Lainaus:20.01.2008 Schneider kirjoitti:
Saatan puskea uusimman tarinani ulos jo jopa tänään hieman myöhemmin.

Tässä edellinen tarina muistin virkistyttämiseksi:

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway To Hell part 2

Kello on 20.00.

Musta Blade kaahaa pitkin Flint Intersectionin valtatietä kohti Back O' Beyondia. Aurinko on jo laskenut ja pimeys heittänyt mustan viittansa maahan pimentäen kaikki. Ylhäällä on kuitenkin kirkas tähtitaivas ja kuukin paistaa, ettei olisi aivan pilkkopimeää. Bladen kyydissa istuu kaksi elävää henkilöä ja yksi kuollut: etupenkillä Carl Johnson, Cesar Vialpando ja takapenkillö kuollut Barry Jameson. Auton vauhti kiihtyy koko ajan eikä tiellä ole ketään muita paitsi Carl ja Cesar. Kumpikaan ei sano mitään tai edes vilkaise välillä toista. Cesar ajaa tuimannäköisenä autoa ja Carl istuu vieressä vieläkin tuimemmannäköisenä. Takana olevan ruumiin haju ei enää tunnu kovassa vauhdissa avoautolla ajettaessa. Äkkiä vasemmalta metsän takaa ilmestyy poliisihelikopteri, jonka valonheitin osuu heti Bladeen. Cesar laittaa toisen oikean kätensä silmiensä eteen, jottei sokaistuisi ja ajaisi ojaan. Carl puolestaan huudahtaa ja laittaa molemmat kätensä silmiensä suojaksi. "Ei helkkari! Ne ovat jo täällä! Aja äkkiä oikealle tuonne metsään", hän huusi Cesarille. Cesar kuittasi nopsasti ja kaarsi hallitusti pois tieltä juuri sopivasti kapealle metsätielle, joka vei syvälle Back O' Beyondin pelottavan synkkiin metsiin.

Samaan aikaan Grove Streetillä...

Grove on hiljainen. Kovinkaan moni paikan asukkaista ei ole vielä palannut pakomatkaltaan ja Sweetkin on pysynyt sisällä koko ajan. Kauaakaan aikaa ei ole mennyt siitä, kun poliisit pistäytyivät hänen kotonaan kuulustelumielessä ja saivatkin puristettua hänestä tiedot Carlin olinpaikasta. Nyt kaikki kytät ja ystävät ovat Carlin perässä, paitsi Sweet, joka on nyt suihkussa (sähköt ovat ovat jo palanneet osaan Losin alueista). Häntä suututtaa kovasti veljensä pettäminen, mutta minkäs sille voi, kun pakko on pakko. "Kyllä CJ selviää. Se on sen luontonen, että se selviää kyllä kusesta kuin kusesta", Sweet tuumaa poistuessaan pyyhe lanteillaan suihkusta. Hän astelee uupuneena makuuhuoneen vaatekaapille ja alkaa etsiä kuivia housuja (hän kusi housuun kyttien käynnillä sähköttimen iskun vuoksi). Puettuaan hetken päästä ylleen ruskeat camot ja vihreän t-paidan, hän suuntaa kuistille. Hän kävelee ulko-ovelle ja astuu ulos. Pihalla makaa Sweetin melko pahoin palanut Greenwood. "Mä lupaan, että korjaan sut vielä. Ja kaikki, jotka koskeekaan suhun ilman mun lupaa, saavat kärsiä oikein toden teolla", hän ajatteli astuessaan pelkät tohvelit jalassa märälle nurmikolle. Koko Grovella ei näy ketään, ei edes jengiläisiä. Kaukana horisontissa näkyy tulipaloja ja sortuneita rakennuksia, ja satunnaisia huutoja sekä hätäajoneuvojen ujellusta kuuluu myös. Sweet kääntyy takaisin kuistille ja kävelee sisään taloonsa. Siellä hän tuumi hetkisen ja päättää mennä nukkumaan. Hän menee makuuhuoneeseen ja istahtaa sängylle. Hän istuu siinä hetkisen, ennen kuin nousee ja polkaisee tohvelit sängyn alle. Sen jälkeen hän ottaa vaatekaapista sukat ja kengät sekä vihreän lippiksensä. "Ei tässä oo mitään järkee! Mun on pakko mennä auttaan mun perhettäni ja ystäviäni, maksoi mitä maksoi!" Sweetin kasvoille muodostui hyvin itsevarma ja päättäväinen, napakka ilme - "Nyt ei kun vain kyttäjähtiin!"

