Kirigi - ninja
J3k3 - Keisarin apuri
JsoO - Sotilas (En vielä tiedä kenen)

Jos ilmoittaisitte minulle YV:llä haluatteko tarinaan, niin minun olisi helpompi katsoa ketkä tulee. Eli jos haluat tarinaani --> yv:tä minulle.

Kirjoitan stooriani taas tänne loppuun, kun ei enää alkuun mahdu... joten:

LUKU 18

'KellottajaFIN avaa hitaasti silmänsä.
''Enkö olekaan kuollut?'' hän mutisee hämmästyneenä, ja katsoo ympärilleen.
Hän huomaa olevansa pienessä huoneessa jossa on sänky jolla hän paraikaa makaa, tuoli, pöytä, ja kattolamppu.
Huone oli niin mukava verrattuna peelojen tyrmiin, että hän ei olisi tunnistanut huonetta selliksi, ellei hän olisi kokeillut ovea joka oli lukittu ulkoa käsin.
Hän katsoi ulos pienestä ikkunasta, ja tajusi valtavasta lumen ja jään määrästä olevansa yhä spämmiplaneetalla.
''Mitä ihmettä tapahtui sillä välin kun olin tajuttomana.'' hän mutisee itsekseen kurtistaen kulmansa.
Yhtäkkiä ovi avautuu ja sisään astuu ankaran näköinen spämmisotilas joka on pukeutunut turkiksiseen uniformuun ja tämän vyöllä on sapeli.
''Olet siis jo hereillä?'' sotilas sanoo ylimielisesti.
''Joo... olen. Mitä minulle tapahtui? Miten minä selvisin?'' KellottajaFIN sanoo hämillään.
''Minä ja muutama muu sotilas löysimme sinut trollien keskeltä, ne eivät olleet ehtineet vahingoittaa sinua kun pelotimme ne pois... Mutta jo riittää kyselyt! Seuraa minua, sinua odotetaan jo.'' sotilas sanoi.
''Odotetaan? Kuka odottaa?'' KellottajaFIN kysyi.
''Itse spämmiruhtinas MacDuck haluaa tavata sinut.'' Sotilas sanoi arvokkaana.
''H-hyvä on.'' KellottajaFIN ei osannut hämmästykseltään muuta sanoa, ja lähti seuraamaan sotilasta.
He kulkivat ulos rakennuksesta ja saapuivat spämmikaupungin kaduille, missä KellottajaFIN keräsi runsaasti uteliaita katseita ohikulkijoilta, jotka ohi mentyään alkoivat kuiskailla keskenään.
Vartin verran käveltyään he saapuivat kokonaan jäästä tehdyille rappusille, jotka johtivat jäästä tehtyyn linnaan.
He kävelivät portaat ylös ja saapuivat puusta tehdylle portille, he odottivat hetken että portti avattiin heille ja astuivat sitten sisään upeaan jäiseen eteisaulaan.
KellottajaFIN seurasi sotilasta joka harppoi hallin läpi ja seuraavasta ovesta sisään ja he saapuivat valtaistuinsaliin, jonka päässä oli valtaistuin jolla istui rennosti tylsistyneen näköinen turkisviittaan pukeutunut spämmiruhtinas MacDuck.
''Hmph... Oli jo aikakin! Alkoi olla jo tylsää! Olisit tuonut hänet nopeammin!!!'' MacDuck huusi.
''Anteeksi teidän korkeutenne. Toin hänet niin nopeasti kuin voin.'' sotilas sanoi pelokkaana.
''Se ei sitten ollut tarpeeksi nopeasti ääliö!'' MacDuck raivosi niin että sylki roiskui hänen suustaan.
''Anteeksi teidän korkeutenne! Antakaa anteeksi!'' sotilas sanoi kauhuissaan ja heittäytyi maahan kumartamaan.
''Häivy silmistäni senkin säälittävä mato!'' MacDuck karjui ja taittoi katosta jääpuikon ja heitti sillä sotilasta päähän.
''Kyllä teidän korkeutenne, anteeksi että häiritsin teidän korkeutenne, näkemiin teidän korkeutenne.'' sotilas sanoi pelokkaana ja luikkii pakoon ennen kuin lisää esineitä alkaa lentelemään.
''No niin, lähtihän se säälittävä räkänokka, minä jo pelkäsin että se aikoi jäädä... No niin, kerrohan mikäs sinun nimesi on?'' MacDuck sanoi ja pyyhki huutaessaan roiskunutta sylkeä suupielistään.
''KellottajaFIN.'' hän sanoi.
''Ompas ruma nimi! Mistäs olet kotoisin?'' MacDuck sanoi.
''Peliplaneetalta.'' KellottajaFIN vastasi.
''Jaaha, vai että sieltä. Mites sinä tänne päädyit?'' MacDuck kysyi.
''Jouduin peelojen hyökkäyksen kohteeksi ja haaksirikkouduin tänne, jonka jälkeen jouduin peelojen hyökkäyksen kohteeksi.'' KellottajaFIN sanoi.
''Niin niin, ja sitten mieheni pelastivat sinut. Älä nyt koko elämänkertaasi selosta, kun minua ei kiinnosta.'' MacDuck sanoi kyllästyneenä.''
''H-hyvä on.'' KellottajaFIN sanoi.
''No niin. Alas painua.'' MacDuck sanoi.
''Anteeksi?'' KellottajaFIN sanoi hämmästyneenä kuulemastaan.
''Alas jo painua.'' MacDuck sanoi.
''Minne?'' KellottajaFIN sanoi hämillään.
''No kotiisi.'' MacDuck sanoi.
''Annatko minun lähteä noin vain takaisin Peliplaneetalle?'' KellottajaFIN sanoi ihmeissään.
''No, en minä halua sinun jäävän tänne likaamaan hienoa planeettaani, joten menes jo kotiisi.'' MacDuck sanoi hieman hermostuneena.
''Mutta miten? Alukseni meni rikki ja on jossain kaukana trollien keskellä.'' Kellottaja sanoi.
''Sinulle on varattu alus, se on linnan edessä, et voi olla näkemättä sitä.'' MacDuck sanoi kyllästyneesti.
''Kiitos teidän korkeutenne!'' KellottajaFIN sanoi.
''Äääh! Älä ala hokemaan tuota samaa soopaa mitä alaiseni, alat vain painua... okei?'' MacDuck sanoi.
KellottajaFIN nyökkäsi ja lähti ulos linnasta uskomatta itsekkään onneaan.
Tosiaan alusta ei voinut olla näkemättä, se oli suoraan portaiden alapäässä ja sen ympärille oli kerääntynyt melkein koko kaupunki.
KellottajaFIN astui alukseen, käynnisti aluksen ja nousi ilmaan.

