En ole oikein viime aikoina kerennyt kirjoittamaan tai edes kommentoimaan. Jatko on kyllä jo keksitty, mutta siitä en paljasta mitään, paitsi että tarinassa vieraillaan vielä Vicessakin.

Alku oli ihan ok, mutta vielä ei arvosanaa heru, kun olen muutenkin alkanut laiskistua näiden arvostelujen kanssa.

Shadow laita ennemmin tohon piippiinpiippiin Vaikka näin Cj heräsi piippaavaan ääneen ja ihmetteli missä oli... Ite en tykkää ainakaa tollasseista piip-piip jutuista.

E: siis jos tyyppi oli cj en iha varma. Vähän ehkä noita tyhmiä kohtia pois ku ei ne oo ees hauskoi. :>

Lainaus:16.04.2008 silents kirjoitti:
Shadow laita ennemmin tohon piippiinpiippiin Vaikka näin Cj heräsi piippaavaan ääneen ja ihmetteli missä oli... Ite en tykkää ainakaa tollasseista piip-piip jutuista.

E: siis jos tyyppi oli cj en iha varma. Vähän ehkä noita tyhmiä kohtia pois ku ei ne oo ees hauskoi. :>

-.- mee muualle peeloilemaan supersankari

No longer

Koeviikkoja on aika paljon joten en ehdi kirjoitella paljoa, sori kundit.

Lainaus:16.04.2008 Shadow6 kirjoitti:

Lainaus:16.04.2008 silents kirjoitti:
Shadow laita ennemmin tohon piippiinpiippiin Vaikka näin Cj heräsi piippaavaan ääneen ja ihmetteli missä oli... Ite en tykkää ainakaa tollasseista piip-piip jutuista.

E: siis jos tyyppi oli cj en iha varma. Vähän ehkä noita tyhmiä kohtia pois ku ei ne oo ees hauskoi. :>

-.- mee muualle peeloilemaan supersankari

Mitä *****a? annoin vaan neuvon ku tekstis oli nyt suoraan sanottuna shittiä.

Jatkoa sitten myöhemmin. Toivottavasti jotakuta edes kiinnostaa tämä tarinoitteni lukeminen. Koska muutenhan tekisin tätä aivan turhaan...

Nosto.

Ajattelin tässä lähipäivinä sitten taas lisäillä uutta hahmoa, kun GTA IV ilmestyy. Siinä saa kyllä myös juonta miettiä herkemmin, mutta siitä ei vielä tarvitse varmaan murehtia...

Ja onko täällä ylipäätänsäkään kirjoittajia? Epäilenpä, että niiden määrä saattaa kyllä lisääntyä, kun IV: stä ideaa saa, mutta kysynpä ihan tästä hetkestä.

Lainaus:27.04.2008 Carbonox kirjoitti:
Nosto.

Ajattelin tässä lähipäivinä sitten taas lisäillä uutta hahmoa, kun GTA IV ilmestyy. Siinä saa kyllä myös juonta miettiä herkemmin, mutta siitä ei vielä tarvitse varmaan murehtia...

Ja onko täällä ylipäätänsäkään kirjoittajia? Epäilenpä, että niiden määrä saattaa kyllä lisääntyä, kun IV: stä ideaa saa, mutta kysynpä ihan tästä hetkestä.

Ikävä kyllä kokeiksi ja tv:n katsomisiksi menee kirjotteluajat eli mua ei tarvitse huudella

That only leaves...me. No, en jätä harvassa olevia lukijoita pulaan, vaan jatkan huomenna. Pakko saada aika kulumaan nopeasti.

--

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!
Tämä tarina tulee vain ja ainoastaan yllätyksenä, en ole kertonut tästä yhtään, joten varautua saa... sillä tämä tarina ei jää huonoksi jos se alkaa niin.

Oli kaunis päivä Santa Maria Beachilla, ei pilviä taivaalla, aurinko porotti niin kuumasti että iho kärventyi. "Huomio! Pois sieltä kaukaata tai hait syö teidät! Hehhehhaahhaa!" kuului auringonottajien joukosta. Samoihin aikoihin baarissa lähellä Gantonia Mike ja Michael olivat valmistautumassa lomaa varten. Tällä kertaa he aikoivat lähteä Liberty Cityyn tapaamaan heidän vanhaa pomoaan, Carl "CJ" Johnsonia, joka oli päässyt juuri vankilasta. Vähän ajan kuluttua kaverukset astuivat heidän uuteen Kakka Promeoon, joka on huippuluokan auto... vaikka nimi onkin vähän pimahtanut. "Pitäiskö mun soittaa CJ:lle, jos se kertois missä se on parhaillaan?" Michael kysyi avattuaan auton oven. "No mennään nyt eka sinne Liberty Cityyn." kuului vastaus muutaman sekuntin kuluttua toiselta penkiltä.

Matka oli edennyt jo puoleenväliin ja kaverukset pysähtyivät hampurilaisravintolaan ottamaan hiukopalaa. Kun Michael astui sisään, kaikkialla oli hiljaista. Hän katseli ympärilleen ja näki haulikolla varustetun miehen ryöstämässä kassaa. Samaan aikaan Mike potkaisi hampurilaisravintolan oven sepposen selälleen ja huusi "Miks täällä on näin HILJASTA?" suoraan Michaelin korvaan... jonka jälkeen kuului vain *BOOM, BOOM, BOOM*. "H-hei... ooksä ookoo?" Mike kuuli ampumisen jälkeen. Hän yritti avata silmiään viimeisillä voimillaan, ja näki edessään naisen, jonka buumbuum-tissit olivat maahan asti. "Mä voin viedä sut sairaalaan, ja toi sun kaveris on tuolla istumassa. Se ryöstäjä pääs karkuun... ja ainiin! Mun nimi on Millie, Millie Carlon." nainen lausui taas vähän ajan kuluttua ja auttoi Miken pystyyn. Pian koko joukko eloonjääneitä ihmisiä tallusti kohti lähintä sairaalaa, jotkut taasen olivat matkalla poliisiasemalle. Kun sairaalaan vihdein pääsi joukko loukkaantuneita ihmisiä, Millie käveli Miken ja Michaelin eteen ja alkoi availla toppinsa nappeja hitaasti mutta varmasti... "Pstt... toi pimu antaa kohta namupalaa!" molemmat kuiskasivat iloissaan ja odottivat kunnes tisutis-tissit olivat näkyvillä. "Whatta...??" vartijat huusivat nurkan takaata ja latasivat pistoolinsa. "R-rätzz! Kuuluuko? S*ksipimu antaa tääl tiSUU, OOO!" vartijat kiljuivat yhtenä kuorona radiopuhelimeen ja alkoivat sitten huutamaan koska Millie tuli heidänkin luo tanssahtelemaan, muttei syyttä. Hän nimittäin mursi toisen peniksen ja toisen hän tappoi kirurgiveitsellä. "P-p-pp-pe*kele... sä tapoit vartijajajat?" Mike kuiskasi ihmeissään ja kaatui maahan.

