Innostus on vähän nyt alhaalla, mutta teen sitä, jos on aikaa ja innostusta (kokeita alkaa sataa koulusta).

P.S. Aiheen 3,000 viesti

Meikäläiseltä tänään. Secret Guy on vielä epävarma, mutta se ei minua estä tekemästä uutta tarinaa.

EDIT: Olisiko siinä ideaa, että Secret Guy on Donald, joka ei olekaan kuollut, Sindaccojen tehtyä vain kuolettavan kepposen naamioimalla yhden heistä Donaldiksi. Hän itse on ollut jossain päin Red Light Districtiä keräämässä tietoja, mutta pääsi sieltä pois ennen räjähdyksiä.

Lainaus:16.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Meikäläiseltä tänään. Secret Guy on vielä epävarma, mutta se ei minua estä tekemästä uutta tarinaa.

EDIT: Olisiko siinä ideaa, että Secret Guy on Donald, joka ei olekaan kuollut, Sindaccojen tehtyä vain kuolettavan kepposen naamioimalla yhden heistä Donaldiksi. Hän itse on ollut jossain päin Red Light Districtiä keräämässä tietoja, mutta pääsi sieltä pois ennen räjähdyksiä.

Hyvä idea, sillä Donald on yksi suosikkihahmoistani, ja olisi hyvä, jos hän ei olisikaan kuollut.

Itseltänikin saattaa tulla tänään uutta, jos vain keksin kunnon juonen.

Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 10

Toni ja Devil katsoivat hämmästyneinä ovensuussa seisovaa hahmoa, joka katseli ympäri kartanoa. Tyyppi seisoi varjossa, joten he eivät nähneet tätä kunnolla, mutta kun hän tuli valoisaan, Toni hätkähti - kyseessä oli Donald! "Miten ihmeessä sinä.......en voisi uskoa......." hän änkytti. Hän ei keksinyt mitä sanoa, vaan tuijotti Donaldia silmiin ja sen jälkeen lattialla vieläkin makaavaa kuollutta ruumista. "Eihän kukaan voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa?" Toni kysyi vielä epävarmana, mutta Donald sanoi: "Olen ollut koko ajan Red Light Districtissä keräämässä tietoja Sindaccoista. Mutta sitten jostain syystä koko kaupunginosa räjähti. Pääsin silti ehjänä karkuun." Hän käveli tämän jälkeen hitaasti ruumiin luokse ja nosti sen ylös. "Epäilemättä halpakopio. Mitä te oikein, kaverit, luulitte?" hän päätti kysyä ja naurahti hiukan. Tonia ja Deviliä ei naurattanut niin suuresti, mutta he olivat kuitenkin ilahtuneita huomatessaan, että Donald olikin elossa. "Katsotaanpas, löytyykö taskusta tai jostain todisteita........" hän mietti ja alkoi penkoa vale-Donaldin taskuja. Pian hän löysi sieltä jotain - lapun, jossa luki: "Muista sitten, että me Sindaccot tehdään huumediili Cartelien kanssa kello 15. 30." Donald näytti lappua Tonille ja Devilille, ja hetkessä asia selvisi. "Tuo on siis pelkkä Sindacco? Ja minä kun olin jo surenut todella paljon! Siitäs saat, halpakopio." Toni murahti potkaisten kuollutta Sindaccoa kertaalleen. Hän oli valmiina kuitenkin elämänsä sotaan, sillä vaikka Devil oli vapaa ja Donald elossa, mikään ihme ei palauttaisi Salvatorea elävien kirjoihin. Siitä oli vielä kosto antamatta, ja hän totaalisesti halusi antaa sen. Martinez oli takuulla jo Vice Cityssä, mutta Toni aloitti suunnittelut. Hän ei tuntenut Vicea ollenkaan, mutta Victor "Vic" Vance tunsi sen todella hyvin, ja tältä voisi kait apua pyytää. Toni halusi kuitenkin Vicin tuovan Martinezin Vicesta Libertyyn, jotta hän voisi Donaldin ja Devilin, kukaties myös Vicin ja CJ: n avustuksella tappaa hänet kostoksi kaikesta.

CJ juoksi kavereidensa kanssa Shoreside Valen vuorilla. Tilanne ei ollut erityisesti herkkua, sillä he olivat pakenemassa vartijoita, jotka eivät kuitenkaan vielä olleet näköetäisyydellä. "Kuulkaa, harhauttakaa te nuo takaa-ajajat toisaalle. Minä yritän hiipiä observatorioon ja löytää ylemmän tahon johdon!" CJ tokaisi. Sweet nyökkäsi ja juoksi Cesar ja Gary perässään länteen, kun CJ lähti etelään. Hänen oli aika saada selville, minkä sortin tyyppi, tai tyypit, kuten hän oli kapakassa kuullut, olivat palkanneet Vincent Westwoodin törkeästi esittämään Brian Johnsonia, hänen kuolleeksi luultua ja oikeastikin kuollutta veljeään. Vincent oli saanut CJ: n luulemaan, että Brian oli vihollinen, mutta hänen helpotuksekseen niin ei ollut - hän ei silti päästäisi häntä niin helpolla tästä tilanteesta. Eikä myöskään johtajia. Hän näki helpotuksekseen, että koko nurmikkoalue muutamaa puuta lukuunottamatta oli täysin tyhjä. Missään ei näkynyt vartijoita, sillä kaikki olivat Sweetin, Cesarin ja Garyn perässä. Juuri CJ: n lähestyessä observatoriota hän kuuli takaansa huudon: "SINÄ SIELLÄ! Pysähdy!" Hän katsoi taakse ja näki kaksi vartijaa, jotka olivat jossain välissä hänet nähneet, ja juosseet nyt perään. "Pitää päästä tuonne observatoriolle, siellä on takuulla jotain, jonka taakse suojautua........" hän totesi, kun takaa kuului jo ampumistakin. CJ hyppäsi matalahkon aidan yli ja kyyristyi sen taakse. Vartijat pysähtyivät myös ja lähestyivät varovasti aluetta. CJ tähtäsi aseellaan aidan takaa ja ampui minne sattui. Hän ei kuullut tuskanhuutoja, mutta kun hän ampui vielä yhden, toinen vartija kaatui maahan jalkaansa pidellen. Hän latasi aseensa ja juoksi kohti tornia, jonka huipulle johti portaat. Vartija oli kuitenkin astunut observatorion aitojen sisäpuolelle, mutta CJ oli jo kiivennyt portaikkoa hyvän matkaa. Kun hän pääsi tornin huipulle, hän kuuli selvästi vartijan juoksuäänen alempaa. CJ näki kylläkin tynnyrin, jota hän alkoi vierittää kohti portaikkoa. "Maista tätä!" hän sanoi virnuilevasti ja potkaisi tynnyrin portaat alas. Vartija yllättyi, kun se aivan yhtäkkiä pomppi häntä kohti ja kolahti sitten päähän. Tyyppi putosi portaita alas ja jäi makaamaan suunnilleen puoliväliin puolikuolleena. Hän ei päässyt ylös jääden kitumaan siihen. "Pomot.......maksavat........sinulle...." vartija sanoi vaikeasti ennen, kuin kuoli lopullisesti.

CJ oli astunut tornissa olevasta ovesta sisään ja tuli nyt valtavaan halliin. "Täällä ne pomot kaikesta päätellen ovat." hän tokaisi avatessaan seuraavan oven. Paikan päällä ei ollut ketään, ja hänestä alkoi tuntua jo hiukan aavemaiselta. Huoneet olivat ikkunattomia, valkoisia tiloja, joissa ei ollut mitään tavaraa. CJ tuli pian pitkään käytävään, jossa oli ruskeita ovia siellä sun täällä. Hän kuunteli tarkkaan, sillä jos jostain huoneesta kuuluisi puhetta, se olisi todennäköisesti hänen etsimänsä. CJ hiipi ase ladattuna, kunnes tuli käytävän päähän. Nyt hän huomasikin, että siinä oli valtava ovi, joka ei jostain kumman syystä ollut edes lukossa. Hän avasi sen ja ovi narisi inhottavan kuuloisella äänellä, ja hetkessä hän huomasi olevansa jossain toimiston oloisessa huoneessa. Se oli sentään enemmän ruskea kuin valkoinen, sen takaosassa oli ikkunoita ja tavaraakin löytyi. Olo ei ollut enää orpo, mutta CJ katsoi lähinnä huoneen takaosassa olevaa kahta pöytää, joiden ääressä istui kaksi miestä. Kummatkin katsoivat ikkunasta ulos ja poispäin CJ: stä, mutta kun hän käveli eteenpäin, toinen kääntyi tuolissaan häntä kohti ja sanoi nopeasti: "Olemme odottaneet sinua, CJ." Hän näki Armando Mendezin, joka katseli CJ: tä vahingoniloisella ilmeellä. Toisessa tuolissa istuva mies kääntyi myös, ja hän oli tietysti Diego. "Mitä te täällä teette? Oletteko TE ylemmän tahon johtajia?" CJ kysyi aivan kuin ei voisi uskoa silmiään, ja hitaasti kumpikin Mendez nyökkäsi. Hetkessä CJ: n olotila vaipui taas alemmas.

