Lainaus:08.10.2007 Pelimesta kirjoitti:

Lainaus:08.10.2007 Ant1z kirjoitti:
Siis se teksti..

Oma tarina on noin puoliksi tehty.

Mutta toimiiko se linkki minkä laitoin ensimmäisessä viestissäni?

Ei toimi, ei. Näyttää vain että "404 Not Found".

Lainaus:08.10.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:08.10.2007 Pelimesta kirjoitti:

Lainaus:08.10.2007 Ant1z kirjoitti:
Siis se teksti..

Oma tarina on noin puoliksi tehty.

Mutta toimiiko se linkki minkä laitoin ensimmäisessä viestissäni?

Ei toimi, ei. Näyttää vain että "404 Not Found".

Jumalauta. Tarinaa en voi pistää tänne koska siinä näkyy nämä &12351## jutut eikä tekstistä saa selvää. Mitä nyt?

Otat ne pois?

E::: Otat ne pois, ja lisäät PP:ssä ne heittomerkit ym.
Näin mäkin te(e)in..

Lainaus:08.10.2007 Ant1z kirjoitti:
Otat ne pois?

Ai kaikki heittomerkit?

Kosto.

Osa 1.
Istuin autossa odottamassa veljeäni. Kello oli vasta kuusi aamulla ja kaduilla oli kuolemanhiljaista. Aurinko pilkisti jo hieman vankilan takaata, josta veljeni pitäisi kohtapaikoin tulla. Veljeni Lance joutui jostain syystä vankilaan. Lance ei itsekkään tiedä tarkalleen syytä. Oli kyse sitten poliisien lahjonnasta, kiristyksestä, lavastuksesta - mistä lie kysymys niin olin kuitenkin varma, että Lance oli syytön. Minun oli keskeytettävä ajatukseni, kun Lance tuli yhden vartijan saattelemana vankilan ovesta. Käynnistin Lancen vanhan 76' Mustangin ja moottori hyrräsi kuin kissa. Auto oli maineensa veroinen ja kurvasin tyytyväisesti Lancen eteen. Lance avasi oven aivan innoissaan. Heti kun hän ehti istahtaa ja pistää oven kiinni, kysyin tyynenvihaisesti "Miksi?!". Lance esitti tietämätöntä ja vastasi "Mitä? Mitä nyt tein? Suljinko oven liian kovaa? Voi anteeksi. Auto on muuten minun." Takerruin hänen kurkusta kiinni ja kysyin tällä kertaa jo oikein vihaisesti sekä melkein karjuen "Miksi? Miksi jouduit vankilaan? Menetit kuusi kuukautta elämästäsi ja esität tietämätöntä!". Lance osoitti sormella kättäni mikä oli vieläkin hänen kurkussaan kiinni. Hellitin otetta, jotta hän saisi sanottavansa sanotuksi. " En voi... en voi... he tappavat jos kerron." sanoi Lance jo hiukan rauhoittuneemmin verrattuna vielä autoon tullessa. Vastasin heti perään " Ketkä he? Olen veljesi, en mikään kilipukki! Alahan kertoa niin hirtän ne pa*kiaiset!". "Okei, kerron kotona. Take it easy ja yritä ajaa auto ehjänä kotiin." vastasi Lance. Samalla mietin itsekseni "Hitto mikä jätkä. Juuri pääsi vankilasta, mutta silti jaksaa heittää läppää.."


Matkaa kotiin oli enää parisen minuuttia, kun Lance kysyi "Eikö tuo talo ollut parhaista bisneksistä?" ja osoitti sormella suurta rakennusta. Itse en kuullut mitään ja hyräilin samaa biisiä mikä tuli radiosta. Taas parisen minuutin kuluttua, kun olin pistänyt radion pois päältä, ajoimme toisen bisnekseni ohi ja Lance kysyi "Eikö tuo ollut se kolmen miljoonan sairaalasi? Harvinaisen huonossa kunnossa ja sairaalan pihalla seisoo kymmenisen Bikersien moottor...". Minulla kärähti ja tein lähes 60km/h vauhdissa U-käännöksen ja todentotta -- pihalla oli moottoripyöriä vaikka joka lähtöön. Lance piteli päätänsä minkä hän oli lyönyt auton tuulilasiin, kun olin tehnyt U-käännöksen samalla Lance karjaisi "Oletko hullu?!". Kuitenkin, kun Lance näki ilmeeni ja näki katsovani bisnestä päin hän tiesi mitä ajattelin ja totesi riemuisasti " Otetaan aseet ja pannaan haisemaan" samalla etsien auton lokeroista aseita. Itse mietin kuitenkin vielä tarkempaa tarkemmin, kannattaako tuonne mennä hullujenmyllyyn mennä. Pihalla oli kuitenkin vielä kolme vartijaa, mitkä olivat viettäneet aikansa punttisalilla. Päässäni pimahti loistoajatus ja painoin kaasua. Siinä yhteydessä Lance löi päänsä kojelautaan ja kirosi minulle " Aiotko hankkia minulle aivotärähdyksen vai koetteletko vain hermojani?". En vastannut lauseeseen mitenkään, kun oli parempaakin tekemistä nimittäin rauhoittua, suunnitella ja KOSTAA.

Kotona oli mukavan rauhallista, kun Lance lähti huvittelemaan vanhojen kavereidensa kanssa kaupungille. Kuuteen kuukauteen ei kun ollut nähnyt heitä. Keitin teetä, otin runsaasti paperia sekä kynän ja siirsin pehmeämpää pehmeämmän nojatuolini suuren ikkunani eteen, josta näkyi suurensuuri metsäalue, jonka keskellä meni joki joka ulottui aina toiseen kaupunkiin asti. Vietin tunteja, tunteja ja vielä kerran tunteja nojatuolissa ja vähänväliä hakemassa teetä, kunnes tein ...Hyvin suunnitellun koston.


Tuo on ikäänkuin kirjan ensimmäinen kappale/osa, joten on aika lyhyt...Jatkoa tulee - kunhan kerkeän.

Lainaus:08.10.2007 Pelimesta kirjoitti:
Kosto.

Osa 1.

Welcome! Welcome! Uusi kirjoittaja on aina hyvä olla, ja arvaapa mitä - tarinasi oli kutakuinkin onnistunut.

