Lainaus:04.01.2006 lator kirjoitti:

Lainaus:04.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Dix...teksti oli ihan hyvä mutta hieman sekava.

Oletkos sattunut joskus lukemaan Sin CIty - sarjakuvia? Nekin vaikuttavat aluksi aika sekavilta, mutta kun pääsee yli puolen välin, ei sen lukemista voi lopettaa.

En ole lukenut. Mistä niitä saa?

Lainaus:04.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
En ole lukenut. Mistä niitä saa?

Nykyisin melkeinpä mistä tahansa kirjakaupasta, suosittelen lukemaan.

Sin City sarjakuvia saa Divareista, kirjakaupoista ja sarjakuviin erikoistuneista liikkeistä.

Olen myös itse joskus lukenut Sin City sarjakuvaa.

........Kirjoitin taas jälkijunassa..............

Aah nyt pääse lukemaan taas tarinoita, kun koulu on ohi.

Lainaus:04.01.2006 Mustamiekka kirjoitti:
Dix...teksti oli ihan hyvä mutta hieman sekava.

Tarina on hieman sekava sillä se pomppii välillä ajassa eteen- ja taaksepäin, jolloin siitä tulee (mielestäni) parempi ja mielenkiintoisempi.
Seuraavassa osassa tulee selittelyä menneistä, miksi tuleva oli tuollainen sekä (ehkä) jo nyt uusia hahmoja...

Tähän asti olen tehnyt juonikulun 14 osaan. Eikä loppua näy. Pitänee alkaa jakaa episodeihin...

Erinomaista Bloodbrother, tosin pari pilkunnussimista on:
1. 5.56 mm panssariluoteja...Hmmm. Saa olla aika tyjyt koneistot, jos saavat niin pieniä luoteja moisella voimalla... Vain 500 kudin lipas minigunissa, joka ampuu sentään 8000 kutia minuutissa (ainakin)..

Eipä muuta. Nuo vaan kävivät hieman silmään..

Ne minigunit ampuu hitaammin luoteja ja ne luodit on nyt mitä on

On niin tylsää että käyn värkkäämään tarinani seuraavaa osaa...
kappas! 2200 viesti tähän aiheeseen...

Älkää lukeko, sillä on kesken ja joudun vaihtamaan konetta...

Edit: Tulee myöhemmin kokonaan...

Hyvä, että otit pois... oisin muuten varmaan lukenut

Lainaus:04.01.2006 Viineri kirjoitti:
Hyvä, että otit pois... oisin muuten varmaan lukenut

Jeps... jouduin tulemaan kannettavalta pois, joten tulin ykköskoneelle. Tarinan pistän illemmalla, kunhan olen hieman pelaillut ja katsonut leffoja...

Jatkan tarinaani pidemmittä puheitta:

LUKU 31

'''Miten taistelu etenee?'' Kirigi kysyi Waruarilta.
''Hyvin. Olemme voitolla, kiitos FinalFantasyFinlandian apujoukkojen.'' Waruar vastasi hymyillen.
''Hienoa!'' Kirigi sanoi hymyillen leveästi.
''Eikö olekin?'' Waruar sanoi ja otti tupakan askistaan.
''Etkö ole vieläkään lakannut polttamasta Waruar?'' Kirigille tuntematon mies sanoi Waruarille.
''Älä viitsi hössöttää Dark-Angel, kyllä minä kohta pääsen eroon.'' Waruar sanoi samalla kun sytytti savukkeensa.
''Niinhän sinä sanoit myös kolme vuotta sitten.'' Dark-Angel hymähti.
'''Kohta' on suhteellinen käsite.'' Waruar sanoi, Dark-Angel ei vastannut vaan tyytyi pyöräyttämään silmiään.
Kirigi ajatteli jälleen veljeään ja mietti oliko hän kuollut sodassa vai oliko hengissä, eikä hän edes osannut päättää kumpaa toivoi.

Samaan aikaan...

