Kirjoitettu: maanantai, 13. elokuuta 2007 klo 16.32
Shadow Dude Stories:
The Dead Guy - Osa 4
CJ: n tilanne voisi olla parempikin. Ensinnäkin, hän oli lennonjohtotornin huipulla jumissa, ja hurrikaani lähestyi San Andreasta. Kaiken huipuksi Sindaccot olivat kidnapanneet Cesarin, ja samassa lastissa oli mukana yksi ydinpommeista. Yhden CJ oli heittänyt veteen ja yksi hänellä oli juuri sillä hetkellä, mutta siitä ei olisi suurtakaan iloa, jos hän ei pääsisi häipymään. Rannalla ja Madd Doggin kartanolla oli ydinpommit, ja Sindaccot olivat varastaneet yhden, mikä teki tästä aivan käsittämättömän hankalaa. CJ: n kännykkäkin oli rikkoutunut. "Siis minä kostan tämän, jos selviän hengissä!" hän huusi ja yritti viittoa alas, mutta kukaan ei vaivautunut kääntämään päätään. Pian CJ: hin iski jo voimakas tuulenvire, joka painoi häntä väkisin tornista, mutta onneksi hän pysyi tornin huipulla. Pian hän kuitenkin kuuli pelastuksen ääntä - helikopteri tuli tornia kohti. Se leijui aivan CJ: n vieressä, ja hän kiipesi kaiken varalta kyytiin. Etupenkiltä kuului Devilin äänellä: "Onneks löysin sut ajoissa. Nyt pitää viedä sinut turvaan. Älä huolehdi Grovelaisista, ne on turvassa Sweetin kellarissa. Mutta sinne me ei päästä jäämättä hurrikaanin kouriin. Se käärme, Daniel, suunnitteli koko homman. Hän halusi, että jäät ansaan sinne........hän on uusi Sindaccojen johtaja." CJ ei voinut uskoa sitä, ja ns. pikkuvihollisesta Daniel oli yhtäkkiä muuttunut käsittämättömän rajuksi tyypiksi, samantapaiseksi kuin edesmennyt Paulie. "Hän tietää varmasti, että olen Grove Streetiläinen, ja yrittää varmasti tappaa minut. Eivätkä meidän välimme ole sieltä parhaasta päästä........." Devil laskeutui muutaman minuutin kuluttua Madd Doggin kartanon katolle. Oli alkanut sataa rankasti, ja tuuli oli erittäin navakkaa. Molemmat pääsivät kuitenkin sisään, ja Madd Dogg olikin jo vastassa. He juoksivat kellariin.
Parin tunnin kuluttua CJ uskaltautui ulos. Meteli oli ollut korviahuumaava, ja salamatkin olivat välkähdelleet, mutta hän käveli kartanon sisällä ja avasi sitten oven. "Kaikki näyttää normaalilta." hän sanoi ja huoahti helpotuksesta, mutta kun Devil katsoi toiselle puolelle, kohti Los Santosia, hän käänsi CJ: n. Los oli täysin raunioina. Pilvenpiirtäjät olivat sortuneet kadulle, ja tööttäyksiä oli niin paljon, että osa niistä kuului kartanolle asti. Tarkemmin katsottuna raunioiksi oli muutama kartanokin mennyt. Kun Madd Dogg katseli kartanoaan ulkoa, siihenkin oli tullut vaurioita. "Ei kai hurrikaani voi TÄLLAISTA vahinkoa aikaan saada?" CJ kysyi. Devil katsoi kuitenkin kelloaan. "Ei voi olla - Sindaccojen pommitus taisi onnistua. He tuhosivat koko kaupungin ydinpommeillaan. Onneksi yksikään niistä ei ollut turhan lähellä Grove Streetiä, mutta Ballasit kyllä kärsivät." hän selitti, ja CJ vaipui epätoivoon. "Minun pitää päästä Grovelle!" hän huusi ja juoksi ulkopuolelle. Sieltä löytyneellä Stallionilla hän ajoi kohti Grovea, Devil kyydissään. Kaupunki oli raunioina, joten ensin piti mennä metsän kautta ja vasta sitten Grove Streetille. CJ: n kauhuksi siellä ei ollut kaikki niin kuin pitäisi. Silta oli sortunut eikä paikalle päässyt normaalia tietä pitkin, hänen oma talonsakin oli romuna, Sweetin auto oli tulessa tien sivussa ja Ryderin talosta oli pelkät rauniot jäljellä. Hän juoksi Sweetin talolle ja avasi kellarin luukun. "Oletteko te siellä?" hän kysyi. Kukaan ei vastannut. Devil oli sen sijaan huomannut jotain mielenkiintoista - Sindaccot olivat maalanneet graffitin CJ: n autotallin seinään. Siinä luki: "Olemme kidnapanneet Sweetin ja Kendlin. Jos haluatte heidät takaisin, joudutte maksamaan meidän jengillemme miljoona dollaria." CJ ei pystynyt enää pysymään nahoissaan. Sindaccot olivat käyneet mellastamassa Grove Streetillä, tuhonneet Losin länsiosan täydellisesti ja kidnapanneet vielä ensin Cesarin, nyt Sweetin ja Kendlinkin! "Ei saat*na, nyt minä hoitelen ne! Ja Danielin ensisijaisesti!" CJ huusi ja meni Sweetin talon sisälle suunnittelemaan.
