Erinomainen tarina, vaikkakin tämä alku oli hieman samanlainen kuin Max Paynessa, mutta ei se haittaa. Jatka vain, tarina on mielenkiintoinen...

Alan tässä tekemään City of Painia vaihteen vuoksi...

City of Pain -Part Five

Kova kylmä sade piiskasi kaupunkia. Lator sytytti sikarinsa ja yritti keskittyä ajamiseen tällä säällä. Vain hetkeä aikaisemmin hän oli kuullut, että joku oli räjäyttänyt poliisiaseman maan tasalle. Hän kähähti sikarin katkusta, sillä hän ei ollut koskenutkaan niihin moneen vuoteen. Sen juuttikankaasta kääritty kuori tuoksui ja maistui aidolta kuubalaiselta, täyteläiseltä ja viekoittelevalta, mutta itse se aine sai hänen kurkkunsa täyteen tervaa. Hän avasi ikkunan, sylkäisi tervat kurkustaan ja heitti sikarin perään. Vaikka hän sulki ikkunan heti perään, ehti hän sekä kastua läpimäräksi, että tuntea kaupungin yllä riehuvan syysmyrskyn raivon ihollaan. Hän ohitti tuhoutuneen poliisitalon ja ajatteli, miksi hyvä kyttä yhtäkkiä sekoaisi ja tappaisi ystäviään sekä kollegoitaan kylmäverisesti.
- Tässä on jotain mätää! Hän ajatteli ja irvisti sikarin maun palatessa hänen suuhunsa.
Hän ajatteli tätä aamua. Miksi se mies pelkäsi minua niin paljon? Noin iso mies, joka oli tappanut omin käsin kolme jengiläistä. Ja mihin hän katosi. Tuntien etsinnän jälkeen hän oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Lator pysäytti autonsa, joka liukui vielä jonkin matkaa liukkaan sään takia.
Hän juoksi nopeasti harmaat kiviportaat ylös, joissa näkyi selvästi muutamat hampaat ja verijäljet, mätäiseen ja lahoavaan ruskeaan ilotaloon, joka kerjäsi purkutuomiota, mutta hän ei välittänyt siitä, sillä nyt oli tärkeämpää asiaa...

