Mahtavaa Dix! Vihdoinkin hieman erillainen tarina

Lainaus:17.12.2005 Kirigi kirjoitti:
Tulisiko hieman kommenttia minunkin tarinastani?

Meidät on unohdettu, veliseni.

Minua saa käyttää tarinoissa vapaasti.Voisin kohta alottaa oman tarinan tänne

Dix...tuo oli eriitäin tyylikäs aikaa meni hetken enemmän kuin aiempiin kirjoituksiin? (korjaa jos olen väärässä) olit käyttänyt eri aisteja aika hyvin kuvailussa...teksti oli sujuvasti luettavaa ja siinä vain oli sitä jotain jatka samaa rataa äläkä pidä kiirettä hiljaa hyvä tulee...jos mahdollista väritä tarinaasi myös eri kannoilta kuin väkivalta esim. pieni muotoinen sivu juoni jossa taisteltaisiin eri asein eli jotain "paperi sotaa" tai semmoista vastaavaa uskon että tuosta tulee hieno tarina.

Lainaus:17.12.2005 Mustamiekka kirjoitti:
Dix...tuo oli eriitäin tyylikäs aikaa meni hetken enemmän kuin aiempiin kirjoituksiin? (korjaa jos olen väärässä) olit käyttänyt eri aisteja aika hyvin kuvailussa...teksti oli sujuvasti luettavaa ja siinä vain oli sitä jotain jatka samaa rataa äläkä pidä kiirettä hiljaa hyvä tulee...jos mahdollista väritä tarinaasi myös eri kannoilta kuin väkivalta esim. pieni muotoinen sivu juoni jossa taisteltaisiin eri asein eli jotain "paperi sotaa" tai semmoista vastaavaa uskon että tuosta tulee hieno tarina.

Kiitän ja kumarran...
Pyrin tekemään "vähän" Sin Citystä lainailevan tarinan, joka koostuu hieman useammasta tarinasta.
" Väritä tarinaasi myös ei kannoilta..." tuo oli käynyt mielessäni, mutta en ehkä ole tarpeeksi taitava kirjoittamaan mielenkiintoisia ns. suvantokohtia, joissa ei ole raivokas toiminta pääpainona.
Pyrin tekemään sen minkä pystyn, että tulisi mahdollisimman monitahoinen tarina...
Sain idean. Taidanpa käydä tekemään seuraavaa osaa.

Ja Kirigi ja Lazzuu... Pahoittelen etten ole lukenut teitin tarinoitanne, mutta kun kirjoittelen itsekin ja täällä on melko monta tarinoitsijaa, niin on pakko valikoida muutama joilta lukea että pysyy juonessa mukana...

ilmoittelen tässä vaan että tarinani toinen osa on puolivälissä...

Bravo Dix ja Lazzuu... Bravo!

Minäkin julkasen taas sitä mun tarinaa, kun sitä nyt sattuu vielä olemaan jäljellä...

Ja tarina jatkuu...

Kun Bloodbrother, Zephiroth ja Niko-san palasivat Peliplaneetalle, heidät otettiin vastaan suurina sankareina.
Admin Mikko kävelee reippaasti heidän eteensä ja sanoo: "En olisi koskaan uskonut, että palaatte näin äkkiä...", kätteli heitä ja jatkoi: "Kyllä te kaksi ansaitsette suuren palkinnon ja sinä, Niko-san varmaan voisit vielä lähteä vakoilemaan peeloja?"
"Itse asiassa..." Niko-san sanoi ja jatkoi: "Minä paljastuin, kun autoin heitä eräässä kiikkisessä tilanteessa."
"No voihan... No sittenhän voitkin jo lähtä eläkepäiville, kun sinusa ei enää voi olla hyötyä vakoojana.." Mikko sanoi.
"Kyllä herra admin. Minua alkoi jo muutenkin peloittamaan, että koskahan minä paljastun." Niko-san sanoi.
"No... Olit vakoojana sentään 8 vuotta paljastumatta, jotenka saat sen ansiosta kunniamitalin! Ja nyt... voisitko lähtä pois, koska minulla on erittäin tärkeää ja salaista asiaa näille kahdelle herrasmiehelle?" Mikko sanoi Niko-sanille, joka lähti pois onnessaan, kun kuuli että saa kunniamitalin.

