-

Se nähdään sitten. Yleensä tämmöiset asiat paljastetaan vasta tarinan tullessa...siitä ainakin puolet saattaa tulla tänään.

-

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 2

CJ käveli hotellihuoneen matolla edestakaisin. "Vai että Armando Mendez...no sehän muuttaa kaiken! En olisi muuten uskonutkaan, että olisin joskus vihannut jotain ihmistä yhtä paljon. Vincent pääsi lähelle, mutta hän ei onneksi ole tehnyt mitään törkeää lähiaikoina. Jos vain olisi, niin..." Steven kännykkä alkoi yhtäkkiä soida, ja hän vastasi melkein heti. "Niin? Ai mitä? Danielko on linnoittautunut omaan kämppäänsä?" CJ, joka oli istahtanut sängylle, pomppasi nyt pystyyn. "Me tullaan sinne niin pian kuin voidaan. Moro." CJ juoksi jo huoneen ovelle, ja Steve seurasi aivan perässä. "Nyt meillä on tilaisuus savustaa se käppänä ulos ja päättää tämä sota mahdollisimman pian...ai niin, minun piti sanoakin yksi juttu. Sonnylla on kuulemma uusia suunnitelmia - hän piti pitkään matalaa profiilia, mutta nyt näyttää siltä, että hänellä on jokin salamurhaprojekti. Pidä siis silmäsi auki." Steve varoitti. Hän hyppäsi Cheetahinsa kuskinpaikalle ja lähti ajamaan kohti Danielin taloa. CJ otti jo valmiiksi SMG: n esiin, sillä kuka tiesi, jos vaikka paikalla olisi enemmän kuin yksi vihollinen. Hän katseli silti melko varuillaan ympärille, sillä jotenkin hänestä vain tuntui, että joku Forelli oli melkein joka talon katolla, mikä tuli vastaan. Kukaan ei kuitenkaan ampunut autoa kohti, ja matkan päättyessä Gary, Sweet ja muutama Grovelainen olivat jo piiritysasemissa talon ulkopuolella. "ULOS SIELTÄ!" Sweet rääkyi, mutta sai vastaukseksi haulikonlaukauksen - luoti lensi hänen päänsä yli. "Tämä oli vain varoituslaukaus! Ensi kerralla tähtään rumaan naamaasi!" kuului huuto sisältä, ja Sweetin raivo kasvoi entisestään...

CJ tuli juuri ajoissa ja työnsi raivosta tärisevän Sweetin maahan, kun Daniel ampui melkoisen kovaäänisellä ja epäilemättä myös tehokkaalla käsiaseella kolme luotia siihen, missä Sweetin pää hetki sitten oli. Tämä näytti vieläkin siltä, että haluaisi repiä Danielin omin käsin pieniksi palasiksi, mutta tyytyi makaamaan suojan takana, Grovelaisten aloitettua tulituksen. Steve ja Gary menivät talon toiselle puolelle, joten ainakin Daniel oli saarrettu. Vain hetkeä myöhemmin kuului auton moottorin ääntä, ja kaksi Sindacco Argentoa pysähtyi CJ: n ja Sweetin taakse - nämä ottivat aseet silmänräpäyksessä esiin ja valmistautuivat ampumaan. Sindaccojen poistuttua autoistaan he saivat luotimyrskyn niskaansa, ja hekin saivat suojautua melko pian. "Apujoukkoja, mahdollisimman hyviä taistelijoita! Kahdeksasta kolme kuollut!" Sindacco huusi radiopuhelimeensa hätääntyneenä - ja paria sekuntia myöhemmin hän sai surmansa CJ: n ammuttua konepistoolillaan lukuisia osumia tämän takaraivoon. "Ai kolme vai? Minä laskin neljä ruum..." Toisen auton takaa lensi luoti tämän käteen. "HEL*ETIN PAHALAISET!" CJ rääkyi kiukkuisena ja ampui lippaallisen luoteja kohti toista autoa. "Älä suojaa ammu, vaan meitä!" yksi heistä nauroi pilkallisena. "Mikäs se tuo pikkuruinen, bensatankin näköinen juttu tuossa auton kyljessä on? Ja mitähän tapahtuu, kun siihen ampuu?" CJ oli miettivinään, ja Sindaccojen kasvoille levisi kauhu - ennen kuin he ehtivät päästä edes pois auton takaa, seuraava panos osui tankkiin ja auto räjähti näyttävästi neljä vihollista mukanaan. Maahan jäi kammottava verilätäkkö, ja takaa kuulunut taistelun ääni kertoi siitä, ettei Stevellä ja Garyllakaan ollut ongelmia. "NYT - RYNNÄKKÖ SISÄÄN!" CJ huusi ja syöksyi Sweet perässään ovelle. Hän potkaisi siihen täysillä - puusta tehty ovi ei pysynyt liitoksissaan ja sortui talon sisätiloihin. "Te taas? On tullut aika esittää viimeinen toivomuksenne!" Daniel huudahti ja painoi isoa, punaista nappia, joka oli aivan hänen vieressään. Piippausääni kuului helposti ja rynnäkkökiväärien latailu kuului - kellarin luukku aukesi varsin pian ja sieltä tuli ulos joukko raskaasti aseistautuneita Sindaccoja. "Ei tarvitse epäröidä, tappaako vai eikö. Tällä kertaa taidan lopettaa leikkimisen kanssanne..." Ulkoa kuului helikopterin ääntä, ja Daniel ryntäsi sinnepäin. CJ ei voinut juosta perään, sillä Sindaccot osoittivat häntä ja Sweetiä aseillaan - viimeisetkin latasivat niitä jo, ja kaikki olivat valmiita ampumaan samanaikaisesti kuolettavan luotisarjan veljesten niskaan...