Viisi minuuttia myöhemmin...

Spämmikaupungin väki oli jo palannut tuikitavallisiin askareisiinsa, mutta melkein heti tuli uusi ihmettelyn aihe.
Kaupungin reunalle oli laskeutunut Spämmer 3000 alus, josta astui ulos hupulla kasvonsa peittänyt peelo, joka kyseli oliko kaupunkiin lähiaikoina saapunut muukalaisia.
''Tarkoitatko sitä kolme kuukautta sitten tullutta kukkakauppiasta?'' vanha spämmi vastasi peelon kysymykseen vinkuvalla äänellä.
''En, kuin tänään tullutta... onko tänään siis tullut ketään?'' peelo sanoi.
''Kaunis ilma tänään, eikö?'' vanha spämmi sanoi kuin ei olisi kuullutkaan kysymystä ja katseli taivaalle.
''Älä vaihda puheenaihetta!'' peelo karjui.
''Mitä?... öh... Mikäs se sinun kysymyksesi olikaan?'' vanha spämmi sanoi kuin olisi herännyt transsista.
''Onko-tänään-tänne-saapunut-muukalaisia?'' peelo sanoi hitaasti sana kerrallaan.
''Joo oli.'' vanha spämmi sanoi nyökytellen.
''Oli? Miten niin oli?'' peelo kysyi.
''No siten niin oli, kun ei se täällä enää ole.'' vanha spämmi sanoi ja naurahti.
''Mihin se meni?'' peelo tiukkasi.
''Kotiin.'' vanha spämmi sanoi.
''Takaisin Peliplaneetalle?! Minun pitää napata hänet ennen kun hän pääsee sinne!'' peelo huusi ja lähti juoksemaan takaisin alukselleen.'


