Kirjoitettu: torstai, 12. kesäkuuta 2008 klo 10.32
Hmm, juu ainakin keskiarvo on vielä kohtalaisen hyvin samaa tasoa kuin viime kesänä. jolloin tosin nautin kirjoittamisesta hitusen enemmän vakituisemman kirjoittajakaartin ansiosta. (Nykyään tämä homma ei jaksa innostaa, kun ei enää kauheasti mitään tapahdu paria muiden tarinaa lukuunottamatta) Mut mut, kai sitä vois sitten tänäänkin alkaa jatkaa, kun ei muuta tekemistä ole.
Pikkusen spoileria kehiin:
Juu, eli siis Niko joutuu pakenemaan yläkertaan asti, mutta sieltä hänen pakenemisensa ei tunnukaan kovin helpolta, ei ainakaan huomaamatta. Sillä aikaa melko vainoharhainen CJ tekisi mitä tahansa muuta kuin kolkuttaisi South Bohanissa sijaitsevan kerrostalon asunnon numero 22 ovea, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Kuinka oikeassa hän sitten onkaan tilanteen suhteen, niin sehän tullaan varmasti näkemään...
Kirjoitettu: torstai, 12. kesäkuuta 2008 klo 14.43
Muokattu: 26.06.2008 klo 12.23
TÄSSÄ OSASSA KESTI KAUAN... KOSKA ON OLLU KAVEREITA KYLÄSSÄ NIIN PALJON. JA OON OLLU ULKONA PUOLET ALKULOMASTA
Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story... Like the shadows, man! - osa 2
Aikaisemmin tapahtunut tarinassa:
Mike ja Michael lähtevät Los Santosista autolla kohti Liberty Cityä ja matkalla heidän mukaansa tuli yksi nainen, Millie nimeltään. Tarinan edetessä Mike menehtyy nähtyään TV:ssä norsun ja Johnsonit joutuvat vaaran vyöhykkeelle kunnes karkaavat kotoaan kauas pois...
Lähellä Johnsonien taloa oli paikka jonne kukaan ei ollut vielä mennyt. Siellä asui herra nimeltään Bob Big, joka oli tunnettu muutamasta sarjamurhasta, jotka on tehty Liberty Cityssä. Kukaan ei tiedä, milloin Bob iskee uudestaan, mutta sitten, seuraavana yönä Bob asteli romukasatalostaan ulos ja siinä samassa Michael ajoi Sentinelillään ohi. Bob karjui "ON SE YÖ, JOLLOIN TEEN TUHOA VIELÄ LISÄÄ!" ja näytteli RPG:tään ohikulkijoille, mutta Michael ei tästä pitänyt ja niinpä hän avasi autonsa oven ja tuli sieltä ulos pistooli kädessään. "Moimoi ja heihei, beibe!" hän huusi ja ampui kohti Bobia, joka seisoi hämmästyneenä paikallaan. "AARGH! EI IKINÄÄÄ!" Bob karjaisi ja lensi maahan verisenä ja kuolleena. Meni vain hetki ja poliisit olivat paikalla tutkimassa rikospaikkaa. Michael oli poissa, ikuisesti. "Lääh, puuh, huh-hah... ei ne mua saa kiinni." kuului kaukaata meren rannasta Michaelin suusta. Hän aikoi ampua itsensä koska hänellä ei ollut enää toivoa Miken suhteen, joka oli hyvä tyyppi. *PAM PAM PAM* Heti kolmen laukauksen jälkeen poliisit lähtivät meren rannalle, josta laukaukset kuuluivat. He näkivät vain kaksi luotia maassa ja yhden naamassa. He tunnistivat ruumiin heti ja saivat tietää, että Michael oli tappanut Bobin, joka oli hyvä juttu mutta siitä olisi joutunut kuitenkin vankilaan loppuelämäksi. Seuraavana iltana Carl saapui Sweetin kanssa Gantoniin, mutta näky oli kauhea. Ballaseita ympäri Gantonia ja maassa makaavia jengiläisiä. "MITÄ VIT*UA? GET THE FUCK OUTTA HERE BITCHES!" Sweet huusi ja otti autosta SMG:n. "Hey yay! Kill those bitchees!" kuului Johnsonien oikean talon edestä ja pian sieltä alkoikin lentää luoteja kohti Carlia ja Sweetiä...
