Tarinoita Peliplaneetalta

Luku 11: Kohtalon hetket

Kirigin ja BoNBoNsin taistelu Macduckia vastaan ei ollut menossa mihinkään suuntaan. Kirigi ja BoNBoNs alkoivat jo selvästi väsyä, kun taas Macduckin robottipanssariin, tai mikä nyt olikaan, tullut naarmuakaan. Vihdoin ja viimein BoNBoNs ja Kirigi huomasivat robotin heikon kohdan: vatsa ei ollut yhtä hyvin panssaroitu kuin muu ruumis. BoNBoNs heitti miekkansa maahan ja juoksi ottamaan peelolta tippuneen spämmitykin ja ampui robottia vatsaan.

-Eiiiih, kiljaisi Mackduck. Robotti ei tuhoutunut, mutta sai pahoja vaurioita.
-Se oli Zephirothin puolesta! huusi BoNBoNs ja ampui uudestaan vatsaan. Robotti alkoi savuttaa.
-Tuossa Icecapista! BoNBoNs latasi aseen maksimiteholle ja laukaisi. Robotti räjähti kappaleiksi ja Macduck kiljaisi vielä kaupan päälle.

Peelot jäivät hetkeksi hämmästelemään tilannetta, jolloin foorumilaiset saivat tilaisuuden iskeä takaisin ja pakottaa nämä muurin ulkopuolelle. Mutta sillä samalla hetkellä pysähtyi lentävä linnoitus muutaman kilometrin päähän kaupungista. Peelojen komentajat olivat antaneet käskyn tulittaa kaupunkia pitkän matkan päästä. Valtavat räjähdykset kylvivät sekasortoa kaupunkiin ja pakottivat foorumilaiset perääntymään palatsiin.

-------------------------------------------------------------------------------

Samaan aikaan Lazzuu ja Bloodbrother taistelivat linnoituksen katolla. Lazzuu onnistui haavoittamaan Bloodbrotheria ja kostoksi tämä koetti työntää tämän alas. Lazzuu melkein lensi yli laidan, mutta jäi reunasta roikkumaan. Bloodbrother lähti juoksemaan kohti valmiina odottavaa alttaria.

-Nyt se tapahtuu Lazzuu! Pian sinä ja pienet ystäväsi olette kaikki vainajia, huusi Bloodbrother.

Lazzuu kiipesi ylös niin nopeasti kuin pystyi ja lähti juoksemaan kohti Bloobrotheria. Tämä kaatoi Bloodbrotherin ja nämä kierivät kauemmas alttarista. Mutta se oli jo liian myöhäistä, Bloodbrotherista oli tullut peelomoderaattori.

-Myöhästyit! Minulla on nyt moderaattorien voimat, etkä voi tehdä asialle mitään! Et voi tuhota minua miekoilla tai luodeilla, murisi Bloodbrother.
-Ehkäpä ruumiisi räjäyttäminen kappaleiksi auttaa asiaan. Jos menetät ruumiin, et ole enempää kuin aave, sanoi Lazzuu ja vilautti laukaisijaa Bloodbrotherille.
-Et uskaltaisi! Kuolet itsekkin räjähdyksessä! huusi Bloodbrother hermostuneena. Moderaattorien voimat olivat tehneet hänen mielestään ja sielustaan kuolemattoman ja antaneet hänelle valtavat voimat, mutta ruumiin tuhoutumisen jälkeen vain hänen likainen sielunsa jäisi muistuttamaan hänestä.
-Jos se sitä vaatii. Toivottavasti tämä toimii! sanoi Lazzuu, painoi nappia ja hyppäsi alas linnoituksen päältä.
-Eeeeeiiiiiiiiiiiiiih...!

Valtava välähdys sokaisi peelot ja paineaalto pyyhkäisi yli peliplaneetan. Peelojen komentajat olivat tuhoutuneet linnoituksen mukana ja peelot joutuivat kauhun valtaan. Foorumilaisten armeijat saivat yliotteen taistelussa ja viimeiset peelot joko antautuivat tai pakenivat takaisin maan alle. Suuri ilo täytti foorumilaiset ja riemunhuudot kajahtivat kilometrien päähän.