Hän ei tiennyt, että pahin oli vielä edessä. Brian, alkuperäinen kohde, oli komentanut Ballasit mellakoimaan joka puolella ja varmistamaan, ettei ainutkaan Grove Streetiläinen jäänyt henkiin. Idlewood oli jo kokonaan heidän aluettaan, ja Willowfieldiäkin he alkoivat valloittaa. Kaiken lisäksi Vagosit ottivat kontrollin East Los Santosissa ja East Beachissa. Grove oli siis piiritetty kahden muun jengin osalta. Eräs jengiläinen oli kertonut asiasta CJ: lle ja tuupertunut sitten kuolleena lattialle kaikista ampumahaavoista, jotka hän oli saanut mennessään kohti Grove Streetiä. CJ vei ruumiin makuuhuoneeseen ja poistui sitten talosta. Toiminnan hetki oli koittanut - hänen oli tapettava Brian, oli hän sitten CJ: n veli tai ei, ja Danielkaan ei ollut tehnyt mitään hyvää. CJ otti ainoan ehjän auton, joka paikalta löytyi, eli Ryderin auton, joka oli sentään säästynyt. Hän ajoi Ammu-Nationiin ja osti sieltä mahdollisimman paljon panoksia aseisiinsa, kunnes rahatili alkoi nollaa näyttää. "Miljoonaa tuskin pystyn maksamaan lähiaikoina." hän sanoi ja naurahti hiukan, mutta suurin operaatio oli edessä. Hän aloitti ensin jengisodan Ballaseja vastaan saadakseen Willowfieldin takaisin. CJ ampui muutaman drive-bylla, ja pian viisi raskaasti aseistautunutta vihollista lähestyi. CJ suojautui postilaatikon taakse, otti AK: nsa ja ampui yhtä jalkaan. Tämä kaatui maahan, vaan ei kuolleena. Siitä hän ei kuitenkaan minnekään jatkaisi. Kaksi juoksi melko lähellä toisiaan, ja kun CJ ampui toista, tämä horjahti ja toiselta tippui ase. Kun tämä poimi asettaan, CJ osoitti häneen ja huusi: "Kädet ylös tai ammun!" Epäreiluna henkilönä CJ ampui, vaikka vastustajalla oli kädet ylhäällä. Kaksi jäljellä olevaa aloittivat tulituksen, ja CJ otti pienen riskin. Hän hyppäsi viereisen kaupan ikkunasta sisään, suojautui tiskin taakse ja odotti Ballasien saapumista sisään. Kun he tulivat, CJ teki molemmista historiaa ennen kuin he edes näkivät tätä.
Muutaman muun vihollisen tapettuaan CJ oli vallannut Willowfieldin, eikä Grovea enää piiritetty. Hän komensi viimeiset jäljellä olevat vahtimaan kaupunginosaa sillä aikaa, kun olisi aika hoitaa loputkin kerralla pois päiväjärjestyksestä. Sindaccot olivat tuhonneet ranta-alueen, ja majakka oli sortunut veteen, mutta jengi silti piti majaansa siellä, kun parempaakaan paikkaa ei ollut. CJ ajeli paikan päälle ja näki yhden aseistautumattoman Sindaccon, joka olisi helppo nakki. Hän käveli suoraan Sindaccon eteen ja otti yhtäkkiä jaloista kiinni ja taklasi maahan. Kun vastustaja oli lähestulkoon puolustuskyvytön, potku munille viimeisteli homman. Toinen Sindacco näki kylläkin surutapahtuman, ja hän kutsui apujoukkoja. Sindacco Argento ajoi pian kohti CJ: tä, ja kuljettajan tavoitteena oli yliajo. CJ pelastautui menemällä hiekalle, sillä sen päällä ei mikä tahansa auto kulkenut, ja väistäminen oli helppoa. Aina tilaisuuden tullen CJ ampui pari lipasta autoon, joka pian syttyi palamaan. Sindaccot olivat vähän raskaammin aseistautuneita kuin CJ odotti, joten homma ei ollut helppoa. Hän väisteli luoteja ja hyppäsi jäätelöauton taakse. Sindaccot ampuivat tavoitteenaan osua CJ: hin auton läpi, mutta kuski vain häipyi autostaan ja jätti työnsä kesken. Vähään aikaan ei luoteja tullutkaan. CJ katsoi auton ovessa olevasta ikkunasta ja näki Sindaccoja väijymässä sillan alla. Hän otti AK: nsa ja aloitti räiskinnän. Ikkunoiden läpi luodit lensivät Sindaccoihin, ja muutaman sekunnin välein yksi kaatui. Kun jäljellä oli enää yksi, CJ otti jätskiauton ja ajoi kohti. Sindacco väisti, mutta auto kääntyikin kohtuullisen hyvin, ja juuri Sindaccon noustessa ylös CJ liiskasi hänet onnistuen tapossa.
Sindaccot eivät olleet turhan iloisia, ja pian Sparrow-helikopteri laskeutuikin alueelle. Liiankin tuttu henkilö - Daniel Deadguy - poistui siitä ja osoitti heti MP5: llaan CJ: tä. "Nyt teit sellaisen tempun, että.........KUKA KERTOI, ETTÄ OLEN SINDACCOJEN POMO?" CJ ei vastannut, sillä Diablojen sotkeminen koko hommaan pahentaisi juttua entisestään. "MITÄ? EI KUULU!" Daniel huusi ja laittoi aseensa aivan CJ: n kurkulle. "VASTAA TAI AMMUN!" Kaksi muuta Sindaccoa, jotka olivat tulleet myös helikopterilla, olivat valmiita ampumaan, jos CJ yrittäisi paeta. Daniel käski heidän laskea aseensa, ja heitti varsin yllättäen CJ: n maahan. "Nyt seuraat minua kiltisti helikopteriin, jos haluat päästä sinne, jossa ystäväsi ovat." CJ mietti hetken aikaa, mitä tekisi, ja pian hän keksi. Hän nousi normaalisti ylös, mutta kun Sindaccot olivat hänen edessään, CJ hyppäsi maahan ja kaatoi molemmat vetämällä jalat alta. Daniel näki tämän heti ja ampui, mutta ei osunut. CJ hyppäsi suoraan päin ja osui päällään Danielin rintaan. Kipu oli hirvittävä, ja Daniel vuorostaan antautui. "Nyt SINÄ lennät tuolla kopterilla sinne, missä Sweet, Cesar ja Kendl ovat, kun minä olen kyydissä." CJ komensi. Daniel suostui piinallisen pitkän tappelun jälkeen, ja he lähtivät lentoon. He lensivät kohti Las Venturasin aavikkoa. "Ahaa, vai että täällä? Liekö paikan nimi El Castillo del Diablo?" CJ kysyi virnistäen, mutta Daniel ei hymyillyt. Pian hän kääntyi CJ: tä kohti, sanoi: "Adios, vanha vihollinen." ja hyppäsi kopterista. CJ huomasi pian, että hän oli Area 69: n yläpuolella, ja ohjustykit tulittivatkin jo kohti. Yksi osui kopteriin ja hän alkoi menettää korkeutta. Kaiken huipuksi Daniel oli vienyt ainoan laskuvarjon.......
