Kirjoitettu: perjantai, 03. elokuuta 2007 klo 14.16
Lainaus:03.08.2007 Ant1z kirjoitti: Ryöstö-yritys part 1/2
En oikein pitänyt. Alku oli ihan kekseliäs, mutta siitä sitten juoni ja tarinankerronta heikkenivät. Kuvailua oli aika vähän, mikä haittasi tunnelmaa ja tapahtumien hahmottamista.
+ Kohtuullisen lupaava alku
+ Perushyvä kirjoitusasu
- Tylsä kohtuullisen alun jälkeen
- Lyhyt
- Juoni ei uskaltanut revitellä
- Ei kunnollista kuvailua tai tunnelmaa
Kirjoitettu: perjantai, 03. elokuuta 2007 klo 14.53
Muokattu: 03.08.2007 klo 14.53
Lainaus:03.08.2007 Tape kirjoitti:
Lainaus:03.08.2007 vekkuli95 kirjoitti:
toivottavasti teet,sulla on hyviä tarinoita.
Meinasitkos sinä tehdä sen lyhyen tarinasi vielä tänään?
Haluttekos koska minulta uutta?
No totta ihmeessä tänään haluaisin! Jatkoa on mielenkiintoista odottaa.
Btw, juoni omaan tarinaani:
CJ: n ollessa vaikeuksissa, Ballasit tulevat yhtäkkiä paikalle ja mukana kakkosjohtajana ollut Brian pelastaa hänet, mutta sen jälkeen he kääntyvätkin taas vihollisiksi. Brian kertoo henkiinjäämisestään, ja lähtee jahtaamaan CJ: tä, joka pääsee pakoon, mutta Brian ei luovuta, vaan perustaa etsintäpartion Las Venturasin kaduille ja sulkee ulosmenotiet sekä lentokentän, varmistaakseen ettei CJ pääse pakoon.......
Kirjoitettu: lauantai, 04. elokuuta 2007 klo 17.52
Shadow Dude Stories:
The Dead Guy - Osa 2
"Helevetin Daniel, mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?" CJ kysyi. Daniel naurahti kolkosti ja laittoi MP5: n suoraan CJ: n ohimolle. "Hyvästi, pahin kilpailijani." hän sanoi ja laittoi sormensa liipaisimelle. Juuri silloin CJ näki jotain vasemmalla puolella - punainen Tahoma pysähtyi viereen ja neljä Ballasia nousi sieltä ulos. Yksi, johtajan näköinen, taklasi Danielin yllättäen maahan. CJ hämmästyi, mutta silloin, kun Ballas riisui huppunsa, kaikki selvisi. Hän oli Brian Johnson, CJ: n, Sweetin ja Kendlin kuolleeksi luultu veli. Aivan turhaan oli CJ matkustanut Liberty Cityyn viiden vuoden ajaksi, mutta hetkeä myöhemmin, kun tämä yritti nousta, Brian esti häntä. "Deadguy, sinua ei tarvita täällä. Mene pois." yksi Ballaseista sanoi. CJ kysyi välittömästi: "Miten sinä jäit henkiin? Ja miksi sinä olet NOIDEN seurassa?" Brian virnuili, ja kun hän komensi muut Ballasit pitämään CJ: n maassa, hän käveli ympäriinsä ja aloitti. "Kun minä olin kahdeksantoista, minusta tehtiin Grove Streetin vakituinen jäsen. Mutta en halunnut kuulua teihin. Halusin olla Ballas, mutta koska se ei tuntunut olevan mahdollista, minä aloin suunnittelemaan. Sitten, lähdimme kahdestaan kohti Burger Shotia, hakemaan vähän purtavaa. Valitettavasti ajoit rekan kylkeen, koska tiellä oli öljyä. Minä käytin heti tilaisuuden hyväkseni, avasin oven ja lysähdin maahan. Siihen sitten jäin makaamaan, pidätellen hengitystäni. Kukaan ei tiennyt, että elin, mutta kun häivyit, otin taas henkeä ja nousin seisomaan. Hiivin pois paikalta ja liityin Ballaseihin, mikä oli helppoa, koska en ollut tehnyt heille vielä mitään. Ja lopulta nousin heidän kakkosjohtajakseen. Tulin tekemään sinusta lopun."
