Kirjoitettu: sunnuntai, 19. elokuuta 2007 klo 09.56
Muokattu: 19.08.2007 klo 10.03
Ghosts of Los Santos osa 1
Oli kylmä yö. Jos olisit ollut silloin ulkona, olisit mitä luultavammin saanut kylmiä väreitä. Kujilla tummat varjot liikkuivat nopeasti, mutta ketään ei näkynyt. Thomas oli baarin yövuorossa vahtina ja tämäkös häntä pänni.
Sää muuttui paremmaksi yön viimeisillä tunneilla, mutta silloin Thomas sen huomasi: hänen kumppaninsa oli murhattu! Thomas ei ollut nähnyt yhtään mitään. Lattia ja maa olivat täynnä verisiä jälkiä. Thomas otti puhelimensä ja soitti poliisille. Poliisi saapui heti ja aloitti tutkimukset. Saatiin selville, että Thomaksella on juuri samanlaiset kengät ja kengännumerokin on sama. Mutta kuinka Thomas voi olla syyllinen jos hän on ollut ulkona vahtivuorossa hytisten ja mikä olisi ollut hänen motiivinsa murhata ystävänsä? Palataanpa ajassa taaksepäin. Oikeastaan ei pitkälle vaan...eiliseen.
Thomas saapui kaverinsa juhliin tyttöystävänsä kanssa. Kaverilla oli hienot juhlavaatteet, kun taas Thomaksella pelkät arkivaatteet. Thomas nolostui ja sanoi menevänsä hakemaan uudet vaatteet kotoa. Hän käveli rakennuksesta ulos ja huomasi maassa laukun. Se oli hänen tyttöystävänsä laukku. Hänen uteliaisuutensa oli liian suuri eikä hän voinut vastustaa kiusausta. Hän avasi sen. Tongittuaan sitä vähän aikaa, Thomas löysi kirjeen. Kirje oli osoitettu Thomaksen kaverille, juuri sille kuka pitää bileitä. Thomas luki kirjeen. "Rakas Daniel. En ole vielä kertonut Thomakselle meistä, sillä hän saisi raivarin jos kertoisin. Käsken hänen pistää normaalit vaatteet tänään, jotta hän jättäisi meidät rauhaan edes vähäksi aikaa. T. Mary"
Thomas oli aivan hiljaa. Hänen aivonsa punoivat jo kostosuunnitelmaa. Hän päätti hakea pukunsa ja palata juhliin. Kotiin päästyään hän kaivoi pukunsa ja vaihtoi sen päälleen. Thomas muisti, että juhlien jälkeen hänellä alkaisi työpäivä. Hän päätti mennä hakemaan puukon keittiöstä. Sen jälkeen hän taas meni komeroon. Sieltä hän kaivoi repun, jossa hän piti työvaatteitaan. Hän avasi sen ja änki puukon sinne. Thomas otti vielä avaimet pöydältä, poistui kotoaan ja tarkisti, että ovi meni kiinni.
Thomas saapuu juhliin, muttei löydä ystäväänsä tai tyttöystäväänsä. Hän kyselee, että onko kukaan nähnyt heitä, mutta vain yksi on nähnyt heidät. "He juoksivat takaovesta ulos heti kun sinä menit hakemaan vaatteitasin", nainen sanoi. Thomaksella alkoi raksuttaa. Hän päätti säästää murhayrityksensä myöhemmäksi.
Juhlat loppuivat, mutta kaveri ei ollut vieläkään palannut.
Thomas lähti kohti työpaikkaansa, jossa hän vaihtoi vaatteensa ja meni ovelle. Kaveri tuli, mutta huonossa kunnossa. Thomas piteli kättä taskussa, jossa puukko oli, mutta hän ei koskaan toteuttanut suunnitelmiaan.
Kuinka Daniel siis kuoli? Sen saatte tietää seuraavassa osassa.
Kirjoitettu: sunnuntai, 19. elokuuta 2007 klo 11.12
Lainaus:19.08.2007 xbox-boy kirjoitti: Ghosts of Los Santos osa 1
Oli kylmä yö. Jos olisit ollut silloin ulkona, olisit mitä luultavammin saanut kylmiä väreitä. Kujilla tummat varjot liikkuivat nopeasti, mutta ketään ei näkynyt. Thomas oli baarin yövuorossa vahtina ja tämäkös häntä pänni.
Sää muuttui paremmaksi yön viimeisillä tunneilla, mutta silloin Thomas sen huomasi: hänen kumppaninsa oli murhattu! Thomas ei ollut nähnyt yhtään mitään. Lattia ja maa olivat täynnä verisiä jälkiä. Thomas otti puhelimensä ja soitti poliisille. Poliisi saapui heti ja aloitti tutkimukset. Saatiin selville, että Thomaksella on juuri samanlaiset kengät ja kengännumerokin on sama. Mutta kuinka Thomas voi olla syyllinen jos hän on ollut ulkona vahtivuorossa hytisten ja mikä olisi ollut hänen motiivinsa murhata ystävänsä? Palataanpa ajassa taaksepäin. Oikeastaan ei pitkälle vaan...eiliseen.
Thomas saapui kaverinsa juhliin tyttöystävänsä kanssa. Kaverilla oli hienot juhlavaatteet, kun taas Thomaksella pelkät arkivaatteet. Thomas nolostui ja sanoi menevänsä hakemaan uudet vaatteet kotoa. Hän käveli rakennuksesta ulos ja huomasi maassa laukun. Se oli hänen tyttöystävänsä laukku. Hänen uteliaisuutensa oli liian suuri eikä hän voinut vastustaa kiusausta. Hän avasi sen. Tongittuaan sitä vähän aikaa, Thomas löysi kirjeen. Kirje oli osoitettu Thomaksen kaverille, juuri sille kuka pitää bileitä. Thomas luki kirjeen. "Rakas Daniel. En ole vielä kertonut Thomakselle meistä, sillä hän saisi raivarin jos kertoisin. Käsken hänen pistää normaalit vaatteet tänään, jotta hän jättäisi meidät rauhaan edes vähäksi aikaa. T. Mary"
Thomas oli aivan hiljaa. Hänen aivonsa punoivat jo kostosuunnitelmaa. Hän päätti hakea pukunsa ja palata juhliin. Kotiin päästyään hän kaivoi pukunsa ja vaihtoi sen päälleen. Thomas muisti, että juhlien jälkeen hänellä alkaisi työpäivä. Hän päätti mennä hakemaan puukon keittiöstä. Sen jälkeen hän taas meni komeroon. Sieltä hän kaivoi repun, jossa hän piti työvaatteitaan. Hän avasi sen ja änki puukon sinne. Thomas otti vielä avaimet pöydältä, poistui kotoaan ja tarkisti, että ovi meni kiinni.