He kävelivät taas samaa katua, mitä viime kerrallakin Mikon kanssa.
"Sanon vielä kerran, että te ansaitsette suuren palkinnon tuosta hommasta, minkä teitte, mutta..." Mikko sanoi, pysähtyi ja jatkoi: "Minulla olisi teille taas uusi tehtävä..."
"Taasko?" Zephiroth ja Bloodbrother kysyivät yhteen ääneen.
"Kyllä..." Mikko sanoi surullisena ja jatkoi: "Yksi monista vakoojistamme on löytänyt vihdoinkin planeetan, jossa peelot tekevät salaista tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuhota Peliplaneettamme ja naapuriplaneettamme. Ja tehtävänänne olisi vain käydä tutkimassa ja ryöstämässä kaikki tutkimustulokset, mitä heiltä löytyy ja lopuksi tapatte peelojen johtavan tiedemiehen... Amarantin!"
"Amarantin?" Zephiroth kysyi ja jatkoi: "Hänkö, jonka luultiin kuolleen, kun hän teki sen ihmekokeen
jossa se planeetta räjähti kokonaan?"
"Niin... Ja näyttää siltä, että hän selvisi siitä, tosin hänen ulkomuotonsa muuttui siinä räjähdyksessä niin paljon, että hän tuskin elää enää ilman mitään teknisiä apuvälineitä..." Mikko vastasi.
"Tuon kyllä uskon..." Bloodbrother sanoi.

Mikko selitti heille suunnitelman pientäkin yksityiskohtaa myöten ja lopuksi, kun hän antoi vielä suunnitelmien kopiot, oli jo ilta.
"Onpas muuten harvinaisen kaunis auringonlasku tänään..." Mikko sanoi ja katsoi ulospäin, minne aurinko laski ja jatkoi: "No hopi, hopi... Teidän pitää syödä ja levätä, ennen kuin lähdette tekemään tehtäväänne."
Zephiroth ja Bloodbrother lähtivät kohti sitä samaa juhlasalia, jossa he olivat tänään vielä olleet.
He istuutuivat penkeille ja pöydän eteen tuotiin illallinen jota he alkoivat ahmia nälissään.

Kun he olivat syönneet, he lähtivät kohti vierashuoneita, jotka heille oli varattu.
Matkalla he tapasivat yhden pelitiläisen joka törmäsi heihin iso vaatekuorma käsissään.
"Anteeksi!" pelitiläinen sanoi ja alkoi noukkimaan likaisia vaatteita lattialta.
"Varoisit hieman!" Bloodbrother ärähti.
"Blood!" Zephiroth moitti ja kysyi peitiläiseltä: "Mikä on nimesi?"
"Polunimurii, herra..." Polunimurii vastasi.
"No Polunimurii... Nyt voit ylpeillä siitä, että törmäsit ehkä Peliplaneetan kahteen suurimpaan sankariin..." Zephiroth sanoi hymyillen ja jatkoi Bloodbrotherin kanssa matkaa.

He olivat huoneidensa luona ja kumpikin meni omaan huoneeseensa.
Bloodbrother sanoi: "Kuule Zephiroth... Muista nukkua hyvin, koska huomenna me lähdetään peelo jahtiin..." Ja hymyili Zephirothille, joka hymyili takaisin ja vastasi: "Hyvää yötä."
"Hyvää yötä." Blooodbrother sanoi ja he kumpikin menivät omiin huoneisiinsa, ja nukahtivat, melkein samantien...

Mitäs piditte?