CJ järkyttyi. Brian oli siis hänen vihollisensa - ja tämä saattoi tarkoittaa vain yhtä asiaa - jos hän haluaisi Grove Streetin olevan jengien ehdoton ykkönen Losissa, hänen pitäisi tappaa Brian! CJ ei olisi ikinä uskonut tekevänsä niin. Onneksi hän ei enää tuntenut kipua, sillä makaaminen maassa oli rentouttanut häntä juuri sopivasti. CJ otti vauhtia ja potkaisi yhtä Ballasia täysillä leukaan. Sen jälkeen hän nousi pystyyn, ja kun Ballas piteli leukaansa, tämä potkaisi polvilumpioon. Jätkä uikutti kivusta, mutta kaksi muuta ottivat veitset, joilla he yrittivät sohia CJ: tä. Brian katseli rauhassa sivusta, valmiina ampumaan tilaisuuden tullen. CJ otti toisen Ballasin veitsestä kiinni ja upotti sen suoraan vastustajansa silmään. Tämän jälkeen hän otti veitsen kokonaan itselleen, ja tilaisuuden tullen, hän sohaisi viimeistä kasseille. Ballas kaatui maahan kuolleena. Yksi oli vielä hengissä, mutta raju lyönti otsaan ja pääkallon läpi viimeisteli tappelun. Kolme Ballasia ilman ainuttakaan luotia - hänestähän tulisi legenda. Valitettavasti Brian oli toista mieltä, ja tämä ampui CJ: tä jalkaan pistoolilla. Eipä Briankaan kauaa ehtinyt jäämään, kun poliisiautojen sireenit olivat jo päällä. Jalassaan kamalaa tuskaa tunteva CJ ei pysynyt enää pystyssä. Poliisit ajoivat paikalle ja näkivät kuolleet Ballasit sekä loukkaantuneen CJ: n. "Tapoitko SINÄ nuo kolme?" poliisi kysyi. CJ ei sanonut mitään - hän vain halusi päästä tuskasta eroon.........
Hän ei muistanut mitään siitä eteenpäin, mutta hän heräsi pian poliisiaseman sellistä. CJ alkoi muistelemaan. "Daniel.......Brian........Ballasit......." Voi s**tana, minun pitää päästä pois täältä. "VAPAUTTAKAA MINUT!" hän karjui ja ravisteli kaltereita, mutta vastausta ei kuulunut. "Se hemmetin Danielkin on jo varmaan Millien makuuhuoneessa!" CJ jatkoi, mutta kun ei vastausta kuulunut, hän mietti vielä jotain. "Veikö donitsi kielen?" hän kysyi, ja hetken päästä poliisi vihdoin tuli paikalle. "Rauhoitu nyt, herra. Me kysymme sinulta vain yhden kysymyksen - tapoitko sinä ne Ballasit?" CJ ei viitsinyt kertoa totuutta, ettei hänelle annettaisi yhä vain lisää tuomiota, joten hän pudisti päätään. "No tiedätkö sinä, kuka tappoi heidät?" poliisi kysyi. CJ mietti hetken, sai sitten ovelan ajatuksen ja sanoi: "Se oli Daniel Deadguy! Tiedättehän.......se mustapukuinen tyyppi, joka asuu jossain päin Venturasia......." Poliisi nyökkäili tasaiseen tahtiin ja avasi sellin oven. "Anteeksi tämä väärinymmärrys." hän sanoi, ja CJ pääsi vapauteen. Ulkopuolelta lähti juuri silloin poliisiautoja, jotka suuntasivat kohti Danielin osoitetta. "Hoh hoh hoo, mahtaa olla kaverilla selittelemistä!" CJ nauroi, mutta muisti sitten Brianin ja vakavoitui. Poliisit olivat antaneet hänen kännykkänsä takaisin, joten hän soitti Sweetille ja kertoi asioiden hankalan laidan. "Mit........voi v*ttu! Se kirottu kaksinaamainen hyypiö......odotas vaan, kun saan hänet käsiini!" Sweet sanoi. CJ muistutti, että Brian oli kuitenkin heidän veljensä, mutta Sweetin mukaan rangaistus oli silti annettava. Ensin piti vain saada Brian kiinni.
