Lainaus:29.08.2007 Shadow6 kirjoitti:
Haluun arvostelun mun uudesta eli TUHOA JA KUNNIAA 2.

Eipäs kiroilla! Shadow6, kohta ilmoitan sut modelle.

Tulin just takaisin ja tarina jatkuu sitten, tulossa ehkä joskus.

Lainaus:31.08.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:

Lainaus:29.08.2007 Shadow6 kirjoitti:
Haluun arvostelun mun uudesta eli TUHOA JA KUNNIAA 2.

Eipäs kiroilla! Shadow6, kohta ilmoitan sut modelle.

Tulin just takaisin ja tarina jatkuu sitten, tulossa ehkä joskus.

GTA-F4N1, jos sinä keksit jotain, niin voisitkos antaa pari ideaa ikään kuin vastineeksi niistä, jotka minä annoin sinulle? En pakota, mutta se olisi hyvä, jos antaisit.

Hmm, okei...

1. Keksi lisää henkilöitä tarinoille.
2. Viime vuoden tarinoissasi, niin jossain niistä oli niitä... eeh... "6 vihollista", niin voitko nyt vihdoin laittaa ne sun tarinoillesi?!
3. Tunnelmaa ja kuviointia enemmän.

Lainaus:31.08.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Hmm, okei...

1. Keksi lisää henkilöitä tarinoille.
2. Viime vuoden tarinoissasi, niin jossain niistä oli niitä... eeh... "6 vihollista", niin voitko nyt vihdoin laittaa ne sun tarinoillesi?!
3. Tunnelmaa ja kuviointia enemmän.

Takke, minä taisinkin jo keksiä juonen.

CJ ajaa Briania takaa erittäin pitkään, kunnes he kolaroivat sen hotellin vieressä, jossa Sweet, Kendl ja Cesar ovat nukkumassa. Kolmikko herää ja he löytävät alhaalta CJ: n ja Brianin. He saavat pian selville, että Brian ei ole Brian, vaan Vincent Westwood-niminen huijari, joka työskentelee ns. ylemmälle taholle. CJ kohtaa myöhemmin myös miehen nimeltä Gary Perkins, ja heillä on jotain yhteistä - Daniel on kummankin inhokki. He päättävätkin hyökätä Sindaccojen tukikohtaan. CJ jää kylläkin kiinni, ja Gary lähtee kutsumaan apuvoimia, mutta jää itsekin kiinni. Pian CJ viedäänkin tuomioistuimelle, ja Daniel alkaa mätkiä häntä rangaistukseksi tunkeutumisyrityksestä......

EDIT: 6 vihollista taisivat olla muistaakseni Diaz(tapettu), B Dup, Sonny, Catalina ja kaksi muuta, joita en nyt muista. Luettuani kuitenkin Schneiderin kirjoittaman tarinan "Where the hell did Cesar go?" tajusin, ettei Catalina voi vihollisiin lukeutua. Mutta uudet 6 vihollista ovat varmaan nykyään Daniel, B Dup, Brian, joka ei ole Brian, Jizzy, Sonny ja Martinez.

^Kuulostaa mainiolta.

Viikonloppuna uutta minulta melko varmasti.

Lainaus:31.08.2007 Schneider kirjoitti:
^Kuulostaa mainiolta.

Viikonloppuna uutta minulta melko varmasti.

Hyvä juttu! Schneiderin tarinoista löytyy ehkäpä koko aiheen paras kuvailu. Mutta seuraavaan tarinaani otan mallia Solidin Blood Revengestä, niin tulee varmasti mahdollisimman hyvä numero! Yksi ongelma vain - miltä sivulta tuo mestariteos löytyykään?

Lainaus:31.08.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:31.08.2007 Schneider kirjoitti:
^Kuulostaa mainiolta.

Viikonloppuna uutta minulta melko varmasti.

Hyvä juttu! Schneiderin tarinoista löytyy ehkäpä koko aiheen paras kuvailu. Mutta seuraavaan tarinaani otan mallia Solidin Blood Revengestä, niin tulee varmasti mahdollisimman hyvä numero! Yksi ongelma vain - miltä sivulta tuo mestariteos löytyykään?

48?

Lainaus:31.08.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:31.08.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:31.08.2007 Schneider kirjoitti:
^Kuulostaa mainiolta.

Viikonloppuna uutta minulta melko varmasti.

Hyvä juttu! Schneiderin tarinoista löytyy ehkäpä koko aiheen paras kuvailu. Mutta seuraavaan tarinaani otan mallia Solidin Blood Revengestä, niin tulee varmasti mahdollisimman hyvä numero! Yksi ongelma vain - miltä sivulta tuo mestariteos löytyykään?

48?

Sieltähän se löyty......

No ei muuta ku kirjoittamaan omaani.

Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 3

CJ juoksi Brianin perässä niin kovaa kuin pystyi mahdollisimman liukkaalla kujalla. Ketään ei liikkunut siellä heidän lisäkseen, eli apuvoimia oli turha toivoa. Lopulta kuja päättyi, Brianin ollessa noin viisi metriä CJ: n edellä. Tämä ryntäsi tielle ja löysi Sentinelin. "Anteeksi nyt vaan, mutta minä tarvitsen tätä! Hätätapaus!" Brian huusi ja heitti kuskin ulos. CJ tarvitsi autoa mahdollisimman nopeasti ja näki juuri silloin Sentinelin perässä ajavan Mananan. "Saa nyt kelvata." hän murahti ja pysäytti auton. Hän hyppäsi tyylillä tuulilasin läpi suoraan auton sisään. Kuljettajan kohtalo oli huono, sillä hän sai silmäänsä sirpaleen. CJ vielä heitti hänet kyydistä, jolloin asetelma oli täydellinen. Hän teki 180 asteen käännöksen ja lähti ajamaan Briania takaa. Uutishelikopteri oli nähtävästi nähnyt tilanteet, ja se leijui CJ: n ja Brianin yläpuolella. "Tuo ei saa häiritä keskittymistäni!" CJ sopersi yrittäessään pysyä uskomattoman hyvin sateessa autoaan kontrolloivan Brianin perässä. Sweet, Kendl ja Cesar eivät olleet saaneet unta, joten he katsoivat telkkarista uutisia. "Hyvää päivää, täällä Liberty TV: n paras ja suosituin reportteri, A. C. Cident! Olemme huomanneet kaksi autoa, jotka ovat ilmiselvästi takaa-ajossa keskenään! Molemmat autot ovat varastettuja, ja vaikuttaa siltä, että takaa-ajaja on Carl Johnson! Mutta jos hän kuoli, niin kuka tuo on? Se selviää lähiaikoina!" Kaikki kolme olivat hyvin kiinnostuneita, kunnes yllättäen tuli sähkökatkos, ja telkkarikin pimeni. "Salama taisi osua sähköjohtoihin." Sweet sanoi pettyneenä ja kömpi sänkyynsä. Muutkin tekivät samoin.