+ Hyvä aloitustarina
+ Kuvailu
+ Juoni
+ Erilaisesta perspektiivistä(minä-persoonassa)

- Lyhyt
- Kappalejakoja saisi olla

Arvosana: 8- ja hymiö

E: Sain tuossa edellisellä sivulla olevan tarinani valmiiksi, eli nyt saa arvostella.

Lainaus:08.10.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:08.10.2007 Pelimesta kirjoitti:
Kosto.

Osa 1.

Welcome! Welcome! Uusi kirjoittaja on aina hyvä olla, ja arvaapa mitä - tarinasi oli kutakuinkin onnistunut.

+ Hyvä aloitustarina
+ Kuvailu
+ Juoni
+ Erilaisesta perspektiivistä(minä-persoonassa)

- Lyhyt
- Kappalejakoja saisi olla

Arvosana: 8- ja hymiö

Kiitosta palautteesta! Alan heti rustailemaan toista osaa.

Lainaus:08.10.2007 Pelimesta kirjoitti:
Kosto.

+ Hyvä aloitustarina
+ Juoni ja kuvailu

- Lyhyt. Ensi kerralla pidempi.
- Kappalejakojen puuttuminen.

7 Puoli ja hymiö ""

Minun tarinani 6. osa saattaa tulla tänään, eli olkaa tarkkoina. Juonesta en viitsi paljastaa pätkääkään, ettei se pilaa lukuiloa.

Lainaus:09.10.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Minun tarinani 6. osa saattaa tulla tänään, eli olkaa tarkkoina. Juonesta en viitsi paljastaa pätkääkään, ettei se pilaa lukuiloa.

Ready to read it. Joo ja oma tarina tulee ulos luultavasti viikonloppuna =D

Excellent! Uusia kirjoittajia! Ja eka tarinasi, pelimesta, niin oli...

+ Kuvailu
+ Mielenkiintoinen Juoni
+ Minä-muoto

- Lyhyt, mutta koska tämä oli aloitustarina, niin saahan se olla lyhyt.

Arvosana: 7puol

Tykkäsin siitä

No kyllä minä vähän päätin sittenkin paljastaa tarinani 6. osan juonesta:

Vic jatkaa sotimista, kunnes kaikki Mendezien apurit on tapettu. Armando pakenee kuitenkin kartanonsa katolla olevalla Sparrowilla, eikä Vic enää saa häntä kiinni. Hän kuitenkin huomaa, että Armando suuntaa kohti Fort Baxteria, joten hän päättää mennä sinne.

Myös Diegolta ja gangstereilta pakenevat CJ ja Sweet päätyvät samaan rähinään, ja pian he huomaavatkin Vicin samalla matkalla. He pääsevät kuitenkin pakoon Diegon kynsistä, mutta tämä pistää apurinsa etsintäreissulle. Se ei estä Viciä menemästä Fort Baxteriin, mutta hänen reissunsa kulkee Sunshine Autosin kautta. Valitettavasti Lance on tyrmätty ja paikka aivan rikkinäinen. Mitä on tapahtunut?

Vic ja CJ menevät ilman ketään muita Fort Baxteriin selvittääkseen kaikki tapahtumat kertaheitolla.....

BTW, kuvatesti......

E: Ei toimi.

Ihan hyvältä tuo juoni vaikuttaa. Can't wait for the story.

Aloitin äsken tekemään toista osaa ja jotenkin juoni tuntuu toisessa osassa olevan hiukan tyhmä/tylsä/poikkeava edellisestä osasta.


Osa 2.

Heräsin kaivunkoneiden ääneen. Arvelin syypääksi jotenkin Lancea, koska talomme sijaitsi aika syrjässä kaupungista ja lähellä ei ollut naapuristoa. Hieroin silmiäni ja nousin tuskallisesti seisomaan. Otin ryypyn eilisestä teestä ja kävelin horjuen ikkunan luo josta näkyi takapiha. Lance sekä hänen kavereidensa kanssa kaivelivat kuoppaa ja Lance oli tilannut kaksi muuta traktoria kaivamaan jotain kuoppaa. Yhden tyhjälläkäyvän traktorin vieressä seisoi paku, jonka sisällä oli jätesäkki. Vilkaisin kelloa joka näytti 7:46. Siirsin katseeni takaisiin pakuun. Lance käveli pakua päin, samalla puhuen eräälle kaverillensa. Lance laski hitaasti jätesäkkiä alemmas pois ja sieltä näkyi pää... Näkemäni sai minut vihaiseksi sekä pahoinvointiseksi. Totesin itselleni "Vooooi *****!" samalla penkoen hyllyjä. Löysin vihdoin SMG:eni ja juoksin rappusia niin nopeasti, kuin kintuista pääsee. Kiskaisin kengät jalkaan ja potkaisin takaoven auki ja karjuin Lancen kavereille "Painukaa v*ttuun täältä!" Samalla ampuen heidän jalkojensa eteen. Kun oli kymmenisen kusipäätä vähemmän oli Lancen vuoro. Paiskasin SMG:eni maahan ja kävelin pitkin askelin ja melko nopeasti häntä kohti. Takerruin häntä kauluksista kiinni ja nostin hänet ilmaan ja paiskasin maahan. Sitten menin hänen päälleen ja otin uudestaan kauluksista kiinni ja hakkasin hänen päätä maahan sekä samalla karjuen "Mitä tämä ***** on? Meidän piti pitää matalaa profiilia ja hommata bisneksemme sekä rispektimme takaisin ja sinä menit tekemään heti päästyäsi vankilasta tälläistä?!" Nousin Lancen päältä sylkäisin maahan ja kävelin pakun luo. Paku oli pinkki ja oikeassa kyljessä oli neljä luodinreikää. Takavalot olivat rikki ja auto oli muutenkin kärsinyt. Tiesin, että he ovat ajaneet jotain/joitain pakoon. Sitten kävelin pakun ovensuuhun ja kurkistin sisälle muovipussiin. "Mitää helv...?! Marty? Miksi helvetissä tapoitte Martyn?"



Kysyn vain, että jatkanko tuon kakkososan kirjottamista vai aloitanko uuden?

Ja pidättekö tuosta "Minä" -persoonasta pelkästään Victorista vai olelenko minä joskus myös Lancena? Vai kuvailenko molempia?