Thomas saapuu juhliin, muttei löydä ystäväänsä tai tyttöystäväänsä. Hän kyselee, että onko kukaan nähnyt heitä, mutta vain yksi on nähnyt heidät. "He juoksivat takaovesta ulos heti kun sinä menit hakemaan vaatteitasin", nainen sanoi. Thomaksella alkoi raksuttaa. Hän päätti säästää murhayrityksensä myöhemmäksi.
Juhlat loppuivat, mutta kaveri ei ollut vieläkään palannut.
Thomas lähti kohti työpaikkaansa, jossa hän vaihtoi vaatteensa ja meni ovelle. Kaveri tuli, mutta huonossa kunnossa. Thomas piteli kättä taskussa, jossa puukko oli, mutta hän ei koskaan toteuttanut suunnitelmiaan.
Kuinka Daniel siis kuoli? Sen saatte tietää seuraavassa osassa.
Njaa... Aika jänskä tarina, kun ei vaihteeksi Carlia ja muita näkynyt ollenkaan. Tarina oli kuitenkin niin lyhyt, ettei siinä paljoa ehtinyt edes tapahtua. Ihan hyvin kerrottu, mutta liian lyhyt.
Kirjoitettu: sunnuntai, 19. elokuuta 2007 klo 14.29
Schneiderin tarinat:
Carl Johnson's & Friends Adventures - Revenge - Nothing Else Matters part 3
Kello on 07.05. Carl Johnson säpsähtää hereille huoneensa sängyltä. Äkillisen heräämisen aiheutti kova kipu hänen vasemmassa kädessään. Hän hieroi silmiään toisella kädellään ja tutkaili sen jälkeen toista. Kämmenessä oli side, mutta kaikki sormet olivat yllätykseksi paikaoillaan, vaikka edellisenä iltana kyseisestä vasemmasta kädestä oli Carlin juuri palautuneen muistin mukaan irronnut kolme sormea. Hän ei edes muistanut käyneensä lääkärillä, mutta kaipa ystävänsä olivat häntä siellä käyttäneet hänen ollessaan tajuttomana. Kipu oli todella kova, eikä Carl saanut sen vuoksi enää unta. Hän nousi kunnolla istumaan sängyn laidalleen ja kurkkasi kelloa. Se näytti viittäyli seitsemää, mutta ei Carl olisi enää untakaan saanut. Hän nousi seisaalleen ja asteli ikkunalle, jonka edessä olivat verhot, jotka hän oli edellisenä iltana laittanut paikoilleen. Carl hieraisi varovasti molemmilla käsillään silmiään vielä kerran, ja raotti sitten verhoa hieman. Taivas ei ollut täysin pilvetön, muttei mikään liian pilvinen. Puut heiluivat, joten ulkona tuuli. Siellä ei kuitenkaan näkynyt ketään tai mitään mielenkiinoista, jotenka Carl jätti tähystelynsä ja lähti sen sijaan pelilin eteen pällistelemään kuvaansa. Hänellä oli yllään pelkät farkut, ei mitään muuta, ellei kädessä olevaa sidettä lasketa. Hiukset ja parta olivat taas hitusen ehtineet kasvaa muutamassa päivässä, mutteivät olleet liian pitkät. Niistä Carlille tuli ikäväkseen jälleen mieleen Sally, jonka hän menetti aavelaivalla. Carl ei viitsinyt taas aloittaa murehtimista, joten hän päätti lähteä alakertaan vaikkapa katsomaan telkkaria.
