Lainaus:02.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:02.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Amarant upeeta tuo on vain niin viihdyttävää luettavaa....oletkos suunitellut koko tarinan päähäsi rungon siis vai keksitkö sitä pikku hiljaa?

Kiitoksia.

Aluksi keksin pikkuhiljaa, mutta nyt tarinalla on kunnon runko ja loppukin on suunniteltu, toki asiat hieman muuttua matkan varrella.

Icecap, ei Kirigi ole raivohullu, vaan se jokin hänen sisässään, se jokin minkä verta hänen suonissaan virtaa.

EDIT: Osaako kukaan arvata mikä tuo jokin on? Tai miksi se ilmenee vasta nyt?

Taidan jo arvata kuka se jokin on ... Kiitos... Amarant avasi silmäni mienasin nukahtaa koulun koneelle vaikka en nukkunut tänään kuin jotkut 1-2 tuntia hehe...ja *Nirhaamalla* samanlailla ET wolftigyssä päitä

Lainaus:02.01.2006 JohnDoe kirjoitti:

"Kiitos John eilisestä, mutta jouduin lähtemään töihin, kun siellä oli ongelmia." Signeerauksena oli pelkästään kirjain -H ja pieni possu oli piirretty myös lappuun.

Olenko vainoharhainen, vai haistanko oikein tuntiessani Hanzq - viittauksen tuoksun tuossa kohtaa?

Lainaus:02.01.2006 JohnDoe kirjoitti:
Tämä on synkkä ja lähes huumoriton tarina, joka johtuu eilisestä pahasta krapulan tunteesta, joka oli tässä sinä suuren innoittajana......eli aika huonosti menee.

Lauantai aamu klo 8:00.....

Möö möö möömöö möö...

Hieno
Tykkäsin kovasti.

Lainaus:02.01.2006 FNC-Axe kirjoitti:

Lainaus:02.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:02.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Amarant upeeta tuo on vain niin viihdyttävää luettavaa....oletkos suunitellut koko tarinan päähäsi rungon siis vai keksitkö sitä pikku hiljaa?

Kiitoksia.

Aluksi keksin pikkuhiljaa, mutta nyt tarinalla on kunnon runko ja loppukin on suunniteltu, toki asiat hieman muuttua matkan varrella.

Icecap, ei Kirigi ole raivohullu, vaan se jokin hänen sisässään, se jokin minkä verta hänen suonissaan virtaa.

EDIT: Osaako kukaan arvata mikä tuo jokin on? Tai miksi se ilmenee vasta nyt?

Taidan jo arvata kuka se jokin on ... Kiitos... Amarant avasi silmäni mienasin nukahtaa koulun koneelle vaikka en nukkunut tänään kuin jotkut 1-2 tuntia hehe...ja *Nirhaamalla* samanlailla ET wolftigyssä päitä

Onko sulla jo koulu alkanut? Mulla alkaa vasta keskiviikkona.

Ehkäpä arvaatkin... ehkä et .

Lainaus:02.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:02.01.2006 lator kirjoitti:
Villi veikkaus, se on hänen isänsä "henki", mikä tuli esille vasta, kun Kirigi sai selville, että Soldieri oli tappanut hänen vanhempansa. Tai jotain vastaavaa.

Tosin ensin tuosta muodonmuutoksesta tuli mieleen Hulk ja One Piecen Chopper

Hulk? Aijaa... Minulle tuli enemmän mieleen Tekkenin Devil Jin

P.S. Luetko One Piecea? :thumbsup:

OHO!! itselläni tuli mieleen aivan sama asia!

Aloitan nyt tarinan:

Survivor, Luku 1

'Amarant, Peliplaneetan armeijan tiedustelija. Galktisen kalenterin mukaan oli vuosi 23 038 444. Silloin elämä Peliplaneetalla oli samanlaista kuin Maassa 1930 -luvulla. Amarant hyppäsi kaksitasoiseen lentokoneeseensa. Lentokenttä apuri veivauttaa propellin käyntiin ja Amarant jo lentää taivaalla. Amarantin tehtävä on tiedustella pahan Peelo armeija aikeita. Uusimpien tietojen mukaan Peelojen päämaja sijaitsisi Trakalulu - nimisellä saarella. Saari on trooppinen sademetsää muistuttava tulivuori saari. Sen maaperä on lämmintä ja siellä on ties minkälaisia olioita. Saarelle on lähetetty myös iskujoukko, jonka nimi on perinteisesti Alfa. Bravo-joukkueelle ei löydetty johtajaa, joten sitä ei voitu lähettää. Alfa-tiimin johtajana toimi vahva Kane10. Kane10 oli noin 2 metriä pitkä heppu, jolla oli isot lihakset.

Kahden tunnin lentomatkan jälkeen Amarant näkee jotain. Se jokin tulee pilvien lomasta esiin,
-Minun pitäisi nyt olla Trakalulun kohdalla, Amarant sanoo itselleen ja vilkaisee karttaa.
Nyt se jokin näkyi jo melkein kokonaan, se jokin oli tulivuori. Amarant huomasi sen ja oletti olevansa Trakalulun kohdalla.
Phiuum! Luoti lävistää viheltäen Amarantin koneen siiven. Heti perään tuli useampi luoti. Yksi Amarantin koneen siivistä repesi irti ja kone lähti syöksykiertoon kohti saarta. Kahdenkymmenen sekunnin ajan Amarantin kone syöksyy alas, lopulta osuen maahan rymisten.
Amarant ryömii romun sisältä naama aivan noessa. Hän katsoo ympärilleen kuin odottaen jotain. Sitten hän ottaa koneen penkin alta konepistoolin, jossa on rumpulipas. Lisäksi hän ottaa sieltä revolverin ja panosvyön.
Amarant riisuu lentäjän kypäränsä, epäröi hetkisen ja sitten laittaa kypärän takaisin päähänsä,
-Pienikin suoja on parempi kuin ei mitään, hän sanoo itselleen ja lataa revolverin.
Kuuluu iso "Kliks!" ja Amarant laittaa revolverin vyölleen. Hän lähtee kulkemaan kohti saaren tulivuorta, mistä hän oletti luotien tulleen.

