Kirjoitettu: keskiviikko, 03. syyskuuta 2008 klo 20.15
Muokattu: 03.09.2008 klo 20.19
Koska sun tarinasi oikein on valmis? Loppua ei näy koskaan.
E: En ole vielä varma, jätänkö PP: n. Se on toisaalta vaikeaa, koska en voi jättää tarinoitani kesken noin vaan, joten ehkä jätän paikan vasta silloin kun on kaikki viimeistelty, mutta siinä luonnollisesti kestää aika pitkään...
Kirjoitettu: keskiviikko, 03. syyskuuta 2008 klo 22.21
Lainaus:03.09.2008 MrToro kirjoitti:
Tarina on valmis. Ja Bellic kiitoksia tosi paljon kehuista. Mutta osa kunniasta kuuluu Carbonoxille. Hän on tavallaan ollut "oppi-isäni."
Nonnih. Siinäpähän osoitit ainakin melkosta lupaavuutta uusimmalla tarinallasi, jonka pituudesta en ainakaan voi moittia. Vaikka se nyt oli joissain kohtia pikkusen nopeeta, en nyt sakota tällä kertaa, koska tapahtumia kuitenkin riitti ihan kohtuullisen hyvin. Aika roima parannus tulikin nyt arvosanoissa.
+ Pituus
+ Juoni
+ Tapahtumat
- Lainausmerkkejä puuttuu joistain kohdista
9
Juu se on jo aivan loistava arvosana, eikä sen parempaa oikein voi antaa ellei ole joku ihmeen mestariteos tai vastaavaa.
Kirjoitettu: torstai, 04. syyskuuta 2008 klo 15.08
Muokattu: 04.09.2008 klo 15.20
Shadow6 Series 2 It's time for revenge, Niko!
Oli aikainen aamu Brokerissa, lähellä Romanin taksifirmaa. Kaikki oli näyttänyt jo keskiyöstä asti kauniilta, sillä Broker oli niihin aikoihin erittäin tyhjä, vaikkakin Liberty City oli ruuhkainen kaupunki. "Mennäänpäs vähän tarkempaa lookia vetelemään tuonne baariin." Michelle sanoi ryhmälleen. Hän oli nimittäin baarin uusi mainostaja ja hän oli nyt aikeissa myydä baarin jotta kasaan saataisiin vielä hienompi kapakka. Michelle oli muuttunut parissa viikossa paljon, hän oli vihdoinkin saanut ostettua Nikolle uusia vaatteita Perseuksesta, jota kaikki sanovat persukseksi. Niko olikin parhaillaan kotonaan vaihtamassa vaatteitaan smokkiin ja samalla hän aikoi heittää nuo vanhat silmälasit pois, olihan hän jo niitä käytellyt aika kauan. "Roman, missä kaikki AXE:n dödöt on?" Niko huusi pukuhuoneesta Romanille. "Mistä minä tiedän, sinähän sen jonnekkin illalla pistit!" kuului ankea vastaus köökin puolelta. Roman oli hyvä kokki, ainakin Nikon mielestä...
Samaan aikaan Bohanissa Pegorino oli aikeissa lähteä Romanin taksifirmaa päin, hänen aikeisiinsa kuului nimittäin ankea yllätys serkuksille. "Mennään eka tonne saakelin kapakkaan siellä lähellä ettei meitä epäillä!" Pegorino sanoi henkivartijoilleen. "KYLLÄ!" henkivartijat huusivat kuorossa ja lähtivät limusiinia kohti. Pegorino oli rikas, muttei älykäs joten hän ei tiennyt mistä kaupasta voi ostaa bensaa tai tulitikkuja, mutta ajan myötä hän löysi bensa-aseman jossa myytiin bensakanistereita. "50 litraa ja sassiin!" Pegorino huusi naama punaisena myyjän korvaan. "M-mm-mi-mihin sä niin paljon tarvitset?" myyjä kysyi peloissaan häneltä. "PIDÄ SE TURPA KIINNI!" Pegorino karjui naama vielä punempana ja otti aseen takataskustaan ja osoitti sillä myyjää päin näköä. Hän otti takkinsa taskusta äänenvaimentimen ja pisti sen 9milliseen kiinni. "Sanakin niin ammun sun aivot *****ks!" Pegorino sanoi rauhoittuneena ja odotti... hän odotti, kunnes myyjä alkoi huudella "Ä-ä-älä amm-u-u-u!". Mitäköhän siitä seurasi, niinpä, kuului pieni pamahdus ja Pegorinon miehet lähtivät nopeasti kohti Brokeria ennen kuin poliisit tulisivat partioimaan ympäri Bohania. "Nyt sinne kapakkaan, miehet!" hän nauroi vartijoilleen ja otti minibaaristaan kaljan.
----------
alkua tuli kirjoiteltua. tuossa alla vielä lisää juonta ^^
Aluksi Niko ja Roman käyvät katsomassa mitä taksifirmalle kuuluu. Ja tottahan se on, että sillä ei hyvin mene. Kun serkukset menevät Michellen työpaikalle, he saavat tietää, että Pegorino ei olekkaan vain Nikon tuttu, vaan myös Michellen... Niko aikoo selvittää tapauksen muttei tiedä miten voisi vakoilla Pegorinoa. Mutta sitten hän muistaa, että kaikilla on henkivartijoita, joksenkin kömpelöitä sellaisia, ja hän alkaa vakoilemaan Pegorinon henkivartijoita... mutta tuloksetta... kunnes tapahtuu jotain...
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
Kirjoitettu: torstai, 04. syyskuuta 2008 klo 15.26
Lainaus:04.09.2008 MrToro kirjoitti:
Kiitoksia, olen tyytyväinen 9:iin. Ja jätin tarkoituksella lainausmerkkeje vähemmällä (ja kirjoitin aina perään esim. Lance sanoi) koska ajattelin että ne voisivat tehdä tekstistä sekavamman ja niin ollen vaikeamman luettevaksi. Mutta jos ne eivät häiritse, niin voin laitaa niitä useammin.
Ja tuli mieleen että olisikohan tämä aihe hyvä nastoittaa? Toisaalta ehkä ei, mutta on tämä silti aika mukava aihe.
