Onnistunut oli. Todella mielenkiintoista luettavaa. Jatka samaan tahtiin!

Kirjoittelin sitten ensimmäisen osan jo.

OSA 1:

Ovikello soi, Lator heräsi ja nosti revolverinsa tyynyn alta. Hän nosti kätensä suoriksi ja avasi oven osoittaen aseella ulkona ollutta miestä. Monien vuosien palveluksen jälkeen Lator oli tullut hyvin vainoharhaiseksi. Hän nukkui aina revolveri tyynyn alla ja puukko yöpöydällä. Latorin kotiin oli kerran murtauduttu vihollisen vakoojan saatua selville iskujoukosta. Onneksi vakooja oli ollut typerä eikä ollut ilmoittanut työnantajalleen tiedoistaan. Hänen oli onnistunut haavoittaa Latoria vakavasti kylkeen ennen kuolemaansa. Tämän jälkeen Lator oli aina nukkunut ase tyynynsä alla.

Ovella oli Illi, yksi harvoista, joka tiesi iskujoukosta. Hän toimi kätenä hallituksen ja Latorin välillä. Illi ojensi Latorille presidentin sinetöimän kirjeen, jonka Lator avasi, luki nopeasti ja poltti saman tien. Kirje sisälsi tehtävänannon ja ohjeet. Tällä kertaa tehtävä olisi vaarallisempi kuin koskaan ja tehtävä olisi suoritettava keinoja kaihtamatta. Tämä oli Latorin toinen tehtävänanto, jossa mainittiin sanat "keinoja kaihtamatta". Viimeksi tällainen tehtävä oli kymmenen vuotta sitten ja Lator näkee siitä vieläkin painajaisia. Hän menetti silloin kaksi parhaista ystävistään ja oli pakotettu tappamaan viattomia siviilejä, joita syytettiin hallituksen vastustamisesta. Latorin sisimpään oli jäänyt syvä arpi tapahtumista, eikä hän ollut koskaan kertonut kenellekään niistä, ei edes Dix-Tracysille. Heidät tultaisiin hakemaan huomenaamuna Latorin pihasta kuorma-autolla. Autossa oli luvattu olevan kaikki, mitä he vain pyytäisivät. Lator soitti Zephirothin, Nanopolin ja Dix-Tracysin luokseen teekutsuille kertoakseen tehtävästä. Hänen täytyi puhua teekutsuista puhelimessa, sillä linjoja salakuunneltiin koko ajan.

Nanopoli sulki puhelimensa ja lähti kävelemään Latorille, hän asui muutaman korttelin päässä. Hän astui ovesta ulos ja näki maassa kerjäläisen, jolle hyväsydäminen Nanopoli lahjoitti rahat ruokaan. Kerjäläinen suuteli Nanopolin kenkiä ja juoksi innoissaan lähimpään kuppilaan syömään aamiaista Nanopolin hymyillessä ja tuntiessa viatonta iloa kerjäläisen puolesta. Muutaman minuutin kuluttua hän soitti Latorin ovikelloa ja astui sisään, missä kaikki muut odottivatkin jo häntä. Rähjäinen Lator käveli pöytään aamukahvin kanssa ja kertoi tehtävästä muille. Zephiroth imaisi kahvinsa loppuun ilmeen värähtämättäkään ja sanoi itsevarmasti hoitavansa moiset tehtävät vaikka yksin.
"Lopeta se p*rkeleen uhoaminen!" huusi Lator, kun hän yhtäkkiä muisti 10 vuoden takaiset tapahtumat. Hän pyysi jokaista miehistä tekemään listan niistä varusteista, mitä tarvitsisi mukaan, tällä kertaa hallitus kustantaisi kaiken maailman hi-tech-lelut, joista Lator piti. Listat toimitettiin Illin mukana hallitukselle ja seuraavana aamuna musta kuorma-auto kurvasi pihaan takakontti täynnä varusteita...

Mitäs mieltä hyvät lukijat on?

Lainaus:14.12.2005 lator kirjoitti paljon tekstiä

Thamps ap. Kerrankin tälläinen "Ei niin toimintapainotteinen" tarina.

Lainaus:14.12.2005 Taccu kirjoitti:
Thamps ap. Kerrankin tälläinen "Ei niin toimintapainotteinen" tarina.

Vähän sellaista juonipainotteista lähdinkin hakemaan, en itsekään jaksa enää noita toimintatarinoita kirjoittaa. Huomenna kirjoittelen varmaan lisää jos inspiraation virta niin suo.

Keräsin ton Amaratin tarinan nyt yhteen kasaan. Se löytyy .doc (Word) ja .txt (muistio) muodoissa:

.txt (Muistio)

ja

.doc (Word)

Lainaus:14.12.2005 Talihintti kirjoitti:
Keräsin ton Amaratin tarinan nyt yhteen kasaan. Se löytyy .doc (Word) ja .txt (muistio) muodoissa:

.txt (Muistio)

ja

.doc (Word)

Jos peliplaneetalla olisi :thumbsup: - hymiö, postaisin sen tähän. En jaksa linkittää sitä muualta.

lator:

Voin heti kärkeen sanoa, että viimeisin kirjoituksesi nousee esiin eräiden muiden novellien (tähän ketjuun kirjoitettujen) joukosta sen ansiosta, että se sisältää niinkin aliarvostetun asian kuin selkeän juonen.
Itse juoni on melko perinteistä korkkarikamaa kevyellä bondimausteella. Linjaus toimii sikäli hyvin, ettei sitä ole vaikeaa sijoittaa omaan ajatusmaailmaan - eli siis homman pystyy jopa kuvittelemaan ilman suurempia vaikeuksia.

