Lainaus:04.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Miltäs mun tulevan tarinan juoni kuulostaa. (älkää ihmetelkö, että paljastukset loppuvat kesken, loppu on salaisuus)

Kuulostaa ainakin melko hyvältä. Jos sujuu vielä paremmin kuin edellisesi(joka on muuten parhaasi), arvosanat kohoavat kohti korkeuksia.

Tärkeimmät osa-alueet.

Kuvailu --> Tunnelma --> Juoni --> Toiminta --> Oikeinkirjoitus --> 9

Itse asiassa toiminta ei ole tärkein, vaan tunnelma.

Mutta muuten, tosta Prokopjevin tarinasta, liian lyhyt ollakseen kasin tai ysin arvoinen.

+ Jännittävä
+ Oikeinkirjoitus ainakin parempi kuin viime tarina
+ Juoni ja sen kulku

- Liian lyhyt (ainakin 4-5 kappalea)


Arvosana: 7


Ja sitten mun systeemi

Ei mitään tunnelmaa, kuvailua jne... --> 4

Juoni aivan p*ska, erittäin lyhyt, erittäin vähän tunnelmaa, kuvailua jne... --> 5

Juoni erittäin hyono, lyhyt, vähän tunnelmaa, kuvailua --> 6

Juoni melko huono, melko lyhyt, tunnelmaa ja kuvailua vähän --> 7

Juoni OK, pituus OK, tunnelmaa ja kuvailua OK --> 8

Juoni hyvä, sopivan pitkä, tunnelmallinen ja paljon kuvailua --> 9

Juoni excellent, sopivan pitkä, Erittäin paljon kuvailua ja tunnelmaa --> 10

E: Systeemissä voi olla myös jotain muutosta, esim. seiskan arvosanan kohdassa voi olla näin myös:

Juoni ihan OK, lyhyt, tunnelmaa ja kuvailua vähän/erittäin vähän --> 7

Solid Cj's Anniversary Story


Ensimmäinen Luku: Ystäviä ja vihollisia


Salvatore nukkui omassa leveässä sängyssänsä Mafian päämajassa Liberty Cityssä, yhtäkkiä huoneeseen ryntäsi yksi Mafian jäsenistä. "Herra Leone, herää", Salvatore käänsi kylkeään ja murahti "Hetki pieni" ja jatkoi uniaan. "Jumalauta, tämä on vakavaa, joku on pöllinyt meidän kaksi miljoonaa". Salvatore havahtui välittömästi, pomppasi sängystä ylös, puki vaatteet nopeasti päälle ja kysäisi "Milloin ? Siis mitä *******ä". Hän kiipesi portaat ylös isoon baari tilaan jossa oli isot ikkunat. "Eilen yöllä, joskus kahen aikoihin, kaksi meidän miestä kuljetti salkkua jossa oli ne kaksi miljoonaa, molemmat kuskit löydettiin ryöstöpaikan läheltä roskiksista luoti kallossa". Salvatore käveli asekaapilleen, näppäili tunnusluvun, aukaisi kaapin. Kaapissa oli laaja valikoima erilaisia käsiaseita, pistooleja, konepistooleja ja yksi kiväärikin. Salvatore valitsi Glock 17 pistoolin, otti pari laatikkoa ammuksia ja kolme lipasta jotka hän täyttäisi myöhemmin. "Varas pyrkii luultavasti vaihtamaan osavaltiota" Salvatore selitti ja jatkoi "Joten Liberty Cityn lentokentälle ASAP, missä helikopterini on?". Hänen apuri mietti hetken ja vastasi "En tiedä" Salvatore kääntyi apuriin päin "No saakeli, pitää kai mennä autolla". "Kyllä herra" Mutta hän sanoi sen seinille, Salvatore oli jo kadonnut autotalliin...

Hetken päästä Salvatore oli Portland ja Stauton Islandin välisellä sillalla. Nautti ajosta Shelby Cobrallaan, se oli vanha auto mutta toimi hyvin ja kulki. Salvatore ajatteli ja survaisi kaasun pohjaan...

Sillä aikaa Shoreside Valessa, Carl istui taksin kyydissä kaksi miljoonaa dollaria viereisellä penkillä urheilukassissa, hän olisi aivan kohta lentokentällä. Lippu oli varattu ja kaikki meni niinkuin pitikin. Paras keikka ikinä. Mitenköhän Sweetillä, Kendlillä ja mutsilla menee. Kysymykset pyörivät Carlin päässä. Taksi pysähtyi "Kölkyt dollarii" Carl ojensi rahat ja hyppäsi ulos taksista raikkaaseen ulkoilmaan. Hän vilkaisi rannekelloaan joka näytti kahtakymmentä vaille kaksitoista, lento lähtisi puoli yhdeltä joten aikaa oli vaikka muille jakaa.

Salvoter oli päässyt Shoreside Valen puolelle, ajoi reilusti ylinopeutta rahanhimon voimalla, nopeutta lähes 250 km/h. Vain vähän matkaa enään lentokentälle, se näkyi jo. Hän parkkeerasi Cobransa mahdollisimman lähelle terminaalia, avaimet pois virtalukosta, reppu mukaan ja sisälle. Hän vilkuili mikä lento lähtisi seuraavaksi, ja minne. Se oli nähtävästi klo 12.30 lento San Andreasin osavaltioon, Salvatore juoksi tiskille ja sanoi puoli huutaen "Lippu klo 12.30 lennolle San Andreasiin". Tiskin toisella puolella oleva neiti naputteli tietokonetta vähän aikaa "Anteeksi, lento täynnä, haluasitteko seuraavalle lennolle klo 15.00?". "Kyllä, paljonko". "400 Dollaria" Salvatore kaivoi repusta rahat ja antoi ne tiskille. "Hetki pieni" Hetken kuluttua Salvatorella oli lippu lennolle. Hän meni lähtöselvitykseen ja antoi siellä repun ruumaan, se ei ollut kovin painava joten asiassa ei ollut mitään ongelmaa.

Carl oli jo päässyt lentokoneeseen sisälle ja odotti lentoonlähtöä. Hän oli päättänyt ottaa rahat mukaan käsimatkatavaroina, ei tarvitsisi odotella matkalaukkuja San Andreasissa. Lentomatkaa olisi paljon, kokonaiset kahdeksan tuntia, lännen suuntaan. Sitten taksilla Sweetin kämpille, tapaamaan mutsia pitkästä aikaa. Kendl ja muut olisivat myös tapaamisen arvoisia. Mutta mitä kaikkea olisikaan kerennyt tapahtua tässä ajassa.

Samaan aikaan San Andreaksessa jossa oli yö massiivisen aikaeron vuoksi. Moottoripyörä pysähtyi Groove Streetin ylittävälle sillalle. Moottoripyörän kyydistä hyppäsi pois pitkä nuori mies. Hän sammutti moottoripyöränsä ja valmisteli kiväärinsä pimeässä ja koleassa ilmassa. Kun kivääri oli valmisteltu ja äänenvaimennin kiinni mies asetti kiväärinsä sillan kaidetta vasten napsautti tähtäimen suojat irti, toivoi että kukaan ei sattuisi sillalle ja odotti...
Hetken päästä Grove Streetille saapui sininen Buickin sedani, mies valmistautui ampumaan surmanluodin, autosta nousi kaksi henkilöä, Sweet ja joku hieman vanhempi nainen, mies tähtäsi yökiikaritähtäimellä Sweetin päähän. Mies oli juuri ampumassa kun kohtalo puuttui peliin, satunnainen ohikulkija huomasi hänet ja läpsäytti miestä olkapäälle ja tokaisi "Mitäköhän *******ä sinä teet". Ampuja pelästyi ja laukaisi aseen vahingossa, välähdys, harhaluoti osui vanhaa rouvaa ohimoon. Ohikulkia hyökkäsi ampujan kimppuun, ampuja heitti hänet pois päältään ja veti taskusta esille ysimillisen pistoolin, ampui ohikulkiaa kohti. Luoti napsahti ohikulkiaa mahaan, hän hoippui hetken kunnes kaatui sillan kaiteen yli ja tippui asfalttiin kymmenestä metristä. Ampuja sujautti ysimillisensä takaisin koteloon. Tehtävä oli täysin epäonnistunut ja päättynyt kauhealla tavalla, oli kiire pois, poliisit olisivat varmasti matkalla ja laukaus oli varmasti herättänyt lähiseutulaiset. Ampuja otti aseensa maasta ja hurautti moottoripyörällä pois paikalta...

Sweet soitti hätänumeroon mutta se olisi turhaa, hän tiesi että äiti olisi kuollut. Mutta kuka ampuja oli? Miksi helkkarissa hän ampui äidin? Mitä *****a tämä on? Vähän kauempana oli myös toinen ruumis joka oli tippunut sillalta, läsähtänyt asfalttiin kymmenestä metristä. Sweet kokeili vielä äitinsä pulssia mutta ei tuntenut mitään. Häneltä tirahti kyynel. Ensin Brian sitten äiti. Mitä seuraavaksi...



Carl käveli tunnelia pitkin terminaaliin ja sieltä ulos. Los Santoksen lentokenttä oli todella kauniin näköinen, paljon kasveja piristämässä betonista tunnelmaa. Rivi takseja, Carl istahti yhteen ja sanoi kylmästi "Groove Streetille". Taksikuski nyökkäsi lähes huomaamattomasti ja kaasutti pois terminaalin edestä. Taksikuski ajoi kaikkien slummien ja köyhien alueiden läpi kunnes vihdoin pysähtyi Grove Streetin päähän. "Kympin". Carl ojensi rahat ja nousi ulos taksista. "Grove Street, oma koti kullan kallis". Hän käveli eteenpäin kunnes huomasi Grove Streetin halki menevän nauhan. "Rikosalue, älä ylitä tätä rajaa". Tosiaan, reilusti poliiseja tutkimassa aukiota. Osalla poliiseista luki takin selkämyksessä "CSI" ja sen alapuolella hieman pienemmällä tekstillä "Crime Scene Investigators". Carlia ihmetytti mitä oli tapahtunut, kaiken päälle hänellä ei ollut kännykkää jolla soittaa Sweetille missä hän oli. Eikä hän voinut piilottaa kahta miljoonaansa minnekkään. Lopulta Carl päätti mennä Ten Green Bottlesiin ryypylle. Hän astui ovesta sisään ja kuinka ollakkaan tiskillä oli Sweet, aivan kännisenä. Carl istahti hänen viereen ja taputti olalle "Sweet, Carl tässä". "Niiiin kukaaahh, moon siis niin känis!" Sweet vastasi ja lysähti baaritiskille...

Aamulla rikospaikkatuktijat olivat häipyneet Grovelta joten Carl ja Sweet menivät takaisin Grovelle, Sweetin taloon. "Mitä *****a solit niin kännis että huhhuh?!" Carl aloitti heti kyselyn. "Ja mitä äipälle kuuluu?". Sweet laski katseensa maahan ja sanoi hiljaa "Kuoli, yöllä, sai kiväärin luodista ohimoon". Carlilla kesti hetki tajuta mitä Sweet oli äsken sanonut. "Mitä *****a?". "Nii, varmaan joku *******n Ballasin *****". Senkö takia ne rikospaikkatutkijat olivatkin Grovella. Sweet oli aivan maassa...

