Shadow Dude Stories:

Da Christmas Party - Osa 1

Oli hiljainen aatonaatto San Andreaksessa. Kadut olivat täyttyneet yön aikana lumesta ja autoihin oli vaihdettu talvirenkaat. Joulukoristeet erottuivat selkeästi talojen ikkunoista, ja lumi oli peittänyt vähän kaiken alleen. Kello oli 11 aamulla, kun CJ tuli kotiin. Hän oli käynyt jonkin aikaa sitten kaupassa ostamassa tavaraa joulua varten eikä ollut suostunut kertomaan Sweetille tai kenellekään muulle, mitä hänellä oli antaa lahjaksi. Se oli nimittäin vankasti hänen oma tietonsa. Johnsonien ja Cesarin kanssa joulua juhli kuitenkin vain muutama - Ryder ja Smoke tietysti, he kun olivat läheisiä ystäviä ja Grove Streetin väkeä, Steve, joka oli tullut pari päivää sitten San Andreakseen, Woozie kiitollisena Triadien auttamisesta ja Las Venturasista Millie ja Gary, joiden kohdalla ei selityksiä tarvittu. Lumimyrskyt estivät kovinkaan suuren lentokoneyhteyden, joten joulua ei tullut juhlimaan Toni, Donald, Devil tai kukaan muu Libertystä - tai Vic, Lance, Tommy ja kumppanit Vicesta. CJ oli silti lähettänyt joulukortteja kumpaankin kaupunkiin. Nykyajat tuntien se oli hänelle elintärkeää, sillä kaikki olivat pahassa vaarassa Mendezien ja Sindaccojen kanssa. Hän oli kuitenkin heittänyt kummatkin mielestään nykytilanteen valossa, ja tänä päivänä olikin edessä jotain - kuusen haku. Sweet oli hankkinut suklaata ja marmeladia vaikka muille jakaa, kun Kendl ja Cesar leipoivat pipareita Johnson Housen keittiössä. CJ päätti lähteä jo saman tien, ettei parhaita puita vietäisi käsistä saman tien. Hän kävi sanomassa "moro" talossa oleville henkilöille, kuten myös Sweetille, joka oli nähtävästi liian laiska tehdäkseen muuta kuin maatakseen sängyllä. CJ meni talliinsa, käynnisti tuunatun Slamvanin ja käänsi sitten nokan kohti länttä ja kaukana, kaupungin toisella puolella sijaitsevia Flint Countyn metsiä. Siellä ei ollut lainkaan vaarallista - kaikki ihmisten tekemät Bigfoot- ja Leatherface-huhut oli todettu huuhaaksi, eikä kummastakaan oltu tehty pienintäkään havaintoa, joten niistä ei ainakaan olisi vaaraa. Eri asia olisikin sitten kostoa hakevien Sindaccojen kanssa. CJ kysyi hetken miettimisen jälkeen itseltään: "Olisivatko he aivan sattumalta Flint Countyssa?" Hän mutisi sen jälkeen melkein yhtä hiljaa: "Eivät." Matka jatkui ilman ongelmia.

CJ pysäytti autonsa pitkän ajomatkan jälkeen Angel Pineen. Hän otti moottorisahan käteensä ja lähti kävelemään polkua pitkin Shady Creeksin metsään, josta hän, Sweet ja Kendl olivat hakeneet melko ikimuistoisella matkalla kuusen vuonna 1990. Käveltyään viitisen minuuttia CJ näki erään hienon yksilön, mutta huomasi samalla, että oli alkanut myrskyämään melko kovaa ja näkyvyys alkoi heiketä. "Voi p*rkele, äkkiä kuusi kumoon ja pois täältä, ennen kuin eksyn!" hän murahti ja aloitti sahaamisen. Moottorisahan ääni kaikui myräkässä äänekkäästi, mutta hän ei lopettanut ennen kuin kuusi oli maassa. "Ja nyt pitäisi rontata se koko h*lvetin pitkän matkan ajan Angel Pineen! Miksi edes vaivauduin lähtemään?" CJ kirosi. Hänestä tuntui raivostuttavalta, mutta yllättäen myös pelokkaalta. Mitä jos jokin yllättäisi hänet? Karhuista ei ollut talvisäällä vaaraa, mutta susista ehkä. Oli vain luotettava, että suunta oli oikea. Kuntosalilla kerättyjen lihaksien avulla CJ jaksoi vetää kuusta pitkin metsää. Hän piti moottorisahaa edessään koko ajan, kunnes näki jotain edessäpäin. Hän tukahdutti huudon ja alkoi kävellä mahdollisimman varovasti lähemmäs sitä, joka siellä seisoi. Näytti aivan kuin siinä olisi ihminen, ja miksei olisikaan. Jos siellä ylipäätään ihminen olikaan, hän näytti valppaalta katsoessaan CJ: tä kohti. Tämä alkoi kävellä rivakampaan tahtiin, mutta silloin edestä kuului pelokas karjaisu: "APUAAAAAAAAA!" CJ hätkähti vielä enemmän kuin mies, joka käänsi selkänsä ja lähti pakoon. "SE ON MOOTTORISAHAMURHAAJA! PAKOON!" Etäältä kuului toinen karjahdus ja toisen miehen juoksuaskeleet. CJ oli tietämättään säikäyttänyt kaksi kuusenhakijaa moottorisahansa kanssa. "Minä olen vain tavallinen tyyppi!" hän huusi eteensä, mutta kukaan ei vastannut - he joko eivät kuulleet tai eivät vaivautuneet kuuntelemaan mitään. CJ alkoi joka tapauksessa seuraamaan heidän jalanjälkiään päästäkseen myrskystä pois.

Lopulta hän löysi Slamvaninsa ja paiskasi kuusen lavalle. Hän katsoi sitä hetken ja puhkesi sitten raivokkaaseen kiroiluun. "V*TTU, MIKSEN OTTANUT NIITÄ KÖYSIÄ MUKAANI!?" hän karjui hyppien tasajalkaa. "Kuusi putoaa ihan varmasti kyydistä." CJ sanoi melkein itku kurkussa itsekseen, kun nousi ratin taakse ja käänsi auton tielle. "Pakko käyttää toisia reittejä, vaikka ne ovatkin pidempiä." hän murahti, joten valtatien sijaan hän käytti Flint Countyn poikki kulkevaa tietä, jolla oli melko hankala pysyä varsinkin jyrkässä alamäessä tien liukkauden takia, mutta taitavilla otteilla CJ piti autonsa hallinnassa. Hän ei tosin saanut rauhaa, ellei katsonut joka viides sekunti taustapeiliin varmistaakseen kuusen paikallaolon. "Huh, ei ongelm..." hän tokaisi taas kerran kuusen pysyessä autossa, mutta kuuli kovan äänen - luoti halkoi ilmaa ja osui mäntyyn. CJ käänsi varovasti taustapeilin ja näki, mitä siellä oli - Sindaccoja autoineen. "Voi hyvä päivä..." hän manasi tajuamatta enää yhtään mitään. "Sindaccoja siellä, Sindaccoja täällä, noita p*skanväriseen pukeutuneita idiootteja joka kadunkulmassa...en tarkoittanut pahalla!" hän lisäsi nähtyään koko nelikon ottavan aseitaan esiin. Yhtään sen enempää miettimättä CJ painoi kaasun pohjaan ja kuuli takaa tulleiden Sindaccojen tekevän samoin. Kuusi pomppi auton lavalla, mutta ei pudonnut ainakaan vielä tielle. Takaa-ajo jatkui halki Flint Countyn, mutta Los Santos lähestyi - ja kaupungin poliisivoimien antama turva siinä samalla. Mutta pääsisikö CJ sinne ajoissa? Vihollisilla kun oli selkeästi sisältäpäin tuunatut kärryt, eikä Slamvanin pintamaalauksista olisi tällä hetkellä apua - ne kun erottuivat valkeasta maastosta aivan erinomaisesti eivätkä kasvattaneet nopeuttakaan. CJ saapui jo Los Santos Inletin vasenta puolta seuraavalle autotielle ja piti kaasun niin pohjassa kuin voi, mutta katsoi silti taustapeilistä, että kuusi oli tallessa. Yksi Sindaccoista osui aseellaan kuuseen tähdättyään autoon, mutta se ei pudonnut kyydistä, tosin sai runkoonsa ikimuistoisen luodinreiän. Vilkkujen äänet kuuluivat vielä takaapäin - nähtävästi poliisit olivat kuulleet laukaukset ajaessaan tuiki tavallisesti keskellä metsäteitä, ja pian Ranger tulikin näkyviin. Poliisit pääsivät Sindaccojen rinnalle, mikä antoi CJ: lle riittävästi etumatkaa. Pian hän kuuli kaksi autonpysähdyksen ääntä, mikä merkitsi sitä, että Sindaccot jäivät nalkkiin.

Noin puolen tunnin päästä hän pysäytti auton talliinsa ja nosti kuusen. Ilman kuntosalilla tehtyjä hommia se ei olisi varmastikaan noussut, ja nytkin CJ raahasi sitä ulko-ovelle. "Avatkaa ovi!" hän huusi jyskyttäen ovea, kunnes lopulta Kendl tuli avaamaan. "Ai, se oletkin sin...CESAR! CJ toi kuusen tänne! Tulepas vähän avittamaan!" hän huusi keittiöön, jossa Cesar näkyikin pipareita leipomassa. Hän nosti kuusen latvapuolelta ja yhdessä CJ: n kanssa he laittoivat sen olohuoneeseen. "Nyt se on hienossa paikassa! Missäs ne koristeet ovat?" Kendl kysyi ihaillen kuusen sijaintipaikkaa. "Ööh...tietääkseni yläkerrassa, Sweetin makkarissa." CJ murahti ja istui tuoliin. Hän ei tiennyt, odottaisiko mitään niin innokkaasti kuin joulua - huomenna se koittaisi ja heille tulisi läjäkaupalla vieraita. Hän ajatteli kuitenkin, hyökkäisivätkö Sindaccot rauhankin aikana? Joutuisiko hän piileskelemään Grove Streetillä koko ajan? Ajatuskin siitä hermostutti, joten hän päätti keskittyä miettimään, mitä saisi joululahjaksi. Future Street Race 3D oli kyllä mielessä, mutta olisiko Sweetillä tai jollain muulla tarpeeksi rahaa siihen? Sen hinta kun oli reilut 200 dollaria, eikä Los Santosin ghettoalueen asukkaalla yleensä olisi ihan helposti moiseen varaa. Kendlin palatessa yläkerrasta mukana tuli herätetty ja ärtyisä Sweet, joka huomasikin heti kuusen. "Vau, milloin tuo tänne tuli?" hän kysyi innoissaan. CJ naurahti ja selitti kaiken, mitä Flint Countyssa tapahtui. "Vai että Sindaccoja...niitä nyt on nykyään joka paikassa. Valitettavasti ne vaikuttavat jonkinlaisilta sähläreiltä nykyään - uusi pomo on varmaan aika surkea. Oletko sinä saanut mitään tietoa seuraavista johtohenkilöistä Danielin kuoltua?" Sweet kysyi. "En, en edes KACCissa, mutta johtolankoja etsin yhä. Mitään ei tosin löydy." CJ sanoi pudistaen päätään ja otti sitten kullanvärisen nauhan ja alkoi ripustaa sitä kuuseen. "Mutta nyt on joulu, ja voimme rentoutua ilman mitään ongelmia." hän jatkoi saatuaan nauhan paikoilleen.

