Carbonox Stories:

8-9-3

YDINPOMMI!
Traagisen tiedon perusteella vanhassa Liberty Cityssä on juuri räjähtänyt ydinpommi keskellä suurta sotaa. Pommi eliminoi käytännössä kaikki sotilaat lähistöltä, mutta muutamat selviytyjät pääsivät San Andreakseen kertomaan suuresta tuhosta. Selviytyjiin kuuluvat mm. Toni Cipriani, Donald Love, David Slope ja Steve Staunton. Ydinpommin laukaisun takana oli poliisin vanha tuttu Matthew Lind, jonka jäljittäminen on ollut äärimmäisen hankalaa - hän ei käytännössä koskaan näyttäydy turvapaikkansa ulkopuolella. Kyseistä paikkaa kuitenkin jäljitetään jatkuvasti.

TORRES JA MCREARY VANKILAAN - LIBERTYSSÄ RAUHA?
Sitten vähän iloisempaa uutista. Liberty Cityn poliisi on ilmoittanut tehneensä kaksi pidätystä, jotka saattavat johtaa siihen, että uudessa Liberty Cityssä tulee ainakin olemaan rauhallista. Ensin poliisit saivat terroriteoista epäillyn Gerald "Gerry" McRearyn napattua ja sitten oli vuorossa Elizabeta Torres, joka oli syyllistynyt poliisin murhaan, paikalle tulleiden poliisien uhkailuun aseella ja valtavan huumemäärän hallussapitoon. Molemmat pidätetyt istuvat nyt pitkää kakkua Alderney State Correctional Facilityssä. Ja sitten urheilu-uutiset, toimittajana A. C. Cident.

"Että sellasta settiä tällä kertaa." Sweet murahti. CJ istui sohvalla syöden muroja, jotka eivät jostain syystä Sweetille tai Kendlille maistuneet. Urheilu-uutiset olivat jälleen kerran sitä samaa perushuttua, joka ei ollut mitään ihmeellistä. "Meillä taitaa olla aika pitkä rikosrekisteri, eiks jeh, veli?" CJ kysyi vaihtaessaan kanavaa jollekin toiselle, josta tuli taas vaihteeksi autojen tuunausohjelmaa. "No totta v*tussa! Jerry Martinez olisi kuulemma pitäny säästää, koska se muka ei ollu tehny tarpeeks väärin! Ja v*tut, sehän tappo Salin ja sää vielä näit tapahtuman! Singolla vielä ja vanhaa miestä naamaan...ei h*lvetti mikä raukkis. Se ei uskaltanu tehdä yhtään mitään, ellei vastustaja olis sokee ja kuuro, ja sillä ois joku tän mittanen mörssäri kädessään, p*rkele!" Sweet levitti kätensä niin leveäksi kuin sai, mutta sitten hänen raivoamisensa vihdoin keskeytyi, kun Kendl alkoi puhua. "Minä soitin sinne sairaalaan, Cesar on ok. Pari luotia meni liiveistä läpi, mutta ei mitenkään sydämeen tai keuhkoihin. Hengenvaaraa ei ole, mutta se tarvittee vielä tokenemisaikaa." CJ nyökkäsi - jos Cesar olisi kuollut Armandon ampuessa häntä, se hauska elämä ja Johnson Housessa aika paljon elelevä nelikko olisi hajonnut pirstaleiksi. Samalla hän kuitenkin muisti yhden asian - Salvatoren vihjeet! "Varo kuollutta miestä...etsi SAM...nopea vene...hetkonen vaan!" hän ajatteli. "Kuollut mies...Dead man - ei, sittenkin Deadguy...DA..." hän huusi, mutta Sweet keskeytti melkein heti. "Tiedetään jo. Kuollut mies on Deadguy, Daniel Deadguy. Ja SAM on se Mendezeistä kolmas tyyppi, mutta aika hyvä. Entä se nopea vene?" Sitä CJ ei vain valitettavasti äkännyt - Daniel ja S.A. olivat kyllä itsestäänselvyyksiä, mutta entä se nopea vene? "Vastaus kaikkeen...vastaus kaikkeen...HETKI!" Nyt hän muisti sen - kun hän ja Vic olivat pelastaneet Salvatoren jo kauan sitten, he olivat pitäneet bileet ja Salvatore oli muistuttanut paikasta, johon kuvaus sopi kuin valettu. "Salvatore Leonen yksityinen venevarikko Vice Cityssä!" hän huusi aivan yllättäen, ja Sweet ja Kendl vain tuijottivat häntä silmät pyöreinä hämmästyksestä, tajuamatta mitään. "Mitä sinä siis nyt oikeen niinku selität..." Sweet aloitti, mutta kun hän katsoi hetken päästä samaan paikkaan, CJ oli jo tiessään.

Hän tiesi, mistä piti jatkaa. Salvatoren venevarikko oli välittömästi se paikka, johon kuvaus sopi. Hän vain toivoi, että se olisi vielä pystyssä, koska yllättävänkin pitkä aika oli ehtinyt kulua Salvatoren kuolemasta, ja joku oli hyvinkin voinut ostaa varikon ja siirtää veneet muualle, pois omiensa tieltä. Siinä ei luonnollisesti olisi mitään hyvää, mutta CJ: n istuessa lentokenttää kohti matkaavan taksin kyydissä hän muisti taas yhden traagisen asian - kartano oli tuhoutunut noin parinsadan muun rakennuksen tavoin suuressa pamahduksessa, ja lapussa saattoi olla tarkempaakin tietoa, mutta siitä ei ollut enää jäljellä muuta kuin kasa paperijauhetta, jolla ei tehnyt mitään. Toisaalta hänellä oli myös paha aavistus siitä, ettei Vice Cityssä kaikki välttämättä olisi aivan kohdallaan. Kaupunki oli tietenkin suuressa vaarassa yksinomaan Mendezien takia. He olivat kyllä poissa edelleen, mutta eivät varmasti kovin kauaa...