Yksi kirjoituksesi selkeimmistä puutteista on miljöön epämääräisyys. On helppoa vain todeta, että iskuryhmä LDZN on Peliplaneetan munakkain lahtiryhmä, mutta hieman tarkemmalle lukijalle ei ole kovinkaan mielekästä jos itse tapahtumaympäristö täysin auki. Tilannetta tietysti kompensoi hieman se, että käytät - aihepiiriin sopivasti - "hallitusta" kulissien takaisena pääpiruna - nyt vielä tässä vaiheessa ainakin.
Miljöön lisäksi iskuryhmän jäsenistä olisi hyvä kertoa lukijalle nykyistä enemmän. Voisi toki olettaa että hahmot "kasvavat" kertomuksen mukana, mutta toistaiseksi minä en odota moista. Joka tapauksessa, tarkoitit asian sitten miten päin tahansa, hahmot ovat nyt muutamia pikkuseikkoja lukuun ottamatta tyhjiä nimiä paperilla - he ovat tyhjiä tauluja.

Puhut juonipainotteisesta tarinasta. Se sopii periaatteessa mainiosti, mutta sinun olisi ehkä kannattanut sisällyttää "OSA 1" suosista prologiin ja kirjoittaa samalla hieman viekoittelevampi prologi; yritä ajatella prologia eräänlaisena alkupotkuna, potkustarttina. Totta kai prologi on periaatteessa juonto-osuus, mutta ei se tarkoita, että sen tarvitsisi olla lyhyt.

Kieliopista/ulkoasusta en malta jaaritella tässä ja nyt, mutta jos olet kiinnostunut siitä omaamastani, asiaan enemmän tai vähemmän hatarasti liittyvästä näkemyksestä, niin pyydä sitä ihan vapaasti.

PS, tuosta on ihan passeli jatkaa, mutta yritä huomioida enemmän suuria linjoja ja pohdi yksityiskohtien kohdalla tuplaten - "The Devil is in the details."

Kiitos Mieltselle palautteesta, luin tekstiäni, ja huomasin noita puutteita. Tarkoituksenani oli kirjoittaa pari tarinaa niin, etteivät ne paljasta hirveästi ja kaikki olisi vähän hämärän peitossa ja epämääräistä, mutta ilmeisesti on käynyt niin, että olen kuvaillut liian vähän.

Ja kieliopista, jos vain jaksat kirjoittaa, niin kyllä kiinnostaisi lukea jaarittelujasi.

Unohtakaa...

Edit: Pöljän puhetta...

Ja tarina jatkuu...

Alus oli jo karkoittanut Tuhotähden kintereiltään aikoja sitten, kun he olivat saapumassa Peliplaneetan ilmakehään.
He saapuivat suurelle kiitoradalle, jossa heitä odotti yksi Peliplaneetan admin, Mikko.
"Tervehdys ystäväni!" Mikko sanoi ja halasi Pyyhekumia.
"Tervehdys!" Pyyhekumi sanoi ja jatkoi: "Saanen esitellä Tiltin ja Pelitin sankarit, Bloodbrother ja Zephiroth!"
Mikko käveli heidän luokseen ja kätteli kumpaakin.
"Viekää vieraamme siistittäväksi ja järjestäkää kaikille juhla-ateria." Mikko sanoi ja napsautti sormiaan.
Bloodbrother ja Zephiroth olivat lähtemässä heidän mukaansa, mutta Mikko pysäytti heidät.
"Ette te hyvät herrat.." Mikko sanoi ja viittilöi heidät seuraamaan häntä.

"Kuulin tästä Tuhotähdestä, ja se pisti minut miettimään..." Mikko sanoi ja jatkoi: "Jos olemme kaikki samaa mieltä, se ei saa saavuttaa Peliplaneettaa ikinä! Jotenka hyvät herrat... Toivon, että otatte tämän tehtävän vastaan ja lähdette tuhoamaan Tuhotähteä. Jos onnistutte siinä, pidän huolen että teidät palkitaan sanoinkuvaamattoman hienosti."
"Selvä! Emme tuota pettymystä." Bloodbrother sanoi ja katsoi Zephirothia joka nyökkäsi. Häntä taisi hieman jännittää puhua Peliplaneetan adminille, mutta kenelläpä ei.
"No hyvä... Mutta käykäähän syömässä ja hankkimassa aseistusta... Emmehän halua, että lähdette tehtävään ilman aseita ja täyttä vatsaa?" Mikko sanoi iloisesti.
Mikko lähti kiirusti kohti juhlasalia, jossa pelitiläiset ja tiltiläiset olivat aloittamassa ruokailuaan.

