Lainaus:27.03.2008 Carbonox kirjoitti:
Eiks täällä sitten ole kirjoittajia? D'oh!

Joudun siis tyytymään ainoan kirjoittajan asemaan :E

No jos toi Toro vaan antais sen tarinansa tänne jonka on jo aikoi sitten luvannut pistää tänne... -,.-

I can drink a whole Henessey fifth
Some call that a problem but I call it a gift
Grandguy make the whole continent shift (hell yeah)

I'M BACK AGEIN!!1111

joo koeviikko ohi ja nyt on aikaa saaha flöödiä pystyyn !

no tässä ois tarina end of the line tehtävästä muuteltuna

CJ oli kohdassa missä pitää ottaa S.W.A.T.:tin auto mutta se ei onnistunukkaan koska salainen CJ:iin vakooja hyökkäsi CJ:iin kimppuun ja hän osoittautukin moottorisahamurhaajaksi. Hmm... CJ mietti nyt täytyy keksiä jotain nyt hiffas. CJ soitti sweetille supi supi supi. Sweet tulikin pian mukanaan viisi minigunia sweet sanoi hyvä juoni sulla mutta miks me ei ite ammuta noita? Noo... äkkii piiloon ne tulee. Hihii nyt ne huomas ne: Sweet sanoi. nimittäin sieltä tuli ballas jengiläisiä äkiä CJ huusi täällä pollarit täällä me. Ballaslaiset otti minigunit ja alkoivat tykittämään pollareita. Sillä aikaa CJ varasti S.W.A.T.:in auton ja murtautui rakennukseen. rakennuksessa CJ:illä oli helppo työ tappaa rakennuksen tyypit koska hänellä oli minigun. Mutta Big Smoken luokse päästyään hänellä oli vähän vaikeampaa koska Big Smoke otti kätköstään minigunin. Mutta yhtäkkiä paikalle saapui Tepenny ja salamurhasi Smoken. Tepenny pisti paikan palamaan ja CJ poistui rakennuksesta. Mutta yhtäkkiä CJ:iitä alkoi pyörryttään ja CJ hyppäsi ikkunasta ulos suoraan Tepennyn paloauton päälle. CJ meni paloauton ikkunasta sisään rikkoen sen. Paloautossa syntyikin sitten kova tappelu kunnes sweet ampui paloautosta renkaan koska luuli että CJ oli viälä rakennuksessa paloauto syöksyö sillalta alas. Onneksi CJ hyppäsi autosta ennenkuin se syöksyi maahan. Tepenny makasi maassa ase ja CJ vieressään Teppenny sanoi "KILL ME" CJ nosti aseen hitaasti sanoen "OKAY". LOPPU

EIEIEIEI. Tässä ei kerrota tarinoita tehtävistä, vaan täysin kokonaan omista ideoista. Muutenkin oikeinkirjoitukseen ja kappalejakoon olisi voinut panostaa. En jaksa edes arvostella.

no voi arvasin et joku sanoo noin koitin muutella tehtävää aikalailla kato tehtävässä ois voinu käyrä noin

Kokonaan_niitä_omia_ideoita. Ei tehtävistä keksittyjä. Vaan ihan oma juoni. Sitten alkaa tulla parempaa menestystä, kunhan oikeinkirjoitus ja kerronta menettelevät edes jotenkuten.

Del

Lainaus:28.03.2008 tiitti007 kirjoitti:
no voi arvasin et joku sanoo noin koitin muutella tehtävää aikalailla kato tehtävässä ois voinu käyrä noin

Ja jos kirjottaisit kunnon stoorin ni saisit siitä kuitenski 4+ ton kirjotusasun takii... ***** ei oo pisteitä ei oo isoja kirjaimia...

Milloinkahan minultakin tuota jatkoa tulee ulos...Taas kerran on tämä homma jäänyt vähän huomiotta. No, toivottavasti mahdollisimman pian, sillä saattaa olla, että pari lukijaa voi yhä parhaimmillaan täältä löytyäkkin...

Lainaus:02.04.2008 Carbonox kirjoitti:
Milloinkahan minultakin tuota jatkoa tulee ulos...Taas kerran on tämä homma jäänyt vähän huomiotta. No, toivottavasti mahdollisimman pian, sillä saattaa olla, että pari lukijaa voi yhä parhaimmillaan täältä löytyäkkin...

esim minä

Nyt en voi ehkä pariin päivään kirjoittaa tarinaa huonon olon takia. Nähdään kirjoittelun parissa sitten myöhemmin...

