Hyvä tarina muuten... Jatka ihmeessä lisää...

Jatkan tarinaa:

*VAROITUS: Spoileri kohdat sisältävät voimakkaita kohtia, jotka saattavat olla haitaksi alle 15-vuotiaille.*

Survivor, Luku 2

Tumma henkilö oli Peelojen johtaja nimeltä Lazzuu.
-Kerpele, Kane10 huutaa ja avaa tulen, -Tehkää samoin kuin minä!
Peelot juoksevat ylös rinnettä kohti Alfa-tiimiä keihäät käsissään. Osa Peeloista jäi alas antamaan suojatulta. Lazzuu nousee, ottaa pistoolinsa ja pamauttaa liekkien keskellä juoksevaa Amarantia suoraan takaraivoon. Amarant heittäytyy maahan, samaan aikaan vähän matkaa Amarantista taaksepäin tapahtuu laavaräjähdys. Amarant nousee ylös ja lähtee kraaterin toista reunaa kohti liekit suojanaan. Luoti oli osunut Amaranttia päähän, mutta luoti oli jäänyt lentäjänkypärään kiinni. Amarant pääsee kraaterin toiselle reunalle. Lazzuu huomaa Amarantin ja ampuu kaksi luotia häntä kohti. Toinen menee ohi, toinen osuu Amarantia selkään. Amarant kiljaisee ja kaatuu mäkeä alas. Hän kierii mieletöntä vauhtia alas, veri lentää hänen selästään olevasta isosta haavasta. Amarant törmää kohti palmupuuta. Palmu katkeaa ja Amarant lentää suoraan isoon puusta irtautuneeseen palaseen. Pala menee Amarantin vatsan läpi ja jää siihen. Hetken katsottuaan sitä Amarant kaatuu tajuttomana maaahan.

Peelot keihästivät Alfa-tiimiläisiä. Verta lensi ja suolenpätkät sinkoilivat.
-Taidanpa minäkin tehdä jotain, Lazzuu sanoo ja pamauttaa revolverillansa erään Alfa-tiimiläisen aivot suoraan päin Kane10:tä.
Hitaasti veriset aivon palaset liukuvat Kane10:n naamaa pitkin.
-Hyi víttu, Kane10 huutaa ja tulittaa pari Peeloa kuoliaaksi.
Luodit vinkuvat ja miesten karjahdukset kaikuvat kun seipäät lävistävät heidän vatsojaan. Kane10 tulittaa täyttä sarjaa asellaan, kunnes yhtäkiä lopettaa, pudottaa aseensa ja sanoo:
-Mitä helkkaria?
Hän tuntee jotain kylmää vatsansa kohdalla. Hän ei tunne kipua, vielä. Kane10 katsoo vatsastaan sojottavaa keihästä, sen jälkeen olkansa yli Peeloa, joka pitelee keihästä. Nyt hän tuntee karmivaa kipua, hän huutaa:
-Ei saátana!
Peelo vetää keihään pois Kane10:n vatsasta, Kane10 karjuu ja kaatuu maahan verta roiskuvana. Osa verestä roiskuu Lazzuun naamalle, Lazzuu nuolaisee veret suunsa ympäriltä,
-Nam nam, hän sanoo hymyillen, -Tätä täytyy saada lisää!
Lazzuu ottaa huotrastaan miekan, katseleen hetken kärsiviä Alfa-tiimiläisiä ja hyökkää. Lazzuu leikkaa eräältä Alfalta pään irti, kun veri roiskuaa kaula-aukosta, niin hän laittaa suunsa sen ylle ja juo.
-Nam nam, hän sanoo uudelleen samanlainen hymy huulillaan kuin lapsella joka on juuri saanut tikkarin.

Amarant herää, nousee pystyyn ja kuuntelee Alfa-tiimiläisten karmeita karjaisuja. Sitten hän huomaa puunpalan vatsassaan ja tuntee suuren kivun. Hän hoipertelee kraaterin reunalle ja katsoo "vasta rannalla" tapahtuvaa teurastusta. Verta lentää ja ruumiinosat katkeilevat Lazzuun miekan iskuista. Amarant tuntee yökötystä, hän oksentaa kengillensä ja kaatuu taaksepäin mäkeen. Jälleen Amarant heittelee kuperkeikkoja mäkeä alas ja tormailee puihin. Ties mitkä tikut ja oksat menevät hänen vatsansa läpi.
Lopulta hän törmää suureen kiveen ja hänen suustansa roiskahtaa verta. Maa on täynnä hänen vertansa, veri vuotaa kuin vuolas virta. Sitten Amarant menettää tajuntasa, jälleen.