Kello on 20.10. Yli 30 poliisiajoneuvoa etsii nyt maaseudulta Carlia ja ruumista (sekä Cesaria). Joukkoon kuuluu muun muassa S.W.A.T:in ajoneuvoja veneistä koptereihin ja tavallisia partioautoja sekä maastureita. Itse Los Santosin poliisipäälikkökin on mukana jahdissa, ja istuu nyt hieman kärsimättömänä sen helikopterin kyydissä, joka pääsi ensiksi yllättämään Carlin ja Cesarin. Heistä puheenollen, heitä ajaa takaa nyt 10 poliisiajoneuvoa pitkin Back O' Beyondia. Metsä on rosoista ja vaarallista aluetta lukuisine kuoppineen ja töyssyineen. Blade ei ole kovinkaan ketterä tai turvallinen auto sellaisessa ympäristössä, mutta poliisimaasturit ovat huomattavasti ketterämpiä. "Ei s*atana! Ne ovat jo aivan perässä kiinni ja minusta tuntuu, etteivät ne ole perässämme vain ottaakseen kiinni, vaan ne aikovat tehdä meistä selvää kirjaimellisesti! Säästäisivät jopa vankikuljetuksissa ja muissa sellaisissa! Kusipäät", Carl huusi kaiken metelin lomasta Cesarille, joka ajoi entistäkin kapeammalla ja pomppuisemmalla metsätiellä kieli keskellä suuta. Juuri silloin takaa alkoi sinkoutua sarjana luoteja heitä kohti. "Tiedätkö mitä, ystäväni?! Minäkin olen alkanut ajatella samoin", Cesar huusi ja yritti mutkitella hiukan enemmän, jottei heihin osuisi niin paljon. "Jätä minut tuon seuraavan mutkan taakse, niin yritän saada kyttien huomion kokonaan itselleni! Palaa itse takaisin Losiin ja hävitä Jamesonin ruumis matkalla! Nähdään ainakin viimeistään helvetissä", Carl ehdotti kovaan ääneen. "Oletko aivan varma?! Kyllä se minulle muuten passaa, mutta oletko miettinyt kaiken aivan loppuun asti", Cesar kysyi tehden nopean käännöksen vasemmalle pienen nyppylän taa. "Olen täysin varma! Nyt minä hyppään, että nähdään ja kerrohan Kendlille lämpimät terveiset!" Sen sanottuaan Carl hyppäsi uhkarohkeasti pois yhä liikkuvan auton kyydistä. Hän osui polvilleen soraiseen maahaan ja alkoikin pysähtymisen sijasta kieriä loivaa mäkeä kivuliaasti alas. Lopulta hän pysähtyi muutaman puun viereen nurmikolle saaden joitakin ruhjeita ja reikiä vaatteisiin. Suurin osa kytistä jatkoi yhä Cesarin jahtaamista konepistoolit laulaen, ikään kuin eivät olisi huomanneet Carlin edes hypänneen kyydistä. Carl nousi ähkäisten pikaisesti ylös ja lähti juoksemaan huohottaen syvemmälle metsään.

Jonkin aikaa tuntui siltä, ettei kukaan enää seuraa häntä, mutta kohta helikopteri pörrähti jostakin suoraan Carlin yläpuolella. Valonheitin sinkautti valonsa häntä kohti ja muutama köysi tipahti alas maahan. Niitä pitkin alkoi heti laskeutua raskaasti aseistettuja S.W.A.T-sotilaita. Carl säikähti ja pinkaisi juoksuun melkein kompastuen. Nyt häntä alkoi kaduttaa autosta hyppääminen. "Minne minä nyt menen?! En kerkiä minnekkään enää", hän huusi paniikissa katsomatta taakseen. Sitten hän tunsi äkkiä piston niskassaan. Hän ei välittänyt siitä vaan jatkoi juoksemista. Jonkin ajan kuluttua Carl ei enää jaksanut juosta, ja hän kaatui maahan. Hän ei ollut katsonut kertaakaan taakseen, vaan ainoastaan juossut niin kovaa kuin pystyi. Hän sydämensä tykytti rajusti ja näkö sumeni. Hän kokeili viimeisillä voimillaan niskaansa, ja kiskaisi siitä nukutuspiikin irti. "Ei...", Carl voihkaisi hiljaa ja pyörtyi.