*Piip-piip-piip-piip* "Öhh... Kröhkröh, m-missä mä oon ja mitä on t-tapahtunu?" Mike vaikeroi herätessään auton pakittamiseen ja avasi silmänsä varmasti mutta vaikeahkosti. "Älä liiku, me viedään sut parempaan sairaalaan!" auton etupenkiltä kuului huutoa jonka jälkeen ovi aukesi ja Mike pääsi siihen "parempaan" sairaalaan tutkittavaksi. "Noniin, Michael, nyt mennään baariin ja vedetään kunnon paukut!" Millie huudahti ja lähti ajamaan Michaelin kanssa ylinopeutta kohti lähintä baaria. Kun baariyö oli ohi, sairaalasta soitettiin ja sanottiin että Mike oli kuollut sydänkohtaukseen. Hän nimittäin näki vain televisiosta norsun ja mitä siitäkin sitten seurasi. "Nonii, just näin. Mennään nyt sinne Liberty Cityyn, Carl varmaan jo odottaa!" Michael karjui Millien korvaan kun kuuli mitä sairaalassa oli tapahtunut. "Aargh! Turpa kiinni" Millie karjui ja läimäytti Michaelia koska tämä oli niin tyhmä ja juovuksissa oleva tyyppi...

Liberty City, Carl Johnsonin talo
"Missä he*vetissä ne viipyy? Oon oottanu jo puol viikkoo eikä niitä kuulu missään!" Carl huudahteli kotonaan kun ketään ei kuulunut ja hän ajatteli että kukaan ei olisi edes tulossa, kunnes ovikello pirahti. Carl juoksi salamana oven eteen ja kysyi "K-kuka siellä? Tuu viivalle ni nään sun naamas!". Samaan aikaan joku potkaisi oven auki ja Carl lensi taaksepäin jonka jälkeen hän kuiskasi maassa "Oh shit!"...

alkuu pikkuseh

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!
Oli kaunis päivä Santa Maria Beachilla, ei pilviä taivaalla ja aurinko porotti niin kuumasti että iho kärventyi. "Huomio! Pois sieltä kaukaata tai hait syö teidät! Hehhehhaahhaa!" kuului auringonottajien joukosta. Samoihin aikoihin baarissa lähellä Gantonia Mike ja Michael olivat valmistautumassa lomaa varten. Tällä kertaa he aikoivat lähteä Liberty Cityyn tapaamaan heidän vanhaa pomoaan, Carl "CJ" Johnsonia, joka oli päässyt juuri vankilasta. Vähän ajan kuluttua kaverukset astuivat heidän uuteen Misubisiin, joka on huippuluokan auto... vaikka nimi onkin vähän pimahtanut. "Pitäiskö mun soittaa CJ:lle, jos se kertois missä se on parhaillaan?" Michael kysyi avattuaan auton oven. "No mennään nyt eka sinne Liberty Cityyn." kuului vastaus muutaman sekuntin kuluttua toiselta penkiltä.

Matka oli edennyt jo puoleenväliin ja kaverukset pysähtyivät hampurilaisravintolaan ottamaan hiukopalaa. Kun Michael astui sisään, kaikkialla oli hiljaista. Hän katseli ympärilleen ja näki haulikolla varustetun miehen ryöstämässä kassaa. Samaan aikaan Mike potkaisi hampurilaisravintolan oven sepposen selälleen ja huusi "Miks täällä on näin HILJASTA?" suoraan Michaelin korvaan... jonka jälkeen kuului vain *BOOM, BOOM, BOOM*. "H-hei... ooksä ookoo?" Mike kuuli ampumisen jälkeen. Hän yritti avata silmiään viimeisillä voimillaan, ja näki edessään naisen, jonka buumbuum-tissit olivat maahan asti. "Mä voin viedä sut sairaalaan, ja toi sun kaveris on tuolla istumassa. Se ryöstäjä pääs karkuun... ja ainiin! Mun nimi on Millie, Millie Carlon." nainen lausui taas vähän ajan kuluttua ja auttoi Miken pystyyn. Pian koko joukko eloonjääneitä ihmisiä tallusti kohti lähintä sairaalaa, jotkut taasen olivat matkalla poliisiasemalle. Kun sairaalaan vihdein pääsi joukko loukkaantuneita ihmisiä, Millie käveli Miken ja Michaelin eteen ja alkoi availla toppinsa nappeja hitaasti mutta varmasti... "Pstt... toi pimu antaa kohta namupalaa!" molemmat kuiskasivat iloissaan ja odottivat kunnes tisutis-tissit olivat näkyvillä. "Whatta...??" vartijat huusivat nurkan takaata ja latasivat pistoolinsa. "R-rätzz! Kuuluuko? S*ksipimu antaa tääl tiSUU, OOO!" vartijat kiljuivat yhtenä kuorona radiopuhelimeen ja alkoivat sitten huutamaan koska Millie tuli heidänkin luo tanssahtelemaan, muttei syyttä. Hän nimittäin mursi toisen peniksen ja toisen hän tappoi kirurgiveitsellä. "P-p-pp-pe*kele... sä tapoit vartijajajat?" Mike kuiskasi ihmeissään ja kaatui maahan.

*Piip-piip-piip-piip* "Öhh... Kröhkröh, m-missä mä oon ja mitä on t-tapahtunu?" Mike vaikeroi herätessään auton pakittamiseen ja avasi silmänsä varmasti mutta vaikeahkosti. "Älä liiku, me viedään sut parempaan sairaalaan!" auton etupenkiltä kuului huutoa jonka jälkeen ovi aukesi ja Mike pääsi siihen "parempaan" sairaalaan tutkittavaksi. "Noniin, Michael, nyt mennään baariin ja vedetään kunnon paukut!" Millie huudahti ja lähti ajamaan Michaelin kanssa ylinopeutta kohti lähintä baaria. Kun baariyö oli ohi, sairaalasta soitettiin ja sanottiin että Mike oli kuollut sydänkohtaukseen. Hän nimittäin näki vain televisiosta norsun ja mitä siitäkin sitten seurasi. "Nonii, just näin. Mennään nyt sinne Liberty Cityyn, Carl varmaan jo odottaa!" Michael karjui Millien korvaan kun kuuli mitä sairaalassa oli tapahtunut. "Aargh! Turpa kiinni" Millie karjui ja läimäytti Michaelia koska tämä oli niin tyhmä ja juovuksissa oleva tyyppi...