CJ halusi päästä pakoon. Mendezit olivat hetkessä muuttuneet epämiellyttäviksi tyypeiksi, ja Diego sanoi vielä: "Kohta koko Vice Cityn huumebisnekset sun muut ovat meidän käsissämme!" CJ ei ollut niin varma, ja sanoi hiljaa: "En olisi niin varma." Hän perääntyi ovelle, mutta Armando kohotti jo aseensa. "Poistut ovesta, ja ammun. Jäät tänne, niin selviät vähemmän tuskaa tuottavalla kuolemalla." CJ katsoi hetken aikaa ovea ja päätti ottaa riskin. Hän juoksi sinne, avasi sen niin nopeasti kuin pystyi ja syöksyi vatsalleen käytävälle. Hän kuuli Armandon juoksuaskeleet, joten hän nousi äkkiä pystyyn ja juoksi läpi käytävän. Diego oli myös ottanut aseen ja juoksi Armandon perässä. Kumpikin ampui laukauksia, ja osuminen olisi ollut helpompaa, jos CJ: llä ei olisi ollut niin suurta etumatkaa. Muuten tumman ihmisen ampuminen valkoisessa käytävässä olisi lastenleikkiä. CJ juoksi äkkiä siitä ovesta, josta tuli, ja paiskasi sen kiinni saadakseen etumatkaa. Hän teki saman tempun muillekin oville, kunnes päätyi ulos. Hän juoksi portaat alas ja hyppäsi välillä parin rapun yli, yrittäen kuitenkin välttää kaatumista. Kun CJ pääsi alas, hän juoksi metsään, mutta kuuli Mendezien juoksemisen silti takaansa. Hän alkoi jo hengästyä, mutta pakko oli jaksaa.

Daniel Deadguy oli löytänyt tiensä vuorelle. Hän oli sitä mieltä, että Red Light Districtin tuhouduttua CJ oli ansainnut koston. Hän huomasi aivan ensimmäiseksi vartijoita joka puolella, mutta yksikään ei ollut hänen kimpussaan. Sindaccot tulivat perässä aikoen tosissaan varmistaa johtajansa turvallisuuden. He halusivat, että vastakosto tulisi tehdyksi, ja jengialueen tuhoaminen oli sen verran vakava pala, että CJ: n surmaaminen oli tavoitteena. Daniel näki Sweetin, Cesarin ja Garyn juoksevan observatoriota kohti ja samalla sinnepäin, missä CJ: kin juoksi sillä hetkellä Mendezejä karkuun. Ihmisiä oli yllättävästi melkein joka puolella, ja kaikki halusivat tappaa vihollisensa. Sindaccoja ei kuitenkin oltu huomioitu lähes ollenkaan, mutta pian CJ juoksikin jo ohitse. "Ahaa, siinä sinä olet. Anna Danielin nyt ampua sinut lopullisesti......." Daniel sanoi iloisena, mutta pian CJ kompastui maassa olevaan juureen ja lensi rähmälleen. Sekä Mendezit että Daniel kävelivät hitaasti häntä kohti, kukin aikeissa tappaa. Aikeet jäivät vähiin, kun Sweet juoksi myös paikalle Cesar ja Gary perässään. "EI! Te ette tapa häntä!" Cesar sanoi hengästyneenä jatkuvasta juoksentelusta.

Pian kuului helikopterin ääni. "Ovatko he nuo tuolla alhaalla?" ohjaaja kysyi, ja nyökkäystä myöhemmin Millie hyppäsi laskuvarjolla alas, vuoren päälle. "Saisinko tiedustella, MITÄ täällä tapahtuu?" hän kysyi katsoessaan ihmisjoukkoa, jossa oli CJ: n ja Danielin lisäksi kymmenkunta tyyppiä. "Minä vain olen tappamassa tämän nekrun tästä. Sen jälkeen kaikki on täydellistä." Daniel sanoi närkästyneenä, mutta myös CJ puuttui asiaan sanoen maasta: "Tuo Daniel on Sindaccojen johtaja, ja hän yrittää metsästää minut ja jengini maan rakoon! Hän aloitti kaiken ampumalla siskoni sairaalakuntoon. Kostoksi tuhosin Red Light Districtin, ja sen takia hänkin on nyt täällä!" Ennen kuin Millie ehti sanoa mitään, myös Gary todisti asian. "CJ puhuu totta. Olen yrittänyt selittää sinulle koko ajan, että Daniel on pelkkä älykääpiö ja johtaa Sindaccoja, mutta et uskonut." Daniel, joka oli vielä närkästyneempi kuin hetki sitten, huusi äkkiä: "POJAT! Piirittäkääpäs tämä sakki tästä! Minulla on omia bisneksiä!" Ennen kuin CJ ehti sanoa mitään, Sindaccot osoittivat jo rynnäkkökivääreillään koko nelikkoa. Mendezit, jotka olivat pysytelleet sivummalla, poistuivat hitaasti ja Diego totesi vielä: "Meitä tuskin tarvitaan täällä......." Sindaccot eivät tehneet elettäkään estääkseen heitä, kun Daniel puolestaan laittoi pistoolin Millien päähän. "Tiedät liikaa, ja sen takia pääset nyt tutustumaan Sindaccojen rankaisutapoihin. Mars eteenpäin!" Millie joutui suosiolla luovuttamaan ja käveli Daniel perässään kohti tietä CJ: n maatessa edelleen maassa. Yksi Sindaccoista tähtäsi häntä päähän, eli poispääsyä tilanteesta ei tainnut olla....

To Be Continued.

Joku saisi pikkuhiljaa arvostella.

Lainaus:16.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 10

Lyhyt, eikä oikeastaan muutenkaan mitenkään erityisen mielenkiintoinen tarina. Toivottavasti jatkoa seuraa pian, sillä tämä oli todellakin auttamattoman lyhyt ja keskeneräisen tuntuinen. Ei todellakaan mikään huono, muttei silti mikään yllättävän hyvä.

+ Donald ei kuollutkaan
+ Kerronta

- Lyhyt ja keskeneräisen oloinen

8


Saisinko joltain vielä pari ideaa tähän juoneen?

Cesar saapuu noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen pelastamaan Carlia kalliolta. Hän alkaa tarkkailla kukkulaista ympäristöä Easter Bay Chemicalsin lähistöllä, ja huomaa pian kyseisen laitoksen pihassa lava-auton, jonka kyydissä makaa valmiiksi täytetty kumivene. Hän käy noutamassa sen ja heittää sen kallion harjalta alas veteen. Vene putoaa noin kymmenen metrin päähän Carlista oikealle. Carl huomaa sen ja hyppää veteen ottaen Barryn ruumiin mukaansa. Hän ui hitaasti paikoillaan kelluvalle veneelle ja kiipeää sen kyytiin. Sitten hän lähtee ajamaan kohti lähintä rantaa. Samalla poliisilaitoksella kytät käynnistävät suuretsinnät Carlin ja Barryn löytämiseksi, sekä Sweet joutuu jonkinmoisiin hankaluuksiin Grovella.

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:
Saisinko joltain vielä pari ideaa tähän juoneen?