"No... Tämäkin vierailu oli lyhyt, kuten ennenvanhaan..." Bloodbrother sanoi ja läimäytti Zephirothia selkään.
"Niinpä... No sitten kun ollaan tuhottu se Tuhotähti, niin eiköhän saada kunnon loma?" Zephiroth sanoi iloisesti, kun he kävelivät Mikon perässä juhlasaliin.
"Hyvät ystävät!" Mikko sanoi ja kaikki muutkin adminit tulivat pöytään Mikon viereen.
"Vaikka menetimme paljon ystäviämme, kun taistelimme vapautemme eteen, iloitkaa, sillä olette nyt turvallisesti Peliplaneella. Turvassa peeloilta. Mutta kohottakaamme malja niille kaatuneille, jotka kaatuivat taisteluissa peeloja vastaan." Mikko sanoi ja he kohottivat maljan.
"Lisäksi haluan erityiskiittää kahta Peliplaneetan omaa sankaria, jotka taistelivat Tiltin ja Pelitin vapauden tähden lähes yliluonnollisen kyvykkäästi. ja tietenki puhumme näistä kahdesta meidän eliittisoturista, Bloodbrother ja Zephiroth! Joten kohottakaamme malja heille, sillä tästä lähtien he ovat Peliplaneetan yhtiä suurimpia sankareita koko historiassa!" Mikko julisti ja kohotti taas maljansa ja jatkoi: "Ja mitäpä enään lörpöttelemään... Käykää käsiksi." Ja osoitti pöytää joka notkui täynnä ruokaa.

Ruokailun jälkeen Zephiroth ja Bloodbrother lähtivät kävelemään kohti asevarastoa.
"No parasta, että nautimme tästä päivästä vielä, kun voimme" Zephiroth sanoi iloisesti.
"Niinpä... Ei olisi kivaa jos murehtisimme tehtävää nytten, kun kuiteskin se on huolemme parin tunnin päästä..." Bloodbrother vastasi.

He kulkivat noin puoli tuntia ihaillen Peliplaneetan maisemia, kunnes he tulivat asevarastolle.
"Parasta, että otamme parhaat ja tehokkaimmat aseet, mitä löytyy..." Zephiroth sanoi ja otti pulssihaulikon ja pulssikonekiväärin selkäänsä.
"Hah! Ei noilla paljoa tapa peeloja, jos multa kystään..." Bloodbrother sanoi ja aukaisi jonkinsortin salaoven ja otti sieltä isoimman käsiaseen, mitä Zephiroth oli koskaan nähnyt.
"Mikä tuo on?" Zephiroth kysyi.
"BFG 9000." Bloodbrrother vastasi ylpeänä.
"BFG?" Zephiroth kysyi taas.
"Niin BFG, tulee sanoista Big Fucking Gun ja 9000 en tiiä sitten..." Bloodbrother vastasi taas ylpeänä
Zephiroth hymähti, kun aseelle annettu moinen nimi kuin 'Big Fucking Gun'.
"No itse pysyn kuiteskin hieman pienemmässä..." Zephiroth sanoi ja otti kaksi pulssipistoolia taskuunsa ja muutaman plasmakranaatin.
"No minähän olen meistä se jolla on tappoja eniten listalla..." Bloodbrother sanoi naureskellen ja otti kaksi Magnum 444:sta taskuunsa, ja otti muutaman kymmenen lipasta BFG:seen ja muutaman Magnum 444:sen luotien panosvyötä.
"No jokos sitä lähdetään?" Zephiroth kysyi.
"Joo... Lähdetään vaan, niin sitä nopeampaa päässään Tuhotähdelle..." Bloodbrother vastasi.
He lähtivät koht alustaan, jonka edessä oli kolme riviä lentäjiä.
Yksi lentäjä sanoi: "Olemme saattolentueenne... Saatamme teidät Tuhotähdelle ja autamme teitä pääsemään sen sisäpuolle."
"Hienoa!" Bloodbrother sanoi ja nousi alukseensa Zephirohin kanssa.
"Valmiina?" Bloodbrother kysyi.
"Valmiina." Zephiroth vastasi.
"Okei... Nyt sitä mennään..." Bloodbrother sanoi ja he lähtivät aluksellaan kohti Tuhotähteä, perässään kolmen kymmenen hävittäjän lentue...

Kommenttia kiitos...

Lainaus:14.12.2005 Talihintti kirjoitti:
Keräsin ton Amaratin tarinan nyt yhteen kasaan. Se löytyy .doc (Word) ja .txt (muistio) muodoissa:

.txt (Muistio)

ja

.doc (Word)

Jeees... kiitos.


