Nää tarinat ovat niin hyviä (typoja lukuunottamatta), että näitä vois luokitella novelleiksi (kokoelmat)

Shadow Dude Stories:

Hyman Memorial Grand Prix - Prologue

Vic Vance, 28-vuotias armeijasta potkut saanut ja nykyään bisneksiä Vice Cityssä hoitava henkilö istui hotellihuoneensa sohvalla sanomalehteä lukien. Aina välillä hän katsoi ulos ikkunasta, josta aukesi mahtava näköala Fairgroundin huvipuistoon. Kaukana edessä näkyi valtava Washington Beach, joka täytti East Islandin itäpuoliskon kokonaan. Vic nousi sohvaltaan ja käveli keittiöön tehdäkseen itselleen vähän purtavaa. Hän ei ehtinyt tehdä mitään, kun hakulaitteeseen tuli viesti. "Sharkit ovat huumebisneksemme kimpussa.......tule äkkiä." viestissä luki, ja lähettäjä oli Lance, joka oli jostain kumman syystä päätetty laittaa tuon paikan valvojaksi. Totta kai Sharkit hyökkäisivät tuollaisessa tilanteessa. Vic meni yläkertaan ja otti pöydältä MP5: nsa, joka sai kelvata tässä kamppailussa. Hän juoksi portaat alas uudemman kerran ja meni autotallilleen. "Nyt tuli Cheetahille töitä!" Vic tokaisi ja nousi auton ohjaimiin. "Toivottavasti Vicen liikenne ei ole tähän aikaan pahin mahdollinen." Vic peruutti tielle ja painoi kaasua. Cheetah kiihtyi jo ykkösvaihteella kovanlaatuisiin nopeuksiin, ja hän kääntyi Starfish Islandin sillalle, koska saaren läpi oli nopein reitti Little Havanaan ja huumebisnekselle. Hän ajoi jo kolmosella, mutta ei voinut ajaa kovempaa, koska paikallinen liikenne oli hiukan ahtaampaa. Hän silti toivoi, että Sharkit eivät olisi ehtineet tuhota huumeita.

Kello 21. 00 Grove Streetillä alettiin lopettaa kunnostustöitä. CJ, Sweet, Cesar ja Kendl olivat jo melko väsyneitä, ja he päättivät mennä petiin. Cesar nousi pihassa olevan punaisen Savannansa kyytiin. Muut istuivat penkeille ja nelikko suuntasi kohti El Coronaa, jossa Cesar asui. Kun he poistuivat kyydistä, tuli pienenpuoleinen ongelma - sänkyjä oli vain yksi. Ratkaisuksi jäi se, että Cesar ja Kendl menivät sänkyyn CJ: n ja Sweetin saadessa muhkuraiset patjat. Sweet valitti ennen nukahtamistaan, että Cesar ei osannut huolehtia vieraista kunnolla. Silti hän ei malttanut odottaa, että pääsisi Viceen.

Kun kello tuli 8. 00, herätyskello pirisi. Cesar sammutti sen ja kiipesi sängystään ylös. "Huoh.......eikös tänään pitänyt olla joku erityinen päivä?" hän kysyi silmiään hieroen. CJ ja Sweet poistuivat kohta vierashuoneesta, ja Kendl heräsi viimeisenä. "Hyman Memorialin kilpailu! Nyt ollaan menossa kohti tosimiesten keskinäistä kamppailua!" Sweet sanoi innoissaan ja alkoi heti pakata laukkuunsa kaiken välttämättömän. Valitettavasti hänen ja CJ: n talot olivat yhä huonommassa kunnossa, mutta Cesarilta löytyi tarpeeksi kamaa. "Ruokaa ei tarvita, saadaan varmuudella tarpeeksi Vicessa. Olen kuullut, että siellä on todella hyviä ravintoloita." Kendl sanoi, joten kukaan ei pakannut ruokaa matkalaukkuihinsa. Noin kymmenisen minuuttia myöhemmin kaikki olivat pakanneet ja he suuntasivat lentokentälle, joka sattuikin sopivasti olemaan Cesarin talon lähellä. Siellä he tapasivat Garyn, joka oli samalla matkalla. Viisikko nousi koneeseen ja kukin istui penkeilleen. Pian kone alkoi nousta, ja Sweet huuteli vielä iloisena: "Täältä tullaan, Vice City! Toivottavasti veikkaukseni sujuisivat tällä kertaa oikein!" Kone poistuikin pian San Andreaksen alueilta.......

To Be Continued.

Arvostele jos haluat.

E: Muistakaa sitten antaa ideoita! Muuten ei taida tarina onnistua niin kuin pitää.

E2: Mikä oli edellisen tarinasarjan keskiarvo?

Ööh... miten toi Vic liittyy juoneen ko tässä tulee kilpailut vai onks se vähä niinko toine tarina?