"Ihan varmasti joku Ballas". "Jepni, muuten tässä mutsin talon avaimet, talo kuuluu lain mukaan sulle". Carl otti avaimet ja painui heti taloonsa. Hän tutki paikkoja mutta ei löytänyt mitään ihmeellistä. Talo oli aika vanha ja hieman ränsistynyt, sitä ei oltu remontoitu moneen vuoteen, tapetit olivat kellastuneet ja muutenkin rumat, vessan kaakelit olivat halkeilleet. Portaat narisivat ja kitisivät, yläkerrassa tilanne ei ollut yhtään sen parempi. Vierashuoneessa oli tunkkainen ilma ja jokainen pinta oli pölyssä. Maakuhuone oli sentään pysynyt kunnossa, tapetit olivat kirkkaat, ilmanvaihto hyvä ja sänky mukava. Carl jäi makaamaan sänkyyn Tarvitsen vaatteita, ja remontti, mutta kuka tappoi äidin? Hän ajatteli. Carl muisti jättäneensä rahat Sweetille joten hän juoksi hakemaan ne. Kaikki rahat olivat tallella, Carl heitti rahat makuuhuoneen sängylle. Oli jo myöhäinen ilta joten Carl kävi nukkumaan, syömättä edes iltapalaa.

Big Smoke ja Ryder viettivät iltaa Smoken talolla. He joivat olutta ja katsoivat televisiosta jotain halpaa toiminta leffaa. "Joo smokee, joudun menee jo, kello aik paljo". "Joo, moro, nähää joskus". Ryder jätti oluen pöydälle ja käveli ulos Smoken talosta. Oli kylmä ja hieman sumuinen ilma, Ryder avasi lavaauto Fordinsa ovet ja istui kuljettajan paikalle. Hän kaivoi avaimet taskusta ja käynnisti auton. Kahdeksansylinterinen moottori hurahti käyntiin. Ryder ajoi suorinta reittiä Gantoniin, kurvasi omaan pihaan. Sweetin talolla paloi vielä valot, Ryder lähti käymään siellä.
Ryder koputti Sweetin talon oveen, Sweet tuli avaamaan ja tervehti häntä rennosti. "Mite menee!?". "Huonosti" Sweet vastasi ja käänsi katseensa muualle. "Mun äippä sai kuulan kalloo". "Mitä *****a?". "Niin". Ryder ja Sweet selvittivät mitä oli tapahtunut. "Ai Carl on tääl, käyn morjestaa". "Älä, hän nuqquu". "Aaa, ok en" Ryder sanoi ja painui omalle talolle. Hän otti kaapista oluen ja istui sohvalle. Avasi television ja katsoi jotain leffaa kunnes nukahti sohvalle.


Carl heräsi aurinkoiseen aamuun aikaisin. Hän juoksi alakertaan ja etsi ruuanlaitto tarvikkeita. Hän löysi kattilan ja muutamia munia, salaattia, kurkkuja ja leipää. Siitä saisi ravitsevan aamupalan. Muna kattilaan reilun veden kanssa. Hella oli erillisellä kaasusäiliöllä toimiva joten Carlin piti avata kaasuhana hellan viereisessä kaapissa sijaitsevan kaasupullon korkista. Muna kiehumaan ja leivän tekoon. Leipä oli kivikovaa ja sitä oli vaikea leikata, mutta Carl sai leivän leikattua ja laittoi sen päälle kurkkua ja salaattia. Köyhän miehen leipä, mutta se kelpasi. Carl istahti olohuoneen sohvalle leivän kanssa, avasi television ja söi leipää. Kunnes kymmenen minuutin päästä muna oli kiehunut tarpeeksi. Carl sammutti kaasuhanan ja siivilöi munan kattilasta, kuori sen ja söi paljain käsin. Kun hän oli saanut aamupalan syötyä, hän puki farkut ja t-paidan päälle. Ihan ok vaatteet mutta Carl tarvitsisi uudet joten hän otti rahalaukusta kaksisataa dollaria ja lähti kävellen kohti läheistä Bincoa. Siellä hän valitsi uudet lenkkarit, rannekellon, aurinkolasit, farkut ja muutemat paidat. Ostokset maksoivat sataviisikymmentä dollaria, Carl maksoi ja lähti takaisin Grovelle. Hän laittoi vaatteet vaatekaappiin, samalla hän huomasi vaatekaapin lattialla laukun jota ei ollut ennen huomannut, uteliaisuudesta johtuen Carl avasi laukun ja löysi sieltä kultaisen riipuksen joka oli muodoltaan risti, siihen oli kaiverrettu Johnson. Hän laittoi riipuksen kaulaansa roikkumaan, se oli hieno. Laukusta löytyi myös muuta mielenkiintoista, vähän käteistä, kaksi askia tupakkaa, sytkäri ja sininen lippalakki. Carl laittoi sytkärin ja tupakat yöpöydän laatikkoon, rahat taskuun, sinisen lippalakin hän asetti omaan päähän. Joku koputti oveen, Carl juoksi alakertaan uudet lenkkarit jalassaan, lippalakki päässään ja riipus kaulassaan. Ovella oli Sweet jolla oli käsissään moottoripyöräkypärä. "Tarviit varmaan kulkuneuvon, mulla on vanha krossimopo joka on ollut käyttämättä monet vuodet, se tarvii vähän kunnostusta mutta on ihan ok, tän kypäränkin löysin". "Joo, mut näytä se mopo". "Joo, tuu" Sweet heitti kypärän Carlille ja he kävelivät Sweetin talon takapihalle, kuinka ollakkaan siellä oli musta krossimopo, siitä oli takakumipuhki ja kone huonossa kunnossa, mutta pienellä korjaamisella siitä tulisi hyvä. Maalikin oli naarmuuntunut ja rapissut pois. Carl talutti mopon autotalliinsa, San Fierrossa olisi moottoripyöräilyyn ja autoiluun erikoistunut liike, he saisivat tulla hakemaan mopon. Carl etsi liikkeen numeron ja soitti sinne, hän selitti tarpeensa ja he vastasivat että he tulisivat hakemaan mopon muuteman päivän sisällä. Sillä aikaa Carl voisi hankkia aseluvan ja aseen. Kuitenkin vaarallinen kaupunki ja jengisodat olivat yleisiä...


Salvatore asui hyvän ystävänsä Wu Zi Mun luona Las Venturasissa. Hän oli palkannut yksityisetsivän etsimään rahojaan mutta mitään ei ollut löydetty. Varas oli fiksu, hän ei vielä ollut ostanut mitään kallista. Mutta rahat oli löydettävä. Wu Zi Mun talo oli todella hieno ja iso, hienostoalueella jossa oli rauhallista eikä yhtään rikosta. Naapurit tervehtivät joka kerta kun kävelee ohi. Salvatore oli miettinyt että muuttaisi kokonaan San Andreasiin, perustaisi bisneksen tänne ja eläisi kuin kuninkaallinen. Las Venturas stripillä oli yksi iso entinen kasinorakennus myytävänä, sen entinen omistaja oli joutunut velkoihin ja joutunut konkurssiin. Nyt rakennus oli ollut tyhjä viimeiset kaksi kuukautta. Se ei olisi kovin kallis ja siihen saisi uuden kasinon nopeasti pystyyn. Se vaikutti hyvältä idealta Salvatoresta.
Salvatore kävi seuraavana päivänä Las Venturas Stripillä tarkastamassa rakennuksen kunnon, hän sai myyjän paikalle joka esitteli rakennuksen tiloja auliisti, esittely kesti todella kauan rakennuksen koosta johtuen, rakennus vaikutti hyvältä ja Salvatore meinasi ostaa sen. Hänen tarvitsisi vain etsiä henkilökuntaa jostain. Turvamiehiä, tarjoilioita, jakajia ja muita vastaavia, siitä ei tulisi helppoa, eikä halpaa, mutta jossain vaiheessa kasino maksaisi itsensä takaisin. Salvatore käveli kohti Rockshore Westiä, jonne ei olisi pitkä matka, ei edes jalan.



Muuteman päivän päästä Carl oli jo kerennyt saada aseenkantoluvan ja ajokortin paikallisilta poliiseilta. Mopo olisi valmis, mutta se olisi haettava San Fierrosta, joten Carl meni kysymään Sweetiltä kyytiä San Fierroon. "Joo sopii se, lähetään vaikka heti". Veljekset kävelivät ulos ja istuivat Sweetin vanhaan Buickiin. Sweet käynnisti auton ja niin alkoi matka San Fierroon. Matka ei kestäisi pitkää aikaa, San Fierro oli kuitenkin lähellä ja liikenne oli vähäistä, mutta Eastern Tunnelilla tuli ongelmia, tunneli oli sortunut räjähdyksessä, tankkeri oli kaatunut ja sen sisältö oli räjähtänyt. Pelastusväkeä oli paljon tunnelilla. "Perkele, pitää mennä pitkää kiertotietä" Sweet sanoi ja teki U-käännöksen...

Kun veljekset vihdoin saapuivat San Fierroon heillä oli vaikeuksia löytää sitä liikettä jossa Carlin mopo oli. Se kuitenkin löytyi, dohertyn työmaan vieressä. Sweet parkkeerasi auton ja he molemmat menivät liikkeeseen. Alakerrassa oli autoihin liittyviä juttuja joten heidät ohjattiin yläkertaan jossa oli moottoripyörä tarvikkeita. Carl sanoi tilauksen numeron ja mies tiskin takana ohjasi hänet ulkoilmaan ja isoon talliin jossa oli Carlin korjattu mopo. "Siihen on vaihdettu lähes kaikki osat, moottori, ketjut, renkaat, jousitus ja niin edelleen, korjauksen hinnaksi tulee 5000 dollaria". Sweetin naama loksahti auki summan kuullessa. "Älä huoli, oon varautunut" Carl ojensi miehelle rahat, mies antoi mopon avaimet. Carl haki kypärän autosta ja polkaisi mopon käyntiin, hän kiihdytti pois pihalta ja suuntasi kohti Los Santosta...

Carl ajoi reilua ylinopeutta Wetstonen alueella. Mopon moottori kävi hyvin ja mikä parasta, se kulki! Carl väänsi kaasun pohjaan ja ajoi siltaa pitkin yli Los Santokseen. Hän hiljensi vauhtia, Los Santoksessa on kuitenkin paljon poliiseja. Keskusta oli ihmeellinen betoni viidakko. Paljon erilaisia liikkeitä ja ravintoloita. Jalankulkijoita oli vähän, mutta se oli hyvä. Muutenkin liikenne oli rauhallista.
Carl ajoi moponsa omaan talliin ja meni sisälle katselemaan televisiota..

Jatkuu...

Piiiiitkä pätkä tekstiä

Holy s*it, onpa se niin v*tun pitkä!

+ Excellent tarina
+ Juoni ja sen kulku
+ Tunnelmallinen
+ Kuvailu loistaa

- Ehkä liian pitkä
- Typot (Paikkakuntien nimet ja muut pienet typot)

Arvosana: 8puol

Lainaus:05.12.2007 Solid_CJ kirjoitti:
Solid Cj's Anniversary Story


Ensimmäinen Luku: Ystäviä ja vihollisia

Erinomaista työtä. En jaksa sen enempää sanallisesti perustella, joten siirrytäänpä varsinaiseen arvosteluun.