-Se on ohi, ajatteli Kirigi ääneen.
-Jep, mutta Lazzuusta ei jäänyt paljoa jäljelle, sanoi BoNBoNs ja vilkaisi kilometrien päässä näkyvää sienipilveä.

Sillä hetkellä Tiltin ja Metal Gear Finlandin ilmajoukot saapuivat paikalle, vain huomatakseen että sota oli jo ohi. Nämä kumminkin päättivät pommittaa kappaleiksi mahdollisimman monta peeloa ja trollia ennen kuin palasivat kotiin.

Epilogi

Kuukausia myöhemmin foorumilaisten kylät ja pääkaupunki oli jälleenrakennettu. Peelouhka oli nyt virallisesti ohi ja kansalaiset palasivat pikkuhiljaa koteihinsa. Kirigi oli nimitetty Peliplaneetan uudeksi hallitsijaksi ja BoNBoNs tämän neuvonantajaksi.

Sodan toistumisen estämiseksi Kirigi antoi käskyn hävittää peelot viimeistä myöten. Se kestäisi vuosia, mutta kukaan ei halunnut kokea samaa uudestaan. Zephirothin, Lazzuun, Icecapin ja muiden muistoksi rakennettiin valtava patsas pääkaupungin keskustaan.

"Suuressa Peelosodassa kuolleiden muistapatsas"

"Pystytetty niiden kunniaksi, jotka antoivat henkensä Peliplaneetan kansan puolesta. Levätkää rauhassa."

Ainoastaan Bloodbrotherin epäpuhdas, katkeroitunut henki jäi elämään ja harhailemaan ikuisuuksien ajan pitkin erämaita.



Loppu.

Noh, tässä se nyt on. Varmaan mielestänne tylsä ja tökerö tarina, mutta kertokaa toki mielipiteenne.

Tämän jälkeen tuskin kirjoittelen.

Tarinani jatkuu:

Luku 10, Armageddon


Kirigin näkö kenttä alkoi sumentua, hän lyhistyi maahan. Laiva oli Tasavallan Kardionaalin alus. Kardionaali oli admin Mikon sotakunta. Laiva rantatui ja Mikko käski lääkintämiehiä mennä hakemaan Kirigin.
-Kuka olet, Mikko kysyi
-O-olen Kirigi, ninja, Kirigi sanoi.
Sen sanottuaan Kirigin silmät muuttuivat valkoisiksi, , sen jälkeen punaisiksi.
-Mitä vit.. Mikko kysyi hämmästyneenä.
Kirigi oli kuollut, hänen silmäluomensa menivät hitaasti kiinni.
VHUUM!
-Mitä helv.., Mikko kysyi jälleen kummastuneena.
Iso laser panos lensi kohti laivaa.
PAAM!!
Laiva räjähti metrin pituisiksi laudan pätkiksi. Ylhäältä tuli Spämmereiden avaruus sukkula perässää iso tähtilaivasto. Ne tulittivat Peelojen linnoitusta. Nopeasti Peelojen joukot olivat jo IT-tykeissä tulittamassa Spämmereitä. Peelo linnake pyysi apujoukkoja, jotka tulivat alta aika yksikön. Spämmereiden alukset perääntyivät mantereelle, jossa sielläkin käytiin kiivaasti sotaa. Spämmi aluskset joutuivat heti tulituksen kohteeksi, ja laskivat joukkonsa pääkaupungin kaduille. Koko MGF oli sodan kourissa, taivaalta putosi tulikiveä ja lieskoja.

Peliplaneetalla olevat joukot näkivät MGF:n sodan räikeänä ilotulituksena.
-Mitä helv, Eversti Defiler sanoi kummastuneena.
-Tilaisuuteni, eräs sotilas sanoi hiljaa itselleen.
Hän otti Trollslayer 11 aseensa esillle ja alkoi tulittamaan sarjalla Defileriä. Panokset menivät Eversti Defilerin pääkopan hyvin pienistä rei'istä läpi, aiheuttaen pään räjähdyksen. Defilerin pää räjähti voimakkaasti luoden ison paine-aallon. Aalto pyyhkäisi niin Peelojen kuin Tasavallan sotilaiden ylitse tehden karmeaa jälkeä. Kaikki sotilaat olivat kuolleet, Peliplaneetta oli nyt autio.