Miten käy Amarantille, se selviää seuraavassa luvussa.

Mitäs piditte? Aloin voimaan pahoin kuvitellessani tekstin tapahtumia.

Lainaus:02.01.2006 Bloodbrother kirjoitti:
Hyvä tarina muuten... Jatka ihmeessä lisää...

I agree.

Mistä tämä varoitus väkivaltaa villitys?

City of Pain -Part Seven

Lator käveli nopeasti erinäköisten, -kokoisten sekä -ikäisten uhkeiden huorien ohi, jotka esittelivät sulojaan hänelle sekä kertoen mitä halusivat häneltä.
Lator yritti pitää mielensä kurissa, sillä nyt ei tultu seuraa hakemaan, vaan jotain vallan muuta. Hän kiipesi likaisen ruskeat ja homeesta vihreät portaat ylös. Hän pysähtyi käytävän päähän, joka oli itse päinvastaisuus muuhun taloon verrattuna, sillä seinät oli tapetoitu ja rekonstruktoitu punaisella tapetilla, johon oli kiinnitetty sileästi punaista samettia. Kattoon ja lattioille oli naulattu uudet laudat sekä verhoiltu punaisella. Eebeninmustien ovien yläpuolella oli ainoana valona vanhanaikaiset öljylamput, jotka toivat tunnelmaa taloon. Muutamiin oviin oli kiinnitetty lappu, jossa luki:
- Asiakas meneillään. Ei saa häiritä!
Vaikka ovet ja seinät olivat paksut, kuuluivat kiihkeyden äänet hänen korviinsa täysin selkeästi. Hän jatkoi käytävää eteenpäin ja pysähtyi lyhyen sekä lievästi humalaisen naisen eteen ja kysyi:
- Missä Äiti on?
Nainen nosti katseensa ja osoitti oikealla olevaa ovea, jossa oli sama lappu kuin muissa ovissa. Lator katsoi naista epäluuloisena, mutta tämä oli jo torkahtanut. Hän terästi mielensä ja meni sisään.
Huone oli ylellinen. Liiankin ylellinen, jos häneltä kysytään. Seinät olivat samaa samettia kuin ulkopuolella, mutta niille oli ripustettu erilaisia eroottisaiheisia tauluja, jotka olivat kuuluisien taitelijoiden tai tuntemattomien läheisten antamia. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi keskellä huonetta olevassa kullalla koristellussa pöydässä ruusumaljakon vieressä jonkinlaisia papereita ja kansion, joka sisälsi kuvia. Ennen kuin hän ehti kunnolla avata kansiota, kuuli hän takaansa pistoolin varmistimen naksahduksen ja komennon:
- Nosta kätesi pääsi päälle ja käänny hitaasti.
Lator soimasi itseään kiroten ääneti ja totteli käskyä. Hän kääntyi.
- Sinä! Hän ja nainen henkäisivät yhtäaikaa. He jähmettyivät paikoilleen. Nainen oli kauttaaltaan mustassa sametissa ja paljaiden olkapäiden peittona oli punainen kaulahuivi, joka sopi samanvärisiin korkokenkiin kuin valettu. Naisen kasvot olivat kauniit. Pitkät ruskeat hiukset olivat kiharalla ja yksi kiehkura valui hänen otsaltaan poskelle. Hänet ruskeat silmät sekä täyteläiset huulet ilmaisivat mitä suurinta hämmästystä.
- Hanzq... Lator kähähti hiljaa mykistyneenä. Vanhat muistot, vanhat ajat tulvahtivat hänen mieleensä, hän näki itsensä ja Hanzqun yhdessä toisiaan hyväillen kuin mustavalko filminä ulkopuolisen silmin. Vanhat virheet. Hän näki itsensä kääntävän selkänsä naiselle, joka odotti ainoana palavan katulampun alla. Odotti, odotti, kunnes pudotti ruusun käsistään ja vajosi polvilleen itkemään.
Lator ei tiennyt mitä sanoa. Hanzqun käveli hitaasti kyyneleet kasvoilla hänen luokseen ja läimäytti avokämmenellä muutaman kerran hiljaa, mutta epätoivoisesta vihasta vahvana tätä suulle ennen kuin vajosi Latorin syliin itkien. Hän nielaisi ja yritti estää kyyneleitä, jotka puskivat hänen silmistään kuin veturi. Lator piti sylissään hytkyvää naista sylissään yrittäen rauhoitella häntä...