New Liberty City, 13:00PM

Alderney State Correctional Facilityssä oli rauhallista. Jotkut olivat tulleet taas kerran puhumaan vangeille, ja niiden joukossa olivat Niko Bellic ja Packie McReary, joilla ei ollut mitään erityisempää sanomista, mutta Gerryä oli kuitenkin mukava nähdä hänen viimeisten vapaiden hetkiensä jälkeenkin. Packie otti puhelimen kouraansa Nikon istuessa vieressä olevaan tuoliin ja tsekatessa lehtiä - autoja ja moottoripyöriä löytyi, mutta missä aikuisviihde? Niko oli hitusen pettynyt, mutta otti sitten V12-lehden käteensä ja alkoi lukea tietoja uudesta Sultan-mallista, joka oli vielä nopeampi kuin turbolla varustettu RS. Hän hivutti korvaansa vähän lähemmäs ja kuuli keskustelun yllättävänkin hyvin. "Juu, haluaisin kyllä vapaaksi, mutta täällä on silti ihan hauskaa, niin kauan kuin vangit ei rupea tappelemaan keskenään. Täällä tuli aamulla tappelu riisipuurosta, niin vartijat joutu pamputtaan paria heppua päähän. Täällä on kauhian ankara kuri, se pitää kyllä sanoa...Jos ei nouse sillon ku pitää, niin sitten raahataan väkisin sellistä ulos ja syömään. Ja mun pitää kertoa teille..." Gerry odotti, että vartija meni muiden vankien taakse ja kuiskasi sitten: "Vapauttakaa mut täältä! Mä en voi kestää sitä, etten mä pääse näkemään vanhoja tuttujani enää. Olkaa kilttejä...Packie, kuuntele veljesi ääntä..." Vartija tuli taas paikalle, ja Packie sanoi vielä hiljempaa: "Älä yritä nyt sääliä kerätä, uskotaan muutenkin. Vapautus riippuu siitä, että onko suunnitelma hyvä...nähdään." Niko loi vielä viimeisen silmäyksen lehteen ja kysyi tavallisten ihmisten puolella seisovalta vartijalta: "Saako ottaa matkalukemista?" Vartija pudisti päätään ankarasti ja osoitti lehtihyllyä, johon Niko vei V12: n takaisin hitusen pettyneenä. Hän seurasi Packieta autolle ja piti mielessä, että hän oli menossa nettikahvilaan heti kotiinviennin jälkeen tsekkaamaan uutta Sultania - mutta kuten arvata saattaa, Packien vanha Vigero ei lähtenyt käyntiin. "ÄRRH, minä en tajua, miksei mutsi osta mulle laatuautoja! Tää käynnistyi viimeks vuonna 1979..." Niko istui etupenkille ja odotti kärsivällisesti. Kun mitään ei tapahtunut vähään aikaan, Packie vihdoin tokaisi: "Hei kuules, otetaan vaikka hinausauto ja taksi, ja samalla minä kerron oivan suunnitelmani! Minä vien tän romukasan kotiin ja kerron Derrickille vapautusoperaatiosta, ja sinä soitat serkullesi ja...öö...sille hemmolle, jonka puheesta ei ota kukaan selvää. Okei?" Niko nyökkäsi, mutta vastasi heti perään: "Mehän rikotaan lakipykäliä, ja kyllähän sinä pääset Gerryä näkemään, kun olet 49-vuotias..." Ärsyyntynyt Packie ohjasi Nikon kauemmas ja näpytellessään korjaamon numeroa hän huusi vielä perään: "Tee se, tai varmistan, että me ei enää nähdä!" Niko potkaisi maassa olevaa pikkukiveä ja lähti kävelemään eteenpäin. Hän oli vastahakoinen, mutta eipä Packielle oikein voinut sanoa vastaan, joten edessä oli hankala operaatio.

Noin varttia myöhemmin Niko istui Algonquinissa sijaitsevan turvapaikkansa, Romanin aiemmin ostaman talon, sohvalla ja katseli televisiota. Hän toivoi jälkeenpäin, ettei olisi koskaan tavannut ainuttakaan McRearya, koska he tuntuivat keräävän vain vaikeuksia niin itselleen kuin hänelle. Gerry ei ollut sen pahempi kuin Packie ja juoppo-Derrick, mutta ne kolme miestä muodostivat sellaisen yhtälön, että oksat pois. Jääkaapin ovesta löytyi taas tunnetusti lappuja, joiden jättäminen oli tullut jo tavaksi - tällä kertaa kolmessa lapussa luki: "Tuo vessapaperia", "Kaljakaan ei ois pahitteeks" ja "Oon tekemässä pilapuheluita Brucien kanssa, tuun viideltä". Niko ei todellakaan jaksanut käydä kaupassa sillä hetkellä, varsinkin kun kaljaan hän ei jaksanut koskea - hän ja Packie olivat aloittaneet kapakkatappelun pari päivää aiemmin, eikä siitä oikein jäänyt hyviä muistoja kenellekään. Kun ei muutakaan tekemistä ollut, hän päätti pelata yksin Romanin omaa peliä nimeltä "Heitä Dimitriä tikalla". Niko kiinnitti Dimitrin kuvan nastalla seinään ja otti tikat esiin - mutta kun hän oli jo pari kertaa heitellyt, hän tylsistyi, vaikka yksi tikka olikin osunut silmään ja toinen mennyt korva-aukosta sisään. Tikanheitto pelkkään kuvaan ei vain riittänyt, vaan koko tyyppi oli kerralla eliminoitava - harmi vain, että Dimitri oli kumppaniensa, Matthew Lindin ja Ray Bulgarinin ohella vetäytynyt täysin kenttätoiminnasta ydinpommitapauksen jälkeen. Liberty Cityn entiset asukkaat eivät kai pitäneet kotinsa menetyksestä, ja Vice Cityssä, johon suurin osa halusi, oli jo melko täyttä. "Kovalle kolmikolle" oli tehtävä jotain, vieläpä kun heillä oli vielä lukuisia muita kovia tyyppejä joukoissaan - Armando ja Diego Mendez, Daniel Deadguy, Vincent Westwood, Joey McLaggen, Marty J. Williams...Heitä kaikkia Niko ei nyt jaksanut ajatella, vaan hän meni keittämään kupin kahvia, joka oli aina piristänyt häntä ja piristi nytkin. Se ei sentään ollut mitään väkijuomaa tai vastaavaa - mutta kuinka ollakaan, ovi aukesi.