"VIT*N BALLAS-JENGILÄISET!" veljekset karjaisivat vihaisina ja haavoittuneina, kun luodit olivat osuneet molempiin suoraan vatsaan ja käteen. Samaan aikaan Gantonin sillalla käveli mies, jolla oli tarkkuuskivääri kädessä. Hän kuuli aseen paukuntaa ja katsoi Gantoniin. Siinä samassa hän näki Sweetin talon katolla Ballaseita kiväärien kanssa. Tämä oli hyvä tilaisuus auttaa kaatuneita veljeksiä. "Hm. MITÄ VIT*UA? Sweet ja Carl!" mies mietiskeli ja päätyi tulokseen: ammu viholliset. Hän oli valmiina heti kun hän sai aseensa viritettyä. Mies tähtäsi kohti Ballaseja ja painoi liipasinta.... *PAM, latausääni* "SWEET, CARL!" hän huusi ja hyppäsi sillalta alas Gantoniin. Veljekset tunsivat miehen ja ihme kyllä, tämän nimi oli Tommy Vercetti, Vice Cityn mahtavin jengipomo, Tommylla ja veljeksillä oli kuitenkin vielä tappamista, ennenkuin pääsisivät voittamaan. Muutaman tuskallisen tunnin kuluttua kaverukset kuitenkin tekivät sen. He onnistuivat voittamaan Ballasit ja parhaillaan he olivat juomassa olutta minkä kerkesivät, tosin Carl oli saanut pahempia vammoja ja hän joutui hoitaa itseään, sillä ei uskaltanut mennä sairaalaan kertomaan kytille ammuskelukohtauksesta.
Ocean Beach, Vice City
"Trallalallallallallei... jätskibisnekset menee liian hyvin, nyt mun pitäs kai mennä kertoo Tommylle kuinka hyvä mä oon täs hommas!" Tommyn apulainen lauleskeli myydessään oikeata jätskiä lapsille. Apuri oli jo viisi dollaria voitolla joka oli hyvä asia, mutta voittoa oli silti liian vähän. "Hei sä nuija! Tuus tänne ja anna vähän rauhottavaa!" yksi vihaisista aikuisista huusi vihaisena apurille, koska ei ollut saanut yhtään rauhoittavaa pariin päivään. *RÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄT, kiljuntaa ja huutoa, PAM PAM PAM* "Laske aseesi ja nosta kätesi ylös! Sinut on piiritetty! Tämä on VCPD!" SWAT-ryhmä huusi Lance Vancelle, joka oli murhannut poliisin ja pääsemässä karkuun. Samaan aikaan paikalle kaasutteli Tommy jolla oli takapenkillään .357-revolveri. Hän otti aseen takapenkiltä ja juoksi poliisien eteen. "Hey, get the fuck outta my way!" Tommy karjaisi poliiseille ja tähtäsi kohti Lancea. "Tommy, don't... DOOON'T!" Lance huudahti ja lähti salamana juoksemaan, mutta Tommy oli nopeampi ja nauroi "This is the last dance of Lance Vance!". "I like your style, Tommy!" Lance huusi ennenkuin ehti kaatua rannalle verisenä ja kalpeana.... *PAM PAM*
Myöhemmin samana päivänä Ken Rosenberg oli juttelemassa Tommyn ja Sweetin kanssa Malibu Clubissa. Heidän pääaiheita olivat ryöstö, räjäytys ja jengisota. "Meillä Los Santosis on aina kerran paris päiväs joku sota, sen takii Carl joutu jäämää sinne mut ei hätää, tehään me jotaan hauskaa!" Sweet kehuskeli kun Ken kysyi millaista Los Santosissa on. "Noniin, kaveri... röystetäänkö me pankki, räjäytetäänkö me joku paikka vai aloitetaanko jengisota? Sun juttu, ei mun. Saat jokaseen avuksi Philin ja Camin, jos ne on vielä elossa. "En mä oikeen tiiä mitä tekisin mut mä päätän sen kuitenkin tällä viikolla, haluun miettii. Ja muuten missäs Tommy on?" Sweet kysyi epäröivällä katseella ja yritti pysyä rauhallisena. "Tommy on ööh... aah... no, en tiedä!" Ken vastasi myöskin epäröivänä mutta varmana siitä ettei tiedä. "Hei Ken, moi!" Tommy huusi kovalla äänellä avatessaan oven ja astuttuaan sisään, hän oli verinen ja täynnä vammoja, jonka syytä ei tiedetty....
Ganton, Los Santos
Carl oli ollut pari päivää kunnossa, mutta hänellä ei ollut enää rahaa, joten hän ei päässyt lähtemään Vice Cityyn. Häntä harmitti myös se, että he saisivat siellä rahaa päivittäin, mutta täällä niin ei todellakaan ollut. Ryder oli poissa, Big Smoke oli poissa, Kendl oli Cesarin kanssa panolla... ja Carl oli yksin sängyssä makaamassa ase taskussaan.Tuntui kuin hän olisi ollut murheellinen jostain muusta, vaikkapa äidistään. *Tuut, tuut, tuut* "Hei, en ole nyt paikalla mutta jätä viesti äänimerkin jälkeen, kiitos." puhelimesta kuului kun Carl yritti soittaa Sweetille. Hän jätti viestin "Moi, en voi tulla sinne koska mulla ei oo rahaa, mutta asiat järjestyy, veli. Meen töihin että saan lentoliput sinne ja yritän tulla mahollisimman pian ."