+ hyvä kuvailu
+ tunnelma ok

- ei ollu oikee actionii

Tai... no onha se iha hyvä et ei jokases oo kokoaja ammuskeluu ja sun muut.(räiskettä o varmaa luvas koska mainittiin mpvitone)

Älkää pliis sanoko mitää jos tuli pikku virheitä, ettehä.

Oho! Kaksikin tarinaa ilmestynyt. Nyt tänään en ehdi enää niitä lukea, mutta huomenna sitten.

Ja GTA-F4N1 tuosta asiasta, että käytin edellisessä tarinassani sekä "Carlia" että "CJ:tä", niin se oli tarkoituskin, ja sitähän vain esiintyi näissä parissa dialogikohdissa. Tämähän siksi, että Carlin ystävät kutsuvat häntä CJ:ksi eivätkä Carliksi.

Lainaus:17.09.2007 Schneider kirjoitti:
Oho! Kaksikin tarinaa ilmestynyt. Nyt tänään en ehdi enää niitä lukea, mutta huomenna sitten.

Ja GTA-F4N1 tuosta asiasta, että käytin edellisessä tarinassani sekä "Carlia" että "CJ:tä", niin se oli tarkoituskin, ja sitähän vain esiintyi näissä parissa dialogikohdissa. Tämähän siksi, että Carlin ystävät kutsuvat häntä CJ:ksi eivätkä Carliksi.

Milloinkas teikäläiseltä uutta? Itse kirjoittelen ehkä huomenna vireestä riippuen. Juontakin pitää kehitellä.

Lainaus:17.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:
Hyman Memorial Grand Prix - Prologue

Pidin siitä hyvänä prologina.

+ Hyvä alku
+ Kuvailua ja alkutunnelma OK
+ Mitähän seuraavaksi tapahtuisi?

- Typot

Arvosana: 8 pelkkä alku, sillä se on mun ylin nro, mitä voi antaa (paitsi jos antaa pätkissä yv:llä).

Hyvin onnistunut alku

Lainaus:16.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

I Give My Life - Osa 11

Tykkäsin paljon. Pituutta oli tarpeeksi ja juonenkuljetus sujuvaa. Kyllähän tiedät nämä peruskehut. Pari miinustakin kuitenkin tulee, joten ei tämäkään vielä täydellinen.

+ Peruskehut (mm. juonenkuljetus)
+ Pitkä

- LC:stä Losiin ja vaihteeski VC:hen...

9

Ei tuo hirmuinen paikasta toiseen hyppiminen niin paljoa haittaa, mutta vähän liian hyppelehtivän se tekee tarinasta/tarinoista.

Milloin sun tarinas tulee?

Lainaus:18.09.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Milloin sun tarinas tulee?

Oiskohan tuo viikonloppu sopiva ajankohta...?
Ei oikein aikaisemminkaan kerkiä tai edes jaksa.

Onkos täällä ketään?

Oma tarinani lykkääntyy ehkä huomisen puolelle, ellei lukijoita sitten satu paikalle tulemaan.

Lainaus:19.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Onkos täällä ketään?

Oma tarinani lykkääntyy ehkä huomisen puolelle, ellei lukijoita sitten satu paikalle tulemaan.

Minä olen täällä ollut jo kolmesta asti.

Lainaus:19.09.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:19.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Onkos täällä ketään?

Oma tarinani lykkääntyy ehkä huomisen puolelle, ellei lukijoita sitten satu paikalle tulemaan.

Minä olen täällä ollut jo kolmesta asti.

Selevä. Ehkä sitten on odotettavissa minun osaltani jatkoa.

PS: Juonipaljastus, eli lue omalla vastuulla: CJ: n ja Millien suhteeseen vaikuttavista ihmisistä Daniel ei ole ainoa, joka kuolee.....

EDIT: En jaksa tehdä...

Minä tuskin jaksan tehdä loppu osaa tarinalleni...

Nytpä minulta tulee vihdoin uusi. Sitä on ehkä saatettu jo jonkin aikaa odottaa, enkä halua "kiduttaa" lukijoita yhtään enempää.

PS: Sweetkin voi kuolla.....

Lainaus:20.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Nytpä minulta tulee vihdoin uusi. Sitä on ehkä saatettu jo jonkin aikaa odottaa, enkä halua "kiduttaa" lukijoita yhtään enempää.

PS: Sweetkin voi kuolla.....

No justiisa...

Anna tulla vaan, my friend.