+ Kuvailu erittäin hyvää
+ Tunnelma, joka syntyy kuvailusta
+ Tapahtumia tarinan täydeltä
+ Pitkä

- Kirjoitusvirhettä vähän liikaa

9 -

Sori että myöhästyy, tänään yritän saaha valmiiksi.

[off]Tuplaposti, koska nyt arvostelen solidin[/off]

Hienoa jälkeä taas kerran, mutta mikä loma sulla oikeen oli?

+juoni
+toimintaa ;D
+se silta-kohtaus aika alussa oli näyttävä
+pitkä
+ei muuta

-oikeinkirjoitus
-"kato mun mami kuali" -vuorosanat
-emttt

9- ja hymppä =)

Tänään odotus on melko todennäköisesti ohi, kirjoittamaan kun innostuin vähän rankemmalla kädellä. Kehittelen juonta vähän aikaa ja postaan sitten tänne.

Lainaus:05.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Tänään odotus on melko todennäköisesti ohi, kirjoittamaan kun innostuin vähän rankemmalla kädellä. Kehittelen juonta vähän aikaa ja postaan sitten tänne.

Hienoa!

Saapa sitä vihdoinkin lukea parhaan kirjoittajan tarinoita.

Kiitos hyvistä arvosanoista, kirjoitan jatkoa Joulukuun aikana. Seuraavien tarinoiden juonia saa taas miettiä oikein urakalla mutta enköhän minä jotain keksi

Lainaus:05.12.2007 Solid_CJ kirjoitti:
Kiitos hyvistä arvosanoista, kirjoitan jatkoa Joulukuun aikana. Seuraavien tarinoiden juonia saa taas miettiä oikein urakalla mutta enköhän minä jotain keksi

Muista sitten kirjoittaa kunnolla, eikä tällä tyylillä:
"Kato tervee, mites panee?" sanoi salaperäinen mies, ja se meni sitten kauppaan ampuu naisii.

Shadow Dude Stories:

Liberator - Osa 7 / Final

BOT-932 kiisi pitkin Escobar Internationalin lentokenttää. Sen kuljettaja oli tuhonnut kaupunkia useamman tavallisen tankin edestä, eikä loppu ollut vielä lähestymäisilläänkään - vasta silloin, kun Mendezit toteaisivat, että nyt hommaa oli hoidettu tarpeeksi ja koko kaupunki alistuisi heidän hirmuvaltaansa. Vain yksi henkilö pystyisi tuon estämään, ja hän oli Vic Vance, 28-vuotias armeijasta Jerry Martinezin takia erotettu tummaihoinen mies, joka oli hankkinut elämänsä aikana niin ystäviä kuin vihollisia - ja Mendezit olivat niistä vihollisista ehkäpä pahimpia. Juuri sillä hetkellä hän oli tankin telaketjun päällä - ei ollut kovin mukavaa olla siinä ja tuntea valtava tuulenvire tankin liikkuessa, mutta sijaintiaan ei saanut sellaisessa tilanteessa paljastaa, ei missään nimessä. Vicin piti kuitenkin alkaa kiivetä, jotta hän voisi toteuttaa Steven kehittelemän varasuunnitelman; tankin ryöstämisen ja Mendezien apureiden kimppuun hyökkäämisen. Vic nousi erään tason päälle. BOT-932 tärähti ikävästi, mutta hän piti kiinni jostain ulokkeesta, joka yllättäen aukesi. "Luukku, josta pääsen sisään." hän mutisi iloisesti ja ryömi sinne. Edessä oleva käytävä oli erittäin ahdas, ja Vicin piti mennä niin matalaksi kuin mahdollista päästäkseen läpi. "Ei taida olla ihan....ihmisille suunniteltu tunneli..." Vic puuskutti ryömiessään vihdoin ja viimein toiseen päähän, joka kyllä oli lähellä, mutta ryömimismatka oli tuntunut pieneltä ikuisuudelta. Hän näki ohjaajan suoraan edessään, mutta tämä katsoi poispäin ja keskittyi ainoastaan tankin ajamiseen. Ohjaajan silmien edessä oli periskooppi, jolla tämä näki ulos tankista. Vic hiipi häiskän taakse ja sanoi: "Hyvää yötä..." Juuri miehen katsoessa taakse Vic löi häntä suoraan päähän, ja taju taisi mennä. Vic veti tyypin ohjaustuolista ja jätti makuulle lattialle. Nyt hän oli itse BOT-932: n ohjaimissa - hän ei varmaankaan olisi koskaan uskonut niin käyvän.

Tankin ohjaaminen tuntui aluksi melko kummalliselta. Tuntui, että siitä oli ikuisuus, kun Vic oli viimeksi ohjannut sellaista - ja silloin kyseessä oli aivan tavallinen Rhino, jossa sentään pystyi näkemään suoraan eteenpäin. BOT-932 oli kuitenkin nähtävästi suunniteltu ammattilaisille. Vic joutui samaan aikaan katsomaan periskoopista eteensä ja ohjailemaan tankkia, joka kääntyi hyvin kömpelösti. Hän käytti lentokenttää harjoitteluratanaan ennen varsinaista hommaa, mutta ei uskaltanut mennä Steven, Mitchin ja Tommyn luo V. I. P. -laiturille, sillä hän saattaisi vahingossa liiskata heidät tai osua heihin jollakin tykillä. Noin viiden minuutin päästä hän alkoi osata, ja hän kaartoi pois lentokenttäalueelta. Kaupunki oli tosiaan kaaoksessa, Vic ajatteli ajaessaan heti ensimmäisen bisneksen - hänen omistamansa, totta kai - ohi. Bikerit kuitenkin avasivat tulen tankkia kohti. Vic aikoi aluksi antaa heille kunnon opetuksen silloin, kun homma olisi hoidettu(tai siis jos), mutta sitten hän muisti, etteivät Bikerit voineet tietää, kuka tankkia ohjasi. Vic päätti kuitenkin antaa heille nähtävää oikein urakalla ja käänsi kohti Cholojen bisnestä. Ulkona eräs Biker huusi raivostuneena Vicin kuulematta: "Se suuntaa puolustamaan Mendezien liittolaisjengien bisneksiä! Tankkijahtiin ja oitis!" Vic jatkoi matkaansa, mutta Bikerit tekivät inhottavasti kiusaa ammuskelemalla tankin kuoreen, jota ei kuitenkaan luodeilla läpäisty. Hän pääsi pian Cholojen bisnekselle ehjänä ja rymisteli suoraan sitä kohti. Bikeritkin katsoivat nyt hämmästyneinä, miten Vic ampui ohjuksia tankista suoraan kiinteistöä päin. Se syttyi palamaan valtavissa liekeissä, ja ilmeisesti sisällä olleet, herkästi syttyvät aineet, joita Cholot olivat ehkä joskus sinne tuoneet, pahensivat tulipaloa entisestään. Nyt eräs Biker huusi voitonriemuisena: "Joku meikäläisistä ohjaa tankkia! OLEMME MESTAREITA!" Vicin alkaessa ajaa seuraavaa bisnestä kohti Bikerit olivat yhä ympärillä, mutta nyt ystävällismielisinä ja suojaamassa tankkia, vaikkei sitä ehkä olisi tarvittu luodinkestävyyden ja itsepuolustusmahdollisuuksien takia. Kaikesta huolimatta jokin Vicin sisuksissa puhkui luottavaisuutta ja voitonriemua, kun hän ajoi yhä lähemmäs seuraavaa tuhoamiskohdetta.

Vic ajatteli mielessään, voisivatko Mendezit enää häntä kukistaa. Tankin edellinen kuski makasi tajuttomana ohjaamon lattialla - hänet olisi sitten aika hoidella vähän ajan päästä. Nyt Vic tunsi pitkästä aikaa itsessään uuden tunteen - hänellä oli hauskaa, hän nautti senhetkisistä tapahtumista enemmän kuin mistään aiemmin kokemastaan ainakin parin sekunnin miettimisen jälkeen. Bikerit hoitelivat suurimman osan vihollisista, kun Vic piti huolen tankin ohjaamisesta. Se oli melko painava, paljon painavempi kuin armeijan tankki, mutta silti omituisen helppo käsitellä loppujen lopuksi. Vic pääsi moitteettomasti seuraavalle bisnekselle ja räiski konekivääreillään sen ikkunoihin, kun Bikerit ampuivat drive-byn muodossa ulkona olevia puolustajia. Yksi huusi henkihieverissä maasta: "Pomot ko-kostavat tämän viel..." Hän ei saanut enää sanaa suustaan niin rajun loukkaantumisen jälkeen, kun BOT-932: n tehokkaiden konekiväärien panokset olivat kaivautuneet syvälle ihoon. Vic pisti ohjustykit valmiiksi ja käänsi samalla periskooppia toisaalle - Strikereita oli etäämmällä ajamassa mustalla pakulla edessään Sharkien auto, ja molemmista ammuttiin toista autoa kohti. Kaupunki oli kaaoksen vallassa, kun joka puolella oli jengisotia, mutta Vic nautti siitä, että hänellä oli vaihteeksi ylivoima. Hän ampui ohjukset suoraan tonttia päin niin, että rakennuksesta osa sortui maan tasalle. Heti perään hän ampui lisää, jotka voimakkaalla tehollaan tuhosivat koko talon. Bikerit suuntasivat jo eteenpäin, kohti pohjoista. Vic peruutti ja seurasi sitten. BOT-932 herätti ihmisissä kauhua, koska joka puolella kuului huutoa ja kiljuntaa tankin kulkiessa ohi.

Noin puolen tunnin kuluttua Vic oli saanut tuhottua kaikki vihollisbisnekset Little Havanan ja Little Haitin alueelta. Motivaatio oli tankin myötä noussut, mutta aina kaikki ei voinut onnistua loppuun saakka. BOT-932: n ohjaaja ei nimittäin ehkä makaisi tajuttomana koko päivää yhdestä iskusta, ja nyt Vicin huomaamatta tyyppi virkosi hitaasti, mutta varmasti. Tämä katsoi Viciin päin hetken aikaa ja tajusi sitten, että oli pakko hiipiä. Mies nousi seisomaan varoen, ettei päästäisi ääntäkään, ja otti sitten kaikin voimin Viciä kurkulta kiinni. "KUKA sinä olet ja mitä teet tämän tankin ohjaimissa?" häiskä kysyi vihaisella äänellä. Vic horjahti ohjaamosta ja kaatui istuma-asentoon miehen pitäessä häntä edelleen kurkulta kiinni. Melko hitaasti hän sanoi: "Minä olen Vic Vance - ja tankin kaappaaminen oli minun tehtäväni. Riittääkö tieto? Toivottavasti!" Mies naurahti pilkallisesti ja tiukensi otettaan niin, että Vic tunsi itsensä kuristuvan kohta kuoliaaksi. "J-jos voisimme keskustell..." hän yritti sanoa, mutta mies potkaisi häntä kovaa polveen ja Vic vaikeni melko nopeasti. "Minun oli kai tarkoitus ohjata tätä, mutta sitten joku taisi lyödä minut kanveesiin. No, minulla on kova pää, enkä pysy tajuttomana kovin pitkään - en ainakaan niin heiveröisestä lyönnistä kuin minkä sinä teit. Joka tapauksessa voimme päättää rangaistuksestasi. Voin vaikka heittää sinut ulos tank-..." Nyt miehen puhe keskeytyi ja hän huusi: "VOI P*RKELE, TANKKI!" Hän paiskasi Vicin lattiaan ja syöksyi ohjaamaan BOT-932: aa. "Sinä - kerro nyt vuorostasi, kuka itse olet! Tämä tankki ei kauaa pystyssä pysy, sillä sen tuhoaminen kukistaa Mendezien hirmuvallan!" Vic tokaisi yrittäen kuulostaa mahtipontiselta. Mies käänsi vähän päätään ja murahti: "Nimeni on Eric Stuart, ja minut palkattiin ajamaan tankkia. Et tee sillä tiedolla mitään - sen sijaan minun pitää mennä varmistamaan, onko Jeff todella siellä, missä epäilen hänen olevan." Vic ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta ryntäsi sitten aivan yllättäen kohti ohjaamopenkkiä.