No, mitäs piditte?

hjuva tarina, vaikkakin en päässyt tähän osaan

mahti

Amarantilta jälleen mahtavaa kamaa!! Ja pääsinhän minäkin tuohon mukaan


Ilmoitan listan, ketkä ovat tällä hetkellä tulossa tarinaani:
Kirigi - ninja
J3k3 - Toivotun Zephiroth the Pornokuninkaan apuri
JsoO - Peelojen sotilas
Nanopoli - Spämmereiden Kapteeni
Defiler - Peelojen Eversti
Dix-Tracys - Spämmereiden Kenraali

Vielä pääsee paljon mukaan. Katson kyllä myös tämän aiheen, eli tännekin voi ilmoittaa jos haluaa mukaan. Mutta jos lähetätte minulle yv:llä, niin olette varmemmin mukana tarinassa.

Aloitan ensimmäisen osan.

Luku 1, The Old Republic

Tuhansia vuosia ennen Amarantin tarinan tapahtumia, kun vielä Peelot elivät samoilla planeetoilla kuin kunnon kansalaiset. Peelojen määrä oli vähäinen, eikä niitä oltu vielä karkoitettu. Myös siihen aikaan hiljaiset Spämmerit elivät vielä kahdella Pääplaneetalla: MetalGearFinland, Galaktinen Interkeskus, johon kaikki suuri toiminta kiintyi. Sitten toinen, vielä kasvava foorumi-planeetta, Peliplaneetta.

Peliplaneetta eli esikuvansa, MetalGeatFinlandin, varjossa. Siellä oli hiljaista ja rauhallista, Peelot eikä Spämmerit olleet vielä älynneet mennä pilaamaan tätä luonnontäyteistä planeetta, ainakin Peliplaneettalaiset niin luulivat...

Eräässä Suuren Tulivuoren läheisessä karussa metsikössä, jossa jokainen puu ja pensas oli pudottanut lehtensä, eli pieni, mutta vilkas, yhdyskunta: Peelot!
Peelot olivat vihamielisiä ja armottomia ihmisiä, joiden päämäärä oli tuohota Pääplaneetat ja hallita galaksia. Alfa-tiimi, miksi Peelot sitä MetalGearFinlandissa kutsuivat, oli MGF:n Peelojen lähettämä tuhoryhmä, jota johti Eversti Defiler.

Eräs ninja, Kirigi nimeltään, harjoitteli Suuren Tulivuoren läheisyydessä Ninjaturnajaisia varten, ja sattui ohimennen huomaamaan Peelojen reservaatit. Kirigi oli nähnyt lehdissä kuvan Eversti Defileristä, ja tunnisti hänet. Kirigi oli taitava, mutta kovin pelokas, niinpä hän nyt joutui pakokauhun valtaan. Kirgin jalat lamaantuivat ja hän lähti kierimään mäke alas kohti Peeloja. Tarkkanäköinen Eversti huomasi jonkun kierivän kivistä mäkeä alas. Hän ryntäsi ulos niin, että ovi lensi irti, hän otti vyöltään pistoolin. Kuului kaksi terävää laukausta, Eversti Defiler työntää aseen takaisin vyölleen, kääntyy ja menee takaisin sisälle.


No, mitäs piditte? Mitenköhän Kirigille käy, se selviää seuraavassa osassa, jonka aion tehdä tänään.

Tämä oli oikeastaan vain alkujohdatus, eikä siksi ole kovin pitkä.

Olihan se ihan hyvä... Toivottavasti seuraavasta osasta tulee hieman jännittävämpi...