Shadow Dude Stories:

Hyman Memorial Grand Prix - Osa 1

Vic Vance hurjasteli punaisella Cheetahillaan pitkin aurinkoisen Vice Cityn katuja. Hän oli juuri Starfish Islandin kohdalla, eli vielä oli vähän matkaa jäljellä. Sitten pitäisi vain mennä Little Havanassa pari korttelia eteenpäin päästäkseen huumebisnekselle ja pelastaakseen sen Sharkeilta. Vic ylitti sillan ja kokeili rajua käsijarrukäännöstä vasemmalle. Valitettavasti hän teki sen liian myöhään joutuen kovaan sivuluisuun. Auto pyörähti 180 astetta väärinpäin, ja aikaa kului. Hän löi rattia ja raivosi hulluna, mutta päätti silti edes yrittää. Kunhan hän ei hätiköisi, kaikki sujuisi hyvin. Vic käänsi auton ja ajoi Cherry Poppersin ohi, poliisiaseman kohdalla oikealle ja seuraavastakin risteyksestä oikealle. Siellä hän näki sotivia tyyppejä, jotka eivät näyttäneet sotivan reilusti. Vancen jengillä kun oli konepistoolit ja Sharkit olivat aseistautuneet raskaan sarjan aseilla, kuten AK-47: lla ja M4: lla. Yhtään M249: stä ei sentään näkynyt, mikä oli turvallisuuden kannalta hyvä asia. Vic painoi kaasua ja ajoi suoraan kohti Shark-rypästä. Viholliset huomasivat hänet, mutta jotkut eivät ehtineet hypätä sivuun Cheetahin tullessa niin nopeasti heitä kohti. Vic ajoi ainakin viiden yli ja kukin näytti kuolleen, mutta pian Cheetah päätyikin keskelle luotisadetta. Vic ajoi äkkiä huumebisneksen taakse suojautuakseen ainakin vähäksi aikaa.

Vic odotti Sharkeja, jotka tulisivat varmasti kohta ampumaan hänet kuoliaaksi. Hän kuuli tulitaistelun äänet ja sen, että Vancen jengillä oli vaikeaa. Lancea ei näkynyt missään, ja se hermostutti Viciä. "Jos joku on Lancen tappanut, niin......." Hän ei ehtinyt sanoa yhtään enempää, kun joku tuli takaovesta ulos. "VIC! Tulit siis paikalle ajoissa! Valitettavasti taidamme olla tuomittuja!" Lancen ääni kuului, mutta ilo loppui lyhyeen Sharkien yllätettyä heidät. "VARO, LANCE!" Vic karjaisi ja työnsi veljensä sivuun, kun kaksi Sharkia ampui kuteja heitä kohti. Kumpaankaan ei onneksi osunut, mutta mitta alkoi olla täynnä, sillä Vic alkoi tyhjentää MP5: n lipasta mahdollisimman tasapuolisesti kumpaankin. Sharkeilla oli armorit, eli he eivät aivan parista luodista kuolleet, mutta heidän mahdollisuutensa voittoon olivat vähäiset, koska Vic syöksyi puolelta toiselle. Hän ampui koko ajan, kunnes molemmat olivat maassa. Lance, joka makasi vieläkin, oli melko pettynyt jäätyään pois toiminnasta, mutta viimeisen tuskanhuudon jälkeen asia oli selvä - huumebisnes pysyi Vancen jengin hallinnassa. Vic ei silti ollut tyytyväinen, sillä hän ei pitänyt huumeista, mutta Lance halusi pitää bisneksen elossa. He kun saisivat sellaiset tuotot, että kumpikin voisi viettää rattoisia eläkepäiviä. "Lance - olen vasta 28. Ja sinäkin olet kaksi vuotta nuorempi. Mitä jos meidät ryöstetään? Aikaa eläkeikään on todella reilusti, ja meidän pitää olla valppaina joka hetki!" Vic selitti niin yksityiskohtaisesti kuin pystyi.

Sillä välin Escobar International Airportilla sinivalkoinen AT-400 laskeutui kiitoradalle. Kone oli tullut San Andreasista, ja se oli täynnä erilaisia ihmisiä, joista yli puolet saapui Viceen vain yhdestä syystä - Hyman Memorialin kilpailuista. Niistä oli puhuttu ja paljon, ja odotettavissa olisi seuraavana päivänä kello 14. 00 viihdettä katsojille. Matkustajien joukossa oli viisi varsin tuttua henkilöä: Carl "CJ" Johnson, Sean "Sweet" Johnson, Kendl Johnson, Cesar Vialpando ja Gary Perkins, jotka olivat tulleet kisoja seuraamaan. Kello oli jo yhdeksän illalla, eli majapaikkaa oli korkea aika etsiä. He eivät halunneet nukkua alueella, johon alettaisiin seuraavana päivänä rakentaa jotain teollisuustehdasta, tai vastaavaa. Heille kelpasi vain paras - Ocean Beachin hotellit. CJ liftasi taksiin ja nousi kyytiin Sweet perässään. Muut menivät toisessa taksissa. Sweet katseli hotelliesitteitä ja näytti aivan innostuneelta, sillä he pääsisivät nyt nauttimaan Vice Cityn elämästä. CJ: kin oli luvannut itselleen: "Ei toimintaa. Haluan rentoutua ja nauttia kisoista."

