Kirjoitettu: lauantai, 25. elokuuta 2007 klo 16.19
Shadow Dude Stories:
I Give My Life - Osa 1
Oli kulunut viikko Brianin raivostuttavasta tempauksesta Grove Streetillä, kun Los Santosin sairaalasta poistui neljä täysin tervettä henkilöä - Carl Johnson eli CJ, Sean Johnson eli Sweet, Kendl Johnson ja Cesar Vialpando. He varastivat kadulta Savannan ja ajoivat rauhallisesti takaisin kotikonnuilleen, Radio Los Santosia kuunnellessaan. Kun he saapuivat, heitä odotti tuttu näky - Johnson Housen rauniot ja Sweetin talon rauniot. "KIROTTU BRIAN! KEHTASIKIN TUHOTA MINUN TALONI!" Sweet ärisi, mutta CJ rauhoitteli häntä. "Ei raivoaminen auta yhtään. Mennään asumaan vaikka Cesarille." hän sanoi ja he ajoivat El Coronaan. Sindaccot olivat mysteerisesti jättäneet koko Los Santosin, eikä yhtäkään ollut missään. Cesar keitti kahvit ja he joivat kaikessa rauhassa, kunnes puhe kääntyi jengiasioihin. Kendl, joka ei asiasta ollut liiemmin kiinnostunut, päätti sen sijaan olla vaiti ja lueskella muotilehtiä, joita hän säilytti Cesarin luona. Pian CJ alkoi lukemaan autolehteä, ja hän innostui: "Jes! Ricky R. Acer voitti! Toivottavasti vauhti pysyy yllä!" Sweet pelasi Cesarin videopelejä ja yritti epätoivoissaan rikkoa tämän ennätyksiä, tuloksetta. Cesar puolestaan naureskeli Sweetin kömmähdyksille, mikä selvästi raivostutti tätä. Silti kukaan ei aloittanut samanlaista riitelyä kuin joskus aiemmin, ja jonkin aikaa myöhemmin CJ päätti lähteä kauppaan. "Tuo muroja!" Sweet huusi juuri ennen kuin CJ läimäytti oven kiinni. Hän otti Savannan ja ajoi lähimpään 24/7-kauppaan. Sieltä löytyikin mukavasti pitsoja, ja hän osti hiukan mehua. Vasta CJ: n poistuttua kaupasta hän unohti ne murot. "Ei kai Sweetiä nyt haittaa, vaikkei niitä tullutkaan." hän ajatteli luottavaisesti. Valitettavasti Sweet oli käsittämättömän raivostunut, ja hän karjui koko ajan. Ihmiset ulkopuolellakin ihmettelivät, miten joku voi tuollaista ääntä päästää. Lopulta Sweet rauhoitettiin ja kaikki alkoivat nauttia pizzoista.
Liberty Cityssä Tonin motivaatio ei ollut yhtä korkea kuin aiemmin. Hän nimittäin tiesi, että ilman selkeää johtajaa mafian asema heikentyy, mutta onneksi sentään Diablot olivat ikään kuin suojana. Staunton Islandissa olevalta parkkialueelta löytyi juuri sopivasti Phobos VT. Ovet oli kylläkin lukittu, joten Toni kokeili toista taktiikkaa. Hän näki maassa kepin, jolla hän huitaisi ikkunaa rikkoen sen. Tätä kautta hän pääsi sisään autoon ja avasi ovet sieltä käsin pystyäkseen poistumaan normaalisti, kun hän haluaisi poistua. Toni ajoi auton hyppyristä alas ja lähti huvittelemaan. Hän ajoi valmistuneeseen Porter Tunneliin ja sen kautta Shoreside Valeen. Tullessaan kartanoille hän ajoi talliinsa, poistui autosta ja käveli sisään. Hän käynnisti TV: n ja kuunteli ajan kuluksi uutisia, joissa sanottiin seuraavaa:
"Sindaccot, johtajansa traagisessa murhassa menettänyt jengi, on saanut paljon tuhoa aikaan San Andreaksessa. Ensin jengi tuhosi suuren osan Los Santosin kaupungista ydinpommeillaan, ja tämän jälkeen he tappoivat yhden paikallisista vihollisistaan, Jimmy Silvermanin. Kuitenkin, jengi on viime aikoina hävinnyt mystisesti koko alueelta, mutta jotkut ovat havainneet heitä Liberty Cityn kaduilla. Mitä kaupunki pystyy tekemään ilman Salvatore Leonea? Se saatetaan nähdä hyvinkin pian."