CJ: n tilanne voisi olla parempikin. Ensinnäkin, hän oli lennonjohtotornin huipulla jumissa, ja hurrikaani lähestyi San Andreasta. Kaiken huipuksi Sindaccot olivat kidnapanneet Cesarin, ja samassa lastissa oli mukana yksi ydinpommeista. Yhden CJ oli heittänyt veteen ja yksi hänellä oli juuri sillä hetkellä, mutta siitä ei olisi suurtakaan iloa, jos hän ei pääsisi häipymään. Rannalla ja Madd Doggin kartanolla oli ydinpommit, ja Sindaccot olivat varastaneet yhden, mikä teki tästä aivan käsittämättömän hankalaa. CJ: n kännykkäkin oli rikkoutunut. "Siis minä kostan tämän, jos selviän hengissä!" hän huusi ja yritti viittoa alas, mutta kukaan ei vaivautunut kääntämään päätään. Pian CJ: hin iski jo voimakas tuulenvire, joka painoi häntä väkisin tornista, mutta onneksi hän pysyi tornin huipulla. Pian hän kuitenkin kuuli pelastuksen ääntä - helikopteri tuli tornia kohti. Se leijui aivan CJ: n vieressä, ja hän kiipesi kaiken varalta kyytiin. Etupenkiltä kuului Devilin äänellä: "Onneks löysin sut ajoissa. Nyt pitää viedä sinut turvaan. Älä huolehdi Grovelaisista, ne on turvassa Sweetin kellarissa. Mutta sinne me ei päästä jäämättä hurrikaanin kouriin. Se käärme, Daniel, suunnitteli koko homman. Hän halusi, että jäät ansaan sinne........hän on uusi Sindaccojen johtaja." CJ ei voinut uskoa sitä, ja ns. pikkuvihollisesta Daniel oli yhtäkkiä muuttunut käsittämättömän rajuksi tyypiksi, samantapaiseksi kuin edesmennyt Paulie. "Hän tietää varmasti, että olen Grove Streetiläinen, ja yrittää varmasti tappaa minut. Eivätkä meidän välimme ole sieltä parhaasta päästä........." Devil laskeutui muutaman minuutin kuluttua Madd Doggin kartanon katolle. Oli alkanut sataa rankasti, ja tuuli oli erittäin navakkaa. Molemmat pääsivät kuitenkin sisään, ja Madd Dogg olikin jo vastassa. He juoksivat kellariin.
Parin tunnin kuluttua CJ uskaltautui ulos. Meteli oli ollut korviahuumaava, ja salamatkin olivat välkähdelleet, mutta hän käveli kartanon sisällä ja avasi sitten oven. "Kaikki näyttää normaalilta." hän sanoi ja huoahti helpotuksesta, mutta kun Devil katsoi toiselle puolelle, kohti Los Santosia, hän käänsi CJ: n. Los oli täysin raunioina. Pilvenpiirtäjät olivat sortuneet kadulle, ja tööttäyksiä oli niin paljon, että osa niistä kuului kartanolle asti. Tarkemmin katsottuna raunioiksi oli muutama kartanokin mennyt. Kun Madd Dogg katseli kartanoaan ulkoa, siihenkin oli tullut vaurioita. "Ei kai hurrikaani voi TÄLLAISTA vahinkoa aikaan saada?" CJ kysyi. Devil katsoi kuitenkin kelloaan. "Ei voi olla - Sindaccojen pommitus taisi onnistua. He tuhosivat koko kaupungin ydinpommeillaan. Onneksi yksikään niistä ei ollut turhan lähellä Grove Streetiä, mutta Ballasit kyllä kärsivät." hän selitti, ja CJ vaipui epätoivoon. "Minun pitää päästä Grovelle!" hän huusi ja juoksi ulkopuolelle. Sieltä löytyneellä Stallionilla hän ajoi kohti Grovea, Devil kyydissään. Kaupunki oli raunioina, joten ensin piti mennä metsän kautta ja vasta sitten Grove Streetille. CJ: n kauhuksi siellä ei ollut kaikki niin kuin pitäisi. Silta oli sortunut eikä paikalle päässyt normaalia tietä pitkin, hänen oma talonsakin oli romuna, Sweetin auto oli tulessa tien sivussa ja Ryderin talosta oli pelkät rauniot jäljellä. Hän juoksi Sweetin talolle ja avasi kellarin luukun. "Oletteko te siellä?" hän kysyi. Kukaan ei vastannut. Devil oli sen sijaan huomannut jotain mielenkiintoista - Sindaccot olivat maalanneet graffitin CJ: n autotallin seinään. Siinä luki: "Olemme kidnapanneet Sweetin ja Kendlin. Jos haluatte heidät takaisin, joudutte maksamaan meidän jengillemme miljoona dollaria." CJ ei pystynyt enää pysymään nahoissaan. Sindaccot olivat käyneet mellastamassa Grove Streetillä, tuhonneet Losin länsiosan täydellisesti ja kidnapanneet vielä ensin Cesarin, nyt Sweetin ja Kendlinkin! "Ei saat*na, nyt minä hoitelen ne! Ja Danielin ensisijaisesti!" CJ huusi ja meni Sweetin talon sisälle suunnittelemaan.