Liberty City, Carl Johnsonin talo
"Missä he*vetissä ne viipyy? Oon oottanu jo puol viikkoo eikä niitä kuulu missään!" Carl huudahteli kotonaan kun ketään ei kuulunut ja hän ajatteli että kukaan ei olisi edes tulossa, kunnes ovikello pirahti. Carl juoksi salamana oven eteen ja kysyi "K-kuka siellä? Tuu viivalle ni nään sun naamas!". Samaan aikaan joku potkaisi oven auki ja Carl lensi taaksepäin kunnes huusi "Oh shit!"... "Noniin, kerroppas missä ne rahat on?" sisään tulleiden gangstereiden pomo kysyi huudahtaen ja läimäytti Carlia. Vähän ajan kuluttua häntä läimäytettiin taas ja vihdoinkin tämä suostui kertomaan "Ne on sun pe*seessä! HAHAH!". "Noniin pojat, aseet valmiiksi!" naisen ääni kuului joukon takaa ja muut latasivat aseensa ja tähtäsivät Carlia kohti. Kaikki odottivat hiljaa käskyä ampua, kunnes vessan ovi potkaistiin auki ja ulos juoksi Sweet automaattihaulikon kanssa. Carl iloitsi ja huusi "LUUSERIT! HAHAHAHAHA!" ja potkaisi lähinnä olevan gangsterin nurin ja otti tältä aseen. "Se on sitten kaksi vastaan viittä, Johnsonit. Teidän loppunne on tullut." sama nainen puhui taas, jonka seurauksena Sweet aloitti ampumisen ja Carl juoksi kohti lähintä avointa ikkunaa päästäkseen karkuun. *rätätätätätä - pumpum - "KRANAATTII!" - BOOOM!*

"Voi vit*u, pakko mennä hjelppaamaan vähän, tai mun veli kuolee... kannattaiskohan?" Carl epäröi ja päätti mennä takaisin sisään. Kun hän oli juossut saman ikkunan eteen hän kurkisti varovasti sisään ja näki Sweetin maassa verisenä ja pari gangsteria tämän edessä, muuta ei näkynyt. "Suunnitelma B vai A? VI*UN *******IIT!" Carl kuiskasi kunnes alkoikin yhtäkkiä karjumaan. Hän myös hyppäsi ikkunasta sisään ja ampui gangsterit nurin, mutta juuri kun hän oli ampumassa viimeistä, häneltä loppui panokset. "Voi elämä, tääkin vielä" Carl vihastui ja heitti aseen viimeistä gangsteria naamaan ja käveli Sweetin luo. "Ootko OK?" Carl kysyi ja nosti veljensä ylös. He molemmat juoksivat ulos autonsa luo ja lähtivät salamana ajamaan pois paikalta...

To Be Continued...
tiedän, väärä acco... shadow6 bannattu peniksen kuvasta

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 8

Ovi pamahti auki. CJ poistui ensimmäisenä Wichita Gardensissa sijaitsevasta, hyvin korkeasta kerrostalosta, ja hänen perässään oli todella paljon porukkaa. Sweet pääsi laatikonkantajaksi ja paiskasi Danielin suunnitelmat ynnä muut kuvat ensimmäiseen Leone Sentineliin ja tuli sitten CJ: n, Cesarin ja Kendlin mukaan jonoa johtavan auton kyytiin. Seurueella oli nyt edessä matka lentokentälle, ja he olivat saaneet piileskellä hyvänkin tovin aina siitä asti, kun pari Forellia oli nähty nuuskimassa kaupunginosan alueella. Joka tapauksessa he ajoivat rauhassa tietä pitkin, sillä vaikka tunnelissa he olisivatkin näkymättömissä yllä ajavilta autoilta, jos yksikin Forelli Exsess olisi siellä, heidän tilanteestaan tulisi tukala. Niinpä letka vain seurasi Cesaria, joka ajoi varsin päättäväisesti Cedar Groven poikki ja sieltä edelleen kohti Pike Creekiä, josta oli enää hyvin lyhyt matka lentokentälle. Kaikki ajoivat hiljaa ja tähyilivät herkeämättä ympärilleen, Cesarin jalka valmiina kaasupolkimen päällä sitä varten, että hän voisi pistää vähän ekstravauhtia peliin vihollisten tullessa kuviin. He ajoivat kohti lentokentän tietä, mutta samalla kertaa sieltä tuli Forelli Exsess - ja kuljettajan naaman Sweet erotti todella kaukaa. "EI! SE ON MATTHEW LIND!" hän huusi ikkunasta ulos, ja muut kauhistuivat niin ikään - Matthew näytti turhautuneelta, mutta rynnisti melkein heti letkan perään, kun joukko pakeni sillalle - he eivät halunneet jäädä tappajan ja tämän tekemän tiesulun pysäyttämiksi. Joku käytti radiotakin, mutta se oli Forelli...vaikeudet eivät sitten koskaan loppuneet CJ: n osalta.

He ajoivat sillalle, mutta edestä tuli Cholo Sabre...miten hemmetissä se sitten oli LC: hen päässyt, oli melkoinen kysymys, mutta yhtä kaikki se osui suoraan sen auton nokkaa päin, jossa CJ istui, ja hän kaatui penkiltä tärskyn voimasta. Takaapäin kuului ammuskelun ääntä - Derekin liipaisinsormi oli herkkä. "KUOLKAA, KIROTUT, KUOLKAA! KOSTO ELÄÄ NIIN KAUAN KUIN ARMANDOKIN..." Jotain räjähti samalla hetkellä, ja Derekin huuto muuttui karjunnaksi - hän heittäytyi maahan ja selästä plösähti verta niin paljon, että kaikki sen helposti huomasivat. Palavien autojen, pakenevien kansalaisten ja sotivien henkilöiden keskellä oli Matthew Lind, joka pidätteli David Slopea ja piti asettaan tämän ohimolla. "Hän yritti hyökätä minun kimppuuni, mutta onneksi toverini huomasi tilanteen ajoissa ja kolkkasi häneltä tajun kankaalle." CJ: stä tuntui kuin hän olisi voinut tappaa itsensä...Derekin silmät olivat aivan vetiset, hän ärjyi tuskasta avohaavan ammottaessa hänen selässään ja Adriano hyppäsi hänen eteensä, AK-47: n laulaessa. Hän osui Lindin olkapäähän kahdesti - David löi häntä samaan aikaan kasvoihin ja syöksyi ystävänsä luo, joka huohotti elinvoiman käydessä vähiin. Ja jostain sieltä erottui myös Sonny, joka näytti varsin nauravaiselta - hän osoitti aseensa suoraan Derekiin. "Tuskien lopetus tekee hyvää kaikille." hän sanoi ja aloitti taas röhönaurunsa, johon CJ vastasi varsin äänekkäästi. "SINÄ - ET - KOSKE - HÄNEEN - EDES - KUOLLEEN - RUUM..." Hän valmisti jalkansa potkuun kohti Sonnya, joka kaatuikin suoraan takanaan olevaa Matthew Lindiä päin, mutta syöksyi aivan yhtäkkiä ulos ja ampui kolme luotia ennen kuin CJ ehti tehdä mitään...