Tunteja aikaisemmin...
Icecap käveli vanhassa, kuivassa kangasmetsässä, jossa kuivat kuuset ja männyt tiputtelivat läpikotaisin kuivia oksia maahan tuskin havaittavan risahduksen myötä. Jossain kaukainen tikka koputteli itselleen kotikoloa ja yksinäinen huuhkaja huhuili, etsiessään itselleen kumppania. Vanhan metsän tuoksut ja äänet olivat Icecapin mielestä huumaavia, mutta tällä kertaa hän ei ollut keskittynyt niihin, vaan joen äärellä oleviin sieniin. Nyrkin kokoisiin herkkusieniin, voitatteihin, joihin hän tykästynyt, kun oli ennenkin varastellut niitä jonkun rikkaan pyrkyrin pihalta. Yhtäkkiä kuului laukaus, jolloin koko metsän pikkulinnut pyrähtivät lentoon, aiheuttaen korviahuumaavan äänen sekä muodostaen oudon kuvion taivaalle. Icecap juoksi Beretta kädessään joelle ja tutki katseellaan lähitienoot. Hän ei huomannut ketään jengiläistä, mutta tunnisti kytän viemäriputken päästä, joka tunki esiin kallionseinämästä, juuri putouksen keskellä. Hän huomasi Bloodbrotherin, jonka käsi oli pinnan yläpuolella ja muu ruumis pinnan alla.
Tämä näytti ilmiselvästi tajuttomalta ja hänen vatsastaan olevasta haavasta vuoti verta vuolaasti. Icecap ei epäröinyt hetkeäkään, vaan hyppäsi avunantajansa perään. Hän tunsi kuinka virta yritti viedä hänet mennessään, mutta sai silti Bloodbrotherista otteen ja vei hänet takaisin rannalle. Ylös tullessaan ja vettä keuhkoistaan ja nielustaan pärskien, hän alkoi elvyttämään tätä. Hän hyppi muutaman kerran tasajalkaa tämän leveällä rintakehällä ja sai kaiken likaveden pois Bloodbrotherin keuhkoista. Yhtäkkiä kuului risahdus Icecapin takaa, hän kääntyi ja osoitti aseellaan kohti tulevaa hahmoa.
- Hei älä ammu! Se olen minä, Metallauri! sanoi rääsyihin pukeutunut partaveikko, joka haisi pahasti viinalle ja kuulosti samalta kuin epävireinen haitari.
Icecap laski aseensa, pudisteli päätään ja osoitti hänet auttamaan Bloodbrotherin kantamisessa. He kantoivat hänet metsän laitaan, josta toinen jäi vahtimaan Bloodbrotheria ja toinen meni lähimpään puhelinkoppiin. Hetkeä myöhemmin paikalle tuli likaisen harmaa pakettiauto, johon kaikki kolme tunkivat sisään ja joka kaasutti sillä hetkellä pois, kun poliisiautot tulivat heitä vastaan. Tummat pilvet alkoivat saartamaan kaupunkia jälleen.
-...Ja niin Jumala heitti Egyptin päälle vitsauksen joka peitti kaupungin tappavaan pimeyteen... Metallauri mutisi itsekseen ja siveli epähuomiossaan likaisen vihreää, mutta ennen kultaista ristiä samalla kun sateen ensi pisarat iskeytyivät maahan valtavalla voimalla. Auto meni ohi likaisesta kerrostalosta, jonka seinällä oli mainoskyltti:" Tyydytämme kaikkia ja kaikkea!" ja pysäköi sen viereiselle kujalle, josta he siirtyivät taloon nuhjuisesta takaovesta...

Tällainen jakso sitten. Vähän tylsä mutta ei voi mitään..
Kommenttia..

Hienoa jälkeä, Dix!

Lainaus:22.12.2005 Mustamiekka kirjoitti:
puhetta...

eli antaisit asiooille erikoisia yksityiskohtia:kaikilla hahmoilla on oman tyylinen puhe tapa joka tarkoittaa sitä että teksitiä on muutettava kun henkilöä vaihtaa jota olet käyttänyt, jotkut aistit olet jättänyt unholaan joten ne mukaan esim. tunto, BloodBrother:in hahmon salaperäisen kuvan murrit mielestäni liian kiireellä...olisit käyttänyt tuon hahmon salaperäisyyttä enemmän hyödyksi se luo tunnelmaa...jaa saada siihen semmoinen tunnelma joka niissä 1 ja 2 on ollut tarkentamalla kuvauksilla...ympäristöstä ja sen henkilöistä....
mielestäni saisit tekstiäsi paremmaksi kun tekisit sen tämmöisen työ kaavaa seuraten:

per luku joka kerta 2. eteenpäin
1.tarinalle runko (perus juoni)
2.ideoit tapahtumat ja mietit mistä aloitat
3. sitten mietiit tarinan toteutusta kasaat ideoista järkevän kokonaisuuden
4. tekstin valmistuttua hiot tekstin yksityiskohtia
5.sitten vielä luet sen kerran ja mietit miten voit parantaa sitä
6. sitten julkaiset

mutta älä takerru liikaa yksityis kohtiin muuten tarinasta tulee ikävää luettua sori jos en osannut selittää taaskaan

[/quote]
Unohdin käyttää tätä hyödykseni tuossa Viidennessä osassa, mutta otan tämän apukeinon käyttööni sitten kuudenteen, kunhan saan hieman ideaa.
Pääkopassa on jo viisi uutta hahmoa ja muutama juonenkäänne, mutta tarvitsen aikaa pystyäkseni nivoa ne yhteen...