Hän ei tiennyt, että pahin oli vielä edessä. Brian, alkuperäinen kohde, oli komentanut Ballasit mellakoimaan joka puolella ja varmistamaan, ettei ainutkaan Grove Streetiläinen jäänyt henkiin. Idlewood oli jo kokonaan heidän aluettaan, ja Willowfieldiäkin he alkoivat valloittaa. Kaiken lisäksi Vagosit ottivat kontrollin East Los Santosissa ja East Beachissa. Grove oli siis piiritetty kahden muun jengin osalta. Eräs jengiläinen oli kertonut asiasta CJ: lle ja tuupertunut sitten kuolleena lattialle kaikista ampumahaavoista, jotka hän oli saanut mennessään kohti Grove Streetiä. CJ vei ruumiin makuuhuoneeseen ja poistui sitten talosta. Toiminnan hetki oli koittanut - hänen oli tapettava Brian, oli hän sitten CJ: n veli tai ei, ja Danielkaan ei ollut tehnyt mitään hyvää. CJ otti ainoan ehjän auton, joka paikalta löytyi, eli Ryderin auton, joka oli sentään säästynyt. Hän ajoi Ammu-Nationiin ja osti sieltä mahdollisimman paljon panoksia aseisiinsa, kunnes rahatili alkoi nollaa näyttää. "Miljoonaa tuskin pystyn maksamaan lähiaikoina." hän sanoi ja naurahti hiukan, mutta suurin operaatio oli edessä. Hän aloitti ensin jengisodan Ballaseja vastaan saadakseen Willowfieldin takaisin. CJ ampui muutaman drive-bylla, ja pian viisi raskaasti aseistautunutta vihollista lähestyi. CJ suojautui postilaatikon taakse, otti AK: nsa ja ampui yhtä jalkaan. Tämä kaatui maahan, vaan ei kuolleena. Siitä hän ei kuitenkaan minnekään jatkaisi. Kaksi juoksi melko lähellä toisiaan, ja kun CJ ampui toista, tämä horjahti ja toiselta tippui ase. Kun tämä poimi asettaan, CJ osoitti häneen ja huusi: "Kädet ylös tai ammun!" Epäreiluna henkilönä CJ ampui, vaikka vastustajalla oli kädet ylhäällä. Kaksi jäljellä olevaa aloittivat tulituksen, ja CJ otti pienen riskin. Hän hyppäsi viereisen kaupan ikkunasta sisään, suojautui tiskin taakse ja odotti Ballasien saapumista sisään. Kun he tulivat, CJ teki molemmista historiaa ennen kuin he edes näkivät tätä.
Muutaman muun vihollisen tapettuaan CJ oli vallannut Willowfieldin, eikä Grovea enää piiritetty. Hän komensi viimeiset jäljellä olevat vahtimaan kaupunginosaa sillä aikaa, kun olisi aika hoitaa loputkin kerralla pois päiväjärjestyksestä. Sindaccot olivat tuhonneet ranta-alueen, ja majakka oli sortunut veteen, mutta jengi silti piti majaansa siellä, kun parempaakaan paikkaa ei ollut. CJ ajeli paikan päälle ja näki yhden aseistautumattoman Sindaccon, joka olisi helppo nakki. Hän käveli suoraan Sindaccon eteen ja otti yhtäkkiä jaloista kiinni ja taklasi maahan. Kun vastustaja oli lähestulkoon puolustuskyvytön, potku munille viimeisteli homman. Toinen Sindacco näki kylläkin surutapahtuman, ja hän kutsui apujoukkoja. Sindacco Argento ajoi pian kohti CJ: tä, ja kuljettajan tavoitteena oli yliajo. CJ pelastautui menemällä hiekalle, sillä sen päällä ei mikä tahansa auto kulkenut, ja väistäminen oli helppoa. Aina tilaisuuden tullen CJ ampui pari lipasta autoon, joka pian syttyi palamaan. Sindaccot olivat vähän raskaammin aseistautuneita kuin CJ odotti, joten homma ei ollut helppoa. Hän väisteli luoteja ja hyppäsi jäätelöauton taakse. Sindaccot ampuivat tavoitteenaan osua CJ: hin auton läpi, mutta kuski vain häipyi autostaan ja jätti työnsä kesken. Vähään aikaan ei luoteja tullutkaan. CJ katsoi auton ovessa olevasta ikkunasta ja näki Sindaccoja väijymässä sillan alla. Hän otti AK: nsa ja aloitti räiskinnän. Ikkunoiden läpi luodit lensivät Sindaccoihin, ja muutaman sekunnin välein yksi kaatui. Kun jäljellä oli enää yksi, CJ otti jätskiauton ja ajoi kohti. Sindacco väisti, mutta auto kääntyikin kohtuullisen hyvin, ja juuri Sindaccon noustessa ylös CJ liiskasi hänet onnistuen tapossa.