Tästä eteenpäin Carlin muisti on pätkinyt melkoisesti. Hän muistaa joitakin yksittäisiä ja hiukan mysteerisiä asioita. Yksi hämäristä muistikuvista on esimerkiksi se, että Carl makaa yhdessä jonkinlaisen oikeussalin pöydistä liikkumatta ja näkö sumeana. Hänelle luetaan syytteitä ja tuomari lyö pian pöytäänsä nuijalla oikeudenkäynnin päättymisen merkiksi. Sitten häntä tulevat hakemaan kaksi konstaapelia, jotka vievät hänet ulos salista. Sitten kaikki pimeni...

Nyt Carl istuu melkein puoliunessa lentokoneen kyydissä kädet ja jalat kahlehdittuina ja oranssi vankihaalari yllään. Koneessa on välillä melkoinen möykkä, mikä johtuu siitä, että se on täynnä vankeja samanlaisissa oransseissa vankihaalareissa kuin Carlillakin on. Paljon jopa psykopaattisiakin murhaajia, raiskaajia, ryöstäjiä ynnä muita perusvankeja.
Carlinkin viereen on kahlehdittu yksi korsto, joka vasta melkoinen korsto onkin. Hänellä on olkapäille ulottuva ruskea letti ja tuuhea pujoparta. Hän on Carlia reilusti isokokoisempi ja virnuilee välillä inhottavasti tälle sekä näyttää lävistettyä kieltään. Kukaan ei kuitenkaan ole sanonut Carlille vielä mitään. Hänellä on jonkin verran surullinen olo, mutta jonkinlainen pakosuunnitelmakin löytyy. Hän on ollut nimittäin ennenkin Liberty Cityn vankilassa, vaikkei sentään kuitenkaan kauaa. Koneen takaosasta alkaa kuulua rähinää, joten vartijat säntäävät katsomaan. Tämä saa Carlin tutkailemaan hiukan enemmän ympärilleen keskikokoisessa koneessa. Pakomahdollisuutta ei juuri nyt ole, mutta Carlin suunnitelma olisikin pantava käytäntöön vasta LC:ssä. Takaosan rähinää ei kauaa kestänyt, joten se ei häirinnyt Carlia enää. Hän päätti yrittää nukkua vielä jonkin aikaa, vaikkakin vieruskaveri epäilytti. "Pidäkin sitten näppisi erossa minusta, fägäri", hän ajatteli närkästyneenä. Hän kuitenkin laittoi silmänsä kiinni ja nukahti.

Kone tärähti rajusti, mikä herätti Carlin ja pelästytti monia muita. Vartiat nousivat omilta etuosan istuimiltaan ylös ja lähtivät ohjaamoon kovasti jutellen. Carl oli erottavinaan puhetta: "Mikä ihme se voi olla? Laitteet eivät toimi! Meidän on valmistauduttava pakkolaskuun!" Häntäkin alkoi jo hermostuttaa, ja jopa viereinen "fägäri" alkoi käyttäytyä hullusti. Tämä kuolasi ja heilui istuimellaan kuin mikäkin heikkopäinen, muttei sanonut mitään. Carlkaan ei viitsinyt avata suutaan. Kolme vartijaa tuli ulos ohjaamosta ja alkoi kuulluttaa: "Meillä on täällä jotakin vakavia ongelmia laitteiden kanssa! Pysykää silti jokainen p*skiainen paikoillanne tukevasti älkääkä huutako tai mitään sellaista! Tilanne on jokseenkin hallinnassa!" Carl tuhahti, mutta ei kerennyt tehdä mitään muuta, kun konetta vavisutti erittäin voimakas isku. Muutama ikkuna särkyi ja valo sammui, mutta muuta ei käynyt. Kaikki vangit ja vartijat olivat hetkisen hiljaa, ennen kuin iskua seurasi ainakin kolmen vielä voimakkaamman sarja. Niistä viimeinen oli kuitenkin jo niin voimakas, että se repäisi suunnilleen koneen keskikohdan katosta suuren palan irti. Siitä alkoi hirmuinen möykkä ja karjunta. Jokainen vanki huusi kuin Linnanmäellä olisi. Neljäs raivoisa isku oli jo niin paha, että se repäisi koko koneen keskeltä kahtia. Kymmenet ihmiset lensivät irtaimiston mukana avonaisesta koneesta ulos. Carlille ei kuitenkaan onnekseen käynyt vielä näin. Hän sulki silmänsä kauhuissaan, eikä pystynyt edes ajattelemaan mitään. Kuului vain kaameaa huminaa ja karjuntaa...