CJ keskittyi vain katsomaan luoteja kauhuissaan alle sekunnin kymmenyksen ajan, ja sitten se tapahtui. Taistelukentällä olleiden Ianin, Adrianon, autosta poistuneen Sweetin ynnä tusinan muun tyypin välistä, Diana syöksyi luodinnopeasti(ei ehkä ihan) suoraan Derekin ja Sonnyn väliin. Kaksi osui kylkiin, yksi jalkaan, ja ne repivät ihosta palasia irti, mutta Derekiin ei vahinkoa tullut, ja Adriano alkoi oitis raahata häntä autoon Davidin avustamana. Sonny kiroili, mutta latasi asettaan uudelleen ja yritti osua Adrianon käsiin - mutta tällä kertaa Gary olikin nopeampi ja kohotti jalkansa potkuun...huutoa, ampumista, paukahduksia, siltakin alkoi jo natista liitoksistaan. "POIS TÄÄLTÄ JA H*LVETIN ÄKKIÄ!" Cesar huusi ja viittoi CJ: tä kohti autoa...hän hoippui vailla todellisuudentajua eteenpäin, yrittäen saada edes vähän mielenrauhaa - mutta hän ei pitkälle päässyt, kun jokin osui häntä käteen ja hän sortui maahan. "Mikä tämä...nukutusnuoli...ei h*lvetti...DI, ODOTA EDES VÄHÄN AIKAA!!!" CJ huusi kurkku suorana voimien vähentyessä...hän näki taustalla Sweetin, jonka Matthew painoi maahan, ja Cesarin, joka taisi saada osuman samanlaisesta...sitten kaikki pimeni...

An Unknown Place, 12:12AM

CJ: n silmissä alkoi näkyä harmaata. Näky tuli yhä vain selvemmin eteen, kun hän kömpi pystyyn senhetkisestä asemastaan. Olo oli veltto, mutta hän vetäisi nukutusnuolen pois ihostaan. Vaikutus alkoi hiljalleen lakata, mutta katsottuaan ympärilleen hän tajusi, ettei tiennyt pätkääkään siitä paikasta. Se saattoi olla San Andreasissa, Vicessa, Libertyssä tai vaikka jossain kaukaisella saarella, mutta ainakaan veden ääntä ei kuulunut. Kun hän käänsi katseensa kopin toiseen seuraan, hän näki neljä erittäin tuttua henkilöä, jotka kaikki näyttivät toivottomilta - Sweet, Kendl, Cesar, Gary. Taas he olivat päätyneet yhteen...mutta nykytilanteesta ei selvittäisi millään yksinkertaisella logiikalla. "Tuota noin...moro." CJ sanoi epävarmasti. Gary nyökkäsi ja koputteli seinää. "Ontto on, mutta ei mitään epäpätevää sitten todellakaan...Hei, Vic herää!" CJ: n katse kääntyi pakosta toiseen kulmaan, jossa Victor Vance, hänen kanssaan Martinezin murhannut ja BOT-932: n tuhonnut entinen armeijalainen, alkoi nousta seisoma-asentoon. "Mitä hittoa oikein tapahtuu...Viimeisin muistoni oli se, että hyökkäsin Mendezien kimppuun, mutta sain osuman jostain ja nukahdin sitten siihen...CJ? Gary? Nyt on kyllä jotain menossa..." Seuraava ääni kuitenkin paljasti sen paikan, missä he olivat - lentokoneen ääni sen laskeutuessa kantautui korviin erittäin kovana, mutta kaupunkia ei tiedetty. "Ollaanko me sitten Dukesissa, vai?" Sweet kysyi tylsistyneenä. Ikkunoita ei ollut, mutta CJ näki pienen kolon. "Aurinko paistaa kirkkaasti...ja tuolla näkyy tekstiä...Escobar...Int..." hän luki, ja Vic tajusi heti. "Ollaan Vicessa! Se tarkoittaa siis sitä, että Mendezit, ja ehkä Sonny, ovat täällä. Nyt on aika toimia, kunhan vain ensin löydettäisiin reitti pois täältä..."

Kesti pitkän aikaa, ja he keskittyivät kertomaan kokemuksistaan ja kehuskelemaan omaa panostustaan aiemmissa seikkailuissa. Kaikki väittivät kivenkovaan, että mikäli he eivät olisi tehneet sitä ja tätä, mikään ei olisi onnistunut. Garyn kertoessa omaa näkökulmaansa Liberty Cityn suurseikkailusta(ks. I Give My Life), seinän takaa alkoi kuulua koputusta. "MITÄ V*TTUA?" CJ kaiveli taskujaan, mutta ei löytänyt mitään - hänen muistinsa oli nähtävästi niin lyhyt, ettei hän muistanut, että heiltähän oli aseet viety pois hässäkän keskellä. Koputus taukosi, mutta pian se tapahtui uudestaan, ja yksi tiilistä tipahti - osuen Sweetin varpaille. "AII! KUKA SIELLÄ SÄHLÄÄ..." Hän näytti niin raivokasta(joskin Kendlin mielestä hauskannäköistä) ilmettä kuin pystyi, ja toiselta puoleltakin kuului naurua. "Tommy, olit oikeassa...hän on hauska!" kuului venäläisaksenttinen ääni, ja heti perään selkeä, pelastuksen tunnetta mukanaan tuova Tommy Vercetin ääni: "CJ? Vic? Te taidatte olla siellä ansassa...onnistuttiin nähtävästi löytämään heikko kohta. Mutta kuulkaa, tuo paikka näyttää silti aika vankalta, ja meidän pitää miettiä suunnitelmaa uudestaan. Joku vartijakin näyttäisi olevan tulossa tännepäin. Pitää mennä!" Vic yritti huikata vielä perään, mutta Tommy katosi jo pimeyteen...pian paikalle saapui vartija taluttaen koiraa. Hän näytti kerrassaan hämmästyneeltä, kun yksi tiilistä puuttui. "TE SIELLÄ! Kertokaapa, yritittekö te tosiaan päästä pakoon? Ja miten ihmeessä tiili on siellä sisäpuolella...ei mutta hetkonen, teillähän täytyy olla rikoskumppaneita!" CJ tuntui ärsyyntyneeltä, kun mikään ei tuntunut menevän nappiin. Vartija puhui radioon, ja pian Tommy olisi vaarassa, mikäli jotain ei saataisi aikaan ja äkkiä...