City of Pain -Part One

Hyytävää film noiria...

[/quote]
Tarina jatkuu

City of Pain -Part Two

Aamuauringon säteet paistoivat komisario Latorin tummansinisiin silmiin. Hänen yllään oli keltainen angoratakki punaisin päärmein, jaloissa kiiltävän mustat nahkakengät ja päässään keltainen lierihattu, jossa oli leveä musta raita ympäröimässä sitä. Hän nuuhkaisi ilmaa ja tunsi kuinka kostea ilma täytti hänen sieraimensa. Hän katseli ympärilleen kadulla, jolla oli vain muutama koditon tuijottamassa modepoliisien työtä. Hän käveli lähimmän murhatutkijan luo ja kysyi tapahtuneesta.
- Epäilen että kyseessä oli jengitappelu, sillä näillä hepuilla on otsassaan Klaani-Peelon merkki otsassaan ja tämähän on sentään Lazzuun aluetta.
Sanoi Tolja hieman kyllästyneellä äänellä.
Hän oli se ns. kova kyttä, joka ei kaihtanut keinoja saadakseen rikoksen selvitettyä. Hän oli kerran uhkaillut itse tuomaria saadakseen erään lastenraiskaajan tuomituksi, mutta tuomari päästi tämän vapaaksi. Päivää myöhemmin molemmat oli löydetty kotoaan kuristettuna pianonlangalla. Kukaan ei tosin voinut todistaa häntä syylliseksi tapahtuneeseen, eikä kukaan uskaltanut sotkeutua siihen, sillä Toljalla oli mahtavia ystäviä.
Lator katsoi häntä lievä inhon ilme kasvoillaan, kuten kaikki muutkin poliisit.
Tolja esitteli verisiä taistelun jälkiä lievä innostuneisuus paistaen äänestään ja hän katsoi ruumiita kuin ne olisivat pelkkiä eläimiä.
- Onko silminnäkijä havaintoja? Lator keskeytti tämän paasauksen.
- On! Tolja vastasi ärtyneenä keskeytyksestä.
Hän osoitti likaista kulkuria, joka näytti aralta. Lator meni tämän luokse ja kysyi:
- Onko sinulla paikkaa missä asua?
Kulkuri pudisteli päätään vilkkaasti. Lator otti taskustaan lompakon ja kysäisi kulkurilta:
- Mitä näit?
Kulkuri katsoi 50 euron seteliä haltioissaan ja alkoi puhua pälpättää.
- Joo, täällä oli joku pummi, jota nuo peelomúlkut hakkasivat, kunnes iso köriläs tuli ja hakkasi ne läjään...
- Minkänäköinen hän oli? Lator kysyi heilutellen yhä viisikymppistä.
Kulkuri kertoi kaiken mitä oli nähnyt.
-...Ja sitten se antoi pummille pussin, jonka sisällä oli Beretta ja pari tonnia rahaa. Sitten pummi kysyi sen äijän nimeä ja se sanoi Bloodbrother sellaisella kolealla äänellä ja se pummi sanoi nimekseen Icecap...
Kulkuri puhua pajatti innokkaalla äänellä ja Lator alkoi jo hieman kyllästyä.
- Kerropas nimesi ja mahdollinen asumapaikkasi?
- Mää oon Uga! Ja mä asun tuolla roskisten seassa.
Lator katsoi hieman säälivästi ja antoi toisenkin viiskymppisen.
- Tuossa! Hankipa itsellesi asuinpaikka tuosta motellista.
- Vau! Kiitti vi...siis rutosti.
Lator katseli ympärilleen ja huomasi talon, jonka oven päällä luki:
" Kirigin KaljaKapakka, aina hyvää ja halpaa!" kissankokoisin kirjaimin.
- Erinomaista! Alkoikin jo hieman janottamaan.
Hän ojensi pukunsa ja meni sisään...

Tässä oli tällainen vähemmän toiminnallinen tarina...
Kommenttia!