"Vai että Sindaccoja?" Toni mietti. Hän päätti ottaa Phobos VT: n uudelleen käyttöön ja ajaa sen Diablo-kartanolle kertoakseen hyödyllisiä faktoja. Matkalla hänen takapuskuriinsa kolisteli kuitenkin joku. "Mitä helv.......SINDACCOT? Vai haluatte leikkiä? No ottakaa ensin kiinni!" Toni vaihtoi kolmoselle ja oli jo karistamassa vihollisia kannoiltaan. "Voi ei, nostosilta on ylhäällä!" hän manasi. "Jos se olisi edes hiukan toisenlainen, niin voisin päästä toiselle puolelle hyppäämällä!" Sindaccot tulivat takaa ja yrittivät työntää Tonin alas veteen. Hän väisti klassisilla reflekseillään, mutta Sindaccot olivat järkeviä ja pysähtyivät. Toni päätti varmistaa turvallisuutensa poistumalla autosta, johon Sindaccot juuri silloin osuivat. Hän hyppäsi sivuun Phobos VT: n pudotessa veteen. Nostosilta laski sopivasti, ja PCJ-600 oli tiellä. "Minä tarvitsen tätä!" hän sanoi ja heitti kuskin pois kyydistä. Sindaccot jatkoivat jahtia, ja Toni teki pienen stuntin hyppäämällä alas Belleville Parkiin. Sindaccot eivät olleet tällä kertaa yhtä nokkelia, sillä he luulivat erästä toista motoristia Toniksi, ja lähtivät tämän perään. "Nytpä sain aikaa mennä sinne kartanolle." hän tokaisi, ja loppumatka sujui ilman sen suurempia ongelmia.
Devil heitti parastaikaa tikkaa tauluun, jossa komeili Sindaccojen uuden johtajan, Danielin, naama, kun Toni juoksi sisälle. "Huoh.......anteeksi, mutta minulla on tärkeää sanottavaa........" Devil kääntyi katsomaan ja otti samalla purkan. "No, liittyykö se jengeihin, huumeisiin tai poliiseihin? Jos ei, niin turhaan haaskaat aikaasi." Toni ei ollut tyytyväinen Devilin käytökseen, mutta sanoi silti: "Sindaccot, ne meinaavat aloittaa sodan meitä vastaan! Onnistuin nipin napin pääsemään pakoon niiltä!" Hetken aikaa Devil mietti, kunnes hän keksi: "Soitetaanpa CJ apuun."
Pian CJ: n kännykkä pirisi hänen kävellessään Los Santosin kaduilla autoa etsiessä. "Mitä nyt?" hän kysyi samalla ärsyyntyneellä äänensävyllä, jota hän aina käytti, jos häntä häirittiin. "Se olen minä, Toni. Devil pyysi minua soittamaan. Mitäs jos tulisit auttamaan Sindaccoja vastaan? Meillä on pieniä hankaluuksia. Tai siis ei vielä, mutta kuulemma liian moni parveilee lähellä St. Marksia." CJ suostui, ja hän osti lentolipun Libertyyn. Kostaakseen Danielille hän tekisi mitä vain. AT-400 nousi ilmaan ja lähti lentämään kohti Liberty Cityä. Matkalla CJ lueskeli vähän lehtiä. "Voisihan sitä joku päivä käydä siellä Hyman Memorial Stadiumilla Vicessa, niin ainakin nähtäisiin hiukkasen vauhtia ja vaarallisia tilanteita." hän mietti lukiessaan ennakkoja ensi viikon suurtapahtumasta. Ns. valitettavasti hänellä oli tehtävä edessä, joten olihan sitä pakko vähän ensin riskeerata. "Mutta oma elämä menee kaiken edelle.......No sitä ei Devil koskaan saa tietää." CJ totesi ja päätti nukahtaa vähäksi aikaa.
Sillä välin Libertyssä. Devil kokeili nyt veitsenheittoa. "Katsotaanpa, nyt tähtäys on täydellinen......kunnon veto ja........SIINÄ! Olen aika mestari tässä! Ja varsinkin leipäveitsien kanssa!" hän kehui, kun Toni istui sohvalla ja luki sanomalehteä. "Laitoimme Diablojen ja mafialaisten muodostamia muureja St. Marksin ympärille. Vielä emme tiedä, hyökkäävätkö Sindaccot ihan lähiaikoina, mutta voin olla varma siitä." Toni sanoi lehden takaa. Sää alkoi muuttua ukkosmyrskyksi, ja salamat iskivät ympäri Liberty Cityä. "En haluaisi olla ulkona juuri nyt." hän jatkoi, mutta Devil sanoi: "Sinun on pakko, jos Sindaccot hyökkäävät. Ja onko se CJ tulossa vai ei?" Toni nyökkäsi, mutta olisiko se kuitenkin liian myöhäistä? Silloin he kuulivat oven aukeavan, ja sisään tuli läpimärkä ja verinen Donald. "Mi-minulla on t-teille asiaa......se koskee Si-Sindaccoja.......ne h-hyökkäsivät aivan y-yllättäen, ja n-niitä johtaa Danielin l-lisäksi se k-kirottu Ma-Martinez.....Toni, ha-haluan, että k-kostat h-hänelle sen, m-mitä hän te-teki Sa-Salvatorelle........"