Niko otti nopeasti pistoolin pöydältä ja osoitti ovelle, mutta ei sieltä pahiksia tullutkaan - sen sijaan ensimmäisenä mielipuolisesti naureskeleva Roman, seuraavana samalla tavalla hörähtelevä Brucie ja sitten Little Jacob, joka puristi kaljapulloa kädessään ja hoiperteli puolelta toiselle. "Teidänhän piti tulla vasta viideltä!" Niko ärjäisi närkästyneenä ja laski aseen takaisin pöydälle. "No juu," Roman naureskeli, "mutta kun poliisit näki meidät ja tuli kimppuun, niin mä löin yhtä turpaan ja se jäi vielä auton alle! Olisitpa nähny Brucien ilmeen, meinas tukehtua nauruunsa...Niin, ja sitten mentiin vielä baariinkin, mutta koska mä aattelin, että NB on hankkinut jo pari pulloa, niin mä en jaksanut juoda, eikä jaksanut Bruciekaan, mutta meidän mukaan tullut Little Jacob ei voinut vastustaa väkijuomien sulotuoksua ja tässä sitä nyt ollaan! Missä on pullot? Niin, ja ehkä vessapaperia, mä nimittäin p*skoin housuuni kun nauroin niin paljon..." Niko ei tiennyt, mitä sanoa, joten mutisi vain: "Mä en hommannu mitään vessapaperia tai kaljaa." Roman ei ollut uskoa korviaan eikä kyllä silmiäänkään - Niko oli nimittäin sen verran vakavailmeinen, että puhui varmasti totta. "Ei, ei, ei, mitä mä nyt teen? Mulla on vaan yhdet varahousut, mutta ne jäi taksiyhtiölle! Ja kalja! Mitä mä teen ilman päivittäistä ryyppyä?" Jacob otti kulauksen ja vastasi kännipäisenä: "Kuule, sää voit pyyhkiä mun paitaan...tässä ei oo muuta ku pikkusen ketsuppitahroja a la Burger Shot...harmi ku siellä ei myydä kaljaa..." Jacob päästi kovaäänisen röyhtäyksen, mutta sen jälkeen Niko jo ohjasikin miehiä ulos. "Kuulkaa, mä haluan nyt olla yksin...Brucie, vie Roman takas taksiyhtiölleen ja Jacob vaikka sänkyyn, ettei se tee mitään arvaamatonta. Mulla on sitten yksi teitä kiinnostava juttu vähän myöhemmin, jahka teidän ongelmat on tiessään." Sekä Brucie että Roman närkästyivät Nikon käytöksestä, mutta lähtivät takaisin pihassa odottavalle autolle. Roman tosin joutui kahdesti kääntämään Jacobin oikeaan suuntaan, sillä tätä tuntuivat kiinnostavan jalankulkijat enemmän kuin autoon meneminen. Niko jäi ikkunalle seisoskelemaan, kun auto kiihdytti tiehensä.

Hän päätti lähteä lepäämään sänkyynsä, kunnes huomasi lehtipinon, joka ei vielä eilen siinä ollut - luonnollisesti uteliaisuus heräsi, ja hän vilkaisi tarkemmin. Pari V12-lehden aiempaa numeroa kyllä löytyi, mutta niitäkin enemmän kiinnosti ASCF-lehti, jonka merkitystä ei tarvinnut kauaa miettiä - siitä löytyi informaatiota Alderney State Correctional Facilitystä, ja kaiken huipuksi jotain arkaluonteistakin oli ehtinyt päätyä sivuille. Se oli vain hyvä juttu, mutta toisaalta Niko oli varma, että poliisit olisivat jo aloittaneet lehtien etsimisen - ja jos nämä tekisivät yöllä tutkimuksen juuri hänen kämppäänsä ja löytäisivät lehden, Gerryn vapauttamisesta ei tulisi mitään. Niinpä Niko otti lehden mukaansa ja meni parkkiruudussa odottavaan Banshee-urheiluautoon varmistaen, ettei kukaan näkisi lehteä. Hän painoi kaasun pohjaan ja näytti taksikuskeille, miten autoa ajettiin - mutta kun hänen mieleensä tuli taas se, että holtiton ajotyyli vie poliisien huomion, hän hidasti vauhtiaan ja ajoi taas normaalisti. Packielle tehdyt soitot menivät jatkuvasti vastaajaan, joten vielä ei päästy kertomaan lehdestä kenellekään. Niko ajoi kohti McRearyjen taloa, koska siellä pitäisi olla ainakin joku kotona - mutta jos siellä olisi Francis, se tarkoittaisi vain katastrofia. Niko toivoi täysin, että Francis olisi jossain muualla kuin kotonaan sillä hetkellä ja jatkoi matkaansa kohti Dukesia.

Vice City

CJ oli löytänyt tiensä nopeasti Salvatoren venelaiturille ja se näytti siltä kuin pitäisikin - se oli täynnä hämähäkinseittejä, joten ainakin vanha se oli. Veneitä oli kolme kappaletta laiturin varressa - yksi Reefer, yksi Tropic ja yksi valkovihreä Speeder, joka oli epäilemättä se vene, jota CJ oli tullut paikan päälle etsimään. "Nopeasta veneestä löydät vastauksen kaikkeen..." hän muisteli ja astui veneen kyytiin - se suostui yllättäen käynnistymään, mutta ei kulkenut niin kovaa kuin Speederin pitäisi kulkea. "No mitäs tässä voikaan odottaa miltei hylätyltä veneeltä..." hän mietti ja ajoi sen vähän kauemmas kaupungista, pois veneiden väylältä. Hän oli nyt veden päällä olevien rakennelmien eteläpuolella ja alkoi koluta venettä - siitä pitäisi löytyä 'vastaus kaikkeen', ja jos kyseessä olisi väärä vene, CJ vannoi unohtavansa koko jutun. Vihdoin hän alkoi saada tulosta aikaan, kun hän näki epäilyttävän napilta näyttävän jutun veneen takaosassa. Nappi se olikin, ja sen viereen aukesi näyttö, kun CJ painoi siitä. Näytön alaosassa oli joukko nappeja, ja ne oli numeroitu yhdestä kymmeneen - yläosassa taas oli kolme viivaa, jotka tarkoittivat varmaankin koodia. "Kolminumeroinen koodi...mitä h*lvettiä?" hän kysyi äkäisenä ja alkoi näpytellä. "1-2-3? Ei, liian selkeä. 4-5-6? Ei, ei kai Salvatore nyt näin helppoa...2-3-2? Mistä mä tonkin sain päähäni? 8-9-3?" Siinä samassa, kun CJ oli painanut kolmosta, näyttö siirtyi syrjään ja sieltä avautui lappunen, jonka CJ otti välittömästi uteliaana käteensä. "Mitäs tämä oikein on?" hän ihmetteli ja luotuaan silmäyksen lapun toisella puolella olevaan miehen kuvaan hän käänsi sen ja löysi informaatiota. "Jimmy Pego...ri...no - asuinpaikka Alderneyn kartanossa. Mitäs tämä..." Palaset alkoivat loksahdella nopeasti kohdalleen, ja sen CJ: kin varmasti huomasi - tämä Jimmy Pegorino oli epäilemättä Salvatoren kontakti, jonka tämä oli halunnut CJ: n tapaavan. Varmasti Salvatore olisi pettynyt, jos hän olisi tiennyt, ettei se ollut tuonut tulosta vielä nytkään. CJ ei kuitenkaan halunnut ajatella edesmennyttä pomoaan, joka oli ollut hänelle kuin ystävä - vaan sen sijaan hän kaartoi takaisin veneväylälle ja päätti viedä veneen Vice Pointiin.

