istuvaa Bloodbrotheria, joka yrmeänä ajoi eteenpäin, hieroen niskaansa kommandoveitsellä.
Vieressä istuva Mustamiekka oli myös vakavoitunut kasvoiltaan, vaikkakin Lator huomasi innostuksen pomppivan tämän silmissä. Hän soitti ankeaa säveltä kitarallaan, kunnes Bloodbrother huusi edestä:
- Alamme olla perillä. Pysäköin tuonne metsään, jottei meitä huomata.
Lator nyökkäsi ja Mustamiekka veti sormensa pois kieliltä sekä hiveli käsissään olevia tikareita julmalla innolla.
Bloodbrother kääntyi tieltä metsään ja pysäköi auton muutaman puun taakse, jottei se näkyisi tieltä.
He kulkivat pimeässä metsässä kukin tarkkaavaisena, katsoen ympärilleen varuillaan.
Hetken kuluttua he näkivät suuren kolmesta yhteentyöstetystä rakennuksesta koostuvan talokompleksin, jonka pihalla oli useita autoja, sekä aseistettuja vartijoita vahtimassa sitä.
He odottivat, että lähtevät autot menisivät ohitse ja lähtivät kiertämään metsän kautta etuovelle.
Lator katsoi hetken autojen perään, tuntien jonkin olevan huonosti.
Hän lopetti ajattelunsa huomattuaan yhden vartiomiehen parin metrin päässä edessään. He tuijottivat hetken toisiaan ja muutaman sekunnin kymmenesosan viivyteltyään mies alkoi hivuttaa kättään kohti asettaan sekä muodosti huulilleen varoitushuudon, mutta ennen kuin tämä ehti päästää pihaustakaan, oli Mustamiekan tikari uponnut syvälle ja äkillisesti tämän kaulaan. Lator katsoi hetken pyristelevää miestä, joka yritti saada henkeä ja käänsi katseensa kun Mustamiekka lopetti tämän epämiellyttävän rusahduksen seuraamana. He jättivät ruumiin paikalleen.
- Jakaannutaan! Bloodbrother, hoitele vartijat, Mustamiekka, mene sisään tuosta ovesta ja etsi vartiotupa sekä pidä heidät aloillaan. Minä menen sisään etsimään Hanzqun!
Lator murahti muille nopeasti ja lähti kulkemaan kohti etuovea, jossa kaksi vartijaa seisoskeli sateessa värjötellen ja tupakkaa lämmikkeekseen poltellen.
He eivät kiinnittäneet Latoriin mitään huomiota, kunnes tämä oli heidän vieressään.
- Kukas sinä olet? Lyhyempi mies kysyi äreästi käsi tiukasti aseen ympärillä.
Lator vastasi kahdella pikaisella laukauksella miestä päähän ja iski vieressään olevaa miestä kyynärpäällään kasvoihin, tarttui tätä niskasta sekä heitti auton konepellille. Viimeinen asia, mitä tämä näki tässä maailmassa, oli Latorin nyrkki, joka takoi tämän päätä kunnes naama oli kallon sisässä.
Lator otti pistoolinsa ja pujahti sisään päärakennuksen ovesta. Sisällä oli hiljaista, eikä vartijoita ollut liiemmin. Suurin osa ihmisistä oli varmaankin kaupungissa.

Mustamiekka hihitteli itsekseen. Hän hiippaili pimeässä kuin varas yössä sekä teurasti kohti tulevia vartijoita kuin kaniineja. Hän kuuli kulman takaa hiljaista supatusta ja heristi korviaan. Kolme miestä keskusteli jostain mistä hän ei kuullut, mutta hän ei välittänyt siitä, vaan kiipesi vesiränniä pitkin ylös. Hän tarkasteli hetken viiksiään silotellen miehiä, joiden aseet olivat huolettomina sivuilla.
Enemmittä miettimättä hän tarttui veitsiinsä ja hyppäsi alas.
Miehet eivät ehtineet edes huomata häntä, kun hän vetovoiman avustuksella riuhtaisi tikarinsa keskimmäisen miehen pään sisään, heitti toisen tikarinsa toisen niskaan sekä riuhtaisi molemmin käsin kolmannelta niskat nurin juuri kun tämä oli huomannut tovereidensa korahtelevan kuolemaansa.
Mustamiekka naureskeli hetken itsekseen, lausui sitten rukoukset kuolleiden puolesta tapansa mukaan sekä lähti etsimään lisää riistaa.