Lainaus:28.03.2008 tiitti007 kirjoitti:
no tässä ois tarina end of the line tehtävästä muuteltuna

blalbalblalbalaa.

repes.

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 7

CJ katsoi sisään asuntoon tullutta miestä syvälle silmiin. Hitaasti hän nousi ylös ja näki joka silmäparin katsovan tyyppiä niin ikään. "Sergio...Adriano - Mendez?" hän kysyi hitaasti ja epävarmasti. Mies nyökkäsi. "Todella nopeaälyistä hommaa. Kuule, sinä varmaan tiedät sen SAM-jutun? Se olen minä, kuten jo päättelit. Ja minä lähetin sen kirjeen Salvatorellekin." CJ näytti vielä hiukan epäluottavaiselta, mutta Adriano naurahti kylmästi. "Ei huolta, olen yhtä hyvä kuin...Devil...Diablo..." Koko joukko vaikeni. "Harmi, etten päässyt koskaan tapaamaan häntä kunnolla. Hyvä sotilas, mutta kaikkien elämä päättyy joskus..." Hän katsoi tyhjällä katseella huoneen halki, ja CJ istui taas sohvalle. "Sivumennen sanoen," Gary puuttui puheeseen, "Armandon lisäksi haluaisit varmaankin rankaista Sonnya. Hän nimittäin loukkasi Devilin muistoa varsin nopeasti, sanoi että hän oli yhtä arvokas kuin sen mahtailijan sylki!" CJ pomppasi taas pystyyn. "JA SEHÄN EI VETELE! MEHÄN TAPETAAN KOKO PAHISRYKMENTTI, TAI NIMENI EI OLE CARL JOHNSON!" Kun kukaan ei sanonut mitään, Sweet kohotti peukkunsa ja sanoi hiljaa: "Jee!" Jotkut tirskahtelivat, mutta sille ei ollut nyt aihetta. Heillä oli tehokas tiimi, ja imperiumit loistivat niin San Andreaksessa, Vice Cityssä kuin Liberty Cityssäkin. Ian, jonka kädessä oli vieläkin noin viisi senttiä pitkä avohaava, käveli jo ovea kohti. "Kuulin, että A. C. Cident reportoi Devilin ruumiin löytämisestä...se kuskattiin Shoresiden sairaalaan, joka on paikallisista hoitokeskuksista korkeatasoisin. Käydäänkö vilkaisemassa ruumista vielä viimeisen kerran?" Paha olo hiipi CJ: hin, mutta hän meni pian perässä, ja hitaasti, mutta varmasti Steve tuli myös...mutta jotkut päättivät jäädä vahtimaan asuntoa kaiken varalta.

Noin muutaman minuutin ajomatkan jälkeen he pysäköivät Shoreside Valen sairaalan pihaan ja astelivat tällaisiin tilanteisiin tottumattoman näköisinä etuovesta sisään. "Kerros 1 - ampumahaavoja ynnä muuta - sinne siis..." Derek tokaisi ja johdatti muut eteenpäin, ilmeisesti kaikkein järkyttyneimpänä kaksosveljensä kuolemasta. He kiersivät huoneita, mutta joutuivatkin etsimään melko pitkään, kunnes he vihdoin löysivät hänet - CJ avasi tärisevin käsin oven ja siinä hän oli, lääkäreiden seisoessa vieressä toivonsa menettäneinä. Deviliä ei meinannut edes tunnistaa...hän oli saanut verisiä haavoja joka puolelle ihoa ja mahdollinen selviytyminen voitiin unohtaa heti kättelyssä. Tilanne oli yhtä selvä kuin Salvatoren tapauksessa - vahva ja peloton sotilas, joka otti aina riskin, mikäli lopputulos olisi hyvä, oli nyt siinä, kukistettuna ja murhattuna, ilman vähäisintäkään elonmerkkiä. Sweet puristi nyrkissään silmää, joka oli kaikesta päätellen irronnut, mutta säilynyt silti entisellään, ja sitten kysyi: "Pitäiskö jonkun meistä laittaa tämä omaan nuppiinsa?" Steve melkein sai sätkyn, tönäisi hänet seinää vasten ja mutisi hiljaa, mutta äkäisesti: "Sinä et taida tajuta, kenelle tuo alkuperäisesti kuului, etkä varmaan halua loukata sellaista, joka kuoli sinun silmiesi edessä. Me tehdään niin, että haudataan tämäkin samaan arkkuun kuin Devil, ja näin varmistetaan, että yliluonnollisuuksista pysytään visusti poissa. Meillä on hyvä tiimi, me pärjätään ilmankin kaiken maailman silmiä...mutta eri asia on, pärjätäänkö ilman Deviliä..." CJ, joka oli nähnyt jo tarpeeksi, poistui huoneesta ja istui lukemaan lehtiä sohvalle vain saadakseen sen vihantunteen itsestään heltiämään - hänen mielessään nimittäin pyöri ainoastaan kosto Armandolle ja halu repiä hänen jokainen solunsa yksi kerrallaan kappaleiksi...