Kello 9. 30 he olivat varanneet huoneen hotellista nimeltä "Vice Sunrise". Se oli mahtavalta näyttävä, varsinkin ulkoa, ja sisällä, heidän huoneissaan, oli tolkuttomasti mukavuuksia. Viisi ihmistä ei mahtunut yhteen huoneeseen, joten heille annettiin kaksi. CJ käveli hitaasti sänkynsä luo ja päätti nukkua, sillä muutkin olivat jo riisuutumassa ja menossa petiin. Valitettavasti hän ei meinannut saada unenpäästä kiinni kahdesta syystä: Hyman Memorialin kisa oli niin mielenkiintoinen, että hän ajatteli sitä koko ajan. Tämän lisäksi Sweetin kuorsaus oli käsittämättömän äänekästä, ja hän laittoi tyynyn korvilleen välttääkseen kuorsauksen. Se vain yltyi, joten CJ etsi jotakin, mitä laittaa korviin. Muuta ei kylläkään sattunut löytymään kuin jonkin sortin puikkoja, joita hän yritti niihin tunkea, mutta eivät ne korvan sisään menneet. Hän luovutti, mutta nukahti jossain kahden maissa yöllä.

Herätyskello soi yhdeksältä aamulla. CJ kurkotti kätensä yöpöydälle sulkeakseen sen, mutta hän kurotti liikaa ja meinasi horjahtaa sängystä. Hän raahautui ylös ja laittoi paidan päälleen sekä pitkät housut jalkaan. Sweet nousi myös, ja kun kaikki viisi olivat lopulta pukeneet(Cesar ei meinannut herätä, vaikka Kendl ravisteli häntä melko täysillä), he poistuivat hotellista. "Muistakaa sitten, että huoneet 320 ja 322 ovat meidän." Sweet tokaisi ennen poistumista. Ulkona CJ alkoi miettiä, mitä he tekisivät ennen kisojen alkamista. Yleensä katsojat menivät penkeilleen jo puoli tuntia ennen kisan alkua, ja heillä oli tämän vuoksi yhteensä 4 tuntia aikaa tehdä jotain muuta. "Okei, tässä on homman nimi. Cesar, Kendl, te menette ostamaan liput kisaan jo etukäteen. Minä ja Gary hommataan vähän sapuskaa, että voidaan sitten syödä jotain. Ja Sweet......mene sinä vaikka rannalle katsomaan bikininaisia." CJ sanoi, kun hän ei muutakaan keksinyt. Sweet käveli rannalle, Cesar ja Kendl menivät taksiin ja CJ ja Gary jäivät kadulle.

CJ oli paria minuuttia myöhemmin varastamansa PCJ-600: n ohjaimissa. Sillä hän pääsi kovaa paikasta toiseen, ja hän tiesi yhden hyvän paikan Little Havanassa oltuaan Vicessa lomalla vuonna 1986. Matkalla puhe kääntyi kylläkin CJ: n ja Millien suhteeseen. Kaikki vaikutti erittäinkin hyvältä, kiitos Garyn, joka oli tullut paikan päälle kuin pelastava enkeli silloin, kun sellaista eniten tarvittiin. Daniel Deadguy oli kuollut kaiken raivostuttavan jälkeen, ja CJ oli selvinnyt Wichita Gardensissa Sindaccojen tukikohdan räjähdyksestä. Pian he olivat vihdoin ravintolassa, joka oli entisellä paikallaan yhä kuuden vuoden jälkeenkin. CJ käveli sisään Gary perässään, ja he tilasivat jotain Vice Cityssä paljon kehuttua ruokaa. Jonkin ajan kuluttua he poistuivat sieltä reilusti ruokaa käsissään. "Oliko pakko tilata noin paljon?" Gary kysyi närkästyneenä, ja CJ alkoi selittelemään siitä, että kaikki näyttivät niin hyviltä.

Vic Vance oli yöpynyt 101 Bayshore Avenuella olevassa asunnossaan, ja nyt hän venytteli sängyssään. Uusi päivä oli alkanut. Uusia viestejä ei ollut tullut hakulaitteeseen, mikä oli osin hyvä asia, koska nyt Viciä ei rasitettaisi ties millä bisneshommilla. Hän aikoi pysyä kaukana suojelurahoista, autojentoimituksesta, prostituutiosta, huumeista, salakuljetuksesta ja ryöstelystä. Hän halusi kunnon päivän. Vic otti autotallissaan olevan Stingerin ja päätti ajaa samalle ravintolalle, johon CJ ja Gary olivat hetki sitten menneet. Hän oli päässyt paikan päälle ilman ongelmia ja tapasi juuri sopivasti kaksikon, jolla oli Admiral. He olivat varastaneet sen, kun eivät ruuat muualle mahtuneet. Kello oli 11. 00, eli mitään kiirettä ei vielä ollut. CJ näki Vicin ja poistui ratin takaa. "Mitäs sinä täällä? Hei, älä tunne syyllisyyttä Salvatoren kuolemaan. Sinä yritit parhaasi Martinezia vastaan - tällä kertaa se ei vain riittänyt." CJ sanoi, mutta Vic ei vaikuttanut kuuntelevan. Hän kuitenkin suuntasi katseensa Garyyn ja kysyi: "Kukas tämä on? Joku uusi kaverisi?" CJ selitti kaiken sen, mitä Gary oli saanut aikaiseksi, ja kuinka myönteinen jengitilanne oli.

