Heh. Elämä on . No onhan 30.000 aika halpa hinta kahelle lehmälle, neljälle kanalle, kukolle ja hepalle. Ja kun niille sai vielä vuoden muonat niin varmana itsekin tarttuisin tuollaiseen tarjoukseen jos asuisin maatilalla .

E: Niin tarina olisi valmis. Arvosteluja? Kivittäkää vain jos oli surkea .

En tykännyt tuostakaan....
Mikähän nyt on kun mun mielestä sun tarinas on menossa päin seiniä nytten....

Oli tuo ihan hyvä 8-

Cj oli kerran päissään ja ajo atolla seinään ja kuoli. THE END

Saanko udella ,että koska saamme lukea uuen tariinan.

Tuohonhan Simssi justiin kirjoitti tarinan Se oli aika hyvä. Siis mitä järkeä on kirjoitella joitain tarinoita tuosta pelistä? Se on muuten K-18 peli (en tiiä miks.)
Täällä vaan kaikki 10v nappulat inisee siitä tarinoita.

Se peli on pelaamista varten, eikä tarinoita.

Lainaus:20.02.2006 hack-man kirjoitti:
Tuohonhan Simssi justiin kirjoitti tarinan Se oli aika hyvä. Siis mitä järkeä on kirjoitella joitain tarinoita tuosta pelistä? Se on muuten K-18 peli (en tiiä miks.)
Täällä vaan kaikki 10v nappulat inisee siitä tarinoita.

Se peli on pelaamista varten, eikä tarinoita.

Itse olen hukannut GTA: SA-pelini joten kaipa voin hyvällä omatunnolla kirjoitella tänne tarinoita kunnes löydän sen . Ja onneksi olen yksi ainoista GTA San Andreas tarinoiden kirjoittajista, joka on oikeasti (no lähes) ylittänyt tuon K 18 ikärajan...eli en tosiaankaan ole 10 V nappula .

PS: Enää kolme tarinaa niin saattaa GTA Tarinat mun osalta jäädä sikseen.

E: Ja sitten tämä aihekkin varmaan kuolee kun lähes kukaan muu ei tänne kirjoittele tarinoita...HAH HAH HAA! Olen kiero.

Lainaus:20.02.2006 Tott kirjoitti:

Lainaus:20.02.2006 hack-man kirjoitti:
Tuohonhan Simssi justiin kirjoitti tarinan Se oli aika hyvä. Siis mitä järkeä on kirjoitella joitain tarinoita tuosta pelistä? Se on muuten K-18 peli (en tiiä miks.)
Täällä vaan kaikki 10v nappulat inisee siitä tarinoita.

Se peli on pelaamista varten, eikä tarinoita.

Itse olen hukannut GTA: SA-pelini joten kaipa voin hyvällä omatunnolla kirjoitella tänne tarinoita kunnes löydän sen . Ja onneksi olen yksi ainoista GTA San Andreas tarinoiden kirjoittajista, joka on oikeasti (no lähes) ylittänyt tuon K 18 ikärajan...eli en tosiaankaan ole 10 V nappula .

PS: Enää kolme tarinaa niin saattaa GTA Tarinat mun osalta jäädä sikseen.

E: Ja sitten tämä aihekkin varmaan kuolee kun lähes kukaan muu ei tänne kirjoittele tarinoita...HAH HAH HAA! Olen kiero.

oho, Tott, olet nyt pahis.

Heh. Eipä ole kukaan aikoihin kirjoitellut tarinoita. Taisi Hack-manin puhe latistaa...No kuitenkin. Puristan itsestäni ensiviikolla tarinoita ulos tähän aiheeseen. Sitten olen vain lähempänä tavoitettani, eli 20 tarinaani. Sitten ne loppuukin. Hyvä vai huono? Who care?

Huono homma

Kirjottakaa tarina pelin juonen mukaa.Tai vähä muunneltuna

Tottin tarinoita, Tottista Totta. Jo kahdeksastoista tarina!

Lahja vai menolippu tuonelaan?

Kendlistä on tullut keräilijä. Hän käy huutokaupoissa ostamassa kauniita antiikkiesineitä ja kirpputoreilta ostamassa kaikkea ns. "hyödyllistä". Vaikka aluksi CJ ja Sweet (+ Cesar) olivat innoissaan ideasta, nyt se alkaa jo hieman kismittää koska Kendl on lähes täysin krääsän lumoissa. Eräänä päivänä Kendlin turhat ostelut päättyivät lyhyeen. Miksi? Miten? Sen saatte kuulla nyt.