Valitettavasti häntä tarkkailtiin jossain tuntemattomassa rakennuksessa tutkalla. "Mikä se on, Matthew?" Dimitri Rascalov kysyi saavuttuaan juuri ovesta sisään ja nähtyään vilkkuvan merkin tutkassa. "Carl Johnson, lyhyemmin CJ." Matthew tokaisi mielenkiintoisella äänellä. "Hän on epäilemättä saanut tietoja siitä, että me piileskelemme täällä! Jos hän selviää tänne asti hengissä, saamme heittää hyvästit vapaudelle ja ehkä jopa elämällemme!" Hänen äänessään näkyi jo suoranaista raivoa, mutta Dimitri oli rauhallisempi. "Rauhoittukaa nyt...ei hän ole vielä osoittanut mitään merkkiä siitä, että hän olisi huomannut meidät!" Matthew oli entistä vihaisempi, kun hän huusi Dimitrille takaisin: "Oletko aivan tyhmä? Hän liikkui juuri äsken tutkankantaman ulkopuolelle! Hän teki jotain kaupungin eteläpuolella, ja venepartiot saavat luvan mennä tutkimaan sitä kohtaa välittömästi! Se on suoraan noiden puisten rakennelmien takana merellä - etelässä. Jos sieltä löytyy jotain, minä ainakin aion saada sen jonkin käsiini. Mutta ensin pitää vain varmistaa yksi juttu. Hänelle pitää antaa läksiäislahja. En jaksa enää sitä, että hän seuraa minua kaikkialle - vaan nyt hänet hoidetaan lopullisesti." Tätä seurasi hullua naurua, ja Matthew ottikin jo jonkin kaukosäätimeltä näyttävän laitteen käteensä. "Ei huolta - kytät tonkii talon varmasti, mutta toverit on jo poissa sieltä." Dimitri yritti estää häntä järkyttyneenä, mutta Matthew painoi nappia ja huusi sitten radiopuhelimeensa: "PAETKAA SIITÄ KÄMPÄSTÄ JA ÄKKIÄ!" Mitään kyselyä ei tarvittu enää, sillä hetkeä myöhemmin Vice Pointissa olevasta pilvenpiirtäjästä laukesi ohjus, joka säikäytti monia ihmisiä, mutta lensi kohti CJ: n venettä.

Kuului aivan äkillinen pamaus - vene sinkoutui ilmaan ja paiskautui sitten takaisin veteen täysin rikkoutuneena. Ihmiset kerääntyivät nopeasti rantaan katsomaan, mitä oli tekeillä...

To Be Continued.

Carbonox Stories:

Prison Break - Osa 1

Hopeanharmaa Banshee pysähtyi Dukesissa olevan rakennuksen pihaan. Talo ei ollut mitenkään erikoinen muihinkaan alueen paikkoihin verrattuna, mutta siellä oli Niko Bellic monta kertaa käynyt - siellä asuivat McRearyt, ja hän oli tullut sinne vain näyttääkseen ASCF-lehteä Packielle ja Derrickille - hän ei kuitenkaan ollut valmis vapautusoperaatioihin, mutta tiesi joutuvansa sellaiseen aivan jonkin ajan päästä. Niko kolkutti oveen ja asettui sitten vähän kauemmas odottelemaan. Sisältä kuului jotain puhetta: "Kuka siellä nyt on? Sä avaat, Derrick." Niko hymähti hitusen - McRearyt eivät kyllä koskaan saaneet mitään varsinaista sopua aikaiseksi keskenään, mutta lopulta sitten ovi avautui ja kaksi tyyppiä oli ovensuussa. "Hei, sehän on NB! Mitäs sinun kädessäsi on..." Packie ojensi oman kätensä ja Niko laittoi lehden siihen, jolloin myös Derrick katsoi välittömästi olan yli. "Mitä v*ttua, toihan on se vankilalehti! Mistä sä tän sait?" hän kysyi Nikolta, joka kyllä näytti aivan siltä kuin olisi unohtanut, miltä Derrick näytti. Kaksikko ei kyllä ollut nähnyt toisiaan pitkään aikaan, mutta kumpikaan ei unohtunut muistelemaan menneitä, vaan nyt Packie työnsi Nikon talon sisään ja sulki oven. "Tänne tuli vähän aikaa sitten murtovarkaita, pölläs meiän telkkarin. No, siitä ei näy ku kaks kanavaa, mutta silti äiti oli ihan raivona, vannoi työntävänsä sateenvarjon niiden sydämestä läpi jos näkis ne..." Derrick ei kyennyt pidättelemään nauruaan ja Niko ymmärsi asian kyllä täysin - huvitti häntä itseäkin ajatus mummosta murtovarkaiden kimpussa. "Ollaan nyt vähän hiljempaa, me ollaan ainoat täällä just nyt. Harmi ettei Francis koskaan saa tietää meidän duunista - toisaalta se ei kyllä olekkaan edistänyt meidän rikollisuraa ollenkaan." Packie mutisi ja avasi lehden - siitä löytyi kyllä kaikenkarvaista tietoa Alderney State Correctional Facilitystä, ja suurin osa tiedosta oli sellaista, jota tavalliset ihmiset eivät ainakaan olleet ennen tienneet. Koko kolmikko hymähteli aika ajoin.

