Lainaus:14.01.2006 Kirigi kirjoitti:
Hyviä tarinoita Amarant, olet kehittynyt.

Muuten, scattis on ottanut itseään rankasti niskasta kiinni, ja tullut asialliseksi.

Kiitos, olen itsekkin huomannut itsessäni hieman kehitystä.

Juu, olen huomannut, Scattiksen tarinoiden laatu on huomattavasti parantunut.
Myönnän että aluksi ajattelin hieman että:
''Voi voi, Scattis tulee kirjottaan tänne ns. tarinoitaan.''
Mutta yllätyin positiiviseksi.

Kiitos kaikille. Niin olen yrittänyt parantaa tapani. Olen pahoillani kaikesta teille aiheuttamastani kivusta ja särystä.

Uuden tarinan eka osa valmistui. Mitäs ootte mieltä? Ja ketkäs tahtoo mukaan?



Luku 1

Oli synkkä ja myrskyinen yö Peliplaneetassa. Amarant oli juuri vaipumassa petiin kunnes äkkiä pamahtava salama iskeytyi hänen talonsa kattoon rikkoen hänen televisionantenninsa. "Voi P**keleen P**kele!" karjaisi Amarant ja lähti kohti ovea. Matkalla hän otti kaapista työkalut ja keltaisen sadetakin ja lähti ulos.
Hän joutui kävelemään toiselle puolelle pihaa kaatosateessa hakiessaan rappusia, jotta pääsisi katolle. Amarant haki tikkaat ja kiipesi niitä pitkin katolle. Hän käveli kohti antennia kunnes huomasi rekka-auton ajavan kovaa vauhtia kohti hänen taloaan. Matkalla kohti taloa autosta hyppäsi kuljettaja pois ja lähti juoksemaan poispäin Amarantin talosta. Amarant ei kerennyt oli aivan hämmäsdtynyt, että kuka noin hänelle tekisi. Samassa kuului hirmuinen Ryskis *!"#%(¤=" ja hänen talonsa oli mennyt tulitikkuaskin kokoisiksi palasiksi. Amarant tippui katoltaan selälleen vajan katolle. Hänen henkensä säästyi, koska salama iski hänen antenniinsa ja hän kiipesi katolle korjaamaan sitä.

Amarantin ei olisi turvallista enää olla omalla pihallaan. Hänen oli lähdettävä kaverinsa Viinerinsä motelliin. Amarant huomasi 5 miestä tummiin pukeutunutta miestä juoksevan kohti taloa. Amarant piiloutui puskiin katsomaan mitä he tekivät. Miehet saavuttivat talon joka oli aivan pirstaleina. Yksi miehistä tutki talon rauniota ja komensi muut 4 luokseen. Amarant joutui kuuntelemaan tarkasti koska miehet puhuivat hiljaa. "Täällä ei näy verta eikä muutakaan jälkeä hänestä!" sanoi yksi miehistä. "Hän on päässyt pakoon tai vakoilijamme oli väärässä" sanoi toinen mies. "Mutta Dix! Vakoilimmehan me häntä jo 5 viikkoa!" huusi yksi mieheistä. "Ei me voida olla erehdytty. Joku on kerennyt ensin sanoi perimmäisenä oleva mies hiljaa kylmällä ja kolealla äänellään." Piipaa piipaa "Poliisit ovat tulossa! Meidän on poistuttava nopeasti ettei me jäädä kiinni!"Huusi mies jota muut kutsuivat Dixiksi. Koska Amarant ei tiennyt kuka vakooja oli hän ei voinut luottaa kehenkään. Hän poistui hiljaa paikalta ja juoksi metsässä niin kauan kunnes ei kuullut enää sireeniä.
Hän päätti lähteä etsimään jostain itselleen yösijaa, mutta huomasi olevansa pahasti eksynyt suureen metsään. Hänen oli jäätävä metsään yöksi, koska olisi erityisen vaarallista lähteä liikkumaan tuntemattomassa paikassa. Kaikkein vaarallisinta oli tietysti, että tässä metsässä asui trolleja. Ne olivat isoja haisevia ja vihreitä olentoja ketkä käytti yleensä aseinaan paksuja tammien oksia. Amarant löysi pienen syväntee joka oli sammaleen peitossa. Hän päätti jäädä siihen yöksi.