MGF:ssä oli taistelut kiivaimmillaan. J3k3 hiipi pistooli kädessään sivu katuja pitkin etsien uhreja. Kadut olivat pskaisia ravintoloiden takapihoja.
Kling kling kling!
Kolme luotia läpäisi 'Piedros pizza" nimisen pizzeerian peltisen takaoven. J3k3 jähmettyi, hän käveli nopeasti oven viereen osoittaen aseella sitä. Ovi aukeaa.
PANG!
J3k3 ampui Tasavallan vakoojan. J3k3 astui hitaasti ovesta sisään, hän teki ilmakuperkeikan ja ampui huoneen läpi. Kilinä kuului kun luodit osuivat kattiloihin ja paistinpannuihin. Ei ketään. J3k3 jatkaa matkaa läpi keittiön. Hän avaa keittiön oven.
Phamm!
J3k3 lentää taaksepäin. Hänen luoksensa astuu pumppuhaulikkoa kädessään pitävä mies. Haulikon piipusta nousee savua.
-Mine olla Piedro, mies sanoo
J3k3 ähisee maassa pidelleen vertavuotavaa vatsaansa.
-Ei hata, se olla vein suolaa, Piedro sanoo
J3k3 ottaa pistoolinsa käteen vähin liikkein, Piedro ei huomaa mitään. J3k3 laukaisee kaksi luotia Piedron kaljamahaan,
-Sine ilkemys, Piedro sanoo kaatuen maahan.
J3k3 ottaa Piedron haulikon ja laittaa sinne oikeita panoksia. J3k3 astuu pizzeerian etu ovesta ulos. Kadulla käytiin kiivasta taistelua, ja J3k3 oli joutunut sen keskelle, hän pumppaa pariin Tasavallan sotilaaseen hauleja ja lähtee kohti Keisarin joukkoja.
Phium!
Kuuluu viheltävä luodin ääni ja J3k3 kaatuu maahan. Tasavallan tarkk'ampuja oli ampunut häntä takaraivoon. Luoti oli läpäissyt J3k3 pään. J3k3 kaatuu maahan elottomana.

Spämmiruhtinas MacDuck hiipii kaduilla Kenraali Dix-Tracysin kanssa. MacDuckilla on kädessään kaksi pistoolia, ja selässään kaksi katanaa. Dix-Tracysilla taas on rynnäkkökivääri kädessaa, ja pistooli vyötäröllään, hänellä on myös lyhyt katana vyöllään. Heidän mukanansa on vielä kaksi haulikoin varustettua Spämmeriä.
Pam pam!
Ne kaksi spämmeriä kaatuvat maahan luodit kalloissaan. MacDuck ja Dix-Tracys hyppäävät salamannopeasti suojaan.
-Missä helkkarissa se on, MacDuck kysyy Dix-Tracysisltä.
-En tiedä, Dix-Tracys sanoo.
Dix-Tracys lähtee liikkeelle rynnäkkökiväärillä tähtäillen
-Dix ei, MacDuck huutaa, mutta liian myöhään.
Dix-Tracys oli saanut luodin oikeaan käteensä, ja makasi nyt kadulla roimasti verta vuotaen.
-Se on tuolla ikkunassa, Dix-Tracys sanoo osoittaen vastapäisen kerrostalon ikkunaa.
Ruhtinas MacDuck tähtää pistooleillaan ikkunaan ja alkaa tulittaa. Kun hän oli ampunut lippaat tyhjiksi, niin ikkunasta putosi ruumis.
-Sait sen, Dix-Tracys sanoo tuupertuen maahan.
Pam!
Luoti läpäisee Ruhtinas MacDuckin pään. MacDuck kaatuu maahan reikä päässään. Hänen takanansa seisoo Pornokeisari Zephiroth pistoolia pidellen.
Zephiroth pyöräyttää pistoolia kädessään, vetää sen suunsa eteen ja puhaltaa.

JATKUU...

