Minä mukaan!

Nickiä saa käyttää. Numerot voi vaikka poistaa, niin on mukavampi lukea..

Hmmm....Shadow the Spy...

Minunkin nickiä on lupa käyttää. Jättäkää mieluiten tuo viimeinen s -kirjain pieneksi jos kirjoitatte.

Minuakin saa käyttää ja se olisi suotavaa.

"En lähde mukaan tähän"

Nojoo,saa käyttää jos työ halluutte.

Lainaus:11.11.2007 Opera kirjoitti:
Tehkääs joku sellainen Stargate tyylinen jossa käydään planeetalla nimeltä Peliplaneetta ja siellä tapahtuu kummia.

Jos Stargate ei ole tuttu niin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stargate -Suomeksi
http://en.wikipedia.org/wiki/Stargate_SG-1 -Englanniksi

Oliko tuo Tähtiportti se juttu, jossa oli sellainen eräänlainen portti, jonka tiedemiehet rakensi ja sitten sitä kautta pääsi toiseen mailmaan/toiselle planeetalle?

Lainaus:11.11.2007 Pepsi90 kirjoitti:

Lainaus:11.11.2007 Opera kirjoitti:
Tehkääs joku sellainen Stargate tyylinen jossa käydään planeetalla nimeltä Peliplaneetta ja siellä tapahtuu kummia.

Jos Stargate ei ole tuttu niin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stargate -Suomeksi
http://en.wikipedia.org/wiki/Stargate_SG-1 -Englanniksi

Oliko tuo Tähtiportti se juttu, jossa oli sellainen eräänlainen portti, jonka tiedemiehet rakensi ja sitten sitä kautta pääsi toiseen mailmaan/toiselle planeetalle?

Wikipedian perusteella on.

FLOOOODDDDD!