Tämä tarina olikin taas aste parempaan, vaikkei paljoa ehtinytkään lyhyyden vuoksi tapahtua. Meno oli rauhallisempaa kuin aiemmissa tarinoissa, ja sehän on vaihteeksi ihan hyvä asia. Oikeastaan tässä on kaikki kohdallaan, paitsi edelleen se Brian -homma.
+ Hyvin selvä lukea
+ Virkistävän rauhallinen kerronta
+ Hyvä loppu
- Lyhyt
- Ainakin taustatarina edelleen kökkö
8
Mikset voisi tehdä vaikka tällaisen käänteen, että Brian ei oikeasti olekaan Brian, vaan joku ylemmän tahon leivissä oleva huijari. Hänet siis palkattiin esittämään Briania, mutta jossakin vaiheessa sankarit kuitenkin saavat sen jotenkin selville, ja lopulta myös se mystinen "ylempi taho" paljastuu. Trilogia voisi sitten vaikkapa päättyä siihen, että Sweet, CJ, Kendl sekä Cesar katselevat oikean Brianin valokuvaa, jonka löysivät Johnson's Housen jäännöksistä. Lopuksi he alkavat kunnostaa Sweetin taloa Johnson's Housen lisäksi hyvillä mielin siitä, ettei Brian ollutkaan koskaan petturi, vaan uskollinen Grove Street Familesin jäsen. Nänpä Carlkaan ei mennyt turhaan Libertyyn eikä alkuperäisen SA:n juoni kokenutkaan raiskausta.
Tämä tarina olikin taas aste parempaan, vaikkei paljoa ehtinytkään lyhyyden vuoksi tapahtua. Meno oli rauhallisempaa kuin aiemmissa tarinoissa, ja sehän on vaihteeksi ihan hyvä asia. Oikeastaan tässä on kaikki kohdallaan, paitsi edelleen se Brian -homma.
+ Hyvin selvä lukea
+ Virkistävän rauhallinen kerronta
+ Hyvä loppu
- Lyhyt
- Ainakin taustatarina edelleen kökkö
8
Mikset voisi tehdä vaikka tällaisen käänteen, että Brian ei oikeasti olekaan Brian, vaan joku ylemmän tahon leivissä oleva huijari. Hänet siis palkattiin esittämään Briania, mutta jossakin vaiheessa sankarit kuitenkin saavat sen jotenkin selville, ja lopulta myös se mystinen "ylempi taho" paljastuu. Trilogia voisi sitten vaikkapa päättyä siihen, että Sweet, CJ, Kendl sekä Cesar katselevat oikean Brianin valokuvaa, jonka löysivät Johnson's Housen jäännöksistä. Lopuksi he alkavat kunnostaa Sweetin taloa Johnson's Housen lisäksi hyvillä mielin siitä, ettei Brian ollutkaan koskaan petturi, vaan uskollinen Grove Street Familesin jäsen. Nänpä Carlkaan ei mennyt turhaan Libertyyn eikä alkuperäisen SA:n juoni kokenutkaan raiskausta.
Katos helevettii, sinähän sen keksit! Ei kun hommiin vaan.
GJ, juoni oli muuten hyvä, mutta tuo LC-SA-LC hyppiminen on tylsähköä. Mutta, tekee mieli pelata ps2 GTA3 ton tarinan jälkee.. , 8-.
Schneider keksi hyvän käänteen.
Kirjoitettu: lauantai, 25. elokuuta 2007 klo 16.59
Olen muuten keksinyt hyvän tavan saada hyvä arvosana. Kannattaa ainakin kokeilla.
1. Kirjoita tarina.
2. Odota, että muut arvostelevat. Katso tarkkaan plussat ja miinukset, ja kirjoita ne vaikka ylös johonkin paperille.
3. Aloita toinen tarina. Sisällytä siihen kaikki annetut plussat mahdollisimman hyvin, mutta myös niin, että edellisen tarinan miinukset parannetaan kyseisessä tarinassa. Arvosanojen pitäisi varmuudella nousta. Eli jos vaikka miinuksena on lyhyys, niin sitten kirjoittaa pari kappaletta pidemmän tarinan.
Tässä teille siis tämmöinen mini-FAQ, joka lisää mahiksianne täydelliseen onnistumiseen.
Kirjoitettu: lauantai, 25. elokuuta 2007 klo 17.04
^Nämä ovat varsin hyviä neuvoja. Itse en ole koskaan kirjoittanut näitä plussia ja miinuksia ylös, mutta silti luen kaikki arvostelut aina tarkasti, ja koetan sitten parantaa tarinaa niiden mukaan. Onnistuminen riippuu usein myöskin asenteesta. Aina ei ole sellaista fiilistäkään, että tulisi kunnon tarinaa.
Mutta sitten kun on sellainen hetki, niin ei kun vain täysillä!
Omani muuten jää sitten huomiselle, kun tänään ei ole kirjoitusinto aivan huipussaan. Keltään vielä tänään?