Tämä oli toisiksi viimeinen osa sarjasta... Mitäs piditte?

dix...hienoa, mutta vaihtele kuvailu tyyliä välillä muuten siitä menee se "itu"
ei muuta jatka samaa rataa

Mahtavia tarrinoita teiltä kaikilta"!

Dix Hieno tarina! Jatka samaan malliin

Lainaus:18.12.2005 Bloodbrother kirjoitti:
Mahtavia tarrinoita teiltä kaikilta"!

Samat sanat!

Tässä seuraava osani, ja ilmoitan, että en taida nyt vähään aikaan laittaa noita tarinoita, ennen kuin kirjoitan lisää osia...

Ja tarina jatkuu...

Kello oli 12. Bloodbrother ja Zephiroth juoksivat suoraan alukseensa herättyään ja puettuaan, koska olivat jo miltein myöhässä.
Joku odotti heitä aluksen luona, se oli moderaattori Pyyhekumi.
"Herrat... Kuten varmaan jo tiedätte, että minä tulen mukaan tehtävään esiintymään yhtenä peelojen sotapäälikkönä joka tulee kahden turvamiehensä kanssa tarkistuskäynnille..." Pyyhekumi sanoi arvokkaasti ja jatkoi: "
he ovat olleet eristyksissä muusta maailmasta, jotenka he eivät tiedä miltä näytämme..."
"Kerrataanpa vielä..." Bloodbrother sanoi ja jatkoi: "Pyyhekumi on peelojen sotapäälikkö Soldieri, Zephiroth hänen oikea kätensä ja minä olen yksi peelojen kokeneimmista sotilaista joka tuli saattamaan Pyyhekumia, siis Soldieria, saattamaan... Ööööhh... Mille?"
"Marsiin." Zephiroth valisti.
"Niin Marsiin..." Bloodbrother sanoi hieman hölmistyneenä.
"No niin herrat... On aika lähteä..." Pyyhekumi sanoi ja käveli alukseen.
"Kyllä herra moderaattori..." Zephiroth ja Bloodbrother sanoivat yhtäaikaa, mutta Pyyhekumi katsoi heitä ja he korjasivat: "Siis herra Soldieri..."

Alus poistui Peliplaneetan ilmakehästä ja ampaisi täydellä vauhdilla kohti Marsia.
"Voi ei!" Bloodbrother kiljaisi yhtäkkiä, kun he olivat kulkeneet jo tunnin.
"Mitä?" Pyyhekumi kysyi.
"Unohdettiin meidän aseet sinne toiseen alukseen." Bloodbrother sanoi harmistuneena.
"No kyllä te saatte ihan uudet aseet varmasti siellä tutkimuslaitoksessa..." Pyyhekumi sanoi hymyillen.
"No... Niin kait..." Bloodbrother tuumasi.
"Meillä on vielä erittäin pitkä matka Marsiin..." Zephirtoh sanoi ja jatkoi: "Mitenkäs me saadaan aika kulumaan pitkäksi?"
"No eiköhän me jotakin keksitä..." Pyyhekumi sanoi.

Heidän aikansa kului matelemalla ja välillä he kysyivät, joko ollaan perillä, ja jopa Pyyhekumikin kyseli sitä jatkuvasti.
He kokeilivat kädenvääntöä, jossa Bloodbrother voitti kummatkin ylivoimaisesti.
"Hitto... Eihän sun voimille pärjää kukaan..." Zephiroth sanoi hengästyneenä.
"Tiedän..." Bloodbrother sanoi ja hymyili.
Pyyhekumi nukahti väsymyksestä, jotenka he jäivät kahdestaan kilpailemaan erilaisisssa minipeleissä.
"Kyllä mä sut vielä päihitän!" Bloodbrother huudahti, kun hävisi Zephirothille World Rally Champion 32:ssa taas kerran.
"Ja olet jo häviöllä 23-0..." Zephiroth naurahtaa.
"Nyt riitti! Mä en enää jaksa tätä! pelataan nyt jotakin muuta!" Bloodbrother mylvi, kun Zephiroth voitti hänet taas kerran.
"Kokeillanko pokeria?" Zephiroth kysyi.
"Joo.. Okkei..." Bloodbrother sanoi rauhotuttuaan.