Hyvä oli tarinas bro...
odotan jatkoa.

Täydellistä Bloodbro ja Dix! Mahtavaa!

btw, 10. luku tulossa piakkoin.

Dix...juonen alku toimii hyvin tarinan niin sanoen nappaa lukijan otteeseensa eikä päästä irti hienoa työtä.

Tarinoita Peliplaneetalta

Luku 10: Lopun alku

Taistelu raivosi pääkaupungissa ja Kirigi, Zephiroth, BoNBoNs ja muut joutuivat vetäytymään muurien tuntumasta lähemmäs palatsia. Kauhukseen nämä saivat huomata, että edes Mackduck ei halunnut istua toimettomana, vaan liittyi taisteluun. Kerrstalon kokoinen, kahdeksanjalkainen ja raskaasti aseistettu taistelurobotti lähestyi Zephirothia.

Zephiroth veti tuplamiekkansa esiin ja lähestyi varman näköisesti Macduckia.

-Hämähämähäkki kiipes langalle. Tuli Zephiroth rankka, hämähäkin vei...

Zephiroth karjaisi, lähti juoksemaan kohti robotti ja yritti hajottaa siltä jalat, jolloin se olisi liikkumakyvytön. Zephirothin miekat leikkasivat robotin jalkoja kuin kuuma veitsi voita. Zephiroth oli Macduckin puolustautumisesta huolimatta onnistunut hajottamaan tältä jalat mutta tämän hämmästykseksi jalkojen tilalle tulivat pitkät lonkerot. Zephiroth koetti iskeä poikki lonkerotkin, mutta ei onnistunut ja Macduck onnistui nappaamaan tämän. Macduck heitti Zephirothin seinään ja tulitti pitkän sarjan spämmitykeillä. Ainoa, mikä Zephirothista jäi jäljelle oli tämän miekat.

-Kirigi ja BoNBoN karjaisivat silkasta vihasta, ottivat kummatkin yhden Zephirothin miekoista omiensa lisäksi käteen ja kävivät kimppuun.

------------------------------------------------------

Lazzuu juoksi pitkin poikin käytäviä lentävän linnoituksen sisällä. Suurin osa peeloista oli taistelemassa ja Lazzuu ei tarvinnut paljoa murehtia muusta kuin aluksensa kunnosta. Alus oli seinän läpi iskeytymisen jäljiltä huonossa kunnossa, eikä sillä voinut lentää. Lazzuu piilotti pommin varastohuoneeseen, koska se oli räjähdyksen jäljiltä täynnä romua. Hän otti laukaisimen mukaan ja lähti huoneesta, kun yhtäkkiä...

-Lazzuu! Jos haluat mahdollisuuden kostaa toveriesi kuoleman tule linnoituksen katolle! kuului Bloodbrotherin ääni jostakin kaukaa.

Lazzuu kiirehti kohti kattoa ja tappoi ohimennen nelisen peeloa. Lopulta hän saapui katolle, johon oli pystytetty jonkinlainen alttari. Bloodbrother otti verta edesmenneen Icecapin ruumiista ja kuolleen peelon ruumiista ja valutti veret alttarin keskellä olevaan aukkoon ja lausui muutaman sanasen muinasella peelokielellä. Alttari alkoi hehkua punaisena...

Bloodbrother hymyili mielipuolisesti ja kääntyi hitaasti Lazzuun puoleen.