Kirjoitettu: lauantai, 25. elokuuta 2007 klo 17.15
Lainaus:25.08.2007 Schneider kirjoitti:
^Nämä ovat varsin hyviä neuvoja. Itse en ole koskaan kirjoittanut näitä plussia ja miinuksia ylös, mutta silti luen kaikki arvostelut aina tarkasti, ja koetan sitten parantaa tarinaa niiden mukaan. Onnistuminen riippuu usein myöskin asenteesta. Aina ei ole sellaista fiilistäkään, että tulisi kunnon tarinaa.
Mutta sitten kun on sellainen hetki, niin ei kun vain täysillä!
Omani muuten jää sitten huomiselle, kun tänään ei ole kirjoitusinto aivan huipussaan. Keltään vielä tänään?
Jää nähtäväksi, tuleeko tältä suunnalta uutta kenties jo tänään. Motivaatio on korkealla uuden kuningasidean myötä.
Kirjoitettu: lauantai, 25. elokuuta 2007 klo 20.42
Lainaus:25.08.2007 Solid_CJ kirjoitti:
Eipä mua näytä kaivattavan No ei se mitään. Hyviä tarinoita on tullut (Y)
Solid olikin vähän aikaa kuollut.
Mutta mitäs Schneider, onkos Solid yhä ykkönen listoillasi? Epäilen, että on, kun ei BCRichilta ole tullut vähään aikaan uutta eikä myöskään GTA-F4N1: lta.
Kirjoitettu: sunnuntai, 26. elokuuta 2007 klo 11.22
Muokattu: 26.08.2007 klo 17.28
Lainaus:26.08.2007 Shadow6 kirjoitti:
Kelpais kyllä ne vit*n ideat..
1. CJ ja Sweet jäisivät kiinni.
2. Pako olisi hankalaa, mutta kunnon hiippailutaidoilla he pääsisivät pois.
3. Sitten he tuhoaisivat tuon paikan.
Näinhän niitä ideoita tulee, kun minä vähän mietin.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin voisin kai listata Top-5 tarinat tällä hetkellä:
1. Schneiderin "Stein um Stein" - Mahtava tarina, ei voi muuta sanoa(9)
2. Solidin "Blood Revenge" - Good work(9-)
3. Schneiderin "Ghost Ship" - Hieno ja vauhdikas tarinatrilogia(9-)
4. GTA-F4N1: n "Tsunamin hyökkäys, Osa 2" - Taas kerran good work(9-)
5. GTA-F4N1: n "Picnic El Foggie" - Tykkäsin paljon.(8puol)
Omista tarinoistani parhaimmat ovat varmaankin nämä:
1. Death of a Wiseguy, Osa 9 - Muutkin pitivät, eli miksen minä?
2. Introducing the Mafia - Jälkeenpäin katsottuna kukistaa monta trilogiaani.
3. Kamat takaisin! - Loistokas aiemmin, mutta nyt on parempiakin tullut.
4. Secret Island - Ei ihan täydellinen, mutta hyvä.
5. Adventures in SA & VC - Viides, muttei vähäisin.
Kirjoitettu: sunnuntai, 26. elokuuta 2007 klo 13.16
Schneiderin tarinat:
Carl Johnson's & Friends Adventures - Revenge - Nothing Else Matters part 4
Kello on 08.40. Myrsky Los Santosissa yltyy yltymistään. Rajun ukkosen sekainen rankkasademyrsky pyyhkii yli kaupungin, jossa ihmiset alkavat hätääntyä. Jotkut pakenevat/pakenivat suosiolla kaupungista, kun toiset taas linnoittautuvat koteihinsa. Rannikkoseudulla vesi on jo ihmisistä tyhjillä kaduilla asti useita metrejä, ja se nousee koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Aallot nousevat jo melkein kahdenkymmenen metrin korkuisiksi paikoin, ja tuuli on pelottavan voimakasta.
Samaan aikaan kaupungin poliisiasemalla...