Hän heräsi kovaan karjuntaan. Amarant aukaisi silmät rankan yön jälkeen erityisen väsyneenä. Normaalisti Amarant oli oikea aamuvirkku, hän heräsi normaalisti 6 aikaan laittamaan aamupalaa ja lukemaan lehteä. Hän huomasi edessään ison trollin joka oli tuijotti häntä suurilla keltaisilla silmillään. Trolli vetäisi käden taakseen ja löi täysillä kohti Amaranttia. Amarant kerkesi juuri ja juuri kierähtää trollin lyönnin alta. Paikalle alkoi kerääntyä monia muita metsän eläimiä. Karhut ja sudet aikoivat piirittää Amarantin ja raadella hänet hengiltä. Amarant huomasi kuinka metsä kammosi häntä, joten hän päätti pinkoa pakoon. Hän juoksi minkä jaloistaan lähti kunnes saavutti metsän reunan.

Hän oli tullut moottoritielle. Tämä tie vie yleistä asiaa kaupungista Gallupit ja kyselys kaupunkiin. Amarant liftasi ensimmäisen auton kyytiin jonka näki tietä pitkin tulevan. Auto pysähtyi Amarantin viereen. Kuljettaja veivasi ikkunan auki ja sanoi:"Terve! Tarvikkoos sää ny kyytii?" "Tottakai, enhän mä muuten tässä kököttäisi!" vastasi Amarant. Hän nousi takapenkille ja kuljettaja kaasutti. "Mikäs on nimes nuori mies?" kysyi kuljettaja. "Ööh... Tota Am.... siis Burnsie Amarant sanoi. "Ookoo meikin nimi on sitten FNC-Axe. "Kuuleppas Burnsie mitenkäs sä tonne tien reunaan oikein jouduit?" Axe kysyi. "No tota se on aika pitkä tarina" Amarant vastasi. Yhtäkkiä mies kiljaisi kormia huumaavasti ja heti sen jälkeen kuului suuri Rysks. Auto oli ajanut kolarin toisen auton kanssa.

Selviääkö Amarant ja mitä käy FNC-Axelle?

Amarant kerrassaan loistavaa ja Burnsie hyvää työtä myös.

Luku 2

Päätäni särkee pahasti. Kokeilen sitä kädellä ja siitä vuotaa verta. Silmäni on ihan sumeat enkä kuule mitään. Vihdoin näköni alkaa toimimaan. Huomaan olevani keskellä moottoritietä palavassa autossa. Alan kuulla kauhistuneita kiljaisuja ja itkua. Nousen ylös autosta pidellen päätäni ja katson mihin kaikki ihmiset rynnistää. Katson taakseni ja huomaan n. 250 peeloa kävelemässä riveissä pitkin moottoritietä kiusaten foorumilaisia ja hakaten ja tappaen heitä. Minun on paettava tosin jättäisinkö autossa olevat peelojen armoille ja pakenisin raukkamaisesti? "En voi jättää heitä!" Amarant sanoo hiljaa ja juoksee kuljettajanoven viereen. Hän aukaisee oven varovasti ja irroittaa turvavyön ja nostaa Axen hartioilleen. Hän vie Axen lähimmän auton takapenkille ja poistuu hakemaan toisen auton henkilöt turvaan. Hän juoksee väsyneenä pidellen päätään toisen auton luokse ja kurkistaa ikkunasta sisään. Autossa on 5 miestä. Amarant muistaa nähneensä miehet jossain ennenkin. Silloin Amarant muistaa, että nämä miehet tuhosivat hänen talonsa ja yrittivät murhata hänet. Hän päättää jättää heidät siihen ja juoksee autoon johon vei Axen ja yrittää käynnistää sitä. Peelot ovat jo todella lähellä eikä auto käynnisty. Jos auto ei käynnisty nopeasti peelot saavat heidät kiinni. "Käynnisty jo typerä vanha romu!"Karjaisee Amarant suutuksissaan autolle. Peelot heittelevät jo kiviä auton takaikkunaan.