Lator, good job. Nautin erityisesti prologissa kohdasta jossa puhuttiin kolmisilmäisistä kaukosäätimistä


EDIT: välttääkseni tuplapostauksen, kirjoitan uuden luvun tarinaani tähän:

LUKU 22

'Kirigi pudotti järkytyksestä aseensa kun aseen piippu painautui hänen takaraivoonsa.
''Hah, pudottamalla aseesi menetit viimeisetkin mahdollisuutesi selviytyä pöljä!'' peelo sanoi, mutta ei huomannut Kirgin kolmea muuta pistoolia.
''Kuka olet?'' Kirigi kysyi hermostuneena, eikä uskaltanut kääntää päätään.
''Minun nimeni on Vulcan, muista se nimi lopun elinaikasi... eikä se tule olemaan enää pitkä jos se minusta riippuu.'' Vulcan sanoi ja naurahti omaa nokkeluuttaan.
''Vai niin... Vulcan, mutta entä jos se ei riipu sinusta?'' Kirigi sanoi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta, mutta hänen äänestään huomasi väkisinkin pelon.
''Ei riipu minusta? Miten kuvittelit selviäväsi tästä tilanteesta?!'' Vulcan rääkäisi riemuissaan ja alkoi nauraa, jolloin Kirigi näki mahdollisuuden ja iski Vulcania kyynerpäällä vatsaan jolloin hänen menetti sihdin Kirigin päähän ja Vulcanin vielä ollessa kumarassa iskusta, Kirigi potkaisi tätä polvella naamaan ja siitä kuuluvasta rusahduksesta Vulcanilta murtui nenä.
''Sinä pieni...'' Vulcan sanoi ja hoiperteli pitäen verta vuotavasta nenästään toisella kädellään kiinni ja toisella yritti tähdätä Kirigiä joka oli jo napannut oman aseensa ja tähtäsi Vulcania rintaan.
''Pieni mikä?'' Kirigi sanoi tyytyväisenä päästessään hieman niskan päälle.
''Kuole sika!'' Vulcan karjahti, ja edes kunnolla tähtäämättä alkoi ampua Kirigiä kohti joka oli osannut ennakoida Vulcanin yrityksen ja juoksi nyt hätääntyneen näköisenä ympäri kattoa ettei karjuvan Vulcanin onnistuisi osua häneen, mikä onnistui, sillä pian Vulcanin aseesta loppui ammukset, ja kun kiroileva Vulcan oli vaihtamassa lipasta, Kirigi ampui häntä hänen asetta pitävään käteensä ja Vulcan tuskasta huutaen tiputti aseensa, jolloin Kirigi ampui tätä molempiin jalkoihin ja Vulcan pudottautui polvilleen huohottaen.
''Hmph... Voitit minut, ilmeisesti minun aikani on ohi... mutta, en lähde yksin...'' Vulcan sanoi hänen suunsa levisi julmaan hymyyn ja hän jatkoi:
''...Minä otan sinut mukaani!''
''Mitä hittoa sinä puhut?'' Kirigi huudahti hermostuneena.
Vulcan repäisi sotilastakkinsa auki ja sen sisältä paljastui että hänen rintansa ja vatsansa ympärille oli vyötetty pommeja.
''Varauduin siihen että tulisin kuolemaan tässä sodassa, ja minä päätin etten kuolisi yksin! 15 sekuntia! 15 sekunnin kuluttua pommit räjähtävät ja vievät puoli taloa mukanaan, et millään ehdi alas sitä karkuun!'' Vulcan sanoi ja painoi povitaskussaan olevan laitteen nappia ja laite alkoi tikittää.
Kirigi katseli hätääntyneenä ympärilleen tajuamatta yhtään pakoreittiä.
(13 sekuntia) Hän meinasi juosta tikkaille, mutta tajusi ettei ikinä ehtisi alas.
(9 sekuntia) hän huomasi että viereinen kerrostalo oli melko lähellä, ja hän päätti yrittää hypätä sen katolle.
(7 sekuntia) Kirigi otti vauhtia ja ponnisti reunalta ilmaan.
(3 sekuntia) Kirigin onnistui hypätä seuraavan talon reunalle, ja hän juoksi varmuuden vuoksi toiseen päähän kun pommi räjähti, Kirigi sulki silmänsä ja kun hän avasi ne, talon katto jolla Vulcan oli ollut, oli täysin tuhoutunut.
Kirigi huokaisi syvään ja helpottuneena, ja alkoi kiivetä tikkaita alas.
Alhaalla hän huomasi onnekseen että räjähdyksen johdosta katolta tippuneet kivilohkareet, olivat murskanneet alhaalla odottaneen trollin.
Kirigi lähti jälleen kulkemaan autiota katua pitkin.
Hänen kuljettuaan kilometri katuja pitki rauhassa, hän kuuli nurkan takaa askelia ja puhetta.
Hän jäi odottamaan ase esillä, huomattuaan että tulijat olivat kolme peeloa, hän ampui ensimmäisenä kulkevaa vatsaan.
Yllätyshyökkäyksestä hämmentyneet peelot alkoivat ampua Kirigiä kohti, joka oli hypännyt auton taakse.
''Mihin se meni?!'' huusi yksi peeloista karhealla äänellä.
''Auton taakse!'' Yksi peeloista raakkui.
Kirigi hyppäsi esiin auton takaa ja ampui yhtä peeloista päähän, ja ampui jo haavoittunutta peeloa kolme kertaa rintaan ja viimeinen lähti juoksemaan pakoon, eikä Kirigin viidestä yrityksestä huolimatta osunut tähän.
''Tämähän alkaa sujua.'' Kirigi mutisi tyytyväisenä itseensä.
Kirigi jatkoi matkaansa jälleen rauhassa, kun yhtäkkiä hän kuuli viereisen omakotitalon katolta kitaran soittoa.
Ensin Kirigi luuli kuvittelleensa asian, mutta kun musiikki jatkui hän vilkaisi katolle ja näki miehen istuvan ristiistunnassa soittaen kitaraa.
''Kuka sinä olet? Ja mitä sinä teet?'' Kirigi kysyi kummissaan.
''Minun nimeni on Mustamiekka. Ja soitan katolla kitaraa, kuten varmaan huomaatkin.'' Mustamiekka sanoi.
''Mutta miksi sinä soitat kitaraa sodan aikana? Eikö sinun pitäisi muiden lailla puolustaa kotiplaneettaasi?'' Kirigi kysyi hieman näreissään miehen ajoituksesta soittaa kitaraansa.
''Olen aina halunnut soittaa kitaraa katolla, ja tänään jokin sisässäni sanoi että minun tulisi tehdä se nyt.'' Mustamiekka sanoi rauhallisesti.
''Kesken sodanko? Aivan sama minulle, mutta ota tämä ase varmuuden vuoksi.'' Kirigi sanoi ja heitti aseen Mustamiekalle, joka tuijotti vuoroin asetta ja vuoroin Kirigiä ja sanoi:
''No olkoon menneeksi.''
Kirigi jatkoi matkaansa rauhallisen kitaransoiton saattelemana.