Oli kulunut jo kauan aikaa, ja kello oli 13. 20. "Eiköhän meidän pitäisi, CJ, mennä sinne areenalle? Sweetkin on varmaan sinne hakeutunut." Gary totesi, mutta näki juuri silloin kadulla houkuttelevan näköisen Infernuksen. "Whoah, tuon minä haluan!" hän tokaisi ja juoksi Infernuksen ovelle, veti kuskin ulos ja asettui ohjaimiin. "No okei, mutta ruokia en sinne siirrä." CJ sanoi, ja Gary tyytyi ajelemaan vierellä, kunnes he näkivät aivan selkeästi Sentinel XS: n poistuvan joltain syrjäkujalta. "Onko tuo Armando Mendez?" CJ ihmetteli katsoen kujalle. Kaikesta päätellen se oli, koska kun auton kuski heidät näki, hän alkoi kiihdyttää kohti Downtownia. "Minua ette saa kiinni!" kuului vielä auton sisältä, ja CJ painoi kaasua. Gary samoin.

"Kirottu Armando! Kehtasitkin pettää jengin!" CJ huusi Sentinel XS: ää kohti, mutta joutui keskittymään ajoon. Gary ajoi huomattavasti lähempänä, mutta rinnallepääsy oli vaikeampaa, koska Sentinel XS oli selvästi tuunattu. "Näytä sille, Gary!" CJ huusi autonsa sisältä ja Gary painoi aivan rinnalle. He ajoivat Bayshore Avenueta pitkin kohti Downtownia - Armando jalkakäytävällä välttääkseen törmäyksiä liikenteeseen ja Gary nurmikkoisella alueella aivan tien vieressä.
Valitettavasti kohtalo puuttui peliin. Juuri kun Gary oli ampumassa kohti Armandoa, hän ei katsonut eteensä, ja hetkessä Infernus rysähtikin palmua päin. Siitä auto kimposi kiveen, joka sai toimittaa rampin virkaa. Auto lensi lukuisia voltteja tuhoutuen täysin ennen viimeistä osumaa Greasy Chopperin seinään. Siinä vaiheessa se näytti enemmän epämääräiseltä romukasalta kuin autolta.

CJ oli aivan tyrmistyksestä hämmästynyt, mutta nyt hän vuorostaan painoi kaasun pohjaan ja jatkoi Armandon jahtaamista. Jotenkin hän oli varma siitä, minne tämä oli suuntaamassa. Ei kartanolleen, eikä Ammu-Nationille.......

To Be Continued.

Nyt on tarina valmis, eli ei muuta kuin arvostelemaan.

Lainaus:20.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

Hyman Memorial Grand Prix - Osa 1

Hyvä oli, ja ehkä hiukan kevyempi kuin nämä mihin olemme viime aikoina tottuneet. Loppu oli ihan hyvä, ja odottelen jatkoa innolla.

+ Mukavan kevyttä luettavaa vaihteeksi
+ Kuvailu loistaa

- Vähän lyhyehkön puoleinen, mutta ei se mitään

8+

SD73:n oli hyvä.

+ Peruskehut
+ Erityisesti kuvailua.

- Paitsi lyhyt, mutta no problemo

Arvosana: vahva 8 ja

Keneltäkään ei näyttäisi tulevan tänään. Jos nyt lukijat ihan välittömästi haluavat minun tarinaa tekevän, niin silloin voipi tulla. Muussa tapauksessa jää tuonne lauantaille.

Lainaus:21.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Keneltäkään ei näyttäisi tulevan tänään. Jos nyt lukijat ihan välittömästi haluavat minun tarinaa tekevän, niin silloin voipi tulla. Muussa tapauksessa jää tuonne lauantaille.

Minulta ainakaan ei ennen huomista tule, mutta kirjoita sinä vain. Edellinen oli kohtalaisen lyhyt ja jatkoa kaipaisi jo.

Lainaus:21.09.2007 Schneider kirjoitti:

Lainaus:21.09.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Keneltäkään ei näyttäisi tulevan tänään. Jos nyt lukijat ihan välittömästi haluavat minun tarinaa tekevän, niin silloin voipi tulla. Muussa tapauksessa jää tuonne lauantaille.

Minulta ainakaan ei ennen huomista tule, mutta kirjoita sinä vain. Edellinen oli kohtalaisen lyhyt ja jatkoa kaipaisi jo.

Kohta teen, tässä juoni:

CJ jahtaa Armandoa halki Downtownin, aina Hyman Memorialille saakka. Sinne kumpikin rymistelee sisään keskelle kisatapahtumia, ja ajot saavat yllättävän käänteen. Katsomossa Sweet, Cesar ja Kendl, jotka ovat aiemmin ihmetelleet CJ: n olinpaikkaa, ovat nyt aivan hämmästyneitä eivätkä tiedä, mitä tehdä.