Amarant sai vihdoin auton käyntiin ja painoi kaasua. Tosin 2 peeloa oli jo kerennyt hypätä auton katolle. Hän kaarteli ja kierteli, jotta peelot tippuisivat, mutta he pysyivät siellä tiukasti kiinni. Toinen peeloista alkoi rikkoa takaikkunaa ja toinen yritti rikkoa nyrkillä kattoa. Toinen peelo sai takaikkunan rikki ja tippui auton takapenkille suoraan Axen päälle. Axe heräsi ja löi peeloa suoraan kasvoihin vahingossa jolloin peelo valui taka- ja etupenkin väliin. "Mitä helv**tiä täällä tapahtuu?"Axe karjaisi. "En ehdi selittää! Tiputa peelo katolta!" Amrant vastasi. Axe nousi takaikkunasta katolle ja nappasi peeloa jalasta. Peelo potkaisi Axea jalkaan melkein tiputtaen hänet. Peelo hyppäsi Axen päälle yrittäen painaa hänen päätään asvalttiin, mutta Axe oli tarpeeksi voimakas ja sai otteen peelon rinnuksista ja heitti tämän ylitsensä tielle. Peelo tippui maahan ja Axe huokaisi helpotuksesta ja meni takaisin auton sisälle. "Mitä hel**ttiä täällä tapahtuu!?" Axe karjaisi. "Ajoimme kolarin ja peelot n.250 peeloa tuli meitä kohti tällä tiellä joten nostin sinut tähän auton kyytiin ja lähdin pakoon. Tosin nämä kaksi paski**sta kerkesi kiivetä katolle." Amarant selitti nopeasti ja epäselvästi. "Minne olemme menossa?" Kysyi Axe. "Ei harmainta aavistustakaan onko ehdotuksia?" Amarant sanoi. "Tota ööh... Kävisikö joku motelli?" Axe ilmoitti. "Juu, tiedän yhden motellin minkä kaverini omistaa" Amarant sanoi innokkaasti. Jatkuu...



Oli vähän lyhyempi kuin edellinen koska tein sen vielä tänään

Minua saa myös käyttää näissä tarinoissa.

Hattis muuten hyvä tarina paitsi, että tarinan kertojan näkökulma hyppelee vähän edestakaisin, jos ymmärrät.

Wohoo! Olen Hattiksen tarinassa, vieläpä kiitettävän isossa osassa .
Hyvä tarina Hattis...

Minä myös... kyllä yllättyin lukemaan kun kuulin oman nimen nice story
toivottavasti tarina jatkuu hehee...

LUKU 3.