Dix-Tracys käveli tyhjässä huoneessa hermostuneesti edestakaisin, hän ei tiennyt mitä tehdä.
Hän ei halunnut pikkuveljensä kärsivän hyökkäyksestä, mutta miten hän voisi hyökkäyksen lopettaakkaan kesken kaiken.
Hän oli jo saanut veljensä kärsimään jättämällä tämän yksin niin vaikeana aikana heille molemmille, mutta hänen täytyi, se oli osa hänen suunnitelmaansa...
Oikeastaan eniten tällä hetkellä hän halusi jättää peelot oman onnensa nojaan ja mennä sen kansan keskuuteen johon hän kuului, taistella sen kansan puolesta johon kuului, mennä tapaamaan veljeään jota hän ei ollut moneen vuoteen nähnyt...
Mutta hän ei voinut, ei uskaltanut, jos hän jättäisi peelot niin keisari tapattaisi hänet samantien, hän tiesi liikaa voidakseen jäädä henkiin.
Hän ei voinut muuta kuin jatkaa, hänen oli pakko.
''Olen pahoillani Kirigi.'' Hän mutisi hiljaa.'


Siinä nyt oli oikein extra lyhyt luku, pahoittelen...
Mutta toivottavasti nautitte tuosta vähästäkin.

Kommenttia, pyydän.

Hankala olla nauttimatta

Lainaus:04.01.2006 Viineri kirjoitti:
Hankala olla nauttimatta

Kiitoksia, onneksi et näe minua, sillä minähän ihan punastun .

Mitäs piditte kun suurin osa lukua meni Dixin ajatuksissa. Oliko turhaa luvun tuhlausta, vai mielenkiintoista seurata mitä senkin päässä liikkuu?

Lainaus:04.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:04.01.2006 Viineri kirjoitti:
Hankala olla nauttimatta

Kiitoksia, onneksi et näe minua, sillä minähän ihan punastun .

Mitäs piditte kun suurin osa lukua meni Dixin ajatuksissa. Oliko turhaa luvun tuhlausta, vai mielenkiintoista seurata mitä senkin päässä liikkuu?

Molempiparempi.

I have my Feelings but i must keep going iam sorry Kirigi haha... Lisää Lisää

Lainaus:04.01.2006 FNC-Axe kirjoitti:
I have my Feelings but i must keep going iam sorry Kirigi haha... Lisää Lisää

Lisää tulee varmaan huomenna, en usko että kun koulukin alkoi että minulla on enää aikaa kirjoittaa kahta lukua päivässä.

UUH! Siis miten te teette näin hyviä tarinoita??? Kertokaa minullekkin nii saatan ruveta tekemään omaa tarinaani.

Aika hyvä! Tosin liian lyhyt muuten hyvä

Lainaus:04.01.2006 Viineri kirjoitti:
UUH! Siis miten te teette näin hyviä tarinoita??? Kertokaa minullekkin nii saatan ruveta tekemään omaa tarinaani.

Eiköhän se kehittynyt siinä, kun olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita ja paljon olen kirjoittanutkin (aluksihan ne olivat todella surkeita ja kliseisiä).

Lainaus:04.01.2006 Amarant kirjoitti:

Lainaus:04.01.2006 Viineri kirjoitti:
UUH! Siis miten te teette näin hyviä tarinoita??? Kertokaa minullekkin nii saatan ruveta tekemään omaa tarinaani.

Eiköhän se kehittynyt siinä, kun olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita ja paljon olen kirjoittanutkin (aluksihan ne olivat todella surkeita ja kliseisiä).

OK! Kiitti, pitääpä harjoitella.

The Children of Darkness

Luku 7: Kostonhimo

Lazzuu oli pimeässä käytävässä. Käytävän toisessa päässä kajasti valoa ja siellä oli joku. Hänen edesmennyt vaimonsa ja tyttärensä. Lazzuu parkaisi ja lähti juoksemaan heitä kohti, mutta mitä lujempaa hän yritti saavuttaa heitä, sitä kauemmaksi he kaikkosivat. Karjaisi turhautuneena ja vajosi lattialle. Silloin hän huomasi jotain... hän todella vajosi... lattian läpi! Lazzuu syöksyi alas pimeyteen ja näki jälleen jotain. Kaksi erittäin tuttua hahmoa... Hän itse ja nuori nainen. Oli kaunis kevät ja rakkautta oli ilmassa...

-Missä olen? kysyi Lazzuu itsekseen.
-Sinun pääsi sisällä, vastasi nainen.
-Mitä tarkoitat? kysyi Lazzuu hämmentyneenä.
-Sinun unessasi oikeastaan, sanoi nuorempi Lazzuu.
-Mikä on tarkoitukseni? kysyi Lazzuu.
-Perkeleestäkö me tiedämme! Tiedämme vain, että jos et tee kostonhimollasi jotain, se tuhoaa sinut.