The End
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
Kirjoitettu: torstai, 12. kesäkuuta 2008 klo 16.49
Muokattu: 12.06.2008 klo 18.59
Carbonox Stories:
Link - Osa 3
Niko hiipi portaita ylös. Hän oli kauhuissaan, hänellä ei ollut muuta kuin pistooli, ja se ei riittäisi Dimitriä, Bulgarinia ja jengiläisiä vastaan. Hän tiesi, että ainoa keino varmistaa piilossapysyminen oli nousta mahdollisimman ylös, joten sinne hänen tiensä vei. Hän meni askel kerrallaan ja niin hiljaa kuin suinkin pystyi - mutta yläkertaan mentäessä hänen jalkansa vahingossa tömähti portaalle ja käytävässä kaikui jengiläisen huuto: "Hiippaileeko siellä joku?" Alempana Dimitri alkoi epäillä, että se saattoi olla Niko, ja hän komensi: "YLÖS JA ÄKKIÄ! Jos se on hän, niin me onnistutaan tässä yli odotusten!" Jengiläiset nyökkäsivät ja alkoivat rampata portaita ylös. Nikon tie taas päättyi - mutta hän oli valmiina taistelemaan kuin mies. Sekunnit kuluivat, portaista kuului kolinaa...mutta sitten vieressä oleva ovi avautui niin nopeasti, että Niko hätkähti välittömästi. Sen takana seisoi mies, joka veti hänet sisään ja sulki oven lähes äänettömästi. "Little Jacob - mitä sinä täällä teet?" Niko kysyi, mutta Jacob hyssytteli. "Ne ei tainneet huomata sinua vielä...Tänne näin!" Hän veti ruosteisen oven auki ja sieltä paljastui vielä yksi porraskäytävä, joka johti aina katolle asti. Jacob lukitsi oven varmistaen, että se pidätteli jengiläisiä ainakin vähän aikaa - sitten Liberty Cityn taivas näkyikin jo yläpuolella. Talon katto oli likainen ja lähes täynnä lokinp*skaa, ja mikäli tilanne ei olisi ollut sellainen kuin se oli nyt, Niko ei olisi missään nimessä suostunut kävelemään siellä. Hän väisteli valkoisia kikkareita niin hyvin kuin saattoi ja seurasi Jacobia paloportaille, jotka olivat kyllä hyvä keksintö...eivät pelkästään pakenemiseen tulipalolta, mutta myös pakenemiseen huomaamatta koko kämpästä. "Sä ajoit tota Feltzeriä?" Jacob kysyi ja Niko nyökkäsi hitaasti. "Okei, sillä sitten painutaan pakoon...nuo eivät kyllä meitä löydä, ellei sitten tule mitään 'ympäri käydään, yhteen tullaan' -meininkejä." Jacob selitti ja molemmat menivät kyytiin. He huristivat kohti Algonquinia ja painoivat sillalla sen taksin ohi, jossa CJ istui. He tosin menivät niin kovaa, ettei heitä meinannut edes huomata...
Paria minuuttia myöhemmin taksi pysähtyi etelä-Bohanissa olevien kerrostaloasuntojen lähelle. "Okei, minä tunnen nää paikat kuin omat taskuni..." Di mutisi ja lähti kävelemään taloa kohti, mutta taksikuski viittoi vielä CJ: lle. "Yksi juttu...minä tiedän, että Torres on kaverisi ystävä, mutta ellet ole ennen häntä tavannut, niin voin antaa pari vinkkiä. Ensinnäkin, älä tee mitään sellaista, joka saisi sinut vaikuttamaan jeparilta. Toiseksi, älä mene liian lähelle häntä - ihan vain kaiken varalta. Ja kolmanneksi, älä koske sen tavaroihin. Nuo jutut saa sen yleensä hermoilemaan ja ampumaan kohti..." CJ alkoi väristä, eikä se johtunut melko koleasta ilmasta. Hänellä oli kyllä poliisien Spas-12, jonka hän varmasti aikoi pitää piilossa. Mitään hyvää paikkaa ei löytynyt, joten hän kätki sen talon edustalla olevaan puskaan ja yritti pitää sen mielessään. "Se on tässä näin...minun pitää vain ottaa se, kun tulen ulos...siis jos tulen..." hän ajatteli ja käveli niin rauhallisena kuin vain saattoi ollakin huoneiston numero 22 ovelle. Di kolkutti ovelle ja sisältä kuului hätkähtänyt huuto. "Ke-ketkä siellä?" kuului pelokas kuiskaus aivan oven vierestä hetkeä myöhemmin. "Carl Johnson..." CJ aloitti, mutta takaa huudettiin: "En tunne! Oletko kenties jepari?" Tämä oli juuri sitä, mitä ei pitänyt tapahtua, mutta onneksi Di pelasti tilanteen. "Ei se ole, enkä minäkään...Avaa nyt ovi vanhalle kaverillesi, vai onko kenties bisnekset saanut sinut unohtamaan Diana Deadguyn?" Hätkähdys kuului taas ja ovi työnnettiin oikein kunnolla auki. "Ei hyvä päivä..." Liz näytti melkein samalta kuin siinä kuvassa, mutta vain kymmenisen vuotta vanhemmalta. CJ meni huoneistoon viimeisenä ja näki, että paikassa oli suoranainen epäjärjestys, ja Sprunkiakin oli nähtävästi juotu paljon, sillä sohvaltakin löytyi jo vaikka kuinka monta tölkkiä. Sinne hän asettuikin makaamaan, mutta näki pian, että siihen oli myös läikkynyt sitä samaa nestettä, ja hän nousi äkillisesti taas seisomaan, vaikka paita olikin Sprunkin peitossa.
