en kyl tiiä onko kukaan modeista kattonu amarantin tarinaa ja muitten mutta pitäs antaa Nobelin palkinto tai jotain

Lainaus:03.01.2006 FNC-Axe kirjoitti:
en kyl tiiä onko kukaan modeista kattonu amarantin tarinaa ja muitten mutta pitäs antaa Nobelin palkinto tai jotain

PP-palkinto ?

Lainaus:03.01.2006 Dix-Tracys kirjoitti:

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:Whou...
Onneksi en langennut ja pyytänyt sua kertomaan sitä spoilia. Loistotarinaa.
City of Pain -Part Eight saattaa tulla tänään, jos satun ehtimään tehdä sen.
More, more ,more ...Roger Moore

Nii-n, taidat siis arvata mikä se spoili oli .

Minä, minä olenkin NAINEN!
Tänttäntääää...

No jos sä oot Nainen niin mä oon vähintään Turrican

Lainaus:03.01.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Nii mutta Amarantin tarinahan on kesken vielä jonkun aikaa... esim... sota viel käynnissä... Über sankarit sotivat keskenään... ja PeeloKeisari viel hengissä... siitähän viel on lukuja vaikka muille jakaa

E: Kun pyöräilin tuol kylällä... meinasin ruveta kirjoittaa wordilla esim... Kirigin apumiehenä baarissa rofl tai jotain tollasta

Niin on, kyllähän tuo tulee vielä tovin (ehkä pitkänkin) jatkumaan.

Nobelin palkinto? Älä pelleile, ei nyt sentään.

Dix-Tracys, Damn! Arvasit sen!

Viineri, minunkin tarinaan voi (ehkä) vielä päästä, mutta minä en tee tarinaani uusia hahmoja koska uudet ihmiset haluavat mukaan, vaan siksi että tarinaani tarvitaan uusi hahmo.

Tykkäsin Amarant! Millonkas jatkoa tulee?

Lainaus:03.01.2006 illi kirjoitti:
Tykkäsin Amarant! Millonkas jatkoa tulee?

Tuskinpa tänään ainakaan (paitsi jos tulee oikein tylsää), ja huomenna alkaa koulu... koulun jälkeen ehkäpä.

Kiva että tykkäsit.

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:03.01.2006 FNC-Axe kirjoitti:
Nii mutta Amarantin tarinahan on kesken vielä jonkun aikaa... esim... sota viel käynnissä... Über sankarit sotivat keskenään... ja PeeloKeisari viel hengissä... siitähän viel on lukuja vaikka muille jakaa

E: Kun pyöräilin tuol kylällä... meinasin ruveta kirjoittaa wordilla esim... Kirigin apumiehenä baarissa rofl tai jotain tollasta

Niin on, kyllähän tuo tulee vielä tovin (ehkä pitkänkin) jatkumaan.

Nobelin palkinto? Älä pelleile, ei nyt sentään.

Dix-Tracys, Damn! Arvasit sen!

Viineri, minunkin tarinaan voi (ehkä) vielä päästä, mutta minä en tee tarinaani uusia hahmoja koska uudet ihmiset haluavat mukaan, vaan siksi että tarinaani tarvitaan uusi hahmo.

Ok !

Mutta hei, tajusiko kukaan että Dix on Kirigin veli pienistä siihen viittaavista vihjeistä.

Esim:

Dix on peliplaneetalta lähtöisin

Kirigillä oli isoveli joka lähti kauan sitten vanhempien kuoltua.

Miten Dix kohtelee Soldieria

Dixin reaktio kun Kirigin nimi mainittiin.

Tajusiko kukaan?

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:
Mutta hei, tajusiko kukaan että Dix on Kirigin veli pienistä siihen viittaavista vihjeistä.

Esim:

Dix on peliplaneetalta lähtöisin

Kirigillä oli isoveli joka lähti kauan sitten vanhempien kuoltua.

Miten Dix kohtelee Soldieria

Dixin reaktio kun Kirigin nimi mainittiin.

Tajusiko kukaan?

Jep

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:
Mutta hei, tajusiko kukaan että Dix on Kirigin veli pienistä siihen viittaavista vihjeistä.

Esim:

Dix on peliplaneetalta lähtöisin

Kirigillä oli isoveli joka lähti kauan sitten vanhempien kuoltua.

Miten Dix kohtelee Soldieria

Dixin reaktio kun Kirigin nimi mainittiin.

Tajusiko kukaan?