Carlia talutetaan parhaillaan käsiraudoissa kohti poliisiaseman kuulusteluhuonetta, ja tämän edes tietämättä, miksi häntä sinne viedään. Hän toisaalta aavistaakin syyn, mutta ei puhunut kytille siitä mitään aiemmin, eikä varmaan aio puhuakaan, mikäli ei ole pakko. Häntä kuljettamassa ovat ne kaksi lihavaa kyttää sekä yksi hiukan laihempi. Hetken kuluttua poliisit viskaavat Carlin pieneen huoneeseen, jossa on vain yksi pöytä ja kaksi tuolia. "Istu perseellesi siihen tuoliin, ja odota pomon saapumista. Sinä varmaan tiedätkin jo, mistä sinua syytetään, joten varaudu", sanoi yksi kolmesta Carlia taluttaneista kytistä, ja paukautti oven perässään kiinni. Carl katsoi tuimasti heidän peräänsä, ja istahti sitten tuolille ja laittoi jalat pöydälle rennosti. Seinällä oli kello, jota hän tuijotti kärsimättömänä koko pitkältä tuntuvan odotusajan. Vihdoin viimein joku astui sisään huoneeseen. Se oli jälleen itse poliisipäälikkö (yllätys, yllätys) paperinippu kädessään. Hänen perässään tulivat kaksi vartijaa tarkkailemaan tilannetta. Päälikkö tervehti Carlia, joka ei kuitenkaan vastannut. Sitten hän istui Carlia vastapäätä sekä ojensi paperit tälle. Carl vilkaisi ensin päälikköä, ennen kuin tarrasi kiinni kahlehdituin käsin papereihin. Hän selasi nippua, joka näytti sisältävän murhatutkinnon, ja pian hänen silmiinsä osui jotain, jota hän ei halunnut todellakaan nähdä - Sallyn kasvokuva, joka oli otettu ruumishuoneella. "Ei, ei taas", Carl parahti ja käänsi oitis sivua. Seuraavalla sivulla oli kuitenkin lisää kuolleen Sallyn kuvia, jotka oli otettu joskus aikoja sitten silloin, kun hän vielä eli. Carlille tuli yksi kyynel silmään, mutta hän pyyhki sen nopeasti pois ja laittoi paperinipun kiinni. Päälikkö otti sen itselleen ja sanoi: "Anteeksi, jos kuvat tuovat sinulle pahoja muistoja mieleen, mutta minun työhöni kuuluu se, että näytän rikosta kosvevan kirjallisen aineiston epäillylle." Carl, joka oli kallistanut päänsä alas ja alkanut melkein itkeä, kohotti nyt sen äkillisesti takaisin ylös. Hänen kosteissa silmissään oli raivoisa katse, ja hän melkein puhkui. "Olenko minä muka epäilty?! Mistä muka?" "Olet Barry Jamesonin mukaan sekaantunut loistoristeilijä Arctic Swordin kauhutapahtumiin jollakin tapaa, sekä olet karannut ruumishuoneelta ilman lupaa. Meillä olisi hiukan kysyttävää tästä nuoresta naisesta... Sally Tenesseeköhän se oli..." Carlin kädet puristuivat nyrkkiin. "Minä en ole sekaantunut millään tavalla sen laivan uppoamiseen, enkä ole tehnyt muutakaan väärää! Minä rakastin Sallya, ja tuo h*lvetin mulkvisti murhasi hänet! Hän murhasi myöskin Swordin kapteenin ja yritti murhata minut! Hän on nyt ainoa ja oikea syylinen! Ei kukaan muu, koska hänen terroristikaverinsa kuolivat kaikki sillä toisella kirotulla laivalla!" Hän huusi kiihtyneenä. Poliisipäälikkö oli sanomaisillaan selvästi jotain, mutta pysyi kuitenkin hiljaa, ja näytti miettivän. Ulkopuolella vartijat olivat valmiina, jos Carl alkaisi riehumaan. Hän ei kuitenkaan näin tehnyt, vaan istui kiltisti kädet puuskassa tuolillaan.
Kello 09.13. Grove Streetillä on hiljaista, sillä ulkona myrskyssä ei kukaan halua olla. Sweet istuu yhä talonsa keittiössä, jossa hän istui jo kun Carl vietiin kuulusteltavaksi. Talossa ei ole sähköjä, eikä ilmeisesti koko korttelilla, ellei edes koko kaupungilla. Sweet on unessa, kunnes hän herää yht'äkkiä kovaan räsähdykseen. Se kuului selvästikin olohuoneesta, jonne hän lähti oitis katsomaan mitä oli tapahtunut. Sieltä hän löysi yhden rikkoutuneen ikkunan, josta tunki sisään puunoksa. "No voi *****..." Äkkiä katolta kuului kova rysähdys, ja arvoesinekaappien lasiovet helisivät, sekä muutama taulu putosi seinältä. Sweet kaivoi pistoolin olohuoneen sohvatyynyjen välistä ja ryntäsi etuovelle. Hän astui ulos karmean huonoon säähän, ja käveli tarpeeksi kauas talostaan nähdäkseen katolle. Katolla näkyi makaavan