Samassa takaovi räsähti auki ja luodit sinkoilivat pitkin taloa. Yksi sisällä olevista Sindaccoistakin sai osuman rintaansa ja kuoli välittömästi. Hetkeä myöhemmin Gary syöksyi sisään ja paiskasi oven taas kiinni. Luodit eivät pureutuneet sen läpi, joten viholliset jäivät ulos taistelemaan Steven ja Grovelaisten kanssa. "Sain juuri puhelinsoiton. Grove Streetille on hyökätty." hän sanoi kiinnittämättä huomiota Sindaccoihin, jotka katsoivat toisiaan ja virnistelivät. "Vincent Westwood kävi siellä. Ryder ja Smoke on kidnapattu. Heitä pidetään tällä hetkellä lentokentän lähellä, mäen päällä sijaitsevassa observatoriossa." CJ: n kasvoille levisi kiukku, kun hän kääntyi hitaasti Sindaccoja kohti. "Te saatte nyt katua sitä päivää, jolloin synnyitte. Gary - Sweet - NYT!" Kolmikko aloitti ampumisen samanaikaisesti ilman, että viholliset ehtivät sitä edes kunnolla ennakoida. Yksi heistä aloitti räiskimisen, mutta osui kohteidensa sijaan ikkunoihin ja sisällä oleviin tavaroihin. Sweet veti veitsen taskustaan ja viilsi erästä Sindaccoa kasvoihin - veri valui viiltokohdasta ja vain hetkeä myöhemmin tämä lensi kovan potkun voimasta selälleen lattialle. Lähitaistelutaitoja ja tarkkuutta hyvin osaava CJ otti pian esimerkkiä veljestään, kun Gary keskittyi lähinnä itsensä kimppuun käyvien vihollisten niittaamiseen uskollisella pumppuhaulikollaan. "Käyn katsomassa tilannetta ulkona, koittakaa pärjätä!" hän huikkasi ja potkaisi oven auki - suoraan sen takana olevien Sindaccojen naamalle. Nämä kaatuivat äkillisen törmäyksen jälkeen kumoon ja saivat sitten ihoonsa kymmenittäin luoteja Grovelaisten aseista. "Äkkiä, Sweet, meidän pitää palata Losiin!" CJ murahti leikaten veitsellään kaikkia lähietäisyydelle tulevia Sindaccoja. He liikkuivat hitaasti ovia kohti taistellessaan ja ryntäsivät sitten ulos - luotisade alkoi melkein heti. Melkein kaikki panokset lensivät kuitenkin heidän ylitseen - Sweet sai valitettavasti pari osumaa jalkoihinsa ja kaatui. Pari Grovelaista ryntäsi jo auttamaan häntä, mutta CJ pisti jo juoksuksi. "Yritä pärjäillä, hoidan homman itse!" hän huusi ja hyppäsi pihassa olevaan Sindacco Argentoon, lähtien sitten hullun lailla kaasuttamaan kohti Los Santosia.

Noin puoli tuntia kestäneen matkan jälkeen hän huomasi, että observatoriolle johtava tie oli vartioitu ja Sindaccoja löytyi vaikka millä mitalla. "HEI! Tuo on se n**keri, joka on tappanut meistä varmaan parituhatta! KIMPPUUN POJAT!" joku autossa istuva hemmo huusi. CJ: tä kohti alettiin ampua, joten hän tiesi, että oli kiertotien paikka. Hän alkoi ajaa Verdant Bluffs Avenueta pitkin kohti lentokenttää, mutta kuuli pian ammuskelua takaapäin. Siitä hän yritti olla välittämättä, ja melko nopeasti hän teki täyskäännöksen ja alkoi ajaa kohti kalliota, jonka huipulla observatorio oli. Valitettavasti takaa-ajajat oli jätetty turhankin huomiotta, ja pian tulisuihku levisi auton perään. Molemmat takarenkaat posahtivat ja vauhti hiljeni, ja auto otti muutenkin paljon vahinkoa. Sindacco Argento työntyi rinnalle ja tönäisi CJ: n auton suoraan valtatiellä ajavaa Sentineliä päin. Tämän perään ajoi pian Windsor, ja ketjukolari syntyi varsin nopeasti. CJ hyppäsi autonsa taakse piiloon ja odotti, että Sindaccot tulisivat etsimään häntä. Hän aloitti ampumisen - hänen polveensa osui kylläkin yksi luoti, ja se sai aikaan tarpeetonta tuskaa. Kalliokiipeily ei ainakaan onnistuisi sillä jalalla, joten hänen oli otettava riski - parkkialueella oli Sanchez, joka soveltuisi tarkoitukseen. Hän meni kohtaan, jossa kallio oli loivimmillaan - joskin silti aika jyrkkä - ja kiihdytti. Hän ajoi hieman viistoon, jotta hän pystyisi jatkamaan ylöspäin eikä alaspäin. "Älä katso alas, älä katso alas..." hän mutisi päästyään jo todella korkealle. Vihdoin hän oli polulla, jolla käveli aivan normaaleja ja sodasta varmaankin välittämättömiä kansalaisia, jotka eivät silti olleet tietoisia siitä, että heidänkin viimeiset hetkensä saattaisivat koittaa koska vain. CJ ajoi rakennuksen pihaan ja pysäytti pyörän siihen. Hän katsoi epävarmana aluetta, joka oli aivan tyhjillään niin Sindaccoista kuin tavallisista jalankulkijoistakin. Hän pysäköi observatorion eteen ja lähti kävelemään hitaasti, mutta varmasti portaita ylös.