Poliisit eivät kuitenkaan löytäneet Danielia kotoaan, ja CJ alkoi epäilemään. Hän ajoi kohti Prickle Pinea, ja saapuessaan Millien luokse, hän kokeili ovea. Se oli lukossa, ja hän pisti korvansa sitä vasten. Oven takaa kuului vaimeaa ääntelyä. CJ: n naama vääntyi irveeseen, ja hän meni kadulle tasajalkaa pomppien. "DANIEL, MINÄ TAPAN SINUT!" hän huusi ja moukaroi ovea yrittäen päästä sisään. Ääntely loppui, ja pian ovisilmä, jonka Millie oli joskus ostanut, aukesi. "Kuka siellä? Meillä on hommat kesken." CJ kyyristyi, ettei häntä nähtäisi, muutti ääntään ja sanoi: "Minä olen paikallinen rottienkarkottaja, ja siellä sisällä on raporttiemme mukaan erittäin valtava rotta. Minun velvollisuuteni on tulla sisään ja häätää se." CJ meni pois oven tieltä, kun se aukesi, syöksähti sisään ja lukitsi sen. "No niin! Mitäs meillä täällä onkaan, ellei minun vanha "ystäväni" Daniel Deadguy? Ja puhuin osittain totta, sillä TÄMÄ jättirotta saa nyt HÄIPYÄ!" Hän alkoi tuuppia Danielia ovelle, mutta Millie pysäytti hänet. "CJ, mitä sinä luulet tekeväsi?" hän kysyi erittäin tiukalla äänensävyllä. CJ veti jo revolverin taskustaan, mutta Daniel oli tyynen rauhallinen. "Et uskalla ampua minua. Millie tappaa sinut muuten." hän sanoi ja naurahti. Millie avasi oven ja potkaisi CJ: n pihalle. "Saat*na, tämä EI jää tähän tasan tarkkaan!" hän mutisi ja käveli poispäin, kun ovi paiskautui kiinni, ja vähän ajan päästä ääntely kuului vähän voimakkaampana.
"Minun täytyy keksiä jotain." hän sanoi, varasti kadulta Bansheen ja ajoi etelään. "Voisinhan minä nyt käydä Losissa katsomassa, että miten siellä on meininki." Valitettavasti ongelmat olivat kasvaneet - jo kaukaa CJ erotti tiesulun LV: n ja Red Countyn välisellä sillalla. Autojen vieressä oli Ballaseja. Kun hän kokeili muita poistumisteitä, sama ongelma toistui jälleen kerran. Las Venturasista ei nähtävästi päässyt pois, kun rautatiesillallakin oli esteitä ja Ballaseja. "Eikä täällä ole edes mitään satamaa, ainoastaan noita v*tun kallioita." CJ mietti, mutta hän päätti käydä katsomassa, oliko kallioiden toisella puolella venepartioita. Tullessaan paikalle hän tähysti oikealle ja vasemmalle, näkemättä mitään. Juuri silloin kuului ääntä taivaalta, ja valonheittimellä varustautunut helikopteri lensi alueen yläpuolella. "Voi elämä, Ballasit tietysti partioivat myös ilmassa!" hän sanoi ja vältteli valonheitintä, koska jos hän siihen osuisi, hän olisi mennyttä. Puhelinsoitto kuitenkin keskeytti kaiken. "Mitä nyt, Sweet? Huono aika puhua." Sweetin ääni kuulosti kuitenkin yllättävän innostuneelta. "CJ........tämä on aivan uskomatonta, mutta Kendl on tullut raskaaksi!" CJ oli pyörtyä, mutta hän piti itsensä kalliolla. "Tule tänne Grovelle, niin tiedät, etten valehtele!" Valitettavasti juuri puhelun päätyttyä valonheitin osui CJ: hin, ja Ballasit alkoivat tulittaa. Hänen jalkaansa osui taas, mutta nyt se oli vakavempaa.......CJ liukui kalliota alas kohti vettä......