kaatunut palmu. "Ei tää voi olla totta! Ikkuna ja katto *****na!" Sweet kivahti. Siinä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki, sillä juuri silloin salama iski hänen talonsa viereiseen sähköpylvääseen, joka sinkosi runsaasti kipinöitä taivaalle, ja syttyi sitten palamaan kaatuen suoraan pihalla seisovan Greenwoodin konepellille. "EEEEIII! GREEN!" Sweet parkaisi ja juoksi rakkaan autonsa luokse. Pylväs paloi rankkasateesta huolimatta yhä, ja siitä lensi pari kipinää murskautuneen auton konepellin alle. Kipinät sytyttivät moottoriöljyn palamaan, eikä autonsa vierellä kiroava ja pillittävä Sweet huomannut sitä ennen kuin oli jo myöhäistä. Moottori loumusi jo pahasti, ja Sweet huomasi sen vasta nyt. Hän juoksi mahdollisimman nopeasti kauemmas autosta, ja sai seurata, kuinka hänellä melkein koko ikänsä ollut auto räjähti suoraan hänen edessään. Räjähdys ei tuhonnut aivan koko autoa, mutta oli kuitenkin niin raju, että rikkoi talon etuikkunat ja sytytti kuistin palamaan. "Ei, ei! Ei enää! Ei enää!" Sweet uikutti ja ryntäsi taas talolleen. Palo levisi nopeasti kuistilta katolle, jossa, makasi kaatunut palmu. Se syttyi heti tuleen, eikä sitä pystynyt sammuttamaan kuin ihme. Sweet seisoi toimettomana ja hätääntyneenä selin palavaan autoon päin. Hän yritti hätäisesti miettiä, mitä tekisi, mutta miettimään hän ei paljoa ehtinyt, sillä takana olevan auton päällä oli yhä sähköpylvään palava runko, joka sylkäisi hänen selkäänsä reilun annoksen tulikuumia kipinöitä. Hän karjaisi ja lensi vatsalleen märälle nurmikolle. Kipinät polttivat Sweetin paitaan reiän ja tekivät ikävän palovamman selkään. Hän makasi nyt ikäänkuin vähän punnerrusasennossa nurmikolla, eikä uskaltanut nousta. Selkä poltteli kivuliaasti, ja kipinöitä saattoi tulla lisää päälle. Hänen olisi kuitenkin noustava, jos hän meinaisi pelastaa kotinsa. Sen hän teki urheasti kivusta välittämättä, ja alkoi tähystää todella hermostuneena ympärilleen. Missään suunnassa ei näkynyt ketään, joten mitä tehdä?
Kello on 09.34.
Los Santos on näennäisesti täysin tyhjillään ihmisistä ja elämästä, mutta todellisuudessa suurin osa koko kaupungin väestöstä piilottelee kodeissaan tai joissakin yleisissä rakennuksissa. Mitkään kaupat eivät ole auki, eivätkä sähköt ole kuin vain sairaaloilla jä poliisiasemalla, jonka kuulusteluhuoneessa Carl edelleen istuu. Edes itseään stadin kovimpina pitäviä Ballaseja tai edes Vagoseja ei näkynyt missään päin kaupunkia. Losin tällä hetkellä turvallisin paikka lienee kaupungin pohjoisosa, jonne tulvavedet eivät heti yllä. Rannikkoseudun kadut ovat kaikki jo veden peittäminä ja useat autot sekä muu irtaimisto ovat huuhtoutuneet veteen. Taivas on aivan pilkkopimeä, ja tunnelma varsinkin kaupungin kodittomilla on painajaismaisen lohduton ja pelottava. Lukemattomat puut ja pylväät sun muut ovat kaatuneet kaduille ja talojen päälle, mutta yhtäkään taloa ei vielä ole sortunut tai vahingoittunut pahoin (muutamia pikkurakennuksia lukuun ottamatta). Viemärit ja tulvakanavat alkavat täyttyä uhkaavaa vauhtia vedestä, mikä tietää sitä, että tulvaa ei voi pysäyttää tai lieventää mitenkään. Ehkä jopa koko vuosisadan pahin pyörremyrsky on voimistumassa juuri kalifornian Los Santosiin, eikä syytä tiedetä varmaksi. Pahin ei kuitenkaan ole vielä läheskään koettu, kun monet ihmiset ovat jopa aivan rauhallisina kodeissaan tekemässä kynttilän valossa erilaisia askareita ajankulukseen. Jotkut seuraavat innoissaan myrskyn kehittymistä ikkunoissaan, kun taas toiset jännittävät ja pelkäävät tulvan kourissa tai tulipalojen armoilla.
Tulipalon armoilla oli myöskin Sweetin talo, jota sammuttamaan saapui hänen kutsumansa paloauto. Talo ei ollut auton saapuessa ehtinyt vielä pahoin palaa, ja se saatin sammutettua vähin vahingoin. Sade tai tuuli eivät olleet muuta kuin hiukan lievittäneet paloa, mutta eivät kuitenkaan sammuttaneet sitä kokonaan.