-Lazzuu, oletko koskaan kuullut moderaattoreista?
-Lisää iltasatuja, niinkö?
-Ei ystäväiseni. Jos peeloja on olemassa, miksi ei ole moderaattoreita? Peelokuningas Haree rakensi tämän salaisen alttarin linnoituksen huipulle, jotta hän pääsisi jumalaksi jumalien joukkoon, selitti Bloodbrother. -Noin kymmenen minuutin kuluessa onnistun siinä, misä hän epäonnistui!
-Yritätkö sanoa, että haluat muuttaa itsesi jonkinlaiseksi Peelomoderaattoriksi? Olet sairaampi kuin luulinkaan, murisi Lazzuu.
-Saat pian nähdä kuka täällä on sairas. Kunhan saan moderaattorien voimat käsiini en tarvitse tätä linnoitusta tai armeijaani. Pian pystyn tuhoamaan foorumilaiset sormia napsauttamalla, nauroi Bloodbrother.
-Vain kuolleen ruumiini yli. Tanssitaan, huudahti Lazzuu, vetäsi katanansa esiin ja ryntäsi kohti Bloodbrotheria. Myös Bloodbrother otti esiin miekkansa ja vastasi haasteeseen.

Onnistuvatko BoNBoNs ja Kirigi puolustamaan kaupunkia, kunnes apujoukot saapuvat? Miten käy Lazzuun ja Bloodbrotherin kaksintaistelussa? Muista lukea myös tulevat osat tarinasta!

Jatkuu

palautetta?

Lainaus:18.12.2005 Dix-Tracys kirjoitti
Tarina jatkuu

City of Pain -Part Two


Kulkuri puhua pajatti innokkaalla äänellä ja Lator alkoi jo hieman kyllästyä.
- Kerropas nimesi ja mahdollinen asumapaikkasi?
- Mää oon Uga! Ja mä asun tuolla roskisten seassa.
Lator katsoi hieman säälivästi ja antoi toisenkin viiskymppisen.
- Tuossa! Hankipa itsellesi asuinpaikka tuosta motellista.
- Vau! Kiitti vi...siis rutosti.

Tässä oli tällainen vähemmän toiminnallinen tarina...
Kommenttia!

Hyvä tarina taas, ^Tuolle repesin

Viimeinen osa:

Uga paiskasi kättä Sarkuriuslaisen kenraalin, Lazzuun kanssa. Lazzuu oli kenraalina poikkeava, toisin kuin monet muut kenraalit, hän oli aina taistelussa mukana. Hän mustassa takissaan kiilteli monia metallisia kunniamerkkejä. Uga kiinnitti Lazzuun rintaan vielä yhden kultaisen mitalin kiitokseksi tärkeästä avusta. Merkki oli suuri ja kiilteli auringon valossa häikäisten Ugan. Lazzuu kiitti Ugaa ja lähti hitaasti kävelemään kohti alustaan. Heidän visiittinsä oli sangen lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi. Ugan ympärillä kannettiin taistelussa kaatuneita sotasankareita. Uga pitäisi itse huolen siitä, että he saisivat kunnialliset hautajaiset. Lator, Dix-Tracys, Zephiroth ja Nanopoli oli julistettu Nepranuksen kunniakansalaisiksi ja tervetulleiksi jäämään Nepranukselle asumaan. Eritoten Zephiroth oli surullinen siitä, ettei voinut enää koskaan palata Peliplaneetalle, mutta hän ymmärsi varsin hyvin syyn siihen ja tiesi tehneensä oikein.