To Be Continued...


Pysykää siis kanavalla. Jatkoa seuraa pian.

Ei pahalla mutta... Tämä on Loistava!
[s]

Olisit lyhentänyt tuota quotea?

Lainaus:20.01.2008 Schneider kirjoitti:
Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway To Hell part 2

Näin se lainaus tehdään, ei koko stooria laiteta quoteen.

E: Teen ehkä tänään uutta.

E2: Onko kenelläkään mitään uudenlaista ideaa? Nykyään tuntuu, etten osaa enää kirjoittaa muusta kuin Grove Streetin, mafian ja ties minkä jengien sotimisesta Ballaseita, Vagoseja, Sindaccoja ja Mendezejä vastaan. Eli olisiko mitään sellaista uutta ideaa, joka ei olisi niin tavanomainen?

Kiitokset miseboylle kehuista.

En sitten enää tänään ruvennutkaan kirjoittamaan, mutta katsellaan. Joka tapauksessa tulossa aivan tuota pikaa.

Carbonox Stories:

Spy - Osa 5

Koko joukko seisoi hiirenhiljaa kartanon sisällä. Ulkoa kuului etäiseltä tuntuvaa poliisien megafonin ääntä, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Devil makasi lattialla shokissa kuultuaan, että Watts oli vapautettu. Heidän suurin ongelmansa ei ollut poliisien piiritys, vaan se, että nyt piti päästä ennen Wattsia lentokentälle - ja tämän etumatka oli varmasti melkoinen. Viimeinen toivonkipinä syttyi, kun radiosta kuului yhtäkkiä ilmoitus: "Lumimyräkän vuoksi kaikki Liberty Cityn lennot myöhästyvät noin 12 tunnin verran." Devil nousi hitaasti seisoma-asentoon katsoen CJ: tä syvälle silmiin sillä katseella, jonka merkityksen kaikki tiesivät - nyt oli mahdollisuus tehdä homma loppuun. Donald perääntyi hitaasti tietokoneelle, kun taas Toni meni tekemään kerrosvoileipää itselleen. Mutta CJ: n mielessä oli jotain muuta - kertoisiko hän Devilille siitä, minkä löysi kartanosta? Hän oli vähän aikaa jo sanomassa, mutta ajatteli sitten: "Ei, se on pidettävä minun asianani." Vihdoin ja viimein Devil lähti kävelemään liukuovia kohti. "Aika kohdata poliisit ja lähteä elämämme takaa-ajoon!" hän huusi innostuneena. "Kuka haluaa tulla mukaan?" CJ katsoi taakseen ja näki selvästi, että ihmiset eivät suhtautuneet poliisien keskelle ryntäämiseen kovin myönteisesti - Steve lähti kävelemään pois aivan kuin ei olisi kuullut mitään, David lähti tekemään samanlaista kerrosvoileipää kuin Toni, Derek näytti huolestuneelta vilkaistuaan ulos ja Diana näytti muistavan, että hänellä oli joku tärkeä juoru ystävälleen ja lähti äkkiä toiseen huoneeseen paiskaten oven perässään kiinni. Devilin katse kohtasi CJ: n - ja se oli merkki siitä, että he tekisivät sen sitten yhdessä, jos muut kerran tuommoisia pelkureita olivat. Hän avasi oven ja astui poliisien keskuuteen CJ perässään.