Ulkopuolelta Bikerit kummastelivat hieman tankin omituisia liikkeitä. Aivan yhtäkkiä ohjukset olivat vain lentäneet ilman halki suoraan päin Pay' n Sprayta, joka rysähti maan tasalle mukanaan ilmeisesti yksi korjattavana oleva auto sekä pari mekaanikkoa. Eihän Vic niin julmia tekisi koskaan? Bikerit pelasivat varman päälle ja ryhmittyivät tankin ympärille sekä suojatakseen että piirittääkseen sitä. Sisällä Vic ja Eric tappelivat todella tiiviisti - kumpikaan ei antanut minkäänlaista armoa vastustajalleen. He halusivat ohjata tankkia, ja aina toinen sähläsi nappien kanssa. Nyt Eric painoi punaista nappia, josta kuului kovahko ääni, ja tankin takaosasta putosi jotain. Bikerit näkivät tarpeeksi helposti, että se oli dynamiittitynnyri, joka ei kuitenkaan räjähtänyt. Siihen oli kuitenkin kiinnitetty jonkinlainen pahvinukke, joka esitti Viciä. "Okei, kamut.....Vic ei nähtävästi enää aja tuota tankkia! Siellä on joku muukin! KIMPPUUN!" huusi yksi Bikereista ja aloitti tulituksen ollessaan erään jengikumppaninsa kyydissä. Olisivatpa he tietäneet, että Vic tönäisi Ericin ohjaamon toiseen päähän ja oli nyt syöksynyt ohjaimiin, mutta häntä tulitettiin nyt omien puolulaisten toimesta. "Minä_tuhoan_tämän_ja_viimeistelen_homman!" Vic raivosi. Hän painoi ohjusnappia vielä viimeisen kerran huutaen: "BOT-932: n viimeiset laukaukset nähtävissä!" Ennen kuin Eric ehti estää, Vic käänsi tankin suoraan kohti rakennustyömaata Downtownin ja Little Haitin välissä ja rysäytti päin alimpia tukipilareita. Tankki alkoi jotenkin vahingoittua, ja suunnitelmana oli ajaa päin betonista seinää alueen toisella puolella. Eric oli valitettavasti päässyt taas Vicin kimppuun ja kiskoi tätä pois ohjaamosta, mutta Vicin jalka oli yhä kaasupolkimella. Tankin matka jatkui kovalla vauhdilla kohti betoniseinää, ja Vic kohotti jalkansa. Tämän jälkeen hän potkaisi Ericiä lujasti kasvoille ja hyppäsi tankin yläosassa oleville tikapuille, jotka johtivat ohjaamon luukulle ja ulos tästä tuhon välineestä. Eric kiipesi vihaisena perässä, ja Bikerien tulitus kuului ulkoa kovaäänisenä.

Vic avasi luukun täydellä voimalla, kunnes tunsi kovan painon jalassaan - Eric Stuart yritti vetää häntä alas. "Minä ehkä kuolen tähän törmäykseen, mutta haluan varmistaa, että niin myös sinä!" Stuart kähisi ja vaikutti olevan tosissaan. Viimeisenä oljenkortenaan Vic veti itseään vähän ylemmäs ja huusi: "BIKERIT! VIC TÄÄLLÄ! TULKAA APUUN!" Tankki lähestyi betoniaitaa yhä vain tiiviimmin, kun kaksi Bikeria kaartoi prätkillään eteen. Molemmat hyppäsivät kyydistä niin, että prätkät jäivät tankin reitille. Se liukui niiden yli murskaten ne, mutta Bikereille tärkeämpää oli Vicin henki kuin kaksi kilpapyörää alehallista - tankki liukui aina vain hitaammin, kunnes pysähtyi vain parin metrin päähän aidasta. Vicin kasvoilla erottui helpottunut ilme ja huoahdus, kunnes hän tipahti luukulta - Eric veti häntä täydellä voimalla alaspäin ja nyt Vic lysähti tankin lattialle suoraan Ericin viereen. "Ei tankki tuhoudu ilman sinua!" tämä mutisi hullunkiilto silmissään. Vic katsoi hädissään luukulle ja toivoi Bikerien tulevan jo. Vain paria sekuntia myöhemmin siitä tosiaan pilkistikin yhden naama, ja tämä näki Ericin melkein heti. "Nyt on aika tehdä tästä kaikesta loppu..." hän sanoi naurahtaen pilkallisesti. "KAMUT! Tulkaas varmistamaan, että tämä kaveri pysyy tankin sisällä, sitten työnnetään se veteen!" Useita Bikereita kiipesi BOT-932: n päälle, ja he auttoivat Vicin ulos. Eric, vaikka tiesi yrityksensä turhaksi, kokeili silti ohipääsemistä, joka ei ollenkaan auttanut, vaan Bikerit kaatoivat hänet tankin lattialle ja lukitsivat luukun ulkoapäin avaimella, jonka Vic oli ilmeisesti tappelunnujakassa saanut haltuunsa Ericin taskusta. Vice City oli alkanut rauhoittua - Vicin ja Tommyn jengiläiset, Strikerit ja Bikerit olivat tehneet tehtävänsä ja tuhonneet Mendezien kätyrien kulkuvälineet. Jalan heistä ei puolestaan ollut mitään vastusta.

Loppuseremonia tapahtui noin tunnin kuluttua Hyman Memorial-stadionin eteläpuoleisella, hylätyllä uimarannalla. Sinne oli kerääntynyt lukuisia pelastuksesta iloitsevia ihmisiä, jotka seisoivat BOT-932: n ympärillä. Bikerit olivat rakentaneet tukkiväylän, joka ulottui aina veteen asti ja jota pitkin he nyt saivat melkoisella yhteisponnistuksella vieritettyä tankin. Se liukui alamäkeen ja jäi veteen makaamaan. Jotkut menivät vielä työntämään sitä syvemmälle, vaikkei se liikkunutkaan kuin muutaman metrin. Tankki hoidettiin kuitenkin syvempiin vesiin myöhempinä päivinä valtavalla laivalla, jonka paino oli siihen verrattuna moninkertainen - se vedettiin köydellä syviin vesiin ja köysi katkaistiin, jolloin ihmisten hurraahuudot paisuivat moninkertaisiksi. Steve näytti kerrassaan hämmästyneeltä - ei hän varmasti ollut osannut odottaa tällaista nuoremmilta ihmisiltä. Kaikki vaikutti kuitenkin mahdolliselta, ja kun Vic alkoi ystäviensä kanssa suunnata poispäin, Starfish Islandilla pidettäviin juhliin, hän tokaisi iloisena Mitchille: "Haluaisinpa nähdä Mendezien naamat tällä hetkellä!" Jos hän vain olisi nähnyt ne, hän ei varmaan olisi palannut hengissä kertomaan siitä, sillä Mendezit kirosivat raskaasti kartanossaan. He olivat menettäneet kätyrinsä, bisneksensä, eliittisotilaansa ja jopa tankkinsa. Siltojakin alettiin korjaamaan, ja paikallisten poliisien vuoksi he eivät uskaltaneet sabotoida hommia - East Islandilla olevia, jäljelle jääneitä bisneksiä olisi hankala pyörittää kaltereiden takaa.

Loppunäytös:

8:00 AM, Ocean View Hospital

Lance pääsi sairaalasta palovammojen hoitamisen jälkeen. Tilanne oli näyttänyt vielä aluksi melko pahalta, mutta nyt hän oli taas hyvässä kunnossa. Vic, Steve, Tommy ja Mitch tulivat paikalle häntä vastaan vihreällä Sentinelillä, ja melkein ensimmäinen kysymys, jonka Lance täräytti, oli - kuten Vic arvasikin -: "Mitäs mahtoi tapahtua, kun olin poissa?" Vic loi naurahtavia katseita muihin ja vilkaisi sitten West Islandia. Lancekin käänsi katseensa sinne ja hätkähti. "Mi-missä pankki on? Sehän oli tosi korkea rakennus, ja nyt se on tiessään!" Vic sai nyt jo äänekkään naurunpärskähdyksen ilmoille ja sanoi iloisena: "Et kuule jäänyt paljosta paitsi! Isoveljesi tässä uhmasi vaaraa ja kuskasi BOT-932-tankkia ympäri kaupungin katuja!" Lance ei ollut uskoa korviaan. "Sa-sanoitko sinä BOT-932? Sehän tuhoutui joskus silloin, kun pudotettiin se singolla Starfish Islandin sillalt..." Vic kohotti kätensä keskeyttääkseen. "Se oli jo menneisyyttä. Se vanha tankki oli sitä paitsi prototyyppi - Paulie Sindacco ehti terrorisoida Libertyä vakituisversiolla ennen kuin CJ sai hänet kiinni, ja nyt Mendezit olivat lähettäneet jonkun hyypiön ohjaamaan uudelleen valmistunutta tankkia täällä, mutta minä ryöstin ja tuhosin sen!" Steve nyökkäsi, murahti: "Se oli tarkka tiivistelmä." ja avasi suunsa sanoakseen taas jotain, kun Tommy puuttui puheeseen: "Niin, ja meillä oli bileet viime yönä, mutta sinä makoilit täällä sairaalassa." Lance näytti tyrmistyneeltä. "Miksi MINUA aina syrjitään?" hän mutisi kävellessään Sentinelille ja tullakseen viedyksi omaan taloonsa. Seikkailu Vicessa oli toistaiseksi ohi, mutta vielä kaikki oli keskeneräistä. Hyvin keskeneräistä...

The End.

Shadow6 stories
We don't go to Las Venturas...
Ensimmäinen part: Mennään San Andreakseen!