CJ oli jahdannut Briania jo Staunton Islandiin asti. He ajoivat ikään kuin kilpaa, mutta eivät aivan. Brian kääntyi Torringtonin suuntaan ja CJ käänsi perässä, melkein tismalleen samalla tavalla. Brian käänsi Phil Cassidyn romahtaneen asekaupan kohdalla takaisin pohjoiseen ja liiskasi ohimennen ihan vain huvikseen pari jalankulkijaa. Poliisit kiinnittivät kuitenkin tähän huomiota, ja pian vilkkujen ääni kuului parin korttelin päästä. "Hyvä, sainpahan apujoukkoja!" CJ tokaisi kolauttaessaan aivan yllättäen Brianin takapuskuriin, joka tippui kolisten asvaltille. CJ ei onneksi osunut siihen renkaillaan. Pian poliiseja alkoikin jo tulla Torringtonin poliisiasemalta, ja he olivat tehneet tiesulun Newportiin, suoraan Brianin reitille. "En minä tyhmä ole!" hän huusi ja kääntyi yhtäkkiä toiseen suuntaan. Siellä oli vastassa CJ, jonka Brian valitettavasti harhautti väärälle puolelle tietä. CJ käänsi auton ympäri ja jatkoi takaa-ajoa, kun Brian ajoi toista kautta kohti Newportia. Kaupunginosan läpi päästiin kunnialla, ja pian tultiin Fort Stauntoniin, jossa Sweetin, Kendlin ja Cesarin hotellikin oli. Tiellä oli kylläkin rakennusmiehiä ja esteet. "Ei, ei tästä saa mennä!" he huusivat, eikä Brian viitsinyt vahingoittaa autoaan turhaan ja käänsi vaihtoehtoisena kiertotienä toimivalle sivukujalle. CJ sen sijaan ei nähnyt esteitä Brianin takaa, ja kun ne tulivat hänen silmiinsä hitusen liian myöhään, hän huusi: "APUAAA! MINÄ TÖRMÄÄN!" CJ rymisteli esteitä päin ja niistä läpi liiskaten muutaman rakennusmiehenkin. Auto oli täysin ohjauskyvytön, ja hän liukui märällä kadulla eteenpäin. Brian tuli juuri silloin kiertotietä pitkin takaisin tielle, mutta hän ei nähnyt CJ: tä vesiliirrossa, ja autot osuivat yhteen. CJ: n suunta kääntyi ja hän rysäytti hotellin seinään rikkoen sitä hiukan. Brian puolestaan heitti voltin ja osui samaan kasaan CJ: n auton sekä rikkoutuneen hotelliseinän kanssa.

Sisällä hotellin huoneessa numero 126 Sweet, Cesar ja Kendl heräsivät äänekkääseen törmäykseen. "Mikä rynnäkkö siellä nyt on?" Cesar ihmetteli ja nousi pystyyn. Hän avasi oven ja juoksi portaat alas ensimmäiseen kerrokseen, jossa oli jo runsaasti ihmettelevää väkeä, kuten myös CJ ja Brian, joka pääsi pois autostaan. Hän yritti pakoa, mutta kaikki ei voi onnistua - CJ taklasi hänet jalkakäytävälle ja sanoi sivustakatsojille: "Tämä asia ei millään muotoa kuulu teille, joten painukaa takaisin huoneisiinne." Asukit tottelivat, koska he näkivät, että CJ: llä oli ase. Sweet käveli maassa makaavan Brianin luo ja kysyi: "Tuntuuko nyt siltä, että halusit pettää jengisi?" Brian kääntyi makaamaan selälleen ja sanoi sitten hiljaa: "Minä en koskaan pettänyt Grove Streetiä......." Cesar potkaisi häntä ja sanoi sylkäisten maahan tämän viereen: "Kirottu valehtelija, sinä petit Grove Streetin aivan selvästi! Nyt me kostamme sinulle!" Brian kuitenkin varsin yllättäen......riisui naamansa? Sen takaa paljastui vähän häntä vanhemman näköinen mies, joka ei ollut CJ: lle ainakaan tuttu. Muutkaan eivät tunnistaneet häntä. "No niin, kerro meille, kuka olet, tai ase laulaa!" CJ komensi ja osoitti revolverillaan miehen päätä. "Okei." tuntematon mies sanoi. "Minä olen Vincent Westwood. Minut palkattiin esittämään Briania, jotta onnistuisin hieman huijaamaan teitä kaikkia. Valitettavasti juttu paljastui liian aikaisin. Siitä huolimatta ylempi tahomme ei koskaan paljastu, ja se on selvä!" Vincent juoksi yhtäkkiä pois paikalta, eikä kukaan nähnyt häntä enää missään. "No, hyvä että olet sentään elossa, CJ." Sweet sanoi, mutta CJ ei sanonut sanaakaan. Brian ei elänyt.......se oli sekä hyvä että huono asia. Hän ei koskaan siis pettänytkään Grovea, mutta olisihan ollut mukavempaa, jos Brian olisi ollut elossa, ja silloin kaikki olisivat täydellisesti kasassa. "Kaikki ei ole mahdollista." hän ajatteli ja meni Cesarin, Sweetin ja Kendlin huoneeseen nukkumaan yön yli.