"Eihän tuo...tyyppi vain ole poliisi?" Liz kysyi uudemman kerran, mutta CJ ehti vastata ensin, ja häntä alkoi ärsyttää niin paljon, että hän ei tajunnut päästävänsä kunnolla ääntä saman tien. "NO EN OLE!" Liz säikkyi pahemman kerran ja perääntyi taaksepäin, jolloin aiempaa aggressiivisempi Diana työnsi CJ: n seinää vasten. "Älä - puhu - hänelle - tuolla - tavalla!" hän mutisi hitaalla ja hiljaisella äänellä, joka tulvi ärtymystä ensimmäistä kertaa ainakin CJ: n kuullen. Kun hän oli taas vapaa, hän meni sohvalle istumaan ja pyyhki vähän Sprunkia, jotta se olisi edes vähän sopivampi makaamiseen. Muutaman minuutin kuluttua, kun Liz oli saatu rauhoitettua, hän avasi jääkaapin, josta pörisi heti pari kärpästä ulos. "SAAKELIN..." CJ aloitti, mutta nähtyään Lizin ilmeen hän rauhoittui melkein heti. "Tarkoitan siis...inhoan kärpäsiä. Entä te?" Hän yritti näyttää iloiselta, mutta sitä naisihmiset eivät kyllä lainkaan olleet. Visiitti ei näyttänyt kovinkaan onnistuvaiselta, ja hetkeä myöhemmin hän huomasi vielä, että pizzaakin oli levinnyt matolle, ja sitä oli myös hänen sukanpohjissaan. "Voi hele...Missä täällä on, tuota noin, pesuhuone?" hän kysyi kohteliaasti ja Liz, joka ei vaikuttanut kovinkaan motivoituneelta puhumaan hänelle, osoitti vain sormensa aukinaiselle ovelle huoneen perällä ja istui sitten nojatuoliin. CJ lähti pesemään sukkiaan toivoen, että niistä saataisiin vielä joskus puhtaat.
Vähän kauempana, jossain päin Algonquinia, sininen Feltzer kaasutti pitkin katuja. Little Jacob oli melkein liimautunut penkkiin, mutta Nikolle tilanne tuntui arkipäiväiseltä - hän oli painellut katuja pitkin kovalla vauhdilla ennenkin. Valitettavasti tämä hauskanpito ei enää tuntunut niin hauskalta, kun takaa alkoi lennellä jotain kovaa vauhtia yli. "Mitä ihmeen suihkumoottoriturboampiaisia nuo on?" Jacob ihmetteli, mutta sivupeiliin vilkaissut Niko älysi, että ne eivät olleet enempää tai vähempää kuin luoteja, ja perässä ajoi jengiläisten auto. "Nuo ei ole ainakaan ne samat, jotka siellä talossa oli! Varmaan kyttäsi koko ajan..." Tässä välissä Jacob näytti nolostuneelta. "Mä kyllä näin nuo seuraamassa meitä siellä sillalla, mutta kun ne ei ampunut, niin mä en viitsinyt niistä mainita." Niko iski kämmenensä otsaansa turhautuneena, mutta päätti, että helposti nuo eivät ainakaan heitä saisi. Hän alkoikin painaa kaasua yhä herkemmin pohjaan, ja jengiläiset meinasivat jäädä jälkeen. "VARO TAKSIA!" Jacob huusi, kun Niko oli vähän aikaa keskittynyt vain sivupeiliin, ja hetken aikaa meinasi tulla turma, mutta siitä pelastuttiin nopeilla reflekseillä. Taksin takavalo tosin rikkoutui rytäkässä, mutta sillä ei ollut väliä - pujottelu oli vaikeaa kovissa vauhdeissa, ja ennen pitkää, kun molemmilla puolilla oli auto ja tiellä tuli juuri eteen yksi, mahdollisuuksia väistämiseen ei enää ollut, mutta Niko painoi jarrut pohjaan välttääkseen turhaa vahinkoa. Feltzer iskeytyi kylki edellä Stallionia päin ja Jacob meinasi sinkoutua kyydistä, mutta turvavyö piti hänet paikoillaan. Huonommin kävi takaa-ajajille, jotka rysähtivät täydellä vauhdilla samaan kasaan ja lensivät ikkunalasin läpi verijälkien saattelemana. Molemmat olivat välittömästi kuolleet - toinen oli lentänyt Stallionin yli ja suoraan asvaltille, toisen pää taas oli kolahtanut Stallionin oveen ja tuulilasinsirpaleet tekivät lukuisia viiltoja ympäri kehoa. Niko kömpi autosta ulos ja saattoi sentään huokaista helpotuksesta, sillä Jacob ei myöskään ollut ottanut kauheasti vahinkoa. Stallion-kuski näytti järkyttyneeltä ja soitti ambulanssin - mutta kaksikko oli jo liuennut siinä välissä muihin maisemiin.