Sindaccot eivät olleet turhan iloisia, ja pian Sparrow-helikopteri laskeutuikin alueelle. Liiankin tuttu henkilö - Daniel Deadguy - poistui siitä ja osoitti heti MP5: llaan CJ: tä. "Nyt teit sellaisen tempun, että.........KUKA KERTOI, ETTÄ OLEN SINDACCOJEN POMO?" CJ ei vastannut, sillä Diablojen sotkeminen koko hommaan pahentaisi juttua entisestään. "MITÄ? EI KUULU!" Daniel huusi ja laittoi aseensa aivan CJ: n kurkulle. "VASTAA TAI AMMUN!" Kaksi muuta Sindaccoa, jotka olivat tulleet myös helikopterilla, olivat valmiita ampumaan, jos CJ yrittäisi paeta. Daniel käski heidän laskea aseensa, ja heitti varsin yllättäen CJ: n maahan. "Nyt seuraat minua kiltisti helikopteriin, jos haluat päästä sinne, jossa ystäväsi ovat." CJ mietti hetken aikaa, mitä tekisi, ja pian hän keksi. Hän nousi normaalisti ylös, mutta kun Sindaccot olivat hänen edessään, CJ hyppäsi maahan ja kaatoi molemmat vetämällä jalat alta. Daniel näki tämän heti ja ampui, mutta ei osunut. CJ hyppäsi suoraan päin ja osui päällään Danielin rintaan. Kipu oli hirvittävä, ja Daniel vuorostaan antautui. "Nyt SINÄ lennät tuolla kopterilla sinne, missä Sweet, Cesar ja Kendl ovat, kun minä olen kyydissä." CJ komensi. Daniel suostui piinallisen pitkän tappelun jälkeen, ja he lähtivät lentoon. He lensivät kohti Las Venturasin aavikkoa. "Ahaa, vai että täällä? Liekö paikan nimi El Castillo del Diablo?" CJ kysyi virnistäen, mutta Daniel ei hymyillyt. Pian hän kääntyi CJ: tä kohti, sanoi: "Adios, vanha vihollinen." ja hyppäsi kopterista. CJ huomasi pian, että hän oli Area 69: n yläpuolella, ja ohjustykit tulittivatkin jo kohti. Yksi osui kopteriin ja hän alkoi menettää korkeutta. Kaiken huipuksi Daniel oli vienyt ainoan laskuvarjon.......
To Be Continued.
CJ:n tilanne voisi olla parempikin... blablablaseliseli...
Ei jotenki vaan kiinnosta.
Lainaus:16.08.2007 Schneider kirjoitti:
Omalla koneellani ei Peliplaneetta toimi, vaan olen nyt koulun koneella ATK-tunnilla.
En tiedä, että milloin saan asian kuntoon, ja voin sitten taas kirjoitella.
Nyt löytyi syy poissaololle. Hetken jo luulin että onko sinut bannattu, mutta ei sentään No, koulu on ohi ja tarinoita voi kohta alkaa taas kirjoittamaan.
No nyt taas toimii. Viikonloppuna voittekin odotella täältäpäin tarinaa. Alan jossakin vaiheessa lukea poissaoloni aikana ilmestyneitä tarinoita, sekä sitten myös arvostella niitä. Nyt ihan heti en ehkä kuitenkaan jaksa.
Kirjoitettu: lauantai, 18. elokuuta 2007 klo 10.39
Muokattu: 18.08.2007 klo 11.08
Lainaus:18.08.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Hmm, näköjään kuollut. Mun 20. kertomukseni on nyt v*tun p*skana, ehkä se ei enää tule.
No laita nyt vaan se tänne, senkin pelkuri. Ei se nyt aivan toivoton ole.
Shadowduden ensimmäinen uusi tarina
En oikein pidä edelleenkään tuosta, että Brian ei kuollutkaan, mutta muuten tarina oli lähes puhtaasti timangia. Uudeksi vahvuudeksesi ovat näemmä muodostuneet erinomaisen hyvin kerrotut taistelukohtaukset. Niitä lukiessa melkein tuntee olevansa itse tappelemassa tarinan sisällä.
+ Todella hyvin kuvatut tappelut
+ Toiminnallinen ja vauhdintäyteinen
+ Sopivan mittainen
- Brianin paluu...edelleenkin
9-
Shadowduden toinen uusi tarina
Ei ehkä mielestäni aivan edellisen tasoinen, mutta silti todella hyvä. Jotenkin tunnelma ei ollut aivan niin hyvä tai yleisvire muutenkaan, eikä pituuttakaan tuntunut jotenkin olevan yhtä paljoa kuin aikaisemmassa. Hyvä kuitenkin.
Kirjoitettu: lauantai, 18. elokuuta 2007 klo 15.53
Tapen tarinat:
Carl Johnson's & Friends Adventures - Revenge - Nothing Else Matters part 2
Kello on 20.30 Mullhollandilla sijaitsevalla Madd Doggin kartanolla. Ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtyä hajanaisten laukausten kuuluessa vaurioituneelta kartanolta, joka on Vagosien autojen piirittämä lähes joka suunnasta. Poliiseja ei vieläkään näy, eikä Grovelaisiakaan. Cesar ja Dogg ovat saarroksissa kartanossa, ja ammukset lopussa...
Carl ja Sweet ovat juuri kääntymässä Templeltä Mullhollandille, kun viisi poliisiautoa kaartaa heidän eteensä aiheuttaen melkein kolarin. "No perse! Mikä noita nykyään vaivaa, kun eivät edes osaa autoa ajaa kunnolla", Sweet kirosi painaen jarrun pohjaan ja kääntäen rattia oikealle. He odottivat, että kytät menisivät tarpeeksi edelle, ja lähtivät sitten perään. Carl otti takapenkiltä Tec9:n ja laittoi siihen lippaan paikoillee tuima ilme kasvoillaan. Päästessään vihdoin Doggin kartanolle, veljekset pysäköivät auton aidan taakse ja lähtivät konepistoolien kanssa pihamaalle, joka oli täynnä Vagosien amerikanrautoja sekä ruumiita. Pian heitä on vastassa kourallinen kyttiä, jotka olivat juuri murtamassa takaovea, jotta voisivat tehdä rynnäkön. Näillä ei edes ollit mellakkakilpiä tai luotiliivejä, vaan pelkät tavalliset, mustat virkapukunsa ja pistoolinsa sekä haulikkonsa. Kaksi kymmenestä miehestä mursi oven ja kuusi rynni sisään. Vielä ei Vagoseja ollut heidän lukuisa autojaan ja ruumiitan lukuun ottamatta näkynyt. Carl ja Sweet kyykistyivät toisenpuolimmaisen muurin taakse odottamaan oikeaa hetkeä. "Kohan noi viimesetkin menee sisään tonne, niin yllätetään ne takaapäin ja tapetaan! Kannatatko, veli?" Sweet kysyi hiljaa, etteivät he paljastuisi. Carl kurkkasi vaivihkaa muurin yli, ja vastasi sitten: "Mutta entä jos he vartioivat ovea, ettemme pääse yllättämään, ja saamme hauleja nahkaamme? Pitäähän tässä joku toinenkin keino olla, mutta kun aikaa ei ehkä ole tarpeeksi..." Sweet meni hetkeksi hiljaiseksi ja suuntasi katseensa kartanon katolle. "Niin tietysti! Katto! Ehkä päästään sitä kautta yllättämään, mutta ensiks meijän kuitenkin olisi päästä kiipeemään sinne", hän väläytti äkkiä. Carl laittoi käden veljensä suulle ja kurkkasi nopsaan muurin yli. Pari kyttää silmäili heidän suuntaansa epäluuloisina hetken, mutta meni sitten kuitenkin takaisin sisälle. Carl otti käden hölmistyneen Sweetin suulta, ja vastasi: "Älä huuda, tai paljastumme. Oikeastaan aika hyvä ajatus tuo kattohomma, mutta meidän olisi pantava heti toimeksi, taikka ehkä Cesar ja Dogg ovat pian mennyttä." "Sä oot kyllä oikeessa. Aletaan hommiin ja annetaan kytille ja Vagoseille turpaan." Veljekset tarkistivat reitin olevan vapaa ja kiipesivät muurin yli.