15:00. CJ potki jalkakäytävällä olevaa tyhjää kaljapulloa ja mutisi joka askeleella vaikka mitä. "Sanokaa mitä sanotte, mutta se satama on kirottu paikka..." Hän kohotti jalkansa totaalisen kovaan potkuun ja pullo lensi - suoraan kadulla kävelevää poliisia naamaan. "Ehkä päivä putkassa lievittää raivontunnettasi!" tämä huusi ja lähti juoksemaan CJ: tä kohti, mutta tämä ei välittänyt ollenkaan. Hän kylläkin puristi oikean kätensä nyrkkiin ja iski poliisia vatsaan, jolloin tämä kaatui maahan kivusta kankeana. "Silloin, kun minä yritän ajatella, niin silloin kaikki v*tun k*sipäät kyllä pysyvät sitten kaukana..." hän mutisi ja loi äkäisiä katseita ohikulkeviin ihmisiin, jotka alkoivat vähitellen kiertää häntä kauempaa. "Kukahan mahtaa olla seuraavana vuorossa? Steve? Ian? Sweet?" Hän istui penkille erään ihmisen viereen, jonka kasvot olivat peitossa. "Hei, voikko sytyttää tän tupakan?" häiskä kysyi nopeasti CJ: n istuutuessa. "No en v*tussa! Näytänkö minä joltain s**tanan pummipalvelijalta? TÄTÄ mieltä minä teidän alamaailmaporukastanne olen!" Hän otti toisen alkoholipullon maasta ja iski sen penkkiin, jolloin pullo rikkoutui. Pummi näytti kauhistuneelta ja lähti sitten juoksuun vilkaisten vielä taakseen pari kertaa. CJ näytti hieman tyydyttyneeltä lähdettyään kävelemään kohti Wichita Gardensia - Sweet oli kuulemma päättänyt valmistaa itse päivän ruuat, ja vaikka ennakkoluulo CJ: tä vaivasikin, hänen nälkänsä oli sellainen, että mikä tahansa menisi sillä hetkellä alas.

Pitkältä tuntuneen kävelyn jälkeen hän tuli sisälle ja näki muiden olevan jo pöydän ääressä, muutamia lukuunottamatta. Varsin yllättävästi kaikki kehuivat Sweetin valmistamaa ruokaa, ja hän pisti vähän CJ: nkin lautaselle. "Siinä on Grove Streetin parasta ruokaa!" hän tokaisi iloisena - ruoka näytti aivan kamalalta, mutta kun CJ maistoi sitä, hän huomasi muutamaa minuuttia myöhemmin syöneensä koko lautasen kertaheitolla tyhjäksi. "Ei tuommoista voi olla..." Hän näytti läpeensä tyytyväiseltä, kunnes ovi pamahti auki - Adriano Mendez vetäisi aseensa esiin ja varsin pian CJ, Derek ja Gary tekivät saman. "SISÄÄN VAAN!" Cesar huusi, hänelläkin konekivääri käsissään. Kukaan ei kuitenkaan tullut, ja nyt CJ huusi härskisti ja kovaa: "ALA TULLA!" Ei vastausta, ja Sweetiä alkoi oksettaa(hänelle kait tuli mieleen satamatilanne), kun kaikki aseita mukanaan kantaneet ryntäsivät asunnosta ulos. "Ei sitten v*ttuakaan porukkaa täälläpäin...Kolutkaa koko porraskäytävä!" Adriano huusi ja juoksi yläkertaa kohti, kun CJ meni alaspäin Gary mukanaan. "Mitäs sinä epäilet?" hän kysyi laskeutuessaan hitaasti portaikossa, pitäen katseensa visusti kaikissa mahdollisissa piilopaikoissa. "Varmaan jotain muita kuin niitä, joita vastaan me ollaan kamppailtu satamasodassa ja vähän muuallakin...eivät Sindaccot ainakaan tiedä meidän olevan täällä, ellei meidän joukossa sitten ole mitään..." Gary sanoi, mutta CJ keskeytti. "Ei. Ei se saa olla. Meistä kukaan ei voi olla Sindaccojen leirissä...me kaikki vain ollaan niin...niin tutuiksi tulleita. En voi uskoa sitä..." Gary tyytyi hymähtämään samalla, kun hän alkoi CJ: n kanssa koluta alakertaa salaperäisten tyyppien varalta.