Nyt Lazzuun eteen ilmestyi ovi. Lazzuu astui siitä sisään. Huone täyttyi valosta ja Lazzuu löysi itsensä jälleen jostain ihan muualta. Lazzuu näki itsensä. Puoli vuotta sitten, kun... kun hän löysi perheensä kuolleina. Hän näki Metallaurin, tulevan, tappavan ja häipyvän. Hän näki itsensä itkemässä kuolleen vaimonsa olkapäätä vasten. Kaikki pimeni ja tilanne vaihtui jälleen. Nyt hän oli hautajaisissa. Pappi selitti, kuinka hyviä ihmisiä he olivat eläessään. Paikalla oli monia tuttuja. illi, Veska, Zephiroth. Pappi oli Bloodbrother. Lazzuu käveli vaimonsa haudalle, polvistui ja yhtäkkiä ruumis nousi haudasta ja alkoi kuristaa Lazzuuta. Kukaan ei huomannut mitään.

-Sinä jätit meidät! kiljui ruumis.
-En... jättänyt... En arvannut... että tässä kävisi... näin, murahti Lazzuu ja työnsi ruumiin pois päältään ja nousi ylös. Sekä naisen ruumis että Lazzuu itse nousivat ylös seisomaan. Lazzuu käänsi naiselle selkänsä ja lähti kävelemään. Kyyneleet virtasivat molemminpuolin. Lazzuu elämä pyöri eteenpäin, kuin videonauha jota kelataan.
-Työni pilasi elämäni... mutisi Lazzuu, kunnes hän heräsi.

Hän oli nähnyt unta. Hän löysi itsensä pienestä huoneesta, missä myös Bloodbrother ja illi olivat. Ovi oli lukittu ja ainoastaan pienestä ikkunasta tuli valoa huoneeseen. Lazzuun kädet sidottu. Askeleet kuuluivat huoneen ulkopuolelta. Scatman astui sisään. Tämä hymyili huomatessaan Lazzuun, käveli tämän luokse ja potkaisi mahaan. Lazzuu kaatui maahan ja Scatman jatkoi tämän pieksemistä. Lazzuu kampitti Scatmanin ja tämä kaatui. Hän nousi ylös kömpelösti ja lähti juoksemaan kohti ovea. scatman hyppäsi tämän päälle ja alkoi hakata. Silloin illi tönäisi Scatmanin Lazzuun päältä ja kävi tämän kimppuun. Lazzuu ryömi käytävän puolelle, rikkoi lattian puolella olevan pullon ja katkaisi köydet lasisirpaleella niin nopeasti, kuin ehti. Lazzuu tarttui Scatmania niskavilloista, kun tämä oli kuristamassa illiä ja heitti tämän sivuun. illi juoksi vapauttamaan Bloodbrotherin. Vihdoin Lazzuu sai toveriensa avulla taltutettua Scatmanin, jonka jälkeen he suuntasivat ulos.

He lähtivät kulkemaan hiljaa käytävää pitkin. Käytävässä oli ikkuna, josta näki yhteen huoneeseen. Kuusi gangsteria ja Dix-Tracys ja itse poliisipäällikkö Zephiroth ja Veska. Välimatkaa oli jonkin verran, mutta seinässä olevan aukon läpi he kuulivat jonkin verran näiden puheista...

-Kiitos avustanne, sanoi Dix... Osaksi teidän ansiostanne saimme sen kusipään loukkuun.
-Mitäpä tuosta, kunhan saan rahani, vastasi Zephiroth.
-Mitenkäs tästä eteenpäin? kysyi Veska.
-Nyt kun he syövät kädestäni, olen saanut kostettua pilalle menneen keikan Lazzuulle voin alkaa suunnittelemaan tähän asti suurinta keikkaani.
-Me pidämme PPPD:n väen sellaisessa uurastuksessa, etteivät he huomaa teidän tekosianne. Mikäs se keikkanne onkaan?
-Valtava huumelasti saapu perjantaina PP:hen. Et uskokkaan, kuinka paljon narkit ovat valmiita maksamaan. Meistä tulee rikkaita!