Shadow Dude Stories:

Hyman Memorial Grand Prix - Osa 6

Sunshine Autos, Little Havana, kello 19: 00. Paikka oli muuten melko hiljainen, kunnes sieltä kuului ääni: "Hän virkoaa!" Tommy Vercetti, Mitch Baker ja Lance Vance juoksivat nopeasti lattialla olevan ruumiin luo. Se alkoi avata hitaasti silmiään. Lance juoksi hakemaan äkkiä lisää vettä kaiken varalta. Pian mies kysyi vaisulla äänellä: "Missä minä olen? Keitä te olette....?" Tommy nosti kätensä ilmaan ja tokaisi: "Olet turvassa. Tämä on Mitch Baker, ja minä ol......" Hän ei ehtinyt esitellä itseään Lancen jo tullessa vettä mukanaan ja sama valkoinen takki yhä päällään. "Niin, mihin jäinkään, olen siis T......." Mies tuijotti Lancea ja hänen katseensa muuttui yhä vihaisemmaksi, mikä alkoi arveluttaa. Yhtäkkiä hän syöksyi maasta ja kaatoi Lancen lattialle. "MITÄ OLET TEHNYT CJ: LLE?" mies karjui päin Lancen naamaa. Tämä oli täynnä raivoa ilman, että kukaan tiesi täydellistä syytä siihen. Mutta se oli ymmärrettävissä - valkoinen takki toi helposti mieleen Armando Mendezin, joka ilmeisesti ei ollut miehen parhaita ystäviä. Tommy ei silti päättänyt jättää omaa ystäväänsä pulaan, vaan juoksi tappelupukareiden luo ja erotti heidät toisistaan. "Nyt ihan rauhassa. Mitä hän on tehnyt sinulle?" hän kysyi. "Paremminkin voisit kysyä HÄNELTÄ, mitä hän on tehnyt CJ: lle! Jos minun kaverini on kuollut, saat selkääsi, etkä siitä enää nouse!" mies karjui edelleen. Mitch ja Tommy olivat sanattomia, kuten myös maassa oleva Lance. Kuka mies sitten olikin, hän oli selvästi joku CJ: n tuttu.....

Vic seisoi Prawn Islandissa olevan Mendezien kartanon ulkopuolella, sen ohi johtavalla kadulla. Hän tuntui saavan jonkinlaisen raivokohtauksen, sillä Phil Cassidy makasi kuolleena hänen edessään Armando Mendezin toimesta. Enää ei leikitty. Nyt sodittiin. Armando oli tuossa tilanteessa todistanut viimeisen kerran olevansa lopullisesti Vicin vihollislistalla, eikä tämä sieltä enää poistuisi millään tavalla. "Tänään tehdään ainakin yksi murha. Ja minä toimin murhaajana." hän sanoi hiljaa ottaen taskustaan Scorpionin. "Nyt on aika luopua parista turhasta ihmisestä." Vic juoksi muiden sotilaiden joukkoon, suojautui aidan taakse ja katsoi varovasti kartanon pihamaalle. Siellä oli kätyri poikineen, eikä niitä kaikkia aivan helposti hoideltaisi. Tässä oli siis pakko taktikoida. Muut sotilaat tähtäsivät enemmänkin Armandoon, joka raukkamaisesti juoksi kartanon sisään. "Rynnäkköön!" eräs kaveri huusi, ja Vic tuli muiden mukana pihamaalle. "Piiritetään kartano ja tapetaan kaikki, jotka tulevat tiellemme! Sitten savustamme Armandon ulos!" Vic kuulutti, ja kavereiden keskuudesta kuului "JEES!"-huuto ennen hyökkäyksen alkamista. Hitaasti, mutta silti tarkasti Vic liikkui kohti paria vartijaa, jotka olivat näkyvissä kartanon takapihalla. Hän otti varovasti Scorpionin taskustaan avaten tulen. Kuului tuskanhuuto ja eräs vartija valahti uima-altaaseen, joka oli lähes täynnä vettä. Tämä painui pinnan alle, ei saanut henkeä ja hukkui. Vicin innostuneisuus nousi entisestään, mutta taistelu ei ollut läheskään ohi.....

Hän hiipi yhä eteenpäin, osoittaen Scorpionillaan kaikkialle varmistuakseen, ettei häntä yllätetty. Se olisi pilannut kupletin juonen lähes täydellisesti. Takaovi ei ollut vartioitu, ja Vic kulki varovasti sen luo. Silti hän oli epävarma. Ovi ei ollut edes lukossa, mutta hän avasi sitä vain hiukan. Tämän jälkeen hän kurkisti hitaasti sisään ja näki kaksi vartijaa huoneen toisella puolella olevan oven edessä. Kumpikin oli kaikesta päätellen nähnyt Vicin, mutta he eivät ampuneet, koska takaovessa luki "Bullet-proof Metal Door - Joey' s Car & Gun Oy". Siitä huolimatta toinen vartija ampui muutaman varoituslaukauksen, ja säpsähtänyt Vic paiskasi oven takaisin kiinni. Hän kääntyi katsoakseen toiseen suuntaan, mutta näki siinä heti kaksi vartijaa, joista toisella oli miekka ja toisella veitsi. "HAH! Luuletteko voittavanne minut noilla? Antakaapas, kun näytän mallia......" Vic naurahti, mutta ei ehtinyt edes ladata asettaan, kun miekkamies löi sen maahan. "O-ou......" Vic totesi hiljaa teräaseiden kanssa pelehtijöiden tullessa yhä lähemmäs......