Samaan aikaan kaupungin yläpuolella...

KellottajaFIN:iä kauhistutti nähdä oma kaupunkinsa siinä kunnossa, taloja oli rikki, ruumita ja verta oli kaikkialla, peelojoukot aiheuttivat pakokauhua.
KellottajaFIN laskeutui Tacun joukon päämajan eteen ja hölkkäsi sisään ja suoraan Tacun toimistoon jossa seisoivat huolestuneen näköisinä Waruar ja Taccu.
''Näyttää siltä että tulin kreivin aikaan. Mitä on tapahtunut?'' KellottajaFIN sanoi huolestuneena.
Waruar selittää peelojen tekemän sotajuonen huijata sotilaita pois Peliplaneetalta.
''Ne siat!!! Tappelisivat reilusti! Kai meillä silti on mahdollisuus piestä nuo saastat!'' KellottajaFIN karjui raivoissaan.
''On toki, joskin alle neljäkymmentä prosenttia, peeloja on paljon ja meitä vähän.'' Taccu sanoi huolestuneena.
''Oletteko koittaneet ottaa yhteyttä Final Fantasy Finlandiaan lähteneille sotilaille?'' KellottajaFIN kysyi.
''Totta kai! Luuletko ettei se olisi käynyt heti ensimmäisenä mielessämme!'' Waruar sanoi.
''Ja...?'' KellottajaFIN sanoi odottavasti.
''Peelot ovat katkaisseet yhteyden heihin.'' Taccu sanoi tuijottaen lasittunein silmin seinää.
''Pyydetään apua Metal Gear Finlandialta! Soitetaan sinne!'' KellottajaFIN sanoi.
''Niin, emme ole vielä koittaneet toimiiko muut yhteydet.'' Waruar sanoi ja pieni toivonkipinä heräsi kaikissa huoneessa Olijoissa.
Waruar nosti luurin ja näppäili numeron Metal Gear Finlandian Ylimoderaattorille, kaikki odottivat hetken toiveikkaina, mutta masennus hiipi jälleen kaikkiin kun Waruar laski huokaisten luurin.
''Näyttää siltä että olemme omillamme tässä taistelussa.'' Taccu sanoi.'





Comments, please.

Tarinoita Peliplaneetalta

Luku 6: Peelojen linnoituksessa

Kaverukset etenivät rauhallisesti alas kohti pohjakerroksia, missä myös valtaistuinsali sijaitsi. Paljon verta menettänyt BoNBoNs hidasti ryhmää ja aneli näitä jättämään tämän ja jatkamaan matkaa, mutta nämä eivät suostuneet jättämään tätä vuotamaan kuiviin. Kierreportaat jatkuivat, jatkuivat, jatkuivat... Kunnes vihdoin Nämä saavuttivat alimmat kerrokset. Alimmissa kerroksissa olivat tyrmät, varastot sekä valtaistuinsali. Valtaistuinsaliin pääsi kahta reittiä pitkin kulkemalla: Ovelta, joka oli suoraan sankariemme edessä ja varaston kautta. Epäonnekseen sankarimme saivat huomata, että ensiksi mainittua vartioi suuri joukko peeloja.

-Voi p*ska. Emme pääse läpi tuosta, kilahti Bloodbrother.
-Kartan mukaan voisimme kiertää toista kautta valtaistuinsaliin, mutisi Kirigi.
-Mistä löysit tämän paikan kartan, kysyi Lazzuu.
-Tippui yhdeltä Scatman-kloonilta, vastasi Kirigi

Kaverukset lähtivät kiertämään varastojen kautta. He kurkkasivat varaston oven raosta ja huomasivat kuinka suuri jo pelkkä varasto oli. Tuhansittain erilaisia aseita, muonaa useaksi kuukaudeksi sekä häkkeihin ahdettuja sotatrolleja. Trollit olivat jopa peeloja tyhmempiä, puolentoista metrin korkuisia karvaisia, haisevia petoja, joita peelot käyttivät samoihin tarkoituksiin kuin foorumilaiset sotakoiria.