Päivä kuitenkin meni, eikä vankilaan tullut täytettä. Rikkoutuneen tiilen kautta heille annettiin kuuteen osaan jaettavaksi Sonnyn ruuantähteitä, ja CJ häpesi ansaanjoutumistaan niin paljon, että alkoi puhua toisille yhä vain harvemmin. Hän vain jäysti omaa osuuttaan, joka maistui kyllä yhtä pahalta kuin muidenkin, mutta mieluummin se kuin ei mitään. Myöhemmin, kun tuli taas ilta, kaupungin valot eivät ulottuneet lentokentälle ja oli niin säkkipimeää, että vartijoiden oli käytettävä taskulamppuja nähdäkseen jotain. CJ katsoi aukosta ja ajatteli hiljaa mielessään, kuinka hän yhtäkkiä voisi saada supervoimat, rikkoa seinän ja käydä Sonnyn kimppuun ollessaan immuuni luodeille...Mutta siitä hänen ei tarvinnut haaveilla kauaa, kun sellinovi aukesi hitaasti naristen, mutta kaksi miestä hiipi sisään aseistautuneina ja he jättivät oven hiukan raolleen varmistaakseen, etteivät jäisi ansaan. Toisella heistä oli valtava reppu, jonka hän laski maahan ja alkoi kaivaa sen sisältöä. Ilmiselvä Tommy Vercetti oli taas paikalla, ja tällä kertaa toiminnassa. "Kävin Nikon kanssa kotikulmilla ja löysin tiirikan, jolla avaa mitä vaan." hän sanoi innostuneena. Sen jälkeen hän otti repusta AK-47: n ja antoi sen CJ: n käsiin. "Päätettiin samalla antaa teille hiukan kovempaa tulivoimaa!" Toinen mies kröhäisi hieman, ja Tommy käänsikin taas huomionsa häneen. "Ai niin, kaverit! Pitäähän minun esitelläkin tämä kaveri...hän on Niko Bellic, joka saapui New Liberty Cityyn etsimään onneaan - mutta totuus oli lopulta mielikuvia karumpi. Tavattiin kaupungilla, ja saatiin kuulla melko nopeasti, että te olette täällä vankina. Joten mitäs muutakaan tehtiin kuin ostettiin lentoliput ja mentiin heti ekalla lennolla Viceen? Heh heh heh!" Niko keskeytti innostuneen puheen hiukan vakavemmin ja avasi oven mahdollisimman äänettömästi. "Vartija saapuu." hän kuiskasi ja kääntyi äkkiä muiden kohdalle. "CJ - Cesar - tulkaa te meidän mukaan. Te muut - yrittäkää kaivaa vähän tuhkaa ja kertokaa, että teistä kaksi kuoli nälkään ja poltitte ruumiit. Ei ole vaihtoehtoja, jos tuo huomaa, että jotkut ovat paenneet, teidät nyljetään! Äkkiä!" CJ ja Cesar poistuivat kopista Tommyn laittaessa oven kiinni, ja he alkoivat juosta äänettömästi lentokentältä pois.

Kun he olivat porttien ulkopuolella, he nousivat Tommyn Sentineliin, joka odotti pihassa. "Okei kaverit. Jos teidän kaverinne ovat tehokkaita näyttelijöitä, kenenkään ei pitäisi loukkaantua. Ja jos vartijalla kerran on radio, niin hän voi ilmoittaa Sonnylle, että et elä...ja silloin me voidaan saada yllätyshyökkäys aikaan!" Niko selitti matkan varrella. Cesar otti revolverin repusta ja kokeili pyöritellä sitä sormenpäässään, mutta ei onnistunut kunnolla. "Sonny on kuulemma Mendezien kartanolla, joten meidän täytyy varmaan jättää sinne pieni läksiäislahja!" Tommy tokaisi innostuneesti. Aamu alkoi nousta ja kaupunki tulla valoisammaksi ja samalla iloisemmaksi, mutta Sentinel vain kulki eteenpäin, matkustajien kokeillessa uutta asemallistoa("Eihän tätä osaa ku Deadguyt!" Cesar murahti yritettyään jonglöörata kolmella dessulla) ja kuljettajan vain miettiessä syntyjä syviä. Tommykin oli kuullut Devilistä ja Armandosta ja oli päättänyt Charge Islandilla pidettäviin hautajaisiinkin tulla - jos itsekin siis selviäisi tästä tilanteesta ilman kuolemanhaavoja. Silta ylitettiin Prawn Islandille, ja vasemmalla näkyi pahaenteisyyden huusholli, jonka omistajat olivat silkkoja hulluja. Diego Mendez, yksi maailman pahamaineisimmista bisnestenpyörittäjistä, ja Armando, hänen kaksi kertaa julmempi veljensä, joka ei epäröinyt tehdä mitä tahansa rahan vuoksi. Tommy pysäköi elokuvastudion eteen. "Meidän kannattaa tehdä sellainen juttu, että ensin otetaan vahtikoirat pois pelistä, sitten vaikka jätetään läksiäislahjaksi jotain pientä ja kivaa, josta Mendezit varmasti tykkäävät..." Niko sanoi ja hykerteli innoissaan. Oli toiminnan aika.