Vic perääntyi hiljaa, varmistaen, ettei takana ollut yhtään muita vartijoita. Hän ei halunnut ketään sotkemaan jo valmiiksi likaista tilannetta. Varsin yllättäen veitsimies juoksi häntä kohti. Vic reagoi salamannopeasti ja lähti spurttamaan eteenpäin. Kun hän juoksi vähän matkaa, edessä oli kerrassaan omituinen näky. Pihassa oli parkkeerattuina Cholo Sabre ja Gang Rancher. Mitä ihmettä tämäkin nyt oli? Hän ei kauaa ehtinyt miettiä, kun edestä juoksi kolmas vartija pesäpallomailan kanssa. "Nytpä ehdin esitellä lähitaistelutaitojani!" Vic murahti ja juoksi yhä kolmatta kohti. Hän löi tyyppiä kasvoille ja potkaisi saman tien polveen. Tämä vei vartijalta tasapainon, ja hän mätkähti maahan. Vic kääntyi ja juoksi veitsityyppiä kohti, tämän ollessa se vähemmän vaarallinen noista kahdesta. Vic otti tyyppiä kurkusta kiinni ja piti tämän tiiviisti itsensä ja miekkamiehen välissä. Vastustajan yrittäessä upottaa veitsensä Vicin ihoon tämä tunsi rajun potkun munilleen, jonka jälkeen tuli heitto. Miehelle kävi raa' asti, sillä hänen kaatuessaan tämän pää upposi miekkamiehen aseen läpi ja hän kaatui nurmikolle pystyyn. Aseettomana miekkamies oli helppo nakki, ja Vic potkaisi häntä vatsaan saaden aikaan nopean kaadon. "Kolme aseistettua tyyppiä ilman aseita. Phil olisi minusta ylpeä." Vic totesi tyytyväisenä. Hyvä olotila katosi kuin tuhka tuuleen, kun kartanon katolta kuului helikopterin ääni, ja hetkeä myöhemmin Sparrow lensi sieltä kohti West Islandia. "Voi p*ska, myöhästyin!" Vic kirosi, mutta juoksi kuitenkin pihassa olevalle Sentinel XS: lle ja yritti parhaansa mukaan seurata Sparrowilla matkustavaa Armandoa.

Vic ei pysynyt Sparrowin perässä, joka pystyi ketterästi oikaisemaan rakennusten yli. Hän ei enää pystynytkään seuraamaan Armandoa päästyään Downtowniin, mutta hän erotti Little Haitin länsiosassa pienen vilahduksen siitä ennen sen suuntausta Fort Baxteriin. "Martinez ja Mendez, miten olisin voinutkaan olla niin varma teidän vihollissuhteistanne?" Vic kysyi hiljaa itseltään. Hänellä oli siis vähän useampi kuin yksi vihollinen hoideltavana. Marty oli niin ikään pelissä mukana, mutta ei lähellä ainakaan toistaiseksi. Siitä huolimatta Cholojen ja Sharkien jengiautot Mendezien kartanon ulkopuolella olivat pistäneet kummastuttamaan. Kyse oli takuulla jostain suuresta projektista, mutta sitä ei sen enempää jaksanut puida. Pian takaa kuului varsin yllättäen ammuskelua ja kaahailua. Ohi kiihdytti auto, jonka kyydissä erottui melko selvästi olevan ainakin CJ, ja sitä ajoi takaa joukko mustia pakuja ja Admiraleja. Vic painoi kaasun pohjaan ja pääsi taas CJ: n rinnalle. "Mitä tuo kaveri haluaa? Aja päin!" Sweet kehotti, mutta sitä ei CJ, hiukan veljeään järkevämpänä, tehnyt. "Se on Vic! Meidän pitää tavata hänet jossain turvallisessa paikassa!" hän tokaisi. Sweet nyökkäsi, mutta sanoi vielä: "Aivan ensiksi sinun pitäisi painaa kaasu kovemmin pohjaan, tai saamme heittää elämälle hyvästit. Diego kun ei näytä luovuttavan!" Sisuuntunut CJ painoi kaasun uudestaan pohjaan yrittäen parhaansa mukaan päästä karkuun, mutta autonrähjällä ei päässyt enää kovempaa. "YRITÄ EDES! Kohta takapuskuri kolisee!" Sweet huusi koko ajan hätääntyneempänä. CJ heilautti kättään Vicille yrittäen saada tämän tajuamaan, että heillä oli nyt muita kiireitä. Vic nyökkäsi, mutta pian hän sai seuraa Diegon apureista, jotka keskittivät myös häneen huomionsa.

Sunshine Autosissa oli tukala tilanne. Vaivihkaa, lähes sisällä olleiden huomaamatta, pihaan ajoi kaksi Gang Rancheria, joita ohjaavat Sharkit oli lähetetty tappamaan pari tyyppiä pois päiväjärjestyksestä. Vasta heidän paiskatessaan ovet autoistaan auki ja kiinni Tommy käänsi nopeasti katseensa sinne ja näki kahdeksan Sharkia autojensa vieressä. "Meidät on piiritetty! Äkkiä yläkertaan!" hän kuiskasi mahdollisimman kovaa. Lance nousi vaivoin maasta ja seurasi Tommya. Mitch ja tuntematon heppu seurasivat myös perässä. Ylhäältä oli erinomainen näkymä alas, ja Tommy vilkaisi varoen. "Niillä ei ole aseita. Varmasti tilanteen tarkoitus on se, etteivät poliisit saa tietää meidän murhastamme. Olemme tuomitut joko elämään täällä koko ajan tai kuolemaan......." Mitch mutisi toivottomana, mutta Lance ei suostunut luovuttamaan, vaan otti rynnäkkökiväärinsä ja juoksi alas. Turhaan yritti Tommy häntä estellä - Lance halusi toden teolla tappaa kaikki Sharkit. Alhaalta kuului luotisuihkun ääntä jonkin aikaa, mutta sitten kova kolahdus ja mätkimistä. "Alas ja nopeasti!" Mitch komensi Tommyn jo juostessa alakertaan. He näkivät Lancen makaavan lattialla tekemättä yhtään mitään. Sharkit löivät häntä pesäpallomailoilla ja potkivat. "Ei, tämä EI käy niin helposti!" Tommy murahti ottaen nyt vuorostaan aseensa esiin.....