Ryhmä hiipi hiljaa huoneen poikki, varoi astumasta liian lähelle trollien häkkejä ja piti varansa. Sitten yhtäkkiä, jostakin kummallisesta syystä Lazzuu, Kirigi ja muut huomasivat että trollit olivat päässeet tai päästetty ulos häkeistään. Karanneita trolleja oli noin kaksitoista ja ne hyökkäsivät rynnäköllä kohti. BoNBoNs tiesi, että vaikka trollit olivat tyhmiä ne olivat myös voimakkaita ja kestäviä. Uupuneena tämä otti pistoolin ja ryhtyi tulittamaan trolleja.

-Jättäkää minut! huusi BonBoNs samalla, kun lisää trolleja ilmestyi tämän eteen. Nyt niitä oli kolmisenkymmentä.
-Ei ikinä! huusi Kirigi.
-Kuulkaa, niitä on liikaa vaikka me kävisimme kaikki niiden kimppuun. painukaa valtaisatuinsaliin, minä räjäytän nämä paskiaiset hornaan ja varmistan etteivät ne seuraa teitä, huusi Icecap kurkku suorana ja ryhtyi virittämään pommia.
-Teillä on 30 sekuntia aikaa painua sinne ennen kuin jysähtää. Paikka sortuu umpeen eivätkä trollit pääse seuraamaan teitä. Menkää, olen vain hidasteena.

Muut epäröivät hetken mutta päättivät, että nyt oli aika ottaa hatkat. Kello tikitti. BoNBoNs koetti pitää peeloja loitommalla itsestään, ja yritti päästä itsekkin karkuun. Hän tiesi että ilman toista kättään ja paljon verta menettäneenä hän tuskin pääsisi kovin pitkälle, mutta kannatti yrittää. BoNBoNs oli onnistunut tappamaan trolleista viisi tai kuusi ja silloin...

KABOOOOOOM!

BoNBoNsin toverit olivat ehtineet jo sen matkan päähän, että räjähdys kuului vain mitättömänä paukkuna ja tärisytti linnoitusta. Mutta heidän onnekseen he olivat löytäneet oven valtaistuinsaliin. Mutta kun he astuivat sisään, heidän yllätyksekseen oven takana jo odottikin suuri joukko peeloja ja peelokuningas Haree itse. Peelot olivat odottaneet heitä.

-Pudottakaa aseenne, tai teille käy samalla tavalla kuin BoNBoNsille, murahti Haree.
-Voi p*ska... jäätiin kiinni.

JATKUU

Kommenttia kiitos...

Hyvä oli! Mut missä BoNBoNs oli? Sehän jäi vissii eloo sen käden katkasun jälkeen?

MacDuck ja muitten tarinat olivat mahtavia.

Lainaus:15.12.2005 illi kirjoitti:
Hyvä oli! Mut missä BoNBoNs oli? Sehän jäi vissii eloo sen käden katkasun jälkeen?

Korjasin juuri tuossa yhden pikku virheen tarinassa. Oli mennyt Icecap ja BoNBoNs sekaisin.

Kaikki selviää kyllä seuraavassa osassa.

Mahtavaa, Amarant. Hauskasti toteutettu tuo tikittävä kello.

Seuraava osa tarinaani:

OSA 2

Dix-Tracys hyppäsi sisään kuorma-autoon muut perässään. Kontin punaiset pehmustetut penkit toivat hänelle mieleen hänen isoäitinsä punaiset sohvat. Hän asui melkein koko lapsuutensa isoäitinsä luona, sillä hänen vanhempansa kuolivat hallituksen palveluksessa epämääräisissä olosuhteissa. Dix-Tracys oli silloin 2 vuotta vanha, eikä hän muista vanhemmistaan muuta kuin valokuvat isoäitinsä takan yläpuolella. Siitä asti, kun hän sai kuulla vanhempiensa kohtalosta, hän on vannonut kostoa Ugalle, Nepranuksen hallitsijalle. Hänen vanhempansa olivat suorittamassa tehtävää Nepranuksella, kun he saivat surmansa. Peliplaneetan hallitukselta tulleen surunvalittelukirjeen mukaan Uga oli kiduttanut heitä vakoojina ja lopulta hirttänyt heidät julkisesti. Iskujoukko GSF, Govenment's Secret Forces, oli nyt lähetetty Nepranukselle suorittamaan tehtävää, ja Dix-Tracys ajatteli ajan kostolle koittaneen.

Zephiroth istahti penkille, sytytti tupakan ja uhosi tyypilliseen sävyynsä jotain verilöylystä. Kukaan ei kuunnellut häntä, muut olivat saaneet tarpeeksensa hänen ainaisesta jauhamisesta. Nanopoli istui Latorin vieressä ja katsoi vieroksuen laserkivääriään. Hän ei halunnut tappaa ketään, hän ei pitänyt väkivallasta. Hän yleensä olikin porukan kuskina ja jäi mielellään vartioimaan autoa. Nanopoli kuunteli tarkasti, kun Lator kertoi yksityiskohtia heidän tehtävästään. Päätavoitteena oli saada Uga vangiksi, kidutettavaksi Peliplaneettaan. Sen lisäksi oli päästävä käsiksi tarkasti vartioituun Nepranuksen teknologiakeskukseen ja otettava haltuun kaikki tutkimusraportit ja napattava tutkijat mukaan. Kuulosti täysin normaalilta tehtävältä siihen asti, kunnes Lator kertoi Nepranuksen maastosta, ilmastosta ja siitä, kuinka hyvin asukkaat kohtelivat ulkoplaneettalaisia. Kaikki tämä tieto oli ollut hallituksen kirjeessä, kukaan heistä ei koskaan ollut käynyt Nepranuksella.