Tykkäsin jostakin syystä todella paljon, vaikkei mikään maailma pisin tai toiminnallisin ollutkaan. Alussa ajattelin, että tämähän raiskaa alkuperäisen SA:n juonen, mutta ei sitä nyt jaksanut sen enempää miettiä, kun huomasin, kuinka upeasti tarina oli kerrottu. En mahdollisesti ehkä koskaan ole lukenut näin hienosti kerrottua ja asenteikasta tarinaa. Kirjoitusasu on huippuluokkaa mielestäni, ja kuvailu sopivan tarkkaa. Erikoismaininta on myös annettava laajalle sanavarastollesi.
+ Erinomainen kuvailu, kirjoitusasu ja sanavarasto
+ Kerronta
- Lyhyehkö
- Juoni ei välttämättä se paras mahdollinen (Brian ei kuollutkaan)
9-
Perseilevän (kuka tämänkin keksi?!) juonen takia arvosana ei ole ysiplussan luokkaa, mutta muuten oikeastaan.
Kirjoitettu: sunnuntai, 05. elokuuta 2007 klo 14.16
Lainaus:05.08.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
1. Kaikki poliisivoimat alkavat kyllästyä jengisotaihin ja Carliin, joten he järjestäisivät jonkun valtavan operaation.
2. Joku päähenkilöistä (hyvä JA paha) vois kuolla.
3. Jonkinlainen luonnonvoima (pyörremyrsky jne...) hyökkäisi San Andreakseen (mutta ei tsunami, koska mun tarinassa oli tsunami.
Kirjoitettu: sunnuntai, 05. elokuuta 2007 klo 14.18
Lainaus:05.08.2007 Tape kirjoitti:
Melkeinpä kliseitä alkavat nuo ideat jo olla. Taitaa melko hankalaksi mennä jo tuo aidosti uusien ja mielenkiintoisten ideoiden keksiminen.
Pitäisikö minun vain alkaa kirjoittamaan nyt jotain?
No sen kun vaan. Kaipa tässä itsekin voisi aloittaa uuden tarinan.
Kirjoitettu: sunnuntai, 05. elokuuta 2007 klo 16.33
Tapen tarinat:
Carl Johnson's & Adventures - Revenge - Nothing Else Matters part 1
Kello on 19.12 perjantaina. Uupunut Carl Johnson ajaa Turismollaan hiljalleen pitkin Willow Fieldin tyhjiä katuja kohti Grove Streetiä. Hän on todella väsynyt tästä kaikesta tapahtuneesta. Nyt hänen olisi vielä varmaankin kerrottava kaikki kavereilleen kotona, vaikkei hän millään haluaisi. Carl haluaa olla mies, ja selvitä Sallyn menettämisestä itse. Matka Losin telakalta takaisin kotiin kesti ihmeen kauan. Osasyynä tähän oli Ballasien ja Vagosien väliset jengisodat kaupungin itäosassa. Vihdoin viimein Carl pääsee Grovelle asti, pysäköi autonsa autotallin eteen viitsimättä edes ajaa sitä sisälle asti, ja astelee sisälle taloonsa. Eteiseen saavuttuaan Carl tarkastelee hämärää taloa. Ketään ei näy eikä mitään kuulu. Carl heittää kenkänsä oven viereen ja lähtee portaikkoon katsomatta laisinkaan keittiöön. Portaikon yläpäässä Carl kuulee vaimeaa puhetta ja näkee Kendlin huoneen oven alta valoa. Hetkisen oltuaan paikallaan ja vain kuunneltuaan, tajuaa Carl Kendlin katsovan vain