Vihdoinki Bloodbrother oli löytänyt alansa. Hän oli täysin lyömätön pokerissa. Hän oli kyninyt Zephirothin viimeisetkin rahat, kunnes he lopettivat.
"No sehän oli hauskaa..." Bloodbrother sanoi ja laittoi rahansa lompakkoonsa.
"Joo... Olihan se..." Zephiroth sanoi hivenen surullisesti taskut tyhjinä.

Kahden tunnin päästä he istuivat tylsistyneinä katsomassa telkkaria, kun Pyyhekumi tuli huoneeseen virkeänä ja juuri heränneenä.
"Mitäs te pojat olette tehneet täällä?" Pyyhekumi kysyi ihmeissään, kun katsoi huonetta, jossa kaikki tavarat olivat levällään.
"Ei mitään... Tylsyyttä vaan on yritetty poistaa..." Zephiroth sanoi ja otti samalla palan pizzaansa.
"No nyt teidän täytyy ryhdistäytyä!" Pyyhekumi huudahti käskevällä äänellä ja jatkoi: "Ja siivotkaa nuo rojut poissa! Eihän Peliplaneetan eliittisoturit tällaista siivottomuutta piettää!"
Zephiroth ja Bloodbrother hätkähtivät, nousivat seisomaan ja alkoivat heti siivoamaan huonetta nopeasti.
Vähän ajan kuluttua Pyyhekumi tokaisi: "No niin... Kylläpäs täällä on taas siistiä..."

He mietiskelivät taas mitä tekisivät seuraavaksi, kun ohjaamon kapteeni ilmoitti: "Arvoisat matkustajat. Joudumme laskeutumaan seuraavalle planeetalle. Syynä tähän on polttoaineen vähyys. Loppu."
"No jes... Tämähän se vielä puuttui." Zephiroth sanoi ja potkaisi seinään raivoissaan.
Pyyhekumi meni käymään ohjaamossa ja tuli takaisin minuutin kuluttua.
"Laskeudumme planeetalle nimeltä Habbo... Se on kuuluisa kauppiaista ja ahneudestaan..." Pyyhekumi sanoi.
"Ja pöljistä ihmisistä..." Bloodbrother lisäsi.

He saapuivat Habbolle ja olivat juuri lähtemässä hakemaan polttoainetta, kun Pyyhekumi sanoi: "Olkaa varovaisia... Teillä ei ole aseita ja asukkaat voivat olla vihamielisiä"
"Okei." He sanoivat yhtäaikaa.

Bloodbrother ja Zephiroth kulkivat jonkin matkaa, kunnes tulivat pieneen kylään, jossa oli vilinää ja kuhinaa.
"Eipähän tämä autiomaa ole hiljainen kylissä." Bloodbrother sanoi vitsikkäästi.
Zephiroth nyökkäsi ja kysyi yhdeltä habbolaiselta: "Anteeksi, mutta mistä voisimme ostaa polttoainetta alukseemme?"
Habbolainen osoitti isohko taloa, jossa luki: "Polttoainetta ja käytettyjä tavaroita".
"Niinpä tietysti. Tulehan Blood..." Zephiroth sanoi ja käveli kaupan sisälle.

Kaupan sisällä oli erittäin tunkkainen ja pölyinen ilma jossa Zephiroth köhi tiskille asti ja kysyi: "Päivää, myyttekö te polttoainetta?"
Kauppias murahti ja toi neljä jättiläismäistä kanisteria ja murahti: "Se tekee sitten neljä sataa..."
"Kuule Blood..." Zephiroth sanoi ja jatkoi: "Koska kynit minut jo pokerissa, etkö voisi maksaa tälle herralle?"
Bloodbrother tuli ja maksoi kauppiaalle joka alkoi heti laskea rahoja. Lopulta pisti ne kassaan ja sanoi: "Hyvää päivän jatkoa."
Zephiroth ja Bloodbrother menivät ulos kummassakin kädessään isot kanisterit.
He kulkivat tietä pitkin aluksellensa, jossa Pyyhekumi odotteli kärsivällisesti.
"No jokos te toitte sen polttoaineen?" Pyyhekumi kysyi.
"Kyllä..." Zephiroth sanoi ja kaatoi polttoaineen polttoainetankkiin.