1988 Vice City
Tommy Vercetti on elänyt rauhallista miljonääri-elämää sen jälkeen, kun tappoi Lancen ja Sonnyn. Hänellä oli pihalla Infernus ja Strech. Tommyn kaverit olivat muuttaneet Las Venturakseen, San Andreaksen osavaltioon. Pian Tommyn mieleen tuli muutto, mutta miten se onnistuisi, kun omistaa oman kartanon? Hän mietti hetken ja päätti muuttaa, mutta hänen piti myydä ensin kaikki talonsa. Niinpä hän lähti kohti talokauppaa, ja ilmoitti perillä myyvänsä 10 hienoa, ja halpaa taloa. Pian innokkaita ostajia tuli paikan päälle, ja talot vaihtoivat omistajaa. Tommy oli nyt tehnyt sen, mitä hänen pitikin. Hän lähti autoaan päin, mutta huomasi, että poliisit ajoivat pillit vinkuen varastetun Cheetahin perässä. Tommy käynnisti autonsa moottorin, ja lähti kumit palaen varkaan perään, hän nimittäin tunsi auton omistajan. Pian auto kääntyi kujalle, koska edessä olisi ollut tiesulku. Varastetussa autossa nimittäin oli kartta, josta näki kaiken, mitä edessä oli. Poliisi-autot pysähtyivät ja tukkivat ulospääsyt, mutta varkaan piilopaikka oli kujalla. Tommy pysähtyi myös, koska poliisit olivat tiellä. Hän painoi kaasua, ja törmäsi poliisi-autoihin satanen mittarissa. Poliisit yrittivät hypätä pois alta, mutta monia jäi alle. Pian Tommy huusi "Apua, olen loukkaantunut! Apua...". Pian hän kuuli ambulanssin ääntä, ja huokaisi. Hän oli nyt pelastunut pahasta pinteestä, sillä varas oli tulossa häntä kohti, muttei uskaltanut, koska näki ambulanssin. Tommy voikeroi ja huusi "Olen täällä! Tule äkkiä, ennen kuin poliisit tulevat.". Hän odotti, että ambulanssista tulisi miehiä, ja pianhan niitä tuli. He kantoivat Tommyn varovasti autoon, ja lähtivät pillit soiden kohti lähintä sairaalaa.

Pari tuntia myöhemmin Tommy pystyi jo puhua, ja liikkua. Hän oli ollut tutkimuksissa, mutta mitään vammoja ei löytynyt. Hän sai myös uuden auton, koska vanha meni hajalle. Paikalliset poliisit tulivat katsomaan Tommyä, ja kysyivät kysymyksiä varkaasta. "Tiedätkö, missä hänen piilopaikka on?" toinen poliiseista kysyi. Tommy vastasi "Siellä kujalla, ränsistyneessä ja muutenkin rumassa talossa.". Hän vielä sanoi perään "Ovet ovat aina lukossa, ja hän ei ole aina kotona. Hänellä on nimittäin helikopteri keskellä taloa.". Molemmat poliisit sanoivat hyvästit, ja lähtivät pois sairaalasta. Heidän auto oli nimittäin samalla hetkellä käynnistetty, ja varastettu. Poliisit vain näkivät tämän ikkunasta. Tämä henkilö olisi voinut olla autovaras, mutta Tommyhän ei voinut lähteä sairaalasta, koska toiset tutkimukset pitäisi vielä suorittaa. Sitten voisi tietää, onko hänellä todellakaan vammoja.

Mutta Tommy pääsi äkkiä tutkimuksista, ja puki omat "street"-vaatteet ja lähti kohti uutta autoaan. Kun hän oli päässyt autonsa luo, hän huomasi sen olevan uusin malli, mitä ei ollut missään myynnissä. Mutta hän huomasi myös muutakin, nimittäin ruumiin ihan autonsa vierestä. Sitä oli ammuttu kolme kertaa mahaan. Ilmeisesti varas oli riehunut äänenvaimennetulla pistoolilla. Tommy juoksi sisälle sairaalaan niin kovaa kuin kintuista lähti. Hän sanoi heti ensimmäiselle hoitajalle, että parkkipaikalla olisi haavoittunut ihminen. Tohtoreita ja hoitajia juoksi parkkipaikalle, ja he kantoivat ruumiin sairaalaan niin vilkkaasti, kuin pääsivät. Tommy käveli takaisin autolleen mielessään varas. Hän istahti autoonsa, ja käynnisti sen. Sen hälkeen hän lähti pois sairaalasta, kohti lentokenttää. "Vihdoinkin voin mennä lentokentälle, kaikki asiat on hoidettu nyt. Vaatteet ovat takakontissa, ja rahat myös." hän sanoi. Pian Tommy oli melkein perillä, ja radiosta kuului ilmoitus "HUOM! Escobar International Airportissa on käynnissä jengisota, vain poliisien kaverit pääsevät lentokentälle!". Tommyllä ei ollut siis ongelmia, hän vain ajoi läpi ja sanoi olevansa poliisien ystävä. Pian hän oli päässyt passitarkastuksen läpi, ja menossa kohti lentokonetta.

Muutaman minuutin päästä kone oli valmiina lähtemään, mutta kone oli typötyhjä. Tietenkin, koska jengisodan takia ketään ei päästetty lentokentälle. Tommy sanoi lentäjille "Lähdetään, jengisota estää tiet lentokentälle.". Lentäjät tottelivat, ja kone nousi ilmaan. Tommy katseli tunnin maisemia, kunnes nukahti. "Ihan kuin kuulisin kuorsausta, ja askeleita" tarjoilija ilmaisi. Toinen lentäjistä käski tarjoilijan mennä haulikon kanssa tarkastus-kierrokselle. Koneen takaosassa oli salaperäinen mies, joka ei tullut lennolle mennäkseen San Andreakseen, vaan tappaakseen Tommyn. Salaperäinen mies tiesi, että kone oli pieni, ja että askeleet kuuluisivat etuosaan. Hän otti selästään rynnäkkö-kiväärin ja juoksi kohti koneen etuosaa. Mutta hän meni piiloon, kun näki tarjoilijan tulevan haulikon kanssa. Mies meni kyykyssä penkkien taakse, ja vähän väliä yritti hätäpäissään ampua tarjoilijaa. Tarjoilija mietti hetken, missä rikolliset yleensä koneessa piileskelevät, ja muisti että ne piiloutuvat penkkien taakse. Tarjoilija ampui kohti viimeistä penkkiä, ja yksi panos osui salaperäistä miestä käteen. Hän vielä ampui toisen kerran, että tämä varmasti kuolisi. Mies kuitenkin juoksi tarjoilijaa kohti, ja huusi tälle "You don't kill me!", jonka jälkeen löi häntä päähän. Tarjoilija kaatui maahan, ja ehti ampua vielä yhden kerran. Mies perääntyi, koska toinen lentäjistä avasi oven. Hän otti pistoolin taskustaan, ja ampui käytävällä lippaan tyhjäksi. Hän osui lentäjää päähän, jonka seurauksena tämäkin kaatui maahan, muttei kuollut.

Mies meni kohti seuraavaa ovea, ja varmisti ettei kumpikaan maassa oleva henkilö nousisi. Hän avasi oven, ja näki lisää penkkejä. Yhdessä nukkui Tommy. Mies pisti pistooliinsa äänenvaimentimen, ja käveli Tommyn eteen. Hän oli juuri ampumassa, kun jokin löi tätä päähän. Mies kaatui maahan, ja voikeroi "Uhh... Tein sen melkein... Uhh...". Häntä oli lyönyt tarjoilija, jota mies oli lyönyt. Tommy heräsi ja vilkaisi jalkoihinsa. Hän näki tämän miehen, ja kysyi "Mitä ihmettä on tapahtunut, ja kuka tuo on?". Tarjoilija vastasi hiljaa "Salaperäinen mies, hän oli tunkeutunut koneeseen. Toinen lentäjistä sai luodin päähän. Osaatko elvyttää?". Minuutin päästä kuitenkin haavoittunut lentäjä käveli Tommyn ja tarjoilijan luo hymyssä suin. Hän sanoi "Kaikki hyvin, toivottavasti.".

Tunti myöhemmin kone aloitti laskeutumisen Los Santosin lentokentälle. Tommy mietti "Toivottavasti löydän kavereitani täältä...". Vähän ajan kuluttua hän näki jo maata kunnolla, ja kaijuttimista kuului "Kone on nyt onnistuneesti laskeutunut, olkaa hyvä ja poistukaa. Aargh! Apua!". Tommy kuuli pian aseen ääniä, ja katsoi ulos. Siellä oli meneillään sota. Grove Street Familiesit olivat valtaamassa Ballasien jengialuetta. Hän astui ulos, ja kysyi Groven tyypiltä, missä olisi jengin pomo. Hän kuuli hiljaisen vastauksen "Ota tämä kartta, ja etsi Grove Street.". Groven tyyppi antoi kartan, ja Tommy kiitti tätä. Hän käveli lähimmälle taksille, ja sanoi että haluaisi Grove Street:iin. Taksikuski kysyi, mitä radiokanavaa Tommy haluaisi kuunnella. Hän vastasi "V-Rockia, jos kuuluu?". Kuski ilmoitti "Eipä tällä seudulla kuulu kuin Radio X, ja Radio Los Santos.". "Okei." Tommy sanoi. Hän alkoi katsella Los Santoksen maisemia, ja pian hän näki edessään kyltin, jossa luki "Grove Street ->". Hän käveli kohti Grove Street:iä, ja näki Groven tyyppejä. Tommy kysyi ensimmäiseltä "Missä tämän jengin päälikkö on?". Tämä vastasi "Tuossa talossa, jonka pihassa on Greenwood. Hän on nyt paikalla.". Tommy käveli talon ovelle, ja koputti. Pian oven tuli avaamaan Sean "Sweet" Johnson. Sweet kysyi "Kuka helkutti sinä olet? Ja mistä tulet?". Tommyn piti vastata rehellisesti "Tommy Vercetti, ja tulen Vice Citystä. Ja sinä olet tämän jengin päälikkö?". "Ourait, oletko uusi näillä seuduilla? Ja olen varapäälikkö, veljeni on nimittäin päälikkö. Hän on nyt lomailemassa Liberty Cityssä." Sweet ilmaisi. "No, minä en tunne ketään täältä, joten liittyisin mielelläni tähän jengiin. Mikä tämän jengin nimi muuten on?" Tommy kysyi häneltä.

Sweet oli hiljaa hetken, kunnes huomasi Ballasien hyökkäävän. Tommy huomasi salaperäisen miehen, ja pyysi yhdeltä Groven tyypiltä asetta. Groven tyyppi antoi hänelle aseen, ja sanoi "Ammu noi kaikki, jos osaat. OK?". Tommy ei vastannut, vaan juoksi lähemmäs ja ampui miehen, ja muut Ballasit. Häneen osui yksi pistoolin panos, mutta se ei menoa haitannut. Sweet tuli sodan jälkeen sanomaan "Pääset Grove Street Familieseihin. Tervetuloa!". "Voisitko pyytää veljeäsi kotiin?" Tommy kysyi. Sweet sanoi, että hän voisi hyvin kutsua veljensä kotiin, ja lähti enempää mutisematta soittamaan tälle. Tommy ja Sweet olivat niin nälkäisiä, että menivät Well Stacked Pizzaan syömään. He tulivat sieltä kävellen pois, että he saisivat vähän pulleutta pois. Pian ystävät olivat kotona, ja he menivät nukkumaan. Kello nimittäin oli jo 23.36.