telkkaria. Hän jatkaa matkaansa pientä oven alta tulevaa valoa lukuun ottamatta hämärällä käytävällä huoneensa ovelle. Hän näkee sen olevan auki, ja astuu sisään. Carl laittaa valot päälle, katselee ympäri huonetta, venyttelee ja haukottelee hiukan, sekä istahtaa sitten sängylle. Huone on aivan ennallaan, vaikkei kaikkia Carlin vaatteita sun muita olekaan tallella, sillä ne upposivat Arctic Swordin mukana meren pohjaan. Sweet ei ilmeisesti ole vielä saapunut, vaikka lupasi tulla tapaamaan Carlia niin pian kuin mahdollista. Carl ei muista edes nähneensä veljensä autoa tämän pihassa. Hän miettii hetkisen, pitäisikö mennä juttelemaan Kendlille, joka ei luultavasti edes tiedä Carlin tulleen kotiin. "Hän varmaan yhä luulee minun olevan kuollut", Carl ajatteli. Hän nousi seisomaan ja käveli ikkunan luo. Hän raotti verhoja, ja laskevan auringon viimeiset säteet pääsivät sisään huoneeseen valaisten sitä hiukan. Carl katseli pihalle, ja näki pari jengiläistä pelaamassa korttia sinne rakentamansa eräänlaisen pöydän päällä. Pöytä oli ilmeisesti kasattu romuista, joita jengiläiset olivat löytäneet kaupungilta. Äkkiä Carl huomasi Sweetin Greenwoodin ajavan pihaan sivukujalta. Auto pysähtyi Sweetin talon eteen tapansa mukaan, ja itse Sweet nousi kyydistä kiireisen näköisenä. Hän kiiruhti selvästi sisään Johnson's Houseen Carlia, Kendliä ja Cesaria tapaamaan. Carl jätti verhot auki ja ampaisi alakertaan.
Alhaalla Sweet pamahti sisään Carlin laskeutuessa nopsasti portaita. "Katos! Moi, veli!" huudahti Sweeti innoissaan. "No katos, katos! Halataanpa!" Carl huikkasi takaisin, ja veljekset halasivat aitoon gangstatyyliin. "Mukava nähä sua, CJ! Missäs ne kaks sekstaajaa luuraavat?" Sweet kysyi. "Kendl on ainakin yläkerrassa katsomassa tv:tä, mutta Cesarista en tiedä", vastasi Carl vilkaisten yläkertaan päin. "Aha, no mennään kattomaan, mitä systerille kuuluu." Kaksikko lähti nousemaan portaita.
Yläkerrassa Kendl makasi kyljellään sängyllä tuijottaen telkkaria, josta tuli iltauutiset. Pian hän havahtui kuullessaan koputusta ovelta. "Kendl! Mä täällä, Sweet! Mulla olis sulle pikku yllätys... Avaahan se helkkarin ovi ja päästä mut sisään!" ilmoitti Sweet kovaäänisesti oven takaa. Kendl tuhahti itsekseen ja nousi laiskasti ylös. Hän meni ovelle ja avasi sen... Hänen yllättymisensä oli suuri hänen nähdessään, kuka Sweetin vierellä virnisti. "CJ! Ei voi olla totta! Etkö sä kuollutkaan?!" Kendl halasi ilosta kiljuen (taas) kuolleeksi luulemaansa veljeään. Carl oli aika otettu sen luokan riemuvastaanotosta. Hän rutisti siskoaan lujempaa ja sanoi rauhalliseen äänensävyyn: "Etkai tosissasi uskonut minun kuolleen? Eihän