He juoksivat nurkan taakse ja katselivat hetkisen ympärilleen jonkin kiipeämisvälineen/paikan toivossa. Carl huomasi pian tikkaat noin viiden metrin päässä, jotka olivat kuitenkin alapäästä poikki. "Käytetään noita, vaikka joudummekin hypäämään aika korkealle!" Carl pinkaisi juoksuun tikkaille Sweet perässään. Carl laittoi aseensa roikkumaan kantohihnasta olalle ja hyppäsi niin korkealle kuin pystyi, ja sai kun saikin otteen tikkaista. Hän alkoi kiskoa itseään ähkien ja puhkien ylös, jotta saisi jalkansakin tikkaille. Hän mietti samalla, että kukahan oli katkaissut tikkaat. Sweet näytti aika jännittyyneeltä sekä myöskin siltä, ettei hänen tehnyt mieli edes koettaa Carlin hommaa. Carl heilautti itseään voimakkaasti ylöspäin, ja saikin itsensä vihdoin nostettua tukevasti tikkaille. "Tuletko, Sweet?! Meillä on kiire!" Carl huusi ylhäältä. Sweet laittoi hänkin Tec9:nsä olalleen ja yritti loikata kiinni tikkaisiin, muttei onnistunut. "Ei kilinvitut! En pääse ehkä ylös ajoissa sinne ylös! Yritän etsiä toisen reitin, ja jos en ehdi ajoissa, niin hoida sä homma!" Sen huikattuaan Sweet lähti takaisin muurille, eikä kuunnellut Carlia, joka huusi jotain perää. Carlia ärsytti, mutta hän kiipesi tikkaat ylös katolle, josta alkanut kuulua laukauksia. Hän heilautti itsensä viereisen tuuletuslaitteen taakse katsomatta edes kuka tai ketkä ampui/ampuivat. Hän otti aseensa valmiiksi ja kurkkasi hökötyksen takaa. Carl näki joukon Vagoseja levittäytyneenä pitkin kartanon kattoa ammuskellen toiselta puolelta sinne kiipeäviä kyttiä. Jengiläisten tarkkaa lukumäärää oli hankala arvioida, mutta Carl arveli niitä olevan ainakin 15. Silloin Carl tajusi erään Sweetin kanssa tekemänsä virheen - he unohtivat ottaa omaa posseaan mukaan Grovelta. Carl läimi itseään vasemmalla kädellään naamaan hokien tollo -sanaa. Äkkiä joku ampui Carlin suojaan reiän. Carl säikähti ja siirtyi syrjempään sormi liipaisimella syyhyten. Ampuja oli ilmeisesti katolle päässyt haulikolla aseistautunut kyttä, joka kuitenkin sai surmansa hyvin nopeasti, ampuen samalla vahingossa reiän edessä olevaan ilmastointiluukkuun, jonka takana Carl sattui piileskelemään. Carl tarkisti haulikon tekemästä reiästä tilanteen. Hän näki, kun yksi Vagos asteli pistooli kädessään kytän ruumiin luo, ja katseli tarkkaavaisen näköisenä ympäriinsä. Carlin olisi silloin kannattanut olla poissa reiältä, koska Vagos sattui huomaamaan hänet siitä. Vagos huusi vihollisesta kavereilleen ja alkoi ampua. Carl varmisti aseensa olevan varmasti ampumiskunnossa, ja nousi sitten suojan takaa räiskimään sarjaa Vagoseja kohti välittämättä vastassa olevasta ylivoimasta.
Samalla Sweet suunnitteli tehokasta hyökkäystä takaovella. Hän ei enää kuullut kyttien ääniä, joten hän päätti ottaa riskin ja rynniä sisään. Sen hän teki, ja sai yllättyä, kun sisällä ei näkynyt ketään. Hän hymähti ja lähti perähuoneen kautta etsimään ystäviensä lymypaikkaa. Seuraavalla käytävällä Sweet törmäsi kolmeen kyttään, jotka olivat tunkeutumassa huoneeseen, josta kuului kirkumista. "Maddin naisia, olettaisin", Sweet tuumi varjoisesta nurkasta. Pian kytät kyllästyivät suostuttelemaan Doggin naisia avaamaan oven, ja he ampuivat sen hajalle haulikolla. Silloin Sweet loikkasi pois piilostaan ja painoi liipaisimen pohjaan. Muutamassa sekunnissa kaikki kolme olivat maassa Sweetin ammuttua nämä yhdellä kädellä gangstatyyliin. Hän juoksi ruumiiden ja huoneessa piilottelevien naisten ohi. Hän kääntyi melkein joka puolella ovia täynnä olevan käytävän päästä oikealle lyhyeen, pimeään käytävään. "Eiks tänne saa mistään valoja?" kysyi Sweet itsekseen yrittäen nähdä ympärilleen säkkipimeässä käytävässä, jonka pää kuitenkin näkyi jokusen metrin päässä varsin hyvin. Sweet pani taas juoksuksi ihmetellen, missä kaikki Vagosit oikein ovat.