Kun he olivat valmiina, he lähtivät jälleen kohti Marsia. Matkaa oli kuiteskin sen verran, että he lähtivät nukkumaan.
"Hyvää yötä." Bloodbrother sanoi virnistäen Zephirothille joka virnisti takaisin ja meni huoneeseensa.

He olivat uinuneet jo seitsemän tuntia, kunnes heräsivät ohjaamon kapteenin kuulutukseen: "Olemme tulleet Marsin kiertoradalle. Muistakaa käyttää happinaamareitannem kun olette Marsissa ulkona. Marsilla ei ole ilmakehää, jotenka ilma on hyvin myrkyllistä."
"No niin herrat... Menkäämme kuljetusalukseen..." Pyyhekumi sanoi rivakasti.
"Huooooooh... Toivottavasti ei tarvi olla täällä pitkään..." Zephiroth sanoi Bloodbrotherille joka nyökkäsi ja lähti Pyyhekumen perään.

Kun he olivat kuljetusaluksessa Pyyhekumi muistutti: "Muistakaakin sitten, että minä olen peelojen sotapäälikkö Soldieri, Zephiroth on minun oikea käteni ja sinä Bloodbrother, olet sotilas joka tuli turvaamaan meitä..."
Kumpikin nyökkäsivät Pyyhekumelle ja alus saavutti laskeutumisoven joka aukesi heidän allaan.
He laskeutuivat suureen hangaariin, jossa oli noin kymmenen peelosotilasta vartijana.
Ovet sulkeutuivat ja myrkyllinen kaasu imettiin putkista ja aluksen ovi aukesi vasta kun ilmapitoisuus oli riittävän korkea.

He astuivat ulos aluksestansa ja katsoivat ympärilleen. He olivat saapuneet Marsiin...

Kommenttia!

Huhu...mites täänyt noin paljo on pudonnut Amarant millon jatkoa?

Lainaus:20.12.2005 Mustamiekka kirjoitti:
Huhu...mites täänyt noin paljo on pudonnut Amarant millon jatkoa?

Ei tietoa, valitan .
On tässä meneillään ''Kadonneen inspiraation metsästys'', eli toisin sanoen: ei oikein tule kirjoittamisesta mitään kun ideakammio kaikuu tyhjyyttään.
Kyllä juonella on selkäranka koossa, mutta tarvitaanhan sitä lihaa luiden päälle (olen vertauskuvallisella tuulella tänään )

Dix millo tulee jatkoa stoorille?

Lainaus:20.12.2005 SorBe kirjoitti:
Dix millo tulee jatkoa stoorille?

Tänään tulee kunhan saan ajatukset kokoon...
Yritän Mustamiekan vinkin mukaisesti kuvailla erilailla.
Saa nähdä mitä tulee

Lainaus:21.12.2005 Dix-Tracys kirjoitti:

Lainaus:20.12.2005 SorBe kirjoitti:
Dix millo tulee jatkoa stoorille?

Tänään tulee kunhan saan ajatukset kokoon...
Yritän Mustamiekan vinkin mukaisesti kuvailla erilailla.
Saa nähdä mitä tulee

Hyvää, kuten aina.

tarina valmistuu tuota pikaa...
Tosin hieman poiketen edellisistä osista.

Tässä tarinassa olen yrittänyt hieman muuttaa kuvausta...