CJ ja Sweet jatkoivat pakomatkaansa Diegon kätyreiltä sekä Diegolta itseltään. Myös Vic oli pelissä mukana, tosin toisen auton kyydissä. Mustat pakut alkoivat vähitellen jäädä jälkeen, sillä Sweet oli parilla tarkalla luodilla osunut niiden renkaisiin, moottoriin ja jopa bensatankkeihin, jotka eivät kuitenkaan räjähtäneet, vaan bensiini valui tasaista tahtia tielle, kunnes se kului täydellisesti loppuun ja auto pysähtyi. Diegokaan ei pystynyt jatkamaan jahtia, kun hänen autostaan oli rengas puhjennut. Hän yritti kääntyä, mutta spinnasi ja mätkähti palmuun. Auto jäi siihen, liikkumatta enää mihinkään. "HIISI! Nyt he pääsevät pakoon.......tai sitten eivät." Diego alkoi taas hymyillä ahnaasti ottaessaan radiopuhelimensa esiin. "Unohtakaa bisnekset ja etsikää Vic Vance sekä Johnsonin veljekset. Viimeksi he kulkivat Little Havanan ja Little Haitin rajamailla." hän sanoi ja sulki yhteyden. Vic ja Johnsonit jatkoivat matkaa vailla huolen häivää. Heidän tarkoituksenaan oli sillä hetkellä käväistä Sunshine Autosissa, sillä Tommy, Lance ja Mitch olivat viimeksi siellä. Vic viittoi CJ: n seuraamaan häntä ja alkoi ajaa tavoitesuuntaan.

Kun he selviytyivät ilman ongelmia Sunshinelle, he näkivät, että paikka oli melko lailla ongelmallinen. Se oli aivan tulessa, Lance makasi tajuttomana rakennuksen ulkopuolella, ilmeisesti vastikään raahattuna sinne, ja räjähdyksiäkin oli siellä täällä tapahtunut siihen viittaavien jälkien perusteella. Tommy ja Mitch seisoivat Lancen edessä melko häpeäväisen näköisinä, kun Vic parkkeerasi autonsa heidän viereensä. "Kaverit, mitä täällä on tapahtunut?" hän kysyi hädissään. "Sharkit hermostuivat ja lähettivät pari iskuryhmää lisää. Ne tuhosivat tämän paikan ja räjäyttivät tuolla autotallissa olevat bensiinikanisterit. Aikamoinen paukku siitä tulikin." Tommy selitti lyhyesti. "Missä se ruumis on?" Vic kysyi haluten tietää. CJ: n ihmetys heräsi ja hän ehti sujauttaa väliin: "MIKÄ ruumis?", mutta Mitch sanoi: "Hän pakeni jossain vaiheessa. Aiemmin ei suostunut yhteistyöhön ollenkaan. Luuli Lancea Armandoksi eikä oikein luottanut meihinkään, vaikka sanoimme hänen olevan turvassa. Emme edes tunne koko tyyppiä, mutta mitä väliä." Pitkähkön selvityksen jälkeen Vic ilmoitti omat tietonsa Martinezin ja Mendezien välisestä todennäköisestä tilanteesta. "Tässä on siis suunnitelma - minä ja CJ käväisemme Fort Baxterissa etsiskelemässä vähän informaatiota. Te menette sinne ulkopuolelle ja varustatte vaikka pakohelikopterin kaiken varalta. Okei?" Tommy nyökkäsi, kuten myös Mitch. Asia oli selvä kuin pläkki - sitten hommiin.

Kello oli 20: 30. Vic ja CJ tulivat Fort Baxterin pihaan, porttien ulkopuolelle. Ne erottivat heidät armeijan tukikohdasta, johon heillä ei normaalisti olisi mitään asiaa, mutta nyt oli ikään kuin pakko vaikka murtautua sisään, jos ei muu auttaisi. CJ oli käynyt Ammu-Nationissa, Vic suunnitteli perusperiaatteet sekä Tommy, Mitch ja Sweet pitivät silmällä, jos Armando sattuisi poistumaan tukikohdasta. Niin ei ollut. Mendezin helikopteri pysyi porttien sisäpuolella, eikä sen lähettyvillä ollut muita kuin muutama vartija. CJ: n hankkimat kranaatit tulivat nyt käyttöön, ja hän heitti yhden porttia päin. Hän ja Vic juoksivat hirveää vauhtia poispäin portin tuhoutuessa. Samalla valonheittimet osoittivat tiiviisti portteihin. Tunkeilijat haluttiin löytää elävinä tai kuolleina, sillä tuo teko ei ollut suositeltava. Koska valonheittimet eivät liikkuneet, Vic ja CJ turvautuivat epätoivoisiin eleisiin. He ottivat vauhtia ja juoksivat valon läpi. Hälytystorvet alkoivat oitis soida, ja torneista kuului luotien ääntä, mutta täydessä juoksussa ollut kaksikko ei välittänyt siitä lainkaan. Heitä kiinnostivat vain Martinez ja Mendez. "Tuolla! JUOKSE!" Vic karjui osoittaen tankkihangaaria kohti.

Kaksikko ryntäsi juuri parahiksi hangaarin luo, ja Martinez ilmeisesti näki heidät. "RAAH! SALVATOREN MURHAAJA, ET SELVIÄ VÄHÄLLÄ!" CJ huusi kurkku suorana Martinezin ollessa jo kuuloetäisyydellä, ja hän pyrki aivan väkisin saamaan tämän kiinni. "Vai sillä tavalla, te löysitte vihdoin armeijan tukikohtaan? Tiesittekö, että se on melko tuomittua, jos murtautuu tänne? Voisin tehdä teistä ilmoituksen poliisille, jos haluan, mutta en halua. Ainoa asia, mitä haluan, on tällä hetkellä teidän hoitelemisenne omin käsin. Tai ei nyt aivan - kimppuun, pojat!" CJ katsoi nopeasti taakseen, mutta ei ehtinyt reagoida riittävän nopeasti - hän tunsi luodin vivahtavan suoraan hänen käteensä. "Mikä kipu......." hän vaikersi maatessaan maassa. Vic ei viitsinyt kiinnittää huomiotaan solttuihin, vaan halusi lopullisen verikoston - hän juoksi Martinezia kohti ja yritti kampata tämän maahan. Hänen juostessaan jo aivan entiseen työnantajaansa kiinni Vic tunsi rajun noston ja paiskauksen maahan. "En minä olisi koskaan tähän asemaan päässyt, jos en olisi harjoitellut lähitaistelua!" Martinez virkkoi tyytyväisenä. "Enkä minä olisi myöskään päässyt armeijaan ilman omia taitojani!" Vic murisi, otti vähän vauhtia ja potkaisi Martinezia täysillä leukaan. Hän hyppäsi ylös ja lähti juoksemaan tankkihangaarin tarjoamaan suojaan. Pari solttua juoksi perään, ja Martinez, joka vähän hieroi leukaansa, veti SMG: n taskustaan ja tähtäsi juoksevaan Viciin.......