Ovelle päästyään hän kokeili avata sen, mutta se oli lukossa. "Taktinen veto on nyt paikallaan..." hän mietti. Polvi oli silti huonossa kunnossa, mutta sillä pystyi jo kävelemään - siihen osunut luoti oli nimittäin osunut melko viistossa kulmassa. Viereisestä ikkunasta näkyi kaksi Sindaccoa, jotka ilmeisesti nojasivat lasiin eivätkä siis nähneet CJ: tä. Hän mietti sekunnin murto-osan ja lähti sitten syöksyyn kohti lasia. "Hiiteen hienotunteisuus - kinkerien aika!" hän karjahti ja syöksyi ikkunan läpi. Sirpale osui hänen käteensä ja sai verihaavan aikaan, mutta Sindaccot saivat niitä kymmenittäin selkäänsä ja niskaansa. Molemmat kuolivat - toinen ilmeisesti sai osuman henkitorveensa ja toinen verisuoneensa. CJ ryömi oven taakse ja piti asettaan ladattuna. Käytävän toisesta päästä kuului naurua, joka ei enteillyt hyvää. Hän hiipi kaiken varalta kyyryssä, kunnes näki jonkun lähestyvän - se tarkoitti takapakkia ja kaapin taakse piiloutumista. Mies näytti silti huomanneen CJ: n, sillä tämä käveli hitaasti lähemmäs - mutta CJ olikin valmiina ja iski veitsen tämän jalkaan. "AUU..." Sindacco aloitti, mutta pian hän sai potkun kasseilleen ja kaatui tainnutettuna lattiaan. "Sinusta ei ole vaaraa..." CJ mietti ja jatkoi kävelemistä jonkin sortin aavemaisen tunnelman ollessa kuitenkin ympärillä, kiitos käytävän pimeyden ja mahtavan kaiun - ympäriltä kuuluvat äänet ja jopa tavallinen puhe kuulostivat moninkertaisilta ja jopa pelottavilta. CJ: tä kammostutti ajatuskin, että hänet tutustuttettaisiin jonkinlaisiin zombeihin tai vastaaviin, vaikkei observatorio niitä varten olisikaan - hän silti mietti, kuinka kauan Sindaccot olivat olleet paikalla. He olisivat ehkä voineet jo valjastaa huoneet parempiin tarkoituksiin, kuten mutaatioiden luomiseen. "Tästä eteenpäin lupaan, että en pelaa enää koskaan kauhupelejä..." CJ vannoi itselleen ja avasi laboratorion oven. Nauru kaikui jostakin huoneesta yhä, ja varsin pian ääni: "EI! EI SAA! AAAARGH!" CJ: stä tuntui hirvittävän pahalta ajatella, mitä siellä tapahtui, mutta hän päätti silti pysytellä ääneti ja hiipiä varjojen keskellä, joita siinä paikassa kyllä riitti. Hän jatkoi seuraavalle ovelle.

Oikealla puolella olevassa kyltissä luki: "Lab Corridor". CJ jatkoi matkaa ja tuli risteykseen, josta löytyi lisää kylttejä - vasemmanpuoleisessa luki "Test Area" ja oikeassa "Torture Cells". Nähtävästi Sindaccot olivat siis viettäneet paikalla melko paljon aikaa. CJ ei muutenkaan meinannut uskoa, että tämäkin paikka olisi tällainen - ilmeisesti hän oli syvällä maan alla. Hitaasti, mutta varmasti hän käveli oikealle ja huomasi, kuinka huoneessa välkkyi sinisesti. Se ei ollut mikään iloinen asia, vaan viereisestä huoneesta ilmeisesti tuli melkoista säteilyä - mitään kidutuksen ääntä ei kylläkään kuullut. Oikealla olevassa ovessa luki "Freezer" eikä CJ: llä olisi ollut mitään halua mennä sinne, ellei kaksi vartijaa olisi juuri sillä hetkellä tullut testialueen käytävältä. CJ hiippaili varovasti, mutta tunsi olonsa mahdollisimman epämukavaksi. Kylmyys raastoi suonia varsinkin, kun hänen yllään oli vain T-paita, ja vaaran tunne tuntui joka askeleella, joka hetkellä. Huone oli tyhjä, mutta silti tuntui, että joku - tai jokin - oli oven takana. CJ latasi asettaan, mutta kesken latauksen ovi pamahti auki ja hän päästi kuset housuihinsa. Hän kääntyi salamannopeasti ja osoitti aseensa - tuiki tavalliseen mieheen, joka ei silti näyttänyt aivan tavalliselta. Hänellä oli rinnassaan jokin merkki, mutta ennen kuin CJ ehti lukea sitä, mies käveli hänen ohitseen. "Joten...arvoisa ystävämme päätti ryhtyä uhkarohkeaksi ja tulla tänne labraan etsiskelemään omia ystäviään? Ei tule onnistumaan, hyvä herra." Hän pysähtyi tarkoituksella ja kohotti rintaansa, jotta CJ näkisi, mitä merkissä luki. Siinä seisoi selvin kirjaimin: "Joey McLaggen, kerännyt Sindaccojen arvostuksen kaikista teoistaan jengin hyväksi."

"Voi veljet!" CJ murahti...

To Be Continued.

-

-

Slope on Salvatoren aikanaan lähettämä eliittiagentti, Staunton on puolestaan juuri tuo Steve, joka nytkin esiintyy tarinassa, ja McAllister on tarkka-ampuja. Heitä ei kyllä ole kovin usein näkynytkään...

-

Eikö täällä nyt enää kirjoittajia ole?

-

Kipeänä ollut muutaman päivän niin ei oikein homma luista mutta tarinaa jatketaan vielä ja saadaan päättymään. Koko päivä aikaa...

Shadow6 presents...
a Grand Theft Auto story...
FLOOD - EPISODE 3
Jouppelis vaan! Täältä sitä tullaan uuden episoodin kanssa... Viimeksihän CJ karkasi vankilasta ja nytten nähdään mitä käy...