Niin ja nyt ilmoitus siitä, että yhdeksäs osa valmistunut ja kymmenes lähtee käyntiin

Pistä alotusviestiin että: "Jatkuu sivulla 64" tai tätä ei myöhemmin enää löydä

Kaikilla on todella hyviä tarinoita. Jatkakaa samaan malliin.

-

Ehdotan Ip bannia.. ja muuten milloin tulee seuraava tarina?

HAlukkaita tarinaani?

Minua saa käyttää ihan vapaasti, jos se ketään kiinnostaa.

En jaksanu alkaa tota romaania lukemaan

Lainaus:11.12.2005 MacDuck kirjoitti:
Amarantilta jälleen mahtavaa kamaa!! Ja pääsinhän minäkin tuohon mukaan


Ilmoitan listan, ketkä ovat tällä hetkellä tulossa tarinaani:
Kirigi - ninja
J3k3 - Toivotun Zephiroth the Pornokuninkaan apuri
JsoO - Peelojen sotilas
Nanopoli - Spämmereiden Kapteeni
Defiler - Peelojen Eversti
Dix-Tracys - Spämmereiden Kenraali

Vielä pääsee paljon mukaan. Katson kyllä myös tämän aiheen, eli tännekin voi ilmoittaa jos haluaa mukaan. Mutta jos lähetätte minulle yv:llä, niin olette varmemmin mukana tarinassa.

Haluan olla jokin agentti!
Jake57 - Agentti

Amarant, samaa taattua laatua niinkuin ennenkin.

MacDuck, hieman lyhyt, kirigin ammunta tapahtui vähän liian nopeasti.
Mutta ihan kelpo tarina, kunhan vain olisi pitempi.

Tarinaan jatkoa:

Luku 2, War Begins


Kirigin silmistä valui kyyneliä, hän piteli vasenta kylkeä, johon oli Eversti Defilerin luodit olivat osuneet. Kuunvaloa heijastava punainen veri valui kylmälle kivi maalle. Kirigi ähki, hänen onnistui nousta konttaus asentoon. Kirigi katsoi Peelo resertvaatteja kohden, ketään ei näkynyt.
-Reitti on selvä, Kirigi sanoi hiljaa itselleen.
Hän nousi ja lähti juoksemaan mäkeä ylös. Juuri kun Kirigi oli päässyt mäen ylös, joku Peeloista huomasi hänet ja ampui kolme kertaa Kirigiä. Kirigi kaatui maahan ähisten, hänen näkökenttänsä sumeni, ja lopulta katosi kokonaan.

Aamu sarasti, Kirigi herää Peelojen puheeseen. Hänen selkäänsä kirvelee eikä hän pysty nousta pystyyn. Kirigin ympärillä on iso lätäkkö kuivunutta verta.
-Näin eilen jonkun hahmon yrittävän karkuun, ammuin häntä kolmasti selkään, sotilas sanoi Eversti Defilerille. Sotilas JsoO, Peelo armeijan uusi sotilas.
-Hmm... Eversti Defiler tuumi, minäkin näin hänet
-Hän makaa tuolla kukkulalla haavoittuneena, JsoO sanoi
-Onko hän kuollut, Eversti kysyi
-Luultavasti, JsoO sanoi luennollisesti, mennään katsomaan
Eversti Defiler ja JsoO lähtivät kohti Kirigiä
Kirigi hätääntyi.

-Ei täällä ole ketään, Defiler ärjyi
-Äsken oli, vannon sen, JsoO sanoi hätääntyneesti katsoen veristä maata
-Sinä petturi, olet itse vuodattanut veresi tähän maahan, Eversti Defiler huusi, näytä kättäsi!
JsoO veti maastopukunsa hihaa hitaasti ylöspäin, sieltä paljastui iso viiltohaava
-Mikäs tämä on, Eversti sanoi omahyväisesti lievä hymy kasvoillaan
-Se on haava, JsoO sanoi, se tuli eilen kun kaaduin piikkilangan päälle
-Valehtelet, Eversti Defiler sanoi vihaisesti, hän veti nopeasti aseen vyöltään ja ampui JsoO vatsastä läpi. JsoO vatsaan oli tullut reikä, jonka takapuolella roikkui suolen pätkä.
-Näin käy kun valehtelee, Eversti Defiler sanoi matalalla äänellä, kääntyi ympäri ja käveli pois päin omahyväisesti nauraen

