^Kivaa että on kivaa. :D Tunnenko sinut, Grandguy? Aattelin ensiksi, että onko GTA-F4N1 tehnyt toisen accountin, mutta ei kai...?

Lainaus:13.03.2008 Schneider kirjoitti:
^Kivaa että on kivaa. Tunnenko sinut, Grandguy? Aattelin ensiksi, että onko GTA-F4N1 tehnyt toisen accountin, mutta ei kai...?

GF se ei ole, vaan Shadow6.

Lainaus:13.03.2008 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:13.03.2008 Schneider kirjoitti:
^Kivaa että on kivaa. Tunnenko sinut, Grandguy? Aattelin ensiksi, että onko GTA-F4N1 tehnyt toisen accountin, mutta ei kai...?

GF se ei ole, vaan Shadow6.

Aijaa. No oikei.

Niin, what abautta mai extra stoory d

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 4

Hitaasti, mutta varmasti ovi aukesi. Salvatore Leonen entinen kartano, joka oli sittemmin siirtynyt nuoremman sukupolven omistukseen, oli melkoisen sotkuinen, mutta siitä ei sen sisällä oleva henkilö välittänyt piirun vertaa. Olihan hän 19-vuotias Devil Diablo, kaikkien tuntema jengipomo, joka oli kasvattanut pienestä katujengistä sen verran voimakkaan iskujoukon, että hänelle oli pakko nostaa siitä hyvästä hattua. "Derek, Derek - missä sinä oikein viivyttelet?" hän mietti ja katsoi kelloaan. "Jos olette taittaneet yhdenkin karvan hänestä, niin minä..." Koskaan ei tosin päästy kuulemaan, mitä Devil olisi tehnyt, kun hänen kaksosveljensä - jolla tosin oli kaksi tavallista silmää - avasi oven ja lysähti tuoliin. "Operaation ensimmäinen vaihe on suoritettu, Devil. San Andreaksesta meidän avuksemme ovat jo tulleet Sean Johnson ja Cesar Vialpando. Ilmeisesti heidän mukanaan tullut Kendl Johnson on jo pistetty Dianan erityissuojeluun tämän kotona Wichitassa. Meillä ei pitäisi olla ongelmia, elleivät Sindaccot saa tietää hyökkäystaktiikoista." Derek selitti ja otti kupposen kuumaa pöydältä. "Okei. Ai niin, ja CJ: kin pitäisi ehkä jo kutsua tänne. Meidän täytyy ehkä puolestaan varmistaa, että viholliset eivät saa satamaa hallintaansa. Sehän olisi hirveää - kuulemma he ovat aikeissa siirtää sotalaivansa Libertyyn, mutta toistaiseksi laki estää heitä - mutta jos he sotimalla alueen hankkivat, niin kartano on tulilinjalla. Emme voi pistää tätä kaikkea liian suurten riskien varaan." Devil tuijotti tyhjyyttä, tietämättään lainkaan, mitä hänellä oli vielä edessään. "Jos minä vaikka - lähtisin pienelle ajelulle rentoutumaan." hän mutisi ja poistui kartanosta sulkien oven perässään. Häntä hiukan tylsistytti toiminnan puute, kun hän käynnisti Diablo Stallionin ja lähti ajamaan St. Marks Bistron ohi ja alamäkeä alas...

Samalla hetkellä meren yli lensi kaksi lentokonetta, jotka kumpikin menivät varsin kovalla vauhdilla. Kalastajakaverukset, joiden vene hiljalleen eteni pitkin vesiä, hämmästelivät tuollaista nopeutta. Eikä se ihmekään ollut, että ne kovaa kulkivat - ensimmäistä ohjasi Vincent Westwood ja toista CJ, jolla oli hiukan kostettavaa. "Pääsit aiemmin pakoon - mutta enää et." hän sanoi hiukan äkäinen virne kasvoillaan. Edessä alkoi vähitellen erottua kaupunki. Liberty City tuli näkyviin, ja Vincent kaarsi alaspäin. CJ seurasi tiiviisti perässä ja alkoi laskea nopeutta. Hitaasti kone kosketti maata, ja sitten se liukui jonkin matkaa kiitoradalla, kunnes pysähtyi täydellisesti. Toisen Shamalin kyydistä Diego ja McLaggen jo hyppäsivät - Vincent tuli vasta myöhemmin, samaan aikaan kuin CJ, mutta pääsi silti nopeasti tovereidensa perään. "Äkkiä kadulle ja taksiin! Meidän pitää päästä Portlandiin ennen satamasotaa!" McLaggen ärjäisi, juosten kolmikon ensimmäisenä. CJ: n kunto oli kamalassa vireessä ja pahasti, eikä hän meinannut pysyä muiden vauhdissa - mutta hänen oli nyt pakko jaksaa, tai hän ei koskaan saisi kostoaan valmiiksi - tämän jälkeen viholliset varmasti siirtyisivät tukikohtiinsa, joista heitä ei saisi pois edes tulipalo, kiitos kaiken maailman tulenkestävien, maanalaisten bunkkereiden. Silti yksi sana oli jäänyt mieleen..."Satamasota?" CJ mietti. "Ei kuulosta ainakaan toiminnattomalta, ja aloinkin jo tylsistyä. Mutta...sehän tarkoittaa, että Danielkin on jossain täällä! Kuten myös Armando ja Sonny! Aika maksaa vanhoja kalavelkoja!" CJ: hin vertasi yhtäkkiä hillitön vahingonilon tunne, vaikkei hänellä ollut aavistustakaan jatkosta tai siitä, onnistuisiko hän ylipäätään kostosuunnitelmissaan. "Sitten ovat varmaankin vielä Matthew Lind ja Dirk Drake - jättipotti hallussa!" hän murahti ja kohotti hiljaa peukkunsa taakse katsoneen Diegon näkemättä.