Salvatore oli ällistynyt kun kuuli, että hänen vanha kuomansa oli karannut vankilasta... ja nyt tämä kartano oltiin kai CJ:n takia rikkomassa enivei. CJ karjaisi joka sorkalle "JA MINÄHÄN EN TAKAISIN MENE!" ja lähti juoksemaan autotien yli läheiselle kujalle puskan suojiin. Hän juoksi ja juoksi kunnes oli päässyt turvaan. CJ lepäsi hetken kunnes kuuli hiljaisia askeleita tulevan kohti. Hän näki myös verisen Glock 18 pistoolin. CJ otti Glockin ja kuunteli kuinka hiljaiset askeleet tulivat kohti. Hän kääntyi taaksepäin ja tähtäsi vihreäpaitaista lihavaa miestä jonka vieressä oli laiha lihaksikas vaalea mies. Vihreäpaitainen mies karjaisi möreällä äänellään "CJ! Eat my shit today and go to hell before i'm in prison motherfucker!". CJ oli valmiina ampumaan ja tunnisti tämän äänen, muttei jäänyt odottamaan vaan ampui *Pam, pam*. Mutta se laiha ukkeli ottikin puukon taskustaan ja heitti puukon suoraan CJ:tä sydämen viereen. Samaan aikaan Big Smoke kaatui maahan ja lausui vaikeahkolla äänellä "CJ! Remember my name, BIG SMOKE...!". CJ oli myös vaikeahkossa tilassa ja hän huusi "REMEMBER THE GROVE STREET!"...

Seuraavana aamuna CJ heräili ja kuuli ääntä jonkin sortin naisen suusta. Hän kuunteli ja kuunteli kunnes mietiskeli itsekseen vaikeahkolla mielellä "Ahaa, olen sairaalassa... pakko päästä pois sillä minä en vankilaan tämän reissun jälkeen halaja!". Kun CJ oli mietiskellyt vähän aikaa, lääkärit juoksivat hänen luotaan pois koska näkivät CJ:n ottavan sen verisen Glock 18-pistoolin esille repustaan! "HELL YEAH, I'M THE BIG SMOKE!" Big Smoke huudahti kun oli tullut CJ:n huoneeseen M3-haulikko kädessään.... ja tämähän ei voisi päättyä hyvin, sillä M3 on paljon tehokkaampi mutta Glock 18 taasen tarkempi! CJ huusi ihan per*eleen kovaa "MITÄ VI*TUA SINÄ TÄÄLLÄ TEET?" ja tietty Big Smoke huusi vastaan "KILLING YOU, DICK!". Samaan aikaan ovesta astui sisään poliisiryhmä ja he ottivat molemmat talteen, mutta CJ:tä eivät elävänä kuitenkaan saaneet... hän nimittäin kuoli kun hänen sydämensä oli niin heikko puukon jälkeen.

Salvatore oli käynyt jo kaupassa ja kuunteli parhaillaan 80-luvun könkköradiotaan josta kuuli tämän viestin:
Carl Johnson on kuollut sydänvikoihin ja hänen hautajaiset pidetään muutaman viikon kuluttua hänen kotikaupunkinsa hautausmaalla, Los Santosissa.

Lisätietoja emme ole saaneet, mutta poliisin mukaan Carl Johnsonilla oli kädessään Glock 18 ja tämän kaverilla taasen M3-haulikko. Lisätiedot kerromme myöhemmin kun niitä vain saamme.

"Holy fuck?" Salvatore kuiskasi ja käveli keittiöön...

KESKEN!11

Aijon ehkä kirjoittaa tänne jos ketään kiinostaa?

Lainaus:04.03.2008 vainottu kirjoitti:
Aijon ehkä kirjoittaa tänne jos ketään kiinostaa?

Kyllä kiinnostaa...Juu onhan se aina ihan mielenkiintosta kun paikalla on taas enemmän kuin kolme kirjoittajaa.