Bloodbrother ei vaivautunut kätkemään itseään pimeyteen tai toimimaan hiljaa. Hän tarrasi pistooleihinsa kuin himokas kani ja käveli rauhallisesti kohti vartijoita, jotka juttelivat kepeästi partioidessaan.
Kun hän oli muutaman metrin päässä, vartijat huomasivat hänet ja käänsivät aseensa Bloodbrotheria kohti:
- Hei! Kuka helvétti sinä olet? Toinen vartijoista huikkasi kevyt rynnäkkökivääri kädessään, piippu osoittamassa kohti Bloodbrotheria.
- Kuolon enkeli! Hän sanoi, loikkasi taaksepäin ja samaan aikaan ampui molemmilla pistooleillaan lippaat tyhjiksi miehiin, jotka sätkivät kuin yliladatut patteripuput, kunnes koristen kaatuivat verilammikkoonsa.
Toinen nyki ja sätki maassa rukoillen kyyneleet silmissä, että hänet säästettäisiin, mutta Bloodbrother ei vastannut mitään vaan painoi maiharinsa miehen rinnalle sekä potkaisi toisella tätä päähän.
Miehen niskat kääntyivät nurin ja tämä kuoli välittömästi tuntematta kipua.
Bloodbrother käänsi ruumiilta lippaat ja otti toisen vartijan konepistoolin. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa hiljaisia askeleita ja painautui sisään varjoihin sekä odotti. Hän vilkaisi kulman taakse ja huomasi kolme khakipukuihin pukeutunutta sotilasta yölaseilla askeltamassa hiljaa häntä kohti. Hän veti hiljaa konepistoolista varmistimen sekä tarttui Desert Eagleensa, veti muutaman henkäyksen sekä loikkasi piilostansa esiin. Vaikka sotilaat olivat paremmin koulutettuja kuin normivartijat, yllättyivät nämä täysin Bloodbrotherin raivokkaasta hyökkäyksestä. Ensimmäinen tuskin ehti huomatakkaan kun ensimmäinen sarja reitti hänen ylävartalonsa, toinen hyppäsi maahan ja vastasi lyhyen sarjan, kunnes luotikuuro tavoitti hänetkin sekä repi tämän ruumista. Kolmas loikkasi suojaan sekä ampui sokkona suojansa takaa samalla kun tavoitteli radiotaan. Tyhjennettyään lippaansa ja saatuaan yhteyden mies kurkisti nopeasti suojasta, mutta ei nähnyt ketään. Radio puhkesi elämään:
- Delta 2, mikä on tilanteesi? Rätisevä ääni kysyi.
- Tämä on Delta 2, rosvoja kohteessa B, pyydän lisävoimia loppu.
- Delta 2, toista. Yhteys pätkii.
Ennen kuin tämä ehti sanoa mitään, Bloodbrother ponnahti esiin ja ampui tämän aivot seinään.
- Delta 2, toista. Delta 2?
Bloodbrother tarrasi radioon ja murskasi sen käteensä. Hän katseli hetken ympärilleen ja päätti lähteä etsimään muita. Juhliin oli tullut kuokkaväkeä.

Melko munaton osa, mutta enpähän tällä hetkellä parempaakaan saa...
Toivottavasti kelpaa.

If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.

Bloodbrother

Rekisteröitynyt:

22.08.2005

Kirjoitettu: torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 13.43

Ööööh... Dix... Pupuja?

Hyvä osa muuten, mutta nuo pupu-vertaukset oli nyt mitä oli.

Hideo Kojima Finalnd

Dix-Tracys

Rekisteröitynyt:

04.04.2005

Kirjoitettu: torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 13.45

Lainaus:30.11.2006 Bloodbrother kirjoitti:
Ööööh... Dix... Pupuja?

Hyvä osa muuten, mutta nuo pupu-vertaukset oli nyt mitä oli.

En tiedä miksi, mutta puput olivat nyt jostakin syystä koko ajan mielessä.

Pitäisi saada jotain inspaa, jotta saisi nämä osat tehtyä ihan loppuun asti laadulla.

If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.

Carbonox

Rekisteröitynyt:

30.08.2006

Kirjoitettu: torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 18.00

Lainaus:15.11.2006 FNC-Axe kirjoitti:
"Musta ninja saapuu varjoistaan ja tuumii itsekseen:
- Hmm... täällä on hiljaista.... hyyyvin hiljaista... noh tässä ei voi muuta kuin jatkaa matkaansa, hän sanoi.

Näin ollen ninja lähti vaeltamaan kohti uusia haasteita."

Tässä sitä sitten ollaan ja aihe tipahtanut muiden joukkoon. Sen kyllä ymmärrän, että kaikki ovat jossain muualla opiskelemassa tai wowittamassa 24/7, mutta eiköhän tässäkin joulu lähesty ja tarinoita saamme odottaa seuraavilta henkilöiltä:
Amarant, Dix-Tracys, shadowdude73 ja Pepsi90

Jeps. Tarinaa tulee jossakin vaiheessa. Tauko on ollut erittäin pitkä, mutta pian on taas aika siirtyä GTA: sta muuallekin. Ainoa ongelmani on hahmojen vähäisyys, mutta eiköhän sekin hoidu.

jjl

Rekisteröitynyt:

03.06.2005

Kirjoitettu: torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 18.14

Voisinpa minäkin viikonloppuna jatkaa tarinaa 1-2 osalla, jos muistaa/ehtii.