Heidän tutkittuaan aluetta vähän aikaa he päättivät vilkaista kellariin. Ovi aukesi narahdellen ja takana oli säkkipimeä porraskäytävä. "Onko taskulamppua?" CJ murahti alkaen laskeutua varovasti alemmas. Gary kaiveli taskujaan, löysi lampun ja sytytti sen. "Miksi ne nyt tänne piiloutuisivat? Eihän täällä ole muuta kuin..." Sillä hetkellä Gary pysäytti CJ: n ja osoitti sormellaan oikealle suunnattuaan taskulamppunsa siihen - seinään nojasi istuma-asennossa luuranko, joka oli täynnä hämähäkinverkkoja ja vaikka mitä. "YÄK! Miten tuo on voinut..." CJ aloitti, mutta aika nopeasti ovi paiskautui heidän takanaan kiinni. "Ansassa." molemmat ärjähtivät samanaikaisesti ja sitten alkoi miettiminen - Garyn löydettyä valokatkaisimen CJ alkoi tutkia luurankoa, aivan sen varalta, jos se kuuluisi jollekin hänen tuntemistaan ihmisistä...kuten Salvatorelle..."Ei, ei, ei, ei..." hän kuiski hiljaa ja vetäisi vieressään olevan kaapin auki. "No kas v*ttua, mitäs täällä on?" Kaapin sisällä oli pahvilaatikko, jonka sisältönä oli tonneittain papereita, jotka eivät näyttäneet ihan miltään turhilta ainakaan ensisilmäyksellä katsottuna. CJ vetäisi ensimmäisen pois ja näki jonkinlaisen suunnitelmakaavion, josta ei kylläkään saanut mitään selvää kaikkien merkintöjen vuoksi. Se kuitenkin näytti hämähäkiltä...oliko kellari sittenkin pelkkä tavaroiden säilytyspaikka? Paperin tekstistä ei saanut mitään selvää, ja CJ siirtyi seuraavaan, josta hän erotti vain muutaman sanan: "Deadguy Companyn uusi tavoite", mutta muuten teksti oli mikroskooppisen pientä. "Näyttää aika arvokkaalta...etsitäänpäs jotain avaimia, että päästään pois, ja viedään laatikko sisältöineen mukana!" CJ tokaisi iloisena Garylle, joka kylläkin piti jo avainnippua kädessään. "Löytyi ihan sattumalta...lähdetäänpäs." He nousivat portaat takaisin ylös CJ: n kantaessa laatikkoa ja tulivat sitten pois toisesta päästä - Gary piti asettaan ladattuna koko ajan, mutta ketään ei näkynyt sisällä. "Takaisin Deadguy Suiteen vaan..." hän mutisi ja ennen pitkää he tulivat ovesta sisään.