Seuraavana aamuna lehden jymyotsikko oli: "Carl Johnson elossa, Brian Johnson pelkkä huijari". Otsikko oli jättimäisillä kirjaimilla varustettu, ja aiheesta oli puhuttu reilun sivun verran. "Tämän isommaksi ei juttu enää voi mennä." Sweet sanoi, mutta CJ päätti poistua hotellista ja selvittää mystisen ylemmän tahon salaisuudet. Hän meni kadulle ja näki toisella puolella parkkeeratun Stallionin. "Tuo on sopiva minulle." hän totesi, käveli autolle ja hyppäsi kyytiin. Kohdetta ei nyt juurikaan ollut, mutta CJ päätti käydä jossain ravintolassa.

Hän tilasi kahvin ja pullaa, ja asettui sitten pöydän ääreen. CJ otti sanomalehden ja etsi siitä muita otsikoita, jotka eivät juurikaan kiinnostaneet. Urheilupalstallakaan ei mainittu edes yhdellä lauseella ensi viikon Hyman Memorial Stadionin suurrallista. Juuri silloin hänen pöytäänsä istui toinen mies, joka oli tilannut samaa kuin CJ. "Hei, kuka sinä olet?" hän kysyi ottamatta kuitenkaan asetta esiin, sillä muuten hänet potkittaisiin paikasta pois, aivan kuin Lil' Probe Inn-baarista Bone Countyssa. Mies käänsi katseensa CJ: hin ja aloitti selityksensä: "Kuule, me ollaan ihan kohtalotovereita. Nimeni on Gary Perkins, ja......." CJ keskeytti jo siinä vaiheessa ja kysyi: "Eikös Millienkin sukunimi ole sama kuin sinulla?" "Jep." Gary vastasi ja jatkoi. "Daniel on inhottava tyyppi. Hyväksyin paremmin sinut Millien seurassa kuin sen älykääpiön, joka vielä on valittu Sindaccojen johtoon! Itse asiassa koko jengi on täynnä älykääpiöitä. Mutta tässä on suunnitelma - me murtaudumme Sindaccojen tukikohtaan ja pistämme paikat vähän huonoon kuntoon!" CJ nyökkäsi, ja lähti valmistelemaan hiippailuretkeä.

Sindaccojen uusi tukikohta oli Wichita Gardensissa oleva valtava pilvenpiirtäjä. "Ja mitenkäs meidän pitäisi onnistua sabotoimaan TUO?" CJ kysyi, mutta Gary pysyi rauhallisena. "Meidän tarvitsee vain hiipiä sisään ilmastoinnin kautta." CJ ryhtyi tuumasta toimeen ja näki ritilän ilmastointiluukun edessä. "Hätä ei ole tämännäköinen." hän totesi, kiinnitti köyden ritilään ja veti täysillä. "Nyt on väylä vapaa." CJ tokaisi ja ryömi sisään, Gary perässään. Vihdoin he pääsivät uloskäynnille, mutta ulos ei kannattanut vielä mennä, koska vartijoita oli tuossa huoneessa. "No ei muuta kuin ammuskelupuuhiin." CJ sanoi ja ampui yhden vartijoista kuoliaaksi. Valitettavasti hän huomasi vähän myöhään kauhean totuuden - aseessa ei ollut äänenvaimenninta! Hetkessä yksi vartija tulikin luukulle, eikä CJ ollut tarpeeksi nopea - hänet vedettiin ulos. "MINÄ EN ANTAUDU!" hän karjaisi ja läimäytti vartijaa polvilumpioon. Kaiuttimista kuului: "Punainen hälytys! Punainen hälytys! Tunkeilijoita kerroksessa yksi!" Gary ryömi myös ulos ja sanoi: "Voi perhana, kohta varmaan Danielkin on täällä!" Hän ei kuitenkaan tullut, mutta sen sijaan valtava määrä vartijoita. Gary piiloutui komeroon, mutta CJ jäi kiinni ja häntä vietiin kohti vankisellejä. "Minä pystynen ehkä hakemaan apua Diablo-kartanosta! Kännykkä on liian äänekäs, joten pakko mennä sinne itse." Gary ajatteli ja poistui komerosta. Valitettavasti hänen hiipiessään kohti ovea, kuului huuto: "KÄDET YLÖS!" ja AK-47 osoitti hänen selkäänsä. Garyn oli pakko totella, ja häntä vietiin........

CJ: n kanssa samaan vankiselliin ei Garya kuitenkaan viety. Kuitenkin muutama tunti kiinnijäämisen jälkeen vartija tuli selliosastolle, avasi oven jollain kulkukortilla ja sanoi: "Pomo odottaa sinua. Tuomion aika." CJ: tä alettiin taluttaa kohti Danielin toimistoa........

To Be Continued.

Lainaus:31.08.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 3

Lyhyt, joskin melko ytimekäs tuotos. Vauhtia oli, mutta paikoin ehkä vähän liikaakin jopa. Tuo, että Briania esittänyt kaveri kiskoi naamarin naamaltaan, oli aikas epärealistinen, sillä miten naamari voisi olla noin aidon näköinen, että huijaus onnistuisi 100 prosenttisesti?

+ Vauhtia (ja vaarallisia tilanteita) ynnä muut peruskehusi

- Lyhyt
- Paikoin muutama pikkuepärealistisuus

8 +

Jatkoa vielä tänään, tai kai nyt ainakin huomenna?

Lainaus:31.08.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:31.08.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 3

Lyhyt, joskin melko ytimekäs tuotos. Vauhtia oli, mutta paikoin ehkä vähän liikaakin jopa. Tuo, että Briania esittänyt kaveri kiskoi naamarin naamaltaan, oli aikas epärealistinen, sillä miten naamari voisi olla noin aidon näköinen, että huijaus onnistuisi 100 prosenttisesti?

+ Vauhtia (ja vaarallisia tilanteita) ynnä muut peruskehusi

- Lyhyt
- Paikoin muutama pikkuepärealistisuus

8 +

Jatkoa vielä tänään, tai kai nyt ainakin huomenna?

Ei kannata odottaa liikoja, saattaa tulla vasta huomenna. Tänään kun ei taida aika riittää.

EDIT: Juoni minulla onkin jo päässä:

Daniel siis alkaa hakata CJ: tä melko kovin ottein pienen pikapalaverin jälkeen. Viimeinen, kuolettava isku jää haaveeksi, sillä Sweet, Cesar ja Kendl ovat saaneet selville koko tilanteen kiristettyään paria Sindaccoa, ja he ehtivät väliin. Gary onnistutaan myös vapauttamaan, mutta Danielin sana ei ole sanottu - hän sytyttää paikan palamaan ja häipyy helikopterilla. Johnsonit, Cesar ja Gary joutuvat siis pitämään kiirettä, jos aikovat ehtiä ulos kuolematta.