Aamulla Tommy heräsi aikaisin, koska kuuli taksin töötin. Hän katsoi ikkunasta, ja näki Carl "CJ" Johnsonin. Hän meni äkkiä Sweetin huoneeseen sanomaan, että CJ olisi tulossa. Sweet sanoi unenpöpperössä "Mene sinä avaamaan ovi, minä puen sillä aikaa.". Sen jälkeen hän meni vaatekaapin luo, ja otti sieltä kalsarinsa. Tommy meni alakertaan, ja avasi oven. CJ kysyi "Kuka sinä olet? Joku Vice Cityläinen vai?". "Todellakin, Tommy Vercetti. Ja tulen Vice Citystä. Olen täällä uusi, ja voisimmeko olla kavereita? Olen jo kaveri veljesi kanssa." Tommy ilmaisi nopeasti. He sopivat, että ovat ystäviä, ja menivät tapaamaan Sweetiä. He kaikki söivät paljon ruokaa, koska heillä oli karmea nälkä. Kellokin oli jo 13.58. Kun kaverukset olivat syöneet, he kaikki lähtivät Sweetin Greenwoodilla kaupungille. Tommyn piti saada vihreää päällensä, ja CJ:n piti hankkia vähän paksumpaa paitaa, koska hänellä oli vain hihaton paita. Matkalla vaatekauppaan he huomasivat jengisodan, ja päättivät mennä mukaan. Kun he menivät paikalle, kaikki antoivat heille aseita. Sweet ampui muutaman Ballasin, ja CJ ampui muutaman enemmän. Tommy tappoi loput Ballasit, ja jengisota oli ohi. Kaverukset ottivat yhden Groven tyypin mukaan kaupungille, koska tilaa oli sen verran jäljellä autossa.

Pian Greenwood pysähtyi Didier Sachin parkkipaikalle, ja kaikki tulivat ulos. Tommy ja CJ juoksivat ovelle, ja menivät sisään etsimään sopivia vaatteita. Sweet odotti pihalla Groven tyypin kanssa. Vähän ajan päästä kaikki juoksivat kaupasta ulos, koska katosta tippui C4-räjähde lattialle. CJ oli juuri saanut Tommyn kanssa otettua vaatteet, ja he eivät ehtineet maksaa. Koko sakki mietti, ja Sweet sanoi "Meidän täytyy purkaa räjähde, että saisimme rahaa, ja kunnioitusta. Eikö?". "Joo, mutta kuka sen uskaltaisi tehdä?" Groven tyyppi kysyi. Kohta Tommy juoksi vaatekauppaan, ja huusi "Perääntykää, puran räjähteen!". Hän meni pommin luo ja aloitti purkamisen. Sekuntin päästä hän huusi kovalla äänellä "Pommi purettu! Ei paniikkia.". Pian kaikkialla oli rauhallista, ja kaverukset lähtivät takaisin Grove Streetille...

[PART1 LOPPU]

Lainaus:05.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Shadow6 stories
We don't go to Las Venturas...
Ensimmäinen part: Mennään San Andreakseen!

Itse asiassa stoori toimi yllättävänkin hyvin. Näyttää aika hyvältä, että kaikki kirjoittajat onnistuvat tekemään oikein pitkiä stooreja. Kuvailulla ei säästelty, ja kappalejako oli siistiä.

+ Kappalejaot
+ Kuvailu
+ Pitkä
+ Toiminta
+ Oikeinkirjoitus

- Vähän nopeahkoa etenemistä siellä sun täällä

8 puol

Lainaus:05.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:05.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Shadow6 stories
We don't go to Las Venturas...
Ensimmäinen part: Mennään San Andreakseen!

Itse asiassa stoori toimi yllättävänkin hyvin. Näyttää aika hyvältä, että kaikki kirjoittajat onnistuvat tekemään oikein pitkiä stooreja. Kuvailulla ei säästelty, ja kappalejako oli siistiä.

+ Kappalejaot
+ Kuvailu
+ Pitkä
+ Toiminta
+ Oikeinkirjoitus

- Vähän nopeahkoa etenemistä siellä sun täällä

8 puol

Miksi se nyt vain 8 puol on? No ei se haittaa, toinen part tulee tän itsenäisyys-loman aikana.

Nyt tuo minunkin stoorini tuli valmiiksi, erittäin pitkän ajan jälkeen. Seuraava tarina onkin sitten viimeinen ennen joulua, jolloin saatan kirjoittaa jonkinlaisen joulutarinan. Aivan kuin viime vuonna.

We don't go to the Las Venturas...
(juonipaljastukset part2)
Sweet, CJ ja Tommy menevät takaisin Grove Streetille, ja he aikovat lähteä Los Santosista, koska Tommy haluaa nähdä kavereitaan. He menevät siis Las Venturakseen, mutta esteeksi tulee ******-poliisit Tenpenny ja Pulaski. Matka töppää, ja pojat lähtevät takaisin kotiin, mutta hintit kuitenkin seuraavat. Kun kaikki ovat Grove Streetissä, Tenpenny ampuu sillalta Rocket Launcherilla kohti Sweetin autoa, jossa he vielä ovat sisällä...

Mitäköhän käy, selviävätkö he, vai kuolevatko?
(tarinassa kuolee yksi tai kaksi henkilöä)

VOIN EHKÄ TEHDÄ PART3 VIELÄ

Lopettakaa tarina juuri siinä jännemmässä kohas vaikka jatko oli valmis esim 2 päivän päästä postatkaa se vasta viikon jälkeen jotta saadaan jännitystä

Sitten kaikki on jo unohtanu, että odotetaan jatkoa.

Tehkää tarina jos CJ kuolee

Juoni(En ole varma, onko paras mahdollinen, mutta jännitys tihenee sitten lopussa):

Stoori jatkuu siitä kohtaa, mihin Alive jäi - CJ ja Sweet ajavat kohti San Fierroa vieraillakseen Woozien luona, ilman mitään ongelmia tai vastaavaa. Sotaa siellä ei(heidän helpotuksekseen) käydä, mutta Wooziella on muitakin uutisia - hänen kasinonsa on korjattu. Iloisena CJ suuntaa heti pelaamaan pokeria, kunnes hän menettää kaikki rahansa ja jää jopa hieman Woozielle velkaa. Hän päättää joka tapauksessa käväistä Prickle Pinessa rentoutumassa, mutta siellä on jo joku...

DON' T READ!
Tässä tarinassa tai jossain seuraavista kuolee VARMASTI ainakin yksi päähenkilö.

Shadow Dude Stories:

The Bro' s Strike Again - Osa 1

Kello oli 20:00 iltapäivällä. Hiljaa, mutta varmasti, vaaleansininen Greenwood kolisteli pitkin San Fierron ja Whetstonen välistä valtatietä. Sen kyydissä oli kaksi miestä - Carl Johnson eli CJ kuskin paikalla ja hänen veljensä, Sweet, etupenkillä. He olivat lähteneet Los Santosista kohti San Fierroa tavatakseen vanhan tuttavansa, Woozien, ja tankkausoperaation jälkeen auto kulki taas kuin unelma, vaikkei moottorista aina pelkästään normaaleja ääniä kuulunut. Auto ylitti sillan, jonka toisella puolella alkoi jo San Fierron kaupunki näkymään. Rakennukset erottuivat paremmin ja auto ohitti "Welcome to San Fierro"-kyltin. Golfkentän kohdalla CJ painoi vilkun päälle ja käänsi kaupungin länsirannikkoa seuraavalle tielle. Siellä oli kaikin puolin rauhallista asutusta, eikä rahapulaa näyttänyt olevan kenelläkään siellä asuvalla. Hiljaisuus, josta erottui vain auton rauhallinen eteneminen, katkesi yhtäkkiä, kun Sweet, joka oli torkahtanut matkan aikana, siristi silmiään auki ja kysyi väsyneenä: "Koska ollaan perillä?" CJ vastasi kylmän rauhallisesti: "Kohta, liikenteestä riippuen..." Sweet nukahti uudelleen ja mumisi: "Herätä minut sitten kun ollaan siellä..." CJ käänsi Chinatown Streetille, jonka jälkeen olisi edessä vielä yksi käännös. Hän tosin päätyi tööttäilijöiden kerhoon, kun liikennevalot olivat ja pysyivät punaisina. Kaikki tuntui menevän kymmenen kertaa hitaammin, sillä valot eivät vaihtuneet ja vasemmalta tuleva suhari, joka oli tullut risteykseen selvästi CJ: tä myöhemmin, pääsi kiilailemaan risteyksen poikki. Lopulta piinallisen hetken jälkeen valo näytti vihreää, ja CJ ajoi kahden muun auton perässä eteenpäin, kunnes teki viimeisen käännöksen ennen Woozien taloa. Hän ohjasi toisella kädellä ja ravisteli Sweetiä toisella. "Mi-mitä...nytkö? Kylläpä kesti - ajoitko koko kaupungin läpi, kun noin kauan kesti?" tämä kysyi mumisten ja melko hiljaa. CJ parkkeerasi talon edustalle ja nousi ulos. Vasta kun hän oli jo paiskannut oven kiinni, Sweetkin alkoi vääntelehtiä päästäkseen ylös istuimeltaan. Kun molemmat olivat auton ulkopuolella, CJ lukitsi sen ovet ja he koputtivat talon ovea. Sen toiselta puolelta kuului ääni: "Mitä haluatte? Pomo ei kaipaa rauhanhäiritsijöitä juuri nyt!" CJ, sosiaalisempana ihmisenä, kohotti kätensä estääkseen Sweetiä rähisemästä ovimiehelle, ja sanoi rauhallisena: "Tulimme tapaamaan Woozieta. Olemme hänen kamujaan." Ovi avautui ja ääni sanoi: "Menkää eteenpäin taskuntarkastukseen." CJ ja Sweet menivät hitaasti sisään ja ovi sulkeutui heidän takanaan.

He kävelivät jonkinlaista käytävää pitkin kohti portaikkoa. Siellä seisoi joku 40-50-vuotiaalta näyttävä mies, jonka kasvoilla oli melko tyhjä ilme. Tämä katsoi CJ: tä ja Sweetiä, kun he saapuivat lähelle, ja osoitti sormellaan porraskäytävään. "Kävelkää metallinpaljastimen läpi. Jos mitään hälytysääntä ei kuulu, pääsette jatkamaan matkaa." mies sanoi tylsällä ja välinpitämättömällä äänellä. CJ käveli tyypin ohi Sweet perässään ja meni paljastimen läpi. Mitään ääntä ei kuulunut, eikä myöskään Sweetiltä. He nousivat ylös asti ja näkivät Woozien huoneen oven aukinaisena. CJ raotti sitä vähän enemmän nähdäkseen sisään - Woozie käveli ympäri huonetta osin mietiskeleväisenä, osin huolestuneena. "Öh...terve!" CJ huikkasi. Tervehdyksestä ilmeisesti säikähtänyt Woozie katsoi nopeasti ovelle ja oli vetämässä asetta kotelosta, kunnes erotti kunnolla, kuka ovensuussa oli. "CJ? Mitä...mitä sinä täällä teet? Niin, ja ennen kuin sinä kerrot mitään, minä voin kertoa, että minulla on tosi hyviä uutisia!" hän sanoi ensin hämmästyneenä, mutta sitten innostuneena ja nopeasti. "No...?" CJ kysyi yrittäen teeskennellä kiinnostunutta, vaikkei asia oikein kiinnostanut häntä oikeasti pätkääkään. "Kasinoni on saatu korjattua! Raskas työ tuotti tulosta, sillä sain apurahaa joltain tuntemattomalta hepulta. Hän käski maksaa sitten aikanaan rahat takaisin, mutta minulla on pieni ongelma - lainasin melkoisen summan, ja kasino ei meinaa tuottaa niin paljon tässä ajassa. Määräaikaa on nimittäin enää kolme päivää! Minun pitää keksiä jokin keino saada asiakkaita nopeasti, muuten korot kasvavat enkä ikinä pääse läpi tästä noidankehästä!" CJ ei meinannut uskoa, että joku pystyi puhumaan noin nopeasti - niin asia taisi kuitenkin olla. "Öh - minä taidan lähteä vilkaisemaan sitä ja katsomaan, olisiko siellä jotain parannettavaa." hän tokaisi yrittäen varmistaa, että pääsisi ensi tilassa pois. "HIENOA!" Woozie huudahti ja löi nyrkkinsä pöytään. "Tee se ja raportoi minulle, okei?" hän sanoi CJ: n kadotessa ovensuusta.