Poliisit alkoivat huutaa: "Kädet ylös!", mutta Devil käveli tyynen rauhallisesti eteenpäin, kunnes hän ja CJ olivat suoraan ruskean penkin vieressä. Hän katsoi ensin kahta poliisiautoa, sitten reittiä pois kartanoalueelta ja tajusi, että nyt tilanne oli - hän huusi aivan täysillä: "AMPUKAA, JOS USKALLATTE, LUUSERIT!" Se oli jo liikaa kytille, jotka ottivat pistoolit esiin. CJ hyppäsi pois luotisuihkusta, kun taas Devil heittäytyi penkin taakse ja alkoi räiskiä sen alta konepistoolilla kohti poliiseja, joiden ei onnistunut suojautua, vaan he kaatuivat yksi kerrallaan kuin keilat. Ainoastaan kahden onnistui päästä poliisiautojen taakse, ja CJ tiesi nyt tilaisuutensa koittaneen - hän sprinttasi täysillä kohti ja ampui kaksi luotia auton ikkunoiden läpi. Ne lävistivät toisen poliisin kallon, ja tämä kuoli välittömästi. Viimeinen lähti juoksemaan poispäin parempaan suojaan, mutta ei koskaan onnistunut siinä, vaan sai ensin osuman jalkaansa ja kaatui jäiselle tielle - sitten CJ viimeisteli täräyttämällä selkään lukuisia ammuksia. Nähtävästi yksi poliisi oli ehtinyt kutsua apujoukkoja, sillä sireenien ääni kuului. Devil juoksi erään poliisiauton viereen, nousi kyytiin ja viittoi CJ: n mukaansa. Hän käynnisti auton vilkut ja lähti ulos kartanoalueelta. Hän otti radiopuhelimen, joka autossa oli ollut, ja sanoi siihen: "Tässä auto 56. Kohde on ilmeisesti suuntaamassa Portland Harbourin suuntaan. Kaikki yksiköt sinne!" CJ hymyili hitusen epävarmana - Devil oli yhtä ovela kuin ennenkin. Pian hän avasi oven ja käski CJ: tä tekemään samoin - tämän jälkeen hän ajoi St. Marksin korkeasta, ruohikkoisesta mäestä alas, mutta syöksyi kyydistä CJ perässään. Auto liukui mäkeä alas aina satama-alueelle asti - suunnitelma oli onnistunut täydellisesti. Nyt he juoksivat St. Marks Bistron pihaan ja ryöstivät siitä Esperanton, joka toimisi heidän vakituisena takaa-ajoautonaan. Devil pakitti ulos paikan pihasta ja lähti ajamaan rauhassa kohti Shoreside Valea, sillä kiirettä ei pitänyt.

Francis INTL Airport, 14:00PM

Devil pysäytti Esperanton lentokentän parkkipaikalle ja lähti CJ vanavedessään juoksemaan kohti terminaalia. Heillä oli vielä rutkasti aikaa jäljellä, ja Watts oli kaiken järjen mukaan ehkä odottamassa lentonsa lähtemistä ilman sitä tietoa, että häntä jahdattiin. Devil työnsi oven rajusti auki ja piti aseen visusti taskussaan, jottei häntä pidätettäisi tai jotain vastaavaa. "Kolua sinä yläkerta, minä katson alhaalta!" CJ murahti, ja molemmat lähtivät omille teilleen löytääkseen Wattsin ajoissa. Devil juoksi liukuportaita ylös pitkän aikaa ja ihmetteli, mistä hitaus johtui, kunnes tajusi nousseensa alaspäin meneviä, ja hän manasi: "Jokainen hukattu sekunti antaa sille mokomalle lisää etumatkaa..." CJ töni muita ihmisiä sivuun tieltään etsien oikeaa heppua väkijoukon seasta, mikä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Kesken homman häneen tarttui yhtäkkiä vankkarakenteinen, noin kaksi metriä pitkä mies, joka sanoi äkäisesti: "Mitä sinä, pikkujäbä, minua tuupit? Haluatko, että näytän, mitä tapahtuu niille, jotka tönivät?" Muut ihmiset katsoivat CJ: tä pahastuneina - heitäkin oli tönitty. Devilistäkään ei ollut apua, sillä tämä oli yläkerrassa. CJ ajatteli vain sitä, että tästä hän ei helpolla selviäisi...