Kuultuaan tämän Lazzuu, Bloodbrother ja illi lähtivät vauhdilla kulkemaan käytävää eteenpäin. Dix ja muut olivat lähteneet kävelemään heidän suuntaansa, mutta kääntyivät oikealle josta kumppanukset juuri pakenivat. Lazzuu, illi ja Bloodbrother pakenivat rakennuksesta. Uni oli palauttanut kostonhimon. Lazzuu tiesi, että tämän täytyi loppua joskus...

Jatkuu...

Tämä ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin edelliset, puhumattakaan teidän muiden mahtavista tarinoista.

Loistavaa!!! Keep it coming!

Monien ihmisten pyynnöstä, jatkan tarinaa:

*Varoitus, sensuroimatonta materiaalia, joka ei sovi heikkohermoisille*

Survivor, Luku 3

Amarant herää, hän avaa silmänsä. Amarant ihmettelee, mitään ei näy. Hän kokeilee vatsaansa, kaikki puunpalaset ja tikut sun muut ovat poissa.
-Mitä helv, Amarant sanoo hiljaa
-Huomasit siis, sanoi ilkeältä kuulostava ääni.
Pieni valo syttyy, nyt Amarant näkee kehonsa, palaset olivat todellakin poissa. Vatsan ympäri oli sidottu valkoinen side. Hän näkee kuinka käsi, jossa on musta hanska, tarttuu lamppuun. Käsi osoittaa lampulla Amarantin jalkoja.
-Ei saátana, Amarant huutaa ja kyyneleet valuvat hänen silmistään.
Amarant näkee, kuinka hänen jalantynkiensä ympärille oli sidottu keltaiset siteet, hänen jalkansa oli säärien kohdalta leikattu irti. Tummä käsi osoittaa lampulla naamaansa. Se on Lazzuu, Peelojohtaja.
-hmm, Lazzuu mutisee, -Olisiko seuraavaksi vuorossa kädet?
-Ei, Amarant vinkaisee
Amarantin tekee nopean liikkeen ja mottaisee Lazzuuta naamaan. Sitten hän nousee istumaan ja lyö kolme kertaa Lazzuuta munille. Lazzuu parahtaa ja siirtyy taaksepäin, hän törmää leikkuupöytään. Nopeasti hän ottaa leikkuupöydältä moottorisahan, käynnistää sen ja kävelee hitain askelin kohti Amaranttia. Amarant riuhtaisee lampun katosta irti ja hiettää sen Lazzuun naamaan. Lazzuu alkoi oudosti sätkiä ja kaatui maahan. Lamppu vierähti pois Lazzuun naamalta ja näytti palaneen naaman.
-Glkhljikhl, Lazzuu äänehitii ja vääntyilee outoihin asentoihin lopulta jäykistyen.

Amarant huomaa pöydällä tekojalat.
-Minun pitää saada nuo, Amarant sanoo ja ryömii pöydän luokse.
Vaivalloisesti hän kipusi pöydälle ja tarttui jalkoihin.
Tunnin väsättyään jotain, Amarant sai jalat paikoillee, mutta ei voinut liikuttaa niitä. Hän huomaa pienen napin kummassakin jalassa, ja painaa niitä. Jaloista tuli ulos jonkinlaiset paksut metalliset piikit, jotka painautuivat Amarantin luuhun. Luussa piikit "aukesivat" ja yhdistyivät hermoihin. Kivusta ähisten Amarant huomasi kuinka nyt pystyi liikuttamaan jalkoja, nopeasti hän hallitsi ne täydellisesti. Amarant potkaisi huoneen oven auki, potki kuoliaaksi vartijat ja karkasi ulkosalle. Vähän matkaa käveltyään hän kuuli aseen latausäänen. Amarant kääntyy ja näkee 4 Peeloa haulikot käsissään.
Kuuluu iso "gulps!" kun Amarant nielaisee.
-Tule meidän mukaamme, yksi peeloista sanoi.
Amarant epäröi hetken, ja sitten potkaisi yhtä Peeloa. Peelon pää repeytyi paikoiltaan ja vieri mäkeä alas. Taas kuului iso "gulps!" kun Peelot vuorostaan nielaisivat. Amarant hymyili viekkaasti ja alkoi potkimaan Peeloja. Hän sai tapetuksi kaksi Peeloa, mutta viimeinen ampui hänen oikean tekojalkansa páskaksi. Amarant otti nopeasti toiselta kuolleelta Peelolta haulikon pois ja osoitti vielä elävää Peeloa.
-Olemme tasoissa, Peelo sanoi viekkaasti.
-Väärin, Amarant sanoi ja laukaisi Peelon naaman hevonkuuseen.
Amarant puhaltaa haulikon piipusta savut pois yrittäen näyttää coolilta ja lähti kohti rantaa.