To Be Continued.

Ei perse...

Kun vihdoin jaksan ruveta lukemaan näitä tarinoita, niitä onkin aivan liikaa, enkä edes tiedä, miltä sivulta löytyy vaikkapa shadowin edellinen tarina, jonka olen lukenut. Pakko ne kaikki on lukea, jotta pääsen kärryille juonesta.

Hommaa siinä ainakin totisesti tulee riittämään.

Pelimesta, kannattaa jatkaa, koska olet uusi ja uudella on aina hyvät juonet

Shadowdudelle tarinan alun perusteella 8+. Tarina voi muuttua ysiksi, jos peruskehut ovat 100prosenttia erinomainen ja vielä jotan extraa, niin se saa 9PUOLEN.

---------------------------------------------------------------------------------------
Prison Life

Carlos käveli sekasortoisen ostoskeskuksen halki pistooli kädessään, jolla hän oli juuri tappanut pomonsa. Hän suuntasi kohti parkkipaikkaa, jossa hänen uusi, juuri kiillotettu Turismonsa odotti. Kaikki katselivat häntä ja jotkut itkivät siinä pelossa, että hän tappaisi heidät. Hän nousi portaat ylös toiseen kerrokseen ja nappasi autonavaimet taskustaan. Joku mies nousi autostaan ja Carlos pysähtyi katsomaan häntä. Hänellä oli yhä ase kädessään ja hänen paitansa oli osittain veren peitossa. >>Hei, mitäs sä täällä teet?!>>, Carlos huusi. >>T-t-tulin ostoksille. Älä tapa minua, pyydän.>>, mies huusi ja aneli. Siinä samassa hän polvistui maahan ja katsoi Carlosta silmiin. Hän ei ollut koskaan elämässään pelännyt näin paljon. Carlos sylkäisi ja huusi, >>Tämä on onnenpäiväsi!". Hän käveli autolleen, avasi oven nopeasti vetäen, meni sisään ja sulki oven. Auto oli vuoden 2003 versio, siis aivan uusi ja avaimelle ei ollut kauheasti käyttöä. Moottori käynnistyi napin painalluksella. >>Ei saa*ana!>>, Carlos huusi ja nousi pois autostaan. Hän tähtäsi juuri äsken tapaamaansa miestä ja huusi, >>Hei, tulepas tänne!>>. Mies hikoili ja käveli Carloksen luo. >>Mistä mä tunnen sut?>>, Carlos kysyi ja katsoi miestä silmiin samalla pitäen asetta hänen otsaansa vasten. >>E-e-e-en todellakaan tiedä. En ole koskaan ennen tavannut teitä.>>, mies vastasi. >>Nyt mä muistan, sä olit siinä TV-ohjelmassa, mikäs se olikaan? Syö tai jätä, sehän se. V*ttu oot varmaa rikas ku olit juontamas sitä.>>, Carlos sanoi ja pisti kätensä miehen taskuun. Sieltä hän löysi lompakon, paksun sellaisen. Siellä oli myös pankkikortti. >>Mikä tän tunnusnumero on, hä?>>, Carlos kysyi. Mies kertoi sen ja kysyi paperia ja kynää varmuuden vuoksi. >>Ja miks mä ne antaisin? Kyl mä muistan sen numeron. Ööö...1...öööö. Okei vit*u! Hae kynä ja paperi ja kirjota se ylös mulle, okei?>>. Carlos sanoi ja antoi miehen mennä. Hän kaivoi auton perältä jotain, mutta se mitä hän otti sieltä ei tulisi miellyttämään Carlosta. Mies kääntyi nopeasti, tähtäsi ja painoi liipaisinta. Carlos ei edes kerennyt tajuta, mitä oli tapahtunut.

Muutama viikko myöhemmin, Carlos heräsi vankilan sairastuvalta. Hän yritti liikuttaa jalkaansa, mutta se oli liian raskasta. Sitten joku tuli ja Carlos esitti nukkuvansa. >>Kyllä minä näin, että olet hereillä.>>, nainen sanoi kauniilla äänellä samalla katsoen Carlosta ja hymyillen. Hän ei selvästikään ollut peloissaan siitä, että hoiti vankeja päivittäin. Kuka tahansa vois tappaa hänet. Carlos ei ollut koskaan nähnyt ketään yhtä kaunista, mutta hän ei voinut liikkua, saati puhua kunnolla. >>Miii-mi-mim-missä mi-minä olen?>>, hän kysyi hoitajalta. >>Olet vankilan sairaalassa. Ota rennosti ja kaikki järjestyy kyllä, takaan sen.>>, naine sanoi ja käveli pois. Carlos mietti, mitä oli tapahtunut. Kaikki oli vielä sumeaa hänelle, mutta ei menisi kauaa, kun hän olisi täysissä voimissaan. Hän painoi päänsä pehmeään tyynyyn ja sulki silmänsä yrittäen nukahtaa, mutta hän ei saanut unen päästä kiinni. Hän yritti kommunikoida muitten kanssa, mutta turhaan. Kukaan ei edes vilkaissut häneen päin. Hän yritti edelleen nukahtaa ja monen yrityksen jälkeen hän onnistui siinä. Seuraavana aamuna kaikki oli jo paremmin, mutta puhe ei vieläkään kuulostanut miltään. Nyt hän näki paremmin ja huomasi kuinka likainen paikka oli. Ikkunat olivat rikki, kalterit ruosteen peitossa, seinillä oli virtsaa, verta ja muuta pask*a. Ilma oli aivan tunkkaista, aivan kuin paikassa ei olisi tuuletettu vuosikausiin. Onnekseen hän pystyi jo jaloittelemaan, ja hän suunnitteli seuraavaksi yöksi pikku keikkaa. Hän oli huomannut, että yhden toimiston ovea ei koskaan suljeta, sillä lukko oli rikottu jollain terävällä ja sekin oli aivan ruosteessa. Toimistosta voisi löytyä jotain hyödyllista. Päivä meni kuitenkin hitaasti, kun ei voinut muuta tehdä kuin makoilla kivikovalla sängyllä. Monen monen pitkän tunnin jälkeen yö vihdoin koitti. Kaikki painuivat pehkuihin, yövartijat tulivat töihin ja muut menivät kotiin. Nyt olisi Carloksen tilaisuus, mutta hän odotti vielä jonkin aikaa, sillä vartijat olivat kovimmassa kunnossa silloin, kun tulivat töihin. He väsyisivät parin tunnin jälkeen ja kävelisivät hitaammin, ainakin Carloksen teorian mukaan. Näin kävikin jo muutaman kierroksen jälkeen, ja heti kun vartija ohitti sairastuvan oven Carlos ponnahti ylös sängystään. Hän veti kaiken maailman piikit pois kehostaan samalla pidätellen huutoaan joka tuli siitä kivusta, kun piikit vedettiin ulos. Hän hiippaili toimistolle, kurkisti sisään ja avasi oven hyvin varovaisesti. Sitten hän käveli sisälle ja alkoi penkoa laatikoita. Hän löysi suklaapatukan, jonka hän söi heti makean-nälkäänsä, kasan papereita ja puukon. >>Voihan...>>, hän mumisi itsekseen ja vilkuili ympärilleen. Hän tunki aseen housuihinsa ja penkoi vielä kaappeja. Hän löysi puolillaan olevan limupullon ja tölkin olutta. Hän nautti oluen heti, mutta säästi limun myöhemmäksi, jos sille tulisi vaikka tarvetta.