Portlandissa kaikki ei ole hyvin. Poliisit ovat sotkeutuneet liiaksi sotaan, ja he onnistuvat pidättämään Devilin. Toni menettää hetkessä halunsa elää, sillä parissa viikossa hänen kolme parasta ja ainoata Libertyssa asuvaa ystäväänsä on riistetty häneltä, joko tappamalla tai pidättämällä. Eli, tekeekö hän itsarin vai kostaako hän kaikille? Jää nähtäväksi.

Voisit myös keksiä semmosen poliisimestarin, joka on jatkuvasti CJn perässä (ei Tenpenny, vaan joku poliisimestaer...)

Saat osa 3:sta 8:n, +/-:ta ei tule.

Jaha, taas kuollut...

Keneltäkään tulossa tänään?

Lainaus:01.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Keneltäkään tulossa tänään?

Tänään ei ehdi, kun on kahden aikaan meno softaamaan, ja siellä menee varmaankin seitsemään asti.

Huomenna sitten.

Tänään minulta aika varmuudella uutta.

Multa tulee sitten, jostain syystä innostus lakkasi taas.

Lainaus:02.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Multa tulee sitten, jostain syystä innostus lakkasi taas.

Plaah...

Tänään ihan kohtapuoliin täältä päästä, mikäli joku haluaapi lukemista.

Lainaus:02.09.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:02.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Multa tulee sitten, jostain syystä innostus lakkasi taas.

Plaah...

Tänään ihan kohtapuoliin täältä päästä, mikäli joku haluaapi lukemista.

Minä olen täällä aina. Ehkä ihan tunnin sisällä pitäisi uutta tulla.

Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 4

Kaksi vartijaa talutti CJ: tä kohti Danielin toimistoa. Tämä oli se hetki - koston aika oli tapahtumassa. Hän oli tehnyt vaikka kuinka paljon pahaa Sindaccoille, joten olisi ihme, jos hän selviäisi tästä helposti. Vartija avasi oven jollain kulkukortilla ja CJ työnnettiin sisään. Huone oli laaja, mutta suurin osa siitä oli vain tyhjää tilaa. Sen reunalla roikkui CJ: n yllätykseksi nyrkkeilysäkki. Korkea-arvoisen näköisiä Sindaccoja istui leveän pöydän ääressä ikään kuin odottaen jotain. Pian ovi avautui taas ja Daniel käveli sisään. Hänellä oli nyrkkeilyhanskat käsissään, ja ainakin toistaiseksi CJ: stä välittämättä Daniel käveli säkin luokse ja alkoi hakata sitä. "Pian pääset tuon säkin asemaan, arvoisa tunkeilija." Daniel sanoi ja otti hanskat käsistään. Hän poisti vielä rannekellonsa, varmistaen, ettei käsissä ollut mitään ylimääräistä tavaraa. Sen jälkeen hän riisui CJ: n paidan. "Oletko valmis?" Daniel kysyi. CJ ei tiennyt, mitä sanoa, kunnes Daniel syöksyi häntä kohti ja mätkäisi täysillä mahaan. CJ kaatui lattialle mahaansa pidellen. Pari huoneen reunalla seisoskellutta vartijaa tulivat CJ: n luo ja nostivat hänet uudelleen pystyyn. "Ei tämä ole vielä ohi." Daniel sanoi vahingoniloisena ja löi kaksi kertaa lisää. CJ karjui tuskissaan ja huomasi, että hänestä valui jo vertakin ulos. Tilanne oli toivoton. Hänet hakattaisiin kuolemaan, eikä mikään olisi häntä pelastamassa, sillä Gary oli saatu myös kiinni - sen verran CJ tiesi. "Vain ihme voi pelastaa minut." hän ajatteli saadessaan vastaan taas yhden lyönnin.

Sillä välin Sweet, Cesar ja Kendl olivat ajelulla. Sweet oli pakotettu rattiin, mutta hän ei silti valittanut, mikä oli yllätys. "Missähän se CJ: kin mahtaa tällä hetkellä olla?" Cesar kysyi takapenkiltä. "En tied.......HEI!" Sweet huusi aivan yllättäen ja painoi jarrut pohjaan. "Mitä nyt? Oliko pakko jarruttaa suoraan ajoradalle?" Kendl ihmetteli ja takaa kuului tööttäilyä, kun autojono seisoi. "Muistaisin nähneeni hänet lähdössä kohti Sindaccojen tukikohtaa, kun hain kaupasta pizzoja." Sweet sanoi. "Hän ajoi sinne päin. Näin hänet vilaukselta.......ehkäpä hän on mennyt sabotoimaan sitä paikkaa." Kendl ei ollut niinkään samaa mieltä ja kysyi: "Entäpä jos hän meni vain kartanoille tai johonkin? Shoreside Vale ei koostu pelkästään siitä uudesta Sindaccojen tukikohdasta. Ja mistä edes tiesit, että heillä on tukikohta siellä?" Sweet oli looginen ja vastasi: "Lehdestä löytyi, kun ne kertovat vähän kaikesta, mitä ovat viime aikoina tehneet. Nyt kysymään Sindaccoilta vähän tietoja!" Hän kiihdytti ja autojono liikkui vihdoin ja viimein. Suuntana oli Bedford Point, jossa Sindaccot olivat majailleet melko usein viime aikoina. Pian he näkivätkin kaksi Sindaccoa. "KIMPPUUN!" Cesar karjahti ja hyppäsi kyydistä. Hän otti pesäpallomailan ja juoksi jengiläisten luo. "Tiedättekö mitään CJ: stä?" hän kysyi. Sweet piti pistoolia kädessään, ja Kendlilläkin oli veitsi. "Ööh, ei......" toinen sanoi ja lähti kävelemään tiehensä, mutta Sweet laittoi pistoolin tämän selkään kiinni. "VALEHTELETKO?" hän kysyi melko kovalla äänensävyllä. Sindacco ei nähtävästi halunnut kuolla, ja kun toistakin uhkailtiin Cesarin ja Kendlin toimesta, he suostuivat kertomaan. "Hän lähti meidän tukikohtaan jonkun toisen kanssa, ilmeisesti sabotoimaan.......mutta jengimme sai heidät kiinni, ja hyvä niin! Pomo muuten taitaa olla antamassa hänelle mitä karmeinta rangaistusta - kidutuslyöntejä." Sweet, Cesar ja Kendl kiittivät avusta, mutta tappoivat ensin todistajat. Sweet ampui toista Sindaccoa munille, kun taas Cesar löi ensin toiselta tajun kankaalle pesäpallomailalla, ja Kendl sitten katkaisi veitsellä tältä kaulan. He lähtivät kohti Wichita Gardensia.