Vahtikoirat alkoivat heti haukkua, kun CJ käveli lähemmäs, mutta Niko oli kylmän rauhallinen - hän oli ehkä oppinut armeijassa käsittelemään vihollistenkin koiria. Hän murahteli äänekkäästi ja jokseenkin vihaisen oloisesti, ja yksi toisensa jälkeen koirat alkoivat alistua. CJ katsoi kysyvästi pihvi kädessään - Niko otti sen ja kaatoi siihen koirien huomaamatta melkoisen annoksen nukutusainetta. "Ottakaas siitä. Kaikille sitten..." hän ärähti ja sanoi vielä perään jotain venäjäksi, mutta siitä ei CJ sen enempää kuin Cesar tai Tommykaan tajunnut mitään. "Hajaantumisen aika...sinä ja Cesar käytte kartanon sisäpuolella hommissa, kun taas minä ja Tommy voidaan vaikka...kokeilla vapauttaa teidän kaverit lentokentältä. Samalla kutsutaan ehkä vähän taustatukea..." CJ tunsi helpotusta, sillä jos nyt kartanolle rynnistäisi tiukan paikan tullen Ian tai Gary, tilanne olisi paljon mukavemman tuntuinen. Nikon mielestä heidän olisi tosin pitänyt kutsua myös hänen ystäviään, ja ennakkoluuloisena Tommy suostui lopulta laskemaan Playboy X: n ja Little Jacobin kotikaupunkiinsa, vaikkei ollut koskaan kuullutkaan kummastakaan. Kaksikko lähti ihan kiusan vuoksi Mendezien autolla lentokenttää kohti(Nikon piti rikkoa ikkuna ja käynnistää johdoista, että he olisivat päässeet liikkeelle), kun CJ ja Cesar lähtivät menemään portaita ylös. Oli se aika...Sonny saisi viimeinkin maksaa kaikesta, ja samalla olisi entinen tehokolmikko - Paulie, Martinez ja Sonny - viimeinkin kokonaan ja lopullisesti eliminoitu...

To Be Continued.

Umm.. arvostelu sulta niin saat arvostelun multa

Lainaus:05.05.2008 Dj-Sankka kirjoitti:
Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man!

I see you' ve done some kuvailu. Hyvä näin. Lyhkäiseltä tosin hiukan vaikutti, jotenkas arvosana ei ihan niin korkealla ole kuin aiemmin.

+ Kuvailua...
+ Samat plussat kuin aiemminkin

- Lyhyehkö
- Vähän omituisia kohtia jossain

8

Jos multa joku tarinaa haluaa, niin en jätä ketään odottelemaan ja kärsimään. (Ainakaan viikonloppuun asti..)

Hm... parempaa kuin ennen ;D

+karsit CJ:tä pois eli sitä on harvemmassa
+vanhat tutut

-mitä nyt sanoisi??

9+

No need for this anymore.

Carbonox Stories:

White Lies - Osa 9

Sentinel kulki poispäin Prawn Islandilta. Kaksi miestä, jotka saarelle jäivät, olivat jo aloittaneet urakkansa, mutta auton kyydissä istuvilla oli tiukempi tilanne - heidän oli tarkoitus onnistua vapauttamaan Sweet, Kendl, Gary ja Vic, jotka toivottavasti osasivat esittää CJ: n ja Cesarin polttaneita ihmisiä. Tommy ajoi taas("Meillä Libertyssä on paljon parempia Sentinelejä!" Niko tokaisi ohimennen), kun Niko kaivoi kännykkää esille ja alkoi pirautella Playboylle ja Little Jacobille. Hän käski nämä menemään Prawn Islandille ja soittamaan hänelle sitten uudestaan saadakseen tarkemmat ohjeet. Kummallakaan ei ollut mitään erityistä kysyttävää, ja matka lentokenttää kohti jatkui, mutta siinä samalla Tommy soitti vielä yhteen numeroon. Kännykkä piippasi vaikka kuinka monta kertaa, kunnes vastaus kuului. "Anteeksi nyt vaan, mutta Di lähti shoppailemaan, ja minä jäin tänne talonvahdiksi..." Tommy alkoi heti puhua. "Ian! Se olen minä! Meillä on kuule vähän bisnestä Vicessa, että ehtisikkös sinä..." Sitä ei tarvinnut kauaa arvailla, että vastaus oli kielteinen. "Sori. Me yritettiin matkustaa Andreakseen, mutta ne lennot oli peruttu, mutta siihen toiseen Libertyyn kyllä päästiin. Me purettiin kamat täällä Algonquinissa, mutta mun pitää vahtia kämppää, koska täällä on hämärää porukkaa." Tommy päästi nyökkäävän äännähdyksen, mutta tajuttuaan pettymyksen Ian sai idean. "Odota...mä lähetän jonkun sinne. Täytyy kattoa, jos joku edes jaksaa...oltiin ihan umpikänneissä eilen, ja melkein koko porukka on vieläkin makuulla. Mutta tsekkaillaan tilannetta...Moro." Tommy tunki kännykän taskuunsa ja painoi taas kaasun täysillä pohjaan...

CJ ja Cesar olivat jääneet kartanolle. Asioista vielä toistaiseksi hitusen pihalla ollut CJ päätti kysyä mieltään rauhoittaakseen: "Mikä se läksiäislahja sitten oikein on?" Cesarin suu vääntyi väkisinkin hymyyn ja hän avasi laukun...hämmästyneen ilmeen nähdessään hän tokaisi: "Aivan niin. Meidän jengin kehittelemää laatu-TNT: tä! Mene vain kauas räjähteistä ja laukaise...tadaa, kartano pyyhkäisty kartalta!" Hän nauroi hiukan hullun tiedemiehen naurua, johon CJ ei yhtynyt lähinnä suunnitelman epävarmuuden takia. "Toki, jos kaksikko sattuu kartanolle tulemaan, niin..." Cesar työnsi kädet taskuihin, "...jätetään vaikka käyntikortti. Minä keksin jo tällaisen vekkulin..." Hän otti taskussa olevien lukuisten tavaroiden seasta pienen karvaisen ölliäisen, johon oli kiinnitetty lappu: "Kusipääveljeksille terveisiä meidän omalta joukolta." CJ hymähti ja seurasi tiiviisti Cesarin perässä portaita ylös. He avasivat oven niin hitaasti kuin pystyivät ja osoittivat aseilla joka puolelle huonetta, joka kuitenkin oli tyhjä. He pitivät ne silti ladattuina, ja tarkkailivat aluetta. Kirjahyllyjä näkyi kaksi, ja molemmat sisälsivät nähtävästi täyttä asiaa - sääli tuhota laatua, mutta tehtävä oli tehtävä. Vartijoita ei kertakaikkisesti ollut, vaikka Cesarin mielestä niitä oli aivan varmasti pakko olla ainakin muutama. CJ kehotti silti olemaan valppaana, ja hän loikin kaksi vilkausta haarniskoihin, jotka seisoivat seuraavan käytävän molemmin puolin. Yhden sisällä saattoi hyvinkin olla vartija, joka vain odotti jonkun vihollisen kävelevän ohi...mutta yksikään haarniskoista ei osoittanut sellaista merkkiä, että joku olisi sisällä. Tämän vuoksi kaksikko jatkoi rauhallisesti eteenpäin.