Devil puolestaan oli juuri tullut St. Marks Bistron ravintolasta ulos paria ruokalautasellista täydempänä, kun hän näki jotain, mitä hän ei todellakaan suvainnut - kaksi Sindaccoa nojaili hänen autoonsa ja potki sitä välillä. "Te taisitte tehdä elämänne virheen..." hän myhäili ja näki lattialla leipäveitsen. "Ei sillä väliä ole, miten tätä on normaalisti käytetty, mutta nyt näytetään vähän taistelumallia! Katsotaan, onko leipäveitsenheittotaito yhä kunnossa..." Hän osoitti sen terä edellä ja kyljellään kohti Sindaccoja, aivan kuin tähdäten. "Noin ja sitten...heitto!" Veitsi lensi ilman halki ja iskeytyi auton kylkeen - mutta toisen Sindaccon pää mukanaan. Veri alkoi levitä maahan ja ruumiin päälle - toinen tyyppi näytti aivan tyrmistyneeltä, mutta kun hän katsoi heittopaikkaan ja näki Devilin, hänen suunsa vääntyi virneeseen. "Heh - sehän on itse Diablo! Mokoma kuvittelee pääsevänsä meistä eroon..." Hän purskahti äänekkääseen röhönauruun - mutta Devil oli löytänyt toisen leipäveitsen, joka osui Sindaccoa suuhun. Se halkaisi suuaukon vähän suuremmaksi ja taisi tappaa melkein saman tien - ilmeisesti kova osuma suoraan pääkalloon teki tehtävänsä. "Ei teillä tyypeillä nyt oikein taida onnata." hän murahti ja veti veriset leipäveitset takaisin käsiinsä. "Pelti ruttaantui - sitä tavallista tuuria. No, tältä sillä on yleensä tapanakin näyttää." hän murahti, paiskasi veitset maahan ja lähti ajamaan alamäkeen, rautatien alla. "Sopii tosiaan toivoa, että Sweet ja Cesar ovat ehtineet valmistautua satamasotaan..." hän mietti kääntyessään poispäin Red Light Districtistä ja sen sijaan kohti Portlandin eteläalueita, jotka olivat täynnä teollisuutta. Hän keskittyi tähyilemään, oliko alue hallinnassa - muutama Triad seisoi erään varaston edessä ja he vilkuttivat, kun Devil ajoi ohi. Hän loi silmäyksen Portland Harbourin alueelle, joka oli toistaiseksi täysin tyhjä - mutta ei olisi enää kauaa...

Hän palasi kierroksen päätteeksi kartanolle, jossa oli pelottavan rauhallista. Ainuttakaan Sindaccoa ei näkynyt missään, mutta omatkin toverit loistivat poissaolollaan. Devil päätti ajan kuluksi rimpauttaa CJ: lle, joten hän näppäili numeron kännykkäänsä ja soitti. Toisessa päässä CJ ajoi Stallionilla pitkin Shoreside Valen katuja ahdistellen Diegoa, McLaggenia ja Vincentiä ajamaan kauemmas Portlandista, ja mieluiten vaikka Cedar Groven tunneleihin saakka, jotta he olisivat ansassa. "MITÄ V*TTUA, KUKA SIINÄ SOITTAA!?" hän kysyi ärtyneenä puhelimen soitua hänen taskussaan ja säikäytettyä hänet niin, että hän melkein rysäytti mainoskylttiä päin, kunnes käänsi nopeasti autoa ja vastasi puhelimeen. "Ei kukaan muu kuin Devil. Sinäkin näytät olevan yhtä kohtelias kuin ennen." kuului toisesta päästä, ja CJ hieman nolostui. "Taidan arvata mielialasi nyt, mutta minä sanon, että sinun ei kannata välittää. Virheitä sattuu kaikille. Pikemminkin, ystäväni, haluaisin kertoa sinulle jotain. Kuulemma Sonny on järjestänyt projektin, jossa Sindaccot ja Forellit hyökkäävät Mendezien avustuksella satamaan, valtaavat sen ja varmistavat täten, että heidän sotalaivansa voidaan tuoda kaupunkiin - jos he 'rohkeasti taistelemalla' saavat alueen haltuunsa," CJ päästi hämmästyneen äänen, ja Devil jatkoi, "niin lukee LC: n lakikirjassa, selailin sitä joku päivä...niin, ja laivojen pitäisi tuhota kartano. Niin Diana ainakin kertoi, en minä ole varma, onko se totta...sinähän tunnet minut, minä en luota kehenkään, josta minulla on kovinkin negatiivisia muistoja." CJ tyytyi vain mumisemaan ja lopetti puhelun.

Auto oli kadonnut. "S**TANA, TIETENKIN PAKENETTE KUIN JOTKUT LUUSERIT!" CJ ärjäisi katsellessaan ympärilleen. "Parempi ehkä käväistä siellä Portlandissa, tällä hetkellä minua v*tuttaa aivan liikaa." Hän käänsi auton ja lähti ajamaan kohti Shoreside Lift Bridgeä...