Jo aikaisin aamulla Kendl lähti lähimmäiselle pihakirppikselle. Siellä hän katseli kauniita koruja ja erilaisia antiikkiesineitä. Lopulta hänen silmänsä iskivät erääseen soittorasiaan. Pieni Singaboresta oleva matkamuisto. Kendl ihastui siihen heti mutta kun hän käänsi nupista, ei kuulunut musiikkia vaan kauheaa mökää. Kendl ei halunnut missään nimessä itselleen tuollaista rasiaa mutta ajatteli, että Cesar saattaisi pitää soittimen ulkonäöstä. Varsinkin kun se tuoksui hieman viskille ja tupakalle. Kendl osti 4 eurolla tuon boxin ja myyjä oli riemastui. Yhtäkkiä hän ilmoitti kirppiksen suljetuksi ja alkoi koota kamppeitaan. Myyjä lastasi kaikki tavarat kuorma-autoonsa ja ajoi tiehensä. Kendli ja muut asiakkaat katsoivat ihmeissään myyjän talon ikkunasta sisään. Se oli tyhjä. Kaikki taulut ja huonekalut olivat poissa. Ilmeisesti lastattuna kuorma-autoon jolla myyjä "pakeni" paikalta. Asiakkaat poistuivat ihmeissään ja Kendl oli iloinen saatuaan viime hetkellä ostettua "harvinaisuuden". Kendl pyysi CJ:tä ajamaan hänet Cesarin luo ja niin CJ tekikin. Sweet oli sen verran edellisiltana juonut, ettei voinut tulla mukaan. Siispä CJ ja Kendl lähtivät kaksin tapaamaan Cesaria ja tuomaan hänelle lahjan. Matkalla he näkivät kaksi violettia kaaraa epäillen heidän olevan ballaseja. Nopeasti CJ kaasutti San Fierroon ennen kuin ballasit ehtisivät äkätä heidät.

Matka ei sujunut San Fierroon hyvin. Autot äkkäsivät CJ:n ja Kendlin ja Kendlin kiljuessa CJ yritti karistaa roistot kannoilta. Se onnistui ja taas kerran jäi arvailun varalle keitä jengiläisiä HE sitten olivat, vai oliko kyseessä FBI? CSI? NYRD? Ei tietoakaan. Mutta matka jatkui. Lopulta he saapuivat San Fierroon. Cesarin he löysivät autokoulun pihalta opettamasta erästä pikkupoikaa ajamaan autoa. CJ katsoi sivusta kun Kendl hyppäsi Cesarin syliin ja Cesar parka litistyi Kendlin alle. Kun Kendl nousi ylös, CJ avasi takaronkin ja ojensi Cesarin lahjan Kendlille. Kendl taas ojensi sen Cesarille. Cesar kiitti...eh...kauniista lahjasta. Vaikkei hän syöpäkääryleitä poltakkaan, viskin kanssa jopa tupakka tuoksuu hyvältä (ainakin Cesarin mielestä). Muutaman halin ja pusun jälkeen Cesar ehdotti pientä kahvi taukoa. Toki Johnsonit suostuivat. Cesar sanoi opettavansa mukulalle oppitunnin loppuun mutta hämmästeli...missä auto? Pikku natiainen oli painanut kaasua ja hätäisenä ei ollut osannut jarruttaa saatika käyttää rattia. Poika oli ajanut suuren kolarin sattumoisin KAHTEEN VIOLETTIIN autoon ja saanut surmansa. Myös violettien autojen kuljettajat kuolivat. Kauhistuneina Johnsonit ja Cesar juoksivat katsomaan mitä onnettomuus oli saanut aikaan. Kävi ilmi, että autot olivat juuri ne samat jotka olivat aiemmin samana päivänä jahdanneet Johnsoneja. Kuljettajat olivat tutusta jengistä, Vagoneista (siis ne keltaset).