Dix-Tracys pysäytti mustan hävittäjänsä Taccun mahtavan aluksen alle ja teki laseraseellaan reiän lattiaan. Hän työnsi päänsä reiästä ja varmisti, ettei käytävässä ollut ketään ja sen jälkeen nousi käytävään. Hänen vasemmalla puolellaan punaiselle seinälle oli ripustettu aluksen kartta. Hän näki, että Taccun toimisto oli heti hänen yläpuolellaan ja lähti juoksemaan käytävää pitkin kohti nurkan takana olevia portaita. Portaat olivat jyrkät ja Dix-Tracysin täytyi juosta portaat varovasti. Hän tuli käytävälle, jossa kaikki oli mustaa. Hän näki edessään noin kymmenen metrin päässä oven ja hiipi ovelle. Hän koputti oveen ja Taccun henkilökohtaisen avustajan avatessa oven Dix-Tracys löi tältä tajun kankaalle. Avustaja retkahti velttona maahan. Taccu kääntyi järkyttyneenä eikä pystynyt liikkumaan. Dix-Tracys otti kiväärinsä toiseen käteensä osoittaen sillä Taccua ja alkoi kiertämään tätä hitaasti.
"Sinä likainen murhaaja tapoit vanhempani! Totuus on viimein paljastunut minulle ja aion nyt tappaa sinut!" sanoi Dix-Tracys pelottavan kylmällä äänellä.
"E-e-ei, älä, voin armahtaa teidät maanpetturuudesta!" vikisi Taccu vapisten.
Dix-Tracys löi Taccua kiväärinperällä vatsaan ja jatkoi kylmäverisesti:
"Pelkurikin vielä" kiertäen yhä Taccua ympäri.
Dix-Tracys kiristi sormeaan liipaisimella.
"ÄL--" kerkesi Taccu vain aloittaa ennen kuin laserluoti lävisti hänen olkapäänsä.
"En tapa sinua vielä" sanoi Dix-Tracys "Annan sinun kärsiä ensiksi". Hän ampui Taccua uudestaan, tällä kertaa alavatsaan. Hän näki kuinka Taccu kärsi tuskissaan. Dix-Tracys ampui Taccua vielä kaksi kertaa ennen kuin tappoi Taccun.
"Kuole p*ska!" hän huusi mielipuolisesti ja ampui lippaansa tyhjäksi Taccun ruumiiseen. Hän potkaisi vielä ruumista vatsaan. Vetäessään jalkaansa pois Taccun ruumiista hän kuuli askelia oven takaa. Ovi avautui, eikä Dix-Tracys kerennyt kääntymään ennen kuin luoti lävisti hänen rintansa. Dix-Tracys rysähti maahan silmät auki pidellen rintaansa. Dix-Tracys oli saanut kostonsa.

Käsien läpsytystä, korvia huumaavaa hurrausta päälle vielä selkään läimäytys hyvästä tarinasta...
Part three on kohta valmis...

Go Lator! Go Lator!