Siellä he kokivat melko totutusti järkytyksen - ikkuna oli säpäleinä ja Sweet kömpi lattiasta seisaalle. "MITÄ V*TTUA TÄÄLLÄ ON TÄLLÄ KERTAA TAPAHTUNUT?" CJ huusi ja katsoi ulos ikkunasta - kaksi sinipukuista miestä juoksi tuhatta ja sataa paloportaita alas. "Saakelin munapäät..." hän jupisi muiden tullessa hitaasti esiin pöytien alta ja muualta. "Sweet yritti kyllä uhmata niitä, mutta sai itse vain siip...hetkinen...ei v*ttu...HAHAHAA!" Aivan yllättävästi Cesar alkoi nauraa hillittömästi. Adriano, Ian, Derek, Steve ja muutkin tulivat nopeasti hänen taakseen - hän oli nähnyt laatikon, jonka CJ oli kantanut sisään ja ottanut sieltä yhden arkin välistä. Se kuva nauratti kaikkia aivan hysteerisesti, ja CJ kysyikin aluksi hölmistyneenä: "Miten Danielin suunnitelmat teitä nyt naurattavat?" Gary käänsi paperin häntä kohti ja silloin hänkin alkoi nauraa - siinä oli ilmeisesti Danielin piirtämä pokekuva. "Mitenkäs se nyt tuommoisia menee tekemään?" Derek naurahti vedet silmissä ja muut alkoivat taas hekottaa. "Nähtävästi jotkut osaavat yhä arvostaa tämmöistä..." CJ aloitti, mutta ei jatkanut, sillä Cesar taisi jo kusaista housuun ja Donald kaatui sohvalta. "Öö...katsotaanpas vakavuuden merkeissä näitä päälimmäisiä. Jos jollakulla olisi mikroskooppi, niin voitaisiin lukea jotain näistä..." Hän otti ensimmäisen arkin ja sysäsi sen Adrianolle, joka vilkaisi sitä muutaman sekunnin. "Taitaa jollakulla olla taas se tankki mielessä...nyt tekivät sitten kokonaan uuden profiilin. Meillä ei ole hätäpäivää ainakaan vielä, sillä tämä näyttää aivan liian alkeelliselta ja vaikealta. Siinä ei ole tykkejä eikä..." Sweet koputti häntä selkään. "Ei tajuta tosta puheesta mitään, jos vaikka keskityttäis siihen, että päästään pois tästä p*skasesta kaupungista mahdollisimman nopeesti. Ehkä me kaikki vaikka pidettäis joku viikko tai jotain matalaa profiilia Losissa, sitten tilanne ehkä on jo rauhottunu ja Mendezit ja kaikki painunu h*lvettii sotimasta..." David Slope, joka siihen mennessä ei ollut tehnyt muuta kuin naureskellut Danielin kuvalle, alkoi laskeutua paloportaita. "Tehkää sitten niin - ja Sweetkin voisi opetella puhumaan gangstaa vähän paremmin, kuulosti aika huonolta viritykseltä. Mutta jos mie vaikka lähtisin niiden sinipukusten perään, niin te hoidatte loput hommat." Kun hän oli kadonnut näkyvistä, päätös oli selvä. He menisivät lentokentälle ja ostaisivat liput Los Santosiin, jonka jälkeen he olisivat melkoisen varmasti selvillä vesillä.

20:00. Kaksi miestä hiippaili pitkin syrjäistä kujaa Staunton Islandilla. Toinen heistä oli pitkä ja vanttera sekä hänellä oli parta, kun taas toinen oli pieni ja laihahko. He tähyilivät ympärilleen varmistaen, että ihmiset eivät tiirailleet läheisten talojen ikkunoista, ja silloin toinen miehistä repäisi partansa pois. "Nyt on ehkä turvallista lopettaa tekoparran käyttö." Matthew Lind sanoi ja nosti peukun pystyyn. Toinen, pienempi, vilkaisi salkkua Matthewin kädessä arveluttavalla katseella, ja huomattuaan tämän Matthew avasi sen. Sisällä oli valtava määrä rahaa, mutta myös joitain papereita. "Daniel maksoi minulle erittäin paljon, jos toimitan tietoa mafiasta, ja kuten tiedät, se onnistuu parhaiten soluttautujan avulla. He eivät ikinä saa tietää, kuka se on...paitsi tietenkin, jos suunnitelmat muuttuvat." Toinen mies päätti silti kysyä: "Joten...kuka se meidän lähettämä hyvispetturimme oikein on?" Lind väänsi naamansa ankaraan virneeseen ja kääntyi kertomaan - mutta samalla hetkellä salama iski, ja vain he kaksi kuulivat tuon nimen. Vesipisaroiden alkaessa tippua miehet jatkoivat matkaa kohti kujan toista päätä tyytyväisinä tilanteeseen. Mutta samalla hetkellä joku seurasi heitä MK22 ladattuna, valmiina sellaiseen tilanteeseen, jota ei hevillä unohdettaisikaan - Lind ja pienempi tyyppi eivät kuitenkaan katsoneet lainkaan taakseen, ja mies hiippaili yhä vain lähemmäs päästäen liki olematonta ääntä...

To Be Continued.

Lainaus:28.03.2008 tiitti007 kirjoitti:
no voi arvasin et joku sanoo noin koitin muutella tehtävää aikalailla kato tehtävässä ois voinu käyrä noin

Ei se, mutta ennen kuin tarina kirjoittaa kannattaa opetella kirjoittamaan selvästi.

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!
Tämä tarina tulee vain ja ainoastaan yllätyksenä, en ole kertonut tästä yhtään, joten varautua saa... sillä tämä tarina ei jää huonoksi jos se alkaa niin.