Pitäisin itse nastaideasta, mutta kovin monet muut eivät varmaankaan olisi samaa mieltä. :E
Kirjoitettu: torstai, 04. syyskuuta 2008 klo 18.08
Muokattu: 06.09.2008 klo 12.52
Carbonox Stories:
Prison Break - Osa 3
Oli pimeää. Liberty Cityssä elettiin taas keskiyön vaiheita, jolloin aurinkoa ei näkynyt ollenkaan, ja kaupungin köyhälistöalue Bohanissa oli erittäin pimeä lukuunottamatta joitakin katuja, joiden varresta löytyi yölläkin aktiivisia julkisia palveluita. Näkymä oli kuitenkin aivan erilainen kuin veden toisella puolella olevassa Star Junctionissa, joka kylpi valossa, oli päivä tai yö. Bohanilaiset olivat silti järin tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä, sillä jotkut saivat sentään kohtuullisia tuloja omasta työpaikastaan ja elivät normaalielämää. Kukaan ei vielä vapissut kauhusta, sillä siihen oli syytä - Gerald McReary oli poissa sellistään, ja sen julkinen tiedottaminen pistäisi varmasti kansan sekaisin, joten uutistoimittajat pysyivät vaiti vankilaan liittyvistä asioista ja puhuivat sen sijaan yhä kasvaneesta rasismiliitosta, mutta se ei tuntunut hetkauttavan kansaa millään tapaa. Heitä kiinnostivat vain tuoreimmat uutiset Matthew Lindistä, joka oli maailman sillä hetkellä etsintäkuulutetuin henkilö; terroristi, ikää 36 vuotta, pituutta 185 senttiä ja painoa 89 kiloa. Hän oli se, joka oli tuhonnut monien elämän ja vienyt joitakin - eikä yleisö malttanut lukea seuraavan päivän sanomalehtiä tai katsoa uutisia siinä toivossa, että hänet olisi vihdoin saatu kiinni, mutta turhaan, ja sitä asiaa harmittelivat monet kaduilla kulkevat. Yksi heistä kuitenkin oli varsin poikkeava muihin nähden, vaikkei massasta erottunutkaan - hän oli kylmännäköinen hiippari aivan kuin monilla kaupunginosan asukkailla oli tapana olla, ja kukaan ei viitsinyt mennä haastamaan riitaa, kun hän kulki kohti Bohanin pimeimpiä ja vaarallisimpia kolkkia. Hän kulki pienen pummiporukan ohi, mutta nämäpä eivät katsoneet häntä hyvällä, ja yksi karjaisi: "Häivy meidän alueelta, tunkeilija!" Toinen otti olutpullonsa ja paiskasi sen kovaa vauhtia hiipparia kohti, mutta heitto meni hutiin, ja viimeistään silloin tuntematon mies kääntyi. Hänen kasvonsa eivät näkyneet hupun alta, mutta oli silti nähtävissä, että vihaa hänessä oli erittäin paljon. Joku pummi oli jo kohottanut kiven ilmaan, mutta kun mies käveli heitä kohti aggressiivisesti, pummi laski kiven oitis. Mies veti taskustaan jotain, mutta pummit eivät nähneet, mikä se oli, ja sanoi sitten ärtyneesti: "Meissä Deadguyissa kiertää arvokkaampaa verta kuin teissä, emmekä suvaitse sitä, että joku roskasakki sen tahraa." Hän kohotti esineen, jota pummit eivät pimeydessä nähneet, ja hetken päästä kolme kovaäänistä pamahdusta kuului, ja kolme pummia kaatui verisinä ruumiina jalkakäytävälle. Ihmiset kirkuivat - mutta huppupääkin kaikkosi jo kauemmas ikään kuin etsien jotakin.
Alderney State Correctional Facility
Normaali vankilaelämä oli saanut dramaattisen käännekohdan, kun hälyttimet pirisivät kuin viimeistä päivää ja yksi vangeista oli aukinaisen sellin ulkopuolella viiden muun miehen kanssa. Yksi miehistä, Niko Bellic, juoksi nopeasti sellinovelle ja paiskasi sen takaisin kiinni - sitten hän tarkkaili ympärilleen, valmistautuen kunnon kinkereihin poliisien ilmaantuessa. Packie säntäili ympäriinsä, kunnes yksi hänen askeleistaan kolahti eri tavalla kuin muut - hän katsoi alas ja näki viemäriaukon. "HEI! Pojat, tais löytyä pakoreitti!" hän tokaisi innostuneena ja hetken päästä olikin jo Brucie kiskomassa aukkoa auki. "Ei niin nopeasti," Niko sanoi, kun Roman ja Jacob olivat jo alhaalla ja Gerry meni perässä, "ne arvaa heti että mentiin tuosta. Minä järjestän Kissalan pojille pienen harhautuksen." Brucien hypätessä viemäriin Niko avasi siivouskomeron oven, näki sen mitä muistikin nähneensä siellä vähän aikaa sitten valtavan ihmiskasan lisäksi, ja avasi ilmastointiputken niin, että se varmasti näkyi, ja paiskasi vielä putkenpalan kovaäänisesti lattiaan. Hän ei tiennyt, toimiko harhautus varmasti, joten hän poistui varovasti ja jätti siivouskomeron oven raolleen. Packie oli jäänyt odottelemaan, ja nyt hänkin hyppäsi alas, kun Niko juoksi viemärille, veti luukun kiinni ennen kuin laskeutui tikkaita alas ja seurasi muiden perässä samalla, kun askeleet kopahtelivat jo heidän yläpuolellaan. Kuusikon ollessa viemärissä joukko poliiseja oli jäänyt ihmettelemään. "Ei vankia, mutta ei toisaalta ketään muutakaan!" eräs heistä sanoi hämmästyneenä, ja lyhyen päättelyn jälkeen joku tajusi viimein kurkistaa siivouskomeroon. "Hei, täällä on ilmastointiputki auki! Ne meni varmasti täältä...työnnä sinä, Larry, minä yritän seurata heitä ja saada yhden kiinnikin!" Eräs poliisi meni pistooli ja pamppu mukanaan putkeen ja toinen työnsi häntä, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun pulskansorttinen sinivuokko oli jumissa, ja vain jalat olivat näkyvillä. Ne puolestaan huitoivat villisti - Larry yritti vetää häntä ulos, mutta tuloksetta. "Minä arvasin, että ne donitsit ei tehny mulle hyvää!" putkeen juuttunut uikutti muiden tullessa apuun, muiden tietämättä Nikon ja muiden viemäripaosta...
Kun Niko oli kiivennyt alas viemäriin, hän pysäytti muun joukon hetkeksi ja otti taskustaan taitellun lappusen, jonka hän väänteli normaalikokoon. "Viemäreiden pohjapiirustukset!" hän sanoi ylpeänä ja mainitsi opiskelleensa niitä aiemmin omassa huoneistossaan, sillä tiesi, että niille tulisi käyttöä. "Poliisit etsii meitä takuuvarmana vankila-alueelta, joten me mennään kauemmas...tuonne." Hän painoi sormensa satama-alueelle ja kaikki lähtivät matkaan. Romanilla oli paniikkikohtaus ja hän kyseli koko ajan, onko viemärissä alligaattoreita, kunnes muut viimein kyllästyivät ja antoivat hänelle vielä tehokkaamman aseen. "Jumalauta täällä haisee ihan meidän vessalta!" Gerry ärjäisi ja nyrpisti nenäänsä, mutta sai vain nenäkkään vastauksen Packielta: "Totta kai täällä haisee, tää on se paikka mihin sun p*skas kulkeutuu...ja sitä taitaa tulla tonneittain, kun niin ähkit yhtenä päivänä!" Packie nauroi, mutta Gerry loi häneen murhaavan "Tää muistetaan vielä"-katseen. Kun he huomasivat jääneensä jälkeen, he juoksivat nopeasti muiden perään ja tavoittivat nämä ajoissa ennen eksymistä. Brucie kertoi parastaikaa tarinaa siitä, kuinka hän oli selvinnyt baarikoviksista, ja ainoa, joka ei kuunnellut, oli Niko, joka yritti keskittyä kartanlukuun. Heidän yläpuoleltaan kuului etäistä juoksua ja poliisiauton vilkkujen ääntä. "Hiiskatti vie! Ne onnistu sittenkin jäljittämään meitä! Derrick! DERRICK!" Packie huusi taskussaan olevaan radiopuhelimeen. "Mee pois sieltä vankilan läheltä ja aja satamaan, me ollaan menossa sinne viemäriverkoston kautta! Gerry on meillä!" Myöntävä ääni kuului ylhäältä, ja kuusikko pisti vauhtia jalkoihin, vaikka he tiesivät, että poliisit olivat heidän yläpuolellaan eivätkä voineet nähdä heitä, mutta mikäpä olisi estänyt sen, että joku olisi vilkaissut jostain luukusta alas ja sattunut näkemään vankikarkurin vapauttajineen...Niko ei halunnut ajatella asiaa ja muut tuntuivat olevan samaa mieltä, joten he jatkoivat vauhdilla, mutta silti päästäen niin vähän kolisevaa ääntä kuin mahdollista aina kun he kävelivät luukkujen alta.