Hän ehti ajaa vain vähän aikaa, kun siltaa päin törmäsi kaksi ohjusta. Ne kaatoivat joitain tukipilareita, ja ilmeisesti sillä oli suurikin vaikutus. Hunter-hyökkäyshelikopteri erottui selkeänä pilarien välistä - ilmeisesti sitä ohjanneella tyypillä oli tavoitteena hoidella CJ. "Pitääkö noiden idioottien ruveta tunkemaan ylisuuria neniään joka asiaan?" hän mietti, mutta pian toiset ohjukset törmäsivät taas siltaan, ja toinen osui sellaiseen kohtaan, että nouseva osuus kallistui rajusti vasemmalle. "ÄÄK!" CJ huusi - auto oli jo melkein kokonaan tiellä, mutta takarenkaat olivat jääneet reunan toiselle puolelle. "Kahdesta pahasta valitse pienempi!" hän murahti ja syöksyi kyydistä auton pudotessa jokeen - helikopteri kiersi nyt eteen ja ampui taas ohjuksia. CJ ei saanut ollenkaan lepoaikaa, vaan hän syöksyi taas sivuun - ohjukset lensivätkin suoraan veteen. "Älkää nyt noin kovaa käykö päälle!" hän sanoi äkäisesti ja ampui pari luotia kopterin kylkeen. "Mitä se yrittää? Konekiväärit valmiiksi!" kuului ohjaamosta ja kopterin kaksi tykkiä alkoivat nyt tulittaa. CJ väisti taktisesti syöksymällä sen alle, ja seurasi sitä joka paikkaan, josta se yritti osua. Yksikään panos ei osunut sinne, mihin niiden piti - toinen sarja oli jo lähdössä, kun poliisiautojen vilkut alkoivat kantautua. CJ tiesi jo melko todeksi sen, että hänet varmasti leimattaisiin syylliseksi, jos hän vain jäisi seisomaan sinne, joten hän lähti juoksemaan siltaa eteenpäin, kunnes se alkoi kääntymään vasemmalle, ja hyppäsi siitä alas. Tie oli poikkeuksellisen alhaalla, hän ajatteli tömähtäessään maahan melko kovaa - törmäys kaatoi hänet polvilleen. Juuri kun hän käänsi katseensa ylöspäin, ero aikaisempaan näkyi - Love Media Buildingia ei ollut enää. "Matthew...hän teki sen..." CJ mietti katsoessaan tuota ammottavaa aukkoa Staunton Islandin pilvenpiirtäjien seassa.

"Tietä johtajillenne!" kuului takaa, ja CJ kääntyi katsomaan nähdäkseen Forelli Exsessin tulossa. Ihmiset katsoivat pelonsekaisin ilmein, kun auton kyydissä istunut mies ampui luoteja ilmaan. Nyt CJ: kin erotti hänet - se oli Sonny Forelli, joka oli ilmeisesti kerännyt kunnioitusta myös kansan keskuudessa. "Eihän se näin voi mennä. Minun pitää pysäyttää nämä k*sipäät, tai muuten alkaa tulemaan liian myöhäistä." hän mietti unohtaen yhtäkkiä Portlandin vähäksi aikaa..."Ei. Satamasota on varmaan jo alkanut - minua tarvitaan siellä. En kestä ajatustakaan siitä, että Armando ja muut voittavat sen..." Hän näki vaaleansinisen pakun tien varressa ja nousi sen kyytiin. "Huoh...taas nämä saakelin manuaalivaihteet! Ei näitä koskaan opi!" hän tuskaili ja auton käynnistämisessä kesti hetki, kunnes CJ alkoi päästä asian ytimeen ja lähti ajamaan Callahan Bridgeä kohti. "Nopeusrajoitukset saavat kyytiä!" hän huusi ajaessaan nopeammin kuin kukaan muu. Edessä ajava Forelli Exsess painoi kaasua - ilmeisesti Sonnyn kuski huomasi, että heitä seurattiin. "Nyt ratkaistaan tämä homma. Nyt on se aika..." CJ mietti jahdatessaan Exsessiä siltaa pitkin - hyökkäyskopteri ei käynyt päälle, mutta sitä vastoin jännitys piinasi jokaista lihasta lähinnä edessä olevan sotimisen vuoksi...

To Be Continued.

...

Hienoa! Yllätyin että tänään jo kirjoitit.

Lainaus:13.03.2008 Schneider kirjoitti:
Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway To Hell part 3

Hyvä. Mites ihmeessä sinä osaat kuvailla noin tarkasti? Itse en onnistu siinä, vaikka miten yrittäisin.

Mikäli tuo tarina sitten huomenna valmistuu, niin arvostelun lomassa saatan itsekin kirjoittaa omani. Ja siinä saadaan sitten nähdä vähän juonenkäännettä, sillä pari päähenkilöä kuolee.

nothing anymore :)

Ihan ookoo mutta eikö mitään sanontaa mun extra-jakson alusta?

-

Lainaus:14.03.2008 MrToro kirjoitti:
Grandguyn Extra:
+Kuvailu oli hyvää
+Sopiva pituus
-Juoni

8-

Carbonoxin WL 5:
+Taas hyvä kuvailu.
+Juoni jatkaa samaa mahtavaa rataa.
-Eipä juuri mitään mainitsemisen arvoista.

9 puoli

Sun tarinas alku tulee??

-

Lainaus:14.03.2008 MrToro kirjoitti:
Minun?

niin, millon ?? D

-

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway To Hell part 3



Kello on 06.34. Nouseva aamuaurinko värjää yhden Liberty Cityn kolmesta kaupunginosasta, Staunton Islandista oransseilla sävyillä. Pilvenpiirtäjien ikkunat heijastavat kirkasta valoa. Ilma on tyyni ja taivaalla vain muutamia harmaita pilviä yön jäljiltä. Kaupunginosan, kuten muunkin kaupungin kadut ovat jo täynnä liikennettä. Taksit, linja-autot, poliisiautot, tavalliset siviiliajoneuvot, kaikki liikuskelevat pakoin ruuhkaisessakin Staunton Islandissa pääosin tavallisen rauhallisesti. Jotkin ihmiset puikkelehtivat liikenteen lomassa polkupyörillä, jotkut kävelevät kävelyteillä. Monet kävelevät normaalisti jalkakäytävillä koiriensa kanssa jne. Kaikki on niin kuin aina muinakin aamuina, kunnes...