Oli kaunis päivä Santa Maria Beachilla, ei pilviä taivaalla, aurinko porotti niin kuumasti että iho kärventyi. "Huomio! Pois sieltä kaukaata tai hait syö teidät! Hehhehhaahhaa!" kuului auringonottajien joukosta. Samoihin aikoihin baarissa lähellä Gantonia Mike ja Michael olivat valmistautumassa lomaa varten. Tällä kertaa he aikoivat lähteä Liberty Cityyn tapaamaan heidän vanhaa pomoaan, Carl "CJ" Johnsonia, joka oli päässyt juuri vankilasta.

aika rasittavaa kirjottaa, alkuu pikkuseh

Hyödyllinen neuvo:
Ei näin: Liisa meni kauppaan, josta Liisa osti maitoa.
näin: Liisa meni kauppaan, josta hän osti maitoa.

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!
Tämä tarina tulee vain ja ainoastaan yllätyksenä, en ole kertonut tästä yhtään, joten varautua saa... sillä tämä tarina ei jää huonoksi jos se alkaa niin.

Oli kaunis päivä Santa Maria Beachilla, ei pilviä taivaalla, aurinko porotti niin kuumasti että iho kärventyi. "Huomio! Pois sieltä kaukaata tai hait syö teidät! Hehhehhaahhaa!" kuului auringonottajien joukosta. Samoihin aikoihin baarissa lähellä Gantonia Mike ja Michael olivat valmistautumassa lomaa varten. Tällä kertaa he aikoivat lähteä Liberty Cityyn tapaamaan heidän vanhaa pomoaan, Carl "CJ" Johnsonia, joka oli päässyt juuri vankilasta. Vähän ajan kuluttua kaverukset astuivat heidän uuteen Kakka Promeoon, joka on huippuluokan auto... vaikka nimi onkin vähän pimahtanut. "Pitäiskö mun soittaa CJ:lle, jos se kertois missä se on parhaillaan?" Michael kysyi avattuaan auton oven. "No mennään nyt eka sinne Liberty Cityyn." kuului vastaus muutaman sekuntin kuluttua toiselta penkiltä.

Matka oli edennyt jo puoleenväliin ja kaverukset pysähtyivät hampurilaisravintolaan ottamaan hiukopalaa. Kun Michael astui sisään, kaikkialla oli hiljaista. Hän katseli ympärilleen ja näki haulikolla varustetun miehen ryöstämässä kassaa. Samaan aikaan Mike potkaisi hampurilaisravintolan oven sepposen selälleen ja huusi "Miks täällä on näin HILJASTA?" suoraan Michaelin korvaan... jonka jälkeen kuului vain *BOOM, BOOM, BOOM*

alkuu pikkuseh

Government is back! Uutta tarinaa tällä viikolla yritän saada julkastua. Vitsi siitä on aikaa ku täälllä käyny. Ihanaa olla taas tääl.

Lainaus:09.04.2008 Government kirjoitti:
Government is back! Uutta tarinaa tällä viikolla yritän saada julkastua. Vitsi siitä on aikaa ku täälllä käyny. Ihanaa olla taas tääl.

Great to hear that. Ja multakin luonnollisesti sitä jatkoa tulossa(montako kertaa oikein olen sanonut tuon?) joskus tässä tämän viikon aikana. Innostus nimittäin nousi taas, vaikkei täällä paljon kirjoittajia enää olekaan.

Hidastuu stoorin tulo kun jalka murtunu ja ei voi liikkuu alhaalta ylös paljoo koneelle

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!
Tämä tarina tulee vain ja ainoastaan yllätyksenä, en ole kertonut tästä yhtään, joten varautua saa... sillä tämä tarina ei jää huonoksi jos se alkaa niin.

Oli kaunis päivä Santa Maria Beachilla, ei pilviä taivaalla, aurinko porotti niin kuumasti että iho kärventyi. "Huomio! Pois sieltä kaukaata tai hait syö teidät! Hehhehhaahhaa!" kuului auringonottajien joukosta. Samoihin aikoihin baarissa lähellä Gantonia Mike ja Michael olivat valmistautumassa lomaa varten. Tällä kertaa he aikoivat lähteä Liberty Cityyn tapaamaan heidän vanhaa pomoaan, Carl "CJ" Johnsonia, joka oli päässyt juuri vankilasta. Vähän ajan kuluttua kaverukset astuivat heidän uuteen Kakka Promeoon, joka on huippuluokan auto... vaikka nimi onkin vähän pimahtanut. "Pitäiskö mun soittaa CJ:lle, jos se kertois missä se on parhaillaan?" Michael kysyi avattuaan auton oven. "No mennään nyt eka sinne Liberty Cityyn." kuului vastaus muutaman sekuntin kuluttua toiselta penkiltä.