Jeps. Vähän draamaa tuli, mutta kommenttia.

Erinomaisia tarinoita Dix ja Hummitus!

Lainaus:03.01.2006 Lazzuu kirjoitti:
Erinomaisia tarinoita Dix ja Hummitus!

*kumartaa niin että pää kumahtaa lattiaan*

jepp hienóa.

Tossa Hummituksen tarinassa tulee jo semmonen fiilis että pääsis jo ampuu K43:sella noita peeloja päähän kaikilla omat haaveensa...

ÄÄh... ****... yritin lukee tota Dix-treyssin juttuu oli ainakin asiaa mutta ajatukset heitteili jossain quake 4:ses ja ET:ssä... en tiiä voisko itekki alkaa kirjottaa niistä

JohnDoe, Hummitus ja Dix-Tracys, HIENOA!!!

Kirjoita Hummitus pian lisää, rupesi pelottamaan miten minulle käy .

JohnDoe, tykkäsin kerronnastasi päähenkilön näkökulmasta, alku tosiaan on sekava, mutta se oli vain hyvä asia (kunhan ei loppua kohden jää epäselväksi keitä ovat ne he tai miksi he hyökkäsivät päähenkilön kimppuun)

Dix-Tracys, hienoa tarinaa, mukavasti kuvailit yksityiskohtia, hienosti dramatisoitu loppu.

Minä etsin kaikkien tarinoista vain hyvät puolet, olen liian positiivinen ihminen rupeamaan nipottamaan jostain pikkuvirheistä.

Mutta nyt jatkan samalla omaa tarinaani:

LUKU 29

'Kirigi avasi hitaasti silmänsä, hän oli makuuasennossa, hän tajusi ettei ollut asvaltilla ainakaan hänen makuualustansa oli niin mukava ja pehmeä.
Hänen yläpuolellaan ei näkynyt taivasta vaan katto, hän oli siis sisällä.
Hän näki ympärillään hahmoja, mutta ne näyttivät sumeilta, oikeastaan kaikki Kirigin näkökulmasta näytti tällä hetkellä sumealta.
''Kirigi? Kuuletko minua?'' Hän kuuli äänen oikealta puoleltaan, puhuja oli aivan hänen vierellään mutta silti hänen äänensä kuulosti niin etäiseltä.
''Kirigi, vastaa minulle!'' Ääni sanoi hieman huolissaan, nyt Kirigi tunnisti äänen, ääni kuului Taculle.
Kirigi yritti vastata, mutta hän ei vain saanut suutansa auki.
''Hän on hyvin heikkona, en usko että hän kykenee puhumaan.'' Sanoi Kirigille tuntematon ääni vasemmalta.
''Niin, hän todennäköisesti käytti hirvittävästi energiaansa ollessaan... se mikä ikinä olikaan.'' Taccu sanoi.
''Niin, olen antanut hänelle ravinteita tietyin väliajoin, hän olisi jo kuollut ellet olisi löytänyt häntä.'' Sanoi kolmas ääni, myöskin Kirigille tuntematon.
''Niin olisi, hän oli hyvin heikkona kun toin hänet tänne, pulssikin oli erittäin heikko.'' Taccu sanoi.
''Mutta näitkö sinä hänet kun hän oli... oli se?'' Ääni kysyi hieman pelkoa äänessään.
''Näin. Se oli uskomatonta, ja samalla niin hirvittävää.'' Taccu sanoi.
Kirigin näkö alkoi terävöityä ja hän huomasi vuoteensa ympärillä kolme hahmoa, Tacun ja kaksi tuntematonta ihmistä.
''Heräsit viimein.'' Taccu sanoi ja pakotti kasvoilleen hymyntapaisen.
''J-joo.'' Kirigi mutisi niin hiljaa että Taccu kuuli sen hädin tuskin.
''Olit aika huonossa kunnossa.'' Taccu sanoi.
''Joo... Näitkö sinä kun se tappoi ne peelot?'' Kirigi kysyi.
''Kuka se? Sehän olit sinä.'' Taccu sanoi.
''En, tai joo... Mutta en hallinnut itseäni, tuntui kuin jokin olisi ohjannut minua, olin ikäänkuin pelkkä sätkynukke!'' Kirigi sanoi.
''Ohjailikohan joku sitten sinua?'' Taccu sanoi ihmeissään.
Kirigi kohautti olkiaan ja tuijotti kattoa.
''Ehkä, ehkä ei.'' Kuului tuttu ääni ja ovi lensi auki ja sisään astui Waruar.
''Waruar!'' Taccu ja Kirigi molemmat huudahtivat ilahtuneina.
''Joo, oisiko täällä lainata siteitä tai jotain, se J3k3 saasta pisti minua kylkeen ennen kuin luikki karkuun.'' Waruar sanoi.
''Toinen hänen luonaan olevista miehistä antoi sideharsoa Waruarille joka sanoi:
''Kiitos Federal.''
''Sinun pitäisi vielä levätä.'' Taccu sanoi, ja Kirigi sulki silmänsä ja nukahti saman tien...
Kirigi huomasi olevansa omakotitalon keittiössä, hän näki melko kauniin naisen laittavan siellä ruokaa, pian toisesta huoneesta kuului vauvan itkua.
''Kulta, voitko käydä katsomassa mikä Kirigillä on hätänä!'' nainen sanoi.
Kirigi käveli toiseen huoneeseen missä hän näki kehdon, missä hän näki kaiketi itsensä vauvana, huoneeseen tuli myös mies, miehellä oli mustat hiukset ja... punaiset silmät.
Mies rupesi tuuduttamaan vauvaa uneen, huoneeseen tuli poika, noin kymmenen vanha.
''Isä, tuletko auttamaan minua läksyissä?'' Poika kysyi.
''Odota hetki Dix, nukutan Kirigin ensin.'' Mies sanoi.
''Selvä.'' Poika sanoi ja käveli ulos huoneesta.
Kirigi heräsi hätkähtäen.'




Mitä piditte? Kommenttia?

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

JohnDoe, tykkäsin kerronnastasi päähenkilön näkökulmasta, alku tosiaan on sekava, mutta se oli vain hyvä asia (kunhan ei loppua kohden jää epäselväksi keitä ovat ne he tai miksi he hyökkäsivät päähenkilön kimppuun)

No, se olikin vain pientä esimakua vanhasta perustarinastani, jota yritän taa lämmitellä.

Jos se olisi elokuva, niin ensimmäisessä kohtauksessa päähenkilö on sidottuna ja polvillaan odottamassa kuolemaa ja vasta tarinan kuluessa juoni ja itse syy tulisi selville, että miksi hänen rakkaansa tapettiin ja miksi hänet on myös tuomittu kuolemaan.

Katsoo asiaa uudestaan, kun olen saannut tuon alun lopulliseen muotoon ja ehkä koko tarinankin loppuun, eli katsellaan asiaa puolen vuoden päästä....

Huh huh... onpa hiljaista.

Eikä kukaan ole edes kommentoinut tarinaani

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:
Huh huh... onpa hiljaista.

Eikä kukaan ole edes kommentoinut tarinaani

Loppu oli aika yllättävä, täytyy myöntää.
Hyvä oli......


Nyt jatkan oman tarinani alun uudelleen kirjoitusta, joka on kohta melkein puolet pitempi, kuin alkuperäinen ja paljon tarkempi.

Lainaus:03.01.2006 JohnDoe kirjoitti:

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:
Huh huh... onpa hiljaista.

Eikä kukaan ole edes kommentoinut tarinaani

Loppu oli aika yllättävä, täytyy myöntää.
Hyvä oli......