Belleville Park on jo melkein täynnä lenkkeilijöitä ja kauniista aamusta puistonpenkeillä istuen nauttivia ihmisiä. On melko hiljaista, kuuluu vain tavallista puheensorinaa ja muuta. Kaempaa kuuluu ajoneuvojen hurina. Äkillisesti hijaisuus rikkoutuu taivaalta kuuluvan voimakkaan jyminän johdosta. Monet kääntyvät katsomaan taivaalle siristellen hieman silmiään. Ihmiset kääntelevät katseitaan hämmästyneinä ympäri taivasta. Silloin nainen huutaa: "Katsokaa! Tuolla!" osoittaen sormellaan. Nyt kaikki näkevät sen. Taivaalta syöksyy savuava matkustajalentokone todella kovaa kohti kaupunginosan keskustaa, joka on täynnä kauppoja - eli myös ihmisiä. Koneesta putoilee palavia osia, ja nyt se halkeaa keskeltä kokonaan karmean "skriik" -äänen säestyksellä. Alhaalla kansalaiset ovat kuin aaven nähneitä. Koneen vauhti kiihtyy yhä ja se alkaa olla jo vain noin parinsadan metrin päässä maasta. Keskustassa asia on jo onneksi tiedossa, ja evakuointi on alkanut - joskin erittäin kaoottisissa merkeissä. Kolareita sattuu ja sen semmoista. Kaikkia ei silti millään ehditä saada pois alta, varsinkaan taloissa olevia. Koneen takaosa iskeytyy Belleville Parkin läntiseen osaan tuhoten pari parkissa olevaa autoa ja melkoisen osan puiston rajamuuria. Putous saa aikaan räjähdyksen ja palasten sinkoilun tappavasti ympäriinsä. Monet saavat surmansa.

Ihmiset yrittävät huutaen paeta lähes varmaa kuolemaa keskustan asuinrakennuksista ja kaupparakennuksista. Virkavalta avustaa, mutta heistä läheskään kaikki tuskin pääsevät turvaan koneen rungon iskulta. Sitten se tapahtuu, kone törmää täydellä nopeudella pankin ja pesulan väliin. Belleville Parkin laidalta etuosan putoamispaikkaan päin äimänkäkenä tuijottavat ihmiset kuulivat vain kovaa ryminää ja räjähdysten sarjan, jonka jälkeen taivaalle nousi synkkä savupilvi. Kuuluu vain autojen varashälyttimien piipitystä, tuskanhuutoja, itkua ja kiroilua. Kuukaan puistossa tai sen lähettyvillä ei liikku juuri mihinkään.

Los Santos, San Andreas. Aamu sarastaa jo Grove Streetilläkin. Hirmumyrskyn jäljet näkyvät selvästi katsoessasi ympärillesi. Lähes kaikki ihmiset ovat jo palanneet koteihinsa kaupunkiin, jopa kaikkein tuhoutuneimmille alueille, jotka lienevät kaupungin eteläosat. Nämä ovat yhä osakseen tulvan peitossa, mutta se on jo hyvästi laskemaan päin.

Grovella on ihan normaali meininki. Jengiläiset kuljeksivat ympäriinsä jauhaen bullshittiä ja tupakoiden ym. Muitakin korttelin asukkeja on liikenteessä. Johnson's House on tyhjillään, sillä Carl Johnson on poissa - jossain kaukana poissa. Sean "Sweet" Johnson sen sijaan ei ole kovin kaukana poissa, sillä istuskelee juuri nyt talossaan sen olohuoneen sohvalla kuunnellen Ice Cubea stereoistaan miltei täysillä. Kendl on Marinalla Cesarin luona, eikä ole kuulemma aikonut tulla aivan pian, vaikka olikin kuullut Carlin katoamisesta Cesarilta. Cesar oli hävittänyt Barry Jamesonin ruumiin kuten Carl oli käskenytkin. Sitten hän oli ajanut Grovelle kertoakseen Sweetille Carlin tilanteesta. Hän kertoi, että tämä seuraisi perästä, kunhan olisi ensin eksyttänyt häntä jahtaavat poliisit. Sweet, joka oli ollut juuri saamassa Greenwoodinsa korjauksen valmiiksi, ei pitänyt tilanteesta. Hän kyllä uskoi veljensä selviävän kuten aina, mutta ei uskonut Carlin ja koko Grove Street Familesin selviävän niin helpolla. Kytät etsisivät heidät kuitenkin pian käsiinsä. Sweet oli ollut autonsa (yllätyksekseen) korjattuaan lähdössä Carlia etsimään Easter Bay Chemicalsilta päin, mutta luopui tästä, koska luotti Cesarin kertomaan. Hän uskoi todella, että Carl tulisi keinolla tai toisella ihan pian takaisin kotiin. Mutta oli mennyt jo kaksi päivää, eikä tätä näkynyt vieläkään. Kerrottuaan asiansa Cesar oli palannut Marinalle erittäin huolestuneen Kendlin luo valistamaan häntäkin.