24.12. 9:00 AM

CJ, Sweet, Kendl ja Cesar olivat jo hereillä ja he söivät aamupalaa. Tarkoituksena oli mennä Las Venturasiin ja hakea Millie ja Gary Grovelle - kummallakaan ei enää ollut autoa. Millieltä se oli jostain kumman syystä varastettu, eikä varkaasta ollut tietoa - joskin kyse saattoi olla Sindaccosta. Gary puolestaan ei ollut kovin hyvä ajaja, eikä hänellä ollut ajokorttiakaan. Tästä syystä nelikko nousi Sweetin Greenwoodiin, jonka takapenkeille oli yksinkertaisesti pakko ahtautua melko tiukasti, mikäli koko kuusikko pääsisi sisään. Ryder ja Smoke olisivat jo Grovella nelikon palatessa, ja Steve puolestaan oli parhaillaan matkustanut hakemaan Woozieta. CJ ja Sweet lauloivat yhdessä joululauluja, kunnes Cesar alkoi kyllästyä, kurotti ohjaamoon ja laittoi Radio Los Santosin päälle. Kaikki kuuntelivat perinteistä jengimusaa siirtyessään Las Venturasiin johtavalle moottoritielle. CJ pisti kaasun pohjaan oikein toden teolla - Greenwoodin nopeusrajoitin oli sen verran matalalla, ettei ylinopeuden ajamisesta oikein ollut pelkoa. "Etkö voisi viedä tätä joskus korjaamolle?" hän valitti, kun moottorista kuului omituinen ääni. "No en, kun ei h*lvetti vieköön ole rahaa! Tajuatko, kuinka paljon rahaa nämä San Andreaksen korjaajat oikein vaativat yhden rämän korjaamisesta? Varmaan tuplasti enemmän kuin mitä minulla on." Sweet mutisi. Kendl, hiukan hämmästyneenä korotetusta äänestä, sanoi takapenkiltä: "Sweet, älä nyt viitsi hermoilla. Nythän on joulu, ja se on ystävyyden aikaa." Kun CJ vielä nyökkäsi, Sweet hiljeni ja sanoi: "Anteeksi." niin hiljaa, ettei sitä meinannut kukaan autossa istunut kuulla. Tie oli melko liukas, ja niinpä CJ joutuikin hiukan varomaan, mutta samalla pitämään nopeuden yllä. Lopulta auto karkasi Mulholland Intersectionin kohdalla käsistä ja lähti liukumaan kohti oikealla olevaa rekkaa. "EIIII..." Cesar huusi peittäen käsillään silmänsä. Sweet alkoi panikoida ja laski pään visusti alas - CJ käänsi autoa niin kovaa kuin pystyi ja sai sen juuri ja juuri kulkemaan takaisin vasemmalle. Valitettavasti se aloitti uuden luisun, ja toista kaistaa pitkin tuli toinen rekka suoraan kohti. Renkaat eivät luistaneet kunnolla oikealle, ja hän painoi jarrut ja käsijarrut samanaikaisesti pohjaan kääntäen täysillä poispäin rekan edestä. Auto ei yksinkertaisesti kääntynyt, ja malttinsa hetki sitten säilyttänyt Kendl alkoi nyt kirkua. Sweet tarttui CJ: n kanssa rattiin ja yritti niin ikään kääntää autoa oikealle - mutta sitten he näkivät, mitä edessäpäin tapahtui. Rekka, joka ilmeisesti väisti Johnsoneita, lähti sivuluisuun sille kaistalle, jolle CJ oli juuri kääntämässä. Kun tämä näki tilanteen, hän käänsi autoa vasempaan saadakseen sen liikkumaan hiukan stabiilimmin. Rekka liukui ohitse ja osui nähtävästi toisen rekan kylkeen, ja siitä edelleen sillankaiteeseen romuttuen melko kovaa. Mutta Johnsonit eivät välittäneet - CJ käänsi takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle - varovasti, totta kai - ja kaikki neljä huusivat yhtäaikaa: "Meitä ei pysäytä mikään!"

Prickle Pinessa CJ pysäytti Greenwoodin nelostalon eteen ja tööttäsi. Ilmeisesti äänen kuullut Millie tuli noin puolen minuutin päästä ovesta ulos talvivaatteet päällään. Gary tuli melkein heti perässä - kasvot olivat vieläkin vääristyneen näköiset, mutta hän ei ollut yhtään vihainen, vaikka silmistä olisi voinut toista päätellä. "Okei, sitten vaan liikkeelle. Tehkääs tilaa..." hän mumisi Kendlille ja Cesarille, jotka onnistuivat hankalan operaation jälkeen mahtumaan yhdelle penkille. Millie ja Gary menivät toiselle ja sulkivat oven perässään - sitten CJ pisti kaasun pohjaan. "Milloin sinä tämän viimeksi korjautit?" Gary kysyi närkästyneenä edessään istuvalta Sweetiltä, kun auto hiukan pomppi, vaikkei tie edes ollut mikään töyssyinen. "Joskus vuosi sitten, kun takajousituksessa oli vikaa. Nyt taitaa olla ongelmia vähän muuallakin, mutta ei ole rahaa." Sweet vastasi. Sitä seurasi kova pomppu, joka hätkähdytti koko joukon. "Ensi kerralla mennään Smoken autolla, se kyllä kestää." Cesar murisi. Kaikesta huolimatta autolla pääsi perille - joskin CJ halusi välttämättä pysyä poissa valtateiltä niiden vaarallisuuden vuoksi nykykeleillä. Niinpä he menivät Fellow Bridgen yli Red Countyyn ja seurasivat rantatietä Los Santosiin saakka. Matkalla ei ollut mitään ongelmia, ja lopulta auto pysähtyikin hienosti ja sulavasti(se taisi olla sen ainoa hyvä puoli) Grove Streetin pihaan. CJ nousi ensimmäisenä kyydistä ja Sweet viimeisenä, mutisten: "Kyllä minä tuon vielä joskus korjautan..." CJ päätti mennä makaamaan sohvalle, syömään sipsejä ja katsomaan piirrettyjä.

Ovikello soi neljältä, ja Sweet meni avaamaan. Sieltä tulivat Ryder, Smoke, Steve ja Woozie(joka haparoi käsillään ympäristöään). "Meidän lahjat on tuolla oman autoni takakontissa, mutta niitä ei varmaan tarvita vielä." Ryder murahti ja asettui nojatuoliin katsomaan CJ: n kanssa piirrettyjä. Gary meni keittiöön, varmisti, ettei Millie nähnyt, ja nappasi yhden piparin äkkiä suuhunsa. Hän pyrki olemaan pureskelematta ja juoksi vessaan housujaan pidellen yrittäen kertomaan muille sanaakaan sanomatta, että hänellä oli kusihätä. Kun hän poistui(vedettyään vessan todisteeksi siitä, että hän tosiaan olisi käynyt siellä), CJ: kin oli käynyt nähtävästi piparivarkaissa. Millie katsoi molempia hiukan tuimana, mutta kärähti pian itsekin piparien aikaisesta syönnistä, kun Cesar oli käynyt keittiössä hakemassa Coc-O-Pops-muroja. Sitä iloa ei voinut koko joukolta viedä - he nauttivat elämästään täysin siemauksin. Vasta puoli kuudelta CJ huomasi, että kuusessa ei ollut tähteä - hän meni aivan paniikkiin, mutta Ryder ja Sweet rauhoittelivat häntä. Gary yritti saada sen, mutta koska hän oli porukan lyhin, hän ei onnistunut siinä - joten homma jäi Stevelle. Vihdoin tähden ollessa paikallaan CJ rauhoittui ja aloitti piirrettyjen katsomisen, kunnes Sweet muistutti, että heidän pitäisi käydä hautausmaalla muistelemassa läheisiä. "Olkoon, mutta ei sinun kotterollasi." hän tokaisi ärsyyntyneenä. Kendl ja Cesar hakivat kynttilät ja laittoivat niitä autoihin - sen jälkeen CJ: n Slamvan, Ryderin Picador, Steven Sentinel ja Smoken Glendale lähtivät jonossa kohti Los Santosin toisella puolella olevaa hautausmaata illan hämärtyessä.

To Be Continued.

Offtopic: 3500. ;P

Tänään aloitan uuden tarinan tekoa, jonka juonta parhaillaan mietiskelen. Siihen taitaa tulla mukaan myös tunnelmaa (mitä mun entisissä ei sitten ollutkaan). Toivottavasti siitä tulee 8 tai ysi. Ideoita saa antaa.