DVD-kokoelmani| PSN: nanopoli

FNC-Axe

Rekisteröitynyt:

17.11.2005

Kirjoitettu: torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 19.22

Lainaus:30.11.2006 shadowdude73 kirjoitti:

Jeps. Tarinaa tulee jossakin vaiheessa. Tauko on ollut erittäin pitkä, mutta pian on taas aika siirtyä GTA: sta muuallekin. Ainoa ongelmani on hahmojen vähäisyys, mutta eiköhän sekin hoidu.

Tuosta kun pari sivua kattelee edellisille sivuille, näkee käyttäjiä, jotka kysyy nähin uusiin tarinoihin ofcorc... jota minä "kalastan" sitten mukaan tarinoihin, jos semmosta tulee...

Lainaus:30.11.2006 Dix-Tracys kirjoitti:

Lainaus:30.11.2006 Bloodbrother kirjoitti:
Ööööh... Dix... Pupuja?

Hyvä osa muuten, mutta nuo pupu-vertaukset oli nyt mitä oli.

En tiedä miksi, mutta puput olivat nyt jostakin syystä koko ajan mielessä.
Pitäisi saada jotain inspaa, jotta saisi nämä osat tehtyä ihan loppuun asti laadulla.

Arge... Arge... Zeromancer - Eurotrash:ii kuunnellessa vilahti keskenkaiken WWII sijoittuva tarina... mutta luin ton silti... Action kohtauksesta toiseen, tulin ajatelleeksi, että kohta varmaankin nähdään loppuvastukset + kohtaukset parin viimeisen osan jälkeen

www.infinitygames.org/

Chomper

Rekisteröitynyt:

01.05.2006

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 15.56

Sisäinen pahuus
Prologi

Mies käveli kadulla vailla tekemistä. Hän oli vasta tullut kaupunkiin, eikä tuntenut ketään muuta, kuin naapurinsa. Hänen naapurinsakin oli vanha ja likinäköinen. Häänestä ei paljoa seuraa ollut, eli mies vain käveli, käveli ja käveli. Eräänä iltana kävellessään mies kuuli äänen. Se sanoi hänelle "Tuu tänne, mulla on yks juttu." Mies meni pimeälle kujalle.

Jatkanko, vai nukahditteko lukiessanne?

Charmikas Hautausurakoitsija Omatoiminen Mannekiini ja Pysyvästi Etevä Raakalainen

TriLogic

Rekisteröitynyt:

22.06.2005

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 16.07

Lainaus:01.12.2006 Chomper kirjoitti:
Sisäinen pahuus
Prologi

Mies käveli kadulla vailla tekemistä. Hän oli vasta tullut kaupunkiin, eikä tuntenut ketään muuta, kuin naapurinsa. Hänen naapurinsakin oli vanha ja likinäköinen. Häänestä ei paljoa seuraa ollut, eli mies vain käveli, käveli ja käveli. Eräänä iltana kävellessään mies kuuli äänen. Se sanoi hänelle "Tuu tänne, mulla on yks juttu." Mies meni pimeälle kujalle.

Jatkanko, vai nukahditteko lukiessanne?

Itsestäsi on kiinni. Ei itselläni yleensä ole tapaa nukahtaa lukeassani.

kNOw, Jesus, kNOw peace

Carbonox

Rekisteröitynyt:

30.08.2006

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 19.32

Lainaus:01.12.2006 Chomper kirjoitti:
Sisäinen pahuus
Prologi

Mies käveli kadulla vailla tekemistä. Hän oli vasta tullut kaupunkiin, eikä tuntenut ketään muuta, kuin naapurinsa. Hänen naapurinsakin oli vanha ja likinäköinen. Häänestä ei paljoa seuraa ollut, eli mies vain käveli, käveli ja käveli. Eräänä iltana kävellessään mies kuuli äänen. Se sanoi hänelle "Tuu tänne, mulla on yks juttu." Mies meni pimeälle kujalle.

Jatkanko, vai nukahditteko lukiessanne?

Chomper jatka vaan tarinaa. Mielenkiintoista nähdä oma panokseni ja roolini kyseisessä tarinassa.

jjl

Rekisteröitynyt:

03.06.2005

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 19.36

Juu, minutkin saa laitta sekaan.

Tänään aloitan nyt uuden osan teon.

DVD-kokoelmani| PSN: nanopoli

Carbonox

Rekisteröitynyt:

30.08.2006

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 19.45

Lainaus:01.12.2006 Nanopoli kirjoitti:
Juu, minutkin saa laitta sekaan.