Carl laskeutui portaat alas ja muisti tällä kertaa välttää yhtä alhaalla olevaa narisevaa porrasta. Olohuoneen puolella ei näkynyt ketään eikä tv ollut auki. Carl loikkasi sohvan yli siihen istumaan ja nappasi kaukosäätimen pöydältä sarjakuvalehtien päältä. Kukaan ei vielä ilmeisesti ollut noutanut päivän lehteä, koska ainakaan olohuoneen pöydällä muiden lehtien seassa sitä ei ollut. Carl laittoi tv:n päälle kolmoskanavalle, ja näki sieltä tulevan mainoksia. Hän tuhahti ja tyrkkäsi kaukosäätimen takaisin pöydälle. Carl ei kauaa jaksanut loputtomalta tuntuvaa turhanpäiväisten mainosten virtaa, joten ajatteli käydä vaikkapa jääkaapilla. Hän nousi ja meni keittiöön. "Ei ketään täälläkään", hän totesi avatessaan jääkaapin ovea. Kaappi oli lähes tyhjä lukuun ottamatta paria kananmunaa ja kurkkua. "Ahaa! Sprunkkia!" Carl huudahti, kun löysi kaapin perältä yhden vaivaisen tölkin virvoitusjuomaa. "Sitä maitoa ainakin pitäisi ostaa lisää, jos ei muuta...", Carl tuumi lysähtäessään takaisin sohvalle. Hän suhautti tölkin auki ja hörppäsi heti siitä ison kulauksen. "Co-O-Popsejakin tekisi maidon ja sokerin kera mieli." Vihdoin mainokset loppuivat ja tilalle tulivat aamu-uutiset. Uutisia luki se sama, tylsä mies, joka oli oikeastaan aivan jokaisena aamuna vuodesta 1992 asti tehnyt niin. Carlia alkoi taas tympiä hänen katsellessaan sitä ärsyttävää, nelikymppistä pukumiestä. Hän kuitenkin kesti sen, sillä uutisissa olisi saattanut olla jotakin mielenkiintoistakin. Carl oli jo melkein juonut kaiken Sprunkin, kunnes vihdoin oli säätiedotuksen aika. Säitä ei lukenut se sama mies, vaan vaihteeksi vieläkin tylsempi, yli viisikymmpinen nainen. Nyt Carlia alkoi potuttaa jo kunnolla, ja hän olikin jo tarttumassa kaukosäätimeen juuri kitattuaan loputkin limpparit. Naisen miltei äärimmäisen tylsän lukuäänen seasta Carlin korvat kuitekin äkkiä erottivat jotain, jonka takia hän ei tarttunutkaan kaukosäätimeen. "Monet ovat varmastikin jo huomanneet pilvisen taivaan ja suhteellisen navakan tuulen, vaikka tästäkin päivästä piti tulla poutainen, tyyni, lämmin ja aurinkoinen. Syynä on hyvin, hyvin voimakas matalapaine, joka tunkee meille tänne Kaliforniaan Tyyneltä Valtamereltä päin. Kyseessä on hyvin vahva myrskyrintama, joka voi voimistua pyörremyrskyksikin. Tämä tietääkin sitten sitä, että tuulet voimistuvat päivän mittaan hyvinkin voimakkaiksi, ja jopa äärimmäisenkin voimakkaiksi. Useilla merialueilla myrsky on jo voimistunut erittäin kovaksi, joten veneilijöitä kehotetaan pysymään poissa vedestä. Voi jopa olla, että tänään iltaan mennessä Los Santosiin iskee voimakkain pyöremyrsky sitten..." Siinä vaiheessa Carl laittoi telkkarin toiselle kanavalle, josta tuli ostos-tv. "Siis mitä v*ttua? Pyöremyrsky yllättäen tänne...? P*skapuhetta sanon minä. Eihän täällä sellaisia ole ollut ainakaan kolmeen vuosikymmeneen", hermostui Carl, ja nousi tölkki oikeassa kädessään ylös. "Tuskin se edes tänne iskeekään ainakaan minään pyöremyrskynä", hän mietti tullessaan keittiöstä juuri vietyään sinne tyhjän Sprunk-tölkin. Carl haukotteli ja venytteli. Häntä alkoi samantien kusettamaan, joten hän lähti vessaan. "No johan nyt tuli äkkiä kunnon hätä", Carl tuumi yrittäen saada pelkällä oikealla kädellään housunvyötään auki, sillä vasen oli niin kipeä, ettei sitä voinut käyttää. "Liekö täällä edes kipulääkettä tai mitään, ja mähän kusen kohta housuun?" Viimein hän sai vyön hätäisesti auki ja kiskoi housujaan hieman alemmas. Hän aloitti rakkonsa tyhjentämisen. Kuseminen tuntui kestävän pienen iäisyyden, ennen kuin mitään ei enää tullut. "Nonnii", Carl sanoi ja sujautti munan takaisin pöksyyn. Hän veti vessan ja lähti pois.
Kello on 07.23. Los Santosin poliisiaseman selliosastolla oli vain yksi vanki, joka istui itsekseen hiljaisena perimmäisessä sellissä. Koko käytävä likaisine selleineen oli aika hämärä, eikä juuri kunnon valoja ollut päällä. Samaan aikaan osastolle oli tulossa kaksi poliisia mutustaen kumpainenkin hillomunkkia. Molemmat olivat aika lihavia ja isokokoisia. Toinen piteli oikeassa kädessään pamppua, ja kilkutteli sillä sellien kaltereihin kävellessään niiden ohi. He pysähtyivät perimmäisen kohdalle ja avasivat kalterit. "Hei, Jameson, tulehan sieltä nyt! Pomo haluaa kuulustella sua", toinen sanoi sängyllä istuvalle vangille. Jamesoniksi kutsuttu mies nousi sängyltä ja näytti kasvonsa. Hän oli se samainen mies, joka ei edellisenä päivänä otettu kiinni sairaalan lähistöllä. Hänellä olikin päällään valkoinen sairaalatakki ja sen alla sininen asu. Päänsä oli kalju ja katseensa jäätävä. Poliisit laittoivat hiljaiselle ja kylmäkatseiselle miehelle käsiraudat ja lähtivät taluttamaan häntä muualle kuulusteltavaksi. Kukaan heistä ei sanonut koko matkan aikana mitään, mitä nyt toinen poliiseista mussutti vielä munkkiaan.