Isä

Käännyn risteyksestä oikeaan. Kello on jo varttia vaille yksi. Tyttäreni on jo päässyt tunnilta ja odottaa minua koulun pihalla leikkien kirkkaan värisissä kiipeilytelineissä, joissa perjantai-öisin narkkarit käyvät kokemassa itseään. Radiossa kuuluu Iskelmäradion latteaa ikäihmisten musiikkia ja vanhoja hittejä. Huumorittomat mainokset jäävät tavoitteestaan ja soljuvat huomaamattomasti korvieni lävitse.
Kari Tapion Äiti valvoo - kappale soi sietämättömällä soinnilla ja sammutan radion. Koulun piha näkyy jo. Sujahdan verkkaisesti pääoven viereen varoen villisti leikkiviä lapsia. Avaan ikkunan ja katselen ympärilleni huolestuneena, kuten isän kuuluukin, kun lasta ei näy. Lopulta hän ilmestyy nurkan takaa ja tunnen helpotuksen valahtavan lävitseni.
- " Anna!" Huudahdan hänen nimeään ja tyttö juoksee luokseni hivenen pettyneenä, kun leikki keskeytyi. Hän on nätti, kuten kaikki pikkutytöt ja hänen kultaiset hiuksensa hulmuavat vapaina, enkä voi kuin hymyillä ylpeänä.
- " Tulehan autoon, niin mennään kotiin." Sanon, mutta hän katsoo minua epävarmasti.
- " Mutta eikös äidin pitänyt hakea minut?" Hän kysyy suu pyöreänä ja katsellen ympärilleen, jos äiti ilmestyisi jostain.
Pudistan päätäni ja vastaan, että äidillä on kiireitä eikä ehdi nyt, joten hän soitti minut hakemaan.
- " Katsopas mikä minulla on täällä!" Sanon ja nappaan sulavalla liikkeellä takapenkiltä pehmolelun.
Tytön silmät rävähtävät ammolleen lapsen innosta ja välittömästi ojentaa kätensä kohti lelua.
Hymyillen avaan hänelle oven ja ojennan nallen hänelle. Hän istahtaa etupenkille ja rutistaa rakastavasti sitä kasvot kilpaillen Naantalin auringon kanssa.
- " Mitä sanotaan?" Kysyn hellän johdattelevasti ja tyttö kiittää. " Ole hyvä."
Napsautan virtakytkintä ja moottori murahtaa vastaukseksi. Risteyksessä Anna katsoo ikkunasta suurta dobermannia, jota nuori emäntä yrittää pitää kurissa ja nuhteessa, ja sanoo haluavansa kuunnella radiota. Avaan radion ja käännän NRJ:lle, hän pitää kevyestä musiikista. Sietämätön juontaja esittelee nenä-äänellään jonkun nuorisoidolin uusinta levyä ja hehkuttaa sen mahtavuutta. Lyhyttä haastattelun tapaista seuraa massavirtaa seuraavan pop-bändin surkean mielikuvitukseton kappale. En voi muuta kuin halveksien ajatella tuota kulutettujen resurssien määrää, joka on käytetty tuottamaan tuonlaatuista roskaa.
Huomaan Annan katsovan minua kummastuneena. Häkellyn, kunnes tunnen kasvojeni olevan inhon irveessä ja itseäni soimaten hymyilen ja totean, ettei ole minun mielimusiikkiani.
- " Ei minunkaan." Hän sanoo ja katsoo taas ikkunasta ulos. Sammutan radion ja puistatus käy lävitseni.
- " Onko sinun nälkä?" Kysyn häneltä. Anna katsoo minua hetken silmiin, miettii hetken ja sanoo:
- " On."
Nyökkään ja sanon, että käydään kaupassa ostamassa jotain syötävää. Vilkutan käännöstä vasemmalle ja ajan lähikaupan viereen parkkiin. Nousemme ulos autosta, lukitsen oven ja otan Annaa kädestä. En halua, että hänelle käy mitään.
Kaupan hyllyt pursuavat tavaraa. Kysyn Annalta, mitä hän haluaisi. Hän haluaa karkkia. Sanon napakasti ei, nyt ei ole karkkipäivä. Kiertelemme hyllyjä, kunnes löydämme sopivaa syötävää, kanaa.
Jonossa nappaan nopeasti yhden suklaapatukan, ilman, että Anna huomaa. Maksan ostokset ja sujautan Twixin taskuuni.
Anna on pettynyt. Sen huomaa mutruisesta suusta. Laskeudun polvieni varaan hänen silmiensä tasolle ja heilutan suklaapatukkaa. Hymy ilmestyy suunpieliin ja koppaan hänet syliini. Kassatäti katsoo perääni hymyillen haikeasti.
Päivä on ollut pitkä ja pikkuisella on nälkä. Matka taittuu nopeasti ja talolle saavuttuamme hän torkkuu.
Mahdollisimman varovaisesti otan hänet syliini ja vapaalla kädellä otan ostokset. Näppäilen tunnusluvun ja oven lukko napsahtaa auki. Hitaasti ja varovasti astelen portaat kolmanteen kerrokseen asuntooni. Suljen oven perässäni ja asetan hänet hellästi sohvalle. Peittelen hänet lämpimällä viltillä ja laitan ostokset jääkaappiin. Kello on jo puoli kolme. Valmistan kanan.
Reilun tunnin kuluttua asunnon täyttää kanan herkullinen tuoksu. Anna herää kohta. Huomaan sen levottomista liikkeistä ja väsyneestä muminasta.
- " Ruoka on valmista." Sanon hänelle. Hän hätkähtää ylös, katsoo ympärilleen hämmentyneenä, kunnes huomaa pöydällä lautasen, jonka kokosin terveen lautasmallin mukaisesti. Hän ahmii ruokaansa.
- " Varo, ettet tukehdu, kun syöt noin nopsasti. Ei ole kiirettä." Hän nyökkää ja jatkaa ahmimistaan.
Ruoan jälkeen hän istuu tuolilla levottomana. Siivoan astiat pöydästä ja katsahdan häntä.
- " Onko kaikki hyvin, Anna?"
Hän katsoo minua ja silmät täyttyvät kaipuusta.
- " Missä äiti on?" Kyynel valuu silmäkulmaan ja minä sivelen hänen poskeaan, pyyhkien kyyneleen.
- " Äiti tulee kohta, älä sure."
- " Kuulepas, haluatkos leikkiä siskojesi kanssa?"
Tyttö katsoo minua varautuneesti, ymmällään. En ymmärrä miksi. Otan häntä hellästi kädestä, sivellen rystysiä peukalollani, jotta jännittyneisyys katoaisi. Hän on utelias.
Johdatan hänet keittiöstä ovelle, ohi makuuhuoneen, kun vapina alkoi. Pysähdyin ja otin seinästä kiinni. Nojasin siihen ja pidin puoleni. Vapinan olen kestänyt aina eikä tämä poikennut edellisistä kohtauksista. Nipistin suuni kiinni, jotten purisi kieltäni poikki. Hetken päästä vapina lakkasi. Vedin henkeä ja sanoin pelokkaan näköiselle Annalle, ettei minulla ole hätää, pieni vaiva, vanha vaiva, ei hätää enää.
Hymyilin ja osoitin ovea.
- " Mikä täällä haisee?" Tyttö kysyy. En vastaa.
Seisahdun hänen taakseen, kädet hänen hartioillaan, peukalot lapaluita hieroen. Kehotan häntä avaamaan oven. Hän epäröi. Tuntuu pahalta.
- " Avaa ovi nyt vain, siskot odottavat sinua jo." Hän epäröi.
- " Avaa ovi!" Huudahdan huomaamattani. Anna säikähtää. Puisteleksin.
Hän avaa oven, huoneessa on hämärää. Johdatan häntä sisään, varovaisesti. Hän katsoo minuun, nyt hän pelkää ja toistelen, ettei ole mitään pelättävää. Onneksi hän ei näe silmiäni.
Painaessani katkaisijaa, hän katsoo kummeksuen neljää vierekkäin makaavaa hahmoa sängyllä, jokainen prinsessapuvussa, pikku tyttöseni. Haju on valtava.
Anna näkee.
Hän ymmärtää, vetäytyy taaksepäin, vetää henkeä, avaa suunsa.
Toimin.
Hänen niskansa naksahtaa ja pidän hänen velttoa ruumistaan käsissäni. Kauhun huuto jäi hänen huulilleen. Asettelen hänet kauniisti siskojensa viereen. Pikku enkelini. Peittelen heidät ja suukotan jok'ikistä poskelle.
Painan katkaisijaa, suljen oven.
Jossain tuolla äiti etsii lastaan.