Sweetkään sellaista soopaa mennyt nielemään."Kendl ei vastannut, vaan halasi ja halasi... Halailtuaan hetkisen, he lähtivät Sweet roikkuen mukanaan alakertaan. Alhaalla sohvalla Sweetin kanssa istuva Carl kysyi Kendliltä, joka oli menossa keittämään iltakahvia: "Tota... Missäs Cesar mahtaa piileksiä? Eikai se oo sun sänkys alla runkkaamassa sun pikkuhousuilles?" Sweet pärskäytti siihen väliin makeat naurut, mutta pyysi sen jälkeen kuitenkin kohteliasta esittäen anteeksi, ja tukki suunsa keskittyen olohuoneen tv:seen. Kendl vilkaisi tuimasti ensin Sweetiä, ennen kuin vastasi Carlille: "Hän on hoitamassa jenginsä asitoita jossakin päin kaupunkia. Hän ei kertonut minulle tarkemmin, mutta lupasi päivällä lähtiessään tulevansa takaisin kuudeksi, mutta häntä ei ole kuulunut. Ei hän vastaa puhelimeenkaan." Carl nyökkäsi ja käänsi katseensa lattiaan. Kendl kääntyi takaisin keittiöön päin ja alkoi keittämään kahvia. "Pitäiskohän minunkin yrittää saada Cesariin yhteyttä?" Sweet kysyi katse tv:n ruudussa. Carl katseli huvikseen seinillä olevia tauluja, joissa yhdestä oli heidän äitinsä ja veljensä Brian, vastaamatta heti. "Voit kai sinä koettaa, mutta jos Kendlkään ei saa häneen yhteyttä, niin miksi sinäkään saisit?" "No mutta ku Kendlhän soitti hänelle joskus aikaisemmin. Ehkä hän vastaa nyt." Carl ihan pienen hetken hiljaa ennen vastaamistaan: "Mutta eikös Cesarin pitäisi soittaa jo takaisin? Entä jos hän on joutunut johonkin jengisotaan, ja haavoittunut, eikä täten voi ottaa meihin yhteyttä?" Sweet raapi päätään ja heitti: "Pitäisikö meidän lähteä etsimään?" Samassa Kendl huikkasi keittiöstä: "Minä kuulin kyllä tuon! Miten te muksut luulette löytävänne Cesarin tästä suurkaupungista noin vain? Hänen kännykkänsä akku on varmaankin vain loppu tai jotain sinnepäin." "No niin, mutta ku senhän piti tulla pois jo kuudelt, mut ku kello on jo puol kaheksan. Entä jos Ballasit tai Vagosit on ottanut sen vangiks ja syöttäny sen vesikauhusille kytille?" Sweet kysyi sarkastisesti. Kendl tuhahti taas ja kaatoi kahvin keittimestä pulloon. Carl taasen vilkaisi seinällä riippuvaa kelloa, jota ei ollut kovin helppo nähdä pimeässä. Hän kuitenkin totesi kellonajaksi 19.31. "No niinpä. Kello on jo aika paljon, eikä siitä menijästä omine jengeineen ole kuulunut mitään", Carl sanoi totisena. "Tulkaas ottamaan sitä kahvia!" huusi Kendl keittiöstä. Carl ja Sweet ampaisivat molemmat yhtäaikaa pystyyn, ja lähtivät perätysten kahville Carl edessä. "Mietitään asiaa sitte, kunhan on ensi ollaan juotu vähän sumppia", ehdotti Sweet ja istuutui nurkimmaiseen paikkaan. Carl nyökkäsi ja istui Sweetiä vastapäätä Kendl vierellään.