Tänään aloitan nyt uuden osan teon.

Nanopoli, olen mukana, jos haluat.

Chomper

Rekisteröitynyt:

01.05.2006

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 21.19

Muokattu: 01.12.2006 klo 21.19

Luku 1:

Kujalla mies napattiin ja häneltä kalautettiin taju kankaalle. Kun mies heräsi, hän huomasi olevansa pimeässä huoneessa. Kaikkialta kuului sama ääni "Mikä sun nimi on, poju?" "Shadowdude on nimeni! Mitä haluat minusta?" Ääni aloitti nauramisen . Räväkkää naurua kuului kaikkialta seinien läpi suoraan Shadowduden korviin. "Mikä sinun nimesi sitten on?" Dude kysyi. "Mun nimi? Se on Birdy", ääni sanoi häijyllä sävyllä. "Tule esiin!" Dude huuteli. Äkkiä huoneeseen tuli valoa ja eräänlainen ovenmuotoinen aukko tuli pimeän läpi.
Vanha ukko tuli ulos sieltä ja sanoi "Noniin, sait nähdä minut. Minulla on sinulle tehtäviä, suuria suunnitelmia", sanoi Birdy ja otti esiin ruiskeen, laittoi sen Shadowduden suoneen ja ruiskutti ainetta suoneen. Dudea alkoi äkkiä pyörryttää, ja sitten hän vain nukahti. Herättyään Shadowdudella oli tokkurainen olo. "Olet herännyt, ystäväiseni", Birdyn ääni sanoi taas.

Hiukkasen lyhyt alku, mutta palautetta?

Charmikas Hautausurakoitsija Omatoiminen Mannekiini ja Pysyvästi Etevä Raakalainen

NachoMan

Rekisteröitynyt:

30.12.2005

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 21.21

Lainaus:01.12.2006 Chomper kirjoitti:
Luku 1:

Kujalla mies napattiin ja häneltä kalautettiin taju kankaalle. Kun mies heräsi, hän huomasi olevansa pimeässä huoneessa. Kaikkialta kuului sama ääni "Mikä sun nimi on, poju?" "Shadowdude on nimeni! Mitä haluat minusta?" Ääni aloitti nauramisen . Räväkkää naurua kuului kaikkialta seinien läpi suoraan Shadowduden korviin. "Mikä sinun nimesi sitten on?" Dude kysyi. "Mun nimi? Se on Birdy", ääni sanoi häijyllä sävyllä. "Tule esiin!" Dude huuteli. Äkkiä huoneeseen tuli valoa ja eräänlainen ovenmuotoinen aukko tuli pimeän läpi.
Vanha ukko tuli ulos sieltä ja sanoi "Noniin, sait nähdä minut. Minulla on sinulle tehtäviä, suuria suunnitelmia", sanoi Birdy ja otti esiin ruiskeen, laittoi sen Shadowduden suoneen ja ruiskutti ainetta suoneen. Dudea alkoi äkkiä pyörryttää, ja sitten hän vain nukahti. Herättyään Shadowdudella oli tokkurainen olo. "Olet herännyt, ystäväiseni", Birdyn ääni sanoi taas.

Hiukkasen lyhyt alku, mutta palautetta?

Cool

moi

Tott

Rekisteröitynyt:

11.10.2005

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 21.26

Muokattu: 01.12.2006 klo 21.28

Ihan hyvä alku, mutta alkua olisi voinut olla enemmän. Kuin puuttuisi kymmenisen lausetta alusta. Heti mennään asiaan. Noh, ihan hyvä alku kuitenkin. ^^

E: Ai olihan tuolla "prologi".

Ei ihmekkään. Hyvää sitten.

Töherrysgalleriani galleriassa! http://tottinblogi.sarjakuvablogit.com

illi

Rekisteröitynyt:

05.10.2003

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 21.48

Muokattu: 01.12.2006 klo 21.55

Miten voisi aloittaa WWII aiheisen tarinan, joka liittyy jenkkien osuuteen Euroopassa. Alku saisi jotenkin olla lentokoneessa, kun kyseessä on laskuvarjojääkärien yksi joukkue

Ei siis mitään valmista alkua vaan vinkkejä

Nimiehdotuksia voisi kanssa alkaa.