Mä tajusin ainakin

Jotkut ovat lukeneet tarkasti ja kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin

Mainitsen ohimennen, että käyn tekemään Part Eightiä...

Lainaus:03.01.2006 Dix-Tracys kirjoitti:
Mainitsen ohimennen, että käyn tekemään Part Eightiä...

Tämä osa tehtiin täysin Kotiteollisuuden musiikin jyllytessä...
Uusia henkilöitä ei ole vielä tässä osassa, mutta kyllä niitä lisää tulee.

City of Pain -Part Eight

Bloodbrother ei tuntenut, kuullut taikka tiedostanut mitään. Vaikka Icecap sekä Metallauri pumppasivat likavettä hänen keuhkoistaan rinnan päällä pomppimalla, ei hän reagoinut mitenkään. Hän oli täysin mielensä demonien vallassa. Menneisyytensä. Hän näki alati uudestaan, kuinka hänen vanhempansa paloivat hengiltä ja kirkuivat kauhusta, kuinka hänen viisivuotias veljensä SorBe peittyi veripilveen, kun hänet julmasti ammuttiin Bloodbrotherin silmien eteen. Hän tunsi unessakin pistoksen. Syytöksen. Yhtäkkiä maisema muuttui, hän katsoi itseään ulkopuolelta kuin peilistä. Hän oli jälleen se pikkupoika kuin ennenkin. Kaikkialla oli mustaa ja salaperäinen syyttävä valo seurasi häntä. Hän juoksi hädissään ympäriinsä ja huusi äitiään. Musta pimeys verhosi valoisaa aluetta hänen ympäriltään. Käkättävä nauru sai hänet kirkumaan. Rauhoittava lääke levisi häneen. Maisema vaihtui jälleen.
Tällä kertaa hän näki itsensä vanhempana. Ei, ei se ollutkaan hän. Mies oli muuten samannäköinen, mutta hänellä ei ollut samanlaista silmää. Mutta mies näytti tutulta. Tumma iho, samanlaiset hiukset, jopa sama ruumiinrakenne. Mies käveli hitaasti edestakaisin peilin edessä kasvot varjossa. Hän heitti takin yltään ja alta ilmestyivät monet yhä verestävät luodinreiät. Hän kääntyi nyt Bloodbrotheria päin ja sanoi hiljaa:
- Olen odottanut sinua...
Bloodbrother säpsähti ylös ja löi päänsä Metallauria leukaan, joka kaatui selälleen ja murahteli:
- Perkéle, olisi pitänyt pysyä kauempana....
Olisiko hän yhä? Bloodbrother ajatteli kuumeisesti, mutta mitä enemmän hän yritti saada näkemistään unikuvista kiinni, sitä nopeammin ne hävisivät olemattomiin.
- Oletko kunnossa? Miten voit? Icecap mutisi huolissaan.
- Joo, luulisin... Hän hiljeni ja tihrasi tarkemmin Icecapia, jolla oli puhtaat ja hienot puuvillavaatteet sekä veriset että ruosteiset isot sakset käsissään.
Vanhat pumminkuteet leimusivat viereisessä takassa iloisesti.
- Et tainnut olla pummi,vai mitä?
- Terävä huomio. Kuulun nimittäin järjestöön "Vallanvaihtajat".
- Vallanvaihtajat? Se poliittisesti hienovaraisen yhdistyksen radikaalimpi ryhmittymä.
- Jep. Juuri se. Metallauri murahti kaataen suureen valkoiseen vatiin kuumaa vettä samalla kun tarkasti vasemmalla kädellään, että leuka oli paikallaan ja hampaat kunnossa. Puolihuolimattomasti hän otti tulikuuman pyyhkeen vadista ja heitti Bloodbrotherin verta vuotavan haavan päälle. Hän hätkähti hieman kuumuutta, mutta huomasi sen lievittävän kipua, joten hän rentoutui. Hän vilkaisi saksia.
- Tuota...Millä oikein otit sen luodin pois?
- Khrmm... Icecap kähähti hieman takellellen ja jatkoi hiljaa:
- Koska tohtori ei ehtinyt paikalle asianmukaisine tarvikkeineen, niin minun piti hieman improvisoida.
- Joten otit vanhat ruosteiset puutarhasakset naapurin vajasta? Bloodbrother katsoi järkyttynyt ilme kasvoillaan.
- No...Joo.
- Et sitten edes viitsinyt puhdistaa niitä. Mitä jos olisit osunut joihinkin sisäelimiini.
- Totta puhuen ei tullut mieleen. Icecap sanoi nolona.
- Äiti Maria, armahda! Bloodbrother murahti ja muljautti silmiään ympäri kattoa. Vasta nyt hän katsoi ympärilleen kunnolla. Paikka oli kauttaaltaan hienoissa kalusteissa sekä seinät verhoiltu punaisella sametilla.
- Missä edes olen?
- Olet Hanzqun ilotalossa.
- Just. Hän nuolaisi huuliaan ja sanoi pilkallisesti:
- Alkoikin jo haluttamaan.
- Hillitse itsesi tiikeri. Icecap naurahti ja Bloodbrother naurahti pikaisesti, mutta kipu vatsassa sai hänet pitelemään vatsaansa ja ähkäisemään kivusta.
- Kuten sanoin. Käy makaamaan. Saat kaiken avun minkä tarvitset, mutta et naisia. Icecap lisäsi silmät ilkikurisesti väikkyen ja lähti huoneesta sulkien oven perässään.
Bloodbrother yritti miettiä näkemäänsä unta, mutta nukahti ennen kuin edes huomasi sitä rauhoittavien vaikutuksesta.