Shadow Dude Stories:

Da Christmas Party - Osa 2

Joulukuun 24. päivä, klo 18:00. Neljä autoa pysähtyi Los Santosin hautausmaan pihaan ja niistä poistui yhteensä kymmenen ihmistä, jotka olivat paikalla seurueena - Johnsonit, Cesar, Ryder, Big Smoke, Steve, Woozie, Millie ja Gary. He olivat tulleet muistelemaan läheisiään, niin kuin monet muutkin sillä hetkellä tekivät. CJ, Sweet ja Kendl kävivät laittamassa kynttilät Beverlyn ja Brianin haudalle - tämän jälkeen CJ poistui vähäksi aikaa näiden seurasta ja jätti yhden Jimmy Silvermanin haudan kohdalle. Tämä kun oli kuollut Sindacco-taistelussa El Coronassa, eikä CJ ollut päässyt siitä niin äkkiä yli kuin olisi ollut tarkoitus. Ryder ja Smoke muistelivat enemmän kuolleita jengitovereita, jotka oli sitten tapettu ties minkälaisissa tapaturmissa. Woozie ei laittanut mitään kenenkään haudalle, koska hän ei tuntenut ketään kuollutta tarpeeksi hyvin, jotta näitä olisi voinut kutsua läheisiksi. Millie ja Gary muistelivat vanhempiaan, jotka oli surmattu Sindaccojen toimesta. Samalla kun he asettivat kynttilöitä, Gary tunsi suunnatonta vihaa murhaajaa kohtaan, joka ei valitettavasti ollut näyttänyt sillä hetkellä kasvojaan. Kun he alkoivat poistua, CJ vilkaisi taakseen aivan kuin huomaten jonkun vilahtavan hautausmaalla. Muutkin näkivät nyt sen - tumma hahmo juoksi sen poikki kirkkoa kohti. "Se on varmaan joku pappi." Cesar sanoi huolettomana ja viittoi muita nousemaan autoihin, sillä joulun kohokohta oli vasta alkamaisillaan. Niinpä kaikki ajoivat yhtenä seurueena Los Santosin liukkaita katuja pitkin takaisin Grove Streetille, joskin CJ mietti, oliko hautausmaaheppu jotenkin tutun oloinen. Ainakin hänelle oli tullut heti mieleen joku tuttu tyyppi, mutta nimi ei muistunut mieleen, ei sitten millään.

Kun he palasivat Grovelle, tunnelma oli huipussaan. Kuusen koristeet kimalsivat ja valoja näkyi myös ikkunoissa. Kendl ja Millie menivät kattamaan pöytää, kun taas Sweet kävi hakemassa kinkun omasta talostaan. "Kauanko vielä kestää lahjojen avaamiseen?" Gary kysyi närkästyneenä. Hän istui porrastikkaiden yläpäässä ja hipelöi katonrajassa roikkuvaa misteliä tuijottaen kuusen alle. Hän varmaankin ajatteli, että lahjat voisivat ilmestyä siihen vaikka nyt...tai nyt...tai nyt...ja kaikki niistä olisivat hänelle. "Ääh, olen liian itsekäs." hän murahti ja käänsi katseensa televisioon, josta tuli parhaillaan Superhiiren jouluseikkailuja. Juuri kun Sweet toi kinkun sisään, hän kuuli kauhistuneen huudon: "VOI EIII!" Ääni kuului CJ: lle, joka istui panikoiden sohvalla ja tärisi. "Mitä nyt?" Cesar kysyi hämmästyneenä. Steve ryntäsi portaat alas perässään Ryder, ja Woozie haparoi sormillaan ympäristöä tajutakseen, missä oli, kunnes osui kuusen neulasiin ja se teki kipeää. CJ osoitti televisiota ja sanoi: "Se pimeni aivan yhtäkkiä! Ja mikä pahinta, juuri silloin, kun Superhiiren pahin vihollinen, Karvakerä, oli laukaisemassa sädettä, joka muuttaa kaikki maailman hiiret kaloiksi..." Sweet ei onnistunut tukahduttamaan nauruaan, mutta huomasi pian, että hän oli ainoa, jota tilanne huvitti. "Oliko se hauskaa? TV voi olla pahasti rikki!" Cesar sanoi kiukkuisena. "Niin, ja mikä pahinta, nauhoitus ei edes ollut päällä!" CJ vaikeroi. Nähtävästi hänelle ei mikään muu merkinnyt mitään kuin tuo ohjelma. Mutta se kommentti nauratti muitakin, ja lopulta tuloksena oli se, että Gary oli joutunut laskeutumaan lattialle naurukohtauksen vuoksi, ja Smokekaan ei voinut syödä pullaa liiallisen naurun takia. "Hätä ei ole tämännäköinen - kyllä kai sitä varaa TV-asennukseen riittää!" Ryder totesi yrittäen kuulostaa huolettomalta. Sweet kuitenkin pudisti päätään. "Minä korjaan sen itse, aivan kuin teen vielä joskus omalle Greenwoodilleni!" Hän käveli telkkarin taakse ja alkoi katsella piuhoja. "Ööh...mikäs täällä nyt on vikana? Ei, tuo ei kuulu tuohon, sehän on punainen eikä musta...nämä on asennettu aivan väärin, ei tästä tule mitään..." Steve kävi kiskomassa hänet pois sieltä ennen mahdollista sähköiskua.

Jouluateria sujui ilman ongelmia, ja seuraavaksi oli vuorossa hiukan lumisotaa pihalla. Kaikki juoksivat innoissaan ulos ja jakautuivat kahdeksi tiimiksi, jotka pommittivat puolen tunnin ajan toisiaan sellaisella innolla, ettei edes lapsijoukko olisi pysynyt perässä, kunnes yhtäkkiä...Grove Streetin hälytystorvet pärähtivät päälle. "HUOMIO KAIKKI! Sindaccot ovat tulossa kimppuumme! Puolustakaa aluetta viimeiseen mieheen!" Aivan hetkessä jotkut menivät paniikkiin, kun taas Johnsonit juoksivat Cesar vanavedessään talon sisälle hakemaan aseita. Ryder ryntäsi autonsa luo hakemaan pistooliaan, ja Gary veti SMG: n taskustaan. "Nyt on joulu, mutta koskaan ei tiedä..." hän vastasi nähtyään muiden säikähtäneet ilmeet. Kun Johnsonit tulivat ulos aseet kourassa(Kendliä lukuunottamatta) kaikki ottivat oman paikkansa. Steve oli kyyryssä Ryderin auton lavalla, Smoke lyhtypylvään takana(olipa hyvä paikka) ja muut missä sattuivat. Sweet kuitenkin puolusti autoaan viimeiseen verenpisaraan ja totesi kylmästi: "Kukaan ei suojaudu sen taakse. Se on minulle kuin...veli." CJ vilkaisi häntä sivusilmällä, mutta rauhallinen tilanne päättyi saman tien Ryderin huutoon: "NE TULEVAT!" Muutkin alkoivat vähitellen erottaa Sindaccot - he tulivat juoksujalkaa ja heitä oli noin kymmenen, eli KACC-sodasta selvinneet olivat nähtävästi kutsuneet apujoukkoja. Steve, joka oli lähimpänä heitä, avasi tulen, mutta sai pian siirtyä, kun yksi heistä paiskasi kranaatin. Kaikesta huolimatta hän oli ehtinyt tappaa kaksi Sindaccoa. Smoke tajusi vasta nyt, että lyhtypylväs oli huono suoja, ja hän tyytyi juoksemaan ympäri Grove Streetiä. Hänen pitkälle kantava AK-47: nsa oli nyt hyödyllistäkin hyödyllisempi, sillä sen avulla hän pystyi ampumaan vihollisia pidemmän matkan päästä. Taktiikan siivittäminä kuoli kolme. Gary painoi liipaisimen pohjaan ja ampui yhtä vihollista niin kauan kuin lippaassa panoksia riitti. Kuusi oli maassa, mutta alivoimaiset Sindaccot alkoivat jo tehdä omaa suunnitelmaansa ja suojautua sillankaiteen taakse.

CJ liikkui varovasti lähemmäs. Hän syöksyi näppärästi kulman takaa ja kohotti aseensa Sindaccoihin, jotka valpastuivat saman tien. Hän painoi liipaisinta ja onnistui tappamaan heistä yhden huutaen samalla: "Headshot!" Mutta aseesta loppuivat panokset, ja pian yksi Sindaccoista ampuikin häntä käsiin, ja kivun seurauksena pistooli putosi. CJ ei jäänyt odottelemaan kuolemaa vaan lähti kovaan juoksuun kohti Ryderin autoa, joka olisi lähin suoja. Juoksuaskeleet kuuluivat takaa ja aseilla tähdättiin jo - CJ syöksyi yhdennellätoista hetkellä auton yli ja sen taakse luotisuihkun liitäessä ohitse. Samalla Sindaccot olivat kuitenkin rynnänneet vapaalle areenalle, ja he saivat nyt osakseen Sweetin, Cesarin, Ryderin, Smoken, Garyn ja Steven taukoamatonta tulitusta. Woozie oli pysytellyt suojassa vähän aikaa, sillä hän olisi voinut ampua vaikka omia puolulaisia. Luodit lentelivät ja Sindaccot saivat surmansa ilman minkäänlaista armoa. Sweet laski aseensa viimeisenkin lyyhistyessä maahan ja huusi kovalla äänellä: "Meitä ei pysäytä mikään! Sindaccojen johtajalle taisi tulla kurja joulu - mennään sisälle ja avataan paketteja." CJ suoristi selkänsä ja käveli muiden perässä Johnson Houseen. Kämmenestä valui vuolaasti verta, ja sen Kendl pistikin merkille heti tämän astuttua ovesta sisään. Sweet meni hakemaan siteitä, ja lopulta verentulo lakkasi, vaikka sitä kahdella ensimmäisellä yrityksellä vielä sieltä täältä tihkui. Gary, jonka katseen CJ tavoitti, nyökkäsi ja riisui pitkähihaisen paitansa paljastaen samalla kammottavat haavat, jotka ulottuivat kämmenestä melkein kainaloon asti. Ensimmäistä kertaa ne nähneet kavahtivat kauhusta, mutta eivät saaneet vastausta niiden syyhyn. Gary oli jo kävellyt keittiöön hakemaan suklaata. Vasta nyt kaikki alkoivat kiinnittää huomiota kuusen alla oleviin paketteihin. CJ innostui kuin pikkulapsi ja alkoi avata ensimmäistä. Hän repi ja repi, kunnes sai sen auki - sisältä paljastui uusi rannekello. "Hienoa! Entinen pysähtyi joskus elokuun aikoihin..." hän murahti ja laittoi sen kohtaan, johon kaikki lahjat sitten tulisivat.