Hiukan myöhemmin Jameson istui jo kuulusteluhuoneessa. Ikkunan takana seisoivat ne kaksi poliisia tarkkailemassa häntä, ja heitä puolestaan lähestyi itse poliisipäälikkö. Tämä tervehti kahta kolleegaansa ja astui sisään pieneen kuulustelukoppiin. Hänellä oli mukanaan nippu papereita, jotka hän lätkäisi heti pöydällä Jamesonin eteen. Hän istuutui itsekin pöydän ääreen Jamesonia vastapäätä, ja alkoi puhua: "Barry, Barry... Kuinkas ensimmäinen yösi luksussellissämme sujui? En oleta, että kovinkaan hyvin, mutta mennäänpäs nyt asiaan." Barry ei sanonut mitään, eikä edes katsonut päälikköä päin. "Sinua siis syytetään useiden satojen laivan matkustajien taposta ja kolmesta murhasta sekä yhdestä murhanyrityksestä. Sinä tietysti kiistät kaiken, ja jopa sen, että kaverisikin kuolivat. Asianajaja ei sinun tapauksessasi nyt auta mitään, sillä olet itse tunnustanut jo tekosi, joten miksi enää yrittäisitkään kiistää. Oikeudenkäunti on jo tänään, sillä mitäpä me enää tätä selvää asiaa jauhamaan. Olet kylmäverinen ja sairas terror..." Barry oli hikeentynyt ja tarttunut päälikköä kurkusta kiinni. "OLE HILJAA! OLE JO H*LVETTILÄINEN HILJAA! Ihan sama, jos vaikka tapatte minut! Homma meni mönkään jo heti aluksi, eikä minulla ole enää mitään menetettävää!" Samassa sisään syöksyivät kaksi ulkopuolella odottanutta kyttää, ja estivät (ilmeisesti aika heiveröisen) päälikön mahdollisen kuristumisen. He ottivat rimpuilevan ja huutavan Barryn kiinni ja laittoivat vaivoin tälle käsiraudat. Hänet nostettiin tuolilta ylös ja kaulaansa pitelevä päälikkö nousi hänkin. "Barry kiltti, älä enää pahenna tätä. Jos sinulla ei enää kerran mitään menetettävääkään ole, niin kerro edes, että kuka tämä ruumishuoneelta paennut kaveri on?" kysyi päälikkö suostuttelevaisella äänellä. Barry lopetti rimpuilemisen ja yllätykseksi vastasi heti yhtään epäröimättä: "Se sanoi siellä laivalla itseään Carl Johnsoniksi. Muuta en tiedä, paitsi vielä sen, että hän tappoi toverini ja että hän raivostuu helposti. Hän voi olla hyvinkin agressiivinen suuttuessaan, ja hän näytti dikkaavan siitä punapäästä toissaan." Päälikkö nyökkäsi ja viittoi Barryn vietäväksi pois. Hän kirjoitti tämän antaman nimen muistiin ja poistui itsekin.
Kello on 08.00. Carl seisoi ulkona veljensä Sean "Sweet" Johnsonin talon liepeillä. Hänen aikomuksenaan oli mennä pyytämään tältä taas kerran maitoa "lainaan". Hän rimputti ovikelloa jonkin aikaa, mutta ketään ei tullut avaamaan ovea. Se näytti myös olevan lukossa, vaikka Sweetin Greenwood olikin pihalla normaalisti. Sää ulkona oli nyt jo aika tuulinen ja pilvinen. Carl oli jo pariinkin otteeseen ollut kuulevinaan ukkosen jyrinää jostain kauempaa. Satanut ei vielä ole silti ollut. Carl meni ikkunalle kurkatakseen sisään, mutta siinä oli verhot. Hän kiersi kaikki ikkunat, mutta kaikissa niissä oli verhot. "Sweet! Oletko siellä?! Jos olet, niin voitko tulla avaamaan oven, kiitos?!" Carl huusi ovelta. Hän odotti vielä hetken, mutta kyllästyi sitten, ja päättikin sen sijaan soittaa veljelleen. Hän kaivoi kännykän taskustaan ja huomasi sen akun olevan melkein tyhjä. Hän näppäili oikean numeron ja alkoi odottaa vastausta kävellen ympäriinsä pihalla. Carl näky muutaman naapurin tulevan ulos taloistaan matkalaukkujen kanssa. He lastasivat ne autoihinsa ja lähtivät kaasuttamaan pois. "Varmaankin pakenevat sitä olematonta myrskyä", ajatteli Carl virnistäen pikkuisen. Pian Sweet kuitenkin vastasi. "No hei, veli! Tuota, missäs oikein mahdat olla, kun autos on pihassa, mutta sulla on ikkunoissa kaikissa verhot ja ovi on lukossa?" Carl kysyi. "No moi vaan! Oon tällä hetkellä kellarissa valmistelemassa suojapaikkaa myrskyn varalta. Mä virittelen tänne telkkaria ja kasaan lukemista sekä ruokaa ja juomaa. Vessanki oon kyhänny, vaikkaki tosin aika alkeellisen. Eiks ookki aika rankka juttu toi myrsky? Mites muuten kätes voi, ja kai sä muistat sen eilisen, kun mentiin pelastaan Cesaria ja Doggia sieltä kartanolta Vagosien kynsist? Jouduit kuule jätkä oikein sairaalakäynnille, mutta sä pääsit kyl melkein heti pois." "Mit... Ai, joo. Muistanhan minä, mutta en vain muista, että milloin tulin pois, enkä kyllä muista koko lääkärireissua ollenkaan. Missäs Kendl ja Cesar muuten ovat?" kysäisi Carl takaisin yhä ympäriinsä kadulla kävellen. "Ööh... Varmaanki ne on siel Cesarin uudel kämpäl testaan sängyn pehmosuutta ja jousitusta. Hyvät jouset onki tarpeen niitten kahen villeissä puuhasteluissa. Anteeks muuten, kun en tullu avaan ovee. En nääs oikeen kuule tänne alas, mutta ootas pikkuhetki, mä tuun nyt ovelle!" Sweet sulki puhelun ja Carl laittoi kännykän takaisin taskuunsa naureskellen samalla vähän Sweetin mukahauskoille vitseille. Hän meni ovelle ja kohta Sweet tuli avaamaan sen. He halasivat ja alkoivat vaihtaa kuulumisia kasvotusten. "Tuo myrskytouhotus on turhaa. Ei tänne mitään pyöremyrskyä oo kuitenkaan tulossa, ja eihän kaikkea tv:stä tulevaa kannata uskoa", Carl sanoi iskien silmää. Sweet naurahti ja sanoi sitten: "Niinpä niin. Emmäkää siitä ny niin varma oo, mut kannattaahan sitä aina varautuu kaiken varalta. Meni muute Doggin kartano iha tuhannenpäreiks eilisillan pirskeissä. Se varmaa vieläkin makaa sammuneena siellä keittiössä lemuavien Vagosien ja tinanappien ruumiiden seassa. Ootkos muuten kokeillu heilutella vasemman käen sormias? Me jouduttiin ottaan ne sielt kartanolt mukaan sinne lekurille. Carl oli kuunnellut Sweetin juttuja hymyssäsuin koko sen ajan, mutta nyt hänen hymynsä hyytyi, kun hän alkoi koettaa sormiensa heiluttelemista. Ne olivat vielä kovin arat ja kipeät, eivätkä katkenneet sormet reagoineet vielä lainkaan käskyihin. "Hehe, sori veli, ei liiku vielä. Mutta siis tota, oliskos sulla lainata taas hiukan maitoa ja muroja? Kotoa on nimittäin taas loppu, kun kukaan ei ole muistanut käydä kaupalla", Carl selitti. "No niinpä tietysti. No mutta mikset tulis mun luo syömään aamupalaa? Mulla on kyllä Co-O-Popseja sekä maitoo ihan tarpeeks. Saat vaikka viel mukaaski vähän." Molemmat röhöttivät hetken ja astuivat sitten sisään.