CJ oli hakattu jo täysin henkihieveriin. Hänen suustaankin tuli jo verta, ja lattia oli lähes täysin punainen siltä kohdalta. Daniel piti vaihteeksi tulitauon, tai siis lyöntitauon, ja meni viereiseen huoneeseen, ilmiselvästi treenaamaan nyrkkejään viimeistä iskua, Inferno Deathia, varten, joka viimeistelisi pahasti loukkaantuneen uhrin helposti.

Sweet, Kendl ja Cesar olivat päässeet tukikohdalle. He eivät viitsineet hienostella, vaan rymistelivät ovesta läpi suoraan yhden Sindacco-vartijan eteen. Tämä otti heti radionsa ja aloitti: "Punainen hälytys, pun......." Hän ei ehtinyt paljoa sanoa, kun Sweet ampui Sindaccon. Radiosta kuitenkin kuului: "Mitä siellä tapahtuu? Vastaa! Vartija BS36, VASTAA!" Kun mitään vastausta ei tullut, radiosta tuli komento muulle joukolle: "Tutkikaa etuovialue! Vartija BS36 ei vastaa!" Kendl katsoi Sweetiä pahasti ja sanoi: "Hienoa työtä. Olisit nyt vastannut radioon ja todennut, että väärä hälytys!" Sweet näytti hiukan nolostuneelta, kun ei tajunnut asiaa, mutta heidän piti piiloutua. "Tästä ovesta sisään!" Cesar tokaisi ja he menivät sisään - asevarastoon. "Hei, täältähän saataisiin vähän lisäaseistusta!" Sweet sanoi ilahtuneena ja löysi rynnäkkökivääreitä. "Nämä saavat riittää tältä erää." Jokainen sai yhden, ja nyt olikin aika ruveta räiskimään. He ryntäsivät ulos ja avasivat tulen kohti etuovea tutkimaan tulleita Sindaccoja. Kaiuttimista kuului heti vartijoiden traagisten kuolemien jälkeen: "Keltainen hälytys! Keltainen hälytys! Laukauksia kuultu kerroksesta 1, sektorilta B6! Tutkikaa tilanne!" "Ääh, ei tässä koko päivää ehdi hiippailla!" Sweet totesi, haki asevarastosta TNT: tä ja jätti sen käytävälle. "Tällä tehdään niistä muusia!" hän huudahti ja laukaisi räjähteen vartijoiden juostessa sen yli. "Oranssi hälytys! Oranssi hälytys! Räjähdys kuultu kerroksesta 1, sektorilta B6! Todennäköisesti tunkeilijoita!" kuului kaiuttimista. Kun Sweet ryntäsi keskelle suurta hallia ja aloitti rynnistyksen, paikka meni punaiseen hälytykseen ja hälyttimet alkoivat piristä. "Etsikää ne vankisellit nopeasti! Minä pidättelen näitä!" Sweet huusi ja suojautui parin laatikon taakse, kun Kendl ja Cesar nousivat 2. kerrokseen. "Hmm, vankisellit löytyvät kerroksista 5 ja 10! Äkkiä!" Cesar sanoi, ja he aloittivat kipuamisen.

2. kerros: Vartijoita pienen etäisyyden päässä. He ilmeisesti tutkivat aluetta Sweetin varalta. Kendl osoitti ampumataitonsa tappamalla kummatkin. He nousivat seuraavaan.

3. kerros: Ei vartijoita, kaikki keskittyivät Sweetiin.

4. kerros: Yksi vartija. Hän seisoi oven edessä, joka johti kerrokseen 5. Cesar tappoi hänet piilosta, otti kulkukortin ja he nousivat seuraavaan.

5. kerros: "Paikan päällä." Kendl sanoi ja etsiskeli CJ: tä vankisellistä. Kun he kävelivät sellin 46 ohi, siellä ollut vanki huusi: "Hei, vapauttakaa minut! Olen Gary Perkins, ja autoin CJ: tä, jota kylläkin varmaan kidutetaan nyt! Hän on ylimmässä kerroksessa!" Cesar ei tuhlannut aikaa avaimen etsimiseen, vaan alkoi tiirikoida lukkoa. "En ole kovin montaa kertaa tehnyt näin, mutta sen pitäisi olla helppoa." hän sanoi. Noin 10 yrityksen jälkeen ovi aukesi, ja Gary poistui sellistä. Sweetkin rynnisti paikalle vartija perässään. Gary kamppasi tyypin ja Kendl löysi kulkukortin. "Käytä sitä tuon hissin oveen, niin päästään sinne! Mikä kerros?" Sweet kysyi. "Odotas hetki, se oli 11." Gary sanoi. "Toivottavasti se on oikea!" Cesar tokaisi, ja he painoivat nappulaa 11, ja sitten nousivat kyseiseen kerrokseen.