Vic puolestaan joutuu kahnauksiin Martyn kanssa, joka haluaa takaisin kaikki bisneksensä. Elossaolo johtuu siitä, että Mendezit olivat vieneet hänet sairaalaan löydettyään ja tunnistettuaan ruumiin silloin, kun Vic kuvitteellisesti Martyn tappoi. Hän ja Lance joutuvat toiminnan keskelle.

Phil Cassidy on palannut Libertysta Viceen hoitaakseen taas vaihteeksi siellä aseiden myyntiä. Hän liittyy Vicin ja Lancen mukaan hoidellakseen Martyn.

Kukaan ei ole kylläkään huomannut erästä henkilöä nimeltä Jerry Martinez, joka saa kaiken keskellä vapaat kädet tehdä vaikka mitä....

Uudelleenjulkaisu tarinasta "Musta Maanantai", joka on kaikkien aikojen toinen tarinani tähän aiheeseen. Arvostelkaa uudestaan, koska en koskaan saanut tästä kunnon arvostelua. Olen muokannut tätä jonkin verran, ja tästä tavallaan jatkan myöhemmin.

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Black Monday


Kello on 12.36 maanantaipäivänä. Carl makaa likaisella kujalla risaisissa vaatteissa(black tank ja urban camo) yltäpäältä veressä, mutta ei omassaan. Hän nousee istumaan.Hänen päätään särkee todella kovaa ja hän näkee kaiken kahtena. Hän nousee varovasti seisomaan, mutta könyää heti uudelleen. Carl nousee varoen uudelleen, ja pääse kuin pääseekin liikkeelle. Kohta hän tulee kadulle ja katsoo ympärilleen, ainoastaan yksinäinen huumediileri nojaamassa seinää vasten , ei ketään muuta. Carl hoipertelee diilerin luokse ja sanoo: " A-anteeksi, mutta voisitko au..." Samassa diileriltä katkeaa pää, ja tämä kaatuu kadulle. Carl lentää itsekkin säikähdyksestä selälleen. Joku oli katkaissut tältä pään ja pistänyt tämän nojaamaan seinää vasten aidon näköisesti. "Haava näyttää aivan moottorisahan tekemälle!" Carl hönkii. "Olisiko Leatherface voinut tulla takaisin?" Hän lähtee nyt hirveätä vauhtia kohti Grove Streettiä.


Nyt kannattaisi ehkä palata menneisyyteen selvittämään, että mitä oikein on tapahtunut.



Kello on 09.00. Carl havahtuu hereille sängyssään. Hän nousee istumaan ja vilkaisee pikaisesti kelloa. " ****! Olen myöhässä Denisen synttäreiltä!"
Carl pinkaisee vaatteet sylissään hirveätä vauhtia alakertaan. Alakerrassa hän ei meinaa löytää Denisen lahjaa (uusi hiusharja). "Laitoin sen varmasti keittiön pöydälle."Carl vannoo. Kohta hän äkkää sen olevan hänen taskussaan. Carl juoksee hirveätä vauhtia pihalle. Aurinko paistaa ja on tyyntä, lämpöäkin on noin + 28.Carl juoksee kujaa pitkin kadulle ja saa hämmästyksekseen huomata tien olevan Ballasien autojen tukkima. Hän pysähtyy äkkiä ja rupeaa tökkimään taskujaan sen toivossa, että löytäisi sieltä kranaatin. "Ei mitään!" Carl toteaa. Nyt ei siis auta muu, kuin... Samassa Ballasit äkkäävät Carlin ja avaavat tulen tätä kohti. Tämä hyppää nopeasti naama edellä aidan yli Ryderin pihaan, ja suoraan Ryderin kaivamaan kuoppaan. Carl nousee niin nopeasti kuin ikinä vain pystyy, ja säntää Sweetin talolle. Carl katsoo ikkunasta sisään ja huutaa Sweettiä. "Sweet pèrkele! Avaa ovi! Ballasit aikoo räjäyttää multa pallit ilmaan!" Ei vastausta. Carl piiloituu pusikkoon, ja näkee kuinka Ballasit hiipivät Ryderin pihaan. Hän hiippailee omasta mielestään huomaamattomasti pihan poikki sillalle päin, mutta Ballasit huomaavat tämän heti alkuunsa ja lähtevät perään huutaen: "Wattu sun kanssas Siitsei! Kyl me sut viel raiskataan!"
Carl pöllii nopeasti ensimmäisen auton joka eteen tulee. Kuski lentää nenä edellä asfalttiin, niin että nenä murtuu. Carl peruuttaa nopeasti parin perässä tulevan Ballasin päälle ja lähtee talla pohjassa päin East Beachia.