Cesar saapuu noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen pelastamaan Carlia kalliolta. Hän alkaa tarkkailla kukkulaista ympäristöä Easter Bay Chemicalsin lähistöllä, ja huomaa pian kyseisen laitoksen pihassa lava-auton, jonka kyydissä makaa valmiiksi täytetty kumivene. Hän käy noutamassa sen ja heittää sen kallion harjalta alas veteen. Vene putoaa noin kymmenen metrin päähän Carlista oikealle. Carl huomaa sen ja hyppää veteen ottaen Barryn ruumiin mukaansa. Hän ui hitaasti paikoillaan kelluvalle veneelle ja kiipeää sen kyytiin. Sitten hän lähtee ajamaan kohti lähintä rantaa. Samalla poliisilaitoksella kytät käynnistävät suuretsinnät Carlin ja Barryn löytämiseksi, sekä Sweet joutuu jonkinmoisiin hankaluuksiin Grovella.

Hmmh, jotenkin tällaiseen on helppo keksiä ideoita.

1. Joku uusi hahmo olisi hyvä (kyllä, olet niitä keksinyt jo aika paljon), mutta kuitenkin.
2. Joitakin merkittäviä juonenkäänteitä tjsp.

Ja eikös sinun pitänyt jossain vaiheessa tehdä Espanjaan (muistaakseni) sijoittuvia tarinoita, joissa päähenkilönä Toni Cipriani?

Lainaus:16.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Ja eikös sinun pitänyt jossain vaiheessa tehdä Espanjaan (muistaakseni) sijoittuvia tarinoita, joissa päähenkilönä Toni Cipriani?

Kyllä, mutta en ole vielä ehtinyt. Sellainenkin tarina on kuitenkin tulossa lähiaikoina.

Kehittelen seuraavaan tarinaan jonkin uuden hahmon, ja tarvitsen vielä pari ideaa siitä, että missä vaikeuksissa Sweet on Grovella.

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:16.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Ja eikös sinun pitänyt jossain vaiheessa tehdä Espanjaan (muistaakseni) sijoittuvia tarinoita, joissa päähenkilönä Toni Cipriani?

Kyllä, mutta en ole vielä ehtinyt. Sellainenkin tarina on kuitenkin tulossa lähiaikoina.

Kehittelen seuraavaan tarinaan jonkin uuden hahmon, ja tarvitsen vielä pari ideaa siitä, että missä vaikeuksissa Sweet on Grovella.

Jengisota saattaa olla turhan arkinen asia, joten jotain muuta sen kannattaa olla. Juuri nyt ei tule mieleen ainakaan minulle, että mitä.

Ehkä saatan poikkeuksellisesti kirjoittaa tarinani 11. ja viimeisen osan tänään. Juonta en kerro, mutta tässä ovat ne, jotka kuolevat tai saattavat kuolla:

Daniel, CJ: tä ja kumppaneita piirittäneet Sindaccot, Vincent sekä Sweet

SD73:n tarina oli ihan OK.

Siis mitä hel*ettiä, miten niin lyhyt?

+ Juoni oli melko mielenkiintoinen
+ Ihan OK on kerronta
+ Sopivan pitkä

- Errm, ei oikein kiinostunut tästä.
- Muutamia typoja löytyi.

Arvosana: Erittäin vahva 8

E: Onko Schneider lukenut mun tarinan?

Ja SD73, en oikein pidä tosta Carlin kuolemasta, se saattaa tuhota koko tarinan.

Lainaus:16.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
SD73:n tarina oli ihan OK.

Siis mitä hel*ettiä, miten niin lyhyt?

+ Juoni oli melko mielenkiintoinen
+ Ihan OK on kerronta
+ Sopivan pitkä

- Errm, ei oikein kiinostunut tästä.
- Muutamia typoja löytyi.

Arvosana: Erittäin vahva 8

E: Onko Schneider lukenut mun tarinan?

Ja SD73, en oikein pidä tosta Carlin kuolemasta, se saattaa tuhota koko tarinan.

En maininnut CJ: n kuolemasta vaan CJ: tä ja kumppaneita piirittävistä Sindaccoista.

Oho, tuli pieni kömmähdys, sori

Milloinkas Grove Street voittaa Sindaccot ja Forellit ja Ballasit... ?

Okei, sori tuplapostaus, mutta ideoita Schneiderille tulee heti.

1. Vois olla uusi kyttä päähenkilö, joka jahtaa Carlia kuin kissa hiirtä.
2. Yksi pahis ja hyvis (lol) vois kuolla
3. LOST tuntemattomalle saarelle vois olla ihan hyvä, esim, matkustajakone tippuu tuntemattomalle saarelle CJ mukanaan...

Lainaus:16.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Oho, tuli pieni kömmähdys, sori

Milloinkas Grove Street voittaa Sindaccot ja Forellit ja Ballasit... ?

Kyllä se tapahtuu sitten tarinan lopuksi, eli siitä ei tarvitse huolehtia.

Lainaus:16.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Okei, sori tuplapostaus, mutta ideoita Schneiderille tulee heti.

1. Vois olla uusi kyttä päähenkilö, joka jahtaa Carlia kuin kissa hiirtä.
2. Yksi pahis ja hyvis (lol) vois kuolla
3. LOST tuntemattomalle saarelle vois olla ihan hyvä, esim, matkustajakone tippuu tuntemattomalle saarelle CJ mukanaan...

Takke. Tuo Lost -idea olikin jo minulla mielessä aikaisemminkin, mutta ei se mitään.

Tarina tulossa aivan pian!

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:16.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Okei, sori tuplapostaus, mutta ideoita Schneiderille tulee heti.

1. Vois olla uusi kyttä päähenkilö, joka jahtaa Carlia kuin kissa hiirtä.
2. Yksi pahis ja hyvis (lol) vois kuolla
3. LOST tuntemattomalle saarelle vois olla ihan hyvä, esim, matkustajakone tippuu tuntemattomalle saarelle CJ mukanaan...

Takke. Tuo Lost -idea olikin jo minulla mielessä aikaisemminkin, mutta ei se mitään.

Tarina tulossa aivan pian!

No hyvä! Peräti NELJÄ edellistä aiheeseen kirjoitettua tarinaa ovat omiani, ja aikahan siinä pitkäksi tulee.

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway to hell part 1

Kello on 18.40. Tummansininen lava-auto ajaa ulos Easter Tunnelilta illan alkaessa jo hämärtyä. Auton lavalla makaa oranssi kumivene, joka on tarkoitettu kuljetettavaksi Eeaster Bay Chemicals -laitoksen pihaan, mutta sen käyttötarkoitusta siellä lava-auton kuljettajalle - San Fierron meripelastustarvikeryhmän työntekijälle - ei ole kerrottu. Mies kuuntelee musiikkia Radio X:ältä, ja Dion Holy Diver -kappale on juuri lopuillaan hänen kääntyessään moottoritieltä kemianlaitokselle. Hän ajaa laitoksen pihaan ja pysäköi auton sen parkkipaikalle. Kuljettaja - jolla on yllään harmaat housut ja sininen farkkutakki - astuu ulos autosta ja paukauttaa oven perässään kiinni. Hän kaivaa tupakan taskustaan ja sytyttää sen tarkkaillen samalla ympärilleen näkemättä kuitenkaan ketään. Mies laittaa sytkärin takaisin povitaskuunsa ja puhaltaa ulos ensimmäiset savut. Laitos näyttäisi olevan hänestä aivan tyhjä, eikä hän edes tajua, että miksi hänet käskettiin ylipäätään tuomaan kumivene sinne. Hän alkaa kävellä ympäriinsä parkkipaikalla kärsimättömänä. "Meinaako sieltä joku tulla vai ei?" hän kysyä hymähtää itsekseen. Kohta hän alkaa tosissaan kyllästyä odotteluun, sillä kukaan ei näyttäisi edes olevan laitoksella. "Pitää kai käväistä sisällä katsomassa!" Hän kiskaisee viimeiset sauhut savukkeestaan ja viskaa sen sitten maahan tallaten sen heti perään.

Samalla Cesar ajaa aika kärsimättömänä hänkin pitkin ja poikin maaseudun teitä. Hetken kuluttua hän saapuu kylään nimeltä "Blueberry". Hän pysähtyy aivan sen laidalle hetkeksi katsoakseen tienviittaa, joka tönöttää risteyksessä. "Easter Bay Chemicals, 5 kilometriä vasemmalle. Tuo sen täytyy olla! On kyllä melko hankala suunnistaa, kun en ennen täällä ole ollut", Cesar lukee kyltistä, ja toteaa. Hän lähtee samantien kaasuttamaan kyltin neuvomaan suuntaan.