Danielin toimistoon ei päässyt ilman kulkukorttia. "Äh, tämä ovi on tehty panssarista, joten sitä tuskin murretaan niin helposti!" Cesar manasi, mutta he näkivät ikkunan, oven yläpuolella. "Sweet, onko sinulla rynnäkkökivääri? Ammu tuo ikkuna sirpaleiksi!" Kendl sanoi, sillä hänellä oli suunnitelma. Daniel kuuli äänen, aivan kuten oli suunniteltu, ja hän juoksi ovea kohti aukaisten sen kortillaan. "Mitä helv......." hän ihmetteli, kunnes Gary juoksikin jo pää edellä häntä päin. "Sinä käärme!" hän huusi ja oli aikeissa hakata Danielin kuoliaaksi, kunnes Sindacco-kenraalit ja muut korkea-arvoiset juoksivat erottamaan riitapukarit. Kumpikin halusi vahingoittaa toisiaan niin paljon kuin suinkin. Sweet juoksi CJ: n luo ja näki tämän täydellisesti verisenä, mutta silti hengissä. "Meidän on aika kostaa tämä kaikki Danielille!" hän sanoi ja antoi CJ: lle dessun, jonka oli ottanut asevarastosta, mutta CJ ei pystynyt edes pitelemään asetta kunnolla. "Rentoudu rauhassa, niin me hoidellaan nuo!" Sweet tokaisi ja meni nyt Danielin luo. "Kuinka uskalsit vahingoittaa CJ: tä noin paljon, sinä........sinä........" Sindaccot olivat kuitenkin välissä. "Jos sotaa haluatte, niin siitä vaan!" Cesar ja Kendl katsoivat erittäin ärtyneinä Danielia, joka kuitenkin yllättäen komensi Sindaccot pois ympäriltään. "Aika tehdä teistä loppu." hän sanoi ja otti varsin yllättäen liekinheittimen. Hetkessä kaikki perääntyivät, kun Daniel sytytti huoneiston palamaan. "Räjähteeni, kenraali Watts." Daniel sanoi, ja yksi Sindaccoista antoi hänelle C3: n. "Tämä räjähtää tunnin kuluttua, ja silloin teistä ei ole mitään jäljellä! Sitä on muuten mahdoton purkaa, ainakaan alle tunnissa!" Daniel juoksi hissille Johnsonien, Cesarin ja Garyn jäädessä ansaan palavaan huoneistoon, josta tuli levisi muuallekin. Daniel nousi katolle ja lähti helikopterillaan pois. "PELKURI!" Sweet huuteli perään. "Älä haaskaa aikaasi, meidän pitää päästä pois ja äkkiä!" Cesar sanoi, kun rakennuskin oli jo sortumaisillaan.

Portlandissa Sindaccot olivat hiukan hellittäneet, lähinnä siksi, että poliisit olivat sekaantuneet kaikkeen. Pian sotiminen alkoi taas uudestaan, ja Devil ampui näyttävästi kaksi Sindaccoa kaksipiippuisella haulikollaan. Valitettavasti poliisiauto saapui paikalle, ja sen kyydissä olleet konstaapelit näkivät kaiken. "Äkkiä tänne!" Toni huusi, ja hän lähti Devil kyydissään pakoon, kohti St. Marks Bistroa. Sen kohdalla poliisit olivat kylläkin tehneet tiesulun, jota oli mahdoton kiertää, ja auto osui siihen. Poliisit juoksivat sen luo ja nostivat Devilin pois. "Ei saa sitten paeta." yksi heistä sanoi Tonille. Kun hän näki Devilin, jota nostettiin poliisiautoon, hän yllättäen menetti järkensä. Kaikki ilo, mitä hänen elämässään oli vielä kaksi viikkoa sitten, kun pelissä olivat Salvatore, Donald ja Devil, oli viety häneltä. Salvatoren tappoi Martinez. Donaldin Sindaccot. Ja nyt Deviliä oltiin pidättämässä. "EI KÄY! TE ETTE VIE ELÄMÄÄNI!" Toni huusi ja alkoi ampumaan. "TÄMÄ SALVATOREN PUOLESTA!" hän karjui ja ampui yhden poliisin kuoliaaksi revolverillaan. "TÄMÄ DONALDIN!" hän karjahti yhä kovemmalla äänellä ja tappoi toisenkin. "MUTTA DEVILIÄ ETTE PIDÄTÄ!" Toni ampui yhä lisää poliiseja. Hän näki punaista. Devil nostettiin juuri silloin poliisiautoon, ja konstaapelit ajoivat mahdollisimman rauhallisesti pois. "Hullu se on!" yksi paikalle jääneistä sanoi, ja kaikki ajoivat pois, hiukan ehkä pelokkainakin. Toni levähti hiukan St. Marks Bistron penkillä. Hän kuitenkin tiesi, että kaikki oli menetetty. Hänen elämässään ei ollut mitään jäljellä. "Parasta palata kartanolle." Toni sanoi apeana ja palasi sinne. Hänellä oli vain yksi tavoite - lopettaa elämä. Mutta miten? Hukkumalla? Heittäytymällä auton alle? Hän istui pöydän ääreen ja mietti.

To Be Continued.

Njoo sain tämmösen prologin tehtyä:

Solid_Cj:in Kertomuksia: 22 Kertomus



G'byes (Prologi)

Kolea päivä Tierra Robadassa. Carl heräsi ja avasi silmänsä, hän huomasi olevansa sellissä No mitäs *******ttä Hän mietti samalla kun talsi ympäri selliä. Selli oli ihan normaali, kerrosänky, pieni pöytä ja vessa. Hänen sellinsä ovi avautui ja joku vartia astui sisään. "Carl, seuraa minua" Carl ihmetteli vieläkin mitä ihmettä hän teki vankilassa. He kävelivät jonkin matkaa, monet portaat alaspäin, pitkin erilaisia käytäviä kunnes saapuivat henkilöstö tiloihin, portaat ylös ja koputus oveen, ovi avautui ja Carl sysättiin sisälle, hän oli ilmeisesti terveyden hoitajan tiloissa, Carl muisti ampumahaavansa. Mutta edelleen hän ihmetteli miten oli tänne päätynyt. Hän seisoskeli hetken aikaa ja odotteli mitä tapahtuisi kunnes terveydenhoitaja astui sisälle. "Istu tuohon" hän sanoi ja osoitti mukavan näköistä tuolia. Carl istahti alas. "Näytä vasenta kättäsi" Carl ojensi kätensä. Hoitaja veti Carlin hihan ylös ja avasi siteen. Kädessä oli iso mustelma ja sen keskellä tikattu haava. Hoitaja paineli Carlin kättä eri kohdista ja kyseli sattuiko. Carl nyökkäili vähän väliä. Hoitaja otti piikin esille ja pisti Carlin olkapäähän. "Kipulääkettä" Hoitaja sanoi ja jatkoi "Voit mennä" Carl käveli ulos ovesta. Vartia vinkkasi häntä tulemaan mukaansa...