CJ: n oli vaikea kätkeä innostustaan - hän ei ollut pelannut kasinolla sitten hauskaksi tarkoitetun lomaretken Sweetin, Kendlin ja Cesarin kanssa. Nyt hänellä oli vihdoin tilaisuus, ja rynnätessään portaat alas Sweet kannoillaan hän ei vielä sanonut mitään, kunnes autossa selittäminen alkoi. Innostus alkoi vähitellen muotoutua Sweetinkin kasvoille, ja CJ lähti ajamaan kohti Gant Bridgeä. Pieni ajomatka Tierra Robadan maaseudun poikki olisi ihan viihdyttävä kokemus ennen pelaamista. "Paljonko rahaa sulla on?" Sweet kysyi heidän päästyään läpi tietullista. "Katsotaanpas...1000 dollaria. Nähtävästi Steve on pistänyt rahaa peliin oikein urakalla!" CJ tokaisi virnistäen. Kun he olivat sillalla, hän pisti kaasun pohjaan ja tunsi, kuinka Greenwood lähti kiihtymään paremmin kuin koskaan. Se valitettavasti katkesi Bayside Marinan kohdalla koneen nikotteluun, ja CJ joutui laskemaan kierroksia, ettei auto hajoaisi kasaan. Heidän ajettuaan jo pidemmän matkan päähän kylästä he jäisivät keskelle erämaata, jos auto nyt simahtaisi, eikä se olisi hyvä asia. Ajomatka kesti yllättävän kauan, vaikkei etäisyys Gant Bridgen ja Las Venturasin välillä ollutkaan niin suuri, mutta kun he pääsivät ensimmäiseen risteykseen, into kasvoi. Las Venturas oli yhtä upea kuin ennen - ja CJ oli viimeksi käynyt siellä ties kuinka kauan sitten, kun Sindaccoilla oli vielä kostettavaa Paulien puolesta. Hänen mieleensä tulivat muistot Danielin kohtaamisesta ja kaikesta muustakin, mitä hän oli kokenut kasinokaupungissa ollessaan. Muistelu vei CJ: n muistia niin, että Sweet tönäisi häntä hieman The Stripin käännöksessä. CJ painoi juuri ajoissa vilkun pohjaan ja käänsi kaupungin pääkadulle. Hän pysäytti auton tien varteen ja varmisti, että ovet olivat lukossa, kun hän poistui ohjaimista. CJ ja Sweet ylittivät tien ja avasivat kasinon ovet mennäkseen sisään.

Four Dragons Casino näytti vielä upeammalta kuin silloin, kun he olivat viimeksi käyneet siellä - Woozie oli nähtävästi jo pistänyt rahaa peliin kasinon ulkonäön kanssa kerätäkseen rahaa tarpeeksi nopeasti. CJ meni heti pokeriautomaatille ja pisti kunnon panoksen peliin - 900 dollaria. Sweet näytti vähän epävarmalta. "Jos sinä häviät, meille jää vain saturainen käteen!" CJ naurahti itsevarmana ja jätti pöytään kolme patakorttia - vitosen, kutosen ja kasin. Hän painoi "Deal"-nappia ja odotti pystymättä edes hengittämään. Ensin tuli patanelonen(Sweet meinasi pudota takaperin) ja toisella kertaa kone antoi CJ: n odottaa hetken aikaa ennen kortin näyttämistä. Veljekset katsoivat hipihiljaa, kunnes kortti tuli näkyviin; ja se oli pataseiska! Ihmetys erottui Sweetin kasvoilla ja tämä meinasi kaatua takaperin lattialle, kun kone sylki rahaa CJ: n saataville yhteensä 1800 dollaria. Hän otti hymyileväisenä rahat ulos ja huusi innoissaan: "Värisuora! Eipä ole Johnsonin veljesten tuurin voittanutta!" Hän pisti varmuuden varalta panokseksi 2000 dollaria. Nyt Sweet ei voinut enää hillitä itseään - hänen jokaisella hengenvedollaan jännitys näkyi aivan selkeästi. CJ jätti pelipöydälle herttakutosen ja herttaseiskan. Käsittämättömyys erottui kummassakin - ensin tuli herttaviitonen, sitten herttakasi - CJ ajatteli innoissaan: "Nelonen tai ysi, nelonen tai ysi...", kunnes viimeinen kortti tuli esiin - patakymppi. Sweet ulvahti pettymyksestä ja herätti viereisessä rulettipöydässä olevien huomion. CJ oli jäänyt äsköisen voiton jälkeen saturaisen velkaa - mutta eihän se suuri summa ollut? He kävelivät ulos pettyneinä CJ: n selittäessä eräälle rahoja vaativalle häiskälle: "Maksan kun saan rahat, minulla on enemmänkin..." Veljesten poistuttua kasinolta CJ totesi yhden positiivisenkin asian; Woozie oli nyt 1900 dollaria rikkaampi. Se ei silti paljoa heitä lohduttanut, vaan he kävelivät murtuneina Greenwoodille. CJ käynnisti auton ja ajoi poispäin - hän päätti käydä katselemassa muita paikallisia huveja, ja mieluiten sellaisia, jotka eivät maksaisi mitään, vaikka hän tiesi, ettei sellaisia ollutkaan.

Taas tuli vähän. Huomenna sitten viimeistelen. G' night.

Lainaus:06.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

The Bro' s Strike Again - Osa 1

Kello oli 20:00 iltapäivällä. Hiljaa, mutta varmasti, vaaleansininen Greenwood kolisteli pitkin San Fierron ja Whetstonen välistä valtatietä. Sen kyydissä oli kaksi miestä - Carl Johnson eli CJ kuskin paikalla ja hänen veljensä, Sweet, etupenkillä. He olivat lähteneet Los Santosista kohti San Fierroa tavatakseen vanhan tuttavansa, Woozien, ja tankkausoperaation jälkeen auto kulki taas kuin unelma, vaikkei moottorista aina pelkästään normaaleja ääniä kuulunut. Auto ylitti sillan, jonka toisella puolella alkoi jo San Fierron kaupunki näkymään. Rakennukset erottuivat paremmin ja auto ohitti "Welcome to San Fierro"-kyltin. Golfkentän kohdalla CJ painoi vilkun päälle ja käänsi kaupungin länsirannikkoa seuraavalle tielle. Siellä oli kaikin puolin rauhallista asutusta, eikä rahapulaa näyttänyt olevan kenelläkään siellä asuvalla. Hiljaisuus, josta erottui vain auton rauhallinen eteneminen, katkesi yhtäkkiä, kun Sweet, joka oli torkahtanut matkan aikana, siristi silmiään auki ja kysyi väsyneenä: "Koska ollaan perillä?" CJ vastasi kylmän rauhallisesti: "Kohta, liikenteestä riippuen..." Sweet nukahti uudelleen ja mumisi: "Herätä minut sitten kun ollaan siellä..." CJ käänsi Chinatown Streetille, jonka jälkeen olisi edessä vielä yksi käännös. Hän tosin päätyi tööttäilijöiden kerhoon, kun liikennevalot olivat ja pysyivät punaisina. Kaikki tuntui menevän kymmenen kertaa hitaammin, sillä valot eivät vaihtuneet ja vasemmalta tuleva suhari, joka oli tullut risteykseen selvästi CJ: tä myöhemmin, pääsi kiilailemaan risteyksen poikki. Lopulta piinallisen hetken jälkeen valo näytti vihreää, ja CJ ajoi kahden muun auton perässä eteenpäin, kunnes teki viimeisen käännöksen ennen Woozien taloa. Hän ohjasi toisella kädellä ja ravisteli Sweetiä toisella. "Mi-mitä...nytkö? Kylläpä kesti - ajoitko koko kaupungin läpi, kun noin kauan kesti?" tämä kysyi mumisten ja melko hiljaa. CJ parkkeerasi talon edustalle ja nousi ulos. Vasta kun hän oli jo paiskannut oven kiinni, Sweetkin alkoi vääntelehtiä päästäkseen ylös istuimeltaan. Kun molemmat olivat auton ulkopuolella, CJ lukitsi sen ovet ja he koputtivat talon ovea. Sen toiselta puolelta kuului ääni: "Mitä haluatte? Pomo ei kaipaa rauhanhäiritsijöitä juuri nyt!" CJ, sosiaalisempana ihmisenä, kohotti kätensä estääkseen Sweetiä rähisemästä ovimiehelle, ja sanoi rauhallisena: "Tulimme tapaamaan Woozieta. Olemme hänen kamujaan." Ovi avautui ja ääni sanoi: "Menkää eteenpäin taskuntarkastukseen." CJ ja Sweet menivät hitaasti sisään ja ovi sulkeutui heidän takanaan.

Jatkan myöhemmin, tämä ei TODELLAKAAN ole koko tarina. Innostus on kuitenkin sen verran korkea, että jatkoa tulee ihan kohta.

Aika hyvä alku ainakin

Shadow6 stories
We don't go to Las Venturas...
Toinen part: Ystävyys katkeaa
"Aah, rauha!" CJ sanoi Sweetille, kun he olivat melkein Grove Streetissä. Tommy katseli parasta aikaa maisemia, koska ei vielä tuntenut Los Santosta kuin omia taskujaan. "Voi ei, poliisit ovat perässämme. En tiedä miksi." Sweet huusi katsottuaan taakse. Poliisit tulivat vain siksi, että he halusivat kiittää Tommyä, kun rohkeasti hän pelasti arvokkaan kaupan. Sweet kääntyi kujalle, ja yritti päästä toista kautta ulos, mutta hänen sinertävään Greenwoodiin törmäsi rekka. "Mitä h-hel*ettiä...?" CJ kysyi häneltä. Poliisit olivat samalla sulkeneet kaikki mahdolliset tiet pois, ja he tulivat Greenwoodin viereen. Yksi heistä ilmaisi "Hei sinä Vice Cityn heppu! Kiitos, kun pelastit kaupan missä äitini on töissä. Olet Los Santosin kunnia-kansalainen.". Tommyn piti vastata rehellisesti "Eipä tämä mitään ollut, ja nimeni on Tommy. Tommy Vercetti.". Poliisit päästivät kaverit kotiin, koska Grove Street näkyi jo...