TAXI

OSA 1

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Niko ajeli taksia, se oli hänen serkkunsa romanin taksifirman auto, josta Roman oli antanut auton tavallaan Nikolle omaksi. Lunta oli alkanut sataa kaatamalla Liberty cityn kaduille, mutta Niko oli vaihtanut talvirengaat jokaiseen taksiin jo hyvissä ajoin, kun hänen serkkunsa ei sitä olisi kumminkaan tehnyt laiskuutensa vuoksi. Niko alkoi paleltaa, kun hänellä oli päällään vain ruskea nahka takki ja ulkona oli yllättävän kova pakkanen. Hän oli kumminkin huoltanut taksiaan hyvin ja pystyi lisäämään lämpöä mielensä mukaan. Hän oli myös tyytyväinen uusien Michelin Ivaloiden käyttäytymiseen lumisilla teillä. Hän halusi tienata rahaa, kun vasta syksyllä oli saapunut Liberty cityyn.
Niko saapui hallille, johon aikoi auton jättää ja lähteä sieltä Romanin kanssa tämän asunnolle nukkumaan. Hän huomasi pihassa kumminkin limusiinin ja himmeän valon loistavan hallin yhdestä ikkunasta. Hän aukaisi autonsa oven hiljaa siltä varalta, ettei sisällä olijat kuulisivat hänen tuloaa. Kylmä viima viisti hänen kasvojaan. Hän nosti jalkansa ulos autosta, pihalle oli satanut luntalähemmäs 30 senttiä. Hän alkoi kävellä kohti Hallin ovea varovin askelin ja otti taskustaan Glockin ja ruuvasi siihen äänen vaimentajan.Niko meni ovesta sisään ja huomasi kahvi huoneessa palavan valon. Hän odotti ovi aukon suulla sopivaa hetkeä hyökätä, mutta ensin hän kurkisti huoneeseen. Siellä oli yksi selin häneen käsin jatoinen pidätteli Romania paikoillaan. Mies joka oli Nikoon selin käsin, hän uhkasia Romania stiletillä. Niko Hiippaili huoneeseen ja painoi pistoolinsa miehen päähän, jolla puukko oli kädessään. Niko käski hänen nostaa kätensä hiljaa ylös ja toisen miehen löysätä otteensa Romanista.
Aivan muutamassa hetkessä Miehet seisoivat rivissä, Romanin alkaessa tutkimaan oliko heillä mukanaan aseita. Niko oli vastustanut Romania tekemästä sitä hänen sijaan, mutta Roman oli vakuuttanut sen olevan helppo juttu ja samalla esittänyt kovaa jätkää vihoillisille, mutta sitä hän ei todellakaan ollut. Roman kumminkin tyri homman totaallisesti ja huomasi äsken hänen päätään pidellen miehen pidättävän nyt pistoolia hänen ohimollaan. Niko kysyi miksi miehet oikein halusivat?
Toinen miehistä aloitti sanoen: "Nimeni on Bledar Morina. Serkkusi Roman on Minulle velkaa."Niko sanoo: "olen tässä ajellut taksia ja voin maksaa serkkuni velat vaikka heti." Niko kaivaa hitaasti takkinsa povitaskusta pörssinsä. Bledar naurahtaa ja lähtee kävelemään pois. Hänen apulaisensa löysää Romanin otteestaan ja lähtee käynnistämään limusiinia. Bledar huudahtaa ovelta, että viikon päästä velkojen on oltava maksettuna tai Roman kuolee.
Niko näkee auton lähtevän ja vaatii Romanilta selitystä tähän kaikkeen. Roman kertoo olevansa todella paljon velkaa Bledarille, joka on yhden paikallisen jengin pomo, mutta ei tiedä tarkkaa summaa. Niko huutaa: " kuinka voit olla veloissa näin pahasti, emme kerkeä kokoamaan rahaa viikossa tarpeeksi." Samalla Roman pillahtaa itkuun ja sanoo: "en halua kuolla näin." Siihen Niko vastaa jämäkästi: "meidän on taisteltava näiden ihmisten kanssa."

Kirjoitusasu on syvältä mutta muuten vaikutti ihan ookoolta

Lainaus:05.03.2008 GTA47 kirjoitti:
TAXI

OSA 1

Jees. Ihan jänskä tarina, kun edelleen on pidetty Niko ja Roman päähenkilöinä. Harmi vain, että muuten hyvä luettava ei loppuviimeksi olekaan ihan täydellisyyttä hipovaa, sillä kappalejaot puuttuvat ainakin jonkin verran ja kirjoitusvirheitä löytyi aika paljon. Lyhytkin oli vielä, mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

+ Alun kerronta onnistui suhteellisen hyvin
+ Tarinan lukemisessa ei nyt ainakaan tylsistynyt
+ GTA IV: n päähenkilöt

- Lyhkäinen
- Kirjoitusvirhettä löytyi sen verran, että pakko vähän sakottaa
- Kappalejakoja ei oikein ole

7 puol

Omaa tarinaani saatte sitten ehkä vähän odottaa. Kahtotaan nyt, jos vaikka saisikin tälle päivälle tehtyä.

Lainaus:05.03.2008 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:05.03.2008 GTA47 kirjoitti:
TAXI

OSA 1

Jees. Ihan jänskä tarina, kun edelleen on pidetty Niko ja Roman päähenkilöinä. Harmi vain, että muuten hyvä luettava ei loppuviimeksi olekaan ihan täydellisyyttä hipovaa, sillä kappalejaot puuttuvat ainakin jonkin verran ja kirjoitusvirheitä löytyi aika paljon. Lyhytkin oli vielä, mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

+ Alun kerronta onnistui suhteellisen hyvin
+ Tarinan lukemisessa ei nyt ainakaan tylsistynyt
+ GTA IV: n päähenkilöt

- Lyhkäinen
- Kirjoitusvirhettä löytyi sen verran, että pakko vähän sakottaa
- Kappalejakoja ei oikein ole

7 puol

Omaa tarinaani saatte sitten ehkä vähän odottaa. Kahtotaan nyt, jos vaikka saisikin tälle päivälle tehtyä.

Kiitos arvosteluista. Kirjoitin tarinan yöllä melko väsyneenä, sen takia paljon kirjoitusvirheitä. Tarinastahan tulee paljon pitempi, koska tuo oli vasta eka osa.

Nyt sain oman tarinani valmiiksi. Jälkimmäinen puolisko saattaa olla vähän residentevilmäinen, mutta kaipa se nyt ihan hyvin meni.