Mustamiekka oli lähes lamaantunut pelosta. Ääni hänen takanaan sanoi: "Koputa oveen. Ja ei mitään hätiköityjä liikkeitä." Mustamiekka totteli vapisevin käsin. Hetken päästä Sorbe avasi oven ja sanoi: "Vulcan! Miksi tuot tuon pennun tänne?"
Pennun. ja pyh! Mustamiekka oli paljon sorbea pitempi.
"Hän vakoili sinua oven takana, joten en voinut päästää häntä menemään. Äkkiä sisälle!" Vulcaniksi kutsuttu mies sanoi. Mustamiekka käveli hitaasti sisälle, ja ovi suljettiin hänen perässään. Sorbe otti hupun kasvoiltaan ja mustamiekka näki ensi kertaa tämän kasvot. Hänellä oli kalpea iho, ja toinen silmä oli lähes ummessa, ja sen yli meni pitkä arpi joka ylettyi aina leukaan asti.
"No, mitä temme hänelle?" Sorbe kysyi.
"Otamme mukaan, ja tapamme kauempana kaupungista." Vulcan sanoi vakavalla äänellä. "Emme voi ottaa yhtäkään riskiä suunnitelman tässä vaiheessa."
"Mistä suunnitelmasta te oikein puhutte?" Mustamiekka kysyi. "Kappas vain. vankimmekin uskaltaa vihdoin avata suunsa." Sorbe ivaili. "No, kai voin kertoakin sen sinulle, kun joka tapauksessa tulet kuolemaan pian. me katsos aiomme valloittaa maanne, eikä se tule olemaan edes hankalaa, koska olemme saaneet jättiläistrollit ja muutamat muutkin kansat puolellemme. Ettekä te kurjat foorumilaiset edes osaa aavistaa siitä mitään."
"Joka tapauksessa, nyt on aika lähteä." vulcan sanoi. "Käänny ympäri. Hitaasti."
Mustamiekka totteli. Vulcan oli vanhahko mies, jolla oli valkoinen pukinparta ja kädessään tikari. Hänelläkin oli hupullinen viitta, mutta hänen viittansa oli violetti.
"liikettä! Menemme pihalle." Sorbe komensi.
Mustamiekka lähti kävelemään perässään sorbe, joka koko ajan piti viittansa suojassa tikaria mustamiekan selässä. Ulkona he menivät vaunuihin, joiden katolla oli kaksi miestä, ja sisällä kaksi. Mistään ei voinut päätellä, että tosiasiassa nämä miehet olivat kaikki julmia peeloja.
Sisällä mustamiekka istui kahden peelon väliin, ja sorbe häntä vastapäätä.
Vaunut lähtivät liikkeelle, ja karauttivat ulos kaupungista. Jonkin ajan päästä mustamiekka huomasi, että yksi lattialaudoista tuntui olevan huonommin kiinni kuin muut.
Hän katsoi sorbea. Tämä tuijotteli vain ulos ikkunasta.
Sitten, yhdellä nopealla liikkeellä, mustamiekka potkaisi lautaa kaikin voimin, jolloin se räsähti rikki, ja laudan puolikas jäi törröttämään pystyyn. Hän kaappasi laudan nopeasti ja iski sillä toista sotilasta kasvoihin, jolloin tämä pudotti tikarinsa. Sprbe vetäisi oman tikarinsa esiin ja koitti iskeä sillä mustamiekkaa, joka väisti iskun. mustamiekka kaappasi toisen sotilaan pudottaman tikarin, ja heti perään tunsi pistävän kivun kyljessään.
Sotilas oli osunut häneen. Hän karjaisi kivusta ja syöksyi ulos ovesta, tuli mahalleen maahan, kieri hetken ja nousi ylös. Vaunut pysäyttivät ja katolla olleet sotilaat ampuivaat mustamiekkaa varsijousillaan mutta hän väisti ne täpärästi. Hänen juostessaan metsään hän kuuli sorben karjuvan: "Ottakaa hänet kiinni! Hän ei saa päästä pakoon!"

Kommenttia kiitos.

Hieno tarina Burnsie!

Miten käykään Mustamiekalle... sen näemme ensi jaksossa... taidan aavistaakkin mitä on luvassa...

Hyvä tarina! Ainoa miinus on noi muutamat typot.

Joo elikkä minun kaunista nimeäni saa myös käyttää.

Mun nimee voi käyttää...

Kaikille tiedoksi alan kirjoittaa lukua 3

EII kirjotin kaksi tarinaa, mutta kone tilttas ja ne poistu En jaksa enää kirjoittaa... Joku muu jatkakoon mun tarinaa...

Alan tekemään uutta tarinaa, ketkä haluavat mukaan?

Pitkän harkinnan jälkeen en teekkään tarinaa. Haistakaa kukkanen.

Lainaus:15.01.2006 LOLOLOLOL kirjoitti:
Alan tekemään uutta tarinaa, ketkä haluavat mukaan?

Minua voi käyttää.

Ja mua...

millos dixiltä tulee tarinaa?

Lainaus:15.01.2006 Antti_91 kirjoitti:
millos dixiltä tulee tarinaa?

kunhan pystyn. Koulu häiritsee kirjoitusta erittäin paljon.
Todennäköisintä että vasta ensi viikonloppuna

Lainaus:15.01.2006 Dix-Tracys kirjoitti:

Lainaus:15.01.2006 Antti_91 kirjoitti:
millos dixiltä tulee tarinaa?

kunhan pystyn. Koulu häiritsee kirjoitusta erittäin paljon.
Todennäköisintä että vasta ensi viikonloppuna

Eiiii! no luenpas siihen asti muiden tarinoita..

Voisin itsekin jossain välissä kirjottaa jotain. Kunhan kiinnostus taas heräisi, ja keksin jotain.