Viemäriverkosto oli ehdottomasti aktiivisempi kuin vähään aikaan, sillä kuusi miestä hiippaili siellä samanaikaisesti. He olivat toisaalta lähellä paljastua, kun Packien puhelin alkoi piristä lähestulkoon kohtalokkaalla hetkellä. "Patrick McReary! Missä ihmeessä te olette? Minä alan kyllästyä siihen, että sinä ja Derrick olette kadonneet johonkin, Gerry istuu linnassa, Francis on duunissa ja Kate shoppailee. Teillä on puoli tuntia aikaa ilmaantua TÄNNE!" Packien äiti sanoi viimeisen sanan niin kovaäänisesti, että yllä olevat jalankulkijat ihmettelivät äkillistä melua, mutta kaikki olivat juosseet läheisen kulman taakse välittömästi. Packie laittoi kännykkänsä äänettömälle ja mutisi jotain virkaintoisista natseista ja Francisista, ikään kuin tämä olisi ollut (taas kerran) syypää McRearyjen väliseen epäsopuun. He kuulivat auton ajavan yli - se kuulosti Derrickiltä, ja nyt Niko harmitteli, kun poliiseja oli turhan lähellä, muuten he olisivat vain voineet kertoa, että olivat juuri sen viemäriluukun alla, minkä päältä Derrick oli hetki sitten ajanut, ja he olisivat McRearyjen luona alta aikayksikön - paitsi tietenkin Francis, jota Gerry ajatteli täysin siemauksin. Hänen, kuten myös Packienkin, mielessä kävi ajatus Francisista karjumassa naama punaisena poliiseille, jotka sähläsivät ilmastointiputkeen juuttuneen pullukan kanssa. Niin asiat oikeastaan olivatkin, siitä Niko oli pitänyt huolen, ja Francisin tuntien hän ei ikinä löytäisi viemäriluukkua ajoissa ennen kuin Derrickin auto olisi jo käynnistynyt kuuden muun miehen lastilla. Matka jatkui aina sovittuun tapaamispaikkaan - vilkkujen ääniä ei kuulunut, ja Niko kiipesi tikkaat ylös. Hän työnsi luukkua auki, mutta se ei suostunut alhaaltapäin yhteistyöhön miltei ollenkaan. Hän työnsi ja työnsi, kunnes se nousi kuin itsestään ja Derrick tuli jo näkyviin. "Jaahas, ketäs sieltä tulee? Haisevia viemärirottia?" tämä naurahti ja nojasi Patriotiin, joka oli aivan vieressä. Niko otti lausahduksen sarkastisesti, ja Derrick oli saada sätkyn, kun Gerry nousi muiden mukana viemäristä ulos. "Homma onnistui. Francis ei ikinä saa tietää." Packie nauroi ja Derrick meni jo ratin taakse. Autossa oli vähän ahdasta, sillä se ei ollut ihan niin suurelle joukolle varustettu. "Jos jeparit näkee meidät, Niko hyppää tykin päälle, okei? Mä lisäsin takakonttiin parit muut varusteet, käyttäkää toki jos tarttette..." Patriot käynnistyi muutaman yrityksen jälkeen ja sitten oltiinkin jo liikkeellä, menossa takaisin kohti Dukesia...
Takaa-ajo käynnistyi parin korttelin jälkeen, kun joku jalankulkija näki vilaukselta Gerryn istuvan autossa ja soitti saman tien poliisit. Eräs SWAT-iskuryhmä oli juuri tulossa edestä, ja heille oli parastaikaa informoitu armeijanvärisestä Patriotista, jonka kyydissä Gerry oli, ja nopeasti he käänsivät kohti autoa. Derrickin nopea liike pelasti heidät törmäykseltä, mutta SWAT-auto oli nopeampi. "Puhkokaa sen renkaat, me ei haluta turhia syytteitä poliisien vahingoittamisesta!" Niko rääkyi Brucielle ja Romanille, jotka tähtäsivät auton kuskia ja osoittivat nyt uudet ohjeet saatuaan aseillaan renkaita. Kun kaksi eturengasta räjähti ja auto yritti tehdä rajun käännöksen seuraavassa kurvissa, se spinnasi eturenkaiden menettäessä pidon ja törmäsi katulamppuun menettäen aikaa. Gerry hurrasi, mutta ilo loppui kuin veitsellä leikaten: kaksi poliisiautoa tuli edestä, ja toisesta joku huusi megafonilla jo: "Sammuttakaa moottorinne ja antautukaa! Emme halua muita kuin vangin, mutta te muutkin pääsette mieluusti linnaan, jos uskallatte vastustaa poliisia!" Huudot kaikuivat kuuroille korville, kuten joukko esittikin - he eivät olleet kuulevinaan huutoja. Poliisiautot tulivat Patriotin rinnalle ja yrittivät ahdistaa sen virheeseen - Derrick painoi äkisti jarrua ja käänsi oikealle. "Luottakaa minuun - oikotie!" hän huudahti ja ajoi kaksi nopeasti reagoinutta poliisiauton kuskia kannoillaan pitkin polkua, jolla hän väisteli jalankulkijoita välttääkseen syytteitä. Toinen poliisiauto sen sijaan törmäsi muutamaan ja poliisit poistuivat heti nähdäkseen, ovatko uhrit kunnossa. Toinen auto jatkoi hurjaa takaa-ajoaan, mutta sen päästyä jo rinnalle edessä oli kapea silta - Derrick oli hyvissä asemissa ja luikahti sillan keskeltä, mutta poliisiauto törmäsi kaiteeseen tilan ollessa liian pieni ja se auto sammui siihen paikkaan. Gerry ja Packie huusivat ilosta ja taputtivat veljeään selkään, mutta silti miettien, tietääkö Francis asiasta vai ei. Ainakin muut poliisit tuntuivat haluavan heidän nahkaansa tosissaan, sillä tällä kertaa tuli kaksi tavallista poliisiautoa ja yksi Patriot. "MOLOTOVIT!" Derrick ärjäisi ja osoitti takakonttia, josta Roman veti muutaman, antoi yhden Jacobille, yhden Nikolle ja yhden piti itsellään, ja kun poliisiautot menivät hyvään asetelmaan, kaikki paiskasivat molotovit samanaikaisesti. Yksi poliisiauto otti osumaa sen herkimpiin kohtiin ja sen kuski reagoi nopeasti ajamalla veteen - liekit sammuivat, mutta autokin oli toisaalta mennyttä. Kaksi muuta yritti jatkaa liekeistä huolimatta, mutta ne polttivat renkaista kumit ja aiheuttivat ajovirheitä - yksi osui kalliota päin ja jäljelle jäänyt, eli Patriot, liukui neljällä puhjenneella renkaalla vain vaivoin Derrickin perässä, kunnes pyörähti raapaisten pakoauton kylkeä ja osuen kovassa vauhdissa perä edellä lipputankoon. Takapenkin matkustajat loukkaantuivat pahoin ja heitä alettiin elvyttämään, mutta silloin ehtivät Niko ja muut todella kauas.