"Sitten tämä...Sweetille!" hän tokaisi ja sysäsi paketin Sweetin käsiin. Se oli oikeastaan erittäin ohut - ja sisällä oli lahjakortti San Andreaksen Korjaamopalvelu Oy: hyn. "Nyt emme enää joudu kärsimään niistä hetkistä, kun ajamme Greenwoodillasi." CJ sanoi iloisesti ja jotkut tirskuivat Sweetin tuijottaessa veljeään melko tuimalla ilmeellä, johon CJ ei kuitenkaan vastannut. "Seuraava on Kendlille..." Cesar murahti vilkaistessaan paketteja. Kendl sai vaatteita ja hajuvettä - oikeastaan ainoita asioita, joita hän oli jouluksi toivonutkin. Paketteja aukesi jatkuvalla syötöllä, kunnes jäljellä oli enää yksi - se oli hyvin suuri, ja se oli tarkoitettu kaikille - paitsi näkövammaisille, josta Woozie kimpaantui. CJ avasi pakettia hitaasti, kaikki pidättivät hengitystään - kunnes se avautui ja paljasti Future Street Race 3D: n kaikkine lisälaitteineen. Sweet ei saanut sanaa suustaan, Cesar kaatui tuoliltaan lattialle ja Ryder hyppi innoissaan. "Ei - voi - olla -" CJ ei keksinyt parempaakaan sanottavaa, ja Gary kysyi heti: "Kuka sen on mahtanut lähettää?" "Ei kukaan meistä ainakaan." Smoke vastasi happamana. Steve ehdotti Tommya, mutta muut epäilivät - FSR ei kun ollut ilmestynyt vielä Vice Cityssä. Libertyssä kyllä, joten Cesarin arvaus kohdistui Deviliin, mutta sekään ei välttämättä ollut oikein. "Selvitetään se myöhemmin, nyt kuulkaas pelataan!" CJ tokaisi innoissaan muiden pulistessa yhä lahjan lähettäjästä. Cesar hoiti asennukset, sillä hänen arvosanansa sähkötekniikasta oli ollut kaikkein paras - Sweet taas oli saanut huonoimman. CJ: llä oli yhä ollut mielessä se ikimuistoinen tunti, jolloin Sweet oli saanut sähköiskun koko luokan edessä ja suoritus oli hylätty. Cesarin hoidettua useamman homman 3D-laite oli vihdoin toiminnassa - sitä saisi tosin pelata vain yksi kerrallaan. "Eiköhän kaupasta löydy toinenkin ohjain..." Kendl mietti, mutta näkikin jo CJ: n nousevan ohjaimiin. "Katsotaanpas, miten tätä ohjataan..." Ryder sanoi lukiessaan ohjekirjaa. "A-näppäin kaasuttaa ja B-näppäin jarruttaa...sitten se tatti siinä keskellä nähdäkseni kääntää alusta...S-näppäimellä ammutaan ja T: llä käytetään sitten varmaan turboa. Ehkei muita ohjaimia tarvita, tässä on vain jotain käsijarruja ja takanäkymiä..." CJ alkoikin jo suorittaa harjoittelutasoa, kun muut tekivät vähän kaikkea ympärillä.

Lopulta, kun juhlat olivat ohi ja kaljapullot olivat kiertäneet usealla henkilöllä, alettiin jo suunnata kotiinpäin - ainakin niiden osalta, jotka eivät asuneet Grove Streetillä. Steve ja Woozie menivät Sentinelillä San Fierroon, kun taas Millie tilasi taksin ja Gary pyöräili. CJ, jonka olo oli useamman ryypyn jälkeen aika heiveröinen, alkoi ryömiä portaita ylös omaan sänkyynsä. Joulu oli ohi, mutta edessä olisi vielä toimintaa - jos hän ei tappaisi kaikkia vihollisiaan pian, mitään ei olisi tehtävissä näiden vallan estämiseksi. Hän kokeili laskea sormillaan, paljonko vihollisia oikein oli vielä elossa - Mendezit, Marty, Vincent, Sonny - Mendezit, Marty, Vincent, Sonny - nuo nimet pyörivät mielessä vielä sängyssäkin. Sweet hoippui omaan sänkyynsä ja Kendl ja Cesar vierashuoneeseen, jossa he olivat asuneet jo yli vuoden. Arkipäivä oli taas edessä, ja se toisi tullessaan ehkä jotain sellaista, mistä ei ollut hajuakaan vielä vähään aikaan.

The End.

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

Da Christmas Party - Osa 2

Menee huonompaan suuntaan sinun tarinasi. Joka rivillä on vain CJ CJ CJ CJ CJ... Ei sinulla olisi ideoita mulle?

Shadow6 stories
Johnson's last kill - osa 1
Tällä kertaa keskityn vain tunnelmaan, toimintaan ja juonen kulkuun. Tällä kertaa asiat menevät hitaasti että tarina olisi mahdollisimman pitkä. Aloittakaamme kertominen.

Johnsonin suku oli juhlimassa läheisessä baarissa aina uutena vuotena. Tällä kertaa sieltä löytyi myös Denise ja muut CJ:n tytöt. Sweet oli aivan huumeissa, koska hän oli unissaan juonut huumeita sisältävää vettä. Tekijää ei ollut tiedossa, joko kyseessä olivat baarin työntekijät tai jokin ulkopuolinen. Sweet huuteli vessassa "CJ, Kendl, joku edes! Tulkaa auttamaan, oon huumeissa!". Baarin omistaja kuuli hänen huutonsa ja käveli Sweetin luo. Omistaja kysyi "Jaaha, sitä ollaan huumeita hankittu ja käytetty?", jonka jälkeen Sweet vastasi köh-äänellään "Joku pisti huumeita juomaani... Krköhö". Baarin omistaja ymmärsi häntä, ja soitti ambulanssin. Johnsonien sukujuhla oli nyt ohi. Kaikki lähtivät koteihinsa, koska heillä oli jo myös kova nälkä.

Seuraavana aamuna CJ heräsi kello 11.24. Hän nousi sängystään ja käveli ikkunan eteen. Hän näki edessään kirkkaan ja aurinkoisen päivän. CJ käveli vessan kautta vaatehuoneeseen ja puki päällensä farkut ja aurinkolasit. Hän aikoi lähteä Santa Maria Beachiin viettämään viikon loman. CJ hiipi alakertaan, ettei Kendl tai Cesar heräisi. Hän ei tiennyt, että Sweet olisi päässyt kotiin. Se oli nimittäin totta, huumeet eivät ehtineet sekoittaa hänen päätään kovin pahasti ja hänet saatiin aamuyön aikana kuntoon. CJ näki hänet syömässä puuroa, ja meni seuraksi.

Kun Sweet ja CJ olivat syöneet puuronsa, he pistivät kengät jalkaansa ja menivät ulos. He tervehtivät kaikkia omia kavereitaan, ja menivät autotalliin. CJ kysyi siellä Sweetiltä "Käydäänkö poliisi-aseman kautta? Olisi bisneksiä hoideltavana.". Tämä ei vain hänelle sopinut, ja CJ sanoi hoitavansa ne myöhemmin. He käynnistivät auton ja lähtivät kohti Santa Maria Beachia.

Tunnin päästä he olivat puolessa välissä matkaa ja huomasivat jotain erikoista. Santa Maria Beachiin vievä tie oli suljettu koska siellä oli sattunut kolari! Miten he nyt pääsisivät viettämään pientä lomaa... CJ tokaisi "=] Meen hoitamaan ne bisnekset, OK?", ja jätti Sweetin tiesulun eteen jonka jälkeen hän ajeli hissukseen kauemmas. Sweet huusi perään "Älä tapa itseäsi siellä!".

Kun CJ oli päässyt ensimmäisistä liikennevaloista parikymmentä metriä kauemmas, poliisit pysäyttivät hänet. He kysyivät CJ:ltä "Minne olet menossa? Jos olet menossa poliisi-asemalle, saat kyydin!". Hän ei vastannut, mutta muutaman sekuntin kuluttua hän huusi "PAINUKAA VIT*UUN!" ja löi yhtä poliisia. Muut poliisit ottivat pistoolinsa esille ja huusivat "Nosta sun pirun kädet ilmaan, sinut on pidätetty!". Muutaman minuutin kuluttua CJ näki vain mustaa ja hengitti vaikeahkosti. Hän kuuli muutaman sekuntin kuluttua naisen äänen, joka ei kuulostanut yhtään tutulta. Hän ajatteli "Jospa tuo ääni tulee sydämestäni...". Pian nainen taas puhui, mutta CJ sai siitä tällä kertaa selkoakin. Nainen nimittäin kuiskasi "Herää, meidän pitää häipyä täältä! Olemme viimeiset.". CJ avasi silmänsä ja huomasi kaikkialla sortuneita rakennuksia, tuhoutuneita siltoja ja kaikkea muuta terrorismiin viittaavaa. Hän ja tämä nainen olivat olleet terroristi vastaan poliisivoimat-sodassa. Nainen sanoi olevansa nimeltään Anna, ja tulleensa tänne auttamaan haavoittuneita ihmisiä.

CJ ja Anna lähtivät juoksemaan pistoolit käsissä kohti heidän päämääräänsä, juna-asemaa. Kun he olivat muutaman minuutin juosseet, heidän eteensä tulivat vielä elossa olevat Annan puolulaiset. CJ muisti, että hänellä oli auto läheisellä huoltoasemalla pesussa. Anna ja hän hyppäsivät kyytiin ja ajoivat juna-asemalle. Heidän onnekseen siellä oli vielä yksi juna joka ei ollut lähtenyt. Anna sanoi kuskille "Vauhtia, tahdomme pois täältä!"...

Lainaus:30.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Ei sinulla olisi ideoita mulle?

Kahtotaan nyt...On nämä ideavarastot alkaneet vähän tyhjentyä viime aikoina, kun kaikki on vähän käytetty. Mutta ainakin vaikka sellainen tarina, jossa kuolee yksi päähenkilö(hyvä siis) saattaisi toimiakin. Itsellänikin on sitten tulossa sellainen stoori, jossa 3 hyvää hahmoa kuolee.