Minuuttien kävelyn jälkeen Carl ja vartia saapuivat vankilanjohtajan puheille, Carl sysättiin sisälle, vankilan johtaja odotti häntä siellä. Hän viittasi Carlia istumaan. "Kaksi viikkoa ehdotonta vankeutta laittoman aseen hallussa pidossa". "Jaha, missä mä oikein olen". "San Andreaksen keskusvankilassa, eipä muuta, ala laputtaa"...



Carl eleli vankilassa sen kaksi viikkoa mikä hänelle oli määrätty vankeus rangaistukseksi. Hänet vapautettiin kahdeksas päivä heinäkuuta 1999. Hän astui ulos vankilasta joka sattui olemaan Tierra Robadasssa. "Miten vitussa mä pääsen kotiin" Carl ihmetteli ääneen. Hän sai idean, hän menee Dohertyyn jos siellä olisi joku kulkupeli tallissa...

Carl saapui parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen Dohertyyn, hän kaiveli taskustansa avaimet, hän avasi autotallin oven ja huomasi että siellä oli BF-400 - moottoripyörä. Carl sulki tallin oven ja meni itse rakennukseen sisälle etsimään avaimiansa. Hän löysi ne, juoksi ulos, ja lähti moottoripyörän kanssa kohti Los Santosta...

Carl kääntyi tiukasti vasemmalle, hän oli saapunut koti kulmillensa. Hän jarrutti pyöränsä autotallinsa eteen, avasi autotallinsa ja ajoi pyörän sisälle, sulki tallin oven ja juoksi taloonsa sisälle, ketään ei ollut kotona. Hän huomasi kirjekuoren pöydällä, hän avasi sen, otti kirjeen sen sisältä, siinä luki:


Häivy maasta 24 tunnin kuluttua tai et nää Seania ja kendliä koskaan.

Mukana oli vielä kuva Kendlistä ja Sweetistä, molemmilla oli kiväärit ohimoilla...




Tämä on nyt tämmöinen erittäin lyhyt prologi, voitte toki arvostella jos haluatte, mutta tässä ei siis ole melkein yhtään juonta. Seuraava tarinani on sitten pidempi

Muuten hyvä prologi, mutta pieniä yhdyssanavirheitä löytyi. Saat 8- ja hymiön
+/-: ta ei tällä kertaa tule.

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Awakening in a New World


Kello on 18.00. Carl herää kylmän veden loiskahtaessa hänen kasvoilleen vilvoittavasti. Hän avaa silmänsä kivutta ja katselee ympärilleen. Hän näkee makaavansa mahallaan jollakin rantakivikolla meren äärellä. Hän muisti äkkiä, että aikaisemmin (mutta ei muista milloin) Los Santosiin oli iskenyt äärimmäisen voimakas pyörremyrsky, ja hän oli ollut poliisiasemalla. Sitten hän muisti Barry Jamesonin - miehen, joka oli murhaaja sekä terroristi - kaikin puolin psykopaatti. Nyt häntä ei kuitenkaan enää ollut, sillä hän makasi Carlin vierellä kuolleena - ilmeisesti iskenyt päänsä kuolettavasti pudotessaan Carl mukanaan ylhäällä olevalta kalliolta. Carl tunsi melkoista tyydytyksen ja helpotuksen tunnetta, kun oli vihdoin saanut rakastamasa ihmisen murhaajan pois päiviltä. Hän kömpi istumaan kalliokivelle Barryn ruumiin vierelle. Taivas oli suhteellisen pilvetön ja ilma tyyni, vaikka laineet lipattivatkin rannalla kohtalaisesti. Carl ei tuntenut missään kipua, mikä oli erinomainen asia. Hän vain vain jäi istumaan ja miettimään Barryn vierelle tuijottaen merelle, ja välittämättä mistään - ei edes Sweetin, Kendlin ja Cesarin tämänhetkisestä voinnista.

Losissa vallitsi se samainen leuto sää kuin rannikolla, San Fierron edustalla. Myrskystä ei enää ollut tietoakaan, ja se oli mennyt ohi jo noin kuutisen tuntia sitten. Pyörteet, ukkoset sun muut ovat aiheuttaneet pitkin kaupunkia mittaviakin tuhoja, mutteivät ole silti tuhonneet läheskään koko kaupunkia. Useita teitä on pahasti poikki ja rakennuksia sortunut vieden tietysti monia ihmisiä mukanaan. Joitakin tulipaloja riehuu yhä ympäri kaupunkia, mutta ne ovat enimmäkseen hallinnassa. Ihmiset alkavat jo pikkuhiljaa palailla kaduille, vaikka monet alueet ovat täysin tuhoutuneita ja myöskin suljettuja korjausten tai vaarojen vuoksi. Jopa jengit kuten Ballasit ovat palanneet takaisin kaduille rötöstelemään ja viettämään normaalia jengielämäänsä jauhaen bullshittiä ynnä muuta sellaista. Grove Street ei onneksi ole kärsinyt juurikaan vahinkoja, ellei Sweetin talolla tapahtuneita asioita lasketa.

Kello on 18.12. Sweet on kaikessa rauhassa nukkumassa talossaan. Hän oli ollut yli 9 tuntia suojassa talonsa kellarissa, mutta vähän aikaa sitten hän tuli ulos ja painui sänkyynsä nukkumaan pois mahtavaa väsymystään. Ikävä kyllä hänen unensa keskeytyvät ulkoa hyvin kuuluvaan meteliin. "Ärh! Mitä hevonhemmettiä siellä nyt tapahtuu?" hän ärisee juuri herättyään erittäin ärtyneenä. Hän nousee kovasti haukotellen rennosti pedistään, ja lähtee pois makuuhuoneesta kohti ulko-ovea. Sweet kiskoo housustaan pistoolin valmiiksi ja kurkistaa silmänreiästä ulos. Hän näkee pihanmaalla tuhoutuneen Greenwoodinsa vierellä muutaman Grovelaisen jengiläisen pölisemässä ja nauramassa kovaan ääneen. Yksi potkii oikeanpuolimmaista takarengasta ja toinen rikkoo kaljapullon tuulilaasiin, joka on jo ennestäänkin aivan hajalla. "Siis h*lvettiä te oikein teette, jätkät?!" Sweet huudahtaa juuri astuttuaan ulos närkästyneenä ja ase gangstatyyliin ojossa. Jengiläiset kääntyvät katsomaan ja ainoastaan yhdellä heistä (5) on ase - desert eagle. "No hei! Relaa, Sweet! Me ollaan täällä vaan tsiikaan sun komeeta kärryys, eli ei siis missään pahanteos. Taitaa olla melkonen homma ton korjaamises", kertoi teennäisen vilpittömästi se, joka oli juuri äsken potkinut auton takarengasta. "Ihankohan totta? No, alkakaa painua puolustamaan alueitamme mahdollisilta Ballasien hyökkäyksiltä, ja jättäkääki mun auto rauhaan, tai saatte todella kärsiä!" Sweet käski napakasti ärtynyt ilme kasvoillaan. Jengilläiset olivat nyökkäävinään ja lähtivät löntystämään muualle tuhahdellen jotain mennessään. Sweet katsoi näitä vielä hetken nyrpeänä, ennen kuin laittoi aseensa pois ja meni takaisin sisälle nukkumaan.