Carbonox

Rekisteröitynyt:

30.08.2006

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 22.05

Lainaus:01.12.2006 Chomper kirjoitti:
Luku 1:

Kujalla mies napattiin ja häneltä kalautettiin taju kankaalle. Kun mies heräsi, hän huomasi olevansa pimeässä huoneessa. Kaikkialta kuului sama ääni "Mikä sun nimi on, poju?" "Shadowdude on nimeni! Mitä haluat minusta?" Ääni aloitti nauramisen . Räväkkää naurua kuului kaikkialta seinien läpi suoraan Shadowduden korviin. "Mikä sinun nimesi sitten on?" Dude kysyi. "Mun nimi? Se on Birdy", ääni sanoi häijyllä sävyllä. "Tule esiin!" Dude huuteli. Äkkiä huoneeseen tuli valoa ja eräänlainen ovenmuotoinen aukko tuli pimeän läpi.
Vanha ukko tuli ulos sieltä ja sanoi "Noniin, sait nähdä minut. Minulla on sinulle tehtäviä, suuria suunnitelmia", sanoi Birdy ja otti esiin ruiskeen, laittoi sen Shadowduden suoneen ja ruiskutti ainetta suoneen. Dudea alkoi äkkiä pyörryttää, ja sitten hän vain nukahti. Herättyään Shadowdudella oli tokkurainen olo. "Olet herännyt, ystäväiseni", Birdyn ääni sanoi taas.

Hiukkasen lyhyt alku, mutta palautetta?

Nice! Jatka vaan. Kirjoitan itsekin tarinani jatko-osaa huomenna.

MieItse

Rekisteröitynyt:

15.07.2003

Kirjoitettu: perjantai, 01. joulukuuta 2006 klo 22.55

Lainaus:30.11.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
City of Pain -Part Twentyfive

Lator ei halunnut ajatella miten Hanzq pärjäisi. Häntä etoi ajatus siitä, että Nanopoli, kaikista maailman ihmisistä juuri hän veisi hänet ja juuri hän olisi paljastunut häntä vuosia aiemmin ahdistelleeksi paskiaiseksi. Hän riuhtaisi itsensä näistä ajatuksista ja katsoi ulos ikkunasta. Musta taivas puhui tummaa, kovaa sanomaansa. Verettä ei tästäkään selvittäisi. Joku saisi maksaa, joku kuolisi.

--

Olen hieman pettynyt, sillä uskoakseni sinulla, DT, olisi paukkuja parempaankin suoritukseen. Lisättäköön tosin, ettei osa 25 mikään erityisen nolo rimanalitus toki ole.
Lukaisin tekstisi kerran pari läpi ja tein siitä muutamia huomioita. Paukutan nämä huomioni nyt pitemmittä puheitta tänne.

Ensinnäkin pari sanaa kielenkäytöstä. Yleisesti ottaen tekstisi on melko sujuvaa ja värikästäkin, vaikka sekaan mahtuukin muutamia virheitä. Pääosin virheet eivät ole kovinkaan häiritseviä -
mainittakoon esimerkkinä ensimmäisen kappaleen toinen virke, joka on mielestäni hieman sekava -
, ja varsinaisia kielivirheitä enemmän olen henkilökohtaisesti harmissani tiettyjen sanojen huolettomasta käytöstä: olen muistaakseni joskus aiemminkin maininnut, että aina silloin tällöin voisit harkita perinteisemmän ja-konjunktion käyttöä sävyltään hieman poikkeavan sekä-sanan sijasta.
Mutta näin yleisesti ottaen tekstisi on hyvinkin luettavaa: siinä esiintyvät virheet eivät suurimmaksi osaksi ole silmiinpistäviä, tapahtumien kulku esitetään melko selvästi ja useimmiten asia tulee selväksi yhdellä lukemiskerralla. Pupuvertaukset alkavat tekstin lopussa ehkä vähän toistaa itseään.

Juonenkuljetuksesta minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa, sillä suuri City of Pain -kokonaisuus on minulle tuntematon, mistä syytän ajanpuutetta ja kehnohkoa muistia. Yhden osan ja muutaman vanhemman muistikuvan perusteella punainen lanka on kuitenkin ymmärtääkseni suhteellisen selkeä, mikä on mielestäni kehaisun arvoinen suoritus ottaen huomioon, että julkaisupaikkana on nimenomaan Internet ja että näinkin pitkä kirjoitusrupeama on usein inspiraatiolle kuolettavaa myrkkyä.
Itse juoni on hatarahkon tietoni perusteella melko perinteinen, mutta kirjoittajan kannalta on mielestäni erittäin kiitollista, että tarina ei hajoa niin helposti käsille.
Viimeistä huomiotani en osaa pohjustaa oikein mitenkään, joten tyydyn lainaamaan muistilappuani: "Taistelukohtaukset ilmeisesti painotetussa asemassa?"

Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. — Raamattu

Dix-Tracys

Rekisteröitynyt:

04.04.2005

Kirjoitettu: lauantai, 02. joulukuuta 2006 klo 10.06

Lainaus:01.12.2006 MieItse kirjoitti:
Lainaus:30.11.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
City of Pain -Part Twentyfive

Lator ei halunnut ajatella miten Hanzq pärjäisi. Häntä etoi ajatus siitä, että Nanopoli, kaikista maailman ihmisistä juuri hän veisi hänet ja juuri hän olisi paljastunut häntä vuosia aiemmin ahdistelleeksi paskiaiseksi. Hän riuhtaisi itsensä näistä ajatuksista ja katsoi ulos ikkunasta. Musta taivas puhui tummaa, kovaa sanomaansa. Verettä ei tästäkään selvittäisi. Joku saisi maksaa, joku kuolisi.