Jonkin verran myöhemmin...
Veljekset olivat Sweetin keittiössä syömässä ja juttelemassa, eivätkä he kuulleet tai nähneet poliisiauton pysähtyvän pihalle. Ulkona tuuli vieläkin aiempaa kovempaa ja vettä alkoi jo hiukan ripsiä tummalta taivaalta vaimeahkon ukkosen säestyksellä. Autosta nousi neljä poliisia, ja yksi heistä oli poliisipäälikkö, joka oli ilmeisestikin saanut Carlin osoitteen selville. Kytät ottivat kaikki pistoolit esille ja lähestyivät Johnson's Housea. Carl ja Sweet söivät yhä kaikessa rauhassa Sweetin keittiössä, eikä kumpikaan edelleenkään kuullut mitään. Kytät soittivat kolme kertaa Carlin ovikelloa, ennen kuin lopulta mursivat oven. He tutkivat pikaisesti talon, mutteivät löytäneet ketään sisältä. He päättivät tutkia jok'ikisen talon koko Grove Streetiltä, jotta löytäisivät Carlin.
Kello on nyt 08.36. Veljekset ovat jo lopettaneet syömisen ja keräävät nyt lautaset ja kupit tiskiin pöydältä. Ovikello soi, ja Sweet lähtee avaamaan jättäen Carlin keittiöön. Sweet tarkistaa kampauksensa pelistä, ja avaa sitten oven. Hän on säikähtää hengiltä nähdessään neljän kytän tähtäävän häntä aseilla. "Mitäs tää nyt on? Emmä oo tehny mitään väärä, tai en ainaskaan muista", Sweet yritti selitellä hämillään ja nolostuneena. "Asuuko herra Carl Johnson täällä, tai onko hän edes majoittunut tänne?! Meidän on saatava hänet poliisiasemalle kuulusteluja varten, sillä häntä epäillään eräästä tapauksesta. Saammeko tutkia talon?" Sweet siirtyi samantien syrjään ja käänsi katseensa keittiöön, jossa luultavastikin paahaa-aavistamaton Carl oleili. Kytät menivät ohi Sweetistä, joka kuitenkin otti riskin ja huusi:"CJ, PAKENE! KYTÄT ETTII SUA!" Carl kuuli tämän keittiön perältä, ja näki hetikohta neljän poliisin tunkevan huoneeseen. Hän yritti pakoon, mutta ei ehtinyt. Hänelle iskettiin käsiraudat ja hänet vietiin ulko-ovelle. "MITÄ MINÄ NYT OLEN MUKA TEHNYT! Päästäkää minut irti tai kertokaa edes syy kiinniottamiseeni!" Carl huusi liikkuen vastentahtoisesti kyttien otteessa ulos sateeseen. Hänelle ei vastattu, mutta sen sijaan poliisipäälikkö iski silmänsä Sweetiin ja sanoi tälle: "Ei olisi kannattanut huutaa. Onneksesi emme nyt pidätä sinuakin, sillä mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtua. Annahan vain olla viimeinen kerta." Sitten hän lähti ulos autolle. Sweet jäi ovelle tuijottamaan autoa, joka peruutti pois Greenwoodin viereltä, ja lähti sitten ajamaan Carl mukanaan pois kylmässä sateessa, joka nyt oli jo melkein kaatosadetta. Sweet sulki oven ja meni keittiöön. Hän istuutui tuolille pöydän ääreen ja painoi päänsä käsiinsä. "Mikäs nyt eteen? Meenksmä niinku vaa puhuun kytille asiasta vaiko vaan oottelen täällä ja pelkään myrskyn voimistumista.?" Sweetin murehtiminen keskeytyi pian, kun valot sammuivat itsekseen. "Hienoo, sähkötki jo poikki", hän tuhahti ärtyneenä.
Ulkona tuuli alkoi jo olla vaarallisen voimakasta ja kaatosade oli yltynyt rajun ukkosen sekaiseksi myrskyksi. Rannikolla korkeat aallokot iskivät rantaan, ja vesi alkoi tulvia jo kadulle asti...