Seuraavan aamuna, kun tohtorit tulivat takaisin töihin, he huomasivat murron. Carlos ja muut olivat vielä unessa ja sillä aikaa tohtorit puhuivat kiivastii. >>Tuo sen teki>>, >>Eipäs, vaan tuo>>. Mitään järkevää ei kuitenkaan keksitty, joten jokainen tutkittiin. Kukaan ei tietenkään uskaltanut sujauttaa kättään kenenkään housuihin, joten Carlos ei jäänyt vielä kiinni, mutta kuinka kauan kestää, ennen kuin hänet saadaan kiinni? Lue se seuraavasta osasta.

To be continued...
---------------------------------------------------------------------------------------
Pahoittelen, että jäi näin lyhyeksi, mutta en keksinyt mitään "hienoa" juonenkäännettä, joten julkaisin tuon alun nyt vähän etuajassa.
E: Otsikko unohtui

+ Mielenkiintoinen
+ Juoni
+ Oikeinkirjoitus
+ Kuvailua

- Typot
- Liian lyhyt saadakseen ysin.

Arovsana: 8

Lainaus:10.10.2007 xbox-boy kirjoitti:

---------------------------------------------------------------------------------------
Prison Life

Ihan hyvähän tästä tuli.

+ Juoni
+ Uusi päähenkilö
+ Mielenkiintoinen
+ Kerronta

- Short...

Arvosana: 8+

Jatkan ehkä tarinani tänään loppuun, jos aikaa jää.

Sori tuplapostaus, mutta sain tarinani 6. osan loppuun. Eli arvosteluja vain kehiin.

E: Viidettä osaa ei ole vielä kukaan arvostellut, eli senkin voisi.

Jahas, ainakin muistaakseni MINÄ arvostelin osa 5:n, mutta tässä tulee nyt osa 6:n arvostelu.

+ Peruskehut (paitsi yksi)
+ Erityisesti mainiosti kuvailtu ja tunnelmaa.

- Joitakin typoja, ei kovin haittanut.
- LIIAN PITKÄ! (Tylsä)

Arvosana: heikko 8puol, mutta hymiö

Lisää, lisää!

GTA-F4N1N Tarinat
Kuudes tarina, 21. Kertomus
Tsunamin hyökkäys, osa 6 ja viimeinen

Kello 13:05
Oli pilvistä meren yllä. Pilvestä syöksyy 2 hunteria, yksi suurempi maverick ja sen perässä AT-400 ja andromada rahtikone. "Enää 3 kilometriä Losiin, herra Martinez", kertoi Kendl. "Hyvä, meidän pitää saapua ajoissa, sotilas Marksman", tokaisi Martinez ja poltti tupakkaa. Takapenkin takana oli WC ja tavaratila, ja Sweet tärisi siellä. "Hei pojat, tavaratilassa kuuluu jotain, selvittäkää mikä!" käski Martinez. "Kyllä söör!" oli vastaus ja alikersantti meni katsomaan. Sweet kuuli askeleet (helikopteri oli äänenvaimenettu niin hyvin, että roottorin ääntä ei kuultu) ja potkasi alikersanttin munille. Kuului pieni karjaisu ja Martinez kääntyi katsomaan, mitä kävi. "TUNKEILIJA, hoida sinä, kers..." Martinez yritti sanoa loppuun, mutta Marksman alias Kendl kolkkasi hänet. Kersantti yritti ottaa aseen esille, mutta Sweet pelasti päivän tietysti myös kolkkaamalla hänet. "Visko hänet ulos!" Kendl käski ja Sweet avasi oven. Mutta Kendl ei kolkannut niin kovaa, joten Martinez heräsi. Juuri kun Sweet oli viskomassa häntä ulos, hän otti Sweetistä otteen, ja molemmat tippuivat ovelle. Sweet sai helikopterista kiinni ja Martinez roikkui Sweetin jalassa. "Tipu nyt, p*rkele!" kiroili Sweet ja heilutti jalkaa. "Lo-lopeta, tä-tästä t-t-tulee mer-risairaakk-ksi!" valitti Martinez naama vihreänä. Edessä kaksi Hunteria kääntyivät, koska Maverick lenteli ylös ja alas. Toinen Hunter käänsi niin, että se oli AT-400 EDESSÄ. "Oi voi, nyt Martinez pillastuu", sanoi kapteeni itselleen AT-400:ssa ja törmäsi Hunteriin. Hunterin 8 rakettia räjähti myös ja räjähdysvoima viskasi Maverickin vähän sivuun, ANDROMADAN LINJALLE! Onneksi Andromadan pilotti väisti sen. "Huhhuh, se oli täpärällä", tokaisi Kendl.