Auto pysähtyi ja miehet astuivat ulos Zephiroth etunenässä. He olivat pysäköineet hallituksen salaisen avaruuslentokentän pihaan. Kenttä sijaitsi jossain keskellä aavikkoa planeetan pohjoisosissa. Zephiroth katseli ympärilleen ja riisui paitansa tietäen tarkalleen, kuinka hänen kiiltävät hauiksensa näkyivät hihattoman paidan takia. Hän sytytti uuden tupakan ja totesi:
"Onpas helvatan hieno paikka!"
Kenttä oli täynnä huipputekniikkaa, ja aula, jossa he nyt seisoivat oli noin 20 metriä maan alla.
"Miten me täältä maan alta muka avaruuteen suhahdamme?" tuhisi Nanopoli.
Vartija hänen vieressään painoi nappia ja katto heidän yllään aukeni. Nanopoli tuijotti katon läpi taivaaseen suu auki henkeä haukkoen. Illi oli paikalla ja kertoi heille vielä viimeisistä yksityiskohdista ennen lähtöä ja osoitti mustaa avaruusalusta ja käski heidän hypätä kyytiin.

Nanopoli oli innoissaan, kun näki aluksen ohjauspaneelin, hän oli aina uneksinut sen kaltaisen aluksen ohjaamisesta. Alukseen ei tullut neljän sotilaan lisäksi ketään muuta. Zephiroth katseli ympärilleen ja alkoi miettimään kuinka monella eri tavalla hän voisi tappaa Neptejä, eli Nepranuksen asukkaita. Nanopoli käski muita kiinnittämään turvavyönsä ja alus nousi katon läpi taivaaseen. Kiihtyvyys oli aivan suunnaton ja he olivatkin pian päässeet pois Peliplaneetan ilmakehästä. Painovoima alkoi pian vähentyä ja äkkiä kaikkien kädet nousivat käsinojista ja jalat nousivat suoraan. Aluksen painovoimantasain käynnistyi ja kädet ja jalat laskeutuivat takaisin normaaliin asentoon. Nanopoli kiihdytti kolminkertaiseen valonnopeuteen ja pian he laskeutuivat pimeälle Nepranukselle. Maasto oli vähintään niin karu, kuin kirje antoi ymmärtää. Nanopoli aktivoi aluksen näkymättömyyskilvet ja hyppäsi aluksesta viimeisenä ulos. Muut olivat jo pystyttäneet leirin ja teltasta kuului jo Zephirothin sikeä kuorsaus.

Lainaus:15.12.2005 Amarant kirjoitti:

Lainaus:14.12.2005 Talihintti kirjoitti:
Keräsin ton Amaratin tarinan nyt yhteen kasaan. Se löytyy .doc (Word) ja .txt (muistio) muodoissa:

.txt (Muistio)

ja

.doc (Word)

Riittääkö nyt?

:Thumbsup: Mahtava stoori jälleen.

Hienoa ollut taas kaikilla!!

Lainaus:15.12.2005 Taccu kirjoitti:

Lainaus:15.12.2005 Amarant kirjoitti:

Lainaus:14.12.2005 Talihintti kirjoitti:
Keräsin ton Amaratin tarinan nyt yhteen kasaan. Se löytyy .doc (Word) ja .txt (muistio) muodoissa:

.txt (Muistio)

ja

.doc (Word)

Jeees... kiitos.


Lator, good job. Nautin erityisesti prologissa kohdasta jossa puhuttiin kolmisilmäisistä kaukosäätimistä


EDIT: välttääkseni tuplapostauksen, kirjoitan uuden luvun tarinaani tähän:

LUKU 22

'Kirigi pudotti järkytyksestä aseensa kun aseen piippu painautui hänen takaraivoonsa....
JNE...

:Thumbsup: Mahtava stoori jälleen.

Olisit voinut lyhentää quotea.

Yes! I'm in. kiitoskia ja stoori oli muutenkin samaat tuttua laatua eli mahtavaa.

Excellent Amarant... Beautiful lator...
Loistostooria molemmilta...

väärä aihe...

Amarantilta mahtava tarina jälleen kerran. Lazzuun tarinakin on hyvä, mutta missä vaiheessa Icecap on haavoittunut? Latorin tarinoita en ole lukenut, pelkään että menisi tarinat sekaisin.