Kallion juurella Carlia alkaa paleltaa ja hän on nälkäinen. Ilma on edelleen tyyni, mutta melko viileä. Hän on odotellut apua Cesarilta kohta jo tunnin, mutta häntä tai ketään muutakaan ei kuulu. "No voi v*ttu sun kanssas, Cesar! Ala tulla sieltä, tai minä ja tämä pikku ystäväni jäädymme!" hän murisi täristen kallion seinää vasten. Hän viskasi muutaman pikkukiven veteen ajankulukseen, mutta se ei oikein kumma kyllä sujunut, koska nälkä ja kylmä veivät heitoista pituutta ja tarkkuutta. Carl näpäytti itseään päähän pysyäkseen hereillä, sillä silmät alkoivat jo jopa painua kiinni. Hän päätti ottaa tukea seinämästä päästäkseen turvallisesti ylös. Hän pääsikin seisaalleen, mutta oli kaatua heti kovalle ja kylmälle kivikolle. "Pakko pysyä tajuissaan, mutta kun väsyttää, on kylmä ja niin nälkä." Hän liikautti vasenta jalkaansa hiukan, mutta liukastuikin silloin johonkin ja kaatui vatsalleen. "Pa-pakko pysyä hereillä, mutta k-kun..." Sitten hän nukahti - yksinkertaisesti nukahti kivelle Barryn yhä vain entistäkin mädemmän ruumiin vierustalle.

Kello on 19.01. Lava-auton kuljettaja astuu Easter Bay Chemicalsin pääoven eteen. Hän painaa ovikelloa muutaman kerran, mutta kukaan ei tule avaamaan. Hän melkein alkaa kiroilla, mutta päättääkin sen sijasta tarttua kännykäänsä. Hän kääntyy takaisin parkkipaikalle päin ja soittaa. "No terve, pomo. Kuule, tiedätkö mitä? No täällä ei ole ketään! Miksi hitossa minun edes muutenkaan piti tuoda kumivene tänne?! Eikö sitä tarvita muka Los Santosissa tulvauhrien etsinnöissä ja pelastamisessa?" "Rauhoitu, Mason! Missä oikein olet? Sinut kyllä lähetettiin viemään sitä venettä Los Santosin eteläosaan, mutta ehkä se välittäjä sekoili, jos et kerran ole Losissa päinkään", pomoksi kutsuttu henkilö vastasi toisesta päästä Masoniksi kutsutulle lava-auton kuljettajalle. "Olen Easter Bay Chemicals -kemikaalilaitoksen pihassa, enkä missään Los Santosin eteläpuolella! Joku on kyllä möhlinyt, ja aika *****moisen pahasti! En kyllä lähde kuljettamaan tätä enää tänään sinne, oli vaikka kuinka pahat ongelmat heillä sillä. Kiitos ja hei!" Sitten Mason sulki puhelun. Hän lähti takaisin autolleen aikomuksenaan palata kotiinsa San Fierroon. Hän kiipesi auton kyytiin ja laittoi radion päälle.

Samaan aikaan aivan laitoksen lähistöllä Cesar ajaa kohti paikkaa, jossa olettaa Carlin olevan. Ilta hämärtää yhä vain enemmän, ja ilma näyttää ja tuntuu jopa melkein syksyisen kolealta. Pian Cesar näkee kemikaalilaitoksen suoraan edessä. "Tämä se on!" Hän pysäyttää hetken päästä auton kiellekkeen reunalle ja astuu ulos. Hän pyöräyttää kaulahuivinsa paremmin paikoilleen ja rupeaa tarkkailemaan ympärsitöään jonkin hyötyesineen toiveessa, jolla pelastaa ystävänsä Carl. Hän kurkkaa heti alkuunsa varovasti alas kalliolta. Hetkisen katseltuaan alas, huomaa hän etsimänsä makaavan jonkun toisen kanssa alhaalla rantakivikossa. "Carl! Se olen minä, Cesar! Oletko kunnossa?!" Kumpikaan alhaalla makaavista ei liikahdakaan saatika vastaa Cesarin huutoihin. Hän nousee itse konttaaltaan ylös ja katsahtaa kemikaalilaitosta kuultuaan juuri auton ääntä sen suunnalta. Tummansininen lava-auto köröttelee hiljakseen tien päähän tarkistamaan, tuleeko kummastakaan suunnasta ketään. Cesar katsoo autoa tarkemmin, ja huomaa sen kyydissä oranssin kumiveneen. "Hei! Pysähtykää, olkaa kiltti!" hän huutaa lähtien samalla juoksujalkaa kohti autoa. Kuljettaja Mason havahtuu musiikin kuuntelultaan vasta, kun Cesar ilmestyy ikkunan viereen. "Anteeksi, sir, mutta saanko lainata venettänne äkkiä, kun ystäväni on pulassa ja tarvitsen sitä hänen pelastamiseensa?!" "Mitä? Kuka? Ei, et sinä sitä voi noin vain "lainata"! Se on yhtiöni omaisuutta, enkä voi sitä sinulle luovuttaa! Tiedä mikä hämärätyyppi sinäkin olet", vastasi Mason vakavana ja korottaen ääntää alun tavallisesta korkeaan. Cesar ei vastannut, vaan perääntyi takaperin hieman. Sitten hän kaivoi pistoolinsa vyöltään esille. Mason huomasi sen nopeasti ja oli jo painamassa kaasua paetakseen, mutta Cesar ehti ampua häntä ensin rintaan. Hän ähkäisi tuskaisesti ja tuli omin avuin ulos autosta. Cesar oli hieman kummissaan, kun ukko oli niin kestävä ja sinnikäs. Mason alkoi sukkelasti ryömiä maantielle ilmeisesti sen toivossa, että joku sattuisi juuri silloin ajamaan paikalle. Cesar kuitenkin vei tältä kaiken toivon ampuen tätä vielä toisenkin kerran osuen tällä kertaa selkään. "Anteeksi, mutta minulla ei ole aikaa nyt mihinkään ylimääräiseen soopaan!" Cesar laittoi aseen takaisin vyölleen takin ja paidan alle. Hän meni auton perälle ja koetti kiskoa venettä pois sen lavalta. Jonkin aikaa siinä menikin, ennen kuin se irtosi. Se ei ollut erityisen suuri, eikä sen tarvinnutkaan. Cesar otti sen kantamuksekseen ja lähti kallion harjalle. Hän viskasi sen samantien alas veteen.

Vene loiskautti pudotessaan sellaisen määrän vettä, että sitä lensi jopa jonkin verran tajuttomana olleen Carlinkin päälle, joka heräsi saman tien. Hänen olonsa oli yhä heikko, mutta ainakin vesi vilvoitti häntä hiukan. Hän nousi seisomaan ja näki kumiveneen moottoreineen noin kymmenen metrin päässä oikealla. Hän katsoi myös ylös, ja näki siellä Cesarin, joka huusi: "CJ! Oletko okei?! Ui veneelle sen toisen tyypin kanssa, ja etsi lähin mahdollinen maihinnousupaikka!" "Selvä on, ja kiitos, kaveri!" Carl huusi helpottuneena vastaukseksi. Cesar nyökkäsi ja katosi näkyvistä. Carl alkoi heti toimia, ja nappasi haisevan Barryn kainaloonsa. Hän hyppäsi kylmään veteen ja lähti uimaan ruumiin kanssa kumiveneelle. Hetkessä hän oli jo veneen kyydissä. Hän on aivan märkä ja nyt entistäkin kylmettyneempi, mutta nyt ainakin hän sai apua.