Miksi ihmeessä he noin innokkaasti jahtasivat Johnsoneja? Eivät he yleensä noin ole vauhkoontuneet. Lopulta CJ alkoi epäillä musiikkirasiaa syyksi siihen. Kendl nauroi väitteelle kuten Cesarkin mutta CJ pölli boxin Cesarin handyistä ja avasi väkisin rasian sisällä olevan nuken alustan. Kuten CJ oli arvellut, kokaa sieltä löytyi. Kokan peitossa oli vielä jonkinlainen kultainen ketju. Ilmeisesti aika arvokas. Kun Kendl ja Cesar hämmästelivät mitä rasiasta löytyi, lensi yhtäkkiä kalaverkko Johnsonien ja Cesarin päälle. Pari Vagonia oli vielä jäänyt henkiin ja he tähtäsivät aseilla Johnsoneita. Molemmat yhteen ääneen: "Kummalla teistä on huumeliigan kultainen riipus?". CJ ja Kendl ihmettelivät ja sanoivat: "Jos säästätte meidät niin annamme sen teille". Vagonit suostuivat ja Cj antoi riipuksen heille. Cesar otti puukon taskustaan ja repäisi köydet auki. Vagonit hieman pelästyivät äkkiliikettä mutta rauhottuivat koska olivat saaneet minkä halusivat. "Kiitokseksi emme tapa teitä". CJ halusi hieman tietoja siitä miksi Vagonit halusivat mm. pukata auton pois tieltä. Vagonit kertoivat, että eräs hippi oli varastanut heille arvokkaan korun Vagonien kokoushuoneesta. Vagonit olivat kehittäneet ikoninsa juuri tuon riipuksen perusteella. Eli tunnearvon vuoksi he
halusivat sen takaisin. Hippi oli myymässä pihakirppiksellä riipusta pois huomattuaan sen tuovan Vagoneja hänen kimppuunsa. Hippi oli niin kunnianhimoinen ettei voinut antaa riipusta Vagoneille takaisin vaan halusi antaa sen jollekkin muulle. "Nyt kun te ostitte sen, aloimme jahtaamaan teitä. Olimme ehkä liian hätiköiviä. Anteeksi". Johnsonit antoivat anteeksi ja tästä päivstä lähtien CJ:n ja Vagonien jengit ovat olleet hieman suopeampia toisilleen. Eli he tappavat toisensa nopeasti.

Illan suussa Johnsonit lähtivät kälppimään San Fierrosta. Kendl vieläkin hieman harmitteli lahjansa tuoneen harmin puolesta. Cesar kuitenkin muistutti ajatuksen olevan tärkein ja suuteli Kendliä. Kendl päätti lopettaa turhan krääsän oston saatuaan poikaystävänsä vaikeuksiin. Johnsonit ajoivat takaisin Los Santosiin ja näin päättyi taas yksi päivä San Andreasissa...

Tarinan opetus: Muista, että jos et pidä saamastasi lahjasta, voi myydä sen pois. Kommentteja jos saan pyytää...Oliko tarina täys nolla?

Ihan ok 7+

7- Aika hyvä

Tuo oli mielestäni hyvä....9+

Lopetan ehkä tarinoitteni tekemisen koska Tott ei kirjoita niitä ja en jaksa sen takia enään käydä täällä peliplaneetalla....

Jos Tott jatkaisi niin voisin jaksaa käydä täällä lukemassa hänen tarinoita ja kirjoittelemassa omia...

Kaksi on ainakin tulossa. Eli en lopeta vielä. Ja jos viimeinen tulee olemaan kaksi osainen, riittää "herkkua" pidemmäksi aikaa. Voi olla, että jatkan jossain vaiheessa mutta en nyt näillä näkymin aio koska en keksi enää hyviä ideoita... Tosin eilen löysin San Andreasin joka katosi muistaakseni ennen kun kirjoitin ensimmäisen tarinani. Eli voi olla, että kirjoitan tarinoita GTA:sta vielä 20 tarinani jälkeenkin, tosin eri muodossa...

Ihan hyvä tarina. Tosin ne keltaisen jengin nimi on Vagos, ei Vagon.

No kerran kun olin tekemässä tehtävää ja sitten vedin sen läpi niin mun piti viedä se carolina himaan takas niin mun mönkkäri alko savuu ja sen jälkeen menin pois siitä ja otin auton MUTTA just kun carolina on tulossa autoon niin sieltä tulee REKKA! ja törmää mun autoon niin sit se liikahtaa ja menee sen carolinan päälle ja tulee mission failed!arvatkaa oliko kivaa ja se oli mun mielest ihan s*atanan vaikee tehtävä! NO oon kyll päässy sen jo läpi

Mä EHKÄ voisin kirjotella jonkinlaisia tarinoita.Vaikka pelin juoni aika kohtuullisesti muunneltuna

Ihan hyviä nuo tarinat ovat. Jotenkin vaan se SA:n raaka, sotainen ym. fiilis ei vaan tunnu noissa tarinoissa.