Matka oli edennyt jo puoleenväliin ja kaverukset pysähtyivät hampurilaisravintolaan ottamaan hiukopalaa. Kun Michael astui sisään, kaikkialla oli hiljaista. Hän katseli ympärilleen ja näki haulikolla varustetun miehen ryöstämässä kassaa. Samaan aikaan Mike potkaisi hampurilaisravintolan oven sepposen selälleen ja huusi "Miks täällä on näin HILJASTA?" suoraan Michaelin korvaan... jonka jälkeen kuului vain *BOOM, BOOM, BOOM*. "H-hei... ooksä ookoo?" Mike kuuli ampumisen jälkeen. Hän yritti avata silmiään viimeisillä voimillaan, ja näki edessään naisen, jonka buumbuum-tissit olivat maahan asti. "Mä voin viedä sut sairaalaan, ja toi sun kaveris on tuolla istumassa. Se ryöstäjä pääs karkuun... ja ainiin! Mun nimi on Millie, Millie Carlon." nainen lausui taas vähän ajan kuluttua ja auttoi Miken pystyyn. Pian koko joukko eloonjääneitä ihmisiä tallusti kohti lähintä sairaalaa, jotkut taasen olivat matkalla poliisiasemalle. Kun sairaalaan vihdein pääsi joukko loukkaantuneita ihmisiä, Millie käveli Miken ja Michaelin eteen ja alkoi availla toppinsa nappeja hitaasti mutta varmasti... "Pstt... toi pimu antaa kohta namupalaa!" molemmat kuiskasivat iloissaan ja odottivat kunnes tisutis-tissit olivat näkyvillä. "Whatta...??" vartijat huusivat nurkan takaata ja latasivat pistoolinsa. "R-rätzz! Kuuluuko? S*ksipimu antaa tääl tiSUU, OOO!" vartijat huusivat yhtenä kuorona radiopuhelimeen ja alkoivat sitten huutamaan koska Millie tuli heidänkin luo tanssahtelemaan, muttei syyttä. Hän nimittäin mursi toisen peniksen ja toisen hän tappoi kirurgiveitsellä. "P-p-pp-pe*kele... sä tapoit vartijajajat?" Mike kuiskasi ihmeissään ja kaatui maahan.

alkuu pikkuseh

Minulta tulee joko alkua tai sitten parhaassa tapauksessa koko tarina huomenna, joten kauaa ei tarvitse enää odottaa. (Riippuen siitä, onko täällä enää kauheasti lukijoita, joiden määrä on merkittävästi romahtanut vielä viime kesästä)

Lainaus:12.04.2008 Carbonox kirjoitti:
Minulta tulee joko alkua tai sitten parhaassa tapauksessa koko tarina huomenna, joten kauaa ei tarvitse enää odottaa. (Riippuen siitä, onko täällä enää kauheasti lukijoita, joiden määrä on merkittävästi romahtanut vielä viime kesästä)

Hieno juttu, ja itte yritän kans huomenna saada koska ideoita sataa kun on rauhassa täällä :9

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 8

Ovi pamahti auki. CJ poistui ensimmäisenä Wichita Gardensissa sijaitsevasta, hyvin korkeasta kerrostalosta, ja hänen perässään oli todella paljon porukkaa. Sweet pääsi laatikonkantajaksi ja paiskasi Danielin suunnitelmat ynnä muut kuvat ensimmäiseen Leone Sentineliin ja tuli sitten CJ: n, Cesarin ja Kendlin mukaan jonoa johtavan auton kyytiin. Seurueella oli nyt edessä matka lentokentälle, ja he olivat saaneet piileskellä hyvänkin tovin aina siitä asti, kun pari Forellia oli nähty nuuskimassa kaupunginosan alueella. Joka tapauksessa he ajoivat rauhassa tietä pitkin, sillä vaikka tunnelissa he olisivatkin näkymättömissä yllä ajavilta autoilta, jos yksikin Forelli Exsess olisi siellä, heidän tilanteestaan tulisi tukala. Niinpä letka vain seurasi Cesaria, joka ajoi varsin päättäväisesti Cedar Groven poikki ja sieltä edelleen kohti Pike Creekiä, josta oli enää hyvin lyhyt matka lentokentälle. Kaikki ajoivat hiljaa ja tähyilivät herkeämättä ympärilleen, Cesarin jalka valmiina kaasupolkimen päällä sitä varten, että hän voisi pistää vähän ekstravauhtia peliin vihollisten tullessa kuviin. He ajoivat kohti lentokentän tietä, mutta samalla kertaa sieltä tuli Forelli Exsess - ja kuljettajan naaman Sweet erotti todella kaukaa. "EI! SE ON MATTHEW LIND!" hän huusi ikkunasta ulos, ja muut kauhistuivat niin ikään - Matthew näytti turhautuneelta, mutta rynnisti melkein heti letkan perään, kun joukko pakeni sillalle - he eivät halunneet jäädä tappajan ja tämän tekemän tiesulun pysäyttämiksi. Joku käytti radiotakin, mutta se oli Forelli...vaikeudet eivät sitten koskaan loppuneet CJ: n osalta.