Sillä välin CJ makasi Lizin sohvalla, jossa ei enää ollut kamalan paljon Sprunkia, mutta hän ei tiennyt, mitä tehdä. Hän ei siis saanut mennä liian lähelle, vaikuttaa millään lailla poliisilta tai koskea mihinkään yksityistavaroihin. Niin hän ei sentään ollut tehnyt, ja parempi niin. Valitettavasti päivä muuttui vähän liiankin tiukaksi, kun ovelta kuului äänekästä kolkutusta ja Liz säikähti hervottomasti. "POLIISIT TÄÄLLÄ! CARL JOHNSON ULOS KÄDET YLHÄÄLLÄ!" kuului möreä-ääninen huuto, ja vaikkei se asia Liziin liittynytkään, hän piiloutui nojatuolinsa taakse, kun CJ ryntäsi vessaan. Kolkutus muuttui koko ajan vain raivokkaammaksi, ja Diana, joka oli ainoa järjissään oleva eikä hysteerisesti pelännyt, avasi oven rauhassa. Juuri sillä hetkellä sieltä syöksyi vain yksi tyyppi, joka vatkasi sormiaan joka puolelle aivan kuin olisi ampunut. "RÄTÄTÄTÄTÄ! HAAHHAHHAAA!" CJ paiskoi vessan oven äkäisenä auki tietäen, että tässäkin tilanteessa kyse oli sensorttisesta pelleilystä, ettei pahempaa voinut oikeastaan keksiä. Ian Mitchell seisoi ovensuussa niin äärimmäisen huvittuneena kuin vain ihminen saattoi olla. "Kunpa olisin...hähähä...nähnyt ilmeesi..." Hänen oli vaikea puhua kaiken naurun keskeltä. Liz näytti suunnattoman kiukkuiselta, ja tietoisena siitä, että CJ: tä tämä ei ainakaan kuuntelisi, Di juoksi äkkiä hänen luokseen. "Älä ammu...se vaan...tykkää pilailla. Ei se sinua yrittänyt, se vaan..." Mutta melkein heti Liz alkoi nähdä taas jotain tuttua. "Ei se saa olla...mikä ihmeen vanhojen tuttujen kokouspäivä tämäkin nyt on? Ian Mitchell! Daniel Deadguyn paras kaveri, se tyyppi, joka tunnettiin siitä, että se hakkasi kaikki itseään suuremmat! Miten hitossa se tänne eksyi..." CJ, joka otti taas rennon asennon sohvalla, mutisi: "Se on mun kaveri, jonka temput toisaalta joskus vähän v*tuttaa..." Sitä Ian ei kuunnellut ollenkaan, vaan istui samalle sohvalle. "Kuules nyt, kaveri. Meikäläisellä oli oikeesti vähän muutakin sanomista...luikkos jo tämän?" Hän otti taskustaan sanomalehdenpalasen, jonka toisella puolella oli ainakin jotain mainosta. "Mitä...kaksi appelsiinia yhden hinnalla? Kuulostaa kyllä ihan kivalta, ei siinä mitään..." Ian repesi taas nauramaan. "No ei, käännä se helskutin paprunpala toisinpäin, niin näet..." Siinä oli vähän tekstiä, josta ainoastaan tärkein osa oli ilmeisesti säästetty.
"Sonny Forellin kuolemasta raivostunut Matthew Lind on alkanut vaikuttamaan rajusti Old Liberty Cityn tapahtumiin. Hän pyrkii esimerkiksi nousemaan kaupungin kovimmaksi jengipomoksi, johon hän on ehkä jo onnistunutkin Salvatore Leonen kuoltua ja Darren "Devil" Diablon vahingoituttua merkittävästi. Pahinta tässä on, että kaupunkia uhkaa sota. Ihmiset ovat muuttamassa sieltä pois, vaikkei mitään ole vielä tapahtunut. Ainoastaan uskaliaimmat ovat jääneet odottamaan tilanteen laantumista - jos sellaista ylipäätään päästään näkemään. Lind pyrkii myös järjestämään itselleen massiivisen armeijan, joka on tätä nykyä järjestymässä. Tämä ei kuitenkaan jää tähän. Toni Cipriani vakuuttaa: "Hänhän on se viimeinen tyyppi, joka kaupungin saa haltuunsa!" Toteutuuko Ciprianin toteamus vai ei, siitä lisää uutisissa."