Lator piti Hanzqua sylissään kunnes tämä rauhouttui ja laski tämän sohvalle mukavaan asentoon. Väsymys vei vallan tämän ruumiissa, joten hän nukahti oitis. Olihan jo myöhä.
- Anteeksi. Lator kuiskasi hiljaai ja peitteli hänet keltaiseen takkiinsa.
Lator katseli ikkunasta ulos ja näki kuinka pimeys laskeutui kaupungin ylle. Hän katsoi liikkuvia ihmisiä ja samassa alkoikin sade, joka iski ikkunaan räjähtävällä voimalla. Hän sulki ikkunaverhot ja meni kylpyhuoneeseen. Hän katsoi itseään syyttävästi peilistä ja pesi kasvonsa kylmällä vedellä, että saisi järkensä pelaamaan.
Huoneen ulkopuolelta kuului huutoa ja juoksuaskeleita.
Lator käveli nopeasti ovelle ja avasi sen...

Mitä piditte?
Kommenttia.
Uudet henkilöt pääsevät myöhemmin...

Mahtavaa, spektaakkelinomaista

Amarant älysin ja palautteen anto siis kesti siksi koska olin kaupungilla chillaamassa ja oli muuten hyvä stoori....
Dix....heenoa työtä.

Hieno tarina Dix!

Lainaus:03.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Amarant älysin ja palautteen anto siis kesti siksi koska olin kaupungilla chillaamassa ja oli muuten hyvä stoori....
Dix....heenoa työtä.

*Lentää selälleen kumartaessaan alamäkeen*
Lisää tarinaa saatan pistää tänään, mutta epäilempä...

Jatkan tänään tai huomenna tarinaa, kiirettä pukkaa, mutta viimeistään huomenna.

Ja vieläkin tarina jatkuu

Ja tarina jatkuu...

Kun Blood oli laskeutunut taas hissillä yhä syvemmälle Marsia, hän mietti kuka voisi olla tämän takana. Ensiksi tuli mieleen tietysti Amarant.
"Mutta miten ihminen pystyisi vapauttamaan nuo olennot?" Blood mietti ja juoksi pimeällä käytävällä varovasti.
Hän kulki synkissä käytävissä taskulampun heikohkon valon varassa.
"Onneksi tämä kerros taitaa olla täysin tyhjä niistä demoneista..." Blood toivoi, kun ei huomannut ketään joka voisi hyökätä hänen kimppuunsa.

Kuljettuaan jonkin aikaa, hän näki valoa. Se ei ollut katkenneen sähköjohdon, vaan lampun valo. Blood käveli hitaasti valoa kohti ja huomasi onnekseen, että se ole ihminen.
"Oletko kunnossa?" Blood kysyi ja mies hätkähti.
"Kyllä..." ihminen sanoi ja laittoi lamppunsa pöydälle.
"Nimesi?" Blood sanoi, istahti penkille ja sytytti tupakan.
"Mustamiekka... Entäs sinun?" Mustamiekka vastasi.
"Bloodbrother... Sano vain Blood..." Blood vastasi ja jatkoi: "Tiedätkö mitä muille taphtui?"
"Luulen, että he ovat muuttuneet..." Musamiekka sanoi surullisesti.
"Zombeiksi?" Blood jatkoi hänen lausettaan.
"Niin..." Mustamiekka sanoi.
"No, minä lähden tästä etsimään eloonjääneitä. Tuletko mukaan?" Blood kysyi.
"No... Kyllähän minä voisin tulla... Jos saan aseen." Mustamiekka sanoi ja Blood nakkasi hänelle pistoolin.
"Vaihdetaan tuo sitten järeämpään aseeseen, kun niitä löydetään..." Blood sanoi ja meni ovesta sisään, mukanaan mustanmiekka.