City of Pain -Part Three

Bloodbrother avasi tammisen oven ja astui sisään. Heti ovella hänen sieraimiinsa tulvahti oluen mausteinen tuoksu ja vanhojen sikarien kapakan kattoon muodostunut pilvi. Hän hymyili. Tämä paikka olisi loistava ajanviete.
Talo oli koristeltu vanhanaikaisesti, mutta yksinkertaisuudessaan ylellisesti.
Ruskeat hirsipuut toimittivat seinän virkaa ja niissä oli komeat metsäaiheiset taulut. Lattialautoina olivat hyvin hiotut ja kiillotetut mahonkipuusta tehdyt laudat, jotka kimmeltivät utuisesti takkatulen loimussa. Kapakka itsessään oli ympyrän muotoinen, jonka keskellä oli kapakoitsijan tiski ja sen ympärillä oli monia pöytiä, joitten ympärillä oli tavallisia puutuoleja, jotka oli koristeltu erilaisilla symboleilla. Hän katsoi asiakaskuntaa, johon kuului sekä roskasakkia että hienostoa, Kirigin kapakka ei väheksynyt erilaisia ihmisiä, vaan päästi jokaisen maksukelpoisen sisään.
Kirigi, kapakan omistaja, oli pukeutunut perinteiseen mustaan asuun, jossa oli valkoinen esiliina ja kaulassa valkoinen rusetti. Hänen tummanruskeat hiuksensa olivat tasaisesti kammattu ja ne kiilsivät geelistä.
Bloodbrother meni hänen luokseen ja tilasi inkiväärimausteisen oluen terästettynä viskillä.
- Aah! Te tunnettekin erikoisuuteni. Kirigi myhäili ja ojensi juoman.
Te näytätte tutulta. Olenko tavannut teidät jossakin?
- En usko... Bloodbrother murahti, otti juoman ja siirtyi nurkkapöytään.
Hän kuuli poliisiautojen ulinan ja valmistautui poistumaan kapakasta.
Hän mietti parhainta pakokeinoa, jos hänen pitäisi poistua ennen aikaisesti.
- Etuovi... Eii. Sieltä ne tulevat ensiksi, samoin takaovesta.
Hän katsoi vessojen suuntaan ja merkitsi ne muistiinsa pakotieksi.
Ulkoa kuului poistuvien poliisiautojen sireenien kirkuna, joka vaimeni hetki hetkeltä. Bloodbrother rentoutui ja päästi irti aseestaan, joka oli hänen uumallaan.
Ovelta kuului nahkakenkien narskunaa ja hiljaista hyräilyä.
- Ei, se on hän! Bloodbrother ajatteli mieli tunnekuohusta kuohuen.
Hän katsoi tarkemmin ja näki muiden asiakkaiden takaa keltaisen takin vilahduksen. Bloodbrother näki jälleen lapsuudenaikansa, jolloin hän asui vanhempien ja veljensä kanssa.
- SorBe... Hän sanoi hiljaa itsekseen kun valui aina vain syvemmälle lapsuudentraumoihinsa. Hän näki veljensä iloisen hymyn ja vanhempiensa rakastavat kasvot, jotka kohdistuivat häneen. Mutta iloinen päivä vaihtui julmaksi yöksi jolloin hän menetti kaiken. Hän näki jälleen kuinka hänen veljensä runneltui luotien repiessä häntä kuin nälkäiset shakaalit. Naurava keltapukuinen mies heitti heidän taloonsa molotovin koktailin, joka nuoli puhtaaksi talon perustuksiaan myöten. Hän kyynelehti muistellessaan vanhempiensa tuskan ja kauhunkirkaisuja.
-...Joo, tuo tyyppi tuolla on juuri se etsimäsi. Kirigi sanoi lupsakasti osoittaen Bloodbrotherin suuntaan.
Keltatakkinen mies kääntyi ja alkoi lähestyä häntä. Bloodbrother havahtui huolistaan ja tarttui Colttiinsa, jonka kylmä teräs aiheutti hänelle kylmän väreitä. Hän odotti kunnes mies oli hänen kohdallaan. Mies oli juuri sanomassa jotain, kun Bloodbrother iski aseellaan tätä leukaan. Mies lyyhistyi veltoksi ja romahti pöydän päälle kaataen sen ympäri ja heittäen sen päällä olleet lasit muiden asiakkaiden päälle. Bloodbrother hylkäsi alkuperäisen suunnitelmansa ja rynnisti takaovesta pihalle.
Keltapukuinen mies pudisteli päätään ja äyskähti kysymyksen. Kirigi osoitti hämmentyneenä sekasotkusta takaovea, jota kohti mies juoksi ase kädessään syytäen kirouksia. Hän hyppäsi ulos ja ampui muutaman laukauksen pakenijan perään, jotka kuitenkin kimmahtelivat rosoreunaisista, mustista tiilistä tehdyistä porttoloiden seinistä. Hän juoksi kapeaa kujaa pitkin Bloodbrotherin perään, joka juoksi hengästyneenä viemäriaukolle ja hyppäsi alas.
Hän kahlasi pitkin haisevia ja homeesta vihreitä viemäreitä, etsien pakotietä. Rotat vikisivät äänekkäästi ja kaiku oli korviahuumaava. Likaisen vihreäruskeassa vedessä oli pienten eläinten ruumiita ja ulosteita. Bloodbrother laittoi nenäliinansa suunsa eteen ettei oksentaisi. Hän kuuli takaansa loiskahduksia, jotka kertoivat miehen olevan yhä hänen perässään. Hän juoksi eteenpäin välittämättä pyörryttävästä lemusta, kunnes pysähtyi viemäriputken reunalle, joka oli pystysuoran ja rosoisen kiviseinämän keskellä. Alla kohiseva koski oli kymmeniä metrejä alaspäin.
- Sinulla ei ole pakopaikkaa, joten heitä ase pois ja antaudu! Keltatakkinen mies murahti osoittaen Bloodbrotheria Beretallaan rintaan.
Bloodbrother kääntyi, katsoi viha silmissään miestä ja kohotti asekätensä.
Laukaus kajahti korvia huumaavasti ahtaassa putkessa.
Bloodbrother katsoi takkimiestä, jonka aseen piipusta leijui ohuena pilvenä ruudinkatku.
- Sinä...Sinäääh murhaaja... Bloodbrother henkäisi käheästi pidellen vatsaansa.
Hän horjahti ja putosi alhaalla riehuvaan koskeen.
Keltatakkinen mies meni hitaasti reunalle ja katsoi alas.
- Täällä komisario Lator. Kutsukaa ambulanssi ja apuvoimia haravoimaan Ongelmat- jokea! Epäilty on haavoittunut ja pudonnut koskeen! Pyydän apuvoimia! Loppu!
Lator huusi radiopuhelimeensa vimmaisella äänellä...