--
Olen hieman pettynyt, sillä uskoakseni sinulla, DT, olisi paukkuja parempaankin suoritukseen. Lisättäköön tosin, ettei osa 25 mikään erityisen nolo rimanalitus toki ole.
Lukaisin tekstisi kerran pari läpi ja tein siitä muutamia huomioita. Paukutan nämä huomioni nyt pitemmittä puheitta tänne.

Ensinnäkin pari sanaa kielenkäytöstä. Yleisesti ottaen tekstisi on melko sujuvaa ja värikästäkin, vaikka sekaan mahtuukin muutamia virheitä. Pääosin virheet eivät ole kovinkaan häiritseviä -
mainittakoon esimerkkinä ensimmäisen kappaleen toinen virke, joka on mielestäni hieman sekava -
, ja varsinaisia kielivirheitä enemmän olen henkilökohtaisesti harmissani tiettyjen sanojen huolettomasta käytöstä: olen muistaakseni joskus aiemminkin maininnut, että aina silloin tällöin voisit harkita perinteisemmän ja-konjunktion käyttöä sävyltään hieman poikkeavan sekä-sanan sijasta.
Mutta näin yleisesti ottaen tekstisi on hyvinkin luettavaa: siinä esiintyvät virheet eivät suurimmaksi osaksi ole silmiinpistäviä, tapahtumien kulku esitetään melko selvästi ja useimmiten asia tulee selväksi yhdellä lukemiskerralla. Pupuvertaukset alkavat tekstin lopussa ehkä vähän toistaa itseään.

Juonenkuljetuksesta minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa, sillä suuri City of Pain -kokonaisuus on minulle tuntematon, mistä syytän ajanpuutetta ja kehnohkoa muistia. Yhden osan ja muutaman vanhemman muistikuvan perusteella punainen lanka on kuitenkin ymmärtääkseni suhteellisen selkeä, mikä on mielestäni kehaisun arvoinen suoritus ottaen huomioon, että julkaisupaikkana on nimenomaan Internet ja että näinkin pitkä kirjoitusrupeama on usein inspiraatiolle kuolettavaa myrkkyä.
Itse juoni on hatarahkon tietoni perusteella melko perinteinen, mutta kirjoittajan kannalta on mielestäni erittäin kiitollista, että tarina ei hajoa niin helposti käsille.
Viimeistä huomiotani en osaa pohjustaa oikein mitenkään, joten tyydyn lainaamaan muistilappuani: "Taistelukohtaukset ilmeisesti painotetussa asemassa?"

Kiitän rakentavasta palautteesta.

Tämä osa todellakin kusee käsille, koska tämä on tehty sananmukaisesti pienissä pätkissä yli kuukauden ajan, inspiraatio oli olematon, eikä perinteinen runsaudensarveni (Sin City-sarjakuvat, Aarne Ankka & runsas elokuvien katsominen) auttanut yhtään. Aivot ovat lukossa, mieli maassa, enkä saa lonkalta heitettyä niin hyvin tarinaa kuin ennen.
Lieköhän rasitusta tai väsymystä, en tiedä. Pitää keksiä kunniallinen loppu vielä tälle "saagalle". Mutta yksi hyvä pointti sentään tässä tilanteessa on!
Pohjalta pääsee vain ylös.

Ja kyllä, taistelukohtaukset ovat painotetussa asemassa, koska en ole kovinkaan laadukas draamankehittelijä & tarinankertoja, tosin nyt liika tappelu alkaa kostautumaan, sillä ne käyvät itseään toistaviksi ja tylsiksi.
Pitää saada jotain uutta...
Tarkoituksena oli tehdä enää kolme neljä osaa ja lopettaa tarina siihen, mutta mutta... Jää nähtäväksi miten käy. Tätä menoa tämä menee vielä ensi vuoden puolellekin...

If I do not get a hard-on while writing shit in forums, it surely ain't worth reading for.

Chomper

Rekisteröitynyt:

01.05.2006

Kirjoitettu: lauantai, 02. joulukuuta 2006 klo 11.20

Luku 2:

"Nyt sinulla on veressäsi eräs geeni, jonka olen itse kehittänyt", sanoi Birdy Kähällä äänellään ja nauroi päälle. Shadowdude ihmetteli mitä oli tapahtunut. "Et ilmeisesti ymmärrä, ystäväiseni", nauroi Birdy taas. "Jätän asian sinun ratkaistavaksesi". Äkkiä oveen ilmestyi taas aukko ja valoa tulvi sisään. Shadowdude juoksi nopeasti siitä ulos, ja pääsi myös. "Mene vain, arvoisa ystäväni!" Birdy huusi perään.