Kello on 10.07. Carl on nyt Montgomeryssä. Hän astuu allapäin sisään pizzeriaan ja tilaa lasten aterian. Carl on odotellut annostaan pöydässään jo noin vartin, eikä annosta kuulu. Häntä ei tämä oikein jaksa kiinnostaa, sillä hän miettii surullisena, kuinka Denise on voinut pettyä, kun Carl ei tullutkaan tämän 23 vuotis-synttäreille. Carl sattuu katsahtamaan pihalle ja huomaa siellä tutun näköisen ruskean auton. Auto kuuluu Ryderille, miehelle joka petti hänet ja hänen ystävänsä. Carl aikoo nousta pöydästä lähteäkseen ulos, sillä hän ei haluaisi nähdä Ryderiä. Carl ei kuitenkaan ehdi nousta, kun näkee Sweetin näköisen tyypin auton lavalla sidottuna. " Voihan pomppivat Ballasit!" Carl huudahtaa. "Sehän on Sweet! Ryder on napannut Ballaskavereineen Sweetin mukaansa, mutta miksi hitossa?!" Silloin Carlin annos sekä Ryder tulevat häntä kohti. Carl nousee nopeasti ja törmää annostaan kuskaavaan tarjoilijaan niin, että pizza tulee tämän naamalle. Carl säntää nopeasti takaovelle, tyrkäten muutamaa edessä olevaa tyyppiä. Ryder äkkää juoksevan Carlin ja lähtee tämän perään uzi kädessään. Carl näkee parkki paikalla kaksi mönkijää, ja ottaa niistä toisen itselleen. Ryder tulee perässä toisella mönkijällä tulittaen uzilla. He ajavat peräkkäin metsätielle. Ryder ampuu yhä aseellaan Carlia, mutta ei sano kuitenkaan mitään. Carl yrittää väistää luoteja parhaansa mukaan, mutta saa kuitenkin osuman mönkijän renkaaseen. Mönkijä alkaa heittelehtiä ja luisua aikalailla, eikä Carl enää sitä voi oikein hallita. Hän katsoo taakseen ja siinä samassa molskahtaa suoraan jokeen mökiöineen päivineen. Ryder pysähtyy joen viereen katsomaan, mitä Carlille kävi. "Hähä! En näe mitään! Hänen on täytynyt kuolla!" Sitten Ryder kääntyy tyytyväisenä takaisin kohti pizzeriaa.



Kello on 10.58. Carl ryömii ylös vedestä Flint Intersectionin kohdalla. Hän nappaa rekan tieltä, ja lähtee kohti Los Santosia. Carlilla ei itsellään ole puhelinta mukana, mutta hän huomaa rekkakuskilta jääneen kännykän ja näppäilee siihen Denisen numeron. Parin sekunnin kuluttua kuuluu: "Moi! En ole juuri nyt tavoitettavissa, ole hyvä ja soita myohemmin uudelleen." "Se oli vastaajan ääni." Carl totesi haikeissaan. "Minun on löydettävä Ryder ja Sweet pian!" "En voi ymmärtää, että miksi hän hänet sieppasi." Carlin päästyä Downtownille, hän huomaa erään rakennuksen edustalla toistakymmentä Ballasien autoa, sekä Ryderin auton. Hän päättää pysäköidä autonsa noin kahdenkymmenen metrin päähän talosta. Hän näkee silloin metsurinliikkeen, ja saa idean. Hetkeä myohemmin hän tulee liikkeestä ulos
moottorisaha käsissään. Hänellä oli sattumoisin noin 5490 dollaria taskussaan, niillä hän oli ostanut itselleen aseen, jolla kuvitteli päihittävänsä sillä koko joukon "roistoja". Carl hiippailee pihalle ja sitten sitäkautta sisälle.
Aulassa on kymmenen Ballasia vartiossa , mutta Carl pistää ne hetkessä halki, poikki ja pinoon. Hän saa jonkin verran verta paidalleen, ja lähtee jatkamaan matkaansa kohti yläkertaa, jossa oletti Ryderin ja Sweetin oleilevan. Matkalla kohti yläkertaa Carl kohtaa lähemmäs kolmekymmentä Ballasia, mutta heillä ei ole kuin yksi pistoolimies, ja lopuilla oli vain veitset ja pesäpallomailat aseina. Lopulta Carl on aivan veressä ja uupunut, kun saavuttaa ylimmän kerroksen. Hän vetää henkeä ja sahaa oven irti. Sisällä ei ole ketään. Carl on ymmällään. Kohta ikkunasta kuuluu: "Johoi! CJ! Olemme täällä alhaalla! Ota kiinni jos saat!" Carlia raivostutti. Hän kiipesi ikkunan yli paloportaille ja lähti laskeutumaan niin nopeasti kuin pystyi. Alhaalla Carl näkee Ryderin ja Sweetin seisovan kadulla, eikä ketään muuta näy, paitsi yksinäinen huumediileri, joka seuraa tapahtumaa sivusta. Sweetin kädet ja jalat ovat sidottuina. Silloin Carl lähtee juoksemaan moottorisaha päristen kohti Ryderiä, mutta viime hetkellä Ryder väistääkin, ja hän syöksyy päin huumediileriä. Carl katkaisee vahingossa diilerin pään ja lentää pää edellä kujalle ja menettää tajunsa.