Jonkin aikaa myöhemmin Niko poistui rakennuksesta ja ymmärsi, ettei hänellä enää ollut vaihtoehtoja - hänen oli soitettava kavereille. Tästä syystä hän näpytteli ensin Brucien, sitten Jacobin ja sitten Romanin numerot ja kertoi kaikille selkeästi homman nimen. Gerry oli vapautettava, ja siihen tarvittiin apua monelta suunnalta. Ainoastaan Roman oli ollut hitusen tuohtunut, sillä hän oli ollut nukkumassa eikä löytänyt pimeässä kännykkäänsä mistään, kunnes oli viimein tallannut sen päälle ja melkein hajottanut sen, mutta kyllä siihen silti puhua pystyi. Kaikki olivat joka tapauksessa melko innostuneita tulevasta operaatiosta, ja nyt Niko etsi itselleen jo autoa - oli alkanut sataa ja ukkonen jyrisi ylempänä. Hänen Bansheensa oli törkeästi varastettu, kun hän oli ollut sisällä. Pimeät kadut olisivat rikollisten lempipaikkoja, eikä siellä tuntenut oloaan hyväksi. Hetken aikaa Niko ajatteli palaamista McRearyjen taloon ja yösijan pyytämistä, mutta oli jo niin pimeää, ettei hän nähnyt edes eteensä kunnolla. Taivas oli kyllä välillä täysin valoisa salamoiden iskiessä täydellä voimalla, mutta tarkemmin ajateltuna hän päätti vain palata Algonquiniin, jossa ainakin olo oli jonkin verran turvallisempi. Niko pisti kädet taskuunsa ja alkoi kävelemään pitkin pimeää katua. Epäilyttävän näköinen kaksikko tuli vastaan, mutta Niko piti kasvonsa piilossa ja käveli ohi yrittäen näyttää rosvolta niin paljon kuin suinkin - eikä kumpikaan tullut päälle. Hän kääntyi vielä parin metrin jälkeen katsomaan taakse ihan varmistuksena, mutta kun ketään ei hyökännyt, hän jatkoi matkaansa. Liberty Cityä oli alkanut koetella todellinen ukkosmyrsky, mutta onneksi edessä näkyi jo nelipyöräinen ja pysäköity sellainen. Niko katseli ympärilleen ja varmistuttuaan, ettei ainakaan hänen näköetäisyydellään ollut ketään, hän rikkoi auton ikkunan. Varashälytintä siihen ei ollut sen edellisen hölmön omistajan toimesta ilmeisesti laitettu, joten Niko aloitti kiihdytyksen eteenpäin. Hän sai kyllä ajaa varovasti, mutta tunsi sentään reitin, ja ajovalot helpottivat asiaa merkittävästi.

Samaan aikaan Grove Streetillä Sweet oli juuri poistunut talostaan vaikka vaihteeksi suoritettuaan juuri varsin hankalan palapelin, jonka hoitaminen oli omakehujen arvoinen asia. Todellisuudessa Kendl oli kuitenkin auttanut toivotonta Sweetiä melkein joka välissä, mutta Johnsonit tuntien omakehu oli levinnyt Sweetiin. "Mitäs on tapahtunut viime aikoina?" hän kysyi joltain porukalta, joka seisoi hänen autonsa vieressä. He eivät huomanneet tätä ollenkaan, vaan yksi vain otti tupakan ja alkoi polttaa. Hetken päästä koko joukko alkoi räkättää yhden kerrottua jonkun hauskan jutun, ja Sweet korotti ääntään: "KRÖHÖM! Onko mitään mielenkiintosta tapahtunu?" Vieläkään jengiläiset eivät tuntuneet huomaavan häntä, vaan yksi alkoi kertoa silmät vetisinä: "Ja sitten...ja sitten...mä kerroin sille Ballasille, et se vois työntää pistoolin p*rseeseensä, ja kun se katteli mua ihan hölmistyneenä, mä...mä vedin sitä turpaan ja se kaatu vaan jalkakäytävälle!" Kaikki alkoivat taas nauraa, ja nyt Sweet menetti jo hermonsa ja karjui: "ONKO NOIN VAIKEAA HUOMATA MINUA? KUN KYSYTÄÄN, NIIN SILLON MYÖS VASTATAAN!!!" Nyt koko Grove Street tuijotti häntä, ja kaikki - niin jengiläiset kuin ohikulkijat - katsoivat häntä aivan kummastuneina ja osittain jopa säikähtäneinä. Jengiläisporukkakin kääntyi nyt Sweetiin päin ja tämä esitti kysymyksensä aivan suoraan samalla kun muut alkoivat taas kävellä ja keskustella aivan normaalisti: "Onko mitään mielenkiintoista tapahtunut viime aikoina?" Hän sanoi sen todella selvällä kirjakielellä, mutta yksi jengiläinen totesi takaisin: "Ei ole, mutta Bill löi yhtä Ballasia turpaan..." Joukko alkoi taas nauraa, ja Sweet älysi, ettei häntä oltu otettu vakavasti, joten hän painui sisälle. Samanaikaisesti alkoivat ukkospilvet kerääntyä Losin ympärille, mutta niitä ei vielä kukaan huomannut, koska taivaan tiirailu ei ketään innostanut. Joku kräkkipää yritti tarjota Sweetille epäilyttävän näköistä mömmöä, mutta hän oli kieltäytynyt ja pistänyt oven kaiken varalta lukkoon mennessään sisälle. "Ei tietenkään mitään uutta...ja mitään hyvää ei ole edes vielä tapahtunut! Libertyssä rauha, kun Torres ja McReary joutuu poseen? Voi p*rkele, mitä sössöö...eikö kukaan tajua, että niin kauan kuin Matthew Lind on vapaalla jalalla, missään ei oo rauhallista?" hän noitui itsekseen kävellessään sisään. Kendl oli juuri lähtenyt tietokonetuolin äärestä, joten Sweet käveli siihen ja päätti käydä vaihteeksi pornosivuilla odottaen samalla itselleen sähköpostia - oli lähettäjä kuka tahansa, ainakin päivään mahtuisi jotain kiinnostavaa sähköpostin muodossa. Hän ei vain tiennyt CJ: stä, jonka vene oli räjähtänyt tuusan nuuskaksi äkillisen ohjuslaukaisun seurauksena...