City of Pain -Part Four

Oli hikinen päivä. Páskanhaju leijui Modepoliisien päätalon sisäkonttorin yllä.
Pomon läskit suorastaan valuivat tiukasta t-paidasta. Oksetti. Mutta mä kestin. Olinhan sentään Nanopoli. Peliplaneetan ykköskyttä. Se olin minä, joka hoiteli Lazzuun-jengin aikoinaan.
Pomo lässytti jälleen siitä, kun olin hakannut peelon selliin. Se ansaitsi sen, sillä se páska sylkäisi kengilleni, jotka oli tehty jonkun Afrikkalaisen nekrun lihasta. Mutta mä en välittänyt, sillä olen katujen kingi. Jossain vaiheessa kun pomon kaksoisleuka alkoi värjääntyä hiestä ja raivosta sekä hänen saastainen sylkensä alkoi leijua Armani-pukuni päälle, otin taskustani 9-millisen Glockini ja ammuin hänen aivonsa asiallisen litinän seurauksena ikkunasta kadulle jonkun ohikulkijan niskaan. Sen jälkeen muistan vain sen kun näin tyttöystäväni, joka oli kaunis brunette ja toimi pomon sihteerinä, oli mykistynyt verisestä huoneesta ja kun yritin lohduttaa häntä, hän juoksi pakoon kirkuen raivostuttavasti. Vihaan kirkumista. Otin aseeni ja ammuin häntä kahdesti selkään. Otin hänet syliini ja tunsin kuinka viimeiset elonnytkähdykset kaikkosivat hänen kauniista ruumiistaan.
Silloin he tulivat pilaamaan kaiken! Entiset kollegani ryntäsivät pomon huoneeseen ja alkoivat kirkumaan. Ammuin heidät ja lähdin sieltä tyttöystäväni sylissäni. Kaipasin häntä jo nyt. Kyynelet vierähtivät poskillani, mutta poliisitalon räjähdys sai minut melkein iloiseksi. Kun katsoin tulta, kuulin sisältä kirkumista ja tuskanhuutoja, kun vihan liekki poltti jonkun kurjan lihat, lähettäen heidät maanpäällisestä helvétistä taivaan valtakuntaan.
Kotonani huomasin jonkun vanhan mummon, joka alkoi täristä kauttaaltaan nähtyään minut. Kysyin mitä sitä siinä täristään. Hän vastasi ja alkoi nyyhkimään. Hellyin, vaikka vastaus olikin mielestäni väärä, enkä ampunut häntä, vaan hukutin hänet ammeeseensa. Páska akka. Mitäs tuli ärsyttämään. Laitoin tyttöni pedille ja silitin hänen pitkiä hiuksia rakastavasti. Muistan jo viime yön, jolloin me rakasteltiin niin että toinen sänky hajosi liitoksistaan. Hän halusi lisää ja sai sitä ylimääräistäkin.
Yhtäkkiä, kuulin alakerrasta kerrassaan huolestuttavaa jyminää ja havahduin unelmistani. Poliisit. Ne kurjat aikovat viedä minut pois kotoani. Se ei sopinut minulle ja otin kaapistani pumppuhaulikkoni. Vanha kunnon Vinkkari. Silä on tullut tapettua monta pahista. Peilikuvani heijastuu ja näen omat kasvoni ja pukuni. Molemmat likaisia ja hikisiä. En ollut edes huomannut sitä tässä vauhdissa ja melskeessä. TUMM! Ovi ei kestäisi kauan, joten minun piti hyökätä ensin. Ennen kuin ovenmurtaja osui toista kertaa oveen, avasin sen ja ryntäsin tusinan kytän syliin. Tuijotin heitä jokaista silmiin puolen millisekunnin ajan ennen kuin ammuin lähimmän aivot toisten silmille. Olin tulessa. Parin sekunnin aikana ammuin niiden páskojen jalkoja läjään sekä suolet paukutin selästä pellolle. Lopulta kymmenen kytän ruumiit lojuivat jaloissani, kun ammuin toisiksi viimeistä munille ja työnsin viimeisen kolme kerrosta suoraan alaspäin. Kirkuna katkesi luiden rytinään ja hiljaiseen korahdukseen. Vilkaisin alas ja huomasin paksua verta pursuavan jätkän korvasta. Venyttelin hieman, sillä joku kurja oli osunut minua jalkaan, tosin sai aikaan pelkän lihashaavan.
Muniaan pitelevä poliisi aneli minun säästävän hänet. Katsoin hetken häntä silmiin ja tunsin sieluni pimeissä syövereissä jotakin. Omatuntoni. Tirautin oikean tällä kertaa kyyneleen ja tungin Vinkkarin piipun poliisin silmään ennen kuin laukaisin. Homeinen kerrostalo, joka oli tapetoitu paskánvihreällä tapetilla kiilsi tummanpunaisesta verestä. Kaukainen sireeni sai minut havahtumaan hetkestä ja liukenin paikalta. Kirigin KaljaKapakka luki läheisessä ovessa.
Syöksyin sisään samalla kun joku tumma kaveri ja keltatakkinen äijä pinkaisivat takaovesta ulos pistoolit paukkuen. En välittänyt enää.
Sillä kunnon viina sai minut ajattelemaan jälleen kirkkaasti...