"Cesarin he löysivät autokoulun pihalta opettamasta erästä pikkupoikaa ajamaan autoa."

No tänne lupaa monet kirjoittavansa tarinoita mutta niitä ei tunnu tollasia pitkiä tulevan..kuten Tottilla ja minulla...

Oishan niitä uusiakin ihan kiva saada tänne mutta kirjoittakaa pidempiä tarinoita...

Tässäpä minun tarinani

PITKÄ REISSU, MUT KOTIIN PÄÄSTIIN
Carl oli tympiintynyt rikolliselämään. Hän ajatteli asettua aloilleen jonnekin ja aloittaa viettämään uutta elämää. Hän päätti asettua Las Venturakseen, koska hänellä oli rahaa niin paljon. Hän kävi ostamassa tavallisen hikisen paitansa tilalle Robbersin paidan ja liivit. Sitten hän muutti Corncrow-hiustyylinsä Flattopiin ja hankki itselleen auton. Hän osti itselleen hienon Chervolet corveten ja majoittui taloon lentokentän vieressä.
Ensimmäisen kerran Carl meinasi kuitenkin tappaa naapurinsa kun tämä kolhi hänen Corvetteaan. Carl kuitenkin hillitsi itsensä ja sanoi naapurilleen näin: "Ei se mitään, pystyn kyllä korjauttamaan sen". Muutaman tunnin päästä Carl ajoikin jo ulos Pay'n spraysta jupisten: "Ei se mitään, kyllä minä pystyn korjauttamaan sen per***e", ja hän ajoi kotiinsa. Päästyään pihalleen, hän huomasi olevansa uuden ajo-opetuksen tarpeessa. Matkalla hän törmäsi Rancheriin, paloautoon, Junaan ja moneen muuhun ajoneuvoon, koska hän ei pystynyt hillitsemään kaasujalkaansa. Niinpä Carl ajoi Corvettensa talliin, lukitsi tallin ja meni nukkumaan. Hän päätti seuraavana päivänä matkustaa junalla San Fierroon ja käydä siellä lyhyessä ajo-opetuksessa.
Aamulla Carl heräsi todella myöhään. Hänen piti olla kymmenen junassa, mutta hän heräsi juuri siihen aikaan. "Asema on vielä toisella puolella kaupunkia", hän voihki. ? Mutta junahan pysähtyy vielä rikkaiden alueella Prickle Pinessa. Mutta ongelmana olikin että Carl ei voinut ottaa autoa ja juna pysähtyisi jo tunnin kuluttua Prickle Pinen asemalla. Carl puki salaman nopeasti päälleen ja lähti juoksemaan asemalle. Hän pääsi juuri ennen junan tuloa perille. Carl totesi: "Perskuta. Oishan tässä ollu vielä vaikka kuinka paljo aikaa". Sitten hän hyppäsi junaan ja lähti kohti San Fierroa.
Noin neljän tunnin päästä Carl olikin jo suorittamassa autokoulun kertauskurssia. Hän pääsi sen läpi tyydyttävästi. Carlilla oli puolituntia aikaa ehtiä Las Venturakseen menevään junaan. Onneksi asemalle oli vain viiden minuutin kävelymatka. Hän ajatteli, että onhan tässä vielä aikaa ottaa energiajuoma, jolle hän oli riippuvainen. Sprunk nimisen energiajuoman automaatti oli Juna-aseman suuaukolla. Hän laittoi kolikon aukkoon ja painoi nappia, mutta mitään ei tapahtunut.
Carl alkoi potkia Sprunk-automaattia ja huusi: "P***a tölkki! Tule ulos sieltä". Hän takkusi automaatin kanssa niin pitkään, että juna tuli meni. Carl myöhästyi junasta, eikä saanut energiajuomaansa. Koska hän ei saanut juomaa tuli myös automaattisesti hänelle vieroitusoireita. Enemmän vieroitusoireita hänelle tuli kun Sprunk-yhtiön pakettiauto ajoi Juna-aseman eteen ja autosta noussut mies sanoi: "Se automaatti on kuule tyhjä?
". Carl oli jo valmiina vetämään Desert Eaglen esiin, mutta hän vain sanoi: "Ei se mitään. Ei kaikkea aina voi saada". Automaatin täyttäjä oli kuitenkin niin ystävällinen, että antoi Carlille korillisen energiajuomaa hyvitykseksi kaikista hänen automaattiin laittamistaan rahoista. Seuraava juna tulisi vasta kuuden tunnin päästä.