Pian he tulivat porraskäytävään. Kahdet raput johtivat ylempään kerrokseen, mutta he olivat epävarmoja niistä, koska niissä ei yksinkertaisesti ollut piilopaikkoja. Molemmat vain kuuntelivat herkeämättä ympärillä olevia asioita, sillä jos vartijoita olisi enemmän kuin yksi, heidän puheensa varmasti kuuluisi ja selvästi. Myös askeleiden äänet olivat jotain sellaista, jonka pitäisi ainakin kuulua kaiken hiljaisuuden keskellä - mutta jos vartijat olisivatkin kaukana toisistaan ja paikoillaan, hommasta tulisi paljon odotettua hankalampi. Kaiken varalta CJ ja Cesar lähtivät kävelemään portaita ylöspäin odottaen kuumeisesti, että taustatuki saapuisi...

Toisaalla, lentokentälle vievällä tiellä, Tommy ja Niko olivat jo melkein paikalla. Heillä ei ollut aikaa hiippailla, sillä Sonny huomaisi heidät kuitenkin ennen pitkää, mutta yhtämittaista sotaa he eivät kyllä halunneet saada - Liberator-tuho oli varmaan jo ihan tarpeeksi heille. Kaupungissa oli vieläkin muutama täysin tuhoutunut rakennus sen taiston jäljiltä. Sweet, Kendl, Gary ja Vic olivat kuitenkin yhä kopissa, ja heidät piti saada sieltä pois, sillä heitä saatettaisiin vaikka kiduttaa - mutta tappamista ei pidetty todennäköisenä, koska nämä olivat sentään ainoat panttivangit, jotka Sonny tiesi sillä hetkellä eläviksi. He pureskelivat leivänkänttyä, josta Vic haukkasi viimeisen palasen. "Ei tästä mitään tule. Sonnyn kalkkunanjämät oli mulle jo liikaa..." Sweet osoitti oksennusläjää huoneen nurkassa. Garyn vatsa murahteli äänekkäästi, ja kaikki yrittivät saada ajatuksensa pois ruuasta. Sweetin mielessä oli jo pitkään ollut jäätelöannos, mutta sitä ei olisi tiedossa ennen vapautumista. Hän vain raapi seiniä, kunnes takaa kuului kova iskun ääni. "Se pyörtyi!" kuului melkein heti perässä, ja rikkonaisen tiilen taakse ilmaantui pian Tommyn naama. "Me tultiin vapauttamaan teidät! Kutsuttiin taustatukea Libertystä...ei kestä enää kauaa!" hän huusi ja Sweetistä tuntui aivan siltä, että hän olisi juuri äsken saanut uuden pelin - hän suorastaan hyppi innosta. Takaa alkoi kuitenkin pian kuulua ammuskelua, mutta Niko veti oven nopeasti auki ja heitti aseet kavereille...vanhaa tuttua meininkiä oli taas edessä.

Edelleen toisaalla, Mendezien kartanolla, CJ ja Cesar hiippailivat päästäkseen kuitenkin tällä kertaa rakennuksesta ulos ehjinä. He olivat jättäneet viestin ja toivoivat, että se tosiaan ärsyttäisi Mendezejä mahdollisimman paljon, jotta ainakin alku saataisiin hoidettua. Todellisuudessa kostosta oli tulossa paljon kaameampi kuin kukaan voisi koskaan arvatakaan. Selviytyminen oli taas toinen juttu - he näkivät jotain vilahtavan kulman takana ja juoksivat heti tsekkaamaan käytävää aseet osoitettuina siihen suuntaan - mutta ketään ei näkynyt, vain ne tyhmät haarniskat, joiden sisään kukaan ei ainakaan voisi mennä näin nopeasti. Eri asia oli sitten se, oliko siellä ylipäätään ketään, vai oliko se vain jokin hiiri tai vastaava. Kaksikko lähti hiipien takaovea kohti, mutta ennen pitkää heidän takaansa alkoi kuulua jotain outoa askellusta. "Pysähdy." CJ kehotti ja pysyi kylmän rauhallisena odottaen askelten lähestymistä. "Älä käänny..." Hänen sydämensä hakkasi kovaa ja silloin hän kaarsi ympäri ja osoitti pistoolin tulijan päätä kohti - ja hetkeä myöhemmin hän karjaisi kauhusta. Cesar käänsi päätään niin ikään ja näki, mikä se oli - tulija oli haarniska, joka nosti miekkaansa. "KUKA SEN SISÄLLÄ ON!?" CJ ärjäisi hypätessään sivuun - sotisopa oli kyllä tehokas, mutta niin painava, että sen sisällä ollut tyyppi ei kyennyt kovin nopeisiin liikkeisiin, ja ähkimistä kuului selvästi puvun sisästä. Vihollinen kääntyikin hyvin hitaasti, joten vaikka hän olisi kuullut CJ: n ja Cesarin, hän ei kyennyt menemään taisteluasentoon riittävän nopeasti. "Ammu sitä haulikoll..." CJ aloitti, mutta joutui taas hyppäämään sivuun. "Juostaan!" Cesar huusi ja he paiskasivat takaoven auki ja lähtivät sitten lipettiin lähellä olevia puskia kohti - heidän oli päästävä piiloon tuolta hullulta.

Haarniskahemmo tuli ovesta kolistellen melkeinpä läpi ja tarkkaili ympärilleen - sitten hän kiersi kartanon takapihaa pitkin ja etupihalle asti. Oven paukahdus kuului vaimeana, mikä tarkoitti sitä, että hän oli palannut talon sisätiloihin. "Okei...häivytään, mutta sitä ennen...posautetaan." CJ mutisi ja painoi laukaisimesta. Hän ja Cesar alkoivat nauraa hulluina, mutta pian he näkivät, että jotain oli pielessä - räjähdys oli yllättävänkin vaimea eikä nähtävästi ulottunut olohuonetta pidemmälle. "Mit...voi ei, ne ehtivät purkaa jo osan siitä! POIS TÄÄLTÄ!" CJ huusi, kun ovet paukahtelivat taas auki ja MAD: laisia tuli kartanosta ulos kymmeniä - he juoksivat vain poispäin, mutta saivat pian seuraa, kun heidän eteensä käveli tuttu valkotakkinen mies - Armando Mendez. "Kosto...eikös se olekin ihmeellinen asia, herrat Johnson ja Vialpando? Kun teidän luuserikamunne kuolee, niin silloin automaattinen tapa kostaa on tulla minun kotikaupunkiini ja räjäyttää arvokas kirjakokoelmani? Ei, ei, ei. Olen hyvin pettynyt teihin. Odotin jotain sivistyneempää...JOTAIN, MIKÄ EI OLISI VAHINGOITTANUT SUVUN PERINTÖJÄ." Hän kihisi raivosta ja veti nyt haulikon esille - CJ piti käsiään rinnan edessä. "E-eikö tästä voisi keskustella..." Armando ei kuitenkaan järkipuhetta kuunnellut - hänen taakseen tulivat hiljalleen Marty J. Williams ja Sonny Forelli, mutta kumpikaan ei tehnyt mitään, vaikka jälkimmäinen huomasikin CJ: n katsovan häntä vihaisesti. Mutta sitten Armando, joka tähtäsi CJ: tä aseellaan, kääntyi äkkiä Cesariin päin ja ampui.