Kirjoitettu: sunnuntai, 19. elokuuta 2007 klo 21.51
Shadow Dude Stories:
The Dead Guy - Osa 5
CJ oli paniikissa. Ohjus lähestyi helikopteria uhkaavasti, mutta ei aivan osunut. Toinen tuli valitettavasti heti perään osuen kopterin takaosaan. "Daniel, sinä käärme, minä TAPAN sinut vielä!" CJ huusi laskuvarjolla pois hypänneen Danielin perään, mutta hänen piti jotenkin ensin selviytyä. Hän ohjasi väkisin Lil' Probe Inniä kohti, ja juuri, kun hän meinasi osua maahan, hän hyppäsi. Helikopteri liikkui vielä vähän matkaa ja räjähti sitten baarin vieressä tuhoten sen lähes täysin. "TAASKO SINÄ? NYT KUOLET!" baarin omistaja raivosi ja lähti juoksemaan CJ: n perään. "Äh, eikö voitaisi unohtaa tätä?" CJ kysyi, mutta kun omistaja juoksi yhä vain lähemmäs, hänkin pinkaisi juoksuun. "Onneksi olen välillä juoksennellut jonkinlaisia matkoja." CJ ajatteli baarin omistajan jäädessä jälkeen. Oli kuitenkin aika lähteä järjestelemään asioita, ja ennen kaikkea kertomaan Millielle, ettei Daniel suinkaan ole enempää eikä vähempää kuin Sindaccojen uusi johtaja. CJ näki parkissa pari Freewayta sekä moottoripyöräjengiläisiä sen vieressä. "Haittaako, jos lainaan tätä?" hän kysyi ja käveli yhtä prätkää kohti. "V*ttu, tulitko urputtamaan? Me voitaisiin muuten hakata sinut sairaalakuntoon." yksi jengiläinen kovisteli, mutta CJ ei ottanut tätä turhan rauhallisesti. Vihollisia oli kolme, eli helppoa tämä ei tulisi olemaan. Hän kuitenkin juoksi pää edellä yhtä kohti osuen tätä rintaan. Se jengiläinen ei vähään aikaan tekisi mitään. Kaksi muuta näkivät tilanteen ja hyökkäsivät yhtäaikaa, mutta CJ potkaisi ensin toista munille ja toisen hän kaatoi vetäen jalat alta. Nuo tapahtuivat kaiken lisäksi samanaikaisesti. "Opin pari taistelutaitoa San Fierron kuntosalilla, jos haluatte tietää." CJ sanoi virnistäen ja ajoi Freewayllaan kohti Prickle Pinea, joka onneksi oli ainakin aiemmin ollut Grove Streetin jengialuetta(ks. "Hauska" loma). Kun hän saapui sinne, paikka oli kuitenkin täynnä Sindaccoja. "Voi elämä, Daniel on tunkenut ylivaltaansa kaikkialle." hän manasi. Millien talon edessä ei onneksi ollut ketään, joten hän poistui autostaan ja rimputti ovikelloa.
Sisältä kuului kävelyä kohti ovea, ja Millie näytti aluksi varsin toiveikkaalta, kunnes hän näkikin CJ: n eikä Danielia. Hetkessä tämän mieliala laski, mutta CJ sanoi heti: "Kuule, minulla on yksi asia Danieliin liittyen......." Millie keskeytti hänet melkein heti. "Taasko sinä rupeat? Lakkaa jo halveksimasta ja haukkumasta häntä mielin määrin!" CJ alkoi taas puhua: "Daniel on Sindaccojen johtaja! Hän on vallannut jengialueita täällä ja......." Se oli kuitenkin Millielle liikaa. Hän karjui melko kovaa: "ETTÄS KEHTAATKIN! HÄIVY! HÄIVY TAI TAPAN SINUT!" CJ ei jäänyt selvittelemään tätä asiaa, vaan juoksi pois. Pari Sindaccoa naureskeli ohimennen ja toinen heistä huusikin jotain, mutta sitä ei CJ jaksanut kuunnella. Hän juoksi Burger Shotille ja läimäytti oven kiinni. Sisällä hän tilasi hampurilaisen ja ranskalaiset, ja asettui syömään. Hänen tavoitteensa oli selvä - Sweet, Kendl ja Cesar piti pelastaa Sindaccoilta, alueet tuli vallata takaisin vähän eri jengeiltä ja Brian piti eliminoida. Mikään näistä ei tulisi olemaan helppoa, mutta kun kello alkoi olla paljon, CJ ajoi The Visagelle, johon hän oli ennenkin majoittunut, ja päätti nukkua vähän aikaa.
Kello 9. 00. Herätyskello soi, ja CJ nousi ylös. Hän ei aluksi tajunnut tilannettaan, mutta jälkeenpäin synkkä totuus muistui taas mieleen. Yllättäen CJ muisti, että Woozie oli sentään vielä vapaalla jalalla vihollisjengeiltä. Devilin sijaintia ei jaksanut etsiä, sillä hän oli missä oli, ja mitä todennäköisimmin hänkin oli jo palannut Libertyyn. CJ ajoi Four Dragonsin jäännöksille ja näki, että korjaustyöt olivat jo alkaneet. "Voi saamari, unohdin jäljittää sitä tuhopolttajaa" hän muisti, ja Woozie tulikin juuri silloin hänen luokseen. "Löysitkö sinä sen pyromaanin?" oli Woozien ensimmäinen kysymys, ja kun CJ pudisti päätään, hänen sokea ystävänsä ei tullut erityisen iloiseksi. "Mutta olen jäljittämässä häntä parhaillaan." hän lisäsi, vaikkei se totta ollutkaan. Hän häipyi Woozien luota, sillä tästä ei olisi mitään apua kasinonsa menettäneenä. "Täytyyhän täällä joku olla. Toni ja Donald ovat Libertyssä, Vic, Lance ja Steve Vicessa......äääärrrhhh. Kaikki pitää nähtävästi hoitaa itse." hän sanoi jo, kunnes mieleen muistui yksi henkilö - Jimmy Silverman. "Toivottavasti hän on jossain täällä San Andreasissa." CJ mietti itsekseen ja näpytteli Jimmyn numeron. Pian vastaus tulikin. "Mitä SINÄ soittelet, CJ? Minä olen ihmetellyt jo jonkin aikaa tätä yllättävää Sindacco-Ballas hyökkäystä." Jimmy vastasi. CJ selitti tilanteen mahdollisimman selvästi, ja he sopivat tapaamisen Hunter Quarrylla.
Kello 10. 00. Jimmy ajoi Sentinelillään CJ: n luo tämän nojaillessa aitaa vasten. "Tiedätkö sinä, missä kaverisi ovat?" Jimmy kysyi. CJ pudisteli päätään, mutta oli jo saanut selville sen, että todennäköisin kohde olisi Los Santosissa, Varrio Los Aztecasin alueella, jossa oli pidemmän aikaa parveillut entistä enemmän Sindaccoja. He ottivat Sentinelin ja ajoivat kohti Losia, toivoen että kyseinen paikka olisi oikea.