Kello on 19.43. Jeffersonilla sijaitsevan sairaalan pihaan pysähtyy kyttien partioauto, josta astuu ulos kaksi henkilöä - Los Santosin poliisivoimien päälikkö ja joku tuntematon kyttä. Heistä tuntemattomalla on mukanaan nippu parereita, ja he lähtevät portaita pitkin ylös ja sitä kautta sisään sairaalaan. Heillä näyttäisi olevan tärkeää asiaa henkilökunnalle. Sisällä kaksikko tapaa sairaalan johtajan, joka on kalju, keski-ikäinen mies, jolla on pieni parransänki leuassaan. "Iltaa teille, herrat. Kuinka voin auttaa?" johtaja kysyy kytiltä ystävällisesti. "Iltaa vain teillekin. Tuota, meillä olisi erästä tärkeää asiaa koskien sitä tämänpäiväistä tapausta ruumishuoneellanne. Se eräs tummaihoinen mieshenkilö siis pakeni täältä, ja hänen luultiin kuolleen. Eikös hän ollut yksi niistä kolmesta, jotka löytyivät sieltä laivan hylystä eilen aamulla?" Sairaalan johtaja nielaisi ja katsoi vuoronperään molempia kyttiä. "No tuota... Niinhän se oli joo. Mitä siis oikein tarkalleenottaen haluatte?" Poliisipäälikkö viittoi sairaalapäälikön viemään heidät ruumishuoneelle. Tämä teki mitä käskettiin, ja pian he olivatkin jo ruumishuoneella. Poliisipäälikkö katseli ympärilleen selvästi etsien jotain tiettyä henkilöä kuolleiden joukosta. "Ahaa. Tämä nuori nainen tässä! Mikä hänen nimensä on, tiedättekö?" kysäsi päälikkö löydettyään etsimänsä makaamasta suoraan edessä. "Ööhm... T-tuotah... Emme oikeastaan vielä ole saanet kenenkään näiden uhrien henkilöllisyyksiä selville. DNA-testi on kyllä jo tekeillä, mutt..." "Mepä tiedämmekin. Hänen nimensä on Sally Tenessee. Kuulostaako yhtään tutulta, Barry Jameson?" kysyi poliisipäälikkö katsoen samalla lääkäriä silmiin - silmiin, jotka olivat selvästi pelokkaat, ja niistä näki sen, ettei ole rehellinen. "Mi-mitä te oikein selitätte? Minun nimeni on... tuota tuo... ööh... CARRY CARSON! Niin, sehän se olikin juu", änkytti lopuksi kovaa huudahtanut lääkäriesimies. Kytät katsoivat ensin toisiaan, ja tarttuivat sitten kumpainenkin miestä käsistä kiinni. "Herra Barry Jameson, olette täten pidätetyt sairaalan oikean johtajan murhasta, terrorismista ja tämän na..." Samassa mies potkaisi molempia vatsaan kivuliaasti ja ampaisi pakoon huoneesta. "Ku-kutsu a-apu-a! Hänet on saat-saatava kiinni nopeasti!" huusi päälikkö toiselle kytälle pidellen tuskissaan vatsaansa. Toinen teki työtä käskettyä ja kutsui apuvoimia.
Sairaalan toisessa päässä Barry Jameson oli kuitenkin jo menossa, eikä häntä kukaan enää voisi sisältä käsin pysäyttää. Hän ryntää ulos ja heittää valkoisen lääkärintakkinsa maahan, jonka eräs nurkalla kyttäävä kulkuri sieppaa heti itselleen. Barry varasti itselleen ambulanssin pihasta ja kaasutti karkuun juuti toisesta suunnasta tulevia kyttiä, jotka lähtivät välittömästi takaa-ajoon. Pian Barry päsäytti kuitenkin viereiseen tulvakanavaan rikkoen samalla ambulanssin jouset. "Ei helvata! Pakko jättää auto! Mistä nuokin edes saivat selville bluffaneeni?!" Barry loikkasi kiroten pois autosta ja pinkaisi juoksuun pitkin kauas jatkuvaa tulvakanavaa. Kytät pysähtyivät rikkoutuneen aidan kohdalle uskaltamatta ajaa alas. He kutsuivat helikopterin, joka antaisi Barrylle varoituksen ja yrittäisi saada tämän samalla kiinni. Barry alkoi jo hengästyä, ja pysähtyi hetkeksi. Hän ehti jo hetken ajan omahyväisenä luulla päässeensä pakoon, mutta pian kyttäkopteri jo ilmestyi pörräämään lähistölle kuuluttaen samalla jotain bullshittiä, josta hän ei välittänyt pätkän vertaa. "Mihin