Mitä piditte?
Kommenttia...
Seuraava osa huomenna!
Edit: Parantelin hieman loppua.

En löydä sanoja. Hyvä tarina.

Lainaus:18.12.2005 Dix-Tracys kirjoitti:
City of Pain -Part Three

Todella hyvin kuvailtu kapakka, miltei haistoi jo tammiset oluttynnyrit sun muut.
Lopun viemärikohtaus taas oli vähän epäselvähkö. En itse yleensäkään pidä tuollaisista takaa-ajo kohdista. Muuten sitten vaan onnittelut onnistuneesta tarinasta.

Lainaus:18.12.2005 Taccu kirjoitti:

Lainaus:18.12.2005 Dix-Tracys kirjoitti:
City of Pain -Part Three

Todella hyvin kuvailtu kapakka, miltei haistoi jo tammiset oluttynnyrit sun muut.
Lopun viemärikohtaus taas oli vähän epäselvähkö. En itse yleensäkään pidä tuollaisista takaa-ajo kohdista. Muuten sitten vaan onnittelut onnistuneesta tarinasta.

Vai että epäselvä...
No, minä vähän tarkastelen sitä ja muutan sitä paremmaksi...

Erinomainen tarina Dix!


btw, 11. luku tulossa.

Voisitte tehdä ehkä muitakin tarinoita kuin sodasta kertovia?

Lainaus:18.12.2005 Defiler kirjoitti:
Voisitte tehdä ehkä muitakin tarinoita kuin sodasta kertovia?

lukaisehan viimeisin tarinani ja päättele siitä...
Se on Film noiria, Sin Cityn tyyliin. Tai ainakin yritelmä...

Lainaus:18.12.2005 Dix-Tracys kirjoitti:

Lainaus:18.12.2005 Defiler kirjoitti:
Voisitte tehdä ehkä muitakin tarinoita kuin sodasta kertovia?

lukaisehan viimeisin tarinani ja päättele siitä...
Se on Film noiria, Sin Cityn tyyliin. Tai ainakin yritelmä...

Kyllähän sitä voisi, kunhan ensin saa vanhan tarinan päätökseen. Sen jälkeen pitäisi vielä keksiä, millainen uudesta tarinasta tulee. Pitää myös varoa, ettei ota liikaa mallia muilta.

Lainaus:18.12.2005 Liivatesukka kirjoitti:
Kohtalainen tarina, Dix. Mutta ei todellakaan vetänyt vertoja niille ensimmäisille, missä Radikus & kumppanit lahtasivat peeloja kilokaupalla, ja scattis, edse ja haree kuolivat joka tarinassa.

Palaan takaisin nuihin tarinoihin kunhan olen päättänyt tämän hieman "ammattimaisemmin" tehdyn tarinani...