Derrick käänsi vihdoin ja viimein sillalle, ja Packie mutisi: "Oikotie muka...pikemminkin kuolonreitti...", mutta kukaan muu ei valittanut. Poliiseja ei enää näkynyt missään, ja Brucie veti jo paidan päältään ja alkoi juhlimaan, kunnes toistamiseen ilo loppui kuin veitsellä leikaten. Edestä saapui SWAT-autoja, joita oli ilmeisesti viritelty, sillä ne kulkivat paljon nopeammin kuin heidän Patriotinsa, ja Derrick yritti epätoivoisena painaa kaasua pohjaan, mutta ei heidän autonsa kiihtynyt läheskään niin hyvin. Kaiken huipuksi poliisihelikopteri liittyi jahtiin. "Meillä on oikeus tulittaa teitä kohti, joten antautukaa nyt hyvällä tai jälkeenpäin pahalla!" huudettiin helikopterista, mutta nyt Derrickin kasvoille levisi omituinen virne. "Unohdinko kertoa hätävarasta?" hän kysyi hämmästyneeltä joukolta, painoi punaista nappia kojelaudassa ja hetkessä valtavat liekit tulivat auton pakoputkista ja nopeus kiihtyi niin kovaksi, että kaikki meni sumeana heidän ohitseen. "Saanen esitellä - Nitrous Oxide a la McRearyjen itsekehittelemä pippuri!" Ymmällään oleva Niko tajusi pian asian merkityksen, kun Packie näytti pippuria. "Me tehtiin tämmöstä lähinnä pilailumielessä veljien kanssa...siis kaikkien paitsi Francisin...mutta kun me testattiin tätä äidin Vigeroon, se kiihty ku mikäkin peto! Niinpä me tehtiin tätä lisää ja...no, siinäpä se, mutta sitä ei enää ole paljon saatavilla, kun hyviä paikkoja ainesosiin ei meinaa löytyä mistään!" Derrick ja Gerry nostivat peukkua, ja ihmeen hyvin edellinen pitikin auton kurssissa. Poliiseja ei näkynyt, paitsi jotain sakeaa punaista ja sinistä vähän matkan päässä takana, mutta nekin valot katosivat pian. Poliisihelikopterista loppui polttoaine, ja kun nitrot alkoivat huveta, sakki oli jo kaukana. "Nyt vaan meidän kämppään koko lössi, ovet säppiin ja kaikki muukin kohdalleen!" Derrick murahti.
Ajelun loppupuoli oli kummallisen rauhallinen - kukaan ei ilmeisesti vielä Algonquinissa ollut kuullut vankilapaosta, ja sanan hidas leviäminen oli hyvä asia. Gerry tungettiin niin matalaksi, että hän melkein karjui tuskasta, mutta Romanin, Little Jacobin ja Brucien jalat pitivät hänet poissa näkyvistä uteliaiden, jotain kummallista ääntä autosta kuulleiden ihmisten tuijotellessa. He jatkoivat matkaa aina Dukesin sillalle, ja Derrick käytti paria oikotietä päästäkseen nopeasti kotitalon pihaan. "Varmistakaa, ettei yksikään poliisi näe Gerryä!" Packie murahti ja heidän juostessaan sisään Gerry meni koko joukon keskellä lähestulkoon näkymättömiossä. Hänen piti kyllä kulkea hitusen kumarassa, mutta sillä sekunnilla kun kaikki olivat sisällä, he olivat turvassa. Enää ei tarvinnut huolehtia mistään erityisestä - operaatio oli suoritettu ja McRearyn perhe oli taas kasassa, paitsi että Francis ei tainnut olla kovin iloinen nähtyään, että suunnitelma pistettiin myös toteen. Ja toden totta, Alderney State Correctional Facilityssä hän ärjyi vieläkin ohjeita poliiseille, jotka ramppasivat viemärinaukon päältä, mutta eivät tietenkään ymmärtäneet laskeutua sinne alas. Koko seitsemikkö kuitenkin tiesi sen, että asiat eivät olleet vielä kunnossa. Gerry piti pitää jatkuvasti talon sisällä, hänellä ei saanut olla mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja tylsyydestä huolimatta se oli ainut tapa pitää hänet piilossa. Hän pääsisi pois vasta, kun hänen maineensa olisi puhdas, ja Niko aavisti, ettei siitä tulisi helppoa. Toisaalta mikään ei ollut aiemminkaan sitä heille, ja myöhemmin kaikki ne, jotka eivät kantaneet McRearyn nimeä, poistuivat talosta tietämättä, että ongelmat eivät olleet vielä edes kunnolla alkaneet.
Kirjoitettu: lauantai, 06. syyskuuta 2008 klo 12.38
Muokattu: 06.09.2008 klo 12.42
Toro: Kyllä, nyt on selvempää. Ei vaan ole kovin mukava lukea, kun kursivointia löytyy niin paljon, että ei tunnista dialogia ja kerrontaa.
S6: Arvostelen ainoostaan valmiita tarinoita, eli kun se on valmis, informoi...
Hups, unohdin arvostelun uusimmasta ilmestyneestä tarinasta! Eli siis...
Mielestäni tuo tarina veti samaa tasoa kuin edellinenkin. Kursivointiongelmien kadottua siitä tuli hyvin luettavissa oleva, ja mielestäni mitään suuria ongelmia ei näy. Dialogia oli paljon, mutta sitä oli mukava katsella. Kappaleet ovat paikoin jopa pidempiä kuin minulla, mutta silti jaoteltu oikein, eli esim. Nikosta ja CJ: stä ei kerrota saman kappaleen sisällä. Näin, näin, näin.
+ Sopivan pitkä
+ Jaettu kappaleisiin hyvin
+ Turhat kursivoinnit tiessään
- Nopeahko paikoin
- Kerronta voisi olla tarkempaa
Kirjoitettu: lauantai, 06. syyskuuta 2008 klo 12.41
Lol kyl mä sen tiedän mut te unohdatte mut ku ootte niin mahtavia ^^
Shadow6 Series 2 It's time for revenge, Niko!
Oli aikainen aamu Brokerissa, lähellä Romanin taksifirmaa. Kaikki oli näyttänyt jo keskiyöstä asti kauniilta, sillä Broker oli niihin aikoihin erittäin tyhjä, vaikkakin Liberty City oli ruuhkainen kaupunki. "Mennäänpäs vähän tarkempaa lookia vetelemään tuonne baariin." Michelle sanoi ryhmälleen. Hän oli nimittäin baarin uusi mainostaja ja hän oli nyt aikeissa myydä baarin jotta kasaan saataisiin vielä hienompi kapakka. Michelle oli muuttunut parissa viikossa paljon, hän oli vihdoinkin saanut ostettua Nikolle uusia vaatteita Perseuksesta, jota kaikki sanovat persukseksi. Niko olikin parhaillaan kotonaan vaihtamassa vaatteitaan smokkiin ja samalla hän aikoi heittää nuo vanhat silmälasit pois, olihan hän jo niitä käytellyt aika kauan. "Roman, missä kaikki AXE:n dödöt on?" Niko huusi pukuhuoneesta Romanille. "Mistä minä tiedän, sinähän sen jonnekkin illalla pistit!" kuului ankea vastaus köökin puolelta. Roman oli hyvä kokki, ainakin Nikon mielestä...
Samaan aikaan Bohanissa Pegorino oli aikeissa lähteä Romanin taksifirmaa päin, hänen aikeisiinsa kuului nimittäin ankea yllätys serkuksille. "Mennään eka tonne saakelin kapakkaan siellä lähellä ettei meitä epäillä!" Pegorino sanoi henkivartijoilleen. "KYLLÄ!" henkivartijat huusivat kuorossa ja lähtivät limusiinia kohti. Pegorino oli rikas, muttei älykäs joten hän ei tiennyt mistä kaupasta voi ostaa bensaa tai tulitikkuja, mutta ajan myötä hän löysi bensa-aseman jossa myytiin bensakanistereita. "50 litraa ja sassiin!" Pegorino huusi naama punaisena myyjän korvaan. "M-mm-mi-mihin sä niin paljon tarvitset?" myyjä kysyi peloissaan häneltä. "PIDÄ SE TURPA KIINNI!" Pegorino karjui naama vielä punempana ja otti aseen takataskustaan ja osoitti sillä myyjää päin näköä. Hän otti takkinsa taskusta äänenvaimentimen ja pisti sen 9milliseen kiinni. "Sanakin niin ammun sun aivot *****ks!" Pegorino sanoi rauhoittuneena ja odotti... hän odotti, kunnes myyjä alkoi huudella "Ä-ä-älä amm-u-u-u!". Mitäköhän siitä seurasi, niinpä, kuului pieni pamahdus ja Pegorinon miehet lähtivät nopeasti kohti Brokeria ennen kuin poliisit tulisivat partioimaan ympäri Bohania. "Nyt sinne kapakkaan, miehet!" hän nauroi vartijoilleen ja otti minibaaristaan kaljan.