(Älä lue jos et halua tietää, kuinka monta niitä oikein kuolee)

E: Niin ja tota CJ-juttua tuskin pystyy korjaamaan, koska muuten lukemisesta saattaa tulla aika...omituista. Kyse on puhujan selvilleotosta. Otetaanpas tällainen esimerkki.

"Mitä täällä tapahtuu?" CJ kysyi.
"Vagosit hyökkäävät Grovelle." Sweet sanoi.
"No, otetaan sitten äkkiä aseita käteen!" hän tokaisi.

Noinhan se ei voi mennä, koska "hän" tarkoittaa CJ: tä eikä Sweetiä, ja tuolla sanalla kun viitataan edellisenä mainittuun hahmoon(ainakin yleensä, paitsi jos edellisen hahmon nimi on lauseessa objektina). Samankaltaista esimerkkiä löytyy tuon uusimman tarinani alusta - siinä esiintyi kymmenen hahmoa, ja aika pakosta kahden "CJ"-maininnan välistä löytyy aina yksi nimi, joka sitten sekoittaa hommaa omalla tavallaan.

Huh huh, tulipa tekstiä...

Nojoo, kyllä tuon mun tarinan nimestä voi päätellä mitä lopussa tapahtuu. Kannattaa tuo minun tarinani alku lukea, kertoo ainakin yhdestä asiasta, mikä ratkeaa ekan osan aikana.

Shadow6 stories
Johnson's last kill
Tällä kertaa keskityn vain tunnelmaan, toimintaan ja juonen kulkuun. Tällä kertaa asiat menevät hitaasti että tarina olisi mahdollisimman pitkä. Aloittakaamme kertominen.

Johnsonin suku oli juhlimassa läheisessä baarissa aina uutena vuotena. Tällä kertaa sieltä löytyi myös Denise ja muut CJ:n tytöt. Sweet oli aivan huumeissa, koska hän oli unissaan juonut huumeita sisältävää vettä. Tekijää ei ollut tiedossa, joko kyseessä olivat baarin työntekijät tai jokin ulkopuolinen. Sweet huuteli vessassa "CJ, Kendl, joku edes! Tulkaa auttamaan, oon huumeissa!". Baarin omistaja kuuli hänen huutonsa ja käveli Sweetin luo. Omistaja kysyi "Jaaha, sitä ollaan huumeita hankittu ja käytetty?", jonka jälkeen Sweet vastasi köh-äänellään "Joku pisti huumeita juomaani... Krköhö". Baarin omistaja ymmärsi häntä, ja soitti ambulanssin. Johnsonien sukujuhla oli nyt ohi. Kaikki lähtivät koteihinsa, koska heillä oli jo myös kova nälkä.

Seuraavana aamuna CJ heräsi kello 11.24. Hän nousi sängystään ja käveli ikkunan eteen. Hän näki edessään kirkkaan ja aurinkoisen päivän. CJ käveli vessan kautta vaatehuoneeseen ja puki päällensä farkut ja aurinkolasit. Hän aikoi lähteä Santa Maria Beachiin viettämään viikon loman. CJ hiipi alakertaan, ettei Kendl tai Cesar heräisi. Hän ei tiennyt, että Sweet olisi päässyt kotiin. Se oli nimittäin totta, huumeet eivät ehtineet sekoittaa hänen päätään kovin pahasti ja hänet saatiin aamuyön aikana kuntoon. CJ näki hänet syömässä puuroa, ja meni seuraksi.

Kun Sweet ja CJ olivat syöneet puuronsa, he pistivät kengät jalkaansa ja menivät ulos. He tervehtivät kaikkia omia kavereitaan, ja menivät autotalliin. CJ kysyi siellä Sweetiltä "Käydäänkö poliisi-aseman kautta? Olisi bisneksiä hoideltavana.". Tämä ei vain hänelle sopinut, ja CJ sanoi hoitavansa ne myöhemmin. He käynnistivät auton ja lähtivät kohti Santa Maria Beachia.

Tunnin päästä he olivat puolessa välissä matkaa ja huomasivat jotain erikoista. Santa Maria Beachiin vievä tie oli suljettu koska siellä oli sattunut kolari! Miten he nyt pääsisivät viettämään pientä lomaa... CJ tokaisi "=] Meen hoitamaan ne bisnekset, OK?", ja jätti Sweetin tiesulun eteen jonka jälkeen hän ajeli hissukseen kauemmas. Sweet huusi perään "Älä tapa itseäsi siellä!".

Kun CJ oli päässyt ensimmäisistä liikennevaloista parikymmentä metriä kauemmas, poliisit pysäyttivät hänet. He kysyivät CJ:ltä "Minne olet menossa? Jos olet menossa poliisi-asemalle, saat kyydin!". Hän ei vastannut, mutta muutaman sekuntin kuluttua hän huusi "PAINUKAA VIT*UUN!" ja löi yhtä poliisia. Muut poliisit ottivat pistoolinsa esille ja huusivat "Nosta sun pirun kädet ilmaan, sinut on pidätetty!". Muutaman minuutin kuluttua CJ näki vain mustaa ja hengitti vaikeahkosti. Hän kuuli muutaman sekuntin kuluttua naisen äänen, joka ei kuulostanut yhtään tutulta. Hän ajatteli "Jospa tuo ääni tulee sydämestäni...". Pian nainen taas puhui, mutta CJ sai siitä tällä kertaa selkoakin. Nainen nimittäin kuiskasi "Herää, meidän pitää häipyä täältä! Olemme viimeiset.". CJ avasi silmänsä ja huomasi kaikkialla sortuneita rakennuksia, tuhoutuneita siltoja ja kaikkea muuta terrorismiin viittaavaa. Hän ja tämä nainen olivat olleet terroristi vastaan poliisivoimat-sodassa. Nainen sanoi olevansa nimeltään Anna, ja tulleensa tänne auttamaan haavoittuneita ihmisiä.

CJ ja Anna lähtivät juoksemaan pistoolit käsissä kohti heidän päämääräänsä, juna-asemaa. Kun he olivat muutaman minuutin juosseet, heidän eteensä tulivat vielä elossa olevat Annan puolulaiset. CJ muisti, että hänellä oli auto läheisellä huoltoasemalla pesussa. Anna ja hän hyppäsivät kyytiin ja ajoivat juna-asemalle. Heidän onnekseen siellä oli vielä yksi juna joka ei ollut lähtenyt. Anna sanoi kuskille "Vauhtia, tahdomme pois täältä!"...

Kun kuski lähti liikkeelle, Anna juoksi junan takatilaan koska tiesi että siellä olisi viestintäkeskus. Hän otti yhteyden Red Forestiin jossa hänen isänsä Bob oli pomona. Bob kysyi "Missä olet? Me tarvitsemme sinua, sillä Red Forestin läheinen silta on tuhoutumis-pisteessä. Jos yksikin juna menee sen yli, Red Forestin antennit vääntyvät tuulen voimasta!". CJ huusi "Mehän menemme sen sillan kautta!", ja katsoi ikkunasta ulos. Hän näki kyseisen sillan ja Anna huusi "VOI EI, HYVÄ JUMA-----!"...

Tähän päättyi ensimmäinen osa. Juna siis oli liikaa sillalle eikä Anna ehtinyt sanoa sanaansa loppuun. Selviävätkö he? Arvaa se tässä avauksessa!

Lainaus:30.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Shadow6 stories
Johnson's last kill

Cool! Toimintaa oli, samoin tunnelmaa. Kappalejaotkin loivat tarinasta hyvin selkeän luettavan, eikä suurta moitteen sijaa lyhyyttä lukuunottamatta löytynyt.

+ Selvää luettavaa kappalejakojen ansiosta
+ Toiminta
+ Kuvailu
+ Tunnelma

- Lyhyt

8 puol

Omaa tarinaa saatatte joutua vähän aikaa odottamaan. (Pari tuntia...)

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:30.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Shadow6 stories
Johnson's last kill

Cool! Toimintaa oli, samoin tunnelmaa. Kappalejaotkin loivat tarinasta hyvin selkeän luettavan, eikä suurta moitteen sijaa lyhyyttä lukuunottamatta löytynyt.

+ Selvää luettavaa kappalejakojen ansiosta
+ Toiminta
+ Kuvailu
+ Tunnelma

- Lyhyt

8 puol

Omaa tarinaa saatatte joutua vähän aikaa odottamaan. (Pari tuntia...)

Mitä meinaat, kuoleeko jompi kumpi tai molemmat?

Lainaus:30.12.2007 Shadow6 kirjoitti:

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:30.12.2007 Shadow6 kirjoitti:
Shadow6 stories
Johnson's last kill

Cool! Toimintaa oli, samoin tunnelmaa. Kappalejaotkin loivat tarinasta hyvin selkeän luettavan, eikä suurta moitteen sijaa lyhyyttä lukuunottamatta löytynyt.

+ Selvää luettavaa kappalejakojen ansiosta
+ Toiminta
+ Kuvailu
+ Tunnelma

- Lyhyt

8 puol

Omaa tarinaa saatatte joutua vähän aikaa odottamaan. (Pari tuntia...)

Mitä meinaat, kuoleeko jompi kumpi tai molemmat?

Eehkä...molemmat. Villi arvaus, mutta mahdollinen.

E: Spoileri:
Yhteensä viidelle henkilölle, jotka juhlivat joulua Grove Streetillä, se joulu jäi heidän elämänsä viimeiseksi.