Kirigi juoksi hengästyneenä kohti kylää, hänen oli pakko päästä kertomaan näkemästään. Kirigi komputoi vaikea kulkuisessa maastossa, ja lensi upottavaan suohon. Likainen suo vesi kirveli hänen haavojaan. Hän ui suon läpi valtavissa kivuissa ja nousee maalle. Hän jatkaa juoksemista vedet silmissä. Hän huutaa juostessaan kirosanoja.

Kun Kirigi vihdoin saapuu kylään, hän raahaa itsensä poliisiasemalle. Hän kertoo kaikesta näkemästään poliisipäälikölle, joka kuuntelee kaiken keskeyttämättä kertaakaan.
-Selvä, lähetämme mukaasi Tasavallan Agentin, näytä hänelle Peelot, päälikkö sanoi.

Kirigi lähti Jake57 nimisen Agentin kanssa matkaan, Agentti koodinimi 57. He menivät kesytettyjen trolliratsujen luokse, ja lähtivät ratsastamaan. Noin tunnin matkan jälkeen Kirigi oli saman kuivuneen verilätäkön luona. Hän hyppäsi alas ratsultaan ja osoitti alas reservaatteihin,
-Tuolla he ovat, Kirigi sanoi vaivalloisesti, hänen haavansa oli yhä hoitamatta ja hän poti verenhukkaa
-Kordinaatit, AH 67 ja GR 78, pyytäkää apujoukkooja MetalGeatFinlandista, Jake57 puhui radio puhelimeen, tarvitsemme apujoukkoja heti!

JATKUU....


No, oliko hyvä? Tällä kertaa tuli sentään aika pitkä.

Js0n kuolema oli kyllä hyvä, niin nopea ja säälimätön.

Tuo oli kyllä ihan kelpo tarina.
Tuleeko jatkoa jo tänään?

Parempi kuin ensimmäinen, ja pilkunnussimista olisi aika paljon, mutta sitä en ala tekemään...

Lainaus:11.12.2005 Kirigi kirjoitti:
Js0n kuolema oli kyllä hyvä, niin nopea ja säälimätön.

Tuo oli kyllä ihan kelpo tarina.
Tuleeko jatkoa jo tänään?

Jatkoa tulee tänään.

Lainaus:11.12.2005 Kirigi kirjoitti:
[b]Amarant, samaa taattua laatua niinkuin ennenkin.[b/]

MacDuck, hieman lyhyt, kirigin ammunta tapahtui vähän liian nopeasti.
Mutta ihan kelpo tarina, kunhan vain olisi pitempi.

Kiitos kiitos, jatkoa tulee tulemaan aikaisintaan huomenna.

MacDuck, kakkos osa oli parempi kuin ensimmäinen (eikä sekään ollut huono ollenkaan) vähän liian nopeasti hypittiin paikasta toiseen
esim. kun Kirigi kertoo näkemästään poliisipäälikölle, olisi keskustelu voinut olla vuoropuheluna, eikä vain: Kirigi kertoi kaiken näkemänsä poliisipäälikölle (niin se kai meni)

Mutta se valittamisesta, hyvä tarina.

Lainaus:11.12.2005 MacDuck kirjoitti:
HAlukkaita tarinaani?

Halukas olen...

Ja taas ilmoitus.. Kymmenes osa valmis yhdestoista alkaa...

Lainaus:11.12.2005 MacDuck kirjoitti:
HAlukkaita tarinaani?

Aina valmiina. Ihan vapaasti saa minua käyttää.


Montakos tyyppiä täällä jo kirjoittelee?

Amarant, blood brother, kirigi, lator, Dix(ei ole kirjoitellut pitkään aikaan), MacDuck ja jotkut muut mutta ovat ehkä lopettaneet.