Löydettyään konepistoolin, hän ojensi sen Mustamiekalle ja he lähtivät kohti Alpha-labratorion sektori toista kohti.
"Blood... Blood, kuuletko minua?" Zephiroth kysyi yhtäkkiä radiosta.
"Kyllä... Kuulen." Blood vastasi.
"Kuule, minä ja Pyyhekumi ollaan justiinsa tultu Delta-tiloihin. Pääset tänne nopeammin, jos menet siellä Alpha-labratorion sektori ensimmäisestä suoraan, etkä jatka sektori toiselle, vaan menet junalle, joka vie sinut Enpro-alueelle. Siellä on MET:in voimalähde josta pääset hetkessä tänne. joten ala jo tulla sieltä!" Zephiroth sanoi.
"Kuittaan..." Blood sanoi ja lähti kohti junarataa, perässään Mustamiekka.

"Kuule... Entäs jos niillä muilla sektoreilla on henkiinjääneitä?" Mustamiekka kysyi juostessaan Bloodin perässä.
"No.. He silloin saattavat pelastua, jos saamme nuo otukset jotenkin pysäytettyä." Blood vastasi.
Mustamiekka ei vastannut mitään, vaan seurasi Bloodia, joka näytti tietävän minne pitää mennä.
Sitten hän kysyi: "Miten tiedät, minne meidän pitää mennä?"
"No kun luen noita kylttejä tuolla ylhäällä, jotka neuvovat tien..." Blood sanoi ja osoitti katossa riippuvia kylttejä.
"Jaahas..." Mustamiekka puuskahti.
He jatkoivat matkaansa hiljaisilla käytävillä, mutta pysähtyivät yhtäkkiä suurehkoon halliin, jossa makasi kymmenittäin ruumiia.
"Varovasti... Nuo voivat olla zombeja..." Blood kuiskasi ja Mustamiekka nyökkäsi.
He hiiviskelivät ruumiiden yli, kunnes Mustamiekka kompastui yhteen ruumiseen ase kolahti metallilattiaan.
"Voi p*ska..." Blood sanoi, kun huomasi ruumiiden nousevan ylös.
He tulittivat zombeja palasiksi niin nopeaan kuin pystyivät, mutta heitä näytti tulevan lisää jostakin.
"Kuinka paljon niitä oikein on?" Mustamiekka kysyi, kun latasi aseensa.
"Luuletko, että minä tiedän?" Blood vastasi.
Vähän ajan päästä verilöyly oli ohi. Seiniltä valui litrottain verta ja suolenpätkät olivat levinneet joka puolelle lattiaa.
"Varo, ettet kompatu taas..." Blood sanoi Mustamiekalle, joka virnisti.
He saapuivat ovelle joka johti junaradalle. Astuttuaan sisään, he eivät voineet aavistaa, mikä heitä odotti siellä...

Kommenttia kiitos!

Hieno! Kuten aina sinulta Dix.

Minulla sattuu olemaan erittäin tylsää, joten kirjoitan taas uuden luvun:

LUKU 30

'Kirigi oli noussut huohottaen istuma-asentoon, se uni... se ei voinut olla totta, Kirigi ajatteli.
''Mikä hätänä?'' Waruar kysyi ja sytytti tupakan.
''E-ei mitään, näin vain unta.'' Kirigi sanoi.
''Painajainenko?'' Waruar kysyi.
''Ei oikeastaan. Muuten, tiedätkö sinä mitä Dix-Tracysista, hänen menneisyydestään?'' Kirigi kysyi.
''Hmm... Hän on Peliplaneetalta lähtöisin, kukaan ei tiedä miksi hän petti oman kotiplaneettansa. Kuinka niin? Liittyikö hän uneesi?''
''Öh... Kyllä. Entä perhe?'' Kirigi kysyi.
Waruar kohotti hieman kulmiaan ja sanoi:
''Ei, en tiedä. Kuinka niin?''
''E-ei mitään.'' Kirigi sanoi eikä katsonut Waruaria silmiin, Waruar tajusi ettei Kirigi ollut halukas puhumaan enää aiheesta joten pysyi vaiti.
Kirigi nousi ylös vuoteesta ja venytteli, huoneeseen astui Taccu.
''Aaah... Olet jalkeilla. Mikä on vointi?'' Taccu kysyi.
''Ihan hyvä.'' Kirigi sanoi hieman poissaolevasti, hänen ajatuksensa harhailivat yhä unessa, hänen äidissään, isässään ja pikkuveljessään joka oli unessa niin pieni ja viaton, mutta nyt...
''Miten sota etenee?'' Waruar kysyi.
''Melko hyvin oikeastaan, FinalFantasyFinlandiaan huijatut miehemme ovat tulleet takaisin.'' Taccu sanoi hymyillen.
''Hienoa!'' Waruar sanoi.
''Nii-n, ja he tajusivat juonen ja toivat mukanaan apujoukkoja FinalFantasyFinlandiasta.'' Taccu sanoi.
''Loistavaa!'' Waruar huudahti, Kirigi ei kuunnellut heitä, hän ei ollut varma uskoiko hän unta, sehän oli vain uni, hän ajatteli.
''Käyn vessassa.'' Kirigi mutisi ja käveli huoneesta ulos.
Hän katsoi hetken ympärilleen, hän oli sairaalan tapaisessa, hän katsoi ympärilleen kunnes huomasi eräässä ovessa kyltin jossa luki:
WC
Hän meni sisään, avasi ensimmäisen kopin oven, siellä oli joku.
''Mustamiekka!'' Kirigi sanoi hätkähtäen, ja todentotta, Mustamiekka istui pöntön kannella ja soitti kitaraansa.
''Tervehdys jälleen.'' Mustamiekka sanoi.
''M-mitä sinä teet vessassa?'' Kirigi sanoi hämillään.
''Soitan kitaraa.'' Mustamiekka sanoi kuin se olisi ilmiselvää että vessat ovat kitaransoittoa varten.
''Mutta miksi?'' Kirigi kysyi.
''Katollakaan ei ollut enää kovin turvallista soittaa, siellä on katsos sota meneillään.'' Mustamiekka sanoi kuin olisi yrittänyt selittää pikkulapselle että 1+1=2.
''Hmph... Nytkö sen vasta huomasit.'' Kirigi hymähti ja meni toiseen koppiin.

Samaan aikaan...

Dix-Tracys käveli peelojen tukikohassa edestakaisin kun Soldieri astui jälleen sisään, Dix-Tracys loi häneen kylmän katseen.
''Mahdotonta! Kerta kaikkiaan mahdotonta!'' Soldieri huusi ja löi metallisella kädellään puistapöytää ja se hajosi.
''Mikä?'' Dix-Tracys kysyi kylmästi.
''Se Kirigin rääpäle voitti kaikki 20 miestä!'' Soldieri huusi, Dix-Tracys kääntyi selin Soldieriin ja hymyili vaisusti.
''Ja muutenkin koko hyökkäys hajoaa käsiin! Sinun suunnitelmasikaan ei toiminut, sotilaat tulivat takaisin FinalFantasyFinlandiasta apujoukkojen kera!'' Soldieri raivosi ja osoitti syyttävästi Dix-Tracysia.
''Mutta enkös minä käskenyt lähettää FinalFantasyFinlandian lähelle peeloaluksia jotka yllättäisivät ja ampuisivat alas Peliplaneetan alukset?'' Dix-Tracys kysyi.
''Käskitkö?'' Soldieri kysyi kummissaan.
''Käskin.'' Dix-Tracys sanoi.
''Eeh... tuota, niin...'' Soldieri sanoi hieman nolona.
''Ja ymmärräthän että jos häviämme tämän hyökkäyksen, minun täytyy ilmoittaa asiasta keisarille?'' Dix-Tracys kysyi.
''Y-ymmärrän.'' Soldieri sanoi ja hänen katseessaam oli hieman pelkoa, hän tiesi ettei peelokeisari tulisi olemaan tyytyväinen jos Soldierin takia kolme hyökkäystä epäonnistuisi.
Dix-Tracys käveli ulos huoneesta, hänessä oli herännyt tunne jota hän ei ollut tuntenut moniin vuosiin... tarve suojella pikkuveljeään.'



Mitäs tykkäsitte? Kommenttia?

Ainoa huono juttu sun tarinassas oli että se loppu ja täytyy odottaa jatkoa vielä jonkun aikaa

illi, minunko ?

Hehehhe....hienoa olen vessa muusikko jatka samaa rataa.

Lainaus:03.01.2006 Amarant kirjoitti:
illi, minunko ?

Juu sun tarinas