----------------------------------------------------------------
Pelit-lehden pariin kilpailuun räkäistyt teokset:

Supersankarin arkea

Supersankarin arki on uuvuttavaa. Lempeänsävyisen auringon taantuessa taivaanrannan taakse, aloittivat rikolliset jälleen työnsä minkä osasivat parhaiten. Minun ärsyttämisen. Huokailujen jälkeen kiipesin Chrysler-rakennuksen katolta, hyppäsin keskelle keskenään mäkättävää konnalaumaa, pullistelin lihaksiani, linkosin yhden auton ilmaan sekä yltä päältä koruissa liehuvan räppärin päärättiinsä ahtamallani raketilla perässä. Idols-kilpailijan tavoin epävireisesti ulvova lökäpöksy räjähti komeasti osuttuaan heittämääni autoon. Loput maistoivat nyrkkiäni. Piankos paikalle kiihdytti uusi uhoava lokaposkilauma puntit polvissa, vaaleanpunainen mekko yllään ja rintaliivit riippuen asemäärästä, jolla aseistaisi puoli Afrikkaa. Iskureiden helinä täytti kadut. Hyväilin tykkiäni ja painoin liipaisinta. Luodit tiesivät paikkansa ja Lil'Johnsonit viuhuen rikolliset levisivät pääkadulle komean räjähdyksen keskeltä. Rauha maassa, hetkeksi.


Scarface

Psykiatrisella hoitolaitoksella vietetty aika virkistää mieltä.
Huomasin sen äskettäin käytyäni ensimmäistä kertaa siellä oikeuden määräämänä. Kallonkutistaja oli epämiellyttävä näky. Likaisenharmaanvalkoinen takki yllään ja hänen halvat nahkakenkänsä raastoivat maata korviavihlovasti. Vaikka en ollut miehen parissa kuin hetken, minun teki mieli tappaa, nautinnolla.
Mies ruokki haluani ylimielisellä käytöksellään, pitäen minua tavallisena masennuspotilaana, joka istuskelee aamut illat oksennuksenvihreässä nojatuolissaan pistooli suussa. Sitten alkoi puhe, vaimostani, vihollisistani, kuinka kaikki johtui huonosta lapsuudesta, isä raiskasi, äiti hakkasi, se perinteinen, puolijauhoinen páskapuhe.
Päässäni napsahti. Huomaamattani tartuin häneen ja hakkasi hänen päänsä lattiaan kunnes pitelin käsissäni pelkkää soljua. Pesin käteni, ojensin pukuni ja lähdin pois... iloisena.