Kello näytti aamuseitsemää, kun Sweet sivusilmällä vilkaisi sitä herättyään mietteistään. Hän on istunut paikallaan jo noin kuudesta asti herättyään painajaiseen. Tämän jälkeen hän on puettuaan päälleen vain istunut musiikkia kuunnelleen sohvalla ja mietiskellyt. "No voi helevetin helevetti", Sweet mutisi noustessaan kankeasti sohvalta. Hän oikaisi selkänsä sen melko voimakkaasti rusahtaen ja lähti sitten vessaan. Siellä Sweet katsoo unisena peliin. "Mustat silmänaluset. Akat ei tykkää tällasesta", hän totesi huuhtoessaan kasvojaan. Hän ottaa kaapista silmänalusvoidetta ja laittaa sitä kasvoilleen huolimattomasti vähän joka puolelle. Sitten hän laittaa purkin pois ja lähtee. Sweet kävelee keittiin, jossa keittää kahvit ja ottaa paketin muroja pöytään. "Ei sitten sitä saamarin maitoo ollukaa", hän tuhahtaa laittessaan kengät jalkaan. Sitten hän astuu ulos talosta. Aurinko paistaa makeasti ja linnut laulavat, kuten Liberty Cityssäkin, jonka äskeisistä tapahtumista Sweet ei ole tietoinen millään tavalla. Sweet tervehtii jengiläisiä pihalla ja kyselee porukoiden tilasta muualla kaupungissa. Grovelaisia on kuulemma ihan normaalisti reviireillään joka puolella. Ballasit tai muutkaan eivät ole uhanneet vielä ollenkaan myrskyn jälkeen. Yksi jengikavereista tarjoaa sauhut tietenkin hieman epäilyttävästä sätkästään, jotka Sweet kiskaiseekin ilomielin. "Yskh! Mitä te ootte laittanut tällä kertaa näihi?! Onks täs ny jotain pcp:tä, heroiinia ja kokaa vai mitä...? Hy vit*u!", hän sättii kovaäänisesti. "Joo, joo", kuuluu nauravien jengiläisten vastaus. Sweet pudistelee päätään ja lähtee takasin sisälle.


Kello on 07.13. Paloautot, poliisiautot, ambulanssit, sadat elleivät tuhannet sivulliset ovat kerääntyneet yli sata metriä korkean pankki rakennuksen ja hieman lyhyemmän pesulan ympärille. Näiden väälin on iskeytynyt keskikokoinen matkustajalentokone tuhoten rakennukset miltei kokonaan sortumisen partaalle. Kuolleita on vahvistetusti jo ainakin 400, Belleville Parkiin pudonneen koneen peräosan alueella niistä noin 100. Yhtään koneessa ollutta ei ole saatu elävänä ulos ainakaan vielä. Tulipalot on jo enimmäkseen sammutettu, mutta muutoin raivaustyöt ovat vielä pahoin kesken.

Kujalla pankin ja pesulan välissä makaa kolme ruumista. Kaksi heistä näyttää olevan kuolleita, paitsi yksi liikkuu selvästi. Henkilön oranssi vankihaalari on repaleinen, mustunut ja verinen. Henkilö ähkii ja puhkii yrittäessään nousta makaamasta selällään. Hän pääseekin vaivoin istumaan,
ja sylkee verta maahan. Päässä on naarmuja, muttei mitään ulkoisesti vakavampaa. Henkilö näkee normaalisti, ja alkaakin nyt katsella ympärilleen. Hän huomaa edessään murskautuneen lentokoneen keulan, sivuillaan rakennusten seinät ja takanaan kaksi myöskin vankihaalarit omaavaa kaveria. Kumpikaan heistä ei näytä olevan hengissä, mutta ainakaan ulospäin he näyttäisivät kuitenkin olevan ihan ok-kunnossa. Henkilö nousee nyt varoen seisomaan, eikä yllättäen huojahda paljon ollenkaan. Edessä olevan koneen hylystä tulee vielä runsaasti savua, joka tukkii suurimmaksi osakseen näkymät muualle. Hylyn takaa kuuluu paljon ihmisten huutoja ja autojen ääniä. Henkilö ei tiedä mitä tehdä, eikä edes tiedä mitä on tapahtunut. Henkilö on nimeltään Carl "CJ" Johnson, sen hän ainakin muistaa. Carl sulkee silmänsä sekunneiksi, kunnes avatessaan huomaa kovaksi hämmästykseskeen seisovansa jossain aivan muuaalla. Edessä näkyy yhä lentokoneen etuosa, mutta sen takana näkyy pauhaava valtameri. Takana on viidakkoa ja koneen osia, kuten sivuillakin. Rantaviiva jatkuu sekä vasemmalle että oikealle lähes silmänkantamattomiin. Viidakko näkyy olevan tiheä ja sekin jatkunvan kauas. Takana makaavat ne samat kaksi miestä vankihaalareissa, mutta ketään muuta ei näy. "Voi elämä", ajatteli Carl katsoessaan merelle hämmästyneempänä kuin koskaan.


To be continued...

Lainaus:14.03.2008 Schneider kirjoitti:
Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Highway To Hell part 3

Aa, aika hyvinhän se meni. Edelleen se kerronta onnistui odotusten mukaisesti, ja sopivasti jengitunnelmaakin välittyi keskivaiheilla Sweetin kommenttien(:D) myötä. Eipä mitään kummallista, ainakin arvosanat pysyvät siellä, missä pitää.

+ Pituus ihan hyvää laatua
+ Jengitunnelman välitys
+ Kuvailu

- Ei mitään mainitsemisen arvoista

9

Sopii toivoa, ettet tällä kertaa katoa mystisesti, niin kuin tuon tarinan edellisen osan kirjoitettuasi. Olisi kiva saada jatkoa vähän aiemmin kuin neljän kuukauden tauon jälkeen.

Kiitoksia. En aikonut kadota mihinkään nyt, että saa olla huoleti. Huomenna jo ehkä jatkoa tulossa.

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 5

Aamuaurinko alkoi hiljalleen nousta ja Liberty City alkoi taas kylpeä valossa. Kaupungin näkymää varjosti edelleen synkkä Staunton Islandin eteläosa, josta puuttui Love Media Building, joka oli lähes täydellisesti tuhoutunut lentokonesyöksyn myötä. Lukuisia ihmisiä oli tullut katselemaan raunioita, joskin poliisit olivat joutuneet hätistelemään heitä pois tutkimusalueelta. Asukkaat ajattelivat, ettei kaupunki koskaan voisi kärsiä yhtä suurta menetystä. Niin he ainakin luulivat...