Lainaus:23.12.2005 Icecap kirjoitti:
Hienoa jälkeä, Dix!

Hyvä, että kelpaa

Täytyy myöntää, että on ollut todella hienoja tarinoita, joissa on tosiaan saannut nauraa.

Yhydyn JohnDoen kommentiin.

Mut voi kans ottaa siihen lazzun omaan tarinaan.Ei sitte mitää tajuntaa räjäyttävää roolia.

Hienoa Dix!

Hienoja tarinoita kaikilta. Kirjoitan itsekin omaa tarinaani nyt:

LUKU 25

'Waruar ojensi kätensä ja auttoi Latorin ylös.
''Tällaista roskasakkiako sitä pitäisi piestä?'' Waruar kysyi virnistäen katsellen jäljellä olevia ninjasotureita.
''Jep.'' Lator sanoi.
Ja kui äänettömästä sopimuksesta, kaikki ninjat lähtivät samanaikaisesti Waruarin ja Latorin kimppuun.
Ensimmäinen ninja oli hyökkäämässä Waruarin kimppuun mutta Waruar ehti ampua tämän rintaan jalkapallon kokoisen reiän ja peelo kaatui maahan.
Lator hyppäsi ilmaan ja iski alastullessaan lähimmän ninjan halki ja tämän molemmat puoliskot kaatuivat elottomina maahan.
Waruar torjui tulevan miekaniskun kiväärillänsä, mutta kivääri halkesi iskun voimasta.
Waruar nappasi kuolleelta ninjalta miekan ja ehti täpärästi torjua uuden ninjalta tulevan iskun, jonka jälkeen Waruar iski miekkansa tämän kurkkuun.
Sillä välin Lator torjui vastustajaltaan tulevia nopeita iskusarjoja jonka jälkeen iski ensin tämän molemmat kädet poikki ja lopulta pään joka tippui maahan silmät revähtäneinä ammolleen.
Kolme jäljellä olevaa ninjaa epäröivät hieman nähtyään mitä muille oli käynyt, mutta lähtivät lopulta heitä kohti juoksemaan.
Waruar iski ensimmäistä ninjaa vatsaan ja varasti miekan tämän kädestä, iski ninjan pään irti ja jätti toisen miekan kuolleen ninjan vatsaan törröttämään.
Lator potkaisi häntä kohti hyökkäävää ninjaa kolmesti päähän ja ninja kaatui maahan jollon Lator iski miekan tämän vatsan läpi.
Viimeinen ninja lähti juoksemaan karkuun, Waruar katsoi ninjan juoksua hetken toinen kulma koholla ja otti sitten takkinsa povitaskusta pistoolin ja ampui ninjaa takaraivoon, ninja kaatui vinkaisten maahan.
''No J3k3, mitäs nyt sanot kun kaikki säälittävät pikku 'Wannabeninjasi' ovat kuolleet?'' Lator kysyi virnistäen katolla seisovaa raivosta irvistävää J3k3:a.
J3k3 ei vastannut vaan hyppäsi alas ja otti kaksi katanaa kuolleilta ninjoilta ja hymyili pahansuovasti.

Samaan aikaan...