Vice City

Ihmiset olivat kerääntyneet rannalle katsomaan valtavaa pamausta, joka oli hetki sitten tapahtunut. Ohjus oli räjähtäessään leimahtanut valtavaksi tulipalloksi, joka kuitenkin ehti sammua varsin nopeasti veden ansiosta. Veneen takaosa oli mennyt kappaleiksi, ja kuski makasi penkillä äänettömänä ja velttona. Pian hänen kätensä alkoi kuitenkin liikahdella ja joku keski-ikäinen mies osoitti siihen saman tien, jolloin kaikki alkoivat tarkastella, kuinka Carl Johnson alkoi toipua onnettomuudesta. Ambulanssi saapui jo paikalle läheiseltä sairaalalta, ja sisältä tuli ulos lääkäreitä. "Voi hyvänen aika sentään...tommosta ei joka päivä näekkään!" eräs heistä huudahti, ja muutamat lähtivät jo uimaan veneenraatoa kohti. CJ yritti nostaa kättään ylös osoittaakseen yleisölle (jonka hän kylläkin näki vain sumealla sivusilmällä) olevansa kunnossa, mutta se painui saman tien alas. Hänen kehonsa tuntui painavan kuin elefantti, eikä hän saanut raajoja liikutettua miltei ollenkaan. Selkä tuntui oudolta, mutta siihen olikin kohdistunut eniten vahinkoa ohjuksen tultua takaapäin. Muutamat uimarit työnsivät venettä kohti rantaa ja siellä lääkärit tönivät muita ihmisiä pois edestä ja nostivat CJ: n paareille makuuasentoon. Hän näki hetken aikaa korkeimpien pilvenpiirtäjien huippuja, mutta sitten olo alkoi taas huonontua ja hän pyörtyi kesken ambulanssiinnoston.

Matthew Lind kiroili ja raskaasti. Hän oli nähnyt lämpökameran kautta, kuinka CJ: tä oli selvästi viety ambulanssiin, ja tässä näytti olevan vielä eloa ohjuksen jälkeen. "Seuraavan kerran mä ammun sitä Stingerillä..." hän jupisi ja mielessä kävi ajatus toisesta ohjuksesta, mutta se antaisi hänet takuuvarmasti ilmi, sillä kukaan muu ei alkaisi ammuskelemaan hulluna ohjuksia joka puolella. Ainakaan ketään ei pidetty yhtä hulluna ydinpommitempauksen jälkeen. "Jonain päivänä tiemme kohtaavat, CJ - jonakin päivänä se pahin mahdollinen tapahtuu. Ja minun apurini löytävät sen jutun, jota sinä tutkit tutkan ulkopuolella, se on varma asia. Erittäin varma..." Matthew hieroi käsiään yhteen, mutta Dimitri keskeytti hänen juonittelunsa. "Öö, oliko tuo nyt ihan viisasta? Varmasti sinne kämppään jäi jotain johtolankoja siitä, että tämän teit sinä! Etkä sinäkään voi piileskellä täällä Downtownissa loputtomiin!" Matthew katsoi Dimitriä ja kysyi äkäisenä: "Kuvitteletko sinä olevasi joku luuseri, vai mitä? Minulla on aina pakosuunnitelma. Ensiksi minä annan apureilleni merkin, jolloin he ohjaavat tuon mainoszeppeliiniksi naamioidun ilmalaivan kohtaan, josta minä voin hypätä kyytiin, ja paetessani Vice Citystä räjäytän koko talon taivaan tuuliin! Jos ja kun he alkavat epäillä zeppeliinin häipymistä kohti San Andreasta, minä hyppään kyydistä laskuvarjolla alla odottavan laivueen keskelle ja räjäytän zeppeliininkin, jonka jälkeen heidän on mahdoton epäillä mitään! Minä olen pysäyttämätön, ja sen saavat kokea Johnson, Bellic, Mitchell, Perkins, Mendez, McReary, Deadguy ja Diablo! Eivätkös asiat näin ole, Dimitri?" Tämä nyökkäsi vastahakoisena ja mumisi jotain: "Jo toinen tyranni, jonka olen elämässäni kohdannut...", mutta alkoi sitten rykiä, kun Matthew kääntyi häneen päin vihainen ilme kasvoillaan. Tämä kääntyi pian tutkaa kohti ja odotti lopputuloksia. "Ja jos se h*lvetin Pegorino kieltäytyy diilistä, MINÄ VEDÄN SEN KIELEN IRTI JA SYÖTÄN CJ: LLE!" Dimitri häipyi huoneesta vähin äänin tietoisena siitä, että Mikhail Faustinia pahempi löytyi. Häntä ei oikein kiinnostanut mikään diili Pegorinon kanssa, koska tämä oli tunnetusti vähän ailahteleva mafiapomo. Ancelottit olisivat olleet parempia yhteistyökumppaneita, mutta koska Giovanni ei ollut laittanut tarpeeksi nollia sopimukseen, Matthew oli sanonut sen irti ja hakenut mafiapomoja muualta. Toisaalta Dimitri ei halunnut niin vain liittyä Nikon puolellekaan - näiden välit kun eivät olleet kovin hyvät, ja Bulgarinkin oli yhä välissä hakemassa kostoa...