Dude ei tällä kertaa kävellyt, vaan juoksi. Hän juoksi niin kauan, kunnes pääsi kotiinsa. Kun hän pääsi kotiin hän soitti poliisille, että kujalla on joku hullu tiedemies nimeltä Birdy. "Tulemme sinne heti", poliisi sanoi rauhallisesti. Shadowdude odotti pari tuntia, kunnes ulkoa alkoi kuulua sireenin ääntä. Shadowdude meni ulos, mutta poliisiauton sijasta paikalla olikin ambulanssin näköinen auto. Sisältä tuli kolme miestä. Yksi pakkopaidan ja kaksi paarien kanssa.

Shadowdude ymmärsi, että nyt piti taas juosta. Dude juoksi metsään ajatellen, että tänne ne eivät tulisi. Sireenin ääni lähestyi, ja sitten loittoni. Dude oli oikeassa, hän eksytti heidät. Äkkiä Shadowdude kuitenkin tunsi kovaa kipua kädessänsä. Käsi oli aivan punainen ja siinä oli keltaisia laikkuja. Äkkiä kuitenkin kohtaus loppui, ja Dude pääsi rauhoittumaan. Hän haki pihastansa autonsa.

Charmikas Hautausurakoitsija Omatoiminen Mannekiini ja Pysyvästi Etevä Raakalainen

jjl

Rekisteröitynyt:

03.06.2005

Kirjoitettu: lauantai, 02. joulukuuta 2006 klo 11.26

Lainaus:01.12.2006 illi kirjoitti:
Miten voisi aloittaa WWII aiheisen tarinan, joka liittyy jenkkien osuuteen Euroopassa. Alku saisi jotenkin olla lentokoneessa, kun kyseessä on laskuvarjojääkärien yksi joukkue Ei siis mitään valmista alkua vaan vinkkejä

Nimiehdotuksia voisi kanssa alkaa.

Ihan kuin samanlainen tarina olisi tapahtunut band of brothers tv-sarjassa..

DVD-kokoelmani| PSN: nanopoli

illi

Rekisteröitynyt:

05.10.2003

Kirjoitettu: lauantai, 02. joulukuuta 2006 klo 12.02

Lainaus:02.12.2006 Nanopoli kirjoitti:

Lainaus:01.12.2006 illi kirjoitti:
Miten voisi aloittaa WWII aiheisen tarinan, joka liittyy jenkkien osuuteen Euroopassa. Alku saisi jotenkin olla lentokoneessa, kun kyseessä on laskuvarjojääkärien yksi joukkue Ei siis mitään valmista alkua vaan vinkkejä

Nimiehdotuksia voisi kanssa alkaa.

Ihan kuin samanlainen tarina olisi tapahtunut band of brothers tv-sarjassa..

Koska olen nähnyt tämän huippusarjan jo 2 kertaa ja sen toinen kerta oli juuri vähän aikaa sitten, niin teen siitä sellaisen, että se ei oikeastaan yhtään liity siihen. Alkua on vain vaikea aloittaa. Tuo oli vain yksi ajatus.

Carbonox

Rekisteröitynyt:

30.08.2006

Kirjoitettu: lauantai, 02. joulukuuta 2006 klo 12.05

Hyvin pitkästä aikaa tein uuden stoorin, joka hiukan kääntää tapahtumat toiseen suuntaan.