Kello 10. 30. CJ ja Jimmy olivat tulleet alueelle. Sindaccot näkivät heidät ja tulivat auton luokse. "Täällä on läpikulkukielto, ellette satu kuulumaan meihin." yksi heistä sanoi. "Ettekä näytä kuuluvan." toinen lisäsi ja ampui laukauksen, joka ei kuitenkaan osunut kehenkään. "Jos kerran itse kerjäsitte, niin täältä pesee!" CJ sanoi ja ampui auton lasin läpi toisen Sindaccon sydämeen. Tämä kaatui kuolleena maahan. Toinen alkoi heti ampua ja sanoi samalla radioon: "Punainen hälytys! Punainen hälytys! Kaksi tunkeilijaa havaitt........" Radiopuhelu katkesi, kun Jimmy ampui Sindaccon kuoliaaksi. Hän juoksi äkkiä radiolle ja sanoi matkien Sindaccon ääntä. "Väärä hälytys, ei tunkeilijoita." hän sanoi ja juoksi CJ edessään eteenpäin. Edessä näkyi Sindacco polttamassa tupakkaa. "Tupakka lyhentää elinikää." CJ sanoi virnistäen ja ampui tyyppiä suuhun. Hän ei vielä kuollut, mutta toinen osuma vatsaan hoiti homman. CJ ja Jimmy kulkivat eteenpäin, ja kun he tulivat erään talon kohdalle, jota oli spreijailtu aika paljonkin, he kuulivat ääntä sisältä. "Me emme kerro yhtään mitään!" kuului Cesarin ääni. CJ katsoi ikkunasta sisään, mutta silloin hän kuuli laukauksen takanaan ja Jimmyn kaatuvan hänen viereensä. "Jimmy? JIMMY! MITÄ HELV........." CJ keskeytti puheensa, kun sisällä olevat Sindaccot käänsivät päänsä ikkunaa kohti, ja hän kyyristyi nopeasti. Kadulla oli neljä Sindaccoa, jotka olivat tulleet jengiautostaan ulos, ja he osoittivat nyt CJ: tä, joka oli kyyristyneenä Jimmyn pahasti loukkaantuneen ruumiin vieressä. Ja pian paikalle tuli Sparrow, joka laskeutui talon viereen. Ulos astui yhä lisää Sindaccoja, joista yksi oli heidän johtajansa, Daniel Deadguy. Hän käveli CJ: n viereen ja kysyi: "Eivätkö edes Area 69: ltä laukaistut ohjukset pysäyttäneet sinua? Anteeksi, pitää mennä. Varmistakaa, ettei hän liiku. Ja älkää tappako häntä, jättäkää se minulle." hän kuiskasi niin, ettei CJ kuullut.
Daniel avasi oven ja tuli taloon sisään. Sweet tunnisti hänet heti. "Sinähän olet se CJ: n vihollinen Las Venturasista! Veli kertoi sinusta ja........" Daniel vaimensi Sweetin nopeasti ja käveli ympäri huonetta. "Tapasin CJ: n juuri äsken tuossa ulkopuolella ja ajattelin, että voisitte katsella aitiopaikalta, kun minä mahtavilla taidoillani tapan hänet, ettekä sen jälkeen koskaan näe hönttiä ystäväänne. HAH HAH HAA! Silloin Sindaccoista tulee kaikkien aikojen ylivoimaisin jengi, ja valloitamme loputkin alueet tästä kirotusta sottapyttykaupungista! Järjestimme jo Grove Streetille aika huonot olot, ja ydinpommitempauksemme tuhosi puolet kaupungista! Nerokasta, eikö?" hän kysyi. "Ihmetyttää vain, että miten se CJ selviää joka tilanteesta....." Hänen sanansa peittyivät ulkoa kuuluvaan huutoon: "SE PÄÄSI PAKOON!" Daniel ei ollut iloisimmalla mahdollisella päällä juuri silloin, mutta hän laittoi revolverin vyöltään, poistui talosta ja totesi: "Metsästyksen aika." Tämän jälkeen Daniel juoksi CJ: n perään ampuen välillä pari varoituslaukausta. CJ ei näistä välittänyt, vaan sprinttasi minkä kykeni. Hän hyppi aitojen yli ja pihojen poikki, kun Daniel ei ollut yhtä nopea. Valitettavasti hänen ollessaan poistumassa El Coronasta, hän kompastui kiveen ja lensi aitaa päin rajusti pää edellä. Siitä alkoi valua verta, ja hyvin pian CJ kuuli Danielin askeleet takanaan......
Kirjoitettu: sunnuntai, 19. elokuuta 2007 klo 22.08
Shadowduden tarinat ovat jotenkin vaan mun mielestä paremmat kuin Schneiderin.
+ Juoni
+ Oikeinkirjoitus ja kirjoitusasu hyvä
+ Hyvä tunnelma ja kuvailu
+ Sopivan pitkä
- Silti jotain pieniä kirjoitusvirhettä, mutta eipä tämä mitään haita.
Arvosana: 9- sanon minä.
Tape/Schneider voisit pikkasen kirjoittaa lyhyempia tarinoita, jos ne ovat liian pitkiä, alkaa väsyttää ja tulla tylsäksi eli "Booring" - sanoo Homer Simpson.
Kirjoitettu: maanantai, 20. elokuuta 2007 klo 20.44
Shadow6:den tarinoita 3!!