Soldieri seisoi Kirigin ja Keijo-Linkin edessä kädessään isoin pistooli minkä Kirigi oli koskaan nähnyt.
''Kas kas, eikös vaan edessäni seiso Kirigi jonkun pikku ystävänsä kanssa.'' Soldieri sanoi vilkuillen heitä molempia vuorotellen.
''Kuka tuo on?'' Keijo-Link kysyi hermostuneena.
''Hän on...'' Kirigi aloitti mutta Soldieri vastasi hänen puolestaan:
''Minun nimeni Soldieri, olen edesmenneen lordi Scatmanin pojanpoika, ja olen kymmenennen peelodivisioonan kapteeni.'' Hän julisti juhlavasti kovaan ääneen.
''Oookei.'' Keijo-Link sanoi nyökytellen.
''Kyllä vain! Ja minulla on kostettavaa tuolle ystävällesi Kirigille!'' Soldieri sanoi ja osoitti metallisella kädellään Kirigiä.
''Mitä kostettavaa sinulla hänelle on?'' Keijo-Link kysyi ihmeissään.
''Jaa mitäkö?! Katso minua, katso! Menetin melkein puolet koko kehostani tuon ystäväsi Kirigin takia!'' Soldieri huusi.
''Ja siltäkin olisi vältytty jos vain olisit pysynyt kotonasi.'' Kirigi sanoi osoittamatta Soldierille yhtään myötätuntoa.
''Pää kiinni rääpäle! Minä kostan sinulle siitä! Todellakin tulen kostamaan. Hyvin piankin, mutta ystäväsi on ylimääräinen.'' Soldieri sanoi hymyillen kohotti aseensa ja ampui Keijo-Linkiä suoraan otsaan.
Keijo-Link kaatui maahan selälleen elottomana.
''EI!!!'' Kirigi huusi.
''Kyllä vain! Tämä on osa minun kostoani! Minä tapan kaikki keistä sinä välität!'' Soldieri karjui.
''EI! Ei! Ei!'' Kirigi huusi ja pudottautui polvilleen, hän ei voinut uskoa sitä, hänen paras ystävänsä lapsesta asti oli nyt kuollut, hän oli ollut Kirigille kuin veli, korvannut perheen jonka hän jo lapsena menetti, Kirigin vanhemmat murhattiin ja isoveli katosi pian sen jälkeen, ja nyt... ja nyt myös Keijo-Link oli kuollut.'

To be continued...




Kommenttia, kiitos?

hyvä tarina Amarant, jatka samaan malliin...

Jos te teette jotakin tarinaa niin mä voisin tulla mukaan.

Todella hyvä tarina Amarant, parempi kuin edelliset osat. Herätti sympatiaa tuo loppu


Luku 11, The End of Civilization

MGF:ä oli nyt päässyt niskan päälle. Peelot olivat kukistumassa Pornokeisarin joukot olivat jo vetäytyneet takaisin Free6:lle. Spämmerit olivat menettäneet johtajansa, kuten myös Tasavalta, eikä Peeloillakaan ollut sen kummempia johtajia enää elossa. Ainoa Pornokeisarin joukoista MGF:ään jäänyt oli itse keisari, hänen joukkonsa olivat hylänneet hänet.

Zephiroth nauraa itsevarmasti. Dix-Tracys tuijottaa Ruhtinas MacDuckin ruumista. Zephiroth osoittaa pistoolillaan Dix-Tracysia,
-Et tainnut odottaa tälläistä, Zephiroth sanoo
-E-en, Dix-Tracys sanoo puoliksi tajuttomana.
Zephiroth työntää sormensa liipaisimelle,
-Viimeisiä sanoja? Zephiroth kysyy
-Ei, Dix-Tracys sanoo käpälöiden pistooliaan
PANG!
Dix-Tracys onnistui laukaisemaan aseensa, mutta luoti oli osunut Zephirothia vain jalkaan.
-Prkeleen paskiainen, Zephirroth huutaa polvistuen maahan.
PANG!
Dix-Tracysin onnistui ampua toistamiseen, nyt luoti osui Zephirothia vatsaan. Zephiroth kaatuu maahan voihkien.
-Nyt sinä teit viimeisen tekosi, Zephiroth sanoo painaen liipaisinta.
Klick!
-Mitä vit, Zephiroth hämmästelee.
Klick Klick!
-Prkeleen ase, Zephiroth sanoo kiukkuisesti viskaten pistoolin kohti Dix-Tracysia.
Ase osuu Dix-Tracysia päähän, mutta Dix ei ollut moksiskaan.
PANG!
Dix-Tracys ampui Zephirothia päähän. Mahtava Pornokeisari kaatuu maahan punainen reikä otsassaan.
-Sinä paholaisen lapsi, Zephiroth sanoo, sitten hänen silmänsä muuttuivat elottoman valkoisiksi.