Kello on 21.00. Oranssin iltataivaan viimeinen loiste osuu kartanon olohuoneen ikkunoista sisään. Huone oli melko laaja, aivan rempallaan ja melko täynnä Vagosien ja Los Aztecasilaisten ruumiita. Kohta yläkerran käytävältä huoneeseen laskeutuu portaita pitkin loput kuusi poliisia. He näkevät kamalan sotkun ja pysähtyvät hetkeksi portaiden alapäähän. Pian he kuitenkin jatkavat matkaa keittiöön, joka on edessäpäin, kun ketään tai mitään ei näy tahi kuulu. He kuitenkaan eivät tiedä sitä, että keittiössä piilottelevat Cesar ja Madd Dogg. Kummatkin istuvat pimeässä nurkassa uupuneina ja pistooliensa ammukset lähes lopussa. Kumpikaan ei kuitenkaan sentään ole pahemmin loukkaantunut. Kytät liikkuvat varovaisina lattialla makaavien ruumiiden joukossa näitä väistellen. Eräs onneton kuitenkin astuu vahingossa rikkinäisen tuolin päälle, ja kompastuu siihen. Muut pysähtyvät ja kääntyvät katsomaan toheloinutta kolleegaansa. "Fielders, mitä hittoa sinä teet? Tuo saattoi olla kohtalokas virhe sinun ja meidän kaikkien puolesta. Kunhan täältä päästään, niin saat kuulen mojovan potkun ahteriisi...", eräs tulistunut poliisi uhkaili maasta juuri noussutta kaveriaan. Ensiksi ajatuksissaan ollut Cesar kuuli kaiken sen, ja tarkisti 9mm:nsä ammustilanteen ottamalla lippaan varovasti pois. "Viisi luotia jäljellä. Dogg, kuulitko nuo äänet tuolla? Ne voivat olla joko kyttiä tai Vagoseja, ja epäilen niiden olevan Vagoseja, kun eivät kytät olisi varmaan kuitenkaan päässeet tänne Vagosien ohi. Oletko valmis taisteluun viimeisillä luodeillasi?" Cesar kysyi hiljaa. Dogg havahtui hänkin mietteistään ja tarkisti lippaansa. "Hmph. No voi helevata soikoon... Minulla ei ole ollenkaan panoksia jäljellä, joten miten me ne nyt hoidetaan, kun niitähän voi olla vaikka kuinka paljon, ja ovatkohan edes CJ ja Sweet selvinneet kartanolle asti...?" Cesar kömpi ylös lattialta ja hiipi nurkalle. Dogg otti viereiseltä pöydältä puolillaan olevan viskipullon, ja kulautti siitä kurkkuunsa jonkin verran.... Tai niin ainakin olisi voinut luulla. Dogg alkoikin kitata viskiä kurkkuunsa kuin mitäkin Sprunkkia. Cesar katsoi varovasti vihollisten sijainnin, ja huomasi niiden olevan kyttiä. Hän kääntyi takaisin ja näki Doggin kumoavan viimeisetkin tilkat vahvaa alkoholia suuhunsa. Dogg laski pullon ja huojahti hiukan yskäisten lujaa. Taas liikekannalle lähteneet kytät kuulivat sen ja varmistuivat nyt keittiössä piilottelevan vihollisia. Cesar läppäisi kädellään otsaansa turhautuneena ja valmistautui ampumaan pian nurkan takaa ehkää hyökkääviä poliiseja. Doggin päässä huippasi jo, mutta hän otti tyhjän viskipullon käteensä kuin miekan, ja valmistautui hänkin humalaisena taisteluun. Cesar vilkaisi häntä ja tajusi, miksi hän oli kumonnut kaiken viskin kerralla kurkkuunsa - jotta saisi pullosta itselleen aseen, kun muutakaan ei oikein ollut. Etummainen kyttä oli syöksymässä juuri Cesarin ja Doggin kimppuun, kunnes kahteen takimmaiseen osui kohtalokas sarja konepistoolista. Etummainen pelästyi pelkurimaisesti ja kompuroi itsensä kumoon puoliksi keittiön puolelle. Hän ei paljoa ehtinyt tehdä, kun Cesar ampui hänet miltei heti, ja otti hänen haulikkonsa. Cesar laittoi pikaisesti pistoolin vyölleen ja pamautti seinän takaa edessä seliten häntä kohti seisovan kytän hengiltä. Kaksi jäljellä olevaa saivat myös pian surmansa toinen tuntemattomasta konepistoolista ja toinen haulikosta. Madd Dogga lähti huterana lyllertämään viinapullo kädessään Cesarin vierelle mukamas auttamaan tätä. Hän kuitenkin kompastui heti kytän ruumiiseen ja kaatui nenälleen lattialle. Cesar ei hänestä välittänyt, vaan päätti tarkistaa toisen ampujan. Hän käveli itsevarmana pois keittiöstä jättäen haulikon sinne, ja katseli ylös portaille. "Kuka siellä? Minulla ei ole asetta, joten en ole uhka! Tulisitko kiltisti alas ilman asetta, niin voisimme jutella hiukan?" Vastausta ei kuulunut, mutta äkkiä vihreäsävyinen hahmo loikkasi alas portaiden yläpäästä. Se oli... "SWEET! Mukava nähdä sinua, kun luulimme, ettette sinä ja CJ ole edes tulossa auttamaan meitä pikku pulassa", Cesar iloitsi ja kätteli Sweetiä. "No, kiitti vaa. CJ:tä mä en oo nähny sen koommin, ku se lähti sinne katolle etsimään tietä tänne. Mutta joskohan se olis ihan kunnos..." Sweetin puhe keskeytyi pullon lentäessä häntä kohti. Hän väisti sen ketterästi, ja se osui hänen sijaansa seinään. Cesar ja Sweet kääntyivät katsomaan suntaan, josta pullo tuli. He näkivät maassa Doggin, joka oli sammumaisillaan. "Ku-ku-ole, pa-ask-iainen..." Sitten hänellä pimeni. Cesar ja Sweet nauroivat humalaiselle Doggille, joka oli luullut Sweetiä Vagosiksi. Äkkiä Cesarin hymy kuitenkin hyytyi, sillä hän tajusi jotain... "CJ... Oliko hän siis katolla?!" Sweetinkin naama vakavoitui, ja hän vastasi: "No oli, oli. Kuis nii?" Cesar nielaisi ja ryntäsi hakemaan Doggin ohi haulikkonsa. "Katto on täynnä Vagoseja, eikä hän tiennyt sitä! Nyt meidän on mentävä!"