Starfish Island, Vice City 12:34PM
"Kyllä tämä Vice City ihan hyvältä paikalta vaikuttaa, mutta jengiläisiä on liikaa... ja vartijoita." CJ nauroi Sweetin kanssa kun he olivat käymässä Vice Cityssä ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa. Siellä oli liikaa jengiläisiä, armeijan poikia ja muita pompelipimpeleitä. "No... mennään sen Ken Rosenbergin luo käymään, jos nähtäis se Tommy, miten on?" Sweet sanoi veljelleen kuunneltuaan sen höpinöitä kuin mikäkin apina. Ajeltuaan vähän matkaa eteenpäin, oli kartanon varressa kyltti jossa luki: "Olen pahoillani, mutta CJ, sinä olet turha tyyppi. Haista home ja mee muualle haisemaan! T. T0mm1 PeRs3tt1"
"Mitä vit...?" CJ huusi ihmeissään kun oli lukenut kyltin kokonaan, mutta hän ei kylttiä pelännyt vaan ampui sitä päin ja ajoi kartanon pihalle. "Öh... se on moi. Mukavasti vartijoitako?" Sweet kiljaisi äimistyneenä ja tuli pois auton kyydistä. Hän otti Desert Eaglen taskustaan ja latasi sen. "Se on menoa, CJ!" hän huusi veljelleen ja käveli kohti kartanon pääovea. "Hei, et sä tänne kuulu, gÄnGsTä!" yksi vartijoista vinetti Sweetille ja tähtäsi häntä aseella. "Vit*u vähänkö mä pelkään sua!" Sweet karjaisi ja ampui vartijan nurin. "Tuli kiire sisälle..." hän puhui itselleen ja lähti juoksuun, mutta edessä oli yksi mutka. "Kas, kas... herra Johnsonhan se siinä. Miten menee?" Tommy sanoi Sweetille rauhallisesti ja tähtäsi tätä krugerilla. Viisi minuuttia myöhemmin CJ heräsi, kun hän oli "vahingossa" nukahtanut autoon. "Häh? ONKO TOI JÄTKÄ TOMMY? JA MITÄ SE TEKEE TOLLA ASEELLA?" hän karjaisi naama punaisena ja otti takapenkiltä hänen uskollisen RPG:nsä. Oli aika kostaa Tommylle, mutta myös Kenille. "Vi*un *****housu! Uskallatki koskee Sweetiin niin saat täältä panoksen päähäs!" CJ karjaisi vihaisena mutta myös pelästyneenä. "Jos ammun ton jäbän, kuolee mun bro kans... damn!" hän sanoi itselleen ja otti RPG:nsä takapenkiltä ja tähtäsi kartanon etuovea päin. "Hmnmn... jos tapan ton Tommi Paerssetin ni saan tän kartanon, JIHAA!" CJ kiljaisi mietittyään hetken kartanoa ja sen pääovea. "Hei sä siellä! Miten menee? Kohta kuuluu pam ja sä oot maassa" joku huusi Tommylle tämän takaata vihaisena. "Häh?" Tommy äimistyi ja päästi Sweetin menemään. Kartanossa oli sisällä Ken Rosenberg ja hänen uskollinen kaverinsa Avery. "Hahahaha-HAHAHAH-ha!" kuului taasen oikealta, Infernuksen vierestä, tarkalleen sanottuna CJ:n takaata. Siellä oli kaikille tuttu Phil Cassidy. Hänellä oli kädessään M249, jonka hän oli aikonut antaa Tommylle, mutta kukapas muukaan kuin Ken oli soittanut tulla apuun. "Nyt hoidellaan tä tyylillä, Sweet, CJ, Avery ja sä Ken!" Phil huusi naurahtaen, muttei hymyillen. Kaikki ottivat aseen käteensä, mukaan laskien vartijat jotka kunnioittavat Philiä. "Se on moi." kuului kaikkialta ja Tommy kaatui maahan haavoittuneena muttei kuolleena. Hänellä oli ollut taas kaikenkestävä luotiliivi, mutta RPG:tä se ei estänyt. "Suojautukaa!" kuului Greenwoodin vierestä ja kuului iso pamaus, jonka jälkeen Tommystä oli jäljellä vain luun sirpaleita...
"Huh... hA-HHAHAH!" Phil huudahti iloisena ja hymyillen kun Tommy oli vihdoinkin kuollut. Vaikka he olivat parhaita ystäviä, silti suhteet loppuu aina. Jompikumpi kuolee, toinen elää vielä hetken ja kuolee perässä surullisena. Mutta näin asiat eivät olleet, Phil ei surenut, eikä Ken ollut edes äimistynyt.
ALKUA PÄIVITETTY
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
Kirjoitettu: lauantai, 06. syyskuuta 2008 klo 13.41
Muokattu: 07.09.2008 klo 20.44
Carbonox Stories:
Blood Brothers - Osa 1
Dimitri Rascalov istui toimistossaan jalat pöydän päällä lukuisia paperiarkkeja vieressään ja sormia yhteen puristaen. Hän oli juuri kehitellyt mahtisuunnitelman, joka oli simppeli yhteishyökkäys Vice Cityyn, San Andreakseen ja Liberty Cityyn. Kuhunkin oli valittu hyökkäyksen johtaja - suuria riskejä ei otettu, mutta yhtä kaikki Diego Mendez, Jizzy B ja Ray Bulgarin olivat valmiita tekoihin. Kukin hyökkäsi siellä, missä he asuivatkin, eli Diego otti Vice Cityn, Jizzy San Andreaksen ja Bulgarin Liberty Cityn. Kullakin oli myös yhteisiä tavoitteita - Victor Vancen, CJ: n ja Niko Bellicin tuhoaminen ja poistaminen maailmankartalta. Hyökkäystä varten heidät oli varustettu parhaalla, mitä oli mahdollista saada. Mendezien joukot olivat rakentaneet salaisessa tukikohdassa Liberator V2-tankkia, jonka prototyyppi oli läpäissyt testit, ja valmisversio oli kohta tulossa äärimmäisen vankalla panssarilla, nopeilla ja tehokkailla konekivääreillä, tappavilla ohjuksilla ja jollain salaisilla komponenteilla varustettuna aiheuttamaa tuhoa. Tankin salakomponenteista ei ollut tietoja, mutta varmaa oli, että se oli massiivisen kokoinen ja pystyisi murskaamaan Vicin alleen helposti, eikä tämän veljistäkään olisi mitään vastusta, vaikka nämä yrittäisivät pakoon - konekiväärien panokset pystyivät läpäisemään käytännössä kaiken timanttikärkisillä luodeilla, joita tankki Mendezien raportin mukaan ampui yhteensä 40 sekunnissa - kaksikymmentä kummastakin tykistä. Diegon oli määrä ottaa ohjat - tankki ei ollut yhtä epävakaa kuin BOT-932 tai alkuperäinen Liberator, joten sillä olisi helpompi aiheuttaa kaaosta. Varastaminen olisi käytännössä mahdotonta, vaikkakin syytä kukaan ei tiennyt - eikä kukaan tiennyt mitään ylipäätään koko tankista, ainakaan Vicin ystäväpiirissä. Myös Jizzyllä ja Bulgarinilla oli omia suunnitelmia, mutta niistä ei ollut liiemmin tietoa.