Aloinkin jo aamutuimaan kirjoittamaan, koska tällä tavalla inspiraatiota ainakin pitäisi syntyä paremmin, kuten myös kiinnostusta.

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!
Tämä tarina tulee vain ja ainoastaan yllätyksenä, en ole kertonut tästä yhtään, joten varautua saa... sillä tämä tarina ei jää huonoksi jos se alkaa niin.

Oli kaunis päivä Santa Maria Beachilla, ei pilviä taivaalla, aurinko porotti niin kuumasti että iho kärventyi. "Huomio! Pois sieltä kaukaata tai hait syö teidät! Hehhehhaahhaa!" kuului auringonottajien joukosta. Samoihin aikoihin baarissa lähellä Gantonia Mike ja Michael olivat valmistautumassa lomaa varten. Tällä kertaa he aikoivat lähteä Liberty Cityyn tapaamaan heidän vanhaa pomoaan, Carl "CJ" Johnsonia, joka oli päässyt juuri vankilasta. Vähän ajan kuluttua kaverukset astuivat heidän uuteen Kakka Promeoon, joka on huippuluokan auto... vaikka nimi onkin vähän pimahtanut. "Pitäiskö mun soittaa CJ:lle, jos se kertois missä se on parhaillaan?" Michael kysyi avattuaan auton oven. "No mennään nyt eka sinne Liberty Cityyn." kuului vastaus muutaman sekuntin kuluttua toiselta penkiltä.

Matka oli edennyt jo puoleenväliin ja kaverukset pysähtyivät hampurilaisravintolaan ottamaan hiukopalaa. Kun Michael astui sisään, kaikkialla oli hiljaista. Hän katseli ympärilleen ja näki haulikolla varustetun miehen ryöstämässä kassaa. Samaan aikaan Mike potkaisi hampurilaisravintolan oven sepposen selälleen ja huusi "Miks täällä on näin HILJASTA?" suoraan Michaelin korvaan... jonka jälkeen kuului vain *BOOM, BOOM, BOOM*. "H-hei... ooksä ookoo?" Mike kuuli ampumisen jälkeen. Hän yritti avata silmiään viimeisillä voimillaan, ja näki edessään naisen, jonka buumbuum-tissit olivat maahan asti. "Mä voin viedä sut sairaalaan, ja toi sun kaveris on tuolla istumassa. Se ryöstäjä pääs karkuun... ja ainiin! Mun nimi on Millie, Millie Carlon." nainen lausui taas vähän ajan kuluttua ja auttoi Miken pystyyn. Pian koko joukko eloonjääneitä ihmisiä tallusti kohti lähintä sairaalaa, jotkut taasen olivat matkalla poliisiasemalle. Kun sairaalaan vihdein pääsi joukko loukkaantuneita ihmisiä, Millie käveli Miken ja Michaelin eteen ja alkoi availla toppinsa nappeja hitaasti mutta varmasti... "Pstt... toi pimu antaa kohta namupalaa!" molemmat kuiskasivat iloissaan ja odottivat kunnes tisutis-tissit olivat näkyvillä. "Whatta...??" vartijat huusivat nurkan takaata ja latasivat pistoolinsa. "R-rätzz! Kuuluuko? S*ksipimu antaa tääl tiSUU, OOO!" vartijat huusivat yhtenä kuorona radiopuhelimeen ja alkoivat sitten huutamaan koska Millie tuli heidänkin luo tanssahtelemaan, muttei syyttä. Hän nimittäin mursi toisen peniksen ja toisen hän tappoi kirurgiveitsellä. "P-p-pp-pe*kele... sä tapoit vartijajajat?" Mike kuiskasi ihmeissään ja kaatui maahan.

*Piip-piip-piip-piip* "Öhh... Kröhkröh, m-missä mä oon ja mitä on t-tapahtunu?" Mike vaikeroi virvotessaan ja avasi silmänsä varmasti mutta vaikeahkosti. "Älä liiku, me viedään sut sairaalaan!" auton etupenkiltä kuului huuto jonka jälkeen ovi aukesi ja Mike pääsi sairaalaan tutkittavaksi.

arvosteluja tästä alun tyngästä

haloo