-

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 3

CJ ja McLaggen katsoivat toisiaan silmiin, kunnes molemmat kohottivat aseensa melkein samanaikaisesti. McLaggen seisoi uloskäynnin edessä, joten jotain oli keksittävä ja pian, jos haluttaisiin päästä Ryderin ja Smoken luo ajoissa. CJ hyppäsi takahuoneen suojaan tulituksen alkaessa ja kurkisti aina silloin tällöin. "Tule esiin, Johnson, tule esiin! Pääsen tappamaan jo toisen jäsenen kelvottomasta suvustasi..." Se korsi katkaisi kamelin selän. CJ hyppäsi ulos ja suoraan häntä etsivän McLaggenin päälle, jolloin molemmat lensivät lattialle. CJ yritti löytää vastustajansa kurkun ja alkoi ottaa veistään esiin - mutta McLaggenkin osasi taisteluliikkeitä ja potkaisi hänet seinää päin. Pää kolahti ilkeän tuntuisesti, ja aseen piippu oli melko pian kasvoissa kiinni. "Hyvästi - kolme - kaksi - yks..." CJ syöksyi sivuun, otti seinästä vauhtia ja hyppäsi jalat edellä McLaggenin kasvoja päin kaataen tämän kumoon. Enää ei ollut aikaa jäädä tappelemaan, sillä sehän nyt oli selvää, ettei tuommoinen treenijätkä koskaan kukistuisi lähitaistelussa. CJ avasi ovet ja paiskasi ne perässään kiinni - McLaggen ampui pitkin käytäviä yrittäen herättää huomiota. Tuskallisen kidutuksen äänet kaikuivat alueen huoneissa, ja edessä olleeseen räjähdetynnyriin McLaggen saikin osuman. CJ juoksi sen ohi ennen räjähdystä, mutta lensi sen voimasta rähmälleen käytävälle. Hän jäi taas nalkkiin, mutta päätti osoittaa, että hänestä olisi silti mahdollisimman paljon vastusta - kun McLaggen nousi hänen vartalonsa ylle, hän vetäisikin tältä jalat alta ja syöksyi itse pois alta kuin raketti, paiskaten seuraavankin oven apposen auki ja sitten taas niin kovaa kiinni kuin mahdollista, jottei hän jäisi taas kiinni. Se ovi ei tosin auennut ihan heti, sillä McLaggen taisi kokea pientä kipua - mutta takaa-ajo ei ollut vielä ohi...

Takaa kuului nopeita juoksuaskelia samalla, kun kaksi tiedemiestä tuli vastaan. CJ tönäisi heidät kylmästi kumoon hidastamaan McLaggenin etenemistä, ja syöksyi seuraavaa, liukuoven näköistä ovea kohti. Valitettavasti se ei auennutkaan, vaikka se aivan varmasti sulkeutui itsestään hetki sitten tiedemiesten tultua siitä, ja CJ pläsähti näyttävästi naama edellä suoraan oveen. Hän kaatui polvilleen ja pyrki nopeasti ylös, mutta voimakas käsi oli jo kiinni hänen niskassaan, ja se veti hänet takaisin seisoma-asentoon. Joey McLaggen painoi CJ: n kädet selän taakse ja pisti ne joihinkin rautoihin, joista ne eivät vähällä irti lähteneet. "Mars eteenpäin!" hän murahti ja otti taskustaan kaukosäädintä muistuttavan laitteen - hän painoi "D16"-nappia ja ovi avautui. "Kävele edessäni, ja muista, että minulla on magnum, joten sinä et pakene - elävänä." McLaggen käski ja alkoi johdattaa CJ: tä syvemmälle labraan. Käytävä kääntyi vasemmalle, ja kaiuttimista kuului ääni: "Olette juuri saapuneet kidutusselleille. Varoitus: älkää avatko ainuttakaan ovea ennen kuin koputatte ja varmistatte, ettei sisällä ole kenties tappavaa säteilyä tai jotain muuta yhtä vaarallista." McLaggen marssitti CJ: tä yhä eteenpäin ja avasi yhden sellin oven. "Sisään vain. Haemme vähän järeämpää kalustoa ennen käsittelyä." hän sanoi pilkallinen ilme kasvoillaan - CJ tiesi, että oli aika iskeä. Hän kääntyi ja kohotti jalkansa potkuun - se iskeytyi McLaggenia vatsaan ja kaatoi tämän maahan. Hän ilmeisesti satutti päänsä tömähdyksessä, joten CJ kaivoi jalallaan tämän taskuja etsien avainta, joka lopulta löytyi(onneksi aukinaisesta) takataskusta. Käsirautojen lukon avaaminen oli vaikeaa, mutta hän onnistui melko nopeasti lähinnä pelon takia - hän raahasi McLaggenin selliin ja poistui mahdollisimman äkkiä aivan kuin ovi olisi sulkeutunut hänen ollessaan sisällä. "Tämä avain varmaankin lukitsee sellin oven - hauskoja hetkiä rottien seurassa." CJ mutisi ja lukitsi oven. Hän jatkoi matkaansa käytävää pitkin, yrittäen löytää merkkejä Ryderista ja Smokesta, jotka varmasti olivat siellä jossain...

CJ: n kävellessä käytävällä hän näki tuolin, jossa istui liiankin tuttu hahmo - hän juoksi tyypin luo. "SMOKE! Miten sinä täällä olet?" hän kysyi puoliksi huolestuneena, puoliksi iloisena. "CJ? En olisikaan uskonut, että näen sut vielä...tämä selli se taitaa olla. Vincent sanoi vain 'yksi kerrallaan' ja Ryderin vuoro tuli ensin. Enkä tiedä yhtään, mitä tapahtui, kun tämä paikka näyttää äänieristetyltä." Smoke selitti huolestuneena. "Kuule, yritä vaikka paeta täältä. Mene takaisin sinne, mistä teidät vietiin tänne, ja..." "Ei käy." Smoke sanoi. "Vartijoita on liikaa, ja he partioivat käytävän molemmissa päissä, joten minä en täältä vapauteen pääse ihan niin vain. Ja heillä on melkoiset aseet, joten en menisi leikkimään..." CJ katsoi ovea ja tiesi, mitä hänen piti tehdä. "Ota ase, ja varmista, ettei kukaan käy kimppuun." hän murahti ja antoi Smokelle konekiväärin, jossa oli ainakin reilusti luoteja ladattuna. CJ katsoi ovea hetken aikaa ja näki sitten suuren munalukon - hän otti pistoolinsa ja ampui lukon yhdellä osumalla rikki. Nyt ovi oli auki, joten hän paiskasi sen kunnolla sepposen selälleen - vain nähdäkseen jotain todella kamalaa.