Bohan
Aurinko alkoi hiljalleen nousta Bohanin kaduilla. Ihmiset olivat hermostuneempia kuin yleensä, sillä he olivat nyt saaneet uutisten välityksellä tiedon Gerald McRearyn vankilapaosta tovereidensa kanssa. Monet pistivät ovet säppiin ja linnoittautuivat kotiinsa - ulkona sillä hetkellä olevat keskustelivat siitä, mitä aikoisivat tehdä, jos McReary ilmestyisi heidän kotiinsa. Joidenkin suunnitelmat kuulostivat toimivilta, joidenkin taas aivan pähkähulluilta. Kaiken tuon keskellä joku hiippaili ympäriinsä ikään kuin vältellen muita ihmisiä. Hiipparilla oli lähes täysin musta puku ja huppu, joka peitti kasvot kutakuinkin täydellisesti. Ryhti oli kehno, ja hän askelsi kädet lähes paikoillaan, ilman mitään tietoa kunnollisesta kävelytyylistä. Kun hän ylitti tietä, joku meinasi ajaa hänen päältään, ja monet säikähtivät heti. Eräs jalankulkija alkoi kiukkuisena puhutella kuskia ja pysäytti muun liikenteen varsin säikähtäneen oloisen miehen kävellessä suojatien yli. Mies kysyi ratisevalla äänellä: "Tunnetko sinä Gerald McRearyn?" Se oli niin hidas lause, että jalankulkija meinasi kyllästyä, mutta vastasi nopeasti tajuttuaan kysymyksen loppuneen. "Kyllä tunnen...olen hänen siskonsa. Kuka sinä olet?" Mutta mies käänsi kasvonsa poispäin. "Valitan - se on niin salaista, että sinä et itsekään sitä opi tajuamaan - kerropahan, Kate McReary, keneksi sinä luulet minua?" Hiippari laski hupun niin, ettei sen alta näkynyt hänen silmiään, mutta nenä ja suu kyllä erottuivat. Valtavia ostoskasseja kantanut Kate oli hitusen kämmästynyt miehen tunnettuaan hänet, mutta sitten huppu valahti miehen kasvoilta ja ne tulivat näkyviin - hänellä oli arpi, joka ulottui otsasta vasempaan poskeen, ja silmät olivat jotenkin häijynnäköiset, kuten oli hänen puheensakin. "Joka näkee Daniel Deadguyn kasvot," hän sanoi hetki hetkeltä ilkeämmällä äänellä, "saa kärsiä." Hän veti taskustaan jotain sellaista, joka sai monet jalankulkijat haukkomaan henkeä, ja pian aseen ääni kuului jo ympäri Bohanin katuja - ihmiset kiljuivat kauhusta juostessaan pakoon...
San Andreaksessa CJ oli palannut kotiin pitkän matkan jälkeen. Sweet ja Kendl olivat olleet jo huolissaan hänestä, mutta hän kertoi olevansa kunnossa, vaikka oli yleisesti tiedossa, että hänen selkänsä oli omituisen tuntuinen ja jäykkä. Kendlin lähtiessä pesemään pyykkiä hän ja Sweet kävelivät talosta ulos ja hän selitti tarkkaan U.L. Paperin puhelinsoiton ja johtajan tuomat uutiset. "Ollaanko me muka sen sätkynukkeja?" Sweet ärisi. "Oikeasti, tekis mieli hirttää se heppu - mutta ei, ei, ei, meidän pitää vain leikkiä mukana muiden agenttien kanssa - sanoitko, että Gary ja Woozie on joutunut niiden mukaan myös?" CJ nyökkäsi vastahakoisesti, ja lisäsi vielä Tonin ja Donaldin nimet, joita hän ei halunnut unohtaa. "Jizzy ei ole ollut kovin mukava viime aikoina, mutta eivät ole kyllä muutkaan. Kuulitko jo, mitä oli tapahtunut...Bulgarin varasti helikopterin poliiseilta, mutta pääsi karkuun, ja Diego puolestaan on käsittääkseni juonimassa niin ikään jotain salakavalaa. Jos me jotain nyt tehdään, niin me tehdään palvelus kaikille tuntemillemme hyville tyypeille (hän sanoi 'hyville'-sanan hienostuneella sävyllä), ja tapetaan Jizzy, ja varoitetaan Viciä Diegosta ja Nikoa Bulgarinista. Samalla voisimme tarkkailla Dimitri Rascalovin liikkeitä, minä en kyllä ole koskaan häntä nähnyt muualla kuin kuvissa, mutta ehkä Niko osaa selittää meille paremmin, että millanen se hemmo on. Kummiskin, mä hoidan puhelut Vicille ja Nikolle, sä etsit Garyn ja Woozien...ja ehkä Tonin ja Donaldinkin...ja kerrot niille homman nimen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Meitä odottaa reissu San Fierroon." Sweet selitti ja CJ oli ihmeissään siitä, että hänen veljensä osasi puhua niin pitkän litanian silkkaa järkeä, mutta jätti nenäkkäät kommentit kommentoimatta. "Toni ja Donald asuu muuten Glen Parkissa nykyään!" Sweet huusi vielä perään, kun CJ lähti autotallinsa luo. Tuunattu Slamvan oli yhä siellä, ja sillä hän ajatteli käydä ainakin viemässä viestin, mutta vielä ei tainnut olla aikaa lähteä San Fierroon, sen sijaan hän päätti soittaa Woozielle eikä mennä tämän luokse, mutta käydä mieluusti Las Venturasissa lähinnä siksi, koska Gary oli hänen hyvä ystävänsä, mutta he olivat tavanneet aivan liian vähän, ja niin sympaattisten ihmisten kanssa oli vietettävä ehdottomasti enemmän aikaa. Hän painoi sen korvansa taakse ja lähti kruisaamaan...
Noin vartin kuluttua täysin uupunut CJ oli viimein Las Venturasissa. Matkantekoa oli hidastanut pari ylileveää kuormaa kuskannutta maalaisjunttia, jotka ajoivat vierekkäin ja ohi ei päässyt, ja vastaantulevien kaistalle ei voinut mennä osin poliisivalvonnan, osin liian vilkkaan liikenteen takia. Hän kaivoi taskustaan pienen paperilapun, jossa luki "Shoreside Road 4, Rockshore East". Sen paikan hän muisti, sillä hän oli ostanut itselleen liikeasunnonkin sieltä, ja tarkkaillessaan talojen numeroita hän löysi nelosen kohtuullisen hienonnäköisen omakotitalon ovesta. Talon puutarhassa oli vaja, jonka ovi tosin näytti lukitulta ja sisältö ei tainnut olla mitään erityisen laillista tavaraa. Ikkunasta CJ näki jo vilahduksen Garysta, joka pian lähtikin keittiöstään oven kolistessa. "Kuka siellä nyt tähän aikaan..." Gary ärjähti pistooli kädessään, mutta nähdessään CJ: n hän laski asetta. "Mitä ihmettä sinä täällä teet? No, samantekevää...Kuka on Carl Johnsonin puhelinlistan ensimmäinen nimi?" CJ yllättyi äkillisestä kysymyksestä, oli jo kaivamassa kännykkäänsä esiin, mutta Gary kieltäytyi jyrkästi ja painoi pistoolin hänen rintaansa vasten. "Ei lunttaamista." hän sanoi vihaisena, ja sitten CJ tajusikin jo jotenkin, mistä oli kyse. "Adriano Mendez, ikä 30 vuotta, tunnettu siitä, että on Armandon ja Diegon veli, mutta sukunsa 'valkoinen lammas'!" Kuultuaan selvän vastauksen Gary paiskasi aseen huoneen perälle ja viittoi CJ: n peremmälle sulkien oven niin perusteellisesti, että luulisi sen menneen umpilukkoon. "Mistä nyt tämmönen? Yleensä sinä et kysele..." CJ aloitti, mutta silloin Gary ehtikin jo väliin. "Etkö sinä ole kuullut Jizzystä? Hän on lähettänyt apureitaan kaupungille, ja mistä vetoa, että ne käyttävät valeasuja...niiden on helppo yllättää kohteensa! Kuulitko jo, että joku pahoinpideltiin vakavasti, kun hänen ovelleen kolkutti täysin hänen kaverinsa näköinen mies, joka kuitenkin oli huijari, eikä tältä oltu kysytty mitään, minkä vain aito henkilö voisi tietää! Tuskin kukaan oppii henkilön puhelinlistaa ulkoa pukeutuessaan häneksi! Ymmärsitkö pointtini?" Gary kysyi ja tökki CJ: tä rintaan varsin kovakouraisesti, täysin omasta tyylistään poiketen. CJ ei halunnut haastaa riitaa yhden parhaan ystävänsä kanssa, joten hän mumisi vain jotain "Okei"-tyylistä ennen istahtamistaan sohvalle. Gary ei istunut, vaan otti pöydältä sanomalehden. "Kuulitko jo?" hän kysyi niin äkkinäisesti, ettei CJ pysynyt taaskaan perässä. "Mitä...mitä nyt taas?" Gary heristi sanomalehteä ja käveli pitkin huonetta. "Alderneyn vankilassa oli pako. Gerry McReary, tiedäthän, se terrorismiepäilty, pääsi pois sieltä. Se poliisikomentaja, Francis jotakin, ei suostunut kommentoimaan. Kaikki muut vangit sen sijaan nukkuivat tai istuivat selleissään, Murskaaja-Jonista Torresiin..." CJ pysähtyi viimeisimmän sanan kohdalla ja kysyi: "Se Torres, joka on bohanilainen, vai..." Gary nyökkäsi. "Sä oot vissiin tavannu sen? Monet meni shokkiin totta kai, kun se jäi kiinni, sillä oli niin paljon ystäviä. Ian oli varmaan paras esimerkki, se tuli ihan puun takaa, se oli käymässä visiitillä kun huomasi ettei kämpässä ollut ketään ja siellä oli merkkejä jepareista. Niinpä sitten hän lähti takaisin kotiinsa, enkä kyllä sanoisi, että kenenkään mieliala voi olla niin alhaalla. Toki Ian lähti baariin, mutta ei se siellä kauaa viihtynyt..." CJ ei keksinyt mitään sanottavaa, kunnes muisti U.L. Paper-jutun, ja alkoikin selittää heti kun sai suunvuoron...