Mitä piditte?

Edit: Taistelua parannettu ja virheet korjattu...

Lainaus:21.12.2005 Dix-Tracys kirjoitti:
Tässä tarinassa olen yrittänyt hieman muuttaa kuvausta...

City of Pain -Part Four

:clapclap: Aivan mahtava stoori, voisinpa sanoa että ehkäpä paras tarinasi tähän mennessä. Tuo kuvaustyyli toimi todella hyvin tässä tarinassa propsit siitäkin.

Hyvä Hyvä Dix! Hienoa!

Mukava kun kelpaa...

Ohhoh, huomasin melko paljon kielioppivirheitä tuolta. Pitänee korjata heti.
Lisää tarinaa pistän tänään, jos saan sitä kuuluista ideaa...

Bravo Dix! Odotan innolla, miten mulle käy sun tarinassa...
SE oli kuule mestariteos!

Lainaus:21.12.2005 Bloodbrother kirjoitti:
Bravo Dix! Odotan innolla, miten mulle käy sun tarinassa...
SE oli kuule mestariteos!

Kiittää ja kumartaa kohteliaisuudelle...

Dix-Tracys, Ihan hyvähän tuo on. Kuitenkin: vaikka tiedän mitä kiroilulla ja muulla tuollasella miten sen sanoisi no alamaailman "kielellä" haetaan voisi sitä minusta vähän muokata ns. normaalimmaksi.

Tjaa... Toivottavasti saat huomiseksi yhden osan taas valmiiksi niin olis tosi hyvä... ite laitan seukin osan vasta joulun jälkeen (ehkä). Ja sittenkö tää mun tarina on saanut lopun, alkaa taas uusi tarina
Kyllä se mielikuvitus taas laukkaa meikälläkin...

Dix vois pitää minutkin mukaan! Muuten hyviä tarinoita oli ::thumbs up::

Lainaus:21.12.2005 Defiler kirjoitti:
Dix-Tracys, Ihan hyvähän tuo on. Kuitenkin: vaikka tiedän mitä kiroilulla ja muulla tuollasella miten sen sanoisi no alamaailman "kielellä" haetaan voisi sitä minusta vähän muokata ns. normaalimmaksi.

Kiitän...
Defiler, jos olet lukenut City Of Painin edelliset osat, niin huomaat että niissä on ollut tätä ns. normaalimpaa tekstiä ilman kiroilua ja yli lyötyä väkivaltaa. Mutta vaikka itselleni ne osat kelpasivat suhtkoht hyvin, sanoi hra kriitikko Mustamiekka, että tarina kaipaisi toista kuvauskulmaa. No, tein ja tottelin ja tässä tulos.
En tosin aio pitää tarinaa yhden kuvakulman suunnasta katsottuna, vaan haluan luoda oikean tarinan erilaisilla yhteennivoduin episodein ja tarinoin, joissa on omalaisensa kuvaus ja tyyli.Kunnianhimoista kyllä, mutta jos hyvin käy, niin tämä tarina voi olla jopa novelli ainesta. Hiottuna, tietenkin.
Otan tällaista kritiikkiä vastaan mielelläni sillä mitä enemmän tarina on tehty lukijan ehdoilla sen parempi tulee tarinastakin...

Lainaus:21.12.2005 Metallauri kirjoitti:
Dix vois pitää minutkin mukaan! Muuten hyviä tarinoita oli ::thumbs up::

Maybe, maybe not. Aika näyttää, vaikkakin tarinassani on jo päälle tusina hahmoa, niin yritän saada sinut mukaan stooriin...

Hahahaha.. Hyvä dix. tarina oli kyllä outo.. äijä ampuu pomonsa pelkästä ärtymyksestä ja tyttöystävänsä koska vihaa kirkunaa hupaisaa