TUHOA JA KUNNIAA
Oli hieno aamu San Fierrossa. The Truth oli häipynyt autonsa kanssa kauas Vice Cityn aurinkoon, mukanaan Green Goo. Hän oli juuri matkalla San Fierron lentokentälle, mutta edessä näkyi kyltti jossa luki isolla "LENTOKENTTÄ SULJETTU LENTOKONE-TAPATURMAN TAKIA". The Truth aikoi häipyä koko kaupungista, mutta hänet esti vanha tuttu Tenpenny. Tenpenny ei oikein pitänyt The Truthin autosta ja takavarikoi sen turvallisuussyistä kuultuaan että polttoaineena oli 15 vuotta vanhaa kusta. The Truth sai tarpeekseen ja palasi CJ:n garagelle. CJ oli juuri saanut uuden lowriderin valmiiksi ja aloitti hintalapun tekemisen. Hän ei huomannut että The Truth tuli sisään, mutta huomasi pahemman. Mafian gorillat olivat hyökänneet garagelle! CJ otti äkkiä kaapista AK47-rynkyn ja ampui ensimmäiset gorillat. Pian mafian gorilloita tuli lisää, mutta CJ ampui nekin huoletta. Mikään ei enää voinut estää häntä voittamasta! Ovesta tuli vielä yksi gorillasarja, jonka takana oli se pahin. Hänen nimensä on Kane, Kane Heju. Ballasien vanha pomo on vaihtanut siis jengiä! CJ huutaa Kanelle "Sinä isopippeli siis palasit, kuka hemmetti sut herätti?" "Katie, uusi tyttöystäväni! Kuulin myös että sinä asut täällä!". CJ:n hermot olivat lopussa, pian Kane haistaisi pitkän *****n, todellakin. Hänen hermonsa välkkyivät jo punaisena kunnes ovelta kuului "Tehdään tämä kunnolla! Kuulummehan Grove Street Familieseihin!" "JOO!". CJ oli pelastettu! Sweet oli tullut paikalle! Sweet toi joukot sisälle ja antoi käskyn "Tappakaa Kane!". Pian kaikkialla paukkui, sillä yksi Grove oli ottanut RPG:n mukaan. Hän ampui sillä Kanea kohti, joka tietty sai päättää elämänsä. CJ käveli vielä Kanen luo, ja kysyi hänen viimeisiä toiveitaan. Kane vastasi hiljaa "Haluaisin nussia Katieta, ja hoidella sinut päiviltä...". CJ vastasi Kanelle "Olet ***** punkkahinkkari! Hyvästi!".
Myöhemmin kaikki oli ennallaan. Grove Street Familiesit olivat muuttaneet vuodeksi San Fierroon. He aikoivat saada lisää kunnioitusta ja rahaa. He siis valtasivat jengialueita entistä vilkkaammin. Koko kaupunki oli jengisotien takia kaaoksessa. Kaikki San Fierron kaupat olivat kiinni, missään ei voinut kävellä rauhassa. Oli vähän niin kuin Riot-aika. Garage oli syttynyt tuleen San Fierro Rifojen takia, ja CJ oli parhaillaan puhdistamassa katuja heidän kynsistä. Sweet oli CJ:n mukana aina, vaikka Burger Shotissa, jota OG Loc näytti pyörittävän. OG Loc oli näet tullut pyörittämään Burger Shotia San Fierroon, garagen viereen. Kane oli pois päiviltä, ja koko Ballas-jengi näytti olevan unessa. Ballaseilla näet oli vain yksi pieni pläntti Los Santosissa jäljellä. Pian kaikki jengialueet olivat Grove Streetin, mutta Sweettiä näytti vaivaavan se yksi pieni pommipläntti Los Santosissa. CJ ja Sweet alkoivat miettiä mojovaa suunnitelmaa, millä tuhota tämä ***** pommipläntti. Tämä "pommipläntti" on Ballasien tukikohta, maanalainen sellainen. Sinne ei pääse todellakaan helpolla! CJ keksi pian ja kertoi idean Sweetille. Idea oli "Menemme hoitamaan tämän äkkiä, tapamme vartijat sniperilla katolta, ja räjäytämme oven auki. Menemme sisään ja ammumme Ballaseja äänenvaimennetulla pistoolilla. Sitten etsimme uuden päälikön, seuraamme häntä valvontahuoneeseen, asetamme pommin ja lähdemme *****un sieltä!". Sweet miettii vähän aikaa. Hän kertoo vastauksen "Tuo on hyvä idea, tehdään se noin. Mutta mistä poimimme pistoolit ja pommit?" "Mike Torenolta, hän nimittäin omistaa jo minigunin, RPG:n ja liekinheittimen. Minä hommaan sniperit!". CJ ja Sweet lähtevät Burger Shotista Mike Torenon maille anomaan pommeja ja pistooleja. Pian heillä on kaikki paitsi sniperit. CJ menee äkkiä lähimpään asekauppaan ostamaan pari sniperia, ja pari lipasta. Sweet ja CJ kuitenkin unohtivat jotakin. Nimittäin poliisihelikopterin! Mistä sen saisi muka? CJ lensi äkkiä omalla hydrallaan Los Santosin poliisiaseman katolle, ja varasti normaalin helikopterin ikävä kyllä. CJ ajatteli, että Woozie auttaisi maalaamaan helikopterin poliisihelikopteriksi. Niinpä Woozie auttoikin. CJ ja Sweet olivat nyt valmiita tekemään tämän, mistä on jo haaveiltu. Suunnitelma oli selvä, eikä sitä enää voinut unohtaa.
Oli vihdoinkin aamu, ja CJ viimeisteli helikopteria. Kaikki oli valmista. CJ lähti Sweetin kanssa hylätyltä lentokentältä kohti Los Santosia. Meni kaksi tuntia ennen kuin CJ ja Sweet olivat päässeet Los Santosiin. Sweet ehdotti CJ:lle "Mentäisiinkö syömään kahden tunnin lentämisen jälkeen veli?" "Käyhän se, onhan minulla sitä rahaa kuin roskaa!". CJ tilasi kioskista parit kebabit. Sweet ahmi kuin ei olisi koskaan syönyt, ja CJ söi rauhallisesti, ja kunnolla. Puolen tunnin kuluttua kebabit oli syöty, ja matka kohti Idlewoodia jatkui. Enää oli 15 minuutin matka, ja Sweet huuteli "Millon ollaan perillä?". Pian poliisihelikopterin kaijuttimista kuului "Hei Ballasit! Teidät on piiritetty! Teillä on viisi minuuttia aikaa lähteä *******in täältä!" Helikopteri laskeutui katolle, ja CJ ampui sniperilla toisen vartijan. Sweet taas tappoi toisen. Sweet seurasi CJ:tä luukulle asti, kunnes heidän tiet erosivat. CJ meni pomon luo, ja Sweet muualle tappamaan Ballaseja.
SELVIÄVÄTKÖ HE? SEN NÄKEE JOSKUS..
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