Mies nosti häntä korkeammalle ja kohotti nyrkkinsä. Tämä olikin jo arvattavissa - hän löi CJ: tä rajusti vatsaan ja pudotti hänet melkein saman tien. Kipu oli tuskallinen, ja selkäänkin tuli tuskaa hänen kaatuessaan lattialle. Miksi hänen oli pitänyt tehdä niin? Hänet nostettiin uudestaan ilmaan, mutta silloin tulikin pelastus - poliisi. "Rauhoitutaanpas nyt, mitä täällä tapahtuu?" tämä kysyi tyypillisellä kytän äänensävyllä. "Tuo heppu töni viattomia ihmisiä aivan kuin hänellä olisi kova kiire!" iso tyyppi huusi osoittaen sormella CJ: hin. Tämä yritti näyttää mahdollisimman viattomalta, mutta niin ei tarvinnut tehdä, kun poliisi tokaisi: "Ei se ole riittävä syy pidätykseen. Sitä paitsi meillä on tärkeämpiä hommia. Saimme raportteja kahdesta henkilöstä satamassa - miksi vaivata aikaa tönijöihin? Sen sijaan SINÄ näytit hakkaavan tuota miestä aika lujaa." Jättityyppi näytti nololta ja kysyi: "Eikö kosto sitten ole sallittua?" Poliisi heilautti pamppuaan, pudisti päätään ja viittoi ihmiset poistumaan alueelta. CJ lähti hitaasti ulko-ovelle kivun viiltäessä hänen vartaloaan yhä vain tuskallisemmin. Hän oli unohtanut tavoitteensa, mutta nyt hän päätti keskittyä siihen tarkemmin.

Devil poistui terminaalista viiden minuutin kuluttua ja näki CJ: n istumassa portaikossa. "Ei löytynyt." molemmat sanoivat yhtä aikaa. Devilkin istui portaalle ja näytti kerrassaan harmistuneelta. Miten he nyt onnistuisivat löytämään Wattsin ennen kuin tämä poistuisi kaupungista? Heidän onnekseen joku poistui juuri heidän takanaan terminaalista ja puhui kännykkäänsä. "Niin mitä? Ai aiot kuljettaa Wattsin helikopterilla pois kaupungista? Odota jonkin aikaa, minäkin tulen sinne aivan kohta. Okei, moro." CJ nousi seisomaan ja tarttui miestä rinnuksista. "Satutko sinä tuntemaan Alfred Wattsin?" hän kysyi mahdollisimman kovismaisella äänellä. Kun mies nyökkäsi, CJ löi häntä kasvoihin. "Kerro minulle heti, missä hänen helikopterinsa on." Mies alkoi kertoa: "S-se on ihan tuolla ki-kiitoradalla...helikopterin laskeutumisalustan vi-vieressä..." CJ kaatoi hänet portaikkoon ja lähti juoksemaan. "Tule, Devil! Nyt me viimeistellään tämä!" Kaksikko lähti juoksemaan kohti lentokentän portteja, mutta he kuulivat juoksuaskelia takaansa - äsken heidän kohtaamansa mies ei päättänyt antautua ilman kunnon taistelua. He vain juoksivat ja hyppäsivät suljetun portin yli - mies tuli kuitenkin perässä ja vetäisi jo asetta esiin. Devil kääntyi juostessaan, otti oman aseensa ja avasi tulen - mies joutui suojautumaan hangaarin taakse ja menetti aikaa. Kun hän tuli ulos, häneen osui aivan äkkiarvaamatta luoteja myös CJ: n piipusta - nähtyään Devilin hämmästyneen ilmeen hän vastasi: "Hän olisi voinut varoittaa Wattsia meistä ja käskenyt häntä lähtemään aikaisemmin..." Devil nyökkäsi ja he juoksivat eteenpäin...