Peelot saivat luoti ryöppyjä oikein kunnolla. MGF:n sotilaat olivat reilusti voitolla.
-Peräännytään, huutaa Komentaja Topcatti, joka oli oikeastaan nyt Kenraali Topcatti saatuaan ylennyksen.
Peelot nousivat isoihin joukkojen kuljetus aluksiin lähtien karkuun. Tasavallan sotilaat ampuivat vielä pari alusta alas.

Epilogi:

Peelot karkoitettiin pois MGF:stä ja Peliplaneetasta. Jälkeenpäin Peelot perustivat oman planeettansa samaan aurinkokuntaan. Peelot pysyivät tuhansia vuosia hiljaa, niinpä Tasavalta luuli niiden kokonaan kuolleen sukupuuttoon.
Sodan jälkeen Tasavalta aloitti suuret jälleenrakennus työt. MetalGearFinland ja Peliplaneetta saatiin takaisin entiseen loistoonsa, myöhemmin perustettiin myös uusi planeetta: FinalFantasyFinland.
Myös Spämmerit pääsivät elämässään eteenpäin. He perustivat planeetan aurinkokunnan laitamille eräälle jäiselle planeetalle. Spämmerit saivat suhteensa kuntoon Tasavallan kanssa, ja elivät sovussa. Tasavalta tiesi Spämmereistä, kuten Spämmeritkin Tasavallasta. He eivät käyneet sotia keskenään, mutta eivät myöskään pitäneet teekutsujen tapaisiakaan.
Näin aurinkokuntaan saatiin sopu, ja sovussa elettiin monta vuosituhatta.



Tähän lopetan tarinoiden teon vähäksi aikaa. Tämä sitten oli viimeinen osa sarjastani. Oliko hyvä?

Lainaus:23.12.2005 MacDuck kirjoitti:
Todella hyvä tarina Amarant, parempi kuin edelliset osat. Herätti sympatiaa tuo loppu


Luku 11, The End of Civilization

Blaa blaa blaa blaa blaablaa blaah blaa...

Siihenhän minä tähtäsinkin.

Hyvä tarina.

Amarant upeeta se on mahtavaa

No kiitos, kiitos Mustamiekka .

Mahtavia tarinoita jälleen kerran teillä kaikilla...
Olisikin jonkinlainen taputushymiö, niin pistäisin sen tähän varmasti

Jee jee! Hyvä Amarant!

Lainaus:22.12.2005 Lazzuu kirjoitti:
Uuteen tarinaan haetaan tyyppejä mukaan. Kiinnostaako?

Mie mukaan kans

Hienoa jälkeä Amarant.
Loppu oli hyvä, niin säälimätön ja nopea.

Lainaus:23.12.2005 Kirigi kirjoitti:
Hienoa jälkeä Amarant.
Loppu oli hyvä, niin säälimätön ja nopea.

Kiitoksia.
Juu, se oli julma loppu Keijolle (sori vaan Keijo-Link, kohtalosi oli kuolla).

Miten kauan minä pyörin vielä kuvioisssa?

Lainaus:23.12.2005 Kirigi kirjoitti:
Miten kauan minä pyörin vielä kuvioisssa?

En ainakaan ala sitä julkisesti toitottamaan, mutta sano jos haluat tietää niin minäpä kerron YV:nä.

Lainaus:23.12.2005 Amarant kirjoitti:

Lainaus:23.12.2005 Kirigi kirjoitti:
Miten kauan minä pyörin vielä kuvioisssa?

En ainakaan ala sitä julkisesti toitottamaan, mutta sano jos haluat tietää niin minäpä kerron YV:nä.

No pidettäköön se salaisuutena.