Alfa-joukko liikkui saarella mitään tietämättä, heille oli vain sanottu tehtävän-annon yhteydessä:
-Menkää Trakalulu-saarelle ja tappakaa siellä olevat Peelot.
Kane10 ei edes koskaan ollut kuullutkaan mistään Trakalulu saaresta, eikä hänellä ollut harmaintakaan aavistusta, missä sellainen voisi olla.
Sen jälkeen laiva lastattiin raskaasti aseistautuineilla miehillä. Kane10 käski kapteenia ohjata laiva Trakalululle, kapteenikaan ei ollut koskaan kuullut kyseisestä saaresta, ja katsoi kartasta. Siellä näkyi pieni saari, kapteeni ei oikein saanut tekstistä selvää, mutta oletti saaren olevan Trakalulu.
Nyt joukot sitten olivat Trakalululla ilman mikäänlaista hyödylista tietoa. Joukot eivät oikeastaan olleet koskaan nähneet oikeaa Peeloa, he olivat vähneet vain joitain elokuvissa olleita epämääräisiä "Peeloja", joten he ampuivat kaikkea liikkuvaa. Joskus reittyi tuulessa heilunut palmu-puun lehti, joskus taas rotta. Alfa-joukot suuntasivat ylös kohti tulivuoren huippua tähystämään mahdollisia Peeloja.

Huipulle tullessaan Amarant näki kuinka jotkut epämääräiset oliot tulivat vuoren rinnettä häntä kohti. Hän ampui pienen sarjan ilmaan,
-Pysähdy, joku alhaalta tulleista olioista huusi.
No arvatkaas, tekikö Amarant niin. No ei tietenkään, Amarant lähti minkä kintuistaan pääsi kohti tulivuoren kraateria. Hänen perässään tuli Alfa-tiimi ampuen aseillaan kohti Amarantia.
-Pysähdy, Kane10 huusi jälleen tulittaen Amarantia. Amarant kiiruhti kraaterin reunaa pitkin alas, jän kompastui ja lensi mukkelis makkelis kraaterin pohjalle.
-vel vel vel, tumma henkilö sanoi yrittäen kuulostaa jonkun elokuvan pääpahikselta, -Mitäs täältä löytyy?
Amarant nousi pystyyn ja tulitti tummaa henkilö vatsaan konepistoolillaan. Tumma henkilö kaatuu maahan, Amarant lähtee juoksemaan kohti kraaterin toista reunaa. Tumma henkilö huomaa Alfa-tiimin ja huutaa:
-Peelot, nyt on teurastus aika!

Jatkuu... Jos jatkuu...

No, mitäs piditte??

Kiitos, kiitos.

Ehkä tuota tarinaa pitää jatkaa jossain vaiheessa, sillä nyt tarinassa on tullut vasta 5 eri PP:een henkilöä esille ja ainakin Pyyhekumi ja eräs pieni kuopiolainen jäsen on suunnitelmissa lisätä tarinaa.

Tietenkin moni muukin, mutta noiden henkilöiden kohdat tarinassa on jo suunniteltu.

Ehkä se tarinakin muuttuu iloisemmaksi, kunhan vain saan sen pahan krapulan pois mielestäni ja jotain parempaa tilalle.

5/10

Lainaus:02.01.2006 Hummitus kirjoitti:
Aloitan nyt tarinan:

Survivor, Luku 1

'Amarant, Peliplaneetan armeijan tiedustelija. Galktisen kalenterin mukaan oli vuosi 23 038 444. Silloin elämä Peliplaneetalla oli samanlaista kuin Maassa 1930 -luvulla. Amarant hyppäsi kaksitasoiseen lentokoneeseensa. Lentokenttä apuri veivauttaa propellin käyntiin ja Amarant jo lentää taivaalla. Amarantin tehtävä on tiedustella pahan Peelo armeija aikeita. Uusimpien tietojen mukaan Peelojen päämaja sijaitsisi Trakalulu - nimisellä saarella. Saari on trooppinen sademetsää muistuttava tulivuori saari. Sen maaperä on lämmintä ja siellä on ties minkälaisia olioita. Saarelle on lähetetty myös iskujoukko, jonka nimi on perinteisesti Alfa. Bravo-joukkueelle ei löydetty johtajaa, joten sitä ei voitu lähettää. Alfa-tiimin johtajana toimi vahva Kane10. Kane10 oli noin 2 metriä pitkä heppu, jolla oli isot lihakset.