Ryder makasi kidutuspenkissä silmät kiinni, kädet veltosti roikkumassa penkin molemmin puolin ja verta vaatteissa ja ihossa - hänen vieressään seisoi Vincent Westwood, joka katsoi CJ: tä täysi virne naamalla. "Mitä sinä teit hänelle?" hän kysyi, mutta ei jäänyt odottelemaan vastausta, vaan syöksyi Vincentin kimppuun. "SINÄ TAPOIT HÄNET! NYT MINÄ TEEN SAMAN SINULLE!" CJ raivosi ja veti veistään esille - hän alkoi leikkaamaan tuskasta kiljuvan Vincentin kättä vaikka ihan huvin vuoksi irti. "NÄIN - KÄY - NIILLE - JOTKA - USKALTAVAT - TEHDÄ - NOIN!" hän raivosi ja iski veitsen käteen joka sanalla - kunnes kiinni oleva ovi paukahti auki. "Rauha!" kuului huuto ja luoti sinkoutui CJ: n kainalon välistä suoraan veitseen, joka irtosi välittömästi ja lensi lattialle. Ovensuussa seisoi Diego Mendez, jonka ase oli edelleen osoitettu CJ: tä kohti - hän retuutti tajutonta Smokea. "Mitä näenkään? Pahin - tai ainakin äksyin - vihollisemme täällä yrittää antaa kostoa ystävänsä murhaajalle. Jos tosiaan haluat tietää, niin Ryder ei suostunut antamaan tietoja laisinkaan - kun Vincent uhkasi tappamisella, niin ei hän siltikään antanut, ja nyt hänen vertaan on vuodatettu. Ja kaiken lisäksi," Diego jatkoi, "yhdessä sellissä makasi Joey McLaggen. Onkohan Johnsonilla mitään aavistusta, mitenkähän hän on sinne joutunut?" CJ pudisti päätään, ollen silti valmiina vaikka raastamaan Diegon jokaisen solun yksi kerrallaan - niin suuri viha hänellä oli sillä hetkellä. "Vincent - häivytään täältä ennen kuin ongelmia tulee. Haetaan McLaggen siinä samalla. Ja Johnson - sinä jäät paksukaisen kanssa tänne." Diego paiskasi Smoken suoraan CJ: tä päin ja paiskasi vielä ovenkin kiinni - sen jälkeen hän alkoi juosta käytävää eteenpäin McLaggenia vapauttamaan.

CJ ähki tuskasta maatessaan Smoken alla. "Hei...siirry vähän! Minun pitää painua perään!" hän huusi, mutta vastausta ei tullut. "MENE POIS PÄÄLTÄNI, S**TANAN RASVAPALLO!" Smoke havahtui ja siirtyi nopeasti, jolloin CJ jo syöksyi ovelle. "Hah, eivät jaksaneet jäädä lukitsemaan! Sääliksi käy niitä luusereita!" hän mutisi, mutta pysähtyi ovensuussa ja kääntyi takaisin Smokeen päin. "Pidä konekivääri ja ammu tiesi ulos täältä. Minä otan sillä aikaa Diegon, Vincentin ja Joeyn kiinni!" hän kertoi ja lähti perään. Kolmikko juoksi jo käytävän toisessa päässä, mutta he eivät jaksaneetkaan juosta yhtä kovaa kuin CJ - tämä nauroi vihollisilleen, jotka menettivät etumatkaansa koko ajan. "Harjoitelkaa enemmän, tai ette...lääh...koskaan onnistu pakoyrityksissänne!" CJ huusi. Vincent katsoi taakse ja ampui - CJ kieri käytävässä olevan pylvään taakse suojaan. "Riittää jo, Westwood, ala tulla! Meillä on sodittavaa Libertyssä!" Diego komensi ja Vincent jatkoi taas juoksua - CJ tuli pylvään takaa ja tuli pian portaisiin, jotka varmaankin johtivat pois labrasta, ulkoilmaan. Diego paiskasi luukun auki ja muut pahikset tulivat perässä - mutta ennen kuin McLaggen ehti saada sen kiinni, CJ ehti tarttua siihen ja veti sitä koko ajan auki. Tilanteen mahdottomuuden tajuava McLaggen lähti juoksuun nurmikenttää pitkin - sen toisella puolella oli lentokenttä. CJ: n raivo purkautui ulos hänen jatkaessaan juoksua, joskin jo hiukan väsymisen merkkejä osoittavana. "Nopeasti nyt! Matkustajakone lähtee Libertyyn ihan kohta!" Diego huusi väsyneenä ja osittain jopa hätääntyneenä, sillä hän ei vapaaehtoisesti halunnut jäädä raivostuneen ghettotyypin tappamaksi. Takaa-ajetut ja takaa-ajaja juoksivat mäkeä alas, ja ehtiäkseen lentokentälle nopeammin Vincent pysäytti pirssin ja kaikki nousivat salamannopeasti kyytiin. "Terminaaleille - ja vähän äkkiä!" McLaggen huusi takapenkiltä. CJ näki viimeisen tilaisuutensa koittaneen ja hyppäsi taksin katolle. "JATKA AJAMISTA!" Diego ärisi taksikuskille, joka näytti säikähtäneeltä ja siltä, että haluaisi häipyä sieltä juuri nyt.