Ei hän jaksaisi jäädä odottamaan sitä. Niinpä Carl osti Aston Martinin (maksoi 150000$) ja lähti sillä Las Venturakseen.
Carl joutui kiertämään Tierra Robadan kautta, koska sillat olivat korjaustöissä(kuinka ollakaan). Hän päätti ajaa Fort Carsonin kautta vilkaistakseen samalla maisemia. Ajettuaan läpi El Quebradoksen, hänen perässään lähti samaan suuntaan hiekan värinen rekka säiliön kanssa. Rekka muistutti Carlia jostain, mutta hän unohti koko asian ja pysähtyi Cluck n' belliin syömään, koska aamuisessa kiireessä hän ei kerinnyt syödä mitään. Rekkakin pysähtyi, mutta kuski ei tullut ulos. Carl katseli ravintolan ikkunasta rekkaa ja ajatteli siinä olevan jotain todella tuttua.
Syötyään, Carl meni Aston Martiniin ja lähti ajamaan kohti vanhaa intiaani kylää. Kumma kyllä, rekkakin lähti samaan aikaan kun hän ja vielä samaan suuntaan. Eteen tuli silta jonka jälkeen Carl sanoi: "Tuo rekkahan on kuin siitä kauhun kilometrit elokuvasta", ja siinä samassa rekka tönäisikin Carlin autoineen jokeen.
Carl nousi joesta ja pujoi nyrkkiä rekan perään. Hän tarvitsi taas kulkupelin.
Hän kysyi intiaanikylästä ja löysi sieltä pölyisen Honda NSX:än. "Miksikähän kauppias myi tämän niin huokealla?", Carl mietti yksikseen ajaessaan moottoritielle. Vastaus tulikin yllättävän nopeasti kun auton moottori rupesi savuttamaan äkikseltään. Hän sai ohjattua auton läheisen talon pihaan. Hän oli saanut tehtäviä siitä paikasta, kun hän ensimmäisen kerran astui aavikolle Las Venturakseen. Carl kiroili ja potkaisi autoa, joka syttyikin yhtäkkiä palamaan ja räjähti. Hän käveli harmistuneena laiturille ja huokasi: "En ikinä pääse Las Venturakseen". Laiturilta hän näki veneen vastarannalla. "Siinäpä se", hän huudahti, "Veneellä pääsen Venturakseen". Carl ui vastarannalle ja varasti veneen. Hän ajatteli ettei yksi kerta nyt haittaa ja lähti matkaan.
Carl pääsi kuin pääsikin Venturakseen. Hän otti taksin, joka kyyditsi hänet kotiin. Hän painui oikopäätä nukkumaan ilman ruokaa ja heittämättä vaatteitaan pois.
Seuraavana iltana hän päätti käydä ilon ja huvin vuoksi Floor Casinossa vähän pelaamassa biljardia. Hän pelasi jonkun kanssa muutaman erän ja hävisi ainakin 10000$. Vastustaja sanoi Carlille: "Ei aina voi voittaa", ja hän kääntyi pelaamaan muita pelejä. Mutta vastustajan käännyttyä Carl hermostui. Vastustajan paidassa luki Bandits, pesäpallojoukkue jota Carl inhosi. Hän ei voinut hillitä itseään, vaan otti biljardikepin ja tökkäsi sen Bandits-kannattajan läpi. Sen jälkeen Carl sanoi: "Oops i did it again", ja casinon turvamiehet pidättivät hänet.
Vielä tälläkin hetkellä Carl istuu Las Venturaksen poliisiaseman putkassa miettien, että miksi hän teki sen. Hän kuulemma vapautuu joskus kahdenkymmenen vuoden päästä, ehkä aikaisemminkin. Ja tarinan opetus oli: Älä kannata pesäpallojoukkueita.

Tuo oli todella hyvä. Lisää vain jos jaksat kirjoittaa.

PS: Itseltäni saattaa tulla tänään tarinaa. Tuon tarinan ansiosta.

mun ö luokan tarinoista vois tulla yks tarina pienissä pätkissä, eli 1 tarina muutamassa osassa
ja aihe olis pelin juoni paaaljon muunneltuna


siis kannattaako mun kirjottaa ???