"Ei jumankauti..." CJ mutisi ja työnsi lehdenpalasen sivuun. "Juu. Niin että huvittaako vielä palata sinne?" Ian kysyi. "Voitais vaikka tehdä viimonen visiitti, ellei sitten yhtäkkiä tule sotafiilistä..." CJ pudisteli päätään niin että sen varmasti huomasi. Hänellä ei ollut mitään halua käydä sellaisessa rotankolossa, jossa varmasti henkiinjääminen oli vaikeampaa kuin viiden norsun saaminen kuplavolkkariin. "Ketkä sinne sitten menee?" hän keksi kysyä, vaikkei halunnutkaan oikeastaan tietää. "No, ainakin nää meidän LC: läiset kontaktit...Toni, Donald, David, Justin...ehkä Steve...ja Derekistä en tiedä, sen selkä on vieläkin niin ja näin." Ian mutisi. "Joskin se appelsiinijuttu kuulostais houkuttelevalta, käydäänkö vaikka kokeilemassa?" Se nyt oli liian sarkastista ollakseen totta, eikä se juttu CJ: tä edes huvittanut. Häntä ei huvittaisi mikään niin kauan kuin epäilemättä historian traagisin sota jatkuisi. Hän saattoi vain odottaa jatkoraportteja tilanteesta, ja sitä ennen oli turvallisinta pysyä kaukana ja vaikka ostaa lentolippu San Andreakseen. "Tuota noin...missä täällä on lentokenttä?" hän kysyi. Hän sai äkillisesti huomata, että Liz, Diana ja Ian tuijottivat häntä niin kuin he olisivat nähneet jotain erityisen outoa. "Vihjaakko sää, ettet tiedä...No kummiski, ku ajat tästä Bohanista ton ison sillan yli, niin tuut Charge Islandille. Eteenpäin tullin läpi, niin tuut Dukesiin. Sitten siellä vaan meet itään, eli siis eteenpäin niin kauan ku pääsee, niin lentokenttä tulee kyllä aikanaan vastaan, käytit mitä reittiä hyvänsä..." Ian sanoi sellaisella puhekielellä, josta ei kyllä selvää saanut kunnolla, mutta ainakin pääpiirteissään asia oli kunnossa. "Mä en tällä asialla enää vaivaa päätäni. Tuukko mukaan?" CJ kysyi vielä ovelle käveltyään. "En tietenkään, mää jään tänne naisten kanssa rupatteleen!" Ian tokaisi ja vinkkasi silmää CJ: n poistuessa huoneistosta muihin maisemiin. "Eli siis siltaa pitkin...tullin läpi ja siitä eteenpäin eli itään..." hän kertasi vielä portaita alas mennessään.
Niko ja Jacob olivat kulkeneet jo hyvän matkaa, ja vihdoin he tulivat Burger Shotin eteen. Molemmilla oli jonkin sortin nälkä, joten he kävelivät sisään - ravintola oli sottainen ja pikkulapset inisivät jatkuvasti, joten paikan viihtyisyys oli vähän niin ja näin, mutta ruoka sentään oli parasta roskaruokaa, mitä he olivat koskaan syöneet. "Vielä vähän...rrröyh...lisää!" Niko huusi tarjoilijalle, joka ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta jotain. "Tuota noin...anteeksi, herra, mutta mikä tuo lappu selässänne oikein on?" tämä kysyi. "Niin mik..." Jacob käväisi vilkaisemassa ja veti lapun irti. Tarjoilija, joka käsitti, ettei asia hänelle kuulunut, käveli pois ja Little Jacob luki lappua itsekseen. "Ei hyvä päivä..." hän ajatteli. Niko loi oman vilkaisunsa siihen ja saattoi sanoa vain saman asian - nyt sitä oli Tonin porukka kusessa.
Kirjoitettu: torstai, 12. kesäkuuta 2008 klo 20.43
Lainaus:12.06.2008 Shadow6 kirjoitti:
TÄSSÄ OSASSA KESTI KAUAN... KOSKA ON OLLU KAVEREITA KYLÄSSÄ NIIN PALJON. JA OON OLLU ULKONA PUOLET ALKULOMASTA
Shadow6 presents
a Grand Theft Auto story... Like the shadows, man! - osa 2
Aikaisemmin tapahtunut tarinassa:
Mike ja Michael lähtevät Los Santosista autolla kohti Liberty Cityä ja matkalla heidän mukaansa tuli yksi nainen, Millie nimeltään. Tarinan edetessä Mike menehtyy nähtyään TV:ssä norsun ja Johnsonit joutuvat vaaran vyöhykkeelle kunnes karkaavat kotoaan kauas pois...
