Riippuu hiukan pelistä, mutta useimmiten se jälkimmäinen.

himona sotapeleihin.räiskintä himo eli en voi nauttia kun räiskinnästä

Kuten tässä videossa.. Juuri kuin pelityylini

Nautin peleistä täysin siemauksin. Jos 50-70€ pelistä maksaa, niin ei sitä halua juosta läpi, vaan täytyy ottaa kaikki irti. Pelit ovat minulle puhdasta viihdettä ja ajankulutusta, ei harrastus tahi mikään kilpailu.

yleensä riehun koodeilla gta:sa:ssa ja olen jo melkein toisessa saaressa.
eli kyllä minä kattelen maisemia olen muuten pelannut sitä jo 2 vuotta.

Varmaan se ,että katselen paikkoja esim gta sa:assa tulee aina vaan ajeltua maaseudulla ja kuuneltua k-rosea

ajattelen kokoaja "plääh pöh ***** mite tylsä peli" ja sit teen jotai muut.

Yleensä karjun kuin mielipuoli ja suustani tulee vaahtoa. Jos sitten on hyvä päivä, tyydyn kulmahampaitten vilautteluun ja hiljaiseen murinaan.

Yleensä grafiikat eivät merkitse kovin paljoa, minulle ainakaan. Juonta seuraan huomattavasti enemmän, pitäähän se aina tietää, että mitä tapahtuu.

Esim. Oblivionia on perhanan vaikea pelata ilman maisemien ihailua =)
Eli tottakai ihastelen grafiikkaa ja nautin juonesta jne.

Itse nautin pelistä todella paljon ja pelaan joitakin uudestaan läpi ihan vain juonen takia. Ärsyttää välillä kun eräs kaverini pelaa pelejä, mutta ei sitten seuraa juonta ollenkaan. Esim Halossa hän vaan räiskii menemään ja siinä se. Yritän kyllä selittää hänelle välillä että mitä hän on nyt tekemässä ja mitä pitäisi tehdä ja miksi.

Itselleni peleissä grafiikat tuovat paljon plussaa samaten kuin upeat äänet. Muukin toteutus menee juonen edelle monesti, mutta jos juoni on selvästi normaalia parempi on se suuren suuri plussa.

Tarinoita tulee seurattua peleissä aika paljon.
Maisemia tulee ihailtua myös jos sattuu joku hyvä paikka kohdalle.

Tarinan seuranta on tärkeää. Oblivionissa Pahana tapana on kiivetä jonkun korkean vuoren huipulle ihan vain katselemaan.

Minunkin kaverit pelaavat pelejä Kuten SorwiS:n kaverit.
Minä en tosin edes yritä selittää, jos kaveri tykkää ampua liikkuvia maalitauluja aivot narrikassa, miksi häiritsisin häntä?

Ääh miksi edes yritän selittää mitään, Sorwin sanoi jo tarpeelliset.

No eniten juuri natuin niistä peleistä, joissa on vapautta tutkailla mahdollisimman paljon itse, ja tehdä asioita omassa järjestyksessä ja omalla lailla, ja lopputuloksia voi olla monta.... Silloin peliä voi pelata kuukausikaupalla (itseasiasssa mulla on yksi ollut kesken jo vuosia) keskittyen oman hahmon luontiin ja pelin mukautuvuuksiin..

Mitään juonettomia äkkiä-vaan-läpi-pelejä en jaksa edes pelata (no joo).

Lainaus:09.12.2007 tremos kirjoitti:
Tarinan seuranta on tärkeää. Oblivionissa Pahana tapana on kiivetä jonkun korkean vuoren huipulle ihan vain katselemaan.

Minunkin kaverit pelaavat pelejä Kuten SorwiS:n kaverit.
Minä en tosin edes yritä selittää, jos kaveri tykkää ampua liikkuvia maalitauluja aivot narrikassa, miksi häiritsisin häntä?

Ääh miksi edes yritän selittää mitään, Sorwis sanoi jo tarpeelliset.