Kello on 19.26. Grove Streetille ajaa neljä poliisiautoa pillit ulvoen. Niiden kyydistä nousee useita aseistautuneita poliiseja, jotka suuntaavat Sean "Sweet" Johnsonin talolle. Osa heistä jää kytikseen Sweetin tuhoutuneen Greenwoodin taakse ja osa etenee aina ovelle asti. Sisällä Sweet nukkuu yhä sikeästi, mutta herää kuitenkin siihen, kun joku murtaa kovaäänisesti ulkoven. "Mitäs helkkaria nyt?!" hän huudahtaa ja ponnahtaa ylös sängyltään. Hän sieppaa heti kännykkänsä ja pistoolinsa pöydältä, ja suojautuu kaiken varalta vaatekaapin taakse. Olohuoneesta ja keittiöstä kuuluu puhetta ja muutakin ääntä, jotka lähestyvät koko ajan. Yht'äkkiä makuuhuoneeseen syöksyy kaksi haulikoilla varustautunutta poliisia. "Hei! Täällä on joku!" toinen heistä huutaa ja kohottaa aseensa kohti vaatekaapin kulmaa, jossa vilahti jokin. Kaapin takana Sweet kiroilee miltei äänettömästi, ja miettii pikasuunnitelman. "Hyvä on, pojat. Mä tuun pois täältä, jos ette ammu", hän ilmoittaa piilostaan kytille, jotka katsahtavat toisiaan. Samassa neljä muuta säntää huoneeseen heidän avukseen. "Hyvä on. Tule pois vain, mutta sinulla ei saa olla asetta tai ammumme sinut välittömästi, onko selvä?" Sweet liu'uttaa pistoolinsa poliiseille ja astuu pois piilostaan kädet ylhäällä. "Pysy siinä!" yksi poliiseista käskee, ja Sweet pysähtyy niille sijoilleen. "Herra päälikkö, voitte tulla!" Sweetin huomio kiinnittyy ovelle, johon on ilmestynyt tutunnäköinen mies - Los Santosin poliisivoimien päälikkö, joka kävi Sweetin kotona jo kerran aikaisemmin samana päivänä. Poliisipäälikkö viittoi kaikki paitsi kaksi poliiseista ulos huoneesta. Hän poimi Sweetin pistoolin lattialta ja käski toisen kahdesta muusta poliisista laittaa hänelle käsiraudat. Sweet ei vastustellut tätä lainkaan tai sanonut edes mitään. Kun raudat olivat paikoillaan ja raudoitetut kädet Sweetin selän takana, päälikkö käski toverinsa takaisin taakseen vartioon, ja astui itse lähemmäs Sweetiä. "Kuulehan, poika. Veljesi pakeni aseman putkasta eräs toinen vaarallinen rikollinen mukanaan. Molempien oli tarkoitus mennä oikeudenkäyntiin hiukan aiemmin, ja he olisivat joutuneet Liberty Cityyn vankilaan. Toinen siksi, ettei myöntänyt osallisuuttaa erääseen keissiin ja toinen siksi, että on murhaaja ja terroristi. Molemmat pakenivat myrskyn ollessa pahimmillaan, ja sinä, ystäväiseni saat auttaa minua löytämään heidät." Sweet nyrpisti kulmiaan epäluuloisena, ja vastasi: "Mitä? Mun veljenikö vankilaan tuollasen takia, ja että hän vielä jopa pakeni putkasta jonkun sekopään kanssa? Sun on kyllä nyt vaan vitsailtava, eikö vaa?" Päälikkö käänsi tarkkaavaisen katseensa Sweetistä hetkeksi pois nielaistakseen. Sitten hän jatkoi puhumistaan: "Niin se vain kuule on, ystäväiseni. Nyt saatkin sitten neuvoa minut ja mieheni veljesi jäljille tai joudut itsekin ilman oikeudenkäyntiä vielä tänä iltana Liberty Cityyn lusimaan." Sweet kostutti kieltään ja kysyi tahallisen sarkastisella äänellä: "Saisinko äkkiä tarkistaa kännykästäni, että onko kukaan soittanut minulle, herra konstaapeli?" "Hyvä on, mutta teekin se sitten pian", vastasi päälikkö, ja peruutti sitten hetkeksi kauemmas ja käski miestensä avata käsiraudat Sweetiltä hetkeksi. He tekivät sen ja Sweet kiitti kaiven kännykkänsä taskustaan. Näytössä näkyi seitsemän vastaamatonta puhelua, joka yllätti Sweetin. Samassa puhelin alkoi soida. "Saanko vastata, se on siskoni?" Sweet kysyi kädet ylhäällä. Päälikkö nyökkäsi, mutta laittoi miehensä aivan Sweetin lähelle. Sweet nyökkäsi ja vastasi sitten. "Sweet! Missä hitossa olet ollut, kun et ole vastannut? Olen soittanut sinulle useita kertoja, mutta et ole vastannut ollenkaan! Tuskin olet kuullut siitäkään, kun että CJ on juuri nyt virumassa San Fierron edustalla olevan kallion juurella jonkin ruumiin kanssa. Cesar lähti kyllä auttamaan häntä, mutta hän on ehkä silti pahassa pulassa! Voitko auttaa mitenkään?" Kendl kertoi ja tiedusteli hätäillen. Sweetin ilme muuttui äkkiä hämmästyneeksi, johonka poliisit kiinnittivät heti huomiota. "Kuka se on ja mitä hän sanoo?" kysyi poliisipäälikkö. "E-ei mitään erikoista! Sisko vain soitti ja sanoi, että öö...kissanruoka on lo-loppu", Sweet vastasi änkyttäen ja sulki puhelimen edes vastaamatta Kendlille.

Marinalla Cesarin talon makuuhuoneen sängyssä yhä alasti makaava Kendl ei saanut minkäänlaista vastausta, mutta sentään joku vastasi hänen soittoonsa. "Toivottavasti oli Sweet ja hän tajusi asiani", hän ajatteli ja otti hieman enemmän peittoa päälleen, koska huoneessa alkoi olla aika kylmä.

Hänen puhelimensa otettiin pois ja raudat laitettiin takaisin kiinni. "KERRO VÄLITTÖMÄSTI, KUKA SE OLI! MUUTEN OLET OIKEASTI MENNYTTÄ! OLETTE KAIKKI MENNYTTÄ KOKO PERHE!" Päälikkö raivostui ja tarttui Sweetin kauluksista kiinni. "Se oli aivan varmasti jokin tärkeä tieto veljestäsi, joten ala kertoa!" Sweet hymähti ja vastasi kiero hymy kasvoillaan: "Mä en kerro teille s*atanan sinivuokoille mitään. Tai voimmä kertoo yhen jutun: sä haiset ihan v*tulle!" Sweet sylkäisi päälikön otsalle, ja sai saman tien iskun haulikon perästä alavatsaansa. Toinen vartijoista oli lyönyt häntä. Päälikkö päästi hänestä irti ja pyyhki syljen raivoissaan pois naamaltaan. Sitten hän tönäisi äkkiyllättäen Sweetin selälleen kumoon ja tuikkasi häntä sähköttimellä nivusiin. "Aaargh! V*ttu, mä kusin perhana soikoon housuun sun takias! Ei noin saa tehä!" hän karjui rimpuillen maassa. "Minun on pakko käyttää kovia otteita, kun muukaan ei näytä toimivan! Nyt alat kertoa, tai seuraamukset ovat vieläkin pahemmat." "Emmä tiijä muuta, kun että CJ on jonki ruumiin kanssa San Fierron edustalla! Voittekste nyt lähtee, jotta mä voin vaihtaa kuivat housut?" Sweet vastasi heti melkein itkien. Päälikön naamalle levisi omituinen hymy, ja hän laittoi sähköttimen takaisin taskuunsa. "Ottakaa häneltä raudat pois, ja sitten lähdemme hakemaan Carl Johnsonia San Fierron lähistöltä! Etsimisalue voi olla suhteellisen laaja, mutta emme voi nyt muutakaan", päälikkö ilmoitti muille, ja poistui sitten. Kaksi muuta huoneessa ollutta kyttää iroittivat pikaisesti Sweetin käsiraudat, ja poistuivat sitten hekin muiden mukana. Sweet jäi sänkynsä viereen lattialle kuset housussa, kun samalla poliisit suuntasivat määränpäähänsä Grovelta.