Carl makasi hiukan kippurassa luodinreikiä täynnä olevan tuuletuslaitteen takana. Hän piteli oikealla kädellään vasempaa kämmentään, josta tuli runsaasti verta. Vähän väliä luoteja singahteli lähistölle, mutta Carl ei välittänyt siitä laisinkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan panoksia jäljellä Tec9:nsä, eikä hän jaksanut taistella vastaan. Hänen kasvoillaan oli rauhallinen, joskin hiukan häiriintynyt ilme. Laukaukset hiljenivät hiljalleen kokonaan, ja ulkona oli jo pimeää. Carl kuuli Vagosien vaiveaa puhetta, muttei juuri muuta. Hän päästi hetkeksi irti vasemmasta, verisestä kädestään, josta puuttui kolme sormea...
Sitten tulitus alkoi taas, mutta tällä kertaa huomattavasti lähempää. Kohta Carlin viereen kaatui eloton Vagos. Tulitusta jatkui ja ja jatkui, kunnes sitä ei enää kuulunut ollenkaan. Carlin alle oli alkanut muodostua melkoinen verilammikko hänen pahoin tuhoutuneestä vasemmasta kämmenestään. Taju alkoi lähteä, eikä mikään tuntunut, kuulunut tai haissut. Carl oli erottavinaan kaksi hahmoa edessään, ennen kuin pyörtyi.
Kello on 21.39. Kartanon pihaan pysähtyy pakettiauto, josta tulee ulos suuri joukko raskaasti aseistautuneita Vagoseja. Joukko suuntaa katolle, sillä se ilmeisesti sai kutsun siellä olleilta tovereiltaan. Katolla Sweet ja Cesar koettavat saada tajuttoman Carlin turvallisesti alas. "Ei onnistu! Kättä on ilmeisesti ammuttu joko todella läheltä konekiväärillä tai haulikolla, ja CJ menettää verta ihan *****moiset määrät sitä kautta! Hän kuolee pian, jos emme saa häntä alas ja hoitoon, mutta hän kuolee kuitenkin, jos pudotamme hänet tästä vain maahan. Emmekä kuitenkaan ehdi sisäkautta ajoissa ulos!" raivosi Cesar. Sweet oli sen sijaan vaiti, ja mietti. Hän käveli reunalle, ja huomasi Vagosit. "No voi hyvä hemmetti! Vagoseja tulossa! Nyt me ei kyllä selvitä tästä!" Vagosit asettivat pakusta tuodun laatikon katkenneiden tikkaiden alle, ja alkoivat heti kiivetä ylös. Cesar laittoi haulikkoon viimeiset kolme haulipatruunaa ja Sweet otti veitsen kuolleelta Vagosilta. Cesar ei jäänyt odottamaan, vaan meni suoraan vastaan kiipeäviä Vagoseja. Hän posautti ensimmäiseltä pään tohjoksi, ja tämä putosi kahden perässä tulevan kaverinsa päälle. Alhaalla olevat alkoivat ampua takaisin MP7:llaan. Cesar vetäytyi hiukan syrjään, ja ampui sitten kaksi viimeistä panosta alas kuitenkaan kehenkään tappavasti osumatta. "Mitäs me nyt tehdään?!" Molemmat alkoivat jo hyväksymään loppunsa tulleen, mutta ei se tullutkaan. Pihalle kaasutti musta Blade, jonka puikoissa oli Kendl ja taka penkillä kaksi muuta Grovelaista. He kaikki kolme alkoivat harventaa Vagoseja pihalta hyvään tahtiin. Osa näistä yritti paeta, mutta sai silti surmansa. Tapettuaan vihdoin kaikki, ajoi kolmikko tikkaiden alapäähän kuin odottamaan, että Cesar, Sweet ja jopa Carl hyppäisivät kyytiin. Kendl viittoi heitä tulemaan joutuin, ja eipä heillä paljoa vaihtoehtoja ollut. Cesar hyppäsi ensin varovasti auton tilavalle takapenkille, ja sitten Sweet Carl sylissään. "Ei tästä tule mitään, mutta älä silti kuole, CJ... Mä nimittäin tapan sut, jos sä meet kuolemaan nyt." Sitten Hän hyppäsi miltei sokkona alas Carl mukanaan. Onneksi molemmat osuivat pääosin kivuttomasti auton pehmusteille. Rivijengiläiset hyppäsivät kyydistä, ja loput lähtivät pois kartanolta.
Kello on 22.01. Nyt Kendlin, Sweetin ja Cesarin hommana on saada Carl turvallisesti hoitoon...
No, koulu on ohi ja tarinoita voi kohta alkaa taas kirjoittamaan.