Kokeillaas tuota Tähtiportti -tyylistä stooria.

Peeloportti OSA 1: Katastrofi alkaa

Vuosia on kehitelty uutta vehjettä, Peeloporttia. Kuten varmaan tiedätte, se mahdollistaa pääsyn eräälle salaperäiselle planeetalle, jolla ei salaperäisten huhujen mukaan ole yhtään elämää, Peliplaneetalle. Peeloportista kehitettiin prototyyppi, jota kautta pääsi Apinoiden planeetalle. Tulos ei miellyttänyt tiedemiehiä. Nyt on saatavilla Peeloportin uusin prototyyppi, jota kautta saattaa päästä Peliplaneetalle tai vain polttaa perskarvansa.
Porttia testataan.

Professori napsauttaa Peeloportin käyntiin ja kuuntelee koneen lol -ääntä. Kone ääntelee voimakkaasti käynnistyessään. Koehenkilö astuu sisään Peeloportista ja sinkoutuu Peliplaneetalle. Hän sinkoutui keskelle katua ja sinkoutumisesta aiheutui savuava jälki asfalttiin. Samaan aikaan liikkeellä on peelojen alokaskompaniakampanja. Peelot huomaavat koehenkilön ja luultavasti säikähtävät. Peelot tutkivat lähempää ja puhuvat kieltä, josta koehenkilö ei tajua vähääkään. Eräs peelo vetää taskustaan köyden ja sitoo koehenkilön jalat ja kädet. Loppusilaukseksi ne teippaavat suun.

Tämä oli näytekappale. Kirjoitin mitä aivoihin tuli.

Ehkä alan sittenkin tekemään jonkinlaista stooria. Se ei tule liittymään millään lailla aiemmin tekemiini, vaan on aivan erilainen. Mutta jää nähtäväksi, että tuleeko siitä mitään.

Minutkin saa liittää johonkin tarinaan

Hmm... tuota noin... Taas tämä homma on jäänyt enemmän kuin pitkäksi aikaa...

*katselee tyhjyyteen ja kuuntelee hiljaisuutta*

Jospa yrittäisin nostaa tätä topicia pitkästä aikaa.
Ensinnäkin: onko täällä enää ketään joka on lukenut tarinani tähän asti ja toivoisi minun jatkavan, voisin sen ehkä tehdäkin, mutten viitsi jos ketään ei kiinnosta. Lisäksi toivoisin kaikkien muidenkin kirjoittavan tarinoitansa tänne

Olen ollut hirveän laiska ja syytän siitä itseäni, mutta yritettäisiinkö nostaa tätä topicia?

Haluaisin liittyä jos vielä ehtii....

Sarjakuva oli kivempi. Mäkin mukaan tarinaan.

Jos mahtuisi vielä mukaan niin olisin innokas.

Juu liitytään. Olishan se mukava saada acconsa johonkin tarinaan.

E: Ite oon niin laiska, ettei stooria taida tältä suunnalta koskaan tulla...

Jos tätä vielä tehdään niin oon mukana jos mahdollista.

Liittäkää mut!

Lainaus:10.03.2008 Carbonox kirjoitti:
Juu liitytään. Olishan se mukava saada acconsa johonkin tarinaan.

E: Ite oon niin laiska, ettei stooria taida tältä suunnalta koskaan tulla...

Samoin. Jos olisi aikaa, niin saisin väsättyä tarinan.

hullu on jos noi kaikki jaksaa lukee

Eli siis onko täällä vielä ketkä lukevat tätä minun hitaasti etenevää roskaani, vai ovatko kaikki (syystä) kyllästyneet odottamaan tai muuten vain tympääntyneet?

Minun nickiä saa käyttää tarinoissa, jos joku haluaa. :)

Miks kukaan haluisi käyttää jtn no-nameja :/ Ja itseäni häiritsee kovasti tuo otsikko, kun se ei vaan voi olla "Tarina peliplaneetasta"

Joo minä en ole kumonnut vieläkään toteamusta, että meikäläisen nimeä saa käyttää ihan vapaasti(kunhan en sentään päädy minkään ohikulkijan rooliin :P).

Kyllä voi minutkin pistää johonkin tarinaan.

Oli aika hyvä toi isä-tytär -tarina.