Jotakin makasi maassa. Huppupäinen hahmo käveli sitä kohti, veti huppunsa uudemman kerran niin paljon kasvot peittävään asentoon kuin pystyi ja kumartui sen viereen. Hän nosti esineen ilmaan ja tutkaili sitä joka puolelta. "Tämä on se." hän sanoi samalla ratisevalla äänellä kuin millä oli puhunut vähän aikaa sitten. "Gerald McReary, minä en tiedä kuinka pääsit pakoon, mutta sen minä tiedän, että sinun perheesi hajoaa nopeammin kuin arvaatkaan." huppupää mutisi, käveli kujalle ja veti nyt hupun viimein kasvoiltaan. Arpi tuli uudemman kerran näkyviin, hän laittoi sormensa siihen ja hieroi sitä lähes äänettömästi mutisten. Kun kasvot tulivat auringonvaloon, niistä näkyi, että ne eivät olleet yhtä viattomat kuin mitä ne olivat vielä kymmenen vuotta sitten - ne piirteet näkyivät hänen sisimmässään, ja hetken päästä muistot valuivat hänen aivoihinsa tasaista vauhtia: "Ian, mitä sulla on?"
"Jotain uutta ja spesiaalia. Tästä tulee aivan mahtavaa! Monelta ne tanssiaiset alko?"
"Puolen tunnin päästä."
"Puol tuntia aikaa tyhjentää koulun takavarikkovarastot! Arvaa, kenellä on avain!"
"Jaahas, yks käyny pöllimässä..."
"Älä viitti, Dan, etkö muista sitä kun Di pölli Harrisonin kamat?"
"No se nyt oli semmonen idiootti, että jopa mun sisko ois tarpeeks älykäs varastaan siltä...Noh, missäs se varasto taas olikaan?"
"Noi portaat ylös, sit seurataan käytävää. Varo ettei kukaan näe sua, kaikkien pitäis jo näihin aikoihin valmistautua saliin. Se on siellä kolmas ovi vasemmalta, mutta varo sitä toista, koska siellä on vahtimestari."
"Kaikkihan sitä tomppelia osaa varoo, jos Moorea tarkotat..."
"Älä hauku kaikkia idiooteiks, kyllä Moore hommansa hyvin osaa!"
"No okei okei okei, mutta mitä me ettitään sieltä huoneesta?"
"Hajupommeja sun muuta. Kuulemma jotkut oli kätkeny sinne jotain sammakoitakin, mutta en tiedä, onko ne oikeita. Sehän nähdään."
"No juu okei, mieluummin kepponen ku tanssiminen pingviiniasussa, joka ei ees sovi mulle. Lets kou."
Muistot varisivat taas ja nyt Daniel Deadguy laski esineen maahan - hän oli kyllä etsinyt sitä jo mukavan kauan, mutta se ei tuntunut enää kiinnostavan häntä. Hän oli tullut maanpinnalle ja tehnyt vakavaa jälkeä, mutta ei välittänyt, millaiset jälkiseuraukset siitä tulisivat. Hän oli katkaissut välinsä Ian Mitchellin kanssa, eivätkä välit enää koskaan palautuisi ennalleen. Daniel ei toisaalta enää kaivannutkaan Iania, sillä hänen mielestään Sindaccona oleminen olisi ainut oikea tapa selvitä elämässä. Hän ei silti voinut olla muistelematta niin hulvattoman hauskoja kouluaikoja, ennen kuin he täyttivät kahdeksantoista ja kepposteluaika alkoi pikkuhiljaa loppua, mutta he olivat sentään ottaneet kaiken irti opiskelusta. Daniel epäröi hetken, mutta jätti lopulta esineen maahan ja käveli poispäin laittaen hupun taas päähänsä.
McRearyjen talossa oli hiljaista. Packie istui lukemassa sanomalehteä, Gerry katsoi TV: stä ihmisten ajatuksia vankilapaosta, Derrick söi pizzaa ja vieraisille tullut Niko vain käveli ympyrää pitkin huonetta keksimättä mitään sanomista. Lopulta Gerry löysi jotain mielenkiintoista televisiosta, ja kaikki kohottivat katseensa.
RAY BULGARININ UUSIMMAT TEOT
Monia tietenkin harmittaa kuulla tämä, mutta Ray Bulgarin, 50-vuotias itäeurooppalainen maahanmuuttaja, joka on tunnettu ihmisten salakuljetuksesta Adrianmeren yli vuonna 1989, on viimeisimpinä aikoina ollut hämmästyttävän aggressiivinen. Hän kertoi aiemmin tulleensa Liberty Cityyn etsimään Niko Belliciä, joka oli pilannut hänen suunnitelmansa, ja nyt joudumme valitettavasti kertomaan, että hän on jo vauhdissa kaupungintalolla. Pormestari Davies on julistanut sotatilan, ja poliisin tarkoitus on selvä; Bulgarinin eliminointi. Mitä jatkossa tapahtuukaan, se jäänee epäselväksi.