Shadow Dude Stories:

Spy - Osa 1

1. tammikuuta alkoi rauhallisissa merkeissä. Johnsonien aamunvietto oli sitä samaa riitelyä, mutta Sweet sentään oli käynyt joulun jälkeen korjauttamassa Greenwoodinsa ja lisäsi samalla hevosvoimia, joten auto oli nyt paljon parempi kuin aiemmin. CJ, joka oli saanut rentoutua pitkän aikaa, ei ollut kokenut mitään vaikeuksia kuluneen viikon aikana. Johnsonit olivat paukutelleet äänekkäästi raketteja uutenavuotena ja luonnollisesti ryypänneet itsensä känniin, jolloin Kendl-parka joutui retuuttamaan kaikki kolme yläkertaan ja sänkyihin. CJ tunsi jo pirteyttä itsessään, mutta kuuli samalla kännykän soivan. "K-kuka siellä on?" hän kysyi valmiina tiukkaan vastaukseen, mutta ääni olikin hyvin tuttu ja mukavalta kuulostava. "Devil - tervepä terve. Kuule, me aletaan olla Sindacco-johtajan jäljillä. Me emme vain ole vielä saaneet sitä tärkeintä tietoa, mutta pääasioita vihollisen puolustussysteemeistä, vartijoiden heikoista kohdista ja muustakin..." CJ keskeytti innokkaalla huudahduksella. "Saanko tulla sinne? Minusta on varmasti apua ja tarvitsen sitä tietoa enemmän kuin koskaan!" Devilin sanottua myönteisen vastauksen CJ innostuikin saman tien - tätä hän oli aina toivonut, Liberty Cityyn pääsemistä ja salaisuuksien selvittämistä. Hän ryntäsi pakkaamaan tavaransa ja unohti selittää sen syyn, kunnes ulko-ovella muisti. Sweet, Kendl ja Cesar olivat erittäin hämmästyneitä kuultuaan kaikesta. "Noh, näytä niille Sindaccoille!" Sweet tokaisi. Cesar nyökkäsi ja CJ poistui ulko-ovesta.

Noin tunnin ajan kestäneen lennon ja huomattavasti lyhyemmän taksimatkan jälkeen CJ avasi Leone-Diablo-kartanon liukuoven. Sisällä ei laiskoteltu niin kuin tavallisesti - Donald Love istui tietokoneen ääressä, jota kartanossa ei viimeksi ollut, ja hänen vieressään seisoivat Justin McAllister ja Derek Diablo, jotka kumpikin nyökkäsivät CJ: lle tämän kävellessä ohi. David Slope, joka istui ainoana toimettomana henkilönä jakkaralla, osoitti sormellaan käytävään ja sanoi: "Devil on kellarissa, jos häntä etsit." CJ poistui olohuoneesta ja käveli alas kellariin, jossa hän ei ollutkaan ennen käynyt. Kun hän avasi sinne johtavan oven, joka narisi kovaäänisesti, sisällä oleva näky oli mielenkiintoinen. Devil Diablo, kartanon nykyomistaja, seisoi suuren pöydän ääressä - mutta se ei ollutkaan pöytä, vaan piinapenkki, jossa makasi noin 40-vuotias mies. Devilin kasvoilla oli selkeä virne, ja nähtyään CJ: n hän käänsi katseensa hetkeksi mieheen ja sanoi: "Alfred Watts, yksi Sindaccojen kenraaleista. Derek nappasi hänet, kun hän oli ilmeisesti vakoilemassa Hepburn Heightsissa, ja koska minua ei ollut saatavilla alueella, hän kuljetti Wattsin tänne. Ja tältä hepulta onkin informaatiota saatu aika paljon - joskin pomomiehen nimeä hän ei paljasta, vaikka mikä olisi." CJ muisti juuri sillä hetkellä hänen tuskaisimmat hetkensä Danielin kiduttamana - kenraali Watts oli ollut yksi paikalla olleista tyypeistä kidutuksen aikana. "Mitä häneltä on sitten irronnut?" hän kysyi yrittäen kuulostaa huolettomalta. "No, esimerkiksi se, että kolmannen kerroksen vartija, Smith, pelkää hiiriä..." Devil murahti ja molemmat nauroivat hetken aikaa.

Kohta kenraali toipui taas ja tuijotti CJ: tä ja Deviliä ilman, että vähään aikaan tajusi, missä oli. Muistinvirkistyksenä Devil tokaisi julmalla äänellä: "Sinä olet täällä kartanolla...kidutettavana. Joko nyt suostut kertomaan Sindaccojen pomon nimen?" Kenraali pudisti päätään. "En, en todellakaan suostu! Voitte tehdä mitä vain, mutta minä en kerro!" Devil viittoi CJ: n poispäin ja murahti sitten: "Toivotonta. Meidän pitää saada jotenkin myyrä sisälle Red Light Districtiin ja selvittää pari asiaa, joita tuo kenraali ei kerro, vaikka hakkaan häntä vatsaan." Kumpikaan ei sanonut vähään aikaan mitään - molempien mielessä oli tämä kirottu ongelma, josta ei päässyt yli eikä ympäri. Sindaccoja oli satamassa tapahtuneen lopputaistelun jälkeen johtanut kaiketi joku tuntematon, mutta sitä ei todellakaan suostuttu kertomaan. Hiljaisuus loppui Donaldin huudahdukseen olohuoneesta: "DEVIL! LÖYSIN JOTAIN!" Juoksujalkaa CJ juoksi Devilin perässä sinne, josta huuto oli kuulunut. Sieltä löytyi kirje - se oli jo melko vanhan näköinen, mutta ei kovin vanha. Ilmeisesti se oli ollut parin kuukauden ajan Salvatoren vanhan kirjoituspöydän sisässä, eikä kukaan ollut vaivautunut tyhjentämään sitä, vaikka muut Salvatoren kamat oli siirretty parempiin paikkoihin. Kirjeen päällä luki isoilla kirjaimilla "CJ" ja kaikki katsoivatkin nyt häntä, kun hän varovasti ja hitaasti avasi sen. Se oli kirjoitettu Salvatoren käsialalla, ja kaikki kumartuivat nyt lukemaan sen.

CJ,

nämä ajat ovat olleet hyvin vaikeita mafialle, ja koska saatan kuolla koska tahansa, päätin nyt varmistaa, että tämä varmasti päätyy jonain päivänä sinun hyppysiisi. Tarkoituksenani on antaa sinulle pari voitokasta vihjettä, joiden avulla voit saada meidät jonain päivänä Liberty Cityn yksinäisiksi kuninkaiksi ja hoidella Sindaccojen sekä Forellien ylivalta. En pysty selittämään kaikkea suoraan, koska tämä voi päätyä vääriin käsiin, mutta kerron sinulle kolme vihjettä. Yritä ratkaista nämä hyvällä päättelykyvylläsi.

1. Varo kuollutta miestä, hän on Sindaccojen suosiossa ja voi yllättää sinut koska tahansa.
2. S_A_M - yritä löytää parhaasi mukaan.
3. Nopeasta veneestä löydät vastauksen kaikkeen.

Voitokkaita sota-aikoja
Salvatore

CJ laski kirjeen hiljaa pöydälle. Hän ei ollut uskoa silmiään - se oli todellakin sitä, mitä hän ajatteli. Kaikkea ei oltu vielä ratkaistu, ja tuo kirje vaikutti nyt olevan avainasemassa. Salvatore halusi hänen tietävän joitain asioita, mutta aivan ensinäkemältä hän ei tajunnut ollenkaan, mitä vihjeet tarkoittivat. Kuollut mies? Mitä ihmettä Salvatore höpisi? Paulie oli kyllä kuollut, mutta hän oli Sindaccojen johtaja eikä suinkaan heidän suosiossaan, kuten myös Martinez, mutta hän ei ollut vielä kuollut kirjeen kirjoittamisen aikoihin, sillä hän oli Salvatoren murhaaja. Kaksi muuta vihjettä olivat vieläkin kiperämpiä. Mitä tekemistä hakeutuvilla ohjustykeillä oli tämän asian kanssa? Entä miten nopea vene liittyisi tähän? Mieleen tuli heti ensimmäisenä Speeder, mutta niitähän oli Liberty Cityn asukkaiden käytössä enemmän kuin tarpeeksi, ja Salvatore oli puhunut siitä yksikössä. Asiassa ei ollut päätä eikä häntää, mutta CJ tiesi kyllä, että hänen pomonsa oli ollut järjissään - ei tämä häntä lähettäisi mahdottomia tekemään. Tilanne oli vain jotenkuten sekava. "Minähän selvitän nämä jutut." CJ mutisi osin raivostuneenakin ja tuijotti vähän kulunutta kirjettä taas uudelleen. Muut vaikuttivat yhtä hölmistyneiltä kuin hänkin - Devil kohautti olkiaan ja marssi takaisin kellariin perässään Toni Cipriani, jonka CJ: kin nyt näki ensimmäistä kertaa. Hän päätti jo palata kidutuskammioon, mutta koneelle mennyt Donald huudahti äkkiä: "Täällä on sähköpostia!" Entistäkin kummastuneempana CJ käveli hitaasti, askel kerrallaan koneen ääreen ja tuijotti näyttöruutua. Saapuneet-kansioon oli tullut uusi viesti.

"Voi herranjestas, tämä on lähetetty jo toissapäivänä!" Donald parahti katsottuaan lähetysaikaa. Lähettäjän nimeä ei lukenut ollenkaan, mutta viesti näytti silti melko selvästi tähän hetkeen liittyvältä. Kun viesti avattiin näkyville, kaikki lukivat sen melko hätäisesti.

Toivottavasti tämä viesti tulee perille ajoissa. Minä olen yksi sellainen tyyppi, joka varmasti voi hankkia tietoja Sindaccoista ilman suuriakaan ongelmia - mutta tarvitsen jonkun apua hommassa. Mielestäni teidän ystävänne, CJ, olisi täydellinen tyyppi tähän jopiin. Kuka homman sitten vastaan ottaakin, tavatkoon minut 2. tammikuuta kujalla kartanoa vastapäätä.

Hyviä vakoiluoperaatioita
D. E. D.