hittoon tungin aseeni?!" huusi Barry kiihtyneenä etsien asettaan vaatteistaan. Hän kuitenkin löysi pienen revolverinsa housuntaskustaan ja otti sen esille. Hän liikkui hiukan eteenpäin ja tähtäsi revolverilla kopteria. "Painukaa te niine typerine purkkeinenne *******in ja jättäkää minut rauhaan! Tapoin sen akan silloin löytöpäivän yönä, koska se oli CIA:sta, ja yksi pahimmista vihollisistani! Sekin yksi jätkä oli siellä laivalla sillon sen kapteeninsa kanssa, mutta ei kuollutkaan, kun annoin hänelle sitä myrkkyä, joka tainnuttaa ensin ja tappaa sitten! Nyt hän pakeni, enkä itse tajunnut mitään ensin! Minä tapoin tiedättekö koko sakin! He eivät kuolleet laivalla, vaan sairaalassa minun hellässä huomassani, mutta se yksi surkimus pääsi pakoon!" Barry karjui aivan hulluna jo kuuloetäisyydellä olevalle kopterille. Hän ampui kolme laukausta koperin kylkeen osumatta kuitenkaan kehenkään. Nyt myöskin Barryn huudot kuullu ja tämän taakse hiipinyt S.W.A.T.:ilainen tekee liikkeen, joka päättää välikohtauksen. Hän taklaa Barryn maahan ja sieppaa revolverin tämän kädestä. "Kohde vahingoittumattomana maassa! Toistan, kohde vahingoittumattomana maassa! Tulkaa hakemaan!" Erikoisjoukkolainen laittoi Barrylle käsiraudat ja nosti tämän maasta. Tämä puhkui raivosta, mutta ei rimpuillut pahemmin. Pian kopteri poimi molemmat kyytiinsä.
Kello 20.18.
Suurin piirtein samoihin aikoihin Grove Streetillä...
Carl oli suihkussa peseytymässä, samalla kun Sweet ja Kendl katsoivat teennäisen rauhallisina tv:tä olohuoneessa. Oikeasti heitä (varsinkin Kendliä) huoletti kovasti Cesarin puolesta. Suihkussa Carl pesi punaisen Sallyn värjäämän värin hiuksistaan. Hän halusi päästä eroon kaikesta, joka muistuttu Sallystä. Hetken päästä Carl asteli muiden luokse olohuoneeseen urban camot ja valkoinen, hihaton paita päällään. "No, mitäs me teemme?" hän kysyi. "Odotetaan vielä pikkuhetki, ja lä...", Sweet oli sanomassa, muttei ehtinyt, koska pöydällä oleva Kendlin kännykkä alkoi piristä kovaäänisesti. Kendl poimi puhelimensa innokkaana ja vastasi nähtyään soittajan olevan Cesar. "Haloo, Kendl! Rakas, kutsu veljesi ja mieluiten myös pari muuta jengiläistä tulemaan tänne! Olen muutaman jäljellä olevan kanssa jengiläiseni kanssa loukussa Madd Doggin kartanossa hänen kanssaan! Vagosit ovat aika ilkeällä päällä, ja yllättivät meidät Mullhollandilla meidän ensin tuhottuamme kaksi heidän rahakuljetustaan! Käske heidän tulla apuun mahdollisimman pian, ja jää itse kotiin odottamaan, äläkä ole huolissasi. Niin, ja käske heitä varautumaan kunnon taisteluun ylivoimaisen suurta vihollisarmadaa vastaan!" Sitten Cesar sulki puhelun jättäen hiukan järkyttyneen Kendlin paikalleen. "No, kuka se oli ja mitä hän halusi?" kysyi Carlin katsoen hämillään siskoaan, joka näytti pian halkeavansa. "Se oli Cesar! Hän halusi teidät ja muutaman jengiläisen apuun Madd Doggin kartanolle, johon Vagosarmeija on heidät saartanut!" Kendl hätääntyi. Sweet meinasi avata suunsa, mutta ei ehtinyt, kun Carl kiskoi hänet mukaansa varustautumaan. He juttelivat pikaisesti varusteita valitessaan siitä, että onkohan paikalla kyttiä, ja entä paljonko Vagoseja on vielä jäljellä. He ottivat kumpainenkin kännykät ja Tec9:t mukaansa, ja läksivät hyvästellen Kendlin pihalle. Siellä he lastasivat lippaat ja aseet Greenwoodin takapenkille, ja astuivat etupenkille. Sweet oli puikoissa, ja alkoi kaasuttamaan Mullhollandille.
Kendl jäi sisälle katsomaan veljiensä lähtöä ikkunasta.