Pian Greenwood hissutteli omalle paikalleen, ja matkustajat tulivat ulos. Tommy oli aluksi iloinen, mutta hänen iloisuutensa muuttui suruksi, kun kuuli että Vice Cityssä oli täysi kaaos. Surullisin asia oli, että jengiläiset olivat vallanneet hänen kartanonsa. Sisälle pääsi vain jengi-asussa tai olemalla pomon tärkeä kaveri. "Otan osaa, että kartanosi kuuli kunniansa." CJ sanoi Tommylle. Kun Tommyn suru oli ohi, Sweetin mielessä kävi eräs tärkeä asia, nimittäin sauna-projekti. Hän ja CJ olivat suunnitelleet rakentavansa saunan. CJ meni heti puhelimen luo ja pyysi talo-kaupasta rakennuslupaa Grove Streettiin.

Kun rakennuslupa myönnettiin, koko jengi alkoi rakentaa saunaa käyttökuntoon. He nimittäin saivat sauna-mökin, mutta siellä ei vielä ollut yhtään mitään. Parin päivän päästä he olivat saaneet uusittua seinät ja lisättyä ovet, ikkunat ja muut lisukkeet. Viikon kuluttua koko sauna oli valmis. Grove Street Familiesit halusivat juhlia, ja kutsuivat kaikki CJ:n ja Sweetin kaverit paikalle. Melkein kaikki pääsivät paikalle, mutta Woozie ei koska Las Venturas oli piiritetty. Mistään ei pääsisi pois, koska aavikolla oleva sotilas-tukikohta oli lähettänyt joukot sinne.

Samaan aikaan Las Venturaksessa, kaupungin rajalla:
Sotilas-tukikohdan joukot olivat lähettämässä helikopterin avulla joukkoja sisälle kaupunkiin, mutta esteeksi tulivat LVPD. Poliisi-autoja tuli ainakin kaksikymmentä, mutta armeija omisti torneja, joista he sitten ampuivat RPG:llä autot hajalle. Mukaan tuli myös SFPD, koska he kuulivat että LVPD:n poliisit olisivat kuolleet jo. "Räzts... Kuuluuko? Täällä...! Ohh, olen haavoittunut!" yksi poliiseista yritti huutaa radiopuhelimeen. Muutaman minuutin kuluttua sotilaat avasivat kaupungin teräs-ovet ja juoksivat sisään. Woozie katsoi samaan aikaan ikkunasta, ja näki kun joukot yrittivät rikkoa viereisen kasinon ovea. Hän myös näki, kuinka hemmetisti niitä oli kaduilla. Melkein joka rakennukseen pyrki vähintään kaksi sotilasta varmistamaan, että ketään ei olisi elossa hyökkäyksen jälkeen.

Los Santoksessa Grove Street oli siivottu, ja kaikkialla oli valoja, jotka olivat sen takia että porukka tulisi saunomaan. Saunassa tunnelma oli huipusssa, ja Cesar kertoi Kendlin kanssa huonoja blondi-vitsejä. CJ taasen jutteli Tommyn ja Sweetin kanssa, mitä tekisivät huomenna. Kello tikitti, ja yhtäkkiä tapahtui jotain ihmeellistä. Nimittäin yksi Groven tyypeistä sai puhelun, ja soittaja huusi kovalla, erittäin kovalla äänellä "TEIDÄN PITÄÄ TULLA LAS VENTURAKSEEN, TAI TUHOAMME TALONNE!". Groven tyyppi kertoi heti muille, ja sauna-ilta oli ohi. Kun porukat häipyivät koteihinsa, CJ meni Sweetin ja Tommyn kanssa sisälle. He keskustelivat pienen tovin, jonka jälkeen he menivät nukkumaan. Kello oli jo 24.31.

Aamulla Tommy heräsi tuttuun tapaan erittäin aikaisin, ja meni herättämään muut jotka vielä nukkuivat. Sweet mumisi hänelle "Mm... Tekisitkö aamupalaa?". Ja Tommy vastasi "Voinhan minä lettuja paistaa, jos maistuu...?". Vähän ajan kuluttua koko talo oli tyhjä, ja pojat lähtivät nopealla vauhdilla kohti lähintä raja-asemaa. Raja-asemalla he näyttivät passinsa, ja heidät päästettiin sisään Las Venturaksen maaseudulle. Meni pari tuntia, ja CJ nukahti takapenkille koska oli uupunut. Matkan aikana he kävivät muutaman kerran syömässä.

Pian CJ heräsi, ja kuuli junan äänen. Hän kuuli myös ihmis-melua ja autojen hurinaa. He olivat päässeet Las Venturaksen rajalle! "Katsokaa taakse!" Sweet huusi ja katsoi taakse. Sieltä tulivat Tenpenny, ja Pulaski. Pojilla oli "öh...?"-olo kun he näkivät ******-poliisit. Tenpenny juoksi heidän luokseen, ja sanoi "Täällä on armeijan pojat tappelemassa, ja tästä on räjäytetty teräs-seinää. Joten goodbye!". Pulaski huusi hänelle "Älä...! Aarghh!!", muttei ehtinyt sanoa mitään loppuun, koska Tenpenny ampui häntä kohti, ja ampui vielä lopuksi Sweetin päähän reiän. "En voi uskoa tätä! Aargh..." CJ huusi mahdollisimman kovaa. Hän poistui kyydistä, ja potkaisi Tenpennyä mahaan. Tämä kaatui maahan ja yritti saada otetta aseestaan, muttei saanut. CJ otti aseen, ja ampui Tenpennyä kohti, mutta hän ei osunut. Tommy ehti sillä aikaa soittaa ambulanssin paikalle, koska Sweetin tila oli erittäin kriittinen.

Seuraavana päivänä ilmoitettiin Sweetin kuolleen, koska avoihin oli osunut luoti. Hoitajat saivat luodin pois päästä, mutta menettivät Sweetin koska hänen tilansa oli liian kriittinen, kun hänet tuotiin sairaalaan. CJ suri tapahtunutta erittäin paljon ja muisti että hänen äitinsä olisi elossa vielä. Hän lähti kohti hänen äitinsä kotia, joka sijaitsi Los Santoksen keskustassa. Tommy oli myös surullinen, koska poliisit olivat tuhonneet hänen kartanonsa. Mutta hänellä oli vielä niin paljon rahaa ja suosiota, joten hän lähti kohti talo-kauppaa. Hän sanoi olevansa kunnia-kansalainen ja hän sai ilmaisen luksus-kartanon.

Muutamia viikkoja kului, ja CJ soitti Tommylle. Hän sanoi itkien "Emme taida olla ystäviä enää, ja jos olet aikeissa kysyä miksi itken... se olkoot salaisuus.". Tommy vastasi "No ainahan ystävät muuttuvat vihollisiksi, mutta muistamme toisemme varmasti kauan.".

Vuosi tapahtuneen jälkeen Tenpenny ilmoitettiin kuolleeksi, koska oli ajanut kolarin. Hänellä oli kyydissään CJ:n äiti, koska tämä oli ampunut haulikolla CJ:tä, joka oli kuitenkin vielä elossa. Mutta hänen äitinsä oli kriittisessä tilassa, eikä tiedetty selviytyykö hän. Tommyn asiat menivät hyvin, sillä hän asui miljonääri-elämää lähellä ystäviään. Hänellä oli entistä enemmän suosiota ja rahaa. Muutaman tunnin kuluttua ilmoitettiin, että Sweet olisi noussut haudasta. Hänet nimittäin nähtiin kävelemässä kohti CJ:tä, ja sanomassa "Rauhallisesti, pysäytän ajan jotta voit hengittää syvään ja kertoa mitä olet vuoden aikana tehnyt."...

[PART2 LOPPU]

Niko ja Roman Osa yksi.

On myöhäinen ilta. Kello lähentelee jo yhtätoista. Liberty cityn ilta on kylmä ja todella sumuinen. Niko ja Roman päättävät lähteä liberty cityn suosituinpaan klubiin viettämään iltaa ja katsomaan löytyisikö sieltä ketään kavereita. Pojat laittavat vaatteet viimeisen päälle ja menevät ulos. Roman sanoo" on täällä kylmä". Niko vastaa" älä aina valita, olisit laittanut takin päälle". He menevät autoon. Niko ajaa uutta autoaan, se on cadillac. Roman hyräilee radiosta kuuluvan musikin mukana itsekseen. Niko ei siitä pidä vaan käskee Romanin olla hiljaa ja uhkaa kääntää auton takaisin kotia kohti. Roman tottelee.


He saapuvat klubille. Niko antaa auton avaimet miehelle, joka ajaa auton parkkiin. Niko varoittaa poikaa ettei kolhi hänen uutta autoaan. He menevät sisään ja Niko huomaa vanhoja tuttuja istuvan pöydissä. Ensinmäisenä hänen silmään pistää Francis McCreary, josta hän ei liiemmin pidä. Francis McCrearylla on muutama seuralainen pöydässäään Niko kulkee ohi tuima ilme kasvoillaan, mutta ei sano mitään. Pojat istuvat perimmäiseen pöytään, josta he voivat tarkkailla muita. Se on heidän vakio paikkansa. He tilaavat juomista ja ihmettelevät, kun on niin hiljaista, vaikka musikki soi ja valot vilkkuvat ympäri isoa huonetta.


Höpöteltyään hetken pojat huomaavat erään liberty cityn mafia pomoista astuvan sisään. Hän on Salvator Leone. Hänellä on iso kasa kavereita matkassa, yksi heistä on hänen poikansa Joe Leone. Myös Claude Speed ja Catalina astuvat sisään. He morjestavat ensin Leoneja ja sitten Romania ja Nikoa. Pojat heilauttavat kättä takaisin. Pojat tilaavat toiset lasilliset ja samalla säikähtävät sisään tulijaa. Se on Little Jacob. Hän tulee istumaan poikien pöytään he alkavat rupatella niitä näitä.


Roman on juonut melko paljon ja alkaa olla humalassa. Pojat alkavat tekemään jo lähtöä, mutta Jacobin täytyy mennä vessaan. Niko sanoo Romanille" pidä ittes penkillä, Menen myös käymään vessassa". Matkalla vessaan Niko huomaa, että suuri kuuluisuus Tommy Vercetti on saapunut viettämään iltaansa Liberty cityn klubille. Niko tietää Tommyn, joka on jo melko iäkäs, mutta ei ole koskaan puhut tälle. Vessassa ollessaan Niko kuulee, että joku oksentaa vieresässä vessa. Niko Kysyy"olitko se sinä Jacob"?. Jacob vastaa"Jep" Ja oksentaa uudelleen. Samalla Niko kuulee Romanin huudon. Roman Huutaa"Niko auta, minut siepataan.!"


Kuka klubilla olleista on kaapannut romanin? Vai onko se jokin muu. Kuka haluaa maksaa Nikolle kalavelkoja? Miettikääpä sitä huomiseen.jatkuu