Callahan Bridgen itäpuolella Rumpo-mallinen pakettiauto kaahasi suoraa siltaa pitkin ja liikennettä väistellen edellään toinen suunnilleen samaa vauhtia ajava auto, Forelli Exsess. Sen matkustaja, Sonny Forelli, oli ilmeisesti jo pakottanut kaupungin asukkaita tanssimaan hänen pillinsä mukaan, mutta sitä ei välttämättä ihan jokainen hyväksyisi - CJ oli yksi heistä. Hän nimittäin oli nimenomaan pakun kuljettaja, ja hän ei nyt mitään muuta halunnut yhtä paljon kuin sitä, että hän saisi Sonnyn kiinni. Exsess ei kovaa kulkenut, lähinnä siksi, koska sillä ei ollut alunperin tarkoitus ajaa tällaista vauhtia, joten jopa Rumpolla kysyi kätevästi perässä. CJ: n manuaalivaihdeongelmakin oli korjattu hänen päästyään jo vitoselle, ja autosta ei kuudetta vaihdetta löytynyt. Hän vilkuili taustepeileistä ympärille, etsien mahdollisesti muita vihollisia, jotka kimpussa olisivat, mutta sellaisia ei näkynyt missään. Sonny jatkoi suoraan eteenpäin sillan loppuessa, ja nyt CJ: kin tajusi, että kyse ei ollut mistään muusta kuin satamasodasta. Mieli alkoi muuttua hiukan pelkääväksikin, kun etäiset räjähdykset halkoivat ilmaa - myös luotien ääntä sataman porttien läheltä kantautui hänen päästyään jo lähelle. Forelli Exsess lähestyi satamaa, mutta Sonny hyppäsi kyydistä normaalin ovenavauksen ja poistumisen sijaan - CJ teki saman tempun ja lähti ryntäämään satama-alueen sisälle, vain huomatakseen, mitä oikeastaan oli tekeillä.

Hän näki melkoisen määrän Sindaccoja seisomassa erään Waltonin vieressä, jonka lavalla oli räjähdetynnyreitä, ja juuri nuo Sindaccot ampuivat Diabloja, jotka vastasivat samalla mitalla. CJ tajusi melkein heti, mitä tehdä, ja hän ampui suoraan yhteen tynnyreistä - kaikki räjähtivät ja Sindaccot lentelivät iskun voimasta kuolleina pitkin pituuttaan maahan. CJ katsoi heidän ylitseen ja näki, että sotahan tässä oli - hän näki Steve Stauntonin heittämässä erään Forellin niskalenkillä maahan, Gary Perkinsin potkimassa tyyppejä kimpustaan, David Slopen ampumassa kaksi Sindaccoa suoraan mereen ja...siellä, muutaman metrin päässä, Devil Diablo otti raivokkaasti yhteen muutaman ahnaasti kimpussa olevan MAD-jengiläisen kanssa. CJ juoksi ohi ja näki myös pahiksia työn touhussa - Sonny potkaisi paria Leonea kasseille, mutta pääsi kuin pääsikin luotimyrskyn läpi toiselle puolelle, ja Daniel Deadguy räiski melkein kaikkea mikä liikkui. "Parempi pysyä kaukana..." CJ mutisi, mutta kääntyessään kulman taakse parempiin sota-asemiin hän kolautti nuppinsa varjoissa väijyvän tyypin rintaan - molemmat osittain säikähtivät, mutta kun mies tuli auringonvaloon, hän erottui selvänä - siinä oli Dirk Drake, yksi Beverlyn viidestä murhaajasta ja erittäin taitava, Joey McLaggenin veroinen lähitaistelija. Eipä kestänyt kauaakaan, kun Dirkin ase oli CJ: n ohimolla. "Sodassa pelin henki on, että vihollinen kuolee...AINA!" Hän laukaisi aseensa, mutta CJ käänsi sen kohti taivasta - suoraan nosturin pudotusvipuun, ja painava kontti tipahti ilmeisesti asetelmia suunnitelleiden Sindaccojen päälle. Dirk kirosi ja kovaa, ja hän otti nyt CJ: tä kauluksesta kiinni. "Kuvittelit onnistuvasi höpläyttämään minua, vai? Sehän nähdään!" Hän heitti CJ: n maahan ja laittoi aseen taskuunsa - oli kaksintaistelun aika pelkillä käsillä.

CJ hyppäsi pystyyn unohtaen kaiken kivun ja kohotti nyrkkinsä. "Pysykää aloillanne ja antakaa minun tappaa hänet!" Dirk huusi kohti tuleville Forelleille, jotka painuivat takaisin toimintaan. Tämän jälkeen hän keskittyi taas CJ: hin. "Sinä...saat maksaa! Sinun ystäväsi tappoi Keithin - nyt on sinun vuorosi..." CJ ei jaksanut kuunnella Dirkin palopuhetta, vaan hyökkäsi täysillä päin ja iski nyrkkinsä täysillä tämän mahaan. "AI S**TANA!" tämä karjui pidellen vatsaansa, mutta yritti hänkin parhaansa mukaan unohtaa kivun. "Mitäs pidät TÄSTÄ?" Dirk kysyi kiukkuisena ja väänsi CJ: n käden selän taakse ja iski sitten täysillä siihen - nyt CJ puolestaan karjui kivusta. Hänen kätensä oli jo melko pahasti vääntynyt, ja hän kohotti vasemman nyrkkinsä. "Enää - en - leiki - murhaajan - KANSSA!!!" hän karjahti ja ryntäsi pää edellä Dirkiä kohti - tämä oli alkanut nauraa melkoisen huolettomasti, mutta nyt hänen silmänsä laajenivat järkytyksestä. Hän kaatui aivan kuin hidastettuna taaksepäin ja pää kolahti täysillä satamarakennuksen seinään. Siitä hän liukui maahan aivan velttona, mutta ei pysynyt istuma-asennossakaan, vaan kaatui vatsalleen makaamaan - verilätäkkö muodostui hänen päänsä alle. Dirk Drake oli kuollut, aivan yllättävästi ja juuri omassa lajissaan - lähitaistelussa. CJ oli todistanut, että voimakkuus ei aina merkitse kaikkea - mutta lähellä taistellut Vincent Westwood oli huomannut, mitä oli tapahtunut. "DIRK! Sinä - sinä...TAPOIT HÄNET! MINÄ TAPAN NYT SINUT!" Vincent juoksi CJ: tä kohti kuin mielipuoli, kohotti veitsensä ja oli valmiina sivaltamaan--