Nyt CJ oli vielä hämmästyneempi kuin Salvatoren kirjeen jälkeen. Huomenna olisi nähtävästi edessä jonkinlainen vakoiluoperaatio - mutta kuka lähettäjä oli? Hän vilkaisi Donaldia yrittäen saada selville, jos tämä tietäisi asiasta, mutta vastaus oli vain päänpudistus. "Ei, CJ, Diablot eivät ainakaan ole perinteidensä mukaan antaneet koskaan toista nimeä. Joten kyse ei ole ainakaan Devilistä tai Derekistä." "Okei...mutta onko ketään muita?" CJ kysyi. Silloin hänen mieleensä pulpahti yksi mies, jonka hän ainakin tiesi omaavan DD-nimikirjaimet - Daniel Deadguy, mutta ne aavistukset hävisivät heti, kun mieleen tuli satamakamppailu. Eli kuka ihme kyseessä oikein oli? Davidin sukunimi alkoi S: llä ja Donaldin L: llä, eli kumpikaan heistä ei ollut kyseessä - San Andreas ja Vice Citykään eivät sisältäneet ketään tuonnimistä tyyppiä, joten vaikeuksia oli kyllä erittäin paljon. Mutta seuraavana päivänähän se selviäisi. Koska ilta alkoi kääntyä yöksi, hän päätti viettää seuraavan yön kartanolla - eikä ollutkaan tehnyt niin miesmuistiin. Salvatoren entinen makuuhuone oli täydellinen vierashuone - kukaan ei käyttänyt sitä, sillä Devil oli päättänyt nukkua varsinaisessa vierashuoneessa. Siellä oli hitusen viileämpää kuin muuten, joten valinta oli ainakin viisas. CJ kömpi petiin omituinen tunne itsessään ja nukahti melkein heti. Uni oli melko omituinen. Hän oli Portlandin lauttasatamassa, ja vedestä, hänen läheltään, löytyi Speeder. Hän meni sen kyytiin ja ajoi Portlandin ja Stauntonin välivesille. Suu liikkui, mutta ääntä ei ollenkaan kuulunut, joten se, mitä CJ sanoikin, oli tuntematonta. Mutta ennen kuin hän poistui ohjaamosta, räjähdys kuului jostain todella kaukaa, mutta se silti herätti hänet - ja hän olikin täynnä kiukkua. Se olisi voinut olla kenties ratkaisu kolmosarvoitukseen, mutta nähtävästi jotkut nuoret tyypit olivat paukutelleet ilotulitteita Staunton Islandilla. Loppuyön unet olivat tavallisempia - ensin CJ lensi Hydralla ja väisteli vihollisia, kunnes törmäsi pilvenpiirtäjään, sitten hän oli yksin autiossa käytävässä ja yritti päästä sen toisessa päässä olleen Salvatoren luo, mutta tämä vain loittoni koko ajan kauemmas hänen juostessaan, ja lopuksi hän näki unta siitä, miten Daniel oli häntä kiduttanut Wichita Gardensissa, kunnes lopulta herätyskello soi ja CJ nousi hitaasti seisomaan.

Aluksi hän ei muistanut, mitä piti tehdä, mutta sitten hän käveli olohuoneeseen. Aurinko alkoi jo nousta, ja Donald istui koneen ääressä. David söi omenaa ja Toni etsi kartanosta jotain muuta, josta saattaisi olla apua Salvatoren salaisuuksien selvittämiseksi. CJ sanoi "moro" kaikille ja poistui. Ulkona oli varsin viileää, mutta hänellä oli takki päällään, joten viima ei niin kauheasti haitannut. Hän käveli kartanosta ulos johtavaa hiekkatietä pitkin ja kääntyi sitten lähimmälle kujalle, jossa tapaamisen oli tarkoitus tapahtua. Kello oli 11:00 - kohde saattoi jo olla siellä tai sitten vieläkin nukkua tai olla kotonaan niin kuin mitään ei olisi vielä tapahtumassakaan. Näin ei kuitenkaan ollut - kujan toisessa päädyssä, roskapönttöjen lähellä, seisoi joku. Se joku näki CJ: n ja alkoi kävellä hitaasti lähemmäs - myös CJ alkoi hidastaa askeliaan. Hahmon piirteet alkoivat tulla selvemmiksi tämän lähestyessä ja painostava kylmyys teki tilanteesta jännittävämmän kuin se oikeasti oli. Silloin, kun hahmo oli noin kymmenen metrin päässä, CJ huomasi jotain - kyseessä ei ollutkaan mies, niin kuin hän oli kuvitellut, vaan tämä tyyppi oli aivan selvästi naispuolinen. Yllätyksellisyys raastoi hänen sisuksiaan, kun hän lähestyi muukalaista melko epäluotettavaisena, mutta silti odottavaisena siitä tiedosta, kuka oikein ylipäätään Sindaccoja johtikin...

To Be Continued.

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

Spy - Osa 1

1. tammikuuta alkoi rauhallisissa merkeissä. Johnsonien aamunvietto oli sitä samaa riitelyä, mutta Sweet sentään oli käynyt joulun jälkeen korjauttamassa Greenwoodinsa ja lisäsi samalla hevosvoimia, joten auto oli nyt paljon parempi kuin aiemmin. CJ, joka oli saanut rentoutua pitkän aikaa, ei ollut kokenut mitään vaikeuksia kuluneen viikon aikana. Johnsonit olivat paukutelleet äänekkäästi raketteja uutenavuotena ja luonnollisesti ryypänneet itsensä känniin, jolloin Kendl-parka joutui retuuttamaan kaikki kolme yläkertaan ja sänkyihin. CJ tunsi jo pirteyttä itsessään, mutta kuuli samalla kännykän soivan. "K-kuka siellä on?" hän kysyi valmiina tiukkaan vastaukseen, mutta ääni olikin hyvin tuttu ja mukavalta kuulostava. "Devil - tervepä terve. Kuule, me aletaan olla Sindacco-johtajan jäljillä. Me emme vain ole vielä saaneet sitä tärkeintä tietoa, mutta pääasioita vihollisen puolustussysteemeistä, vartijoiden heikoista kohdista ja muustakin..." CJ keskeytti innokkaalla huudahduksella. "Saanko tulla sinne? Minusta on varmasti apua ja tarvitsen sitä tietoa enemmän kuin koskaan!" Devilin sanottua myönteisen vastauksen CJ innostuikin saman tien - tätä hän oli aina toivonut, Liberty Cityyn pääsemistä ja salaisuuksien selvittämistä. Hän ryntäsi pakkaamaan tavaransa ja unohti selittää sen syyn, kunnes ulko-ovella muisti. Sweet, Kendl ja Cesar olivat erittäin hämmästyneitä kuultuaan kaikesta. "Noh, näytä niille Sindaccoille!" Sweet tokaisi. Cesar nyökkäsi ja CJ poistui ulko-ovesta.

Noin tunnin ajan kestäneen lennon ja huomattavasti lyhyemmän taksimatkan jälkeen CJ avasi Leone-Diablo-kartanon liukuoven. Sisällä ei laiskoteltu niin kuin tavallisesti - Donald Love istui tietokoneen ääressä, jota kartanossa ei viimeksi ollut, ja hänen vieressään seisoivat Justin McAllister ja Derek Diablo, jotka kumpikin nyökkäsivät CJ: lle tämän kävellessä ohi. David Slope, joka istui ainoana toimettomana henkilönä jakkaralla, osoitti sormellaan käytävään ja sanoi: "Devil on kellarissa, jos häntä etsit." CJ poistui olohuoneesta ja käveli alas kellariin, jossa hän ei ollutkaan ennen käynyt. Kun hän avasi sinne johtavan oven, joka narisi kovaäänisesti, sisällä oleva näky oli mielenkiintoinen. Devil Diablo, kartanon nykyomistaja, seisoi suuren pöydän ääressä - mutta se ei ollutkaan pöytä, vaan piinapenkki, jossa makasi noin 40-vuotias mies. Devilin kasvoilla oli selkeä virne, ja nähtyään CJ: n hän käänsi katseensa hetkeksi mieheen ja sanoi: "Alfred Watts, yksi Sindaccojen kenraaleista. Derek nappasi hänet, kun hän oli ilmeisesti vakoilemassa Hepburn Heightsissa, ja koska minua ei ollut saatavilla alueella, hän kuljetti Wattsin tänne. Ja tältä hepulta onkin informaatiota saatu aika paljon - joskin pomomiehen nimeä hän ei paljasta, vaikka mikä olisi." CJ muisti juuri sillä hetkellä hänen tuskaisimmat hetkensä Danielin kiduttamana - kenraali Watts oli ollut yksi paikalla olleista tyypeistä kidutuksen aikana. "Mitä häneltä on sitten irronnut?" hän kysyi yrittäen kuulostaa huolettomalta. "No, esimerkiksi se, että kolmannen kerroksen vartija, Smith, pelkää hiiriä..." Devil murahti ja molemmat nauroivat hetken aikaa.

Kohta kenraali toipui taas ja tuijotti CJ: tä ja Deviliä ilman, että vähään aikaan tajusi, missä oli...

Nonnih, tulihan sitä alkua sieltä.

Juu...

Ihan hyvä mutta olisi ehkä voinut tulla jännää tapahtumaa enemmän.

Ihan hyvä tää oli 8 +

Lainaus:30.12.2007 miseboy kirjoitti:

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

Spy - Osa 1

Juu...

Ihan hyvä mutta olisi ehkä voinut tulla jännää tapahtumaa enemmän.

Ihan hyvä tää oli 8 +

Ei ollut vielä koko tarina, paljon vielä tulossa myöhemmin.

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:30.12.2007 miseboy kirjoitti:

Lainaus:30.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Shadow Dude Stories:

Spy - Osa 1

Juu...

Ihan hyvä mutta olisi ehkä voinut tulla jännää tapahtumaa enemmän.

Ihan hyvä tää oli 8 +

Ei ollut vielä koko tarina, paljon vielä tulossa myöhemmin.

Ihan ok alku.

Shadow6 stories
Johnson's last kill - osa 2
juonipaljastukset... traileri
Nrkksa.... nirks... narks... "Anna...Anna?"... "Hyvä jumala! Auta minua, jos en jaksa pitää kiinni, kuolen!"... Annan toinen käsi väsyy ja hän irrottaa toisen käden otteen. CJ yritti nostaa Annaa ylös, muttei onnistunut. Kaverukset (en kerro selviääkö Anna) menevät/yrittävät mennä Red Forestiin pelastamaan Bobin.

Tarina loppuu, kun yksi päähenkilöistä kuolee traagisesti (mutta en kerro onko se Anna...).

Jaahas, nyt on noussut jotain ihmistä eloon.

Mun tarina on itse asiassa "kadonnut", kun tarvitsin jotain tilaa kovalevyssä. Nyt se on poissa, joten tarina viivästyy ja viivästyy.

Lainaus:31.12.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Jaahas, nyt on noussut jotain ihmistä eloon.