Poliisipäälikkö on yrittänyt jo kohta melkein tunnin ajan saada Carlista irti jotain tietoa, mutta tämä ei kerro mitään muuta kuin että Barry on syylinen koko jupakkaan. "Nyt alan jo tosissani hermostua sinun kanssasi, Johnson. Ala puhua, tai joudut sinäkin suoraan tämänpäiväiseen oikeudenkäyntiin Jamesonin kanssa, ja pääset vielä illalla Liberty Cityyn vankilaan, kun San Andreasin vankilat ovat kaikki melkein täynnä. Pari vaivaista vihjettä ei sinua tapa." Carl otti kädet pois puuskasta ja mulkaisi päälikköä ohimennen, ja sanoi sen jälkeen rauhallisesti: "Minähän olen jo kertonut kaiken. En-ole-tehnyt-mitään. Jameson on se ainut syylinen. Voittekin päästää minut vapaaksi, jotta pääsen kotiin ottamaan mikron pois seinästä." Se oli jo liikaa päälikölle, joka nousi huokaisten ylös. "Se on sitten selvä. Pääset nyt Jamesonin kanssa samaan selliin jutustelemaan. Vartijat hakevat teidät myöhemmin ja vievät oikeussaliin, mikäli myrsky ei estä mitään. Sen, teidät viedään lentokoneelle, joka kuljettaa teidät Liberty Cityyn lusimaan kakkuanne. Sinun ei kuitenkaan ole pakko tehdä tätä, poikaseni. Riittää, kun vain kerrot, miksi pakenit ruumishuoneelta ja mitä risteilyllä tapahtui." Carl käänsi kasvonsa muualle, ja ajatteli vielä kerran. "Ei edelleenkään ole mitään muuta kerrottavaa asiasta. Haluan vain kotiin nyt, kiitos, ja pistäkääkin se roisto kärsimään." Päälikkö ei sanonut enää mitään, vaan läksi ulos huoneesta käskien vartijoiden noutaa Carl. Carlia lähdettiin kuljettamaan kohti selliosastoa, jossa hänen pitäisi mahdollisesti odottaa useita tunteja oikeudenkäyntiä Barryn kanssa. "Ei, odottakaa vähän! Miksette
voi uskoa minua? En ole tehnyt mitään väärää, ja pakenin sieltä ruumishuoneeltakin vain, koska olin shokissa ja luulin, että minut yritettiin tappaa siellä!" Carl huusi vartijoille, jotka eivät yrmeilyltään edes räpäyttäneet silmäripseään saatikka vastanneet. Carlia alkoi pian kaduttaa, mutta eiväthän nämä kyrmyt häntä enää kuuntelisi, koska se ei kuulu "muka" heidän työhönsä. Koska Carl ei kertonut totuutta aiemmin, nyt oli jo myöhäistä.
Jonkin ajan kuluttua kolmikko saapui pimeälle selliosastolle. Carl vietiin aivan osaston perälle, ja viskattiin selliin, jossa Barryakin pidettiin. Sitten he olivat yksin vartijoiden lähdettyä. Carl seisoi kaltereita vasten hiljaa, kun taas Barry istui häntä kasvotusten seinää vasten sängyllä hiljaisena hänkin. Molemmat pysyivät hiljaa ja tuijottivat ilmeittömänä toisiaan pitkän aikaa. Jonkun ajan päästä Carl astui muutaman askeleen lähemmäs Barrya. Hän jäi siihen taas hetkeksi. Etäisyyttä kaksikon välillä oli kolmisen metriä. Carlia tarkkailevan Barryn ilmeettömät kasvot vääntyivät äkkiä ilkeään virneeseen, ja hän näytti ikäänkuin kutsuvan. Eipä aikaakaan, kun Carl vastasi kutsuun hyökäten Barryn kimppuun. Hän hyppäsi Barryn päälle sängylle ja alko takoa tätä naamaan ja nauraa. "Ha-hah-hah-haa", kuului ilkeä nauru pitkin osastoa, jonka toisessa päässä vartijat seisoivat vartiossa. He läksivät heti pamput ojossa katsomaan mikä on homman nimi. Heidän saavuttuaan selille, he näkivät Carlin läimivän Barrya sängyllä. Vartijat avasivat kalterit ja ryntäsivät sisään tappelun pysäyttämiseksi. Toinen pamautti pampulla Carlia selkään ja toinen otti hänestä kiinni. He tarkistivat Barryn tilanteen, joka näytti olevan ok, vaikka nenä olikin murtunut ja naama aivan mustelmilla. Carl rimpuili toisen kytän otteessa, mutta ei päässyt irti. Toinen kääntyi selin Barryyn päin, joka päättikin käyttää tilaisuuden hyväkseen nappaamalla kytältä pistoolin vyöltä. Tämä kääntyi oitis ympäri valmiina lyömään, mutta saikin samassa luodin vatsaansa. Barry nousi ylös sängyltä ja ampui viisi kertaa toista vartijaa Carlin ohi. Sitten hän pakeni sellistä huutaen: "En ampunut sinua, koska haluan sinun seuraavan minua ja ottamaan minut kiinni! Ota siis kiinni jos saat, ja tapa siinä samalla!" Carl kirosi ja sieppasi toisen kytän pistoolin mukaansa. Sitten hän lähti Barryn perään kostonhimoisena.