Kahden tunnin lentomatkan jälkeen Amarant näkee jotain. Se jokin tulee pilvien lomasta esiin,
-Minun pitäisi nyt olla Trakalulun kohdalla, Amarant sanoo itselleen ja vilkaisee karttaa.
Nyt se jokin näkyi jo melkein kokonaan, se jokin oli tulivuori. Amarant huomasi sen ja oletti olevansa Trakalulun kohdalla.
Phiuum! Luoti lävistää viheltäen Amarantin koneen siiven. Heti perään tuli useampi luoti. Yksi Amarantin koneen siivistä repesi irti ja kone lähti syöksykiertoon kohti saarta. Kahdenkymmenen sekunnin ajan Amarantin kone syöksyy alas, lopulta osuen maahan rymisten.
Amarant ryömii romun sisältä naama aivan noessa. Hän katsoo ympärilleen kuin odottaen jotain. Sitten hän ottaa koneen penkin alta konepistoolin, jossa on rumpulipas. Lisäksi hän ottaa sieltä revolverin ja panosvyön.
Amarant riisuu lentäjän kypäränsä, epäröi hetkisen ja sitten laittaa kypärän takaisin päähänsä,
-Pienikin suoja on parempi kuin ei mitään, hän sanoo itselleen ja lataa revolverin.
Kuuluu iso "Kliks!" ja Amarant laittaa revolverin vyölleen. Hän lähtee kulkemaan kohti saaren tulivuorta, mistä hän oletti luotien tulleen.

Alfa-joukko liikkui saarella mitään tietämättä, heille oli vain sanottu tehtävän-annon yhteydessä:
-Menkää Trakalulu-saarelle ja tappakaa siellä olevat Peelot.
Kane10 ei edes koskaan ollut kuullutkaan mistään Trakalulu saaresta, eikä hänellä ollut harmaintakaan aavistusta, missä sellainen voisi olla.
Sen jälkeen laiva lastattiin raskaasti aseistautuineilla miehillä. Kane10 käski kapteenia ohjata laiva Trakalululle, kapteenikaan ei ollut koskaan kuullut kyseisestä saaresta, ja katsoi kartasta. Siellä näkyi pieni saari, kapteeni ei oikein saanut tekstistä selvää, mutta oletti saaren olevan Trakalulu.
Nyt joukot sitten olivat Trakalululla ilman mikäänlaista hyödylista tietoa. Joukot eivät oikeastaan olleet koskaan nähneet oikeaa Peeloa, he olivat vähneet vain joitain elokuvissa olleita epämääräisiä "Peeloja", joten he ampuivat kaikkea liikkuvaa. Joskus reittyi tuulessa heilunut palmu-puun lehti, joskus taas rotta. Alfa-joukot suuntasivat ylös kohti tulivuoren huippua tähystämään mahdollisia Peeloja.

Huipulle tullessaan Amarant näki kuinka jotkut epämääräiset oliot tulivat vuoren rinnettä häntä kohti. Hän ampui pienen sarjan ilmaan,
-Pysähdy, joku alhaalta tulleista olioista huusi.
No arvatkaas, tekikö Amarant niin. No ei tietenkään, Amarant lähti minkä kintuistaan pääsi kohti tulivuoren kraateria. Hänen perässään tuli Alfa-tiimi ampuen aseillaan kohti Amarantia.
-Pysähdy, Kane10 huusi jälleen tulittaen Amarantia. Amarant kiiruhti kraaterin reunaa pitkin alas, jän kompastui ja lensi mukkelis makkelis kraaterin pohjalle.
-vel vel vel, tumma henkilö sanoi yrittäen kuulostaa jonkun elokuvan pääpahikselta, -Mitäs täältä löytyy?
Amarant nousi pystyyn ja tulitti tummaa henkilö vatsaan konepistoolillaan. Tumma henkilö kaatuu maahan, Amarant lähtee juoksemaan kohti kraaterin toista reunaa. Tumma henkilö huomaa Alfa-tiimin ja huutaa:
-Peelot, nyt on teurastus aika!

Jatkuu... Jos jatkuu...

No, mitäs piditte??

Yay! Olen tarinassa, vieläpä aika hienossa osassa.

Lihavoidussa kohdassa repesin kunnolla.

*VAROITUS* seuraava tarina sisältää tunteetonta väkivaltaa. Lue omalla vastuullasi...

City of Pain -Part Six

Minä istuuduin hiljaisimpaan nurkkaan ja katselin ympäri baaria varmuuden vuoksi. Niiden kahden idiootin takia koko baari oli sotkun ja laatuoluen peitossa. Vítuttaa. Mitäköhän minä nyt tekisin kun on tyttöystävä huoneistossani kuolleena ja työpaikka píllunpäreinä. Ja miksi helvétissä Kirigi soittaa tuota perhanan humppaa diskoteekistään. Onneksi oluessa ei ole mitään valittamisen aihetta. Kermainen maku ja mintuntuoksu piristi minua mainiosti, nyt voisin ajatella tarkemmin. Luotasin katsettani tarkemmin ja naulitsin silmäni kahteen lyhyeen mieheen, jotka mutisivat jotain outoa.
-... Igor oli tänään häijynä. Melkein repäisi käteni kun syötin sitä! Toinen, pitempi ja parrakkaampi miehistä mutisi lievästi venäläisittäin korostaen. Tyypillä näytti olevan yllään oikein Armanin takki. Gangstereita, murahdin itsekseni ja tartuin pistooliini. Colt M1911, vanha, mutta on turvannut minua jo pitkään.
- Se tyyppi pitäisi opettaa jo tavoille! Murahti toinen. Tällä oli yllään huonoin muotiasu yritelmä, jonka olin ikinä nähnyt. Vihreä jakku ja kusenkeltaiset puuvillahousut, joiden vasemmassa nilkassa pullisti ase niin selkeästi että sen tunnisti halkaistuksi Remington haulikoksi. Naamaa en nähnyt kunnolla, mutta ääni kuullosti tutulta. Miehet heittivät loput aineesta maahan ja lähtivät matkoihinsa. Haaskausta, ajattelin. Kirigi näytti paheksuvalta ja uskalsi osoittaa sen gangstereille yleisin käsimerkein ja rivoin solvauksin. Kumosin loput juomasta kurkkuuni ja tunsin kerman kutittelevan kurkunpäätäni sekä lieviä motorisia ongelmia alkoholin vaikutuksesta. Kadulla sade oli laimennut tihutukseksi ja huorat olivat alkaneet tulla esiin. Uhkeita olivat tottavie, mutta nyt piti pitää yläpää skarppina ja alapää levossa. Panolle voin mennä myöhemminkin.
Gangsterit pysähtyivät jonkin huoratalon edustalle ottamaan muutaman tytön mukaansa. Seurasin heitä silmä kovana, kunnes yksi aasialaissyntyinen ja erittäin eroottisesti pukeutunut tyttö tuli eteeni.
- Hei, kova poika. Löytyykö minullekin jotain kovaa? Se sanoi nuo sanat kuin ne olisivat hunajaa ja tähdensi sanojensa tarkoitusta hieromalla itseään minua vasten ja hihitellen nautinnosta. Minua alkoi haluttamaan, minua alkoi haluttamaan todella paljon, mutta järkeni sanoi ei. En tiedä mikä minuun meni, mutta tartuin pistooliini ja ammuin häntä rintaan. Tyttö haukkoi henkeään ja lyyhistyi maahan oksentaen viimeisillä voimillaan verta suustaan. Toiset tytöt katsoivat järkyttyneinä minua ja ruumista sekä alkoivat kirkua. Ei! Miksi juuri nyt? Vihaan kirkumista. Tähtäsin pikaisesti ja ammuin kaukaisimmat tytöt, jotka olivat lähteneet juoksemaan korkeilla koroillaan ja kompastelivat juostessaan. Toimin nopeasti, sillä miehet olivat jo kaukana. Yksi tytöistä ei juossut pakoon, vaan oli paikallaan. eikä edes kirkunut. Erinomaista, ajattelin. Luodit loppuivatkin jo lippaasta ja hän olisi voinut päästä pakoon. Menin hänen luokseen ja kysyin:
- Mikä sinun nimesi on?
- Ve-ve-Veera... Hän sanoi hennolla äänellä, joka kertoi hänen olevan vielä lapsi. 16-vuotias enintään. Hänellä oli yllään vain vaaleansininen huntu, joka peitti hädin tuskin uhkeudet sisäänsä.
- No Veera. Mitä jos olisit siinä aivan hiljaa? Tyttö nyökkäsi, erinomaista, ajattelin. Aasialaistyttö kitui vielä ja sopersi jotain:
- Vie...Äidille..viesti.*köh* tumma poika...
Minä en kestä ollenkaan kituvien viimeisiä sanoja, joten iskin saappaani hänen virheettömille kasvoille ikävän rusauksen seuraamana. Veera kirkaisi. Taas jokin sisälläni teki ennenkuin ehdin ajatella. Potkaisin kaikin voimin vieressä olevaa suurta roskanpönttöä, joka lensi päin tyttöä. Kova kolaus varmaankin. Liikettä ei enää näkynyt taikka kuulunut roskanpöntön alta.
En ehtinyt tarkistamaan kuoliko hän, sillä miehet olivat jo kaukana ja sireenit alkoivat ulvoa kadun päässä. Katsoin nopeasti ympärilleni ettei ylimääräisiä todistajia näkynyt ja juoksin ohi suuren mainoskyltin jossa luki:
"Tyydytämme kaikkia ja kaikkea!"
Likaisen kerrostalon pihalla näkyi hieno musta auto, mutta ei olisi ollut aikaa ottaa sitä. Huomasin kohti tulevan pakettiauton, joka meni talon autotalliin ja meni juuri sopivasti ohi kohdasta jossa ruumit olivat, eivätkä kyydissä olleet nähdä häntä kunnolla tai edes kuolleita.
Juoksin eteenpäin niin nopeasti kuin pystyin ja lopulta näin sivukujalla gangsterien kulkevan jollekin likaiselle takaovelle, jossa oli luukku. Hiivin hitaasti roskapönttöjen seassa, jotka lemusivat hirveälle, ja kuuntelin. Parrakas mies koputti jykevästi oveen
jolloin luukku aukeni ja sieltä tuli kopea venäjänkielinen kysymys.
Parrakas murahti jotain outoa ja ovi aukeni. He pujahtivat sisään tyttöjen kikatuksen säestämänä. Menin ovelle ja tutkin sen läpi nopeasti. Ei kahvaa tai lukkoa. Kopautin pikaisesti ja luukku aukeni, samalla minä pujahdin taaksemmaksi ja hakkasin roskasäkkiä päästellen kivunälähdyksiä. Vartija oli niin tyhmä kuin luulin ja avasi oven ase kädessään sekä ihmetellen hakkauksen ääniä. Liian hitaasti tyyppi kääntyi minuun ja iskin nyrkin kokoisella kivellä tyyppiä naamaan. Äijä taintui heti ja vedin hänet kujan pimeyteen.Tarkistin miehen nopeasti arvotavaroista ja aseista. Miehen kaljussa oli tutun oloinen merkki. Nopeasti viilsin kurkun auki ja otin hänen pistoolinsa.
Ovi pamahti kiinni ja olin sisällä. Valot pamahtivat päälle ja tuijotin pariinkymmeneen aseen piippuun. Nyt vasta tunnistin miehen otsassa olleen ja näiden häiskien otsissa olevat tatuoinnit.
- Terve Nanopoli. Odottelinkin jo sinua. Lazzuu sanoi hiljaa muutaman testosteronimiehen takaa...

Kelpaako?

Pientä jatkoa tarinaan, mutta vain hiukan.

Hän on jo niin lähellä, että tunnen hepun porkkanan tuoksuisen hengityksen jo niskassani.
Juoksen kuin tuli hännän alla, mutta vauhtini alkaa jo hidastua ja hengitys on raskasta.
Päätän oikaista kerrostalon pihan läpi ja samalla kerrostalon ovesta juoksee ulos pieni poika, hiukset värjättynä punaiseksi ja keltaiseksi, kuin tuli.

Poika säikähtää ja huutaa "Isä!".
Ehdin juuri ja juuri väistää poikaa, mutta takana juokseva hullu heppu ei sen sijaan ehdi ja törmää poikaan.
Kaikki tuntui kuin aika olisi hidastunut, kun he törmäsivät ja siinä rytäkässä kuulin kuin se hullu olisi huutanut "Nonii!!!", mutta siinä ei ollut
järkeä, ainakaan minulle.
Samalla mieleeni tuli sen pojan huutama "isä!", luuliko hän minua isäkseen, sillä poika oli minua vain 10 vuotta nuorempi, mutta en jäännyt miettimään asiaa sen tarkemmin,
koska se poika oli kuin tulinen enkeli, joka tuli pelastamaan minut sen hullun kourista.

Kuulin kovaa naurua yläpuoleltani, pysähdyin hetkeksi hengittämään ja katsomaan, että mistä se nauru kuului.
Se tuli yläpuoleltani, enkä tahtonut saada selvää hepun kasvoista.
Heppu ilmeisesti nauroi sen pojan ja hullun törmäykselle.......olihan se kieltämättä hiukan hauska rysäys.

Samassa kuulin sen hullun hepun kiroilevan ja näin hänen kömpivän pystyyn.
Olin aivan loppu, enkä jaksanut enään juosta.
Hullu nousi pystyyn ja huusi uudestaan jotain "Nonia?", mutta se hukkui suhahtavan äänen taakse, kun jotain lensi korvani ohi.

Seuraavaksi näin, kun jotain mätkähti sen hullun otsaan.
Hullu piteli kättä otsallaan, kohtaa johon häntä oli jokin osunut, mutta en tiennyt, että mikä se oli?
Sitten kuului toinenkin suhahdus, kun jotain lensi korvani ohi.
Se tuli yläpuoleltani........sieltä parvekkeelta!

Käänsin katseeni takaisin siihen sekopäiseen heppuun, joka lähtikin juoksemaan karkuun.
Katsoin maahan ja näin siinä sen esineen, joka oli osunut hullun hepun otsaan..........Pyyhekumi!?.......tavallinen pyyhekumi?
Samalla kuulin yläpuolelta huutoa "Tänne on minkään luontokappaleen turha tulla häiriköimään, sillä minähän ne kumitan!".
Katsoin ylös ja tervehdin häntä kiittääkseni häntä, jonka jälkeen käänsin katseeni siihen pikku poikaan, johon se hullu oli törmännyt.

Pian ovesta tuli aikuinen mies, joka auttoi pojan pystyyn.
Tämä aurinkolaseja käyttävä mies puhdisti hiukan pojan paitaa ja kysyi, että oliko poika kunnossa?
Poika vastasi "Kyllä Mikko.", joten he tunsivat toisensa ja pystyin poistumaan paikalta, ilman että minun olisi tarvinnut murehtia asiasta enempään.

Juuri kun oli pääsemässä pois kerrostalon pihalta, niin nuori poika juoksi perääni ja katsoi minua silmiin.
Hän katsoi silmiini ja huusi "Iskeköön impotenssi nivusiisi ja tulkoon berzerkin rumpalin uniisi!".
Leukani kuvannollisesti loksahti auki, kun kuulin tuon sanaparren, sillä se kuullosti kuin joltakin kiroukselta.
Ehkä se poika oli sen kaatuneen pojan kaveri ja syytti minua siitä asiasta.




Ehkä se taas joskus jatkuu......jää nähtäväksi.

Lainaus:02.01.2006 JohnDoe kirjoitti:
Pientä jatkoa tarinaan, mutta vain hiukan.
mielenkiintoista tarinaa..


Ehkä se taas joskus jatkuu......jää nähtäväksi.

Jatka Jonny, jatka. Tarina on hyvää vaihtelua väkivalta tarinoihin...
Paljastaisitko kuka oli tuon viimeisen "berzerkki jutun" takana sillä en saanut ketään päähäni...

Loistavia tarinoita Dix ja JohnDoe!

Lainaus:02.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Loistavia tarinoita Dix ja JohnDoe!

Yhdyn tähän kommenttiin.

Tylsää, kirjoitan jo nyt uuden luvun:

LUKU 28

'Dix-Tracys katseli surullisena alhaalla vallitsevaa kaaosta peelojen tukikohdaksi valloittaman talon ikkunasta, hänelle oli rankkaa katsoa kaupungin tuhoa jossa hän oli syntynyt, mutta vaikkei se häntä mielyttänytkään se oli osa hänen suunnitelmaansa.
Ovi narahati ja Soldieri saapui huohottaen sisään.
''No mikä on?'' Dix-Tracys kysyi melko kylmästi.
''Minä... vielä... tapan sen kakaran.'' Soldieri huohotti.
''Kenet?'' Dix-Tracys kysyi.
''Joku säälittävä pentu, Kirigi nimeltään... ruma nimi jos minulta kysytään.'' Soldieri sanoi ärtyneesti ja istui pöydän ääreen.
''Kirigi?!!'' Dix-Tracys sanoi eikä hänen äänessään ollut sitä tavallista rauhallisuutta.
''Niin, tiedätkö sinä hänet?'' Soldieri sanoi.
''En!'' Dix-Tracys sanoi hieman liian nopeasti ollakseen uskottava, mutta Soldieri ei huomannut sitä vaan keskittyi avaamaan oluttölkkiä.
''Se, Kirigi siis on tässä kaupungissa.'' Dix-Tracys kysyi hieman huolissaan.
''On, mutta älä sinä hänestä murehdi, erikoisjoukkoni tekevät hänestä selvää.'' Soldieri sanoi ja joi ison kulauksen tölkistään, mutta Dix-Tracys ei näyttänyt yhtään levollisemmalta... päinvastoin.

Samaan aikaan...

Kirigi iski nauraen kyntensä lähestyvän peelon kurkkuun ja heitti peelon seinää päin.
Peelot lähestyivät kauhuissaan Kirigiä, joka nosti auton ilmaan ja heitti sen muutamaa peeloa päin.
Kirigi repi seuraavan peelon selkärangan irti ja nauroi tämän kaatuessa vertavuotavana maahan, Kirigi ei käsittänyt miten hän saattoi tehdä jotain noin julmaa, mutta hän ei voinut itselleen mitään.
''Tulkaa saastat, tulkaa!'' Kirigi sanoi ilkeästi virnistäen peeloille jotka näyttivät siltä että jos voisivat peloltaan liikkua, niin he kipittäisivät karkuun, epäröiden peelot lähtivät kävelemään Kirigiä kohti, joka repi ensimmäiseltä vatsan auki, iski seuraavalta kylkiluut ja keuhkot siinä mukana rikki.
Viimeiset kuusi peeloa olivat tehneet piirin Kirigin ympärille ja lähestyivät pikkuhiljaa, Kirigi hihitti itsekseen ja hänestä lähti jälleen voima-aalto, ei niinkuin aikaisemmat vaan tuhoisan voiman joka poltti lihan ja nahan peelojen luiden ympäriltä ja peelojen vitivalkoiset luurangot kaatuivat maahan.
Kirigin silmät muuttuivat jälleen normaaleiksi ja hänen hampaansa ja kyntensä kutistuivat normaaliin pituuteensa, Kirigiä huimasi, hänen silmissään sumeni ja hän lyyhistyi maahan.'




Mitä piditte? Ensi kerralla Waruar ja Lator pääsevät mukaan (jos muistatte, niin heillä ja J3k3:lla on taistelu meneillään)

Hyviä tarinoita kaikilta Dixiltä,Amarantilta ja JonhDoelta. Se H juttu haiskahti vähän Hanzqlta Mutta sitä toista berzerkki juttua en tajunnut Hummituksellakin oli hyvä tarina tosin Amarantin nimen ois voinut mainita vähän vähemmin.

hienoa.

Tosi hyviä tarinoita kaikilla

Yay... kyllä toi hummituksen tarina pisti asiaan... want to in rofl...
kelpaa mullekkin mp40:nen käteen hehehheheee

Lainaus:02.01.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
*VAROITUS* seuraava tarina sisältää tunteetonta väkivaltaa. Lue omalla vastuullasi...

City of Pain -Part Six

Kelpaako?

kelpaa kelpaa jatkoit hyvin tuossa tuon hahmon päättömyyttä yhdistäen siihen erittäin hyvän kuvailun hienoa.

Lainaus:02.01.2006 illi kirjoitti:
Hyviä tarinoita kaikilta Dixiltä,Amarantilta ja JonhDoelta. Se H juttu haiskahti vähän Hanzqlta Mutta sitä toista berzerkki juttua en tajunnut Hummituksellakin oli hyvä tarina tosin Amarantin nimen ois voinut mainita vähän vähemmin.

Kuten sanoin, että PP:een väen nimiä ei pakolla suoraan sanota, vaan saatetaan vihjaillen kertoa.

Tuo "Iskeköön impotenssi nivusiisi ja tulkoon Berzerkin rumpali uniisi"-kommentti uusille naamoille tuntematon, koska sitä käyttänyt henkilö ei enään pyöri PP:ssä.
Se on tunnustus Kanintassulle, jolla se oli allekirjoituksessa.

Myös kommentti naisesta, joka oli kuin illuusio, niin siinä oli kyse Illusion nimimerkillä PP:ssä kulkeneesta naisesta, joka nykyisin keskittyy lapsensa hoitoon.

Myös FireAngel mainittiin tarinassa tulisena enkelinä, vaikka hän ei olekaan niin sanottuja vanhoja naamoja.


Peliplaneetasta on vain niin vaikeaa sepittää mitään tarinaa, koska siinä joutuu väkisin käyttämään yliampuvaa huumoria.
Sen sijaan jos kertoisin tarinan ilman PP:tä ja sen henkilöitä, niin tarinasta tulisi synkempi (The Crow-Sin City-tyyliä), mutta saa nähdä, että yritänkö kirjoittaa sellaista tarinaa tänne.

..............Se siitä liirum laarumista.

The Children of Darkness

Luku 6: Kummallisesta kummallisemmaksi

Lazzuu ja muut ajoivat kartanon edustalle ja hiipivät seinän viereiseen pusikkoon. Sieltä Lazzuu meni pienen luukun kautta kellariin ja hän asetti C4:n siellä olevien laatikoiden sekaan, mistä sitä ei ihan heti löydettäisi. Hänen oli oltava varovainen, sillä huumelordin kätyreitä oli joka puolella ja tämä oli ainut keino ansaita Dix-Tracysin luottamus. Lazzuulla oli kumminkin yksi ässä takataskussaan: ilmastointikanava, joka paisto seinästä. Lazzuu kiipesi vanhan puisen arkun päältä sinne ja lähti ryömimään. Hänen pitäisi laittaa pommi vielä yhteen huoneeseen. Räjähdys ei tuhoaisi kartanoa, mutta näyttäisi kyllä huumelordille mistä kana kusee.

Ilmastointikanava oli ahdas ja sitä pitkin oli hankala ryömiä. Lazzuun oli vietävä toinen pommi makuuhuoneeseen, mutta hänellä ei ollut hajuakaan missä se oli. Lazzuu tuli yhden aukon luokse. Kriminaali *****lla... matka jatkui. Seuraava aukko. Keittiö... matka jatkui. Vihdoin Lazzuu löysi aukon joka johti suoraan huumelordin makuuhuoneeseen. Hänen piti olla erityisen hiljaa, ettei tämä heräisi ja hälyttäisi kätyreitään. Lazzuulla oli noin 15 minuuttia aikaa häipyä. Kello tikitti ja Lazzuu lähti ryömimään takaisin.

Hän tuli kellariin, mutta silloin hän huomasi yhden pienen seikan: Luukku oli tukittu ulkopuolelta! Aikaa oli jäljellä 8 minuuttia ja gangsterit olivat jättäneet tämän loukkuun! Lazzuu kirosi hiljaa ja koetti puskea läpi, muttei onnistunut. Lazzuulla oli kaksi vaihtoehtoa: hankkiutua ulos jotakin toista kautta tai ampua luukku hajalle. Kummassakin tapauksessa hän todennäköisesti jäisi kiinni. mutta kappas *******! Pumppuhaulikko oli unohtunut autoon, eikä hänellä ollut muitakaan aseita. Hänen täytyi yrittää ulos toista kautta. Lazzuu käveli ylös portaita ja avasi kellarin oven. Juuri kun hän oli astunut ulos kellarista, hän tunsi aseen takaraivossaan.

-Käänny hitaaasti ympäri ja pidä kädet näkyvillä, sanoi joku Lazzuun selän takaa. Lazzuu noudatti ohjeita ja...
-Sinäkö se olet, Lazzuu? kysyi mies kommandopipossa. Mies otti pipon pois ja sen takaa paljastui kukas muukaan kuin Bloodbrother.
-Bloodbrother, mitä sinä täällä teet? Enpä ole ennen nähnyt pappia juoksentelemassa rikollisten piilopaikoissa ase kädessä, sanoi Lazzuu ja laski kätensä.
-Puhutaan siitä joskus toiste. Tämä paikka räjähtää kappaleiksi 5 minuutin kuluessa!

Lazzuu ja Bloodbrother lähtivät kulkemaan vauhdilla kohti ulko-ovea. Bloobrother oli aseistautunut vaimennetulla pistoolilla, joten vartijat sai hoideltua helposti. Lazzuu ja Bloodbrother pääsivät autolle ajoissa ja siellä oli odottamassa ratin takana kukas muukaan kuin Illi. Lazzuu hyppäsi takapenkille ja Bloodbrother istahti pelkääjän paikalla. Nämä kaasuttivat juuri räjähdysten kajahtaessa pois. Noin puolet kartanosta sortui räjähdyten voimasta maan tasalle. Kaverukset olivat jo huokaista helpotuksesta, kun yhtäkkiä takaa alkoi kuulua laukauksia. Kriminaalit olivat heidän perässään!

-Lazzuu, koeta pitää ne loitolla meistä, sanoi Bloodbrother ja tyrkkäsi rynnäkkökiväärin tämän käteen. Lazzuu pujottautui ikkunasta sen verran ulos, että pystyi ampumaan. Autot lähtivät mutkittelemaan ja niihin oli hankala osua. Yhden auton lavalla istui yksi mies tulittamassa haulikolla. Bloodbrother otti pisoolin esiin ja ampui tätä päähän. Lazzuu latasi aseensa ja tähtäsi ensimmäisen perässä tulevan auton renkaisiin. Hän ampui ne puhki ja perässä tulevat törmäsivät edellä ajavaan autoon. Tämä hidasti niiden menoa juuri sen verran, että kumppanukset pääsivät pakenemaan paikalta. Lazzuuta alkoi mietityttää, miksi gangsterit olivat jättäneet hänet kesken keikan ja mitä ihmettä Illi ja Bloodbrother tekivät täällä.

-Okei pojat. Nyt saatte luvan kertoa mistä on kyse, sanoi Lazzuu takapenkiltä.
-Okei okei... Aloimme ihmetellä, miksi et tullut takaisin kapakkaan ruumiin piilottamisen jälkeen. Sitten me lähdimme etsimään sinua ja löysimme kännykkäsi joen rannalta. Päättele siitä, vastasi Bloodbrother.
-Illi, saitko mitään irti Scatmanista? kysyi Lazzuu ja kääntyi katsomaan menosuuntaan. Tilt häämötti kaukana edessä.
-En paljoa. Tiedämme nyt varmasti, että Dix on kaiken takana ja että hänen yhtiönsä on kusetusta. Nehän sinä jo tiesitkin, vastasi Illi.
-Eli homma ei edennyt minnekkään, mutisi Lazzuu.
-Ilmeisesti Dix kumminkin tietää kuka olet ja halusi päästä sinusta nopeasti eroon, siksi hän jätti sinut sinne yksin kesken kekan, sanoi illi ratin takaa.
-Taitaa olla aika maksaa potut pottuina, sanoi Lazzuu ja heitti sikarintumpin ikkunasta ulos.

Auto parkkeerasi pienen talon eteen Tlitin slummialueelle. Lazzuu, Illi ja Bloodbrother astelivat ulos autosta ja kävelivät sisälle taloon. Kun he astuivat sisään he huomasivat Dixin ja neljän aseistetun gangsterin odottamassa heitä.

-No mutta ketäs se siinä, inahti Dix ja hymyili leveästi.
-Olet arvatenkin odottanut minua, murisi Lazzuu. Puhdas raivo ja verenhimo valtasi hänen mielensä. Hän otti rynnäkkökiväärin esille tulitti pitkän sarjan Dixiin. Dix kaatui maahan, mutta kaikkien, jopa apureidensa hämmästykseksi nousi ylös hetken kuluttua. Dix-Tracys nauroi ja repi paitansa pois. Haavat vuosivat verta, mutta umpeutuivat itsestään.
-Mit... Mitä *******ä?! inahti Lazzuu ja pudotti aseensa. Kaikki muut perääntyivät Dixistä poispäin. Tämä käveli Lazzuun eteen, nappasi tämän kaulasta kiinni ja nosti tämän ilmaan.
-On se kumma miten kaikki ihmettelevät tätä minun "lahjaani". Dix paiskasi Lazzuun seinään ja tältä lähti taju. Dix lähestyi Bloobrotheria ja Illiä ja heitti nämä seinän läpi ulos. Dixin apurit tuijottivat tätä peloissaan.
-Mitä odotatte siinä? Viekää ne pakuun sisälle ja viekää pois! huusi Dix. Gangsterit inahtivat kauhuissaan ja tottelivat. Dix otti takin naulakosta, puki sen päälleen ja nämä kaikki huristelivat pois tapahtumapaikalta, Lazzuu ja muut vankeinaan...

Jatkuu

Kelpaako?

Kelpaa

Oli hyvä tarina Lazzuu kelpaa!

Erittäin häiritsevä typo.
Se on Tiltin, ei Tlitin ja Bloodbrother, ei Bloobrother

Muuten hyviä tarinoita

Okei, tässä on tarina, joka ei liity mitenkään PP:seen.
Se ei ole valmis, koska se on vasta kehittely asteella.
Tämä tarina on synkkä ja raa'ahko, joten se ei pakolla sovi kaikille, joten se on sensoroitu.

Lukeminen omalla vastuulla.....

Chapter 01, Birth of Nemesis.


Näin se siis loppuu, minun surkea elämäni.........

Tässä minä nyt makaan polvillani, verisenä, kädet sidottuna ja silmät peitettynä, odottaen teiloittajani armoniskua.
Pistivät nuoren pojan klopin katkaisemaan kaulani, mutta hän epäröi, hän on yksin.

He ovat jo vienneet kaikken minulta, kotini, rakkaani ja nyt he vievät elämänikin tai mitä siitä nyt enään on jäljellä.
Jos he olisivat vain vienneet kotini ja elämäni, niin se ei olisi ollut niin paha, mutta rakkaimpani tappaminen oli turhaa.
Hän oli minulle kaikki kaikessa, mutta pian pääsen takaisin hänen luokseen.
Silti hän olisi ansainnut parempaa, ansaita elää, mutta nyt hän on kuollut minun takiani.

Voi Luoja!
Voin edelleen mielessäni tuntea hänen tuoksunsa, hänen kosketuksen ja hänen silkkisen ihonsa.
Hän oli viaton ja kaunis, elämäni...........HÄN EI ANSAINNUT TÄTÄ!

Säälin jälkeen tuli esille viha, se poltti sieluani kuin kuuma tuli, kalvaen luissani.
Haluan kostaa......ei, pelkkä kosto ei riitä, vaadin hyvitystä.
Se olkoon viimeinen lahjani rakkaalleni, jonka lähettäjänä on Nemesiksen ruumiillistuma.

Kuulen teloittajani hengityksen, hän on aivan vieressäni, hänen hengitys on raskas, hän epäröi.
Tämä on tilaisuuteni, tunnen adrealiinin virtaavan suonissani ja verenhimon huulillani.

Teloittaja asettuu uhrinsa vierelle, nostaa kätensä iskeäkseen kirveellä uhrinsa pään poikki.
Siinä oli tarvittava hetki, jonka tarvitsen.
Nousen ylös ja hyökkään hänen kurkkunsa kimppuun, aseina vain pelkät hampaani.

Sain revittyä palan irti.......ison verisen palan.
Teloittaja ei voi huutaa apua, vaan hukkuu omaan vereensä.

Etsin pudonnutta kirvestä...........täytyy olla ruumiin vieressä!
Saan vihdoin leikattua itseni vapaaksi, olen vapaa?

Ei minulla ole enään omaa elämää, olen kuollut, kuolin tässä talossa.
Tai niin he saavat luulla, olen syntynyt uudelleen, ollakseni rakkaimpani Nemesis.

Poltan talon maantasalle ja tuhkien seasta he saavat löytää kaksi ruumista, rakkaani ja "minun" ruumiini, ilman päätä.
Otan kirveen, saan sillä käteeni vapaaksi ja leikkaan teloittajani pään irti.
Sytytän talon tuleen, tuhkien keskeltä he tulevat löytämään vain kaksi ruumista, joista vain toisen voi varmasti tunnistamaan.

Tämän "he" tulevat maksamaan......................................

Myönnän, että siinä on sekava alku, mutta tarina on kerrotu päähenkilön 1.persoonasta kerrottuna ja sekin enemmän psykoloogista dialogiaa.