Mun tarina on itse asiassa "kadonnut", kun tarvitsin jotain tilaa kovalevyssä. Nyt se on poissa, joten tarina viivästyy ja viivästyy.

Kurjaa, mutta itse aloitan nyt (vitsi??) kirjoittamaan toista osaa tuohon minun tarinaani. (WTF?!!111 LOL SE ON VALMIS JO SIIS SE EKA PÄTKÄ IOOO)

Shadow6 stories
Johnson's last kill - osa 2
*narinaa, narinaa, suurta narinaa... räjähys...* CJ oli Annan kanssa vielä junassa, joka juuri ylitti sillan. Juna oli tuhonnut sillan ja itsensä. CJ näki vain mustaa ja hengitti tuskallisesti. Hän ei kuullut Annan ääntä, kunnes tämä huusi "CJ, tule apuun! CJ!". CJ avasi silmänsä ja tunsi että hänen selkään olisi mennyt jotakin. Hän käveli Annan luo ja katsoi alas. "Wihii..." CJ kuiskasi ja otti Annan kädestä kiinni. Hän otti toisestakin kädestä kiinni ja yritti vetää Annaa ylös. Mutta CJ:n ote lipsui ja Anna jäi roikkumaan sillan reunalle yhden käden varassa. "Anna! Pidä kii-----!" CJ huusi niin kovaa kuin pystyi, mutta Annan ote lipsui. Anna huusi "Hyvä jumala, pelasta min--!", ja hän oli kokoajan lähempänä maata.

Tehkää tarina jossa CJ kuolee. Myös Ceasar sais kuolla ja sweet meniks kostamaan CJ kuoleman

Lainaus:01.01.2008 SUUTARI1 kirjoitti:
Tehkää tarina jossa CJ kuolee. Myös Ceasar sais kuolla ja sweet meniks kostamaan CJ kuoleman

Njaa...Enpä oikein omalta osaltani tiedä, kun näitä ideoita tuleviin jatko-osiin olen keksinyt aika paljon, ja niissä vanha kunnon Siitsei on elossa.

Juoni toiseen osaan(en tiedä, koska tulee ulos):
CJ saa tietää Danielin olevan elossa ja kohtaa muutaman vaiheen jälkeen Steven, jonka kanssa hän ryhtyy suorittamaan vakoilutoimenpiteitä *salatun* antaessa taustatukea katoilta ja Devilin kertoessa informaatiota alueesta radiopuhelimen välityksellä. Mutta onnistuuko operaatio, vai tuleeko siitä täysi floppi? We' ll see...

E: Vielä yksi spoili - tarinassa esitellään kaksi uutta hahmoa ja mainitaan yksi, joka ei kuitenkaan(vielä) esiinny.

Lainaus:01.01.2008 SUUTARI1 kirjoitti:
Tehkää tarina jossa CJ kuolee. Myös Ceasar sais kuolla ja sweet meniks kostamaan CJ kuoleman

Huoh... -.- Mun tarinassa se taitaa kuolla.

-

-

Shadow Dude Stories:

Spy - Osa 2

CJ pysähtyi noin kahden metrin päähän ventovieraasta tyypistä. Tämä oli aivan selvästi nainen kasvojen perusteella. Kumpikaan ei vähään aikaan sanonut sanaakaan - he vain tuijottivat toisiaan hetken aikaa. Hetkeä myöhemmin nainen riisui mustan huppunsa ja kysyi: "Tulitko varmasti yksin?" CJ katsoi taakseen salamannopeasti ja sanoi sitten mahdollisimman varman oloisena: "Kyllä." Vieras käveli roskikselle ja kääntyi sitten takaisin. "Nämä tiedot ovat huippusalaisia - joten älä päästä niitä vääriin käsiin ja korkeintaan kerro mafialle ja Diabloille, mutta älä kenellekään muulle. Liian arkaluonteinen asia, katsos. Mutta esittäytykäämme ensin. Kuka sinä olet?" CJ kertoi oman nimensä hitusen epävarmana. "Tunnetko sinä DED: n?" tämä päätti sinkauttaa, sillä se kysymys oli askarruttanut häntä jo pitkään. "Ja eihän se ole Daniel...?" hän lisäsi pelokkaana. Nainen sen sijaan naurahti syvästi. "Ei se ole Daniel - hänelle ei nimittäin koskaan annettu toista nimeä, kiitos ensimmäisen nimen...kukaan ei keksinyt sellaista nimeä, joka sopii sekä etu- että sukunimen kanssa...Niin, DED olen minä." CJ haukkoi henkeä. "Kyllä, en valehtele. Nimeni on Diana Erika Deadguy, Danielilla on tapana kutsua minua DNA: ksi, enkä tajua, mistä se tulee..." Kaikesta huolimatta CJ katsoi tätä hiukan epäluottavaisena. "Sinä olet...sinä olet Danielin sukulainen?" hän ihmetteli tajuamatta enää mistään mitään. "Jepulis jep. Synnyin muutama vuosi myöhemmin kuin Daniel...ja sinähän tiedät, että useimmilla pojilla on tapana kiusata pikkusiskojaan...vaikkei tietenkään tosissaan. Mutta välimme eivät olleet mitenkään parhaat mahdolliset." Diana selitti yksityiskohtaisesti.

"Noh, kerroinko jo sen, että Smith-vartija..." "...pelkää hiiriä?" CJ lopetti lauseen ennen kuin se ehti päättyäkään. "Devil Diablo kertoi sen - tiedät kai, se kartanonomistaja tuolla mäen päällä." Diana nyökkäsi, mutta piti nähtävästi keskustelun siinä aiheessa, missä sen oli tarkoitus olla. "Mutta tiesitkö, kuka on Sindaccojen johtaja? Minulla on vapaat oikeudet kertoa se, en kuulu edes koko jengiin. Se on..." CJ pidätti hengitystään, "Daniel Deadguy. Hän jäi henkiin - ilmeisesti alkaneen sateen ansiosta hän nousi pystyyn sinun ollessasi jossain päin Vice Cityä - ainakin niin kuulin Gary Perkinsiltä - ja johtaa nyt jengiään uudestaan. Taistelu ei ole vielä ohi. Daniel tekee varmasti kaikkensa tappaakseen sinut ja muutkin mafialaiset. Donaldin, Devilin ja kaikki. Todella harmi, ettei Salvatore ole enää elossa...hän oli tehokas ampuja." CJ pudisti päätään muistaen yhä sen, kuinka Sal oli kuollut juuri huonoon tarkkuuteensa. "Miten sinä tunnet kaikki Liberty Cityn kaverini? He eivät ole koskaan kertoneetkaan sinun olemassaolostasi tai jostain muusta..." hän kysyi epävarmasti. "Koska he eivät luota minuun. Suvussani on ollut tapana sanoa, että kun on Deadguy, on täysi Sindacco. Vanhempani kuuluvat jengiin, Daniel johtaa sitä ja serkkunikin ovat siinä...ja isovanhempani ja kaikki muutkin. Mutta en minä. Mutta eiväthän he sitä usko. He sanovat puolestaan, että kun on Deadguy, kuuluu välittömästi vihollisten leiriin, vaikka tämä toista sanoisikin. He varmaan jättivätkin minut henkiin vain, koska olen nainen ja puolustuskyvytön heitä vastaan...tietäisivätpä vain..." Diana nauroi ja kaivoi vyöltään revolverin. "SAA - Single Action Army. Löysin tämän joskus Sindaccojen asevarastosta ja päätin hankkia itselleni ylimääräistä tulivoimaa...hehee." CJ nyökkäsi, mutta mietti tarkkaan kaikkea kuulemaansa. Tämähän tulisi tarpeeseen...

Chinatown, 3.1. 11:00AM

Chinatownissa oli hyvin pieni putiikki, jossa myytiin kuitenkin yllättävän paljon tavaraa sen pieneen kokoon nähden. Aamulla melko aikaisin herännyt Diana oli jo kauppareissulla kotiinpäin, kun hän törmäsi veljeensä, Danieliin, joka vaikutti kerrassaan vahingoniloiselta. "Vai että näin...toit kai karkkeja minulle, vai mitä?" hän kysyi kuulostaen mahdollisimman ärsyttävältä. "Tiedät varsin hyvin, etten tuonut niitä, koska et maininnut niistä mitään. Painu h*lvettiin, Daniel." oli Dianan vastaus, joka ei nähtävästi Danielia tyydyttänyt. "Kuinka sinä uskallat puhutella veljeäsi noin? Jos Alex ja Smith kuulisivat tuon, he nylkisivät sinut kappaleiksi!" "No tiedätkö mitä? Smithistä ei ole mitään vastusta, sillä hän on vanha tuttu hiiripelkuri, ja Alex ei uskalla vahingoittaa vastakkaista sukupuolta, joten valitsit vähän väärät henkivartijat! Kuka tahansa torvelo pystyisi jallittamaan heitä pelkällä peruukilla ja tekohiirellä!" Diana karjui jo niin kovaa, että ohi kävelleet ihmiset alkoivat katsella riitaa. "Odotapas vain, kunhan äiti ja isä saavat kuulla! He nyt ainakin antavat sinulle kunnon selkäsaunan..." Daniel tokaisi. "Voi, pikkuvauveli menee itkemään vanhemmille, jotka tulee ja antaa piiskaa!" Diana sanoi lapsellisella ininällä, joka raivostutti Danielin jo aivan liiaksi. "SELVÄ SITTEN! JOS TÄTÄ HALUSIT, NIIN TÄÄLTÄ PESEE!" hän karjahti ja kohotti nyrkkinsä, mutta se ei ollut kovin viisasta. Ihmisjoukon keskellä ollut siviiliasuinen poliisi taklasi hänet maahan takaapäin ja murahti: "Mitäs sitä oltiin tekemässä? Epäilen, että päivä putkaa tällaisesta kyllä auttaa rauhoittumaan." Daniel rimpuili poliisin otteessa ja huusi vielä kovaäänisesti: "TUO ALOITTI, KUN EI TUONUT KARKKIA!" Jotkut ihmiset tyrskähtelivät, mutta Diana nosti ostoskassinsa maasta ja käveli takaisin Red Light Districtiä kohti.

Samaan aikaan kartanolla...

Fiuh, taas tuli jonkin verran tarinaa ulos.

-

-