Raahaten toista jalkaansa Amarant saapui rannalle. Rannalla oli vain kalojen sekä ihmisten luita ja lisäksi pari simpukkaa.
Tunteja hän vietti tähystäen ulapalle odottaen mahdollisia laivoja, mutta turhaan. Amarant vietti saarella kuukausia. Hän teurasti viimeisetkin saaren Peelot ja kunnosti jalkansa.
Kahdeksan kuukauden päästä Amarant näki mustan pisteen ulapalla. Rakentamillaan kiikareilla hän näki, että laiva oli Peliplaneetan armeijan sotalaiva. Amarant sytytti ison merkkikokon ja heilutti laivalle. Laiva huomasi Amarantin ja alkoi tulemaan kohti. Tunnin kesti laivan matka tulla Amarantin luokse. Kun Amarant näki jo selvästi laivan, hän kuuli pamauksen ja sen jälkeen ihme vinkunaa.
-Mitä vit, hän ihmetteli.
Sekunnin kesti ja 4 metriä Amarantin vasemmalla puolella räjähti. Räjähdyksen voimasta Amarant lensi merkkikokkoonsa.
-Saatána, hän kiroili ja kiirehti pois palavasta kokosta.
Kokko oli polttanut Amarantin naamaan ison palovamman ja koko hänen kehonsa oli yltäpäältä palovammoja. Sitten Amarant näki raketin tapaisen joka lensi vähän matkan päähän hänestä aiheuttaen räjähdyksen. Ammukset tulivat laivasta.

Laiva rantatui. Laivasta nousi iso korsto, joka ilmoitti olevansa kersantti.
-Minkä armeijan kersantti? Amarant kysyi.
-Peelo armeijan, korsto vastasi.
-M-mutta miksi teillä on Peliplaneetan laiva? Amarant kysyi.
Mies viittilöi Amarantille, että seuraisi häntä. Korsto avasi hytin oven ja näytti. Amarant oksensi. Hytissä oli Peliplaneetan armeijan sotilaiden raadeltuja ruumiita. Oksennuksen lomassa Amarant sai kysyttyä:
-Kaappasitten laivan?
Korsto nyökkäsi.
-Seuraavaksi on sinun vuorosi!
Amarant raahattiin laivan veriseen ruokailusaliin, missä muutkin sotilaat oltiin luultavasti raadeltu. Amarant paiskattiin veriselle ruokapöydälle.
-Mitä helv, Amarant ei saanut sanaansa loppuun kun eräs Peeloista kietoi rievun hänen suunsa ympärille.
Amarant kuuli, kuinka jokin moottorin tyylinen käynnistettiin. Seuraavaksi hän näki kuinka mustahuppuinen Peelo käveli häntä kohti moottorisaha kädessään. Amarant ähisi ja riuhtoi, mutta tuloksetta. Hitaasti Peelo käveli Amaranttia kohti hurautellen moottorisahaansa.
-Hän on Teloittaja, kersantti sanoi, -James Teloittaja.
Kun James saapui Amarantin kohdalle, hän hurautteli moottorisahaa pari kertaa, sen jälkeen osoitti sen pystysuoraan Amarantin vatsaan.
-Mmhmjmh, Amarant mumisi
Teloittaja työnsi sahansa Amarantin vatsasta läpi samalla kuin Peelokersantti nauroi omahyväisesti. Pitkään, turhankin pitkään Amarantin mielestä, James Teloittaja piti moottorisahaa Amarantin vatsassa. Lopulta James otti verisen moottorisahansa Amarantin vatsasta.
Amarant kuuli kersantin mielipuolista naurua, kunnes vaipui loputtomaan uneen....

Loppu!

Siihen lopetin "tarinani", loppu oli aika surkea, mutta mitäs piditte?

Hyvä! Huonoa ainoastaan, että tuli paha olo tuota lukiessa..