Samanaikaisesti Tommy oli taas tajuttomana pienessä vankilassaan noin kaksikymmentä kerrosta Matthew' n alapuolella. Hän oli yksinkertaisesti ollut liian lähellä paikalle saapuneen Danielin sekä Matthew' n keskustelua, jonka vuoksi häntä oli lyöty pampulla päähän, jottei hän kuulisi mitään elintärkeää ja unohtaisi samalla kaiken aiemmin kuulemansa. Nyt hän alkoi taas virota. Päässä jyskytti hillittömästi ja kaikki näkyi sumeana ja ympäriinsä liikkuvana. Tommy ravisti hieman päätään ja alkoi nyt jo erottaa kaiken selvemmin, mutta silti hänestä tuntui aivan siltä kuin joku rokkibändi soittaisi rumpuja hänen päänsä sisällä. Hän olisi pidellyt sitä käsillään, jos ne eivät olisi olleet sidottuina tuolin taakse ja liikkumiskyvyttömiä. Edessä oleva, ilmeisesti kortilla aukeava ovi lensi yhtäkkiä auki ja sisään tuli jaarittelevia miehiä, joiden tullessa Tommy painoi äkkiä silmät kiinni ja meni niin velttoon asentoon kuin pystyi. Yksi tulijoista oli Ray Bulgarin, joka laski jotain lattialle. "Noh, eiköhän tän rahasumman luulis Matthew' ia miellyttävän!" hän tokaisi. Yksi puhui Armando Mendezin äänellä: "Kyllä, Ray, aivan niin. Valitettavasti joudun toteamaan, että Liberator V2 on vasta betavaiheessa. Sitä ehdittiin kyllä testata meidän yksityissaarella, mutta silti tuntuu siltä, että sen kanssa kestää vielä. Pitää löytää riittävän hyvä panssari - betaversion vastaava ei nimittäin kestä edes tavallista RPG: tä." Kolmas mies ärjäisi kovaäänisesti: "Kuules nyt, Armando, sinun joukkosi saavat luvan nopeuttaa tahtia aivan p*rkeleen äkkiä! Minä haluan CJ: n kuolleena eteeni niin pian kuin mahdollista! Aivan yhtä lailla kuin sinä haluat Vicin...ja Bulgarin Nikon." Molemmat päästivät jotain myöntyvää ääntä, ja ilmiselvä Daniel Deadguy alkoi kävellä pitkin huonetta, kun Armando aloitti taas. "Sinä tiedät, että me teemme hommia niin nopeasti kuin kykenemme..." Bulgarin käveli ohi ja ovesta ulos. "Sitä paitsi, ei minulla helppoa ole. Sukuni valkoinen lammas nimittäin...S.A. Mendez. Hän on ihan kuin...ihan kuin...no, jotain. Mutta minä sentään helpotin tilannetta tappamalla Devilin. Voi hyvänen aika mä repesin kun näin sen makaavan siinä - verisenä ja vaikka mitä. Mä ja Diego päästiin onnellisesti pois, ja se oli kyllä täydellistä..." Välittämättä siitä, että kaksi pahista oli huoneessa ja jompikumpi, ellei jopa molemmat, saattoi katsoa Tommyyn päin, hän puristi silti kätensä nyrkkiin.

Niko Bellic pysäytti mustan taksin McRearyjen talon eteen. Taksi kuului Romanille, ja hän oli myös sen kyydissä, kuten myös Brucie ja Little Jacob. Oli tekojen aika. Kaikilla oli aseita mukana, niistä osa toimitettuna Jacobin takakontista. Niko kolkutti oveen ja sisältä alkoi kuulua epämääräistä muminaa. "Onko siellä taas teidän ystäviänne - Packie - Derrick?" kuului ääni ja ovi aukenikin jo aivan yllättävästi. Niko tajusi parin sekunnin ajan tuijottavansa Francisia silmiin, mutta irrotti sitten katseensa ja käveli suoraan sisälle. "NB: n porukka tuli visiitille!" Derrick huusi iloisena ja paiskasi kättä koko joukon kanssa esittäytyen. Packie puolestaan murahti Francisille äkäisesti: "Älä sekaannu meidän asioihin." Francis ei kuitenkaan ollut kuulevinaan, mutta kun koko poppoo meni olohuoneeseen, alkoikin jo suunnittelu. Kaikki puhuivat mahdollisimman kovalla äänellä, niin että Francis varmasti kuuli. "Niin että mitenkäs me vapautetaan Gerry?" Niko kysyi huutaen melko kovaa. "Suunnitelma on yksinkertainen." ("Eikös ne aina ole?" tuhahti Derrick) "Me käytetään minun omaa Patriotiani, jota on vähän viritelty. Ajetaan vankilalle, sitten neljä meistä hiipii sisään hoitamaan vapautuksen. Hälytys tulee varmasti, mutta vapauttajat ja Gerry menee saman tien autoon ja sitten joku hyppää konekiväärin päälle ampumaan poliiseja, ja jotkut heittelee kranuja. Me tavataan...tuota noin...Bohanissa. Älkää ampuko jepareita, jos ne on kadottanut meidät, muuten me ei ikinä päästä pakoon. Kysyttävää?" Packie sanoi ja hänen katseensa lipui ympäri huonetta, mutta kukaan ei nostanut kättä eikä sanonut mitään, joten hän ohjasi joukot ulos ja autoon. Oli tekojen aika.

To Be Continued.

Täähän meinaa jäädä kakkossivulle...

Jos joku lukija vielä seurailee, niin näyttäytykööt.

-

Lainaus:14.08.2008 Carbonox kirjoitti:
Täähän meinaa jäädä kakkossivulle...

Jos joku lukija vielä seurailee, niin näyttäytykööt.

Kyllä näitä tarinoita tulee luettua ja hyvää kamaa ovat. Itse pidän näistä kovasti, itse en kyllä keksisi millään yhtä hyviä stooreja kuin Carbonox... Good Job!

Lainaus:14.08.2008 MrToro kirjoitti:
Minä tarkistan aiheen päivittäin. Ja yritän kirjoittaakkin kun/jos saan nuo ***** virukset viruksen pois.

Ja tulee ilmoitus jostain Antivirus 2008:sta mutta kun se maksaa niin ei tule mitään ja itselläni on joku F-Secure mikä poistaa (ainakin on ennen) kaikki viruksetmutta nyt se ei edes pysty päivittämään jonka sen pitäisi tehdä 7 päivän välein.

Itse en suosittele F-Securea. Se luulee melkein jokaista ohjelmaa virukseksi. Ja jos sinulla on aivan älyttömästi viruksia, niin kannattaisi laittaa Windows uudestaan.