"Eipäs taida tuntua kovin mukavalta tilanteelta tällä hetkellä, eihän?" Derrick kysyi suu täynnä pizzaa, mutta Niko säilytti tyyneytensä. "Me olemme kyllä huonossa jamassa, mutta on pahemmastakin selvitty. Hän ei tosin lepää ennen kuin on varmistanut, että se Adrianmeren hässäkkä on selvitetty, ja hänen selvittelykeinonsa tiedetään." Yhtäkkiä kaiken hiljaisuuden rikkoi hirvittävä pamaus, ja talon katto repesi auki olohuoneen kohdalta. "Mitä helv..." Packie aloitti, mutta pian toinenkin pamaus ravisteli seiniä ja McRearyt juoksivat Niko mukanaan ulos olohuoneesta. Pian seinät sortuivatkin olohuoneessa olevien tavaroiden päälle, ja presidentinvaalien selostus loppui television rikkoutuessa. Kolmas pamaus osui keittiöön, ja sekin sortui kuin hauras paperi. Mitä ulkona ikinä olikaan, sinne oli päästävä - ja kun neljäs pamaus kaatoi portaat, oltiinkin jo liemessä. Niko raahasi hitusen jalkaansa loukanneen Derrickin pois viidennen pamauksen räjäyttäessä talon jo melkoiseksi rauniokasaksi, josta ei ollut mitään ehjää jäljellä. Packie juoksi portaat alas, mutta kaatui viimeisellä vielä yhden räjähdyksen tuhotessa talon oven, ja hetken aikaa hän ehti jo pelätä pahinta, mutta Niko, Gerry ja Derrick olivat turvassa savupilven keskellä. Tilanne oli ollut suunnaton shokki, ja nyt kun katseet osuivat kadun toiselle puolelle, siellä oli joku erehdyttävän tutunnäköinen mies. "BULGARIN!" Niko ärjähti niin aggressiivisella aksentilla kuin pystyi, mutta mies ei reagoinut siihen ainakaan vakavasti. "Tykkäättekö muinaisista raunioista, pojat? Eipä taida näyttää kovin hienolta teidän talo enää...vai kuinka?" Bulgarinin kädessä oli valtaisa mörssäri, joka oli ehkä ainut syy pysytellä varovaisina. Derrick pyrki syöksymään kohti raivosta punaisena, mutta Bulgarin ampui yläpuolella olevaa rautatietä, joka katkesi kahtia aseen voimasta ja sortui kadulle. Rautatietä pitkin kulkenut juna teki äkkijarrutuksen ja ehti pysähtymään ajoissa, mutta siinä vaiheessa kun Niko ja Packie raivasivat tietään rautatienromujen yli, paikalle saapui jo helikopteri. "Minulla ei nyt ole aikaa - pormestari taitaa parhaillaan saada meiltä pikkusen opetusta. Adios, ääliöt!" Ja kun Bulgarin katosi poispäin, Niko huohotti hetken, kunnes jalankulkijat näkivät jotain mielenkiintoista - vasta nyt nämä olivat nähneet tuhoutuneen talon ja rautatien, ja siinä, Nikon, Packien ja Derrickin välissä seisoi Gerald McReary, joka näytti siltä kuin voisi vajota maan alle. Hetkessä kuului huuto: "VANKIKARKURI! VANKIKARKURI TUHOAA PAIKKOJA!" ja sen jälkeen alkoi jalankulkijoita juosta heitä kohti palkkiota himoten tietämättä, että Gerry ei todellisuudessa ollut tuhonnut paikkoja tai tehnyt muutakaan terroritekoa...
"Tämä on katastrofi!" Packie huusi ja töni erään hullulta näyttävän palkkionmetsästäjän pois edestään. Derrick ja Niko asettuivat Gerryn vierelle ja potkivat ja löivät kaikki jalankulkijat pois tämän kimpusta Packien mennessä edeltä. "HÄN EI TEHNYT SITÄ! SE OLI BULGARIN! SE OLI RAY BULGARIN!" hän rääkyi kurkku suorana eikä kukaan keksinyt, mitä todeta - mutta hetken päästä joku nainen huusi idiootin kuuloisella äänellä: "Hän valehtelee!" ja paria sekuntia myöhemmin McRearyjen ja Nikon ympärille alkoi taas kerääntyä ihmisiä, jotka yrittivät napata Gerryn tällä kertaa yhteisvoimin, kun eivät olleet yksittäin tarpeeksi onnekkaita. Derrick otti jo haulikon esiin ja ärjyi: "Tiedoks vaan, että meiän pappa käytti tätä saalistaessaan karhuja, ja tää toimii vieläkin!" Muutamat jalankulkijat alkoivat jo perääntyä, ja vain rohkeimmat olivat kimpussa. Derrick ei ampunut, mutta mätki ihmisiä haulikolla ja Niko auttoi häntä, kun Packie veti kännykän esiin. "Nyt on kyllä ehdottomasti aika soittaa jollekin, joka tajuaa...toivottavasti tää nyt tulee perille." hän mutisi selatessaan puhelinlistaa ja aloittaessaan puhelun. Noin kilometrin päässä Bohanissa oli tullut jo ambulanssi paikan päälle, ja ihmiset olivat jo tarttumassa ilmeisesti vielä vähän eloa sisältävään ruumiseen, kun tämän puhelin alkoi piristä, ja vastausnappi ilmeisesti painui taskussa pohjaan. Packien ääni kuului ihmisten kuuluville, ja lääkäritkin alkoivat kuunnella. "Kate? Kate, missä olet? Meillä on ongelma, meidän koti tuhoutui ja Gerryn kimpussa on h*lvetisti väkeä, vaikka todellisuudessa tuhotyöt teki Bulgarin...MIKSET SINÄ VASTAA?" kuului huuto, ja ihmiset katselivat toisiaan. "ALA VASTATA, P*RKELE! KUNNIOITA VELJEÄSI JA VASTAA MINULLE!" kuului Packien hitusen vaimennettu huuto, ja sitten lääkärit saivatkin huomata olevansa ainoita siellä...kaikki lähistöllä olleet jalankulkijat syöksyivät nyt kohti Dukesia. Monet tiesivät McRearyjen talon olinpaikan, ja jos vankikarkuri olisi siellä, se tietäisi eräille lottovoittoa. Asia pahensi tilannetta entisestään, ja jo huolestunut Packie tunki puhelimen takaisin taskuun. "Kuomat...musta tuntuu, että nyt ollaan kusessa."
Kirjoitettu: lauantai, 06. syyskuuta 2008 klo 16.06
Spoilereita juonesta:
1. Bulgarin hyökkää Nikon ja Packien kimppuun, mutta he eivät aivan saa surmaansa, ja taistelua viedään eteenpäin Algonquinissa.
2. Diego puolestaan pistää paikkoja matalaksi Vice Cityssä, ja nopeasti Vic ja Lance yllättyvätkin tapahtumasta. Heidän veljensä Pete pääsee sairaalasta ollen aivan kunnossa, ilman tietoakaan astmakohtauksista.
3. Dimitri unohtaa nopeasti Matthew' n suunnitelmien hulluuden ja alkaa itsekin mielihyvin kylvää tuhoa. Samalla tosin panttivankina olevan Tommyn vartiointi kärsii, ja se tarjoaa mahdollisuuksia Vicille.
4. San Andreaksessa CJ kokoaa joukon yhteen ja he kerääntyvät hyökkäykseen San Fierrossa. Siellä tosin alkaakin tapahtua jotain...mutta mitä, sitä en kerro.
5. Bulgarin tuhoaa McRearyjen talon ja nopeasti Gerryn kimpussa alkaa olemaan enemmän väkeä kuin jaksaisi arvellakaan. Se vaikeuttaa hommia merkittävästi, ja Francis tuntuu suhtautuvan hommaan sillä kannalla, että hän auttaa vain ja ainoastaan poliisia välittämättä siitä, ovatko Packie, Gerry ja Derrick sodan jälkeen vainaita vai eivät.
6. Daniel Deadguy löytää etsimänsä.
Ideoita saa jakaa, ne ovat aina tervetulleita. (Joskus jaan itsekin niitä, jos vaan keksin jotain)
Kirjoitettu: maanantai, 08. syyskuuta 2008 klo 07.35
Lainaus:06.09.2008 MrToro kirjoitti: Calm Before The Storm
Mielestäni ihan hyvää työtä, mutta dialogi vain peitti vähän liikaakin alleen kerronnan, jota en kyllä vaadi ihan täydelliseksi, mutta olisi sitäkin välillä hyvä olla. Muuten onnistunut.
+ Pituus
+ Kappalejaot
- Ei kovinkaan paljon kerrontaa
- Liian nopeasti kuvatut Mendezien kuolemat