Oma tarinani jatkuu:

LUKU 8, Kyborgi Defiler

Tasavallan armeija tappoi paljon paljon Trolleja. Trollslayer 11 ase toimi odotettuakin paremmmin. Armeija voitti Trollit selvin lukemin, he alkoivat kerätä kuolleita sotilaita poltettavaksi, heidän mukanaan oli Kenraali KaRa.
-Kukas meitä nyt johtaa, eräs sotilaistaa kysyi sytyttäessään ruumis kasaa
-Joo, tota voisinhan mä, eräs sotilaista sanoi
-En aivan tarkoittanut näin, edellinen sotilas sanoi sytytettyään kasan, mutta ole sitten
Tasavallan Armeija lähti kulkemaan kohti metsiä etsiskellen Peeloja. Erästä metsää samotessaan sotilaat huomasivat Peelokomppanian, jota johti ketterästi liikkuva kyborgi. Tasavallan armeija avasi tulen kohti Peeloja, Peelotkin huomasivat nyt Tasavallan Armeijan ja alkoivat tulittamaan. Kyborgi lähti juoksemaan sotilaita kohti nelinjaloin kuin koira. Kyborgi oli Eversti Defilerin DNA:sta koottu robotti. Kyborgi juoksi edelleen, sen nopeus oli 120 km/h. Se hyppäsi ilmapotkulla erästä sotilasta päin. Varusmieheltä lähti pää irti ja verta suihkusi. Eversti Defiler repi sotilaiden raajoja irti, veret suihkusivat kaikkialle.
-Peliplaneetalle tarvitaan lisäjoukkoja, eräs sotilas karjui radiopuhelimeen.
Eversti Defiler oli vihainen siitä, että hänen Peelo ruumiinsa tapettiin. Defiler kyborgin metalliset osat oli tehty Trollaminaattiumista, oikeastaan lähes koko Kyborgi oli tehty siitä aineesta. Defilerillä oli vain mielensä metallisessa pääkopassa, ja hän pystyi tuottamaan konemaisen kuuloista ääntä.

Vankilaan oli tullut hälytys kun Kirigi karkasi. Peelot juoksivat rinnettä alas kohti Kirigiä. Kirigi otti maasta kiven ja heitti sen yhden Peelon päähän. Peelolta putosi ase, jonka Kirigi noukki. Kirigi alkoi ampumaan muita Peeloja, pian jo kaikki Peelovartijat olivat jo lyijytettyinä. Kirigi laski aseensa hiteesti alas ja virnisti. Kuului pistoolin lataus ääni, ja Kirigi tunsi reikäraudan piipun takaraivossaan,
-Vai yritit karkuun, matala itsevarma ääni sanoi
-K-kuka olet, Kirigi kysyi pelokaasti
-Olen BoNBoNs, Peelokuvernööri, ääni sanoi
-S-selvä, Kirigi sanoi
-Pudota aseesi, Kuvernööri sanoi kylmästi.
Kirigi oli laskemassa asettaan, kun yhtäkkiä teki äkkiliikkeen. Kirigi löi BoNBoNsin käden sivuun ja ampui latingin tätä selkään.
-Tämän sinä vielä maksat, Kuvernööri sanoi kaatuen maahan
-Tuskinpa, Kirigi sanoi ja lähti lievästi hymyillen pois päin.
PANG! Kirigi kaatuu maahan.

Lazzuu lensi kohti MGF:ää hymyssä suin, kunnes huomasi aluksen taustapeileistä kolme Pornokuninkaan hävittäjää. Kapteeni Lazzuu aktivoi automaattisen taka tykin. Tykki alkoi tulittamaan laserpanoksia kohti Zephirothin hävittäjiä. Yksi aluksista sai osuman ja perääntyi takaisin Free 6:lle, muut jatkoivat yhä sinnikkäästi perässä.
-Taitaa olla turbon aika, Kapteeni Lazzuu sanoi.
Hän veti turbo kahvaa taakse ja kuului pehmeä pamaus. MEGASPÄMMER 13 lensi turbovauhtia MGF:n ilmakehään ja syttyi tuleen. Alus lensi alaspäin 3 sekunninajan ja pamahti maahan nostattaen suuren pölypilven. Kiviä ropisi taivaasta. Pölyn hävettyä maassa näkyi iso kraatteri. Kraatterin pintala oli 50 neliökilometriä. Kapteeni Lazzuun aluksen runko oli kraatterin keskellä liekeissä, alus oli osunut MetalGearFinlandin ainoalle autiomaalle. Pornokeisari Zephirothin alukset laskeutuivat kraatterin pohjalle, toisesta aluksesta tuli ulos itse Keisari, toisesta taas Keisarin Eliittisoturi raskain aseisuksin. Törmäyksestä vaivoin selvinnyt Kapteeni Lazzuu nousi aluksesta. Hänen viittansa kulma paloi hieman, ja hänen naamansa oli mustana noesta. Zephiroth näytti Eliittisoturille merkin, ja tämä tähtäsi pitkällä laser-aseella Kapteenia. Lazzuu laittoi kätensä lämpimän aseensa päälle, nopealla ranneliikkeellä hän vippasi sen käteensä ja ampui kuudestilaukeavansa tyhjäksi kohti Eliittisoturia. Panokset kimpoilivat Eliitin vihreästä Master Chief-maisesta haarniskasta. Eliittisoturi painoi liipaisinta...

JATKUU...

Kommenteja.

^^Comments, please^^

Ankka, missä olen? Olen nimittäin pornokeisari Zepin apulainen. Voisin haastaa sinut oikeuteen kunnianloukkauksesta!