Vain hetkeä sitä ennen sivulta hyökkäsi Devil Diablo - CJ syöksyi taaksepäin ja näki, kuinka tämä taklasi Vincentin seinää päin ja ällöttävä krusahdus kuului. Vincent eli, mutta hänen oikean kätensä luut taisivat äänestä päätellen murtua. Devil näytti suunnattoman vahingoniloiselta ja tuijotti nyt CJ: tä. "Erinomaista työtä, kamu. Tapoit Dirkin - sehän tarkoittaa, että murhaajia on enää kolme jäljellä! Vincent, McLaggen ja Armando! Mitä jos tehtäisiin vaikka niin, että minä hoitelen Armandon, niin ota sinä Diego - kuulin, että jahtasit häntä San Andreaksesta tänne asti. Nyt voit purkaa kiukkuasi häneen!" CJ nyökkäsi ja lähti juoksemaan Mendezejä kohti. "Varo, Armando! Ne käyvät päälle!" säikähtänyt Diego huudahti ja lähti juoksemaan erään suuren tehtaan katolle sen seinällä olevia portaita myöten. Justin McAllister, joka oli snaippausasemissa erään varaston päällä, osoitti aseensa Diegoon, mutta CJ huusi hänelle: "JÄTÄ HÄNET MINULLE! MINÄ VOIN KYLLÄ HOITAA HÄNET!" Justin nyökkäsi ja aloitti taas tehokkaan tarkka-ammuntahomman. Devil joutui taistelemaan tiensä Armandon luo, mutta hänellä oli sattumalta taskussaan ylimääräinen leipäveitsi, ja hän sivalsi eteen tulleet MAD: laiset. "Kelvottomat - ettekö parempaan pysty?" Armando kysyi ja lähti sprinttaamaan kohti varastonraunioita - samaa paikkaa, jossa Salvatore oli aikanaan kuollut. "Antakaa minun tehdä se!" Devil huusi Armandoa kohti tähtääville Sweetille, Cesarille, McAffreylle ja Tonille, jotka seisoivat ikään kuin hyökkäysneliöasetelmassa, ja se taktiikka tuntui toimivan. Sweet suojautui jonkinlaisen esteen taakse ja iski silmää Devilille, joka juoksi pois näkyvistä Armandon perään.

CJ oli jahdannut Diegoa aina kattoportaille asti, ja he seisoivat nyt kasvokkain. "Outoa, että halusit kostoa minulle - Vincent sen gängstaniggan tappoi, enkä minä. No, ihan sama." Diego mutisi ja käveli lähemmäs, kun CJ käveli portaita ylös yksi kerrallaan, hiukan epävarmana. "Olet silti viholliseni, ja sinun kuuluu kuoll..." Lause keskeytyi aivan yhtäkkiä, kun Diego oli astunut CJ: tä kohti ja lyönyt tätä pesäpallomailalla täysillä kasvoihin. Se teki kipeää, ja CJ putosi portaat alas jääden makaamaan ulkopuolen käytävälle. Verijälki jäi todisteeksi kaatumisesta - mutta se tuli hänen nenästään, joka ilmeisesti murtui lyönnissä. Diego hymähti vahingonilosta ja katsoi sitten kiikareilla alas - vain hän näki, mitä tapahtui varaston takana. Armando ja Devil kävivät veitsisotaa - he blokkasivat toistensa hyökkäyksiä minkä kerkesivät ja yrittivät ahdistaa toisensa nurkkaan. "Et voi voittaa minua! Olen voittamaton!" Armando huusi käheällä äänellään - Sweet kuuli tilanteen, mutta ei nähnyt mitään. Hän vain jatkoi sotimista yrittäen silti keskittyä muuhun, mutta se oli vaikeaa - McAffrey ja Toni makasivat tainnuttuneina maassa jonkun valopää-Sindaccon viskeltyä valokranaatteja, kunnes Derek oli ampunut M4: lla hänen päähänsä. "Ei tuollaista nyt sentään sodassa tueta!" hän tokaisi epäystävällisesti - Steve huijasi pari muuta vihollista suoraan veden äärelle, teki sitten klassisen väistöliikkeen ja molemmat syöksyivät suoraan mereen ja kuolemaansa - satama-allas kun oli vilissyt haita jo pitkän aikaa. Sweet jopa hiukan nauroi, kunnes--