PALUU PELIPLANEETALLE, OSA 2/5

"Peelot, nyt saitte selkäänne!" ääni kuului hupun alta. Tyyppi tallasi jalallaan Chomperin päälle ja sanoi: "Lopun aika!"
"Emme ole peeloja!" Nanopoli huusi yhtäkkiä, ja hahmo kääntyi katsomaan.
"Nanopoli?" hän kysyi ihmeissään.
Nanopoli nyökkäsi ja veti hiukan henkeä. Chomper oli noussut seisomaan ja katsoi nyt hahmoa.
"Regendos." kolmikko sanoi yhtä aikaa.
"Tarvitsetko laastaria?"
Hän kääntyi Shadowdudeen päin. Tämä makasi tuskissaan maassa, sillä Regendos oli tapellessaan lävistänyt käsivarren miekalla.
"Joo........tarvitsen." hän tokaisi.
"Pitää äkkiä mennä alukselle! Peelot!" Chomper sanoi päättäväisenä ja suuntasi kohti kaupunkia.
"Väärä suunta." Regendos sanoi. "Oikea paikka on hyvin kaukana. Tulin hakemaan teitä, sillä olin varma, että päädytte tähän kaupunkiin. Matkaa on reilut 10 000 kilometriä."
"Mikä olisi nopein reitti?" Shadowdude kysyi.
"Pitää käyttää jääkaivuria."
"Mitä?" Kaikki ihmettelivät.
"Se on paras mahdollinen kulkuväline tällä planeetalla. Tulkaa vaikka katsomaan, täällä on varikko."
Regendos vei muut paikalle ja nousi erään kyytiin.
"Kaksi mahtuu yhteen, joten tarvitaan kaksi kaivuria."
Chomper ja Shadowdude ottivat yhden.
"Chomper, sitä ohjataan niillä sauvoilla! Oikeanpuoleisella kaasu tai pakki, vasemmalla käännyt!" Regendos huusi kaivurien metelin läpi.
"Nyt mennään!" he huusivat ja kaksi kaivuria tunkeutui jäävuorten läpi, kunnes vain 35 kilometrin päässä oli AT Death Boteja.
"Mitä NUO ovat?" Regendos kysyi väistellessään luoteja.
"Ai nuo. AT Death Boteja. Pahoja vihollisia, jotka ovat aikeissa vallata Peliplaneetan. Myös Spider Gang tavoittelee valtaa, mutta........" Chomper virnisti. "Jäädytimme erään luolan seinään heidän pomonsa."
Nanopolikin virnisti, mutta silloin paikalle tuli hyökkäysaluksia.
"Suojautukaa lumeen!" Chomper karjui. Luodit lävistivät alueen, mutta koko joukko taisi selviytyä ilman suurta vahinkoa. Aluksien häivyttyä saapui hiukan panssariautoja.
"TULTA!" yksi peeloista huusi.
"Miten peelot täällä ovat?" Regendos ihmetteli.
"Eivät halua, että pääsemme alukselle, joka vie meidät Peliplaneetalle. Ainakaan ajoissa." Shadowdude sanoi ja ampui eräältä peelolta pään irti. Se putosi maahan, ja Nanopoli otti sen, tahri sen lumeen ja otti matkamuistoksi
niistä hetkistä, kun oltiin Grelbinissä.
"Peliplaneetta on kyllä pian vaarassa. Mitenkähän moderaattorit pärjäävät? Pystyvätkö he suojelemaan presidentinlinnaa?"
"Harva tietää. Se riippuu siitä, mitä tapahtuukaan, kun palaamme." Nanopoli sanoi.
"JOS palaamme." Chomper korjasi, nousi kaivuriin ja muut tulivat perässä omiinsa jatkaen matkaa.
"Sopii toivoa parasta." Shadowdude sanoi ja otti ohjat omassa kaivurissaan.
"Kunhan kaikki on turvassa."
Jäävuorella odotteli lisää peeloja. He pysäyttivät tien ja uhkasivat jopa tappaa koko joukon, mutta nelikko väisti raketinheittimen panokset. Valitettavasti taivaalta tuli hyökkäyshelikopteri. PAM! Se tuhosi molemmat jääkaivurit ja jätti peliplaneettalaisjoukon yksin erämaahan, seuranaan pelkät peelot. Pian heidät jo vangittiin ja vietiin jäävuoren sisällä olevaan ultramodernin näköiseen vankilaan. Chomper ja Shadowdude lensivät selliin numero 39, kun Nanopoli ja Regendos joutuivat paikkaan 41.
"Miten me päästään ulos?" Shadowdude mietti, kävellen kehää ympäriinsä sellissään.
"Kohta nähdään........siis seuraavassa tarinassa." Chomper sanoi.

jjl

Rekisteröitynyt:

03.06.2005

Kirjoitettu: lauantai, 02. joulukuuta 2006 klo 12.31

Lainaus:02.12.2006 illi kirjoitti:

Lainaus:02.12.2006 Nanopoli kirjoitti:

Lainaus:01.12.2006 illi kirjoitti:
Miten voisi aloittaa WWII aiheisen tarinan, joka liittyy jenkkien osuuteen Euroopassa. Alku saisi jotenkin olla lentokoneessa, kun kyseessä on laskuvarjojääkärien yksi joukkue Ei siis mitään valmista alkua vaan vinkkejä

Nimiehdotuksia voisi kanssa alkaa.

Ihan kuin samanlainen tarina olisi tapahtunut band of brothers tv-sarjassa..

Koska olen nähnyt tämän huippusarjan jo 2 kertaa ja sen toinen kerta oli juuri vähän aikaa sitten, niin teen siitä sellaisen, että se ei oikeastaan yhtään liity siihen. Alkua on vain vaikea aloittaa. Tuo oli vain yksi ajatus.

Aloita kovalla taistelulla, jonka jälkeen annat takaumia kyseisestä hypystä, ja menneistä tapahtumista. Samalla kuljeta juonta pikkuhiljaa etteenpäin. Minut mukaan sitten.

DVD-kokoelmani| PSN: nanopoli

Story about Peliplaneetta

Viestit