McLaggen avasi ikkunan ja kiipesi sitä kautta taksin katolle. "Kohtaamme jälleen, Carl Johnson, Grove Streetin kasvatti, murhaamani naisen 29-vuotias poika. Nyt meidän on aika viimeistellä tämä - lopullisesti." CJ hyppäsi McLaggenia kohti ensin, mutta sai vastaukseksi potkun, joka melkein kaatoi hänet katolta. "Et voi voittaa minua, Johnson!" McLaggen huusi kerrassaan vahingoniloisena. Hän potkaisi toistamiseen, ja CJ oli pudota taksin päältä suoraan takaa tulevan rekan alle - mutta hän otti puskurista kiinni ja roikkui vaikka väkisin kyydissä. Rekkakuski lähestyi silti, ja tämä näytti olevan kiinnostunut enemmän maisemista kuin edessään olevien autojen katsomisesta. Taksi käänsi valtatielle ja tunnelin halki - CJ tiesi, että nyt piti toimia. Hän heilautti itsensä erittäin siistillä liikkeellä kiinni oikeanpuoleisen takaoven kahvaan, ja Vincent näki hänet melkein heti, kun hän kohotti nyrkkinsä avatun ikkunan läpi suoraan tämän naamalle. "Siinä kosto murhasta ja aiemmin tapahtuneesta huijauksesta - ei, ei tämä riitäkään..." CJ: n naama vääntyi virneeseen. "Kuole, viholliseni!" Hän syöksyi Vincentin päälle, taksikuski näytti panikoivan ja rekka rysäytti suoraan perään - vasta nyt sen kuljettaja tajusi, mistä oli kyse. McLaggen, joka seisoi katolla, meinasi horjahtaa alas, mutta päätti sen sijaan hoitaa CJ: n pois päiväjärjestyksestä. Hän avasi kattoluukun ja hyppäsi siitä sisään, Vincentin kimpussa olevan CJ: n päälle. "Ulos autosta..." hän sanoi niin ystävälliseen sävyyn kuin pystyi ja alkoi tuupata tätä pois ikkunan kautta. "Tuo rekka...änngh...liiskaa sinut, ja silloin...hnnh...meidän ei...ääh...enää tarvitse kantaa huolta sinusta..." McLaggen ähki, ja varsin pian CJ kääntyi kannoillaan, potkaisi häntä naamaan ja lennätti hänet taksikuskia päin, joka hätäpäissään löi jarrut pohjaan ja rekkakuski rysäytti perään uudestaan, tällä kertaa kovemmalta tuntuvasti. Takana tapahtui massiivinen ketjukolari, mutta sitä ei ollut aikaa seurata, vaan viholliset hyppäsivät kyydistä ja juoksivat tietä pitkin kohti lentokenttää.

"Kiitos kyydistä!" CJ huikkasi taksikuskille ja jatkoi jahtia. Se tuntui kestävän loputtomiin - siinä hän vain ryntäsi terminaaleja kohti Diegon, Vincentin ja McLaggenin perässä - nämä ehtivät sinne silti ennen kuin CJ ehti väliin. "Kolme lippua Libertyyn ja vähän äkkiä!" McLaggen huusi naiselle tiskin takana. "Pahoittelen, mutta liput on loppuunmyyty ja kone nousi juuri äsken." Jyrinää kuului terminaalin takaa ja Diego kiroili äänekkäästi - mutta sai pian seuraa, kun CJ karkasi hänen päälleen. "KUOLE! KUOLE! KUOLE!" hän huusi yrittäessään tällä kertaa raapia Diegon kasvoja - Vincent, jonka käteen alkoi taas nousta kipua, potkaisi CJ: n sivuun. "Yksityiskoneelle ja nopsaan!" hän huusi - McLaggenin pidätellessä hän auttoi Diegon pystyyn ja kolmikko lähti taas karkuun. Tiskin takana oleva nainen huusi mikrofoniinsa: "Tappelijoita vitosluukulla! Poliisit tänne ja äkkiä! Heille tuli varmaan kovaa kiistaa lentolipuista tai jostain..." CJ kuuli sen, ja kiristi vauhtiaan, sillä hänellä ei ollut aikaa jäädä kyttien pidättämäksi tällaisella hetkellä. McLaggenin johdolla viholliset tulivat portin läpi ja näkivät Shamalin aivan lähellä. "Ilmaan ja äkkiä! Vincent, sinullla on lentolupakirja, joten käytä tuota konetta NYT!" CJ juoksi koneen ohi ja näki, kuinka se kiihdytti jo kiitorataa kohti hänen ohitseen - sen sisältä kuului huuto: "Ähäkutti!", mutta sillä ei ollut väliä. Toinenkin Shamal oli nimittäin kiitoradan vieressä, ja sen kyytiin CJ hyppäsi - poliisiautojen vilkut kuuluivat jo, ja hän seurasi tiiviisti Diegon, Vincentin ja McLaggenin perässä näiden alkaessa nousta ilmaan...

To Be Continued.

Lainaus:05.03.2008 GTA47 kirjoitti:

Lainaus:05.03.2008 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:05.03.2008 GTA47 kirjoitti:
BLABLABLA

BLAABLAABLAABLAA....

Kiitos arvosteluista. Kirjoitin tarinan yöllä melko väsyneenä, sen takia paljon kirjoitusvirheitä. Tarinastahan tulee paljon pitempi, koska tuo oli vasta eka osa.

Eka osa ei tarkoita sitä että sen pitäisi olla yhen rivin pitunen makkara ja että ensi osa olis pidempi

Typo; d
"Holy fuck?" Salvatore kuiskasi ja käveli keittiöön, ja alkoi keittää ihanaa tummaa kahvia jonka hän aina tähän aikaan aamusta joi. Hänen päässään pyöri ajatus "Pitäisikö mennä Los Santosiin, pitäisikö?", mutta sitten hänen omatuntonsa kuiskasi hiljaa "Älä! Hän karkasi vankilasta ja hänen veli on ties missä! ÄLÄ MENE!". Salvatore päätti olla lähtemättä kunnes ovikelloon pläntättiin pommi (=D)... ja Salvatore meni ja nussi sen puhki niin että pommi lensi plänttääjää päin ja räjähti...

Jaahas, keiltäs olisi sitten lähiaikoina tulossa sitä uutta ulos tai ainakin ovat koneen äärellä? Itse saatan nimittäin puskea omaani valmiiksi muutamien tuntien sisällä.

Jaaa _D

-