Lähellä Johnsonien taloa oli paikka jonne kukaan ei ollut vielä mennyt. Siellä asui herra nimeltään Bob Big, joka oli tunnettu muutamasta sarjamurhasta, jotka on tehty Liberty Cityssä. Kukaan ei tiedä, milloin Bob iskee uudestaan, mutta sitten, seuraavana yönä Bob asteli romukasatalostaan ulos ja siinä samassa Michael ajoi Sentinelillään ohi. Bob karjui "ON SE YÖ, JOLLOIN TEEN TUHOA VIELÄ LISÄÄ!" ja näytteli RPG:tään ohikulkijoille, mutta Michael ei tästä pitänyt ja niinpä hän avasi autonsa oven ja tuli sieltä ulos pistooli kädessään. "Moimoi ja heihei, beibe!" hän huusi ja ampui kohti Bobia, joka seisoi hämmästyneenä paikallaan. "AARGH! EI IKINÄÄÄ!" Bob karjaisi ja lensi maahan verisenä ja kuolleena. Meni vain hetki ja poliisit olivat paikalla tutkimassa rikospaikkaa. Michael oli poissa, ikuisesti. "Lääh, puuh, huh-hah... ei ne mua saa kiinni." kuului kaukaata meren rannasta Michaelin suusta. Hän aikoi ampua itsensä koska hänellä ei ollut enää toivoa Miken suhteen, joka oli hyvä tyyppi. *PAM PAM PAM* Heti kolmen laukauksen jälkeen poliisit lähtivät meren rannalle, josta laukaukset kuuluivat. He näkivät vain kaksi luotia maassa ja yhden naamassa. He tunnistivat ruumiin heti ja saivat tietää, että Michael oli tappanut Bobin, joka oli hyvä juttu mutta siitä olisi joutunut kuitenkin vankilaan loppuelämäksi. Seuraavana iltana Carl saapui Sweetin kanssa Gantoniin, mutta näky oli kauhea. Ballaseita ympäri Gantonia ja maassa makaavia jengiläisiä. "MITÄ VIT*UA? GET THE FUCK OUTTA HERE BITCHES!" Sweet huusi ja otti autosta SMG:n. "Hey yay! Kill those bitchees!" kuului Johnsonien oikean talon edestä ja pian sieltä alkoikin lentää luoteja kohti Carlia ja Sweetiä...
"VIT*N BALLAS-JENGILÄISET!" veljekset karjaisivat vihaisina ja haavoittuneina, kun luodit olivat osuneet molempiin suoraan vatsaan ja käteen. Samaan aikaan Gantonin sillalla käveli mies, jolla oli tarkkuuskivääri kädessä. Hän kuuli aseen paukuntaa ja katsoi Gantoniin. Siinä samassa hän näki Sweetin talon katolla Ballaseita kiväärien kanssa. Tämä oli hyvä tilaisuus auttaa kaatuneita veljeksiä. "Hm. MITÄ VIT*UA? Sweet ja Carl!" mies mietiskeli ja päätyi tulokseen: ammu viholliset. Hän oli valmiina heti kun hän sai aseensa viritettyä. Mies tähtäsi kohti Ballaseja ja painoi liipasinta.... *PAM, latausääni* "SWEET, CARL!" hän huusi ja hyppäsi sillalta alas Gantoniin. Veljekset tunsivat miehen ja ihme kyllä, tämän nimi oli Tommy Vercetti, Vice Cityn mahtavin jengipomo, Tommylla ja veljeksillä oli kuitenkin vielä tappamista, ennenkuin pääsisivät voittamaan. Muutaman tuskallisen tunnin kuluttua kaverukset kuitenkin tekivät sen. He onnistuivat voittamaan Ballasit ja parhaillaan he olivat juomassa olutta minkä kerkesivät, tosin Carl oli saanut pahempia vammoja ja hän joutui hoitaa itseään, sillä ei uskaltanut mennä sairaalaan kertomaan kytille ammuskelukohtauksesta.