Kello on 19.50. Cesar ja Carl ajavat Barryn haiseva ruumis Kendlin Bladen takapenkillä nyt tällä hetkellä Flint Intersectionilla. Aurinko on jo melkein laskenut, ja kaikkialla ympärillä on hiljaista, kun ketään ei näy tai kuulu. Carl ei ole suostunut kertomaan Cesarille oikeastaan mitään tapahtuneesta. Hän vain on sanonut tälle, että hän kertoo koko perheelle asiasta myöhemmin. Ensin Barry olisi kuitenkin saatava pois heidän kontoltaan ja Carlin olisi levättävä sekä syötävä. Heidän ajettuaan vielä hetken, Carlin kännykkä alkaa soida. "Haloo?" "CJ, Sweet tässä! Mä just kuulin, et mitä on tapahtunu! Kuuntele tarkaan: kytät on tulossa noutaan sua ja sitä toista jätkää sieltä San Fierron luota, joten sun on päästävä johonki piiloon jokski aikaa!" "Sweet! Mistä sinä tuon olet kuullut ja mistä tiedät, että kytät tulevat?" Carl kysyi töksäyttäen ja kummastuneena. "No kun ne kävi mun luona, ja ne kävi jo vähän aikasemminki... Ei ku antaa olla! Kendl soitti mulle ja kerto, että oot siellä San Fierron edustalla. Nyt ne kytät on tulossa, ja ne aikoo laittaa sut ja sen toisen jätkän vankilaan kuulemma vielä tänään!" Carl lopettu puhelun ja laittoi kännykän pois. "Cesar, käännytään tässä sittenkin takaisin ja piiloudutaan johonkin metsään tarpeeksi kauas löytöpaikastani. Kytät ovat tulossa hakemaan minua ja tuota kuollutta häiskää tuolla takapenkillä", Carl sanoi järkyttyneen näköisenä Cesarille.


To Be Continued...

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:


Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway to hell part 1

Taas sitä tunnettua Schneider-laatua. Hyvin kuvailtu ja tällaista, mutta pari miinustakin. Pituutta löytyi taas kerran reippaasti, ehkä vähän liikaakin, ja kappalejakoa olisi ehkä hiukan paremmin voinut käyttää. Välillä nimittäin meinasi seota noissa riveissä. Mutta muuten hyvä kokonaisuus.

+ Peruskehut, kuten aina

- Liikaakin pituutta
- Turhan pitkiä kappaleita

Arvosana: 8 puol

Shadowdude puhuu totta.

+ Peruskehut (Tunnelma, juoni, oikeinkirjoitus...)

- Vähän liian pitkä
- Jotenkin sekava (jotkut kappaleet super pitkiä, jotkut taas lyhyitä.
- Joskus käytät "Carl"ia, joskus taas "CJ"a.

Arvosana: 8

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:


Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway to hell part 1

"Kuka se on ja mitä hän sanoo?" kysyi poliisipäälikkö. "E-ei mitään erikoista! Sisko vain soitti ja sanoi, että öö...kissanruoka on lo-loppu", Sweet vastasi änkyttäen ja sulki puhelimen edes vastaamatta Kendlille.

To Be Continued...

:D

+ Ihan hyvä juoni
+ Tuo quotessa sai hymyilemään ("Järkyttyneellä ilmeellä")
+ Kaikki tavallinen

- Pitkät kappaleet

9

Lainaus:16.09.2007 Ant1z kirjoitti:

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:


Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway to hell part 1

"Kuka se on ja mitä hän sanoo?" kysyi poliisipäälikkö. "E-ei mitään erikoista! Sisko vain soitti ja sanoi, että öö...kissanruoka on lo-loppu", Sweet vastasi änkyttäen ja sulki puhelimen edes vastaamatta Kendlille.

To Be Continued...

+ Ihan hyvä juoni
+ Tuo quotessa sai hymyilemään ("Järkyttyneellä ilmeellä"
+ Kaikki tavallinen

- Pitkät kappaleet

9

Milloinkas sinä teet tarinan?

Lainaus:16.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:

Lainaus:16.09.2007 Ant1z kirjoitti:

Lainaus:16.09.2007 Schneider kirjoitti:


Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway to hell part 1

"Kuka se on ja mitä hän sanoo?" kysyi poliisipäälikkö. "E-ei mitään erikoista! Sisko vain soitti ja sanoi, että öö...kissanruoka on lo-loppu", Sweet vastasi änkyttäen ja sulki puhelimen edes vastaamatta Kendlille.

To Be Continued...

+ Ihan hyvä juoni
+ Tuo quotessa sai hymyilemään ("Järkyttyneellä ilmeellä"
+ Kaikki tavallinen

- Pitkät kappaleet

9

Milloinkas sinä teet tarinan?

Ei tietoa, ei jaksais tehä jatko-osaa.

Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 11

CJ oli suorastaan epätoivoissaan. Häntä ja kavereita piirittivät Sindaccot, joilla oli väkivahvat rynnäkkökiväärit. Yksikin pakoyritys saisi aikaan sen, että kaikki viisi vihollista ampuisivat samanaikaisesti, ja henkiinjäämisestä ei olisi toivoakaan. Kaikkein pahinta oli se, että CJ kuuli kaukaa kadulta autonoven paukahtavan kiinni, ja heti perään toinenkin sulkeutui. Hän katsoi nykyisestä sijainnistaan alas Cedar Groven tielle ja näki Sindacco Argenton ajavan kohti Pike Creekiä ja pois näkyvistä. Sitä ohjasi Daniel Deadguy, joka oli aivan yhtäkkiä päättänytkin kääntyä jopa Millietä vastaan tämän tiedettyä liikaa. CJ: stä ei ollut ainakaan toistaiseksi mitään apua, mutta ehkä toivoa vielä olisi ainakin pakenemisen suhteen. Danielin kiinnisaamiseen vaadittaisiin lähinnä onnea, koska taivas tietää, minne hän oli sitten suuntaamassa. Jos tämä olisi menossa lentokentälle suorinta tietä, mahdollisuudet kiinniottamiseen olisivat täydellisesti nollilla. Siitä huolimatta CJ halusi vain päästä pois tilanteesta, ja juuri sopivasti hänen kännykkänsä alkoi soida. "Saanko vastata?" hän kysyi Sindaccoilta, jotka katsoivat häntä hyvin yrmeinä, mutta suostuivat kaikesta päätellen, koska yksi heistä nyökkäsi. CJ vastasi puheluun ja kuuli pian Tonin soiton: "Hei, mitenkäs sinulla menee? Kuule, Donald onkin elossa! Sindaccot palkkasivat jonkun halpakopion esittämään häntä ja.......no, nyt minun ei ainakaan tarvitse tehdä itsemurhaa." CJ ei halunnut Sindaccojen kuulevan puhelua ja kuiskasi: "Kuule, lähetä joukkosi Shoreside Valen vuorille. Täällä on vähän tukalat paikat. Ja jos näet Sindacco Argenton Stauntonissa tai Shoresidessa, niin kerro minulle, missä kohtaa näit sen." Toni vaikutti hiukan kummastuneelta CJ: n kuiskatessa hänelle, mutta tämä suostui ja hetkessä CJ: n toivokin palasi. Hänen tarvitsi vain odottaa. Hän sulki kännykkänsä ja katsoi hetken aikaa Sindaccoja. Hän toivoi hartaasti, ettei yksikään heistä olisi kuullut hänen ja Tonin lyhyttä keskustelua Sindaccojen "halpakopiosta" tai hänen kuiskauksestaan. Yksikään jengiläisistä ei kuitenkaan tehnyt mitään, joten CJ hengähti helpotuksesta ja odotti kärsivällisenä.

Toni oli iloissaan saatuaan vihdoin jonkinlaisia hommia. Hän kertoi asiasta pikimmiten Donaldille ja Devilille. Kumpikin halusi antaa oman henkilökohtaisen kostonsa Sindaccoille, jotta Salvatoren kuolema saataisiin ainakin osittain maksettua takaisin myös heidän osaltaan, vaikka pääsyyllinen olikin Martinez. Paulie oli kuitenkin huijannut Salvatoren joukkoineen Portland Harbourin ansaan, jossa viimeistely tapahtui. CJ oli kostanut jo Paulielle, mutta yhä vain inhottavampi tyyppi oli määrätty jengin uudeksi johtajaksi. Toni nousi Leone Sentinelin ohjaimiin, kun Donald ja Devil astuivat takapenkeille. Molemmilla oli Micro SMG: t, ja he olivat valmiina tositoimiin. Toni ajoi kadulle ja otti koneesta kaiken irti ajaessaan ympäri Portlandin katuja. Tilaa ei riittänyt aivan täysillä puristamiseen, ja käännöksiäkin tuli tiuhaan tahtiin. Silti törmäilyjä ei tullut, ja pian he olivatkin päässeet jo Callahan Bridgelle. Toni ajoi sillan yli.