Räjähdys halkoi ilmaa. Se ei ollut valokranaatti, vaan se oli puhdas tapporäjähde, kukaties aivan normaali käsikranaatti, mutta sen aiheuttama melu kuitenkin tuntui ja selvästi. Ääni kuului varaston takaa, ja nyt Sweet tunsi äkkiä mielihyvää. "Devil! Sinä teit sen! Tapoit Armandon! Tulehan nyt tänne, niin pistetään lisää showta käyntiin!" Vastausta ei tullut, ja hän tajusi, että huuto oli liian äänetön, ja kaiken huipuksi sodan äänet halkoivat ilmaa. Kun lyhyt tulitauko tuli(useimmat latasivat aseitaan) hän huusi uudestaan, kovemmalla äänellä: "DEVIL! TAPOITKO SINÄ SEN?" Se ääni varmasti kantoi varaston taakse, mutta vastaus loisti yhäkin poissaolollaan. "DEVIL!?" hän kysyi jo epävarmana - mutta silloin hänen suoniinsa virtasi pelko, jota hän ei ollut koskaan ennen tuntenut - se tuntui mahdottomalta tosiasialta, saattoiko se tosiaan olla..."DEEEVIILL!" hän mylvi kurkku suorana - mutta vastaus oli se, että Armando Mendez juoksi sieltä pois ja kohti tikkaita, jotka johtivat sille katolle, jossa Diego oli, mutta siitä ei Sweet välittänyt. Hän vain tuijotti raunioita ja katsoi niiden taakse, sitten hän kokosi äänensä ja huusi niin kovaa kuin kurkusta lähti: "DEEEEEVIIIIIIIIIIIIL!" Eikä mitään hymähdystäkään edes kantautunut. Sweet luhistui polvilleen...se ei saanut missään tapauksessa olla totta...ei yksinkertaisesti saanut...

To Be Continued.

Mikäs lentokone tuossa tarinan alussa oli iskeytynyt siihen rakennukseen LC:ssä? Olen missannut paljon näitä tarinoita, että en ole enää lainkaan kärryillä. Vähän paha ruveta arvostelemaankaan, kun en tiedä yhtään missä mennään, mutta hyvä tarina kuiteskin.

http://peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=30&tid=107758&page=154
ja sitä seuraavalla sivulla toinen kai ??

Lainaus:14.03.2008 Schneider kirjoitti:
Mikäs lentokone tuossa tarinan alussa oli iskeytynyt siihen rakennukseen LC:ssä? Olen missannut paljon näitä tarinoita, että en ole enää lainkaan kärryillä. Vähän paha ruveta arvostelemaankaan, kun en tiedä yhtään missä mennään, mutta hyvä tarina kuiteskin.

Noo, ehkä olisi minun osaltani hyvä selitellä vähän juonta. Eli siis:

Uudet hahmot:

Näitä on 6 kappaletta edellisen visiittisi jälkeen. Kaikki ovat keksittyjä, eli vielä eivät ole Bellicit tai vastaavat liittyneet hahmokaartiin.

Hyvät:

Ian Mitchell: Danielin koulukaveri, joka kylläkin raivostui, kun Danny meni liian pitkälle ja on nyt CJ: n puolella, joskin ei ole vielä hirveästi esiintynyt.
Diana Deadguy: Nimestä sen päättelee, että mikä hän on naisiaan. Hän on ikään kuin myyränä Sindaccojen sisällä, eikä Daniel uskalla hänelle mitään tehdä, koska hän on yrittämisestäkin joutunut jo päiväksi putkaan. Lisää hänestäkin kuullaan sitten myöhemmin.

Pahat:

Joey McLaggen: Yhdessä Vincent Westwoodin(aka Brian-huijarin) ja Armando Mendezin kanssa Beverly Johnsonin murhaajana toiminut tyyppi, joka on erinomainen lähitaistelija.
Dirk Drake: Neljäs Beverlyn murhaaja, kuoli satamasodassa.
Keith Robinson: Viides murhaaja. Tarinassa "Downhill Dive" hän ja Dirk päätyivät tappeluun Johnsonien, Cesarin, Devilin ja Dianan kanssa. Lopputulos oli se, että Diana lävisti Keithin sydämen terävällä koukulla tappaen hänet.
Matthew Lind: Danielin palkkaama terroristi, jolla on pahat asiat mielessä. Mainittakoon, että hän on Forellien arvojärjestyksessä toisena ja varsin rasistinen - hän inhoaa tummaihoisia, ja siinä on CJ: lle yksi syy listiä hänet.

White Liesin juoni:

Tarina alkaa Matthew Lindin traagisella debyytillä, kun hän lentää varastetulla armeijan sotajetillä Love Mediaa päin ja tuhoaa rakennuksen. Donald ei kuole, sillä hän on kartanossa tapahtumahetkellä, mutta monta ihmistä kuolee. Kaupunki on muutenkin kaaostilassa, kun Mendezit ovat aloittaneet sodan. Ian Mitchell on vaihtanut puolta Lindin hyökkäyksen vuoksi, ja alun värikkäiden, tosin juonen kannalta hitusen merkityksettömien, tapahtumien jälkeen CJ murtautuu LS: n alla olevaan labraan etsimään kidnapattuja Ryderia ja Smokea - Smoke löytyy elävänä, mutta Ryderin on jo kiduttanut kuoliaaksi Vincent Westwood, joka pakenee yhdessä Diego Mendezin ja Joey McLaggenin kanssa aina LC: hen asti, johon CJ: kin heitä jahtaa - hän eksyy heistä, mutta löytää pian Sonnyn, ja sitten alkaakin tuo murheellinen viides osa...

Toivottavasti tuosta oli apua. Kirjotin aika nopeasti.

Kiitos paljon. Auttaa tuo jonkin verran ymmärtämään näitä tapahtumia, mutta minun pitäisi silti lukea kaikki nämä alusta alkaen.

Tulikin mieleeni, että minun tarinoissanikin Ryder on yhä hengissä. Tarinassa "Musta Maanantai" hänen luultiin aluksi kuolleen Kendlin heittämään veitseen, mutta hän ei kuollutkaan, vaan pääsi pakenemaan jonnekkin tuntemattomaan paikkaan. Smoke on kuitenkin tiettävästi mennyttä, mutta ei sitä koskaan tiedä.

-

Lainaus:14.03.2008 MrToro kirjoitti:
Miks muutes Schneider olit tauolla?

PS: Tänään tulee alkua ekalle tarinalleni.

Miksei saisi olla?