Hetken päästä se näkyi: Maverick helipadilla, ilman ketään sen ohjaimissa, mutta sitä vastoin ihmisiä oli sen ympärillä. Jotkut heistä olivat aseistautuneita, ja CJ ja Devil alkoivat hidastaa askeleitaan, kunnes jotain tippui heidän väliinsä. "Mikä se oikein on?" Devil kysyi ja otti sen käteensä. CJ vilkaisi sitä hetken ja karjaisi sitten: "KRANAATTI!" Devil säikähti ja heitti sen äkkiä miesten keskelle - räjähdys tuhosi osan laskeutumisalustaa ja kaatoi tyyppejä kuolleina maahan, mutta yksikään heistä ei ollut Watts. Tämä oli hätkähtänyt nähtyään vangitsijansa ja tämän toverin kimpussaan ja otti nyt yksin helikopterin ohjaimet. "Minä tapan teidät - ja varmistan, että ette näe tovereitanne enää koskaan! KOSKAAN! MUAHHAHHAHHAH! Daniel kiittää minua kaikesta, mitä olen tehnyt..." Devil syöksyi laskeutumisalustan taakse CJ perässään. "Hän on pähkähullu, mitä tehdään?" hän kysyi pelokkaana luoden katseen yllä lentävään helikopteriin. "Ainoa tapa on pudottaa hänet taivaalta. N-Y-T...NYT!!!" Molemmat syöksyivät samanaikaisesti suojastaan ja tulittivat Maverickia, mutta joutuivat siirtymään lentokoneen taakse, kun Watts tuli propellit edellä suoraan kohti. "Silvon teidät!" kuului ohjaamosta - mutta Devil ei luovuttanut, vaan ampui luodin suoraan propelleihin. Ne alkoivat kieppua hurjasti ja lähtivät irti - sen jälkeen ne sinkoutuivat terminaalia päin. Helikopteri putosi suoraan kiitoradalle räjähtäen metallinpalasiksi, joista osa lensi mereen. Laskeutumisalusta oli täynnä verta ja Wattsin pää oli raunioiden keskellä - muut ruumiinosat päätyivät ohjaamon mukana aaltojen kylmään syleilyyn. Devil kumarsi kohti rojuja ja lähti kävelemään poispäin.

Leone/Diablo Family Mansion, 15:00PM

Kaksi sankaria tuli takaisin kartanolle. Vastassa oli ilahtuneen näköinen joukko, ja kaikki tungeksivat kehuskelemaan CJ: tä ja Deviliä mahtavasta suorituksesta ja Wattsin tappamisesta. Radiosta kuului poliisien epäonnistuminen("Roistot pääsivät jotenkin pois satamasta, vaikka kolusimme sen kokonaan, ja auto 56 oli parkissa ilman sen ohjaajia lähimaillakaan") rosvojahdissa, mutta se nyt oli ilonaiheista ehkäpä pienin - Sindaccot menettivät tukikohtansa, asuntolansa ja kenraalinsakin - Daniel sai nyt pärjätä itsekseen. Mutta miten tuleekaan käymään tulevaisuudessa? CJ nyt lähinnä keskittyi juhlimiseen ja juomiseen, mutta matkusti jo seuraavana päivänä Los Santosiin matkustajakoneella. Hän oli vielä melko juopunut päästyään kotiin, mutta tärkeintä oli se, että yksi homma oli taas takana. Hän näki unta siitä, että hän kidutti Danielia sähkötuolissa - ajatus tuntui liian makealta, jotta se olisikin ollut totta.

The End.

E: Tuli tuohon loppukohtaukseen vahingossa graafinen hymiö.

En nyt haluaisi olla mikään hirveä ja ilon pilaaja, mutta ihmettelen miten joku jaksaa kirjoittaa noin paljon GTA:ista.. Olen nähnyt täällä älyttömän pitkiä tarinoita joissa voi olla yhdeksänkin osaa. Sori jos loukkasin teitä kirjoittajia.

Lainaus:20.01.2008 what_ever kirjoitti:
En nyt haluaisi olla mikään hirveä ja ilon pilaaja, mutta ihmettelen miten joku jaksaa kirjoittaa noin paljon GTA:ista.. Olen nähnyt täällä älyttömän pitkiä tarinoita joissa voi olla yhdeksänkin osaa. Sori jos loukkasin teitä kirjoittajia.

GTA: ista keksii paljon ideoita.

Btw, oma ennätys on 11 osaa. Liekö myös koko aiheen ennätys...?

Ei sitten ketään muita kuin minua kiinnosta, vai? No ihan sama, oli täällä tyyppejä tai ei, niin sehän ei tätä hemmoa hetkauta.

Uutta viikonloppuna...