Daniel oli suunnitellut kaiken jo etukäteen. Hän halusi tappaa Millien jollain tavalla, mikä sitten tuntui Sindaccojen mielestä hyvältä. "Taidan hukuttaa sinut ihan vain CJ: n ja Garyn kiusaksi......." hän keksi matkalla virnistäen melko ärsyttävästi. Milliellä oli pakottava tarve motata Danielia päin naamaa, mutta silloin hän nopeuttaisi kuolemaansa parilla tunnilla, koska mikäpä estäisi Danielia ottamasta asettaan esiin ja ampumasta suoraan päähän? Vaikka poliisit saisivat tämän, Millie olisi jo kuollut eikä mitään olisi tehtävissä. Hän vain katsoi Danielia inhoten. Toni tuli vastakkaiselta suunnalta, ja Danielin ajettua Porter Tunnelin kautta Stauntoniin Toni ajoi ohitse ja pisti merkille. "CJ halusi informoida minulle Sindacco Argentosta, jos sellainen liikkuu Stauntonissa tai Shoresidessa! En vain tiedä, mihin tämä johtaa." hän sanoi hiljaa, mutta ajoi sinne, mistä Daniel oli tullut, ja tuli tunnelista ulos Wichita Gardensissa. Hän ajoi tietä pitkin ylöspäin aina Cedar Groveen saakka, ja pysäköi autonsa sen kartanon pihaan, missä hän itsekin välillä asusteli. Siinä kohdassa kolmikko poistui kyydistä, sillä Leone Sentinelin huomaaminen saattaisi saada hälytystilan aikaan Sindaccoille. He halusivat pysyä mahdollisimman kauan huomaamattomina. Toni alkoi kiivetä kalliota ylös ja näki vähän matkan päässä yhdeksän henkilöä, joista yksi makasi nurmikolla ja viisi oli Sindaccoja. "Vai että tämmöistä. Yritetään päästä mahdollisimman lähelle, nämä aseet eivät ole kovin tehokkaita pitkän matkan taistelussa." Donald totesi ja kolmikko liikkui eteenpäin.

Yksi Sindaccoista näki selvästi kolme hahmoa tulossa heitä kohti, joten hän kohotti aseensa. Muut tekivät samoin tajutessaan, että jotain oli tapahtumassa. Siitä huolimatta yksi osoitti yhä CJ: tä varmistaakseen, että tämä ei pääsisi nykyisestä tilanteesta pakoon. "Sinä et liiku, oli tilanne mikä tahansa." hän sanoi tyytyväisenä, kun aivan yllättäen Toni tyhjensi aseestaan lippaan erään Sindaccon ruumiiseen. Ensimmäiset luodit viuhuivat rintaan ja sen jälkeen hän ampui alemmas, aina kasseille saakka, jolloin Sindacco kuoli välittömästi. Tämä sai muut Sindaccot varmoiksi siitä, että kyseessä oli hyökkäys, mutta he eivät silti halunneet luovuttaa turhan aikaisin. "Te kaksi, menkää perään! Me vahditaan näitä!" yksi Sindaccoista komensi, mutta nyt tilanne oli tasaisempi. Kaksi neljää vastaan, vaikka yksi neljästä makasikin maassa. Sweet katseli taivaalle yrittäen kiinnittää häntä vahtivan Sindaccon huomion. "Mitä sinä katselet?" tämä kysyi ja katsoi itsekin ylös, jolloin Sweet syöksyi häntä kohti lyöden vihollista vatsaan. Sindacco otti molemmat kädet avuksi pidellessään sitä. Hän tiputti aseensa, ja Sweet poimi sen mahdollisimman nopeilla reflekseillä. Toinen Sindacco näki selvästi tilanteen ja tähtäsi heti Sweetiin, joka syöksyi vatsaansa pitelevän Sindaccon taakse. CJ: kin oli vapaa, ja hän veti maassa ollessaan vartijan jalat alta. Sweetin suojauduttua toisen Sindaccon taakse tämä oli kuollut, ja maassa makaava oli myös helppo nakki. CJ hyppäsi tämän päälle aivan täysillä onnistuen viimeistelemään. Hän käveli Sweetin luo ja he paiskasivat kättä todeten: "Veljesenergiaa!" CJ oli kylläkin erittäin kiireinen, mutta hänen piti aivan ensiksi saada kuulla Tonilta, näkikö hän sitä Sindacco Argentoa. Hän juoksi metsään, johon Toni oli johdattanut Donaldin ja Devilin avustuksella kaksi muuta Sindaccoa.

Kun hän pääsi paikalle, kaksi ruskeapukuista, kuollutta raatoa oli maassa, ja Toni, Donald ja Devil olivat voitonriemuisina tyyppien yläpuolella. "Kuule Toni, näitkö sinä sen auton?" CJ kysyi mahdollisimman nopeasti. Parikin sekuntia oli tärkeää. Toni selitti niin nopeasti kuin itsekin pystyi, koska CJ: llä tuntui olevan totaalinen tulipalokiire. Hän selitti nähneensä Sindacco Argenton viimeksi Porter Tunnelissa sairaalan lähellä Stauntonissa. "Voi perskele, nyt pitää ehtiä sinne ja äkkiä!" hän mutisi ja juoksi kallion reunalle. "Nyt varovasti alas........" CJ sanoi ja laskeutui hitaasti kalliolta, ja pääsi alas ehjin nahoin. Hän juoksi yhdelle Cedar Groven kartanoista ja näki siellä kaksi miestä juttelemassa, ilmeisesti kehuskelemassa kaikesta, mitä nyt sattuivat omistamaan. Pihassa oli Infernus, joka vaikutti kuuluvan sen kartanon omistajalle. "Anteeksi, mutta minä haluaisin lainata tätä!" hän sanoi kuuluvalla äänellä ja molemmat miehet kääntyivät katsomaan. "HOH HOH! Häivy nyt takaisin Harwoodiin, mokomakin kulkuri. Jos haluat, niin voidaan lainata sinulle pari dollaria, että saat hienommat vaatteet yllesi." toinen heistä sanoi. CJ: llä ei ollut aikaa tähän, joten hän juoksi miehen luo kysyen: "Haluatko ihan oikeasti tätä?" Mies ei vaikuttanut ymmärtävän kysymystä, mutta hän ehti sanoa vain: "Mit-" kun CJ potkaisi häntä rajusti päähän. "Opi sitten se, että Johnsonien kanssa ei leikitä!" hän tokaisi tylysti ja nousi Infernuksen kyytiin. Hän ajoi pois pihasta ja alkoi suuntaamaan suorinta tietä Porter Tunneliin päästäkseen mahdollisimman nopeasti Portlandiin. Sinnehän Daniel oli ilmeisesti matkalla, ja CJ toivoi erittäin hartaasti, ettei hän olisi vielä Millietä ehtinyt tappaa. Hän ajoi kohti sitä paikkaa, missä ainakin epäili Danielin olevan.