Kello on 18.34. Cesar ja Kendl eivät ole poistuneet ollenkaan koko kaaoksen- ja tuhontäyteisenä päivänä Cesarin kotoa Marinalla. Kyseinen alue ei myöskään Groven tapaan ole kärsinyt mittavia vahinkoja, ja alueen asukkaat voivat hyvin. Kendlillä ja Cesarilla - näillä kahdella rakastavaisella - ei ole selvästikään juuri mitään huolia, sillä he ovat aivan muissa puuhissa kuin pällistelemässä kaupungin kaduilla myrskyn tuhoja. Kaksikko oli myrskyn aikana suojassa läheisen hampurilaisbaarin kellarissa, ja täysin turvassa. He olivat ja ovat yrittäneet soittaa useaankin kertaan ystävilleen, mutta kukaan heistä ei ole tai ollut vastannut. Carlilla on ollut muuta tekemistä, ja Sweet ei ole muuten vain kuullut mitään. Mutta nyt Cesarilla ja Kendlillä on ollut rentouttavaa hauskaa jo kohta parisen tuntia, eikä sille näy vielä loppua. Tämän vuoksi he ovat rentoja ja rauhallisia, vaikka ystäviensä kohtalo hiukan arveluttaakin. Mutta juuri kesken äärimmäisen intiimin homman toisen kännykkä soi Cesarin yöpöydällä. Kännykkä sattuu tällä kertaa olemaan Cesarin, joka ei selvästikään millään viitsisi tarttua puhelimeensa juuri nyt. Hän koitenkin tekee sen ja näkee soittajan olevan Carl. "Ai, no moi, CJ! Missäs oot ja miten voit?" "No moikka vaan sullekin! Olen tällä hetkellä San Fierron edustalla istumassa rantakivellä mätänevä ja haiseva ruumis vierelläni. Voisitkohan tulla hakemaan minut pois, kun en millään viitsisi lähteä uimaan kylmään veteen, ja matka olisi pitkä? Oloni on ihan hyvä, mutta alan tylsistyä ja kylmettyä pikkuhiljaa", vastasi Carl. Cesar nyrpisti kummissaan kulmiaan sängyssään, ja nousi Kendlin päältä hetkeksi pois vastaten sitten: "Täh? Mitäs sinä siellä teet, ja kuka se ruumis on? Eikö Sweet voisi hakea sua, kun mulla ois vähän muita juttuja tässä nyt?" Carl naurahti kivellä istuessaan ja vastasi takaisin: "Minä tiedänkin jo ne "jutut". Niin, joo, se onkin sitten jo moimutkaisempi homma, enkä todellakaan ala sitä nyt tässä selittämään. Sweetiä kokeilin jo, mutta ei vastannut. On varmaan nukkumassa siellä kellarissaan tai jotain sinnepäin. Niin voitko hakea vaiko et?" Cesar nousi jo istumaan asti ja takanaan makaava Kendl kääntyi kyljelleen tätä kohti kuunnellen tarkkaavaisena. Cesar katsahti Kendliä, joka taasen kohotti kulmiaan jatkamisen merkiksi. "No... Kaipa minä voin sut hakeen tulla, mutta kerrotko vähän tarkemmin, et missä oot?" "Easter Bay Chemicals -laitoksen lähettyvillä San Fierron edustalla. Putosin erään ikävähkön tyypin kanssa alas kalliolta, ja hän kuoli. Keksi jokin pelastuskeino, ja tule pikinmiten. No, moi sitten!" Carl katkaisi puhelun, ja Cesar alkoi pukeutua. Kendl otti hiukan peittoa päälleen ja alkoi kysellä: "Mitä nyt? Kuka on kuollut? Mihin oikein menet? Entäs seksi?" "Carl on jossain San Fierron lähistöllä jonkun ruumiin kanssa ja mun olisi haettava se sieltä. Jää sä tänne, niin jatkekaan sitten myöhemmin iltasella. Palaan tuota pikaa, ja yritähän ottaa yhteyttä Sweetiin!" Cesar huikkasi hyvästiksi ja painui pihalle napaten nahkatakin ja kaulahuivin naulasta. Kendl päätti olla huolestumatta turhaan ja meni takaisin makuulle peiton alle. Hän otti kännykkänsä öypöydältä, ja näppäili Sweetin numeron kertoakseen tapahtumista.

Sweet kuitenkin nukkui sikeästi kotonaan, eikä havahtunut edelleenkään keittiössä pirisevään kännykkään.

Cesar lähti Marinalta Kendlin mustalla Bladella kohti maaseutua suunnitellen samalla, miten saisi Carlin nopeasti ja helposti pois veden ääreltä.

To Be Continued...



Jatkuu tässä lähiaikoina, ja jäi vähän kesken. Minulla on nyt muuta puuhaa, ja palaan myöhemmin.

Lainaus:02.09.2007 Schneider kirjoitti:


Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Avegining in a New World

Good work. Tällaisilla tarinoillahan se kärkitila tarinankirjoittajien tilastossa varmistetaankin.

+ Juoni
+ Kuvailua ja tunnelmaa
+ Pituus oli tällä kertaa sopiva

- Typoja

Arvosana: 8puol

Heei, arvosteluja minun tarinaan?