Haulikonlaukaus osui Cesaria rintaan; CJ katsoi kauhusta kankeana, kuinka hän hoippui vähän aikaa pystyssä ja tömähti sitten nurmikkoon.

To Be Continued.

...Ja sitten taas ylös. :F

10 molemmille ****e! Loistavaa duunia teette kundit(ko?)! Jatkakaa samaa rataa, kyllä teilläkin faneja piisaa

Story' s ready.

Please read and review. :)

Tätä ei varmaan enää tarvita.

Hehee kuka tulee taas pistelemään uusii juttuja hä?? nyt on aikaa vihroinki alkaa kierjotaa

Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story...
Like the shadows, man! - osa 2
Aikaisemmin tapahtunut tarinassa:
Mike ja Michael lähtevät Los Santosista autolla kohti Liberty Cityä ja matkalla heidän mukaansa tuli yksi nainen, Millie nimeltään. Tarinan edetessä Mike menehtyy nähtyään TV:ssä norsun ja Johnsonit joutuvat vaaran vyöhykkeelle kunnes karkaavat kotoaan kauas pois...

Lähellä Johnsonien taloa oli paikka jonne kukaan ei ollut vielä mennyt. Siellä asui herra nimeltään Bob Big, joka oli tunnettu muutamasta sarjamurhasta, jotka on tehty Liberty Cityssä. Kukaan ei tiedä, milloin Bob iskee uudestaan, mutta sitten, seuraavana yönä Bob asteli romukasatalostaan ulos ja siinä samassa Michael ajoi Sentinelillään ohi. Bob karjui "ON SE YÖ, JOLLOIN TEEN TUHOA VIELÄ LISÄÄ!" ja näytteli RPG:tään ohikulkijoille, mutta Michael ei tästä pitänyt ja niinpä hän avasi autonsa oven ja tuli sieltä ulos pistooli kädessään. "Moimoi ja heihei, beibe!" hän huusi ja ampui kohti Bobia, joka seisoi hämmästyneenä paikallaan. "AARGH! EI IKINÄÄÄ!" Bob karjaisi ja lensi maahan verisenä ja kuolleena. Meni vain hetki ja poliisit olivat paikalla tutkimassa rikospaikkaa. Michael oli poissa, ikuisesti. "Lääh, puuh, huh-hah... ei ne mua saa kiinni." kuului kaukaata meren rannasta Michaelin suusta. Hän aikoi ampua itsensä koska hänellä ei ollut enää toivoa Miken suhteen, joka oli hyvä tyyppi. *PAM PAM PAM* Heti kolmen laukauksen jälkeen poliisit lähtivät meren rannalle, josta laukaukset kuuluivat. He näkivät vain kaksi luotia maassa ja yhden naamassa. He tunnistivat ruumiin heti ja saivat tietää, että Michael oli tappanut Bobin, joka oli hyvä juttu mutta siitä olisi joutunut kuitenkin vankilaan loppuelämäksi. Seuraavana iltana Carl saapui Sweetin kanssa Gantoniin, mutta näky oli kauhea. Ballaseita ympäri Gantonia ja maassa makaavia jengiläisiä. "MITÄ VIT*UA? GET THE FUCK OUTTA HERE BITCHES!" Sweet huusi ja otti autosta SMG:n. "Hey yay! Kill those bitchees!" kuului Johnsonien oikean talon edestä ja pian sieltä alkoikin lentää luoteja kohti Carlia ja Sweetiä...

"VIT*N BALLAS-JENGILÄISET!" veljekset karjaisivat vihaisina ja haavoittuneina, kun luodit olivat osuneet molempiin suoraan vatsaan ja käteen. Samaan aikaan Gantonin sillalla käveli mies, jolla oli tarkkuuskivääri kädessä. Hän kuuli aseen paukuntaa ja katsoi Gantoniin. Siinä samassa hän näki Sweetin talon katolla Ballaseita kiväärien kanssa. Tämä oli hyvä tilaisuus auttaa kaatuneita veljeksiä. "Hm. MITÄ VIT*UA? Sweet ja Carl!" mies mietiskeli ja päätyi tulokseen: ammu viholliset. Hän oli valmiina heti kun hän sai aseensa viritettyä. Mies tähtäsi kohti Ballaseja ja painoi liipasinta.... *PAM, latausääni* "SWEET, CARL!" hän huusi ja hyppäsi sillalta alas Gantoniin. Veljekset tunsivat miehen ja ihme kyllä, tämän nimi oli Tommy Vercetti, Vice Cityn mahtavin jengipomo,

Minun kirjoitusaktiivisuuteni on taas alkanut kasvaa, joten kenenkään ei tarvitse pelätä, ettäkö minun tarinani tähän jäisivät. Ei, kesälomallahan minä kirjoitan niin maan perkuleesti, että siinä tahdissa ei kukaan pysy perässä! Voisin ehkä alkaa parantaa tuota kuvailun tasoa, ei enää tunnu yhtä tunnelmalliselta kuin aikaisemmat stoorit.

Sehän on tietysti ihan lukijan mielipiteestä kiinni, mutta itse en näe sitä niin hyvänä(tuo ei ole omakehua!) kuin aiemmissa, ja samat sanat tuntuvat jatkuvasti toistuvan. Sanavarastoni on kutistunut sitten aiempien tarinoiden, joissa sen laajuutta ainakin arvostettiin ja pidettiin hyvänä plussana. Täyden kympin tarinaan en ole pystynyt, mutta parhaimmillaan 7 tarinan keskiarvo on ollut 9.4(toisin sanoen siis heikko 9puol), mitä voidaan pitää aika hyvänä suorituksena aiempaan verraten, jolloin arvosanat koostuivat lähinnä seiskaplussan ja kasin rajamailla olevista numeroista.