Hän tuli Portland Harbouriin. Kun hän oli paikan päällä, jonkin matkan päästä kuului ääni: "Ei käy! Minä en suostu tähän! En ikinä!" Toinen ääni, karskin oloinen ja Danielille kuuluva, sanoi heti perään: "Sinä teet niin kuin käsketään, tai raiskaan sinut!" CJ raivostui hetki hetkeltä enemmän ja ajoi hiukan eteenpäin. CJ katsoi taakseen varmistuakseen, ettei kukaan vihollisista olisi lähettyvillä. "Ei täällä ketään ole." hän mutisi ja ajoi mahdollisimman kovaa vauhtia eteenpäin. Pian hän näki sen, mitä halusi kaikkein vähiten nähdä - Daniel yritti saada Millien hyppäämään alas veteen, jotta tämä hukkuisi. "Aivan oikeasti, haluatko minun raiskaavan sinut?" Daniel kysyi ärhäkästi ja alkoi työntää Millietä lähemmäs reunaa. "RAAH! NYT SAI RIITTÄÄ!" CJ karjaisi täydellä voimalla ja painoi kaasun pohjaan. Daniel kuuli äänen ja näki Sentinelin porhaltavan täydellä vauhdilla häntä kohti ennen sen pysähtymistä. CJ poistui kyydistä ja kohotti aseensa suoraan Danieliin. "Tämä kaikki on ohi. Voit olla varma siitä......" hän sanoi hiljaa, mutta Daniel oli yhtä itsevarma kuin aina. "Et sinä niin hyvä taistelija ole, että minut päihittäisit. Vai haluatko maistaa Inferno Deathia saman tien?" Daniel kysyi. CJ otti SMG: nsä taskustaan, sanoi vielä: "Hiiteen sinä ja sinun Infernosi." ja painoi liipaisinta.

Hänen silmänsä sulkeutuivat hetkeksi ampumisen jälkeen, mutta hän kuuli tuskanhuudon ja avasi silmät. CJ: n näky oli jalkaansa pitelevä Daniel, joka ei meinannut pysyä pystyssä lähes ollenkaan. "Argh.......sinä, CJ......sinä olet saanut Sindaccoista ikuiset vihollisesi.........Eikö se riittänyt, että tapoit Paulien? Ei. Halusit tappaa vielä seuraavankin johtajan........" CJ käveli pari askelta poispäin Danielista, joka nousi viimeisillä voimillaan seisomaan. "Sindaccot kostavat tämän vielä sinulle!" Daniel huusi viimeisillä voimillaan, hyvin käheällä äänellä, ja tämän sanottuaan hän lysähti kasaan maahan. CJ katsoi maassa makaavaa ruumista hetken ja käveli sitten sen viereen. "Hän ei hengitä.......eikä sydän lyö." hän tokaisi hitaasti ja laski ruumiin sitten takaisin paikalleen. "Taas ovat Sindaccot menettäneet yhden johtajistaan. Kukahan mahtaa olla vuorossa seuraavana? Toivottavasti koko jengi ottaisi tästä nyt opikseen." CJ sanoi ja lähti kävelemään Sentinelille. "Tuletko sinä vai et?" hän kysyi Millieltä, joka seisoi vielä epävarmana maan ja veden rajamailla, kunnes käveli auton luo, Danielin ruumiin yli, ja astui sisään. CJ ajoi pois satamasta ja kohti Shoreside Valea. Matkalla hän soitti Sweetille käskien häntä tulemaan lentokentälle odottelemaan.

Noin parin tunnin päästä CJ istuikin jo San Andreasiin menevässä lentokoneessa. Kendl oli parantunut sairaalassa melko nopeasti, kiitos ammattitaitoisten lääkärien, jotka osasivat homman totisesti paremmin kuin Cesar ja Sweet yhdessä. San Andreasiin palasi siis kuusi henkeä. Jutut olivat ylhäällä ainakin miesten keskuudessa, sillä kahden päivän päästä alkava Hyman Memorialin suurralli Vice Cityssä oli kiistaton puheenaihe. Seuraavana päivänä heidän tulisikin jo pakata laukkunsa ja lähteä seuraavalle matkalle tuohon lomaparatiisiin, jossa joukkio näkisi yhden kaikkien aikojen odotetuimmista urheilutapahtumista. Kendl ja Millie eivät olleet kovin kiinnostuneita, mutta Sweet selitteli koko ajan vieressään istuvalle Cesarille, että hänestäkin olisi kilpa-auton rattiin. Kun kaikki olivat vihdoin palanneet lentokentälle, Millie nousi taksiin ajaakseen takaisin Prickle Pinessa olevaan kotiinsa Las Venturasissa. Muut puolestaan suuntasivat Grove Streetille, mutta siellä heitä odotti yllätys. Valtava määrä Grove Streetin jengiläisiä oli heitä vastassa, ja kun CJ poistui autosta, yksi heistä juoksi heti hänen luokseen. "Kuule, jotain mahtavaa on tapahtunut - olemme vallanneet täällä yli puolet Losin jengialueista!" Sweet, joka oli myös poistunut, oli aivan hämmästynyt ja iloinen kuin pieni poika. Hän katsoi sen jälkeen omaa ja CJ: n taloa, ja menetti ilonsa uudemman kerran. "Kuule Sweet, aletaanpa kunnostamaan kotejamme, niin voitaisiin joskus asuakin täällä!" CJ sanoi ilahtuneena. Sweet halusi kylläkin käydä ensin hautausmaalla.

Niinpä CJ, Sweet, Cesar ja Kendl ajoivat erään Grovelaisen Greenwoodilla hautausmaalle ja alkoivat etsiä Brianin hautaa. Kendl muisti sen sijainnin ulkoa ja juoksi heti sen luokse, mutta paikalla oli jo pari Ballasia, jotka potkivat sitä. "Eipä näytä kovin kohteliaalta tempaukselta johtajaanne kohtaan!" Sweet sanoi huvittuneena, ja Ballasit eivät oikein ymmärtäneet asiaa. Olihan sekin jo selviö, että Vincentin esittäessä Briania tämän mukana olleet Ballasit olivat ylemmän tahon kavereita näyttelijöinä. Ballasit poistuivat ylivoiman edessä, ja CJ halusi totisesti varmistua, oliko Brian koko ajan ollut uskollinen Grovelle. Hän löysi nimen alta lyhyen tekstin: "I Give My Life for Grove Street." "Se on siis totta.........petosta ei koskaan tapahtunut!" CJ huudahti ja mieliala kääntyi nousuun. "Hän on aina ollut uskollinen Grove Streetille! Loistokasta, kerta kaikkiaan!" Sweet oli yhtä ilahtunut, kuten myös Kendl ja Cesar, joka ei ollut Johnsoneille sukua, mutta eipä Brian olisi hänen silmissään mikään hyvä tyyppi vihollisena, vaan pikemminkin kuolleena ystävänä.

Palattuaan hautausmaalta kotiin CJ, Sweet, Kendl ja Cesar alkoivat kunnostaa veljesten tuhoutuneita taloja. Heidän tuli kuitenkin lähteä heti seuraavana päivänä seuraamaan Hyman Memorial Grand Prix' ä, joten urakka ei vielä valmistuisi, mutta ilokseen joukko kunnosti hiukan tuhoutuneita taloja. Vincentin kuolemasta ei ollut varmuutta, mutta silti koko joukkio halusi kostoa. Kuten myös Mendezeille ja Martinezille. Visiitti Vicessa tulisi kuitenkin olemaan hupiretki, ei sotimista.

Mutta selviävätkö he niin helposti Vice Cityssä.........

The End.

E: Tuli hemmetin pitkä!
E2: Lyhensin.

Päätänpä tähän väliin tehdä seuraavan tarinan juonen. Siinä on sitten about 5-7 osaa, elikkä niin pitkää ei sillä kertaa tule.

CJ ja kaverit lähtevät Vice Cityyn seuraamaan Hyman Memorialin kisaa, ja he asettuvat erääseen hotelliin. Samanaikaisesti Vic ja Lance ovat pienissä hankaluuksissa, sillä heidän bisneksensä ovat jatkuvassa vaarassa. Kilpailijoita löytyy - Sharkit, Bikerit ja Mendezien jengi. Kaiken huipuksi Marty J. Williams onkin elossa, ja hän aikoo kostaa Vicille menetettyään bisneksensä. Hän työskentelee nyt Mendezien kanssa. CJ päätyy tapahtumien keskelle, eli mikään ei ole helppoa, ja hän pääsee seuraamaan Hyman Memorialin kisaa lähietäisyydeltä. Hyvin läheltä......

SUPERB SECRET:
Yksi hyvä ja yksi paha hahmo kuolee tarinassa.

Jotta tarinasta nyt tulee menestys, niin semmoiset 2-4 ideaa vois antaa tähän suuntaan.....

SD73:n tarina oli loistava, mutta silti liian pitkä

+ Tunnelmallinen
+ Juoni ja sen kulku
+ Oikeinkirjoitus sujuva

- Liian pitkä
- Jotenkin tylsä.

Arvosana: 8puol