Kello 13:10
"Satoja pommeja... mihin niitä käytetään?" miettii Cesar Andromadassa. Siellä Carl ja Cesar hiipivät eteenpäin hipihiljaa, mutta edessä oli noin kaksikymmentä 'raakaa' vartijaa. "Aijai, nyt tuli tupenrapinat", sanoi Cesar silmät auki. "Älä ole niin varma, Cesar!" pakisti Carl ja ajatteli: "Toivottavasti osaan vielä itämaisten taistelutyyliä." vartijoilla ei ollut asetta, koska Andromadassa oli myös pommeja. "HAJAAAAA!" huusi Carl ja antoi yhdelle vartijalle mojovan iskun. Tämä kaatui ja osui myös toiseen jätkään. Sitten Carl otti kolmannen vartijasta kiinni ja heitti hänet ulos koneesta. Muut huomasivat Carlin voiman ja perääntyivät, mutta Carl alkoi käydä kimppuun kuin sika limppuun. Hän löi vartijat maan tasalle ja heitti yhden koneen katolle niin voimakkaasti, että siltä katki selkäranka. Cesar vain katsoi sivussa ja vihelsi. Muutaman minuutin kuluttua oli jo kasa hakattua vartijaa. Yksi lensi vielä sinne, jotta show loppuisi. "Mitä pelkuri?" kysyi Carl. Cesar ei vastannut mitään ja osoitti kapteenia kädellään, joka tuli tekemään pari kalavelkaa Carlin kanssa. "SIINÄ SINÄ OLET! Olen jo kuukausia halunnut tappaa sinut!" kuului kaarmea ja pelottava ääni kapteenilta. Kapteeni olikin se pizzamies (alussa, Ryderin tehtävässä, piti mennä parturille ja sitten pizzerialle). Carl ajoi hänet yli, mutta hänet vietiin sairaalaan. Nyt hän haluaa ERITTÄIN JULMAA KOSTOA. Kapteeni riisui vaatteensa ja... "Voi V*ttu mitkät lihakset ja six-packit!" ajatteli Carl ja kävi kimppuun. Hän juoksi täysillä päin kapteenia, mutta kohta kuului pieni kolahdus. Carlin päässä visersi pari lintua, ja Carl peruutti taakse humalannäköisenä. Kapteeni ei edes hievahtanutkaan. "HAH, mikään ei voi mennä pieleen kun..." kapteenin sanat jäivät lyhyeen, Cesar ampui kapteenin päähän äänenvaimenetulla 9mmlla. "9mmssa oli vielä 1 ammus jäljellä, säilytin sitä hädän vuoksi", selitti Cesar hymyillen ja samalla katsoen ylös kuin olisi syytön ja kultainen rinkula päässä. Carl nyökkäsi vastaukseksi ja tokaisi: "No tule sitten sieltä eläkä oo laiska kuin laiskiainen."

Kello 13:20
Hunter alkoi tulla pelastamaan Martinezia, joka roikkui vielä maverickissa. Hunterin pilotti kuulutti: "Martinez, hypätkää veteen! Heitän teille pelastusveneen!" Martinez kuuli ja huusi Kendlille: "Hasta la Vista, Beibi!" Tumma mies putosi meren syliin ja pelastusvene tuli perässä hunterista. "Nyt voinkin eliminoida teidät!" kuulutti pilotti Kendlille karmealla äänellä, mutta heidän onneksi hunter eksyi ANDROMADAN TIELLE! Andromada väisti, mutta sen vasen moottori osui hunterin roottoriin. Hunter ei voinut enää mitään kuin pudota mereen. *PLATS!* Andromada selvisi, mutta vasen moottori syttyi tuleen. Andromada alkoi menettää korkeutta... kaksi miestä hyppäsivät Andromadasta, ennen kuin se lensi mereen täysillä. Miehet olivat tietysti Mr. Johnson ja Vialpando. Kendl laskeutui heidän lähelle ja otti heidät kyytiin. "SWEET! Hyvä kun olet kunnossa!" Carl huusi. "Tietysti olen, pälli! Nyt Losiin, haluan tietoja Grovesta." käski Sweet ja he lähtivät niin nopeasti kuin pystyi kohti Los Santosta.

Kello 13:30
East Beachissä (Carl ja muut tulivat siis idästä) he huomasivat Forelleja, Sindaccoja ja Groveja. "Katso, Groven salainen piilopaikka taisi paljastua Forelleille ja Sindaccoille!" huomautti Sweet osoittamalla alas. Kendl laskeutui ja Cesar, Carl, Kendl ja Sweet tulivat ulos helikopterista. Ikävä kyllä helikopterissa oli vain kaksi AK-47:a, joten piti tyydyä niihin. Carl, Sweet ja Cesar kinailivat, kuka sai AK-47t. He tappelivat niin, että Kendl viisaana tyttönä sanoi: "Otan molemmat." "Ärrh, okei, minä tyydyn stealthiin, Sweet voisi tarkkailla tilannetta, kun tämä jätkä on niin huono ampumaan. Cesar puolestaan... päätä ite, en jaksa. Ota vaikka toinen AK-47 ja räiski", Carl kertoi ja lähti veitsen kanssa kohti Forellia... "Pyh, vai minä muka huono, V*tun Carl, suku on siis pahin", valitti Sweet mielessään ja jäi helikopterille.



Sorge double post, mutta tässä olis mun keskeneräinen tarina, haluaisin tietää, mitä miinusta tässä on, joten voisin vähän fiksata sitä. Jos fiksaus onnistuu, tarina tulee EHKÄ lähiaikoina (viikonloppuna)

Lainaus:10.10.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Lisää, lisää!

GTA-F4N1N Tarinat
Kuudes tarina, 21. Kertomus
Tsunamin hyökkäys, osa 6 ja viimeinen

Kyllähän tuo ihan hyvin onnistui. Jos vain samaa tahtia jatkuu loppuun saakka, niin homma hoituu hyvin. Valitettavasti typot pilasivat lukuilon, ja joissakin kohdissa oli kirjoitettu nämä helikoptereiden/lentokoneiden nimet pienellä, mikä hiukan pisti silmään. Mutta kaikesta huolimatta kokonaisuus onnistui ja peruskehut toteutuivat.

+ Kappalejakoa
+ Action!
+ Juoni toimii

- Typot
- Jotkut aircraftien nimet kirjoitetaan pienellä
- Erisnimet esiintyivät melko usein

Arvosana: 8+

Aircraftit EIVÄT ole erisnimeä, joka tapauksessa mun tarinassa SA:n ajoneuvojen nimet esiintyvät yleisnimellä.