Hienoa sittenkin, että lukijoita löytyy. Voisitte tosin arvostella enemmän, niin ei mene yhden miehen ketjuksi koko homma, ja itsekin olisin ajan tasalla tarinoideni laadusta. (Realistisuutta, ei kymppejä joka stoorista)

Päivittelen sitten tota tokaa stooriani samaan viestiin, tsekakkaa toki aina silloin tällöin. Kun näette "To Be Continued": in, valmista tuli.

-

Openoffice.org juttu tulee javan mukana ja se on niinkuin toimisto-ohjelma eli tekstinkirjottelua sillä harrastellaan

Väärä aihe.

Kenelläkään ideoita? Oon vähän ulalla nyt, kun ei enää edes keksi, kenestä kirjoittaa seuraavaksi. Vankilapakoa ei vielä tapahdu, Sweetistä ei oikein mitään keksi eikä Vice Cityssäkään oikeastaan erityisen paljon tapahdu juuri nyt, joten pikkuinen ongelma havaittavissa...

näin saint's row 2'sen siiven alla, refu olisi paikallaan,


mullistava idea:

vihollisjengi vapauttaa sweetin vankilasta antaaksen tälle töitä.

ja vice cityn kauppakeskuksessa hengailevat street sharkit voisivat nousta.

lisää haitialaisia tarinoihin

Refu?

Enköhän mä kohta ala tekeen jotain...Sais varmaan jotain juttua vielä CJ: stä ennen kuin vankilapako pistetään toimeen.

ainakin meillä päin refu = reflexi

Meilläpäin refu meinaa referenceä.

Viittauksia aattelin tehdä vasta kun peli on minun. Silloin on helpompi tehdä niitä, kun tietää sentään riittävästi pelistä ja pystyy pistämään jotain mielenkiintoista viittausmuodossa tarinaani. Ressasta ja Fearista ainakin jotain luvassa, ehkä jostain muustakin, mutta ne muut ovat vähän kysymysmerkki.

-

Aiokko tehä yhtään omaa hahmoa?

Mun lista:

Hyvät: CJ, Sweet, Niko....blablablablablablabla...ja Derrick.

Pahat: Dimitri, Matthew...blablablablablablabla...ja Armando.

Oon laiskalla päällä tänään, joten en jaksa luetella tota koko hahmokaartia. Mutta mitäs mieltä olisitte, pitäiskö joku tapattaa tai jotain nähdä enemmän? Pistäkää toki spoilereihin toiveenne jatkosta, niin kukaan, joka ei halua ennakkoon tietää, mitä tuleman pitää, ei joudu pettymään.

E: Niinkin tuttu hahmo kuin Roman taitaa puuttua listoiltasi...Eri asia jos hän on mielestäsi niin ärsyttävä, ettei pidä tarinoihin tunkea. 8)

Lainaus:26.08.2008 Carbonox kirjoitti:
Aiokko tehä yhtään omaa hahmoa?

Mun lista:

Hyvät: CJ, Sweet, Niko....blablablablablablabla...ja Derrick.

Pahat: Dimitri, Matthew...blablablablablablabla...ja Armando.

Oon laiskalla päällä tänään, joten en jaksa luetella tota koko hahmokaartia. Mutta mitäs mieltä olisitte, pitäiskö joku tapattaa tai jotain nähdä enemmän? Pistäkää toki spoilereihin toiveenne jatkosta, niin kukaan, joka ei halua ennakkoon tietää, mitä tuleman pitää, ei joudu pettymään.

E: Niinkin tuttu hahmo kuin Roman taitaa puuttua listoiltasi...Eri asia jos hän on mielestäsi niin ärsyttävä, ettei pidä tarinoihin tunkea.

Olisi kiva jos Carl Jonhson kuolisi, jossain hirveä traagisessa onnettomuudessa tai tulitaistelussa (räähdyksessä).

Lainaus:26.08.2008 DaVinzi kirjoitti:

Lainaus:26.08.2008 Carbonox kirjoitti:
Aiokko tehä yhtään omaa hahmoa?

Mun lista:

Hyvät: CJ, Sweet, Niko....blablablablablablabla...ja Derrick.

Pahat: Dimitri, Matthew...blablablablablablabla...ja Armando.

Oon laiskalla päällä tänään, joten en jaksa luetella tota koko hahmokaartia. Mutta mitäs mieltä olisitte, pitäiskö joku tapattaa tai jotain nähdä enemmän? Pistäkää toki spoilereihin toiveenne jatkosta, niin kukaan, joka ei halua ennakkoon tietää, mitä tuleman pitää, ei joudu pettymään.

E: Niinkin tuttu hahmo kuin Roman taitaa puuttua listoiltasi...Eri asia jos hän on mielestäsi niin ärsyttävä, ettei pidä tarinoihin tunkea.

Olisi kiva jos Carl Jonhson kuolisi, jossain hirveä traagisessa onnettomuudessa tai tulitaistelussa (räähdyksessä).

Valitettavasti CJ: tä en voi tapattaa, sillä hän taitaa pysytellä päähenkilönä vielä hyvän tovin (ainakin lopputaisteluun asti). Toinen tämmönen on Niko, mutta muut sitten taas...heidän kuolemansa ovat täysin joko minun tai lukijoiden päätettävissä.

-

Lainaus:26.08.2008 MrToro kirjoitti:
Kyllä olen ajatellut paria oma keksimää hahmoa.

No mitä nyt tulee ekaksi mieleen niin ainakin Toni, Donald ja ne muut kopterissa voisi tapattaa. Eikös ne selvinny San Andreakseen vai?

Kyllä selvisivät San Andreakseen asti, mutta koska heille ei oikein taida löytyä käyttöä, niin voisi vaikka tapattaakkin. Nyt pääpaino on CJ: llä sekä Nikolla ja muilla IV: n hahmoilla.

E: Katsos vaan, valmista tuli! Rakentavaa palautetta / kritiikkiä, kiitos!

-

Lainaus:27.08.2008 Carbonox kirjoitti:
Rakentavaa palautetta / kritiikkiä, kiitos!

Niin, tällä tarkottaisin +/- arvostelua ja realistista arvosanaa, että tiedän, miten sujuu.

E: whatever, vankilapaossa ei oo käsittääkseni copyrightia.

-