Kello on 10.39. Taivas Losin yllä on alkanut sinkoilla salamia aiempaa enemmän. Barry on taistellut tiensä ulos poliisiasemalta vettä tulviville kaduille. Carl seuraa perässä vältellen samalla kyttiä, jotka tulittavat satunnaisesti päin. Ulkona Barry varastaa kadulta tuhatkuutioisen poliisimoottoripyörän ja lähtee vasemmalle renkaat sutien vettä. Carl tulee perässä kadulle ja varastaa toisen viereisen moottoripyörän. Takaa-ajo saa alkaa pitkin tulvivan ja vaarallisen kaupungin.
Kello on 10.52. Barry ja Carl ovat ajaneet toisiaan takaa pitkin ja poikin ympäri Losin pohjoisosaa. Barryn (joka on yhä etusijalla) holtittoman ammuskelun vuoksi hänen pistoolistaan ovat ammukset lopussa, mutta Carlin aseen lippaan 15:sta panoksesta vasta kuusi on ammuttu. Kaksikko kaahaa nyt Vagosien alueella, eli aivan kaupungin pohjoisosassa Mullhollandin lähistöllä. Mutkan kohdalla Barry tekee yllätyskäännöksen kohti maaseutua, jossa myrsky ei ole pahimmillaan. Carl seuraa sinnikkäästi perässä.
Samoihin aikoihin Losin yllä oleva paksu ja äärimmäisen tumma salamoita sinkoava pilvipeite alkaa hieman repeillä, ja takaa paljastuu kirkasta valoa. Noin muutamassa minuutissa koko taivas on nyt puolestaan äärimmäisen kirkas, ja salamointi ei ole hellittänyt lainkaan, vaan päinvastoin yltynyt entisestään (kuten tuulet ja saateetkin). Ukkosen jyrinä on nyt niin rajua, että ulkona ollessaan ei kuulisi mitään sen alta, eikä liiemmin sisälläkään muuta kuule. Nyt jos sää ei ole pelottava, niin ei koskaan. Taivas näyttää siltä kuin olisi räjähtämäisillään. Sitten se vihdoinkin tapahtuu - kaksi vahvaa pyörrettä alkaa muodostua kaupungin ylle. Muutamassa sekunnissa ne ovat jo pilvenpiirtäjien korkuisia, ja alkavat pyyhkiä ympäriinsä kaupungissa tuhoten alleen melkein kaiken.
Grovella Sweet hakeutuu suojaan kellariinsa, ja ei osaa kuin toivoa parasta.
Carl ja Barry taasen ovat jo ehtineet pitkälle poispäin Losista. Maaseudulla pyörremyrskyjä ei tunneta, mutta sadetta kylläkin. Molempien miesten moottoripyöristä alkaa jo loppua puhti heidän ollessaan jo melkein Easter Tunnelilla, joka vie San Fierroon. Easter Bay Chemicals -laitoksen kohdalla edellä yhäkin oleva Barry päättää lopettaa jahdin pysäyttämällä pyörän kielekkeelle, jonka alapäässä on meri. Carl pysäyttää pyöränsä myös, ja kaivaa Beretan esille. Jostain kumman syystä omahyväisesti hymyilevä Barry alkaa perääntyä lähemmäs kiellekkeen reunaa ikäänkuin tahtoen tulla tapetuksi. "No niin, Johnson! On aika tehdä tästä loppu!" Carl varmistaa aseen olevan ladattu, ja vastaa sitten ampumavalmiina: "Saamasi pitää, skitso!" Barry nauraa ja levittää kätensä. Carl ei jää epäröimään hetkeäkään, vaan painaa liipaisimesta. Ase sinkoaa luodin kohti Barryn rintaa, ja uppoaa juuri siihen. Barry kuitenkin vain juojahtaa hieman, mutta ei huuda tai edes putoa. Se olikin sitten Carlille liikaa, ja hän heitti aseen maahan sekä syöksyi karjuen päin vihollistaan.
Hetkessä molemmat lensivät alas kiellekkeeltä kohti myrskyävää merta. Kuului "plumps", ja kaikki pimeni...
Kirjoitettu: sunnuntai, 26. elokuuta 2007 klo 17.32
JES JEES! NYT SAIN TAAS IDEAN MUN TARINAAN!!! Tarina 20. tulee ihan lähiaikoina, ja voi olla, että multa tulee tarinoita taas piiiitkän odotuksen jälkeen!! (Erittäin iso kiitos SD73:lle)
Kirjoitettu: sunnuntai, 26. elokuuta 2007 klo 17.37
Muokattu: 26.08.2007 klo 17.37
Lainaus:26.08.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
JES JEES! NYT SAIN TAAS IDEAN MUN TARINAAN!!! Tarina 20. tulee ihan lähiaikoina, ja voi olla, että multa tulee tarinoita taas piiiitkän odotuksen jälkeen!! (Erittäin iso kiitos SD73:lle)
Mutta jääkö tuo 20. tarina viimeiseksesi, vai aiotko tehdä vielä lisää? Jotenkin vain pidän tarinankirjoitustyylistäsi (jaettu kappaleisiin kellonaikojen mukaan).