Ocean Beach, Vice City
"Trallalallallallallei... jätskibisnekset menee liian hyvin, nyt mun pitäs kai mennä kertoo Tommylle kuinka hyvä mä oon täs hommas!" Tommyn apulainen lauleskeli myydessään oikeata jätskiä lapsille. Apuri oli jo viisi dollaria voitolla joka oli hyvä asia, mutta voittoa oli silti liian vähän. "Hei sä nuija! Tuus tänne ja anna vähän rauhottavaa!" yksi vihaisista aikuisista huusi vihaisena apurille, koska ei ollut saanut yhtään rauhoittavaa pariin päivään. *RÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄT, kiljuntaa ja huutoa, PAM PAM PAM* "Laske aseesi ja nosta kätesi ylös! Sinut on piiritetty! Tämä on VCPD!" SWAT-ryhmä huusi Lance Vancelle, joka oli murhannut poliisin ja pääsemässä karkuun. Samaan aikaan paikalle kaasutteli Tommy jolla oli takapenkillään .357-revolveri. Hän otti aseen takapenkiltä ja juoksi poliisien eteen. "Hey, get the fuck outta my way!" Tommy karjaisi poliiseille ja tähtäsi kohti Lancea. "Tommy, don't... DOOON'T!" Lance huudahti ja lähti salamana juoksemaan, mutta Tommy oli nopeampi ja nauroi "This is the last dance of Lance Vance!". "I like your style, Tommy!" Lance huusi ennenkuin ehti kaatua rannalle verisenä ja kalpeana.... *PAM PAM*
Myöhemmin samana päivänä Ken Rosenberg oli juttelemassa Tommyn ja Sweetin kanssa Malibu Clubissa. Heidän pääaiheita olivat ryöstö, räjäytys ja jengisota. "Meillä Los Santosis on aina kerran paris päiväs joku sota, sen takii Carl joutu jäämää sinne mut ei hätää, tehään me jotaan hauskaa!" Sweet kehuskeli kun Ken kysyi millaista Los Santosissa on. "Noniin, kaveri... röystetäänkö me pankki, räjäytetäänkö me joku paikka vai aloitetaanko jengisota? Sun juttu, ei mun. Saat jokaseen avuksi Philin ja Camin, jos ne on vielä elossa. "En mä oikeen tiiä mitä tekisin mut mä päätän sen kuitenkin tällä viikolla, haluun miettii. Ja muuten missäs Tommy on?" Sweet kysyi epäröivällä katseella ja yritti pysyä rauhallisena. "Tommy on ööh... aah... no, en tiedä!" Ken vastasi myöskin epäröivänä mutta varmana siitä ettei tiedä. "Hei Ken, moi!" Tommy huusi kovalla äänellä avatessaan oven ja astuttuaan sisään, hän oli verinen ja täynnä vammoja, jonka syytä ei tiedetty....
Ganton, Los Santos
Carl oli ollut pari päivää kunnossa, mutta hänellä ei ollut enää rahaa, joten hän ei päässyt lähtemään Vice Cityyn. Häntä harmitti myös se, että he saisivat siellä rahaa päivittäin, mutta täällä niin ei todellakaan ollut. Ryder oli poissa, Big Smoke oli poissa, Kendl oli Cesarin kanssa panolla... ja Carl oli yksin sängyssä makaamassa ase taskussaan.Tuntui kuin hän olisi ollut murheellinen jostain muusta, vaikkapa äidistään. *Tuut, tuut, tuut* "Hei, en ole nyt paikalla mutta jätä viesti äänimerkin jälkeen, kiitos." puhelimesta kuului kun Carl yritti soittaa Sweetille. Hän jätti viestin "Moi, en voi tulla sinne koska mulla ei oo rahaa, mutta asiat järjestyy, veli. Meen töihin että saan lentoliput sinne ja yritän tulla mahollisimman pian ."
To Be Continued...
TOP 10Olen Grand Theft Auto tarinoita-aiheen kolmanneksi paras kirjoittaja. KA on 9-.
Kirjoitettu: maanantai, 23. kesäkuuta 2008 klo 20.11
Jaajaa on ollut vähän kuollutta meininkiä viime aikoina. No eiköhän se sitten tästä aikanaan...Itsekin olen kyllä vähän laiskistunut, mutta tarinaa luvassa...
Kirjoitettu: torstai, 26. kesäkuuta 2008 klo 19.21
Muokattu: 26.06.2008 klo 19.23
Lainaus:26.06.2008 Jantsu92 kirjoitti:
Tuli vaan tossa mieleen että saako tänne laittaa GTA -tarinoita sarjakuva muodossa? Voisin ehkä tehä muutaman sarjakuvan :D
No ei ole ennen tehty, mutta miksei. Saatais vähän vaihtelua ja nähtäisiin oikeastaan, että millaista se tapahtumapaikalla on. :P
Kuvat on aika isoja. Kannattaa sitten zoomata niitä kuvia (painamalla sitä kuvaa) että saatte teksteistä selvää :D
Mites sinä jaksatki aina naurattaa. :D
No mutta, sarjakuvia en oikein osaa arvostella, kun ne eivät ihan sama asia ole kuin nämä aiemmin nähdyt tarinat, täytyy vielä miettiä että minkä perusteella arvosana annetaan. Mutta vihdoin vähän vaihteluakin nykyiseen tilanteeseen, joka kyllä tuntui aika tylsähköltä.
Kirjoitettu: keskiviikko, 02. heinäkuuta 2008 klo 11.26
Melkonen häpeä tiputtaa tämmönenkin aihe näin alas...Eiköhän tänne nyt vielä jotain saatais aikaan, riippuen siitä, onko kenelläkään enää kiinnostusta koko hommaan.
Kirjoitettu: keskiviikko, 02. heinäkuuta 2008 klo 14.57
Lainaus:02.07.2008 Carbonox kirjoitti:
Melkonen häpeä tiputtaa tämmönenkin aihe näin alas...Eiköhän tänne nyt vielä jotain saatais aikaan, riippuen siitä, onko kenelläkään enää kiinnostusta koko hommaan.
Mä oon ainakin tekemässä jatkoa tolle sarjakuvalle, mutta se on valmis ehkä ens viikolla.