Nyt palaamme nykyhetkeen.


Kello on 12.40. Carl on juossut jo pari minuuttia kohti Grove Streettiä Ryderin ja Sweetin perässä. Pian hän saapuu pihalle, ja astuu sisälle Ryderin taloon.
Sisällä Ryder osoittaa Sweettiä Desert Eaglella päähän ja sanoo: "Nonnii. Kylläpä sulla kesti.Nyt saat katsoa kun tapan ensin Sweetin ja sitten sinut!Sitten Grove Street-jengi on historiaa!" Carl ei sano mitään. Samassa ikkunasta syöksyy Carlin sisko Kendl ja heittää puukon Ryderin selkään. Tämä kaatuu samantien maahan karjaisten mahtavasti. Yhdessä Carl ja Kendl vapauttavat Sweetin. "Osasitpa tehdä hyvän ajoituksen." Carl sanoi siskolleen. "Jep, olin kokoajan tietoinen sieppauksesta.Olimme kaupungilla kävelyllä, kuin Ballasit pääsivät yllättämään meidät." "Niin juuri." Sweet sanoi. "Denise ei tule olemaan iloinen , kun en tullut synttäreille."Carl huokaisi. "Mene huomenna hänen luokseen selittämään asia ja pyytämään anteeksi." Sweet ehdotti. "Joo, kaipa teen sitten niin." Carl totesi. He kaikki katsoivat lattialla selvästikin elottomana makaavaa Ryderia, ja Sweet avasi suunsa: "Lepää rauhassa, Grove Steert Familesin vanha jäsen, ja petturi. Joku saa hakea sinut täältä myöhemmin, mutta jää siihen vielä joksikin aikaa." Sitten Johnsonit lähtivät ulos talosta ja suuntasivat kukin omiinsa. "Katellaan sitten myöhemmin, mutta juuri nyt haluan kotiin lepäämään!" Sweet huikkasi oveltaan Carlille, joka oli juuri laittamassa Kendlin perästä ovea kiinni. Carl nyökkäsi, ja kaikki lähtivät lepäämään, vaikka kello olikin vasta keksipäivän kohdalla.

Samaan aikaan Ryderin keittiössä sen lattialla makaava ruumis liikauttaa vasenta kättään. Ryderin kuoleeksi luultu ruumis nousee hitaasti ja kankeasti ylös. Ryder raksauttaa hiljaa niskansa ja kiskaisee selässään törröttävän puukon kertaheitolla irti. "Aargh! Mun on pakko päästä johonki hoitoon, ennenkö mä kuolen tähän tai noi löytää mut!" Ryder syöksähtää ovelleen ja säntää ähkien ulos. Sieltä hän nappaa autonsa ja kaahaa pois Grovelta ilmeisesti kohti sairaalaa. Hänen selästään tulee reilusti verta, mutta hänen onnekseen puukko ei mennyt kovin syvälle.

Sweet säntäsi nopeasti ovelleen kuultuaan tutun auton äänen. Hän ei kuitenkaan eihtinyt nähdä Ryderia edes vilaukselta, mutta ainakin auto oli kadonnut. "Ei kai vaan...", hän Sweet mutisi hiljaa ja lähti juoksemaan rappusilta Ryderin talolle. Sisältä ei tosiaan löytynyt mitään, ei edes Ryderin Deser Eaglea. "Se kirottu ketale pääsi livahtamaan! Emme edes tajunneet ampua sitä varmistukseksi!" Sweet huusi raivoissaan hetken päästä ulkona. Hän meni ilmoittamaan siralilleen asiasta, ja he päättivät kaikki olla tekemättä mitään. Heidän olisi ainakin toistaiseksi vain tarkoitus olla tekemättä mitään. "Antaa Ryderin vain toistaiseksi nuolla haavojaan saastaisessa piilossaan", kuului Carlin lausahdus.


The End.

Lainaus:21.09.2007 Schneider kirjoitti:
Uudelleenjulkaisu tarinasta "Musta Maanantai", joka on kaikkien aikojen toinen tarinani tähän aiheeseen. Arvostelkaa uudestaan, koska en koskaan saanut tästä kunnon arvostelua. Olen muokannut tätä jonkin verran, ja tästä tavallaan jatkan myöhemmin.

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Black Monday

Njääh, vaikka kuvailua nyt paljon olikin, niin jotenkin ei hirveästi iskenyt. Kohtuullisen hyvä kumminkin.

+ Peruskehut(joita ei tuohon aikaan vielä ollut)

- Joskus mennään ehkä liian nopeasti
- Näitä hahmojen nimiä saisi käyttää vähemmän
- Typoja

Arvosana: 8

Jep ja jep.

+ Peeruskehut, kuuten aina

- Typot haittasivat
- Jossain meni liian nopeasti.

Arvosana: 8- multa