-

Lainaus:26.01.2008 mrtoro kirjoitti:
Moi taas. Nyt on kaikki sivut luettu läpi (1-147) ja sitä ollaan nyt ajan tasalla ja ajattelin väsätä ennakko spoilerin huomenna, tai siis tänään.

Hieno homma. Siinä on täytynyt mennä kyllä kauan ja sen on täytynyt olla aika uuvuttavaa. Sanopas muutama erityismaininnan ansaitseva tarina?

-

Ei onnistunut sitten ollenkaan...

E: No kyllähän se taisi aikamoinen urakka olla, kun joutuu lukemaan 147 sivua tarinoita...Onneksi täällä on sentään vielä kirjoittajia tallella. Juuri nyt minun sitten pitäisi vain keksiä joku hyvä juoni seuraavaan tarinaan, ja "The Ultimate Story - White Lies" on kyllä jo valmistumassa, mutta sen tapahtumat saattavat omasta mielestäni tapahtua liian aikaisin tarinan kannalta. (Näette sitten...) Daniel ei ehkä vielä vähään aikaan kuole, mutta Vincentistä ei sitten ollakaan niin varmoja...sen enempää kuin Mendezeistäkään.

-

Lainaus:26.01.2008 mrtoro kirjoitti:
Ai sun tarina?

Jep. Puuroks meni.

Joitain spoilereita tarinoihin(en ole sitten varma, toteutuvatko ne vai eivät):

1. Kannattaa olla kaksi näkevää silmää, muuten voi käydä hullusti.
2. Onko edes CJ pettämätön? Vai jääkö hän kostonhimossaan vihollisten jalkoihin?
3. Ne, jotka ovat tehneet ns. "valekuoleman" saattavat kuolla oikeasti jossain vaiheessa.

-

Lainaus:26.01.2008 mrtoro kirjoitti:
Ihan hyviä ideoita. Tiedän että hyvän tarinan keksiminen on hyvinkin haastavaa kun pitää tehdä hyvä juoni ja vuoropuheluakaan ei saa olla liikaa. Mutta tänään ehkä tulee.


(Muutan henkilöiden nimet paremmiksi sitten tarinassa)


FBI agentti (Pete) jahtaa erästä terroristia (Frank) joka jää kiinni, mutta vaipuu koomaan. Mutta ennen sitä hän paljasti Petelle piilottaneensa pommin Los Santosiin jonka olinpaikan tietää vain Frankin lisäksi hänen Area 69:llä oleva veljensä (Johnny). Peten kaveri Mike ehdottaa hänelle huippusalaista tehtävää: Kasvojen vaihtamista Frankin kanssa. Josta tietäisi heidän lisäkseen vain Peten ja Frankin leikkaava kirurgi. Ja Mike tulisi hakemaan Peten pois, saisi hän pommin olinpaikan selville tai ei. Pete suostuu ja saakin pommin olinpaikan tietoonsa. Ja pian Area 69:llä Petelle kerrotaan että hänelle tuli vieraita, mutta vieras ei olekaan häntä vapauttamaan tullut Mike, vaan koomasta herännyt Frank joka on tappanut Miken ja kirurgin, mutta on sitä ensin ottanut Peten kasvot...

Mitäs sanotte? Kannattaisiko tuosta tehdä tarina vai unohdetaanko heti alkuunsa?

Kannattaa ainakin kokeilla. Kohtalaisen onnistuneelta juonelta näyttää ottaen aiemman kirjoittelukokemuksen huomioon.

-

Jos nyt olisi ideoita tarpeeksi... alan kirjoittamaan.

Ei oiken nyt jaksa kirjoittaa...

Minulta tulee ehkä tänään. Riippuu ihan siitä, että tuleeko tästä juonesta hyvä. Yritin kyllä yhtä El Castillo del Diabloon sijoittuvaa stooria, mutta kun se nyt oli täysi epäonnistuminen. Joka tapauksessa tarinan tapahtumapaikka on San Andreas, ja vanha tuttu nelikko aiemmistakin tarinoista on taas päähenkilöasemassa. (Kaikille pitäisi olla jo itsestään selvää, että keitä he ovat, joten jätän maininnat vähemmälle.)

-

Lainaus:27.01.2008 mrtoro kirjoitti:
Tuleeko Gta 4 ps2:selle jossain vaiheessa

ei

Omituinen paikka kysyä.

-

-