Itse ei innosta pelata yhtään jos ei tiedä mitä tekee. Päätön räiskiminen ilman mitään syytä ei ole mistään kotoisin.

Oblivionia ei edes voi pelata ellei tiedä mitä tekee.

Mä ainakin nautiskelen pelaamisesta ja katselen paikat rauhassa.

Esim. GTA San Andreasta kun aloitin pelaamaan, hain pitsaa pitseriasta ja pelasin peliä kuten oikeastikkin tekisin kaikki asiat. Tappaminen on eri asia.

Itseasiassa en tiedä : D Tyylini pelata pelejä on aika CS rush tyyli, mutta kyllä minä yleensä sen ekan läpi vetämisen jälkeen pelaan 100% uudelleen jos en kyllästy, joskus jää se ekakin kesken jos on huono peli

Jälkimmäine kuuluu enempi mun pelityylii...

Mä raiskaan pelei.. No en kirjaimellisesti

Jälkimmäisestä.

Pelaten peli läpi. Ei siinä nyt niin tule tarkkailtua ympäryistöä ym. Sitten tietysti joku kenttä läpi hinnalla millä hyvänsä jos sellaiseen juuttuu.

No tutkailen ja nautin peleistä, kuten Halot, Cod, GTA VC ja SA ja onhan noita muitakin. Ja myös joskus kun me saatiin PS2 niin ostettiin Tony Hawk Pro Skater 3 ja pelasin sen monta kertaa läpi ihan kunnolla, ja tykkäsin katsella paikkoja.

Mutta ne jotkut pelit ovat niin typeriä, että ei jaksa edes pelata läpi, vaan vien divariin, ja harvoin pelaan pakolla läpi.

Nautin pelaamisesta kunnes pääsen "tärkeimmiltä osin" pelin läpi, sen jälkeen keskityn läpäisemään pelin 100% läpi

Ennen piti kaikki GTA:t vetää läpi. Vasta sen jälkeen pystyi riehumaan

Nykyään en niin paljoa tuota harrasta, eli teen mitä sattuu, milloin sattuu, missä sattuu ja miksi sattuu.

Mitäs tähän sanoisi. Kyllä sitä joskus saattaa jäädä ihastelemaan, joskus on semmone tarve ettiä jotain niin että oikein vituttaa kun ei onnistu, joskus taas homma sujuu iha hyvi.

Välillä tekee mieli koluta, esim. vielä uusin mario karttinki kuutiolla oli semmoinen, mitä oikeesti tuli toistettua, eikä siihe graffaan niin hirveästi kiinnittänyt huomiota kuin eniten rainbow roadissa.

Muuten sitte mulla ei ehkä oo aivan tavatonta pakkoa kerätä aina kaikkea, vaan nauttia siitä juonestakin. Tosin ToS on myös peli mitä pelaan toista kertaa ja yritän mahdollisimman hyvin päästä läpi. Mutta kannattaishan sitä nauttia ehkä enemmän kuin mitä ite jätän aikaa nauttimiselle, rentoutua jne. Sitä kautta nauttisi enemmän koko pelistä, se olisi parempi kokemus ja vähentäisi varmaan turhautumistakin.
Vaikea kysymys, surkea ja monilevelinen vastaus, vai mikä sitten ikinä onkaan.

Noh, grafiikat ei päätä huimaa PC:llä, joka on vanha ruoska, AMD Athlon XP 1800+ (1,5GhZ), ATI Radeon 9250, 512MB jne... Eli loweilla sitä pelataan niin sitä ei niin kauheasti ihastella, ja varmaan sen vuoksi mä niin suuressa arvossa sitä pidäkkään koska oon tottunu einiin loisteliaaseen grafiikkaan peleissä. Lisäksi kun omistan Wiin ja Cuben, niin niissä kovimmat tehot ei sukupolvistaan löydy, mutta se ei mun pelityyliäni/kokemustani häiritse.