Nyt jatkan oman tarinani alun uudelleen kirjoitusta, joka on kohta melkein puolet pitempi, kuin alkuperäinen ja paljon tarkempi.

Eiköstä ollutkin ? Onkohan kukaan tajunnut pieniä viittauksia kyseiseen lopun paljastukseen?

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

Mutta nyt jatkan samalla omaa tarinaani:

LUKU 29

Mitä piditte? Kommenttia?

Hienoa! Tuo loppu yllätti aikalailla...

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:03.01.2006 JohnDoe kirjoitti:

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:
Huh huh... onpa hiljaista.

Eikä kukaan ole edes kommentoinut tarinaani

Loppu oli aika yllättävä, täytyy myöntää.
Hyvä oli......


Nyt jatkan oman tarinani alun uudelleen kirjoitusta, joka on kohta melkein puolet pitempi, kuin alkuperäinen ja paljon tarkempi.

Eiköstä ollutkin ? Onkohan kukaan tajunnut pieniä viittauksia kyseiseen lopun paljastukseen?

Hmm... Impressive... kukakohan tää kuuluisa *isä* on hehehheh

Onkohan Dixilläkin samanlaisia voimia kuin Kirigillä?

Lainaus:Hmm... Impressive... kukakohan tää kuuluisa *isä* on hehehheh

Niin, kukahohan...
Ajattelin että tämän tarinan päätyttyä voisin tehdä (lyhyemmän kuin tämä) tarinan jonka päähenkilönä olisi Kirigin isä.

Viineri, arvaa?

Viinerin kyssäähän on tosi helppo arvata...
Kuhan härskein oli se kun *isällä* oli punaset silmät ja mustat hiukset

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:Hmm... Impressive... kukakohan tää kuuluisa *isä* on hehehheh

Niin, kukahohan...
Ajattelin että tämän tarinan päätyttyä voisin tehdä (lyhyemmän kuin tämä) tarinan jonka päähenkilönä olisi Kirigin isä.

Viineri, arvaa?

Olen melkeinpä varma, että on
Olisiko mahdollista päästä johonkin tarinaan mukaan ?

loistotarinaa
''Isä, tuletko auttamaan minua läksyissä?'' Poika kysyi.
''Odota hetki Dix, nukutan Kirigin ensin.'' Mies sanoi.
''Selvä.'' Poika sanoi ja käveli ulos huoneesta.[/i]
Kirigi heräsi hätkähtäen.'




Mitä piditte? Kommenttia?

[/quote]
Whou...
Onneksi en langennut ja pyytänyt sua kertomaan sitä spoilia. Loistotarinaa.
City of Pain -Part Eight saattaa tulla tänään, jos satun ehtimään tehdä sen.
More, more ,more ...Roger Moore

Lainaus:Whou...
Onneksi en langennut ja pyytänyt sua kertomaan sitä spoilia. Loistotarinaa.
City of Pain -Part Eight saattaa tulla tänään, jos satun ehtimään tehdä sen.
More, more ,more ...Roger Moore

Nii-n, taidat siis arvata mikä se spoili oli .

[/quote]

Olen melkeinpä varma, että on
Olisiko mahdollista päästä johonkin tarinaan mukaan ?

[/quote]
Minun tarinaan on mahdollista päästä...

Nii mutta Amarantin tarinahan on kesken vielä jonkun aikaa... esim... sota viel käynnissä... Über sankarit sotivat keskenään... ja PeeloKeisari viel hengissä... siitähän viel on lukuja vaikka muille jakaa

E: Kun pyöräilin tuol kylällä... meinasin ruveta kirjoittaa wordilla esim... Kirigin apumiehenä baarissa rofl tai jotain tollasta

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:Whou...
Onneksi en langennut ja pyytänyt sua kertomaan sitä spoilia. Loistotarinaa.
City of Pain -Part Eight saattaa tulla tänään, jos satun ehtimään tehdä sen.
More, more ,more ...Roger Moore

Nii-n, taidat siis arvata mikä se spoili oli .

Minä, minä olenkin